Jään toiseksi miehen siskolle?

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ollut läheinen oman veljeni kanssa. Meillä on pieni ikäero niin ollaan paljon leikitty yhdessä pienenä sekä alkoholistivanhemmat. Veljeni on huolehtinut minusta kun vanhemmat eivät ole siihen pystyneet.

Veli meni naimisiin ihan kivan tytön kanssa ja muutti kauemmas. Soiteltiin vuorotellen noin pari kertaa viikossa ja vaihdeltiin kuulemisia, kunnes yksi kerta puhelimessa veli sanoi, että hänen vaimo on hieman suuttunut kun en ikinä soita hänelle.

Eipä siinä mitään, soitin kälylle seuraavaksi ja sitten taas veljelleni, kunnes huomasin että eihän se kälykään ikinä mulle soita. Ei kertaakaan ole soittanut.

Nykyään soitan tosi harvoin veljelleni, väleissä ollaan ja kyläillään, mutta jäi vähän kaihertamaan kälyn käytös.

Miksi pitää olla mustasukkainen puolisin sukulaisista? Veljellenikin oma perhe on ykkönen ja sitten vasta me muut sukulaiset.

Kaikkien ihmisten kanssa jutut eivät vaan natsaa, vaikka aluksi muuta toivoisi.

Onhan tuo outoa. Olla mustasukkainen siis. Meillä on itsestäänselvää että kaverit tulee ensin, olenhan tuntenut ne 40v ja miehen vasta 10. Hyvin harvoin tulee mitään ongelmaa.

Keneenkään asia ei ole kommentoida toisen parisuhdetta.  Sinun veljesi tai siskosi hankkii vapaaehtoisesti puolison. Me emme loppupelissä tiedä toisen parisuuhteesta yhtään mitään, ja siksi pitää olla varovainen vetämään ennakko päätöksiä. Oma veli tai sisko voi olla parisuhteessa ihan erillainen kuin se on siskojen tai vanhempien kanssa. 

En olisi ikinä uskonut omasta veljestä semmoisia asioita joka tuli vastaan. Ihana rauhallinen, avulias veljeni oli loppujen lopuksi alistanut, lyönyt vaimoa hirvittävällä tavalla. Tässäkin vaimo oli etäinen meihin, ja nyt ymmärrän miksi, hän varmasti luuli, että tiedämme minkälainen hänen miehensä oli. Mutta me ei tiedetty, ja tilanne tuli tosi pahaksi. Onneksi kälyni sai lähdettyä suhteesta, onneksi sain myös tietää totuuden vaikka se olikin poliisin ja oikeuspapereiden kautta. 

Se, että on läheinen ei tarkoita että tuntee ihmisen läpikotaisin, se että olet jonkun sisko ei tee sinusta selvännäkijää. Parisuhteessa on aina kaksi ihmistä ja kukaan ei ole yksin syyllinen. 

Sukulaisiin saa pitää yhteyttä, mutta muistakaa kuitenkin, että se sinun rakas veli tai sisko ei ole enää viisi vuotias, ja hän osaa itse tehdä päätöksiä. Jos sinua AP harmittaa se, että miehesi avautuu siskolle, niin sano se hänelle. Tai anna puhua, koska puhuva mies on yleensä parempi kun puhumaton mies. Miehesi tai poikaystäväsi on sinut valinnut ihan itse, siskon hän sai valitesematta.

Ei kai miehesi sukunimi ole Lannister?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuten aina, asiasta voi olla montaa mieltä. Itse ymmärrän ketjun aloittajaa, kokisin tuollaisen asetelman parisuhteessa ahdistavaksi.

Vaihtoehtoja asiassa on kaksi. Opetella olemaan suhteessa, jossa on tuollainen dynamiikka ja hyväksyä siskon tiivis läsnäolo kumppanin elämässä tai sitten erota etsiä itselle sopivampi parisuhde (todellakin helpommin sanottu kuin tehty).

Kumppania ei voi muuttaa ja suhteeseen jossa ei ole hyvä olla ei kannata jäädä.

Kolmas vaihtoehto on se, että saa miehen asettamaan kanssakäymisessä lapsuudenperheen/ kavereiden jne. Kesken tietyt rajat. Normaalisti kehittyneet aikuiset ihmiset toimii näin aloittaessaan parisuhteen.

Jep, samaa mieltä! Oma kokemus on, että yritin tuota kolmen vuoden ajan. Oli kuin kivirekeä olisi perässään vetänyt, mies oli samaa mieltä että perheensä dominoi arkeamme liikaa, mutta ei sitten kuitenkaan kyennyt (ehkä ei halunnutkaan) rajoja asettamaan.

Näistä lähtökohdista itse asiaa katselin. Onneksi varmasti onnistuneempiakin kuvioita vastaavista lähtökohdista löytyy, vaikka ei ehkä niin runsaasti.

Naiset ovat perin omistushaluisia. Se ilmenee mm. tuollatapaa, kuten aloittaja kuvailee.

Mutta he eivät tunnista sitä itsessään, sillä syypää on aina joku muu. Harvoin kantavat vastuunsa itse sälyttäen sen muille.

Vaikka sisarukseni ei vaikuta suhteeseeni tai en tee valintoja hänen ehdoillaan, on hän silti elämäni tärkein ihminen ja tulee aina olemaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei kai miehesi sukunimi ole Lannister?

Tää oli oikeesti hyvä :D

Vierailija kirjoitti:

Naiset ovat perin omistushaluisia. Se ilmenee mm. tuollatapaa, kuten aloittaja kuvailee.

Mutta he eivät tunnista sitä itsessään, sillä syypää on aina joku muu. Harvoin kantavat vastuunsa itse sälyttäen sen muille.

Jos ei halua kumppaninsa sitoutua, voi vallan mainiosti jatkaa sinkkuna ja pyytää siskon ostamaan verhot ja äidin pyyhkimään pyllyn. Tällöin voi myös rellestää kavereiden kanssa vaikka kaiket päivät.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka sisarukseni ei vaikuta suhteeseeni tai en tee valintoja hänen ehdoillaan, on hän silti elämäni tärkein ihminen ja tulee aina olemaan.

Tämä vaikuttamattomuus on sinun näkökulmasi. Mahdollinen kumppanisi voi olla toista mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka sisarukseni ei vaikuta suhteeseeni tai en tee valintoja hänen ehdoillaan, on hän silti elämäni tärkein ihminen ja tulee aina olemaan.

Miksi kukaan siis ryhtyisi suhteeseen kanssasi? Tässä toki taidamme puhua puhtaasti hypoteettisesta mahdollisuudesta , että sinulla olisi suhde.

Jännä juttu, että keskustelupalstoilla valitetaan jatkuvasti sitä, että Suomessa ei olla niin ihanan paljon tekemisissä perheen ja suvun kanssa kuin ulkomailla; ei asuta yhdessä tai naapuristossa, ei vietetä pyhiä yhdessä, ei istuta sunnuntaisin rannalla grillaamassa tai mennä puolen suvun voimin brunssille isovanhempien luokse.

Tämän ketjun perusteella verisukulaistensa seurassa viihtyvät ihmiset ovat suorastaan sairaita.

Kyllähän tuollaista menoa on hauska elokuvissa katsoa, mutta käytännössä kiitos ei. Hyvin harvoin ihmiset edes asuvat syntymäpaikkakunnallaan ja vielä harvemmilla on tiloja tuollaiseen ajanviettoon. Puhumattakaan että sellaiseen olisi aikaa ja kiinnostusta.

Itselläni on 3 veljeä ja kaikkien kanssa läheiset välit, yhden veljen vaimosta on tässä vuosien varrella tullut paras ystäväni mutta yksi on näyttänyt hapanta naamaa ensi tapaamisesta lähtien.. Yritin tutustua jne. mutta mahdotontahan se oli, on muutenkin todella omistus haluinen ja meidän perhe ja suku tuntuu olevan suoraan saatanasta, no pitäköön seuransa mutta turha kuvitella että onnistuu tuhoamaan muiden välit, kyllä se loppu peleissä on se kotka joka kaaressa lentää kun vielä vähän aikaa jatkaa tuota peliään.. Onneksi heillä ei ole lapsia.. Itse kyseinen naikkonen kyllä on niin isin pikkutyttö vaikka ikää kohta 40v.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän tuollaista menoa on hauska elokuvissa katsoa, mutta käytännössä kiitos ei. Hyvin harvoin ihmiset edes asuvat syntymäpaikkakunnallaan ja vielä harvemmilla on tiloja tuollaiseen ajanviettoon. Puhumattakaan että sellaiseen olisi aikaa ja kiinnostusta.

Moniko suomalainen miettii asuntoa hankkiessaan vierashuoneiden lukumäärää ja sitä onko asunnossa Room to entertain, mikä näyttää noissa amerikkalaisissa asunnonmetsästyssarjoissa olevan aivan normivaatimus? Kun ne isovanhemmat asuu rivarikaksiossa tai kerrostalossa 500 kmn päässä , ei brunschein ja muihin grillauksiin ole mahdollisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset ovat perin omistushaluisia. Se ilmenee mm. tuollatapaa, kuten aloittaja kuvailee.

Mutta he eivät tunnista sitä itsessään, sillä syypää on aina joku muu. Harvoin kantavat vastuunsa itse sälyttäen sen muille.

Jos ei halua kumppaninsa sitoutua, voi vallan mainiosti jatkaa sinkkuna ja pyytää siskon ostamaan verhot ja äidin pyyhkimään pyllyn. Tällöin voi myös rellestää kavereiden kanssa vaikka kaiket päivät.

Jospa ei. On varmaan välimuotojakin. Luulisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä veljen naisystävä ei tunnu ymmärtävän omaa paikkaansa eli hän on veljelleni elämän nainen, meille muille pelkkä veljen naisystävä. Veljen koti on vain hänen kotinsa, ei naisystävän ja jos minä käyn veljen kanssa sinne ostamassa verhot, niin kyse ei ole mistään parisuhteeseen tunkeutumisesta, vaan ainoastaan verhojen hankinnasta.

Tuskinpa tämä naisystävä kauan tuollaisen vetelyksen kanssa viihtyy. Parempia ja sitoutuvampia miehiä löytyy helposti. Eikö sinullakaan ole omaa elämää ja täytyy veljen kautta täyttää tyhjiötä? Veljesi naiset ja verhot eivät ole sinun huolesi.

Jos paras kaverisi pyytää sinua kanssaan verho-ostoksille, niin sanotko, että eipä ole sinun huolesi. Toteat kaverille, että melkoinen vetelys olet, kun aiot verhot ostaa. Lisäksi naurahdat, että elämässäsi ei ole sellaista tyhjiötä, jota pitää kaverin kautta täyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä veljen naisystävä ei tunnu ymmärtävän omaa paikkaansa eli hän on veljelleni elämän nainen, meille muille pelkkä veljen naisystävä. Veljen koti on vain hänen kotinsa, ei naisystävän ja jos minä käyn veljen kanssa sinne ostamassa verhot, niin kyse ei ole mistään parisuhteeseen tunkeutumisesta, vaan ainoastaan verhojen hankinnasta.

Tuskinpa tämä naisystävä kauan tuollaisen vetelyksen kanssa viihtyy. Parempia ja sitoutuvampia miehiä löytyy helposti. Eikö sinullakaan ole omaa elämää ja täytyy veljen kautta täyttää tyhjiötä? Veljesi naiset ja verhot eivät ole sinun huolesi.

Miksi miehen pitäisi sitoutua? Eikö juuri ilman naisystävää verhojen ostaminen ole merkki siitä, että naisystävälle on ihan muuta käyttöä kuin sisustusratkaisujen miettiminen? Hullua ajatella, että jo pari kertaa eksyy samaan petiin ja soittelee silloin tällöin, niin naisella on yllättäen oikeutena sisustaa miehen koti ja päättää sitä, kenen kanssa mies aikaansa viettää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä veljen naisystävä ei tunnu ymmärtävän omaa paikkaansa eli hän on veljelleni elämän nainen, meille muille pelkkä veljen naisystävä. Veljen koti on vain hänen kotinsa, ei naisystävän ja jos minä käyn veljen kanssa sinne ostamassa verhot, niin kyse ei ole mistään parisuhteeseen tunkeutumisesta, vaan ainoastaan verhojen hankinnasta.

Tuskinpa tämä naisystävä kauan tuollaisen vetelyksen kanssa viihtyy. Parempia ja sitoutuvampia miehiä löytyy helposti. Eikö sinullakaan ole omaa elämää ja täytyy veljen kautta täyttää tyhjiötä? Veljesi naiset ja verhot eivät ole sinun huolesi.

Jos paras kaverisi pyytää sinua kanssaan verho-ostoksille, niin sanotko, että eipä ole sinun huolesi. Toteat kaverille, että melkoinen vetelys olet, kun aiot verhot ostaa. Lisäksi naurahdat, että elämässäsi ei ole sellaista tyhjiötä, jota pitää kaverin kautta täyttää.

Täytyy kyllä sanoa, että minun kaverini osaa ostaa verhonsa ihan minulta kyselemättä. En ole itsekään koskaan vastaavassa asiassa muiden konsultaatiota tarvinnut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä veljen naisystävä ei tunnu ymmärtävän omaa paikkaansa eli hän on veljelleni elämän nainen, meille muille pelkkä veljen naisystävä. Veljen koti on vain hänen kotinsa, ei naisystävän ja jos minä käyn veljen kanssa sinne ostamassa verhot, niin kyse ei ole mistään parisuhteeseen tunkeutumisesta, vaan ainoastaan verhojen hankinnasta.

Tuskinpa tämä naisystävä kauan tuollaisen vetelyksen kanssa viihtyy. Parempia ja sitoutuvampia miehiä löytyy helposti. Eikö sinullakaan ole omaa elämää ja täytyy veljen kautta täyttää tyhjiötä? Veljesi naiset ja verhot eivät ole sinun huolesi.

Miksi miehen pitäisi sitoutua? Eikö juuri ilman naisystävää verhojen ostaminen ole merkki siitä, että naisystävälle on ihan muuta käyttöä kuin sisustusratkaisujen miettiminen? Hullua ajatella, että jo pari kertaa eksyy samaan petiin ja soittelee silloin tällöin, niin naisella on yllättäen oikeutena sisustaa miehen koti ja päättää sitä, kenen kanssa mies aikaansa viettää.

Eihän miehellä tuossa tapauksessa ole mitään parisuhdetta, kunhan käy kassinsa tyhjentämässä. Tämäkin on toki ok, mitä käki se toinen osapuoli myös haluaa vain fbn.