Jos mies sanoo, että "side kavereihin on ikuinen, kumppaneita saattaa mennä ja tulla" niin mitä ajattelisit?

Realisti. kirjoitti:

Se on tosiasia. Romanttinen rakkaus ja parisuhde loppuu paljon helpommin kuin pitkäaikaiseen tuntemiseen ja yhteiseen historiaan perustuvat kaverisuhteet. 

En loukkaantuisi, koska miksi loukkaantuisin toisen ihmisen arvojärjestyksestä elämässä.

Oma mieheni on sanonut samoin ja hänelle ystävät ovat tärkeämpiä koska ne ovat osa hänen elämäänsä ja hänelle on oma elämä tärkeä. Hänen oli hyvin vaikea käsittää miten minä arvostan hänet omissa prioriteeteissa yhtä korkealle kuin perheen. Hänelle se on perhe, ystävät, parisuhde. Minulla parisuhde perheen kanssa ykkösenä.

Kaikki miehet eivät ole samanlaisia, tunnen monia jotka laittaa parisuhteen ystävien edelle. Minusta se on persoona kysymys eikä siinä ole mitään väärää. Oma mieheni kritisoi niitä ystäviään jotka laittaa parisuhteen ystävyyden edelle.. minusta se on typerää kritisoida sitä.

Itselläni on vain ystävyyssuhteita lähinnä ihmiseen kanssa, joille itselleenkin parisuhde on ykkönen. Silloin on helppoa olla ystävä eikä tarvitse ruikuttaa yhteydenpidosta yms. Kun olin sinkku en myöskään yrittänyt syyllistää parisuhteessa olevia ystäviäni koska tiesin mitä minä haluan, on samaa.

Minua ei häiritse että miehelläni on eri arvojärjestys. Se ei vaikuta minun elämääni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestä juuri kaveri on sellainen vähän tyhjänpäiväinen, ihan kiva ihmissuhde, ehkä vaikka koulukaveri, työkaveri, joiden kanssa ollaan tekemisissä silloin kun on jotain yhteistä (se koulu, työpaikka, harrastus) ja sitten kun se yhteinen juttu loppuu, se menee menojaan. Ehkä moikataan kun nähdään, ehkä ei.

Jos minulle sanottaisiin tuolla tavalla parisuhteessa, tulisi sellainen olo, että se sanoja haluaa, että "tiedän paikkani". Ja se paikka ei ole hänen mielestä kovin korkealla. Minä taasen arvostan itseäni hyvinkin paljon, joten menisin sitten. Varmaan hänelle sitten tulee taas uusi kumppani saman tien. Itse taas en ajatellut kierrättää kovin montaa parisuhdetta elämäni aikana, enkä ihan helpolla parisuhteeseen menekään.

Sinulle siis on ensiarvoisen tärkeää, että olet ylempi tasoinen ja tärkeämpi kuin miehen ystävät? Kai tämän tomerasti miehelle ilmaiset ja jos jotain vastaan pullikoidaan niin otat seuraavan tentattavan eteesi nöyristelemään?

Sivusta, mutta joo kyllä jos haluat noin asian esittää. Minä olen rakkauteni elämän priotriteetti - joka kohdassa. Ja hän minun. Tästä ei tarvitse keskustella, jos suhde on rakkaussuhde, on asia itsestäänselvyys.

Sinulle esimerkiksi lapset ja vanhempasi eivät ole elämän prioriteetteja? Ovat vähäisempiä kuin miehesi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestä juuri kaveri on sellainen vähän tyhjänpäiväinen, ihan kiva ihmissuhde, ehkä vaikka koulukaveri, työkaveri, joiden kanssa ollaan tekemisissä silloin kun on jotain yhteistä (se koulu, työpaikka, harrastus) ja sitten kun se yhteinen juttu loppuu, se menee menojaan. Ehkä moikataan kun nähdään, ehkä ei.

Jos minulle sanottaisiin tuolla tavalla parisuhteessa, tulisi sellainen olo, että se sanoja haluaa, että "tiedän paikkani". Ja se paikka ei ole hänen mielestä kovin korkealla. Minä taasen arvostan itseäni hyvinkin paljon, joten menisin sitten. Varmaan hänelle sitten tulee taas uusi kumppani saman tien. Itse taas en ajatellut kierrättää kovin montaa parisuhdetta elämäni aikana, enkä ihan helpolla parisuhteeseen menekään.

Sinulle siis on ensiarvoisen tärkeää, että olet ylempi tasoinen ja tärkeämpi kuin miehen ystävät? Kai tämän tomerasti miehelle ilmaiset ja jos jotain vastaan pullikoidaan niin otat seuraavan tentattavan eteesi nöyristelemään?

Oikeassa parisuhteessa näin on itsestään selvästi, eikä sitä tarvitse mitenkään erikseen ilmaista. -eri

Nainen joka kokee, että on tarpeen asettua kavereiden eteen tai yläpuolelle, saa kyllä kenkään. Ystävyyssuhde on aivan murtamaton ja luottamuksellinen silloin kun se on aito ystävyys esimerkiksi lapsuudesta asti. Kumppanihan on tullut elämään mukaan paljon myöhemmin, toki ne suhteet ovat erilaisia, ei siten että toinen on toistaan arvokkaampi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pashkaa. Itselle myös mies on kaveri ja toisaalta mikä tahansa kaverisuhde voi päättyä milloin vain. Mikään ei ole ikuista.

Et tiedä mitään todellisesta ystävyyssuhteesta. Parisuhteet voivat päättyä, esimerkiksi pettämiseen tai eroon jonka aiheuttaa monet eri asiat kuten tuloerot, ihastumiset, näkemyserot seksissä tai asumismuodoissa. Ystävyyssuhteet eivät pääty koska tuollaisissa asioissa ei riidellä ikinä.

Hyvin monet ystävyyssuhteet päättyvät siihen kun joku saa oikean parisuhteen mielukuvitusparisuhteen sijaan, opiskelupaikan tai työpaikan toiselta paikkakunnalta tms.

Eli sairaan parisuhteen jossa on heikkoitsetuntoinen justiina joka laittaa miehen jättävään ystävänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestä juuri kaveri on sellainen vähän tyhjänpäiväinen, ihan kiva ihmissuhde, ehkä vaikka koulukaveri, työkaveri, joiden kanssa ollaan tekemisissä silloin kun on jotain yhteistä (se koulu, työpaikka, harrastus) ja sitten kun se yhteinen juttu loppuu, se menee menojaan. Ehkä moikataan kun nähdään, ehkä ei.

Jos minulle sanottaisiin tuolla tavalla parisuhteessa, tulisi sellainen olo, että se sanoja haluaa, että "tiedän paikkani". Ja se paikka ei ole hänen mielestä kovin korkealla. Minä taasen arvostan itseäni hyvinkin paljon, joten menisin sitten. Varmaan hänelle sitten tulee taas uusi kumppani saman tien. Itse taas en ajatellut kierrättää kovin montaa parisuhdetta elämäni aikana, enkä ihan helpolla parisuhteeseen menekään.

Sinulle siis on ensiarvoisen tärkeää, että olet ylempi tasoinen ja tärkeämpi kuin miehen ystävät? Kai tämän tomerasti miehelle ilmaiset ja jos jotain vastaan pullikoidaan niin otat seuraavan tentattavan eteesi nöyristelemään?

Sivusta, mutta joo kyllä jos haluat noin asian esittää. Minä olen rakkauteni elämän priotriteetti - joka kohdassa. Ja hän minun. Tästä ei tarvitse keskustella, jos suhde on rakkaussuhde, on asia itsestäänselvyys.

Sinulle esimerkiksi lapset ja vanhempasi eivät ole elämän prioriteetteja? Ovat vähäisempiä kuin miehesi?

No hyvässä parisuhteessa toki puoliso on tärkeämpi kuin vanhemmat. Tietysti. Lapset ovat toki tärkeitä, mutta he ovat osa sitä puolison kanssa luotua perhettä, eivätkä siten kilpaile puolison kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällainen infantiili mies saa minun puolestani hengailla yksin ikuisessa kaveriporukassaan. En kiinostu lainkaan sellaisista.

Eli haluat miehen joka hylkää kaverinsa ja sitten jätät tämän täyteen yksinäisyyteen?

Minun kanssani mies ei ole koskaan yksin.

Ihmettelen kyllä ihmisiä, jotka elää koko elämänsä samoilla kulmilla niin että on edes kaukaisestikkaan mahdollista olla lapsuuden ystävien kanssa ikuisia ystäviä. Asuinpaikat , elämäntilanteen ja kaverit vaihtuu tilanteen mukaan. Esim. Omat lapsuudenystäväni asuvat eri puolilla maailmaa, eikä juuri mitään yhteyttä ole heihin, koska elämässä ei ole ollut aikoihin mitään yhteistä hyvin erilaisten elämänpolkujen ja tilanteiden vuoksi.

Todennäköisesti nämä ’kaverit on ykkösiä’ ovat hyvin matalan koulutustason ihmisiä. Koulutetut muuttavat koulujen ja työpaikkojen perässä, Suomessa ja ulkomailla, ja ovat perhekeskeisempiä.

Olisin häipynyt jo tuollaisen miehen matkasta..

Olemme muuttaneet sekä opiskeluiden että töiden perässä, ystävät ovat maantieteellisesti kaukana puoliso lähellä, ollut jo 30 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestä juuri kaveri on sellainen vähän tyhjänpäiväinen, ihan kiva ihmissuhde, ehkä vaikka koulukaveri, työkaveri, joiden kanssa ollaan tekemisissä silloin kun on jotain yhteistä (se koulu, työpaikka, harrastus) ja sitten kun se yhteinen juttu loppuu, se menee menojaan. Ehkä moikataan kun nähdään, ehkä ei.

Jos minulle sanottaisiin tuolla tavalla parisuhteessa, tulisi sellainen olo, että se sanoja haluaa, että "tiedän paikkani". Ja se paikka ei ole hänen mielestä kovin korkealla. Minä taasen arvostan itseäni hyvinkin paljon, joten menisin sitten. Varmaan hänelle sitten tulee taas uusi kumppani saman tien. Itse taas en ajatellut kierrättää kovin montaa parisuhdetta elämäni aikana, enkä ihan helpolla parisuhteeseen menekään.

Sinulle siis on ensiarvoisen tärkeää, että olet ylempi tasoinen ja tärkeämpi kuin miehen ystävät? Kai tämän tomerasti miehelle ilmaiset ja jos jotain vastaan pullikoidaan niin otat seuraavan tentattavan eteesi nöyristelemään?

Oikeassa parisuhteessa näin on itsestään selvästi, eikä sitä tarvitse mitenkään erikseen ilmaista. -eri

Nainen joka kokee, että on tarpeen asettua kavereiden eteen tai yläpuolelle, saa kyllä kenkään. Ystävyyssuhde on aivan murtamaton ja luottamuksellinen silloin kun se on aito ystävyys esimerkiksi lapsuudesta asti. Kumppanihan on tullut elämään mukaan paljon myöhemmin, toki ne suhteet ovat erilaisia, ei siten että toinen on toistaan arvokkaampi.

Asutko sinä ja ystäväsi koko ikänne iskän ja äidin peräkammarissa tai naapurissa, ette muuta ikinä? Tai muutatte kaikki yhdessä :D

Pitää valita oikea horoskooppi merkkinen puolisoksi. Jos toinen on esim oinas johtaja niin pitää löytää kumppani joka pitää miehen aisoissa.

Vierailija kirjoitti:

Aika outoihin muotoihin ootte saaneet väänneltyä tätä :)

Itse miehenä sanoisin että menee noin ainakin omalla kohdalla. Minulla on 2 henkilöä jotka lasken tuon kriteerin mukaan, ollut jo 26 vuotta. Suhteita tosiaan tulee ja menee, eikä tuo sulje pois sitä että asenteet suhteeseen olisivat olleet jotenkin vajaavaiset.

Joku kun löytää sielunkumppanin niin kyllähän sen huomaa että panostaa siihen 100% prosenttia, arvostan ja ymmärrän. Tässä kohtaa kannattaa huomioida että kaveriin ei välttämättä pidetä edes kunnolla yhteyttä vuosiin. Omalla kohdalla on ollut jopa 5-10 vuoden taukoja, koska perhettä tulee jne. joka vie aikaa ja omistautumista kaverilta. Mutta kun jälleen otetaan yhteyttä niin homma jatkuu suoraan siitä mihin se vuosia sitten jäi, ei mielensäpahoittamista tai muutakaan vaan kaveruus jatkuu.

Tässä hommassa tosiaan karsiutuu 99% kavereista jo pois ja jäljelle jää vain ne "todelliset".

No niitä suhteita tulee ja menee, jos niihin suhtautuu noin. Sitten jotkut rakentavat elinikäistä ja parasta ihmissuhdettaan puolisoonsa, sulkematta pois ystävyyssuhteita siitä rinnalta. 

Vierailija kirjoitti:

Realisti. kirjoitti:

Se on tosiasia. Romanttinen rakkaus ja parisuhde loppuu paljon helpommin kuin pitkäaikaiseen tuntemiseen ja yhteiseen historiaan perustuvat kaverisuhteet. 

En loukkaantuisi, koska miksi loukkaantuisin toisen ihmisen arvojärjestyksestä elämässä.

Oma mieheni on sanonut samoin ja hänelle ystävät ovat tärkeämpiä koska ne ovat osa hänen elämäänsä ja hänelle on oma elämä tärkeä. Hänen oli hyvin vaikea käsittää miten minä arvostan hänet omissa prioriteeteissa yhtä korkealle kuin perheen. Hänelle se on perhe, ystävät, parisuhde. Minulla parisuhde perheen kanssa ykkösenä.

Kaikki miehet eivät ole samanlaisia, tunnen monia jotka laittaa parisuhteen ystävien edelle. Minusta se on persoona kysymys eikä siinä ole mitään väärää. Oma mieheni kritisoi niitä ystäviään jotka laittaa parisuhteen ystävyyden edelle.. minusta se on typerää kritisoida sitä.

Itselläni on vain ystävyyssuhteita lähinnä ihmiseen kanssa, joille itselleenkin parisuhde on ykkönen. Silloin on helppoa olla ystävä eikä tarvitse ruikuttaa yhteydenpidosta yms. Kun olin sinkku en myöskään yrittänyt syyllistää parisuhteessa olevia ystäviäni koska tiesin mitä minä haluan, on samaa.

Minua ei häiritse että miehelläni on eri arvojärjestys. Se ei vaikuta minun elämääni.

Miten sinä et ole osa miehen elämää? 

Ei ole sopiva kumppaniksi.

No on niitä vanhempiakin, joiden mielestä lapsia vaan tulee ja ne mielellään mahdollisimman pian myös menee eikä tarvitse itseään "uhrata". En kyllä tajua, miksi osa ihmisistä edes yrittää muodostaa tiivimpiä seurustelusuhteita tai perheitä, kun sinkkuus on käytännössä prioriteettina. 

Mies ei ole vielä kasvanut aikuiseksi vaan on vämähtänyt teinivuosiin.

Kaverit varsinkin ystävät ovat tärkeitä mutta perheen edelle ei mene mikään.

Juuri kuin mieheni puhetta. Yritti jo suhteen alussa että tiedän paikkani ja ketä ja mitä hän oikeasti arvostaa. Ryyppyreissut miesporukalla oli pakollisia hänelle, huorissakin joskus kävivät.

Mitään kumppanuutta osoittavaa tai romanttista ei tehnyt tai sanonut koko aikana, olisi vain yksinkertaisesti pitänyt häipyä ajoissa kuten hän toivoikin vaikka lapsiakin oli. Oli kuin viholliseni, kaikesta eri mieltä ja syytteli. Kavereita ei pystynyt nähdä kuin alkoholin merkeissä, kun se oli kuulemma helpointa kun porukkaa tuli ympäri maata tapaamisiin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestä juuri kaveri on sellainen vähän tyhjänpäiväinen, ihan kiva ihmissuhde, ehkä vaikka koulukaveri, työkaveri, joiden kanssa ollaan tekemisissä silloin kun on jotain yhteistä (se koulu, työpaikka, harrastus) ja sitten kun se yhteinen juttu loppuu, se menee menojaan. Ehkä moikataan kun nähdään, ehkä ei.

Jos minulle sanottaisiin tuolla tavalla parisuhteessa, tulisi sellainen olo, että se sanoja haluaa, että "tiedän paikkani". Ja se paikka ei ole hänen mielestä kovin korkealla. Minä taasen arvostan itseäni hyvinkin paljon, joten menisin sitten. Varmaan hänelle sitten tulee taas uusi kumppani saman tien. Itse taas en ajatellut kierrättää kovin montaa parisuhdetta elämäni aikana, enkä ihan helpolla parisuhteeseen menekään.

Sinulle siis on ensiarvoisen tärkeää, että olet ylempi tasoinen ja tärkeämpi kuin miehen ystävät? Kai tämän tomerasti miehelle ilmaiset ja jos jotain vastaan pullikoidaan niin otat seuraavan tentattavan eteesi nöyristelemään?

Oikeassa parisuhteessa näin on itsestään selvästi, eikä sitä tarvitse mitenkään erikseen ilmaista. -eri

Nainen joka kokee, että on tarpeen asettua kavereiden eteen tai yläpuolelle, saa kyllä kenkään. Ystävyyssuhde on aivan murtamaton ja luottamuksellinen silloin kun se on aito ystävyys esimerkiksi lapsuudesta asti. Kumppanihan on tullut elämään mukaan paljon myöhemmin, toki ne suhteet ovat erilaisia, ei siten että toinen on toistaan arvokkaampi.

Eli sinun mielestäsi oman isäsi kaverit ovat tärkeämpiä kuin sinun äitisi eli isäsi vaimo, elämänkumppani ja yhteisten lasten äiti? Kyllä on ihmisellä pää sekaisin.

En kyllä yhtään ihmettele avioerojen määrää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestä juuri kaveri on sellainen vähän tyhjänpäiväinen, ihan kiva ihmissuhde, ehkä vaikka koulukaveri, työkaveri, joiden kanssa ollaan tekemisissä silloin kun on jotain yhteistä (se koulu, työpaikka, harrastus) ja sitten kun se yhteinen juttu loppuu, se menee menojaan. Ehkä moikataan kun nähdään, ehkä ei.

Jos minulle sanottaisiin tuolla tavalla parisuhteessa, tulisi sellainen olo, että se sanoja haluaa, että "tiedän paikkani". Ja se paikka ei ole hänen mielestä kovin korkealla. Minä taasen arvostan itseäni hyvinkin paljon, joten menisin sitten. Varmaan hänelle sitten tulee taas uusi kumppani saman tien. Itse taas en ajatellut kierrättää kovin montaa parisuhdetta elämäni aikana, enkä ihan helpolla parisuhteeseen menekään.

Sinulle siis on ensiarvoisen tärkeää, että olet ylempi tasoinen ja tärkeämpi kuin miehen ystävät? Kai tämän tomerasti miehelle ilmaiset ja jos jotain vastaan pullikoidaan niin otat seuraavan tentattavan eteesi nöyristelemään?

Oikeassa parisuhteessa näin on itsestään selvästi, eikä sitä tarvitse mitenkään erikseen ilmaista. -eri

Nainen joka kokee, että on tarpeen asettua kavereiden eteen tai yläpuolelle, saa kyllä kenkään. Ystävyyssuhde on aivan murtamaton ja luottamuksellinen silloin kun se on aito ystävyys esimerkiksi lapsuudesta asti. Kumppanihan on tullut elämään mukaan paljon myöhemmin, toki ne suhteet ovat erilaisia, ei siten että toinen on toistaan arvokkaampi.

Asutko sinä ja ystäväsi koko ikänne iskän ja äidin peräkammarissa tai naapurissa, ette muuta ikinä? Tai muutatte kaikki yhdessä :D

Miten aika tai välimatka vaikuttaa ystävien ja kavereiden tärkeyteen? Minulla on aina parhaat ystävät asuneet fyysisesti kaukana. Ysärillä kirjoitettiin kirjeitä. Pitkiä vuodatuksia. Puhuttiin puhelimessa maratonpuheluja. Nähtiin muutaman kerran vuoteen. Nykyään on some. Ystävät on silti ystäviä, vaikka toinen asuisi maassa ja toinen kuussa.

Vierailija kirjoitti:

Ärsyynnyin joskus tuosta miesystäväni lauseesta ja vamppasin miehen best friendin.

Aika helposti se oli entinen ystävyys. Niin meinasi olla suhteemmekin, mutta ei sitten lopulta ollutkaan.

Että se niistä ikuisista ystävyyksistä.

Miehet puukottavat aina toisiaan selkään, ovat todella viisitoista naamaisia niitä 'kavereita' kohtaan.

No onhan tuossa tavallaan perää, mutta eihän ne kaverisuhteetkaan aina ole ikuisia ja sille syitä on monia. Kumppanikin voi olla samalla paras ystävä, ei vain henkilö jota kohtaan on romanttisia tunteita. On aika olennaista, missä yhteydessä mies tuon sanoi.

Kyllä minusta kieltämättä tuntuisi pahalta, jos haluaisin panostaa suhteeseen, uskoa sen kestävän ja kokisin löytäneeni elämänkumppanin, ja toinen suhtautuisi minuun siten, että olen mitä luultavammin vain joku yksi monista parisuhteista. Jos suhteeseen todella panostaa ja löytää sen oikean, se todellakin voi olla ikuista siinä missä taas tiet joihinkin kavereihin voi elämän aikana erkaantua. 

Exäni oli sellainen, joka aina laittoi kaverit kaiken muun edelle. Ihan kaiken. Tiettyyn pisteeseen asti arvostin sitä, että oli lojaali kavereilleen ja olivat läheisiä, mutta kun jouluakin vietettiin mielummin ryypäten äijäporukalla sen sijaan että oltaisiin vietetty sitä yhdessä, minulla paloi kiinni. Joku raja tuossakin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestä juuri kaveri on sellainen vähän tyhjänpäiväinen, ihan kiva ihmissuhde, ehkä vaikka koulukaveri, työkaveri, joiden kanssa ollaan tekemisissä silloin kun on jotain yhteistä (se koulu, työpaikka, harrastus) ja sitten kun se yhteinen juttu loppuu, se menee menojaan. Ehkä moikataan kun nähdään, ehkä ei.

Jos minulle sanottaisiin tuolla tavalla parisuhteessa, tulisi sellainen olo, että se sanoja haluaa, että "tiedän paikkani". Ja se paikka ei ole hänen mielestä kovin korkealla. Minä taasen arvostan itseäni hyvinkin paljon, joten menisin sitten. Varmaan hänelle sitten tulee taas uusi kumppani saman tien. Itse taas en ajatellut kierrättää kovin montaa parisuhdetta elämäni aikana, enkä ihan helpolla parisuhteeseen menekään.

Sinulle siis on ensiarvoisen tärkeää, että olet ylempi tasoinen ja tärkeämpi kuin miehen ystävät? Kai tämän tomerasti miehelle ilmaiset ja jos jotain vastaan pullikoidaan niin otat seuraavan tentattavan eteesi nöyristelemään?

Sivusta, mutta joo kyllä jos haluat noin asian esittää. Minä olen rakkauteni elämän priotriteetti - joka kohdassa. Ja hän minun. Tästä ei tarvitse keskustella, jos suhde on rakkaussuhde, on asia itsestäänselvyys.

Sinulle esimerkiksi lapset ja vanhempasi eivät ole elämän prioriteetteja? Ovat vähäisempiä kuin miehesi?

Joo - eivät ole, ajatella 😁 Olen lähes viisikymppinen ihminen, ja äiti - isi - ydinperheestä on jokunen vuosi aikaa. Tervehdin heitä kätellen kun tapaamme. Lapset eivät missään tapauksessa ole tärkeämpiä kuin rakastettuni, sen lisäksi hekin ovat jo aikuisia, ja heillä omat ”tärkeimmät ihmiset”. Tärkeitä toki ovat.