Lue keskustelun säännöt.
Jään toiseksi miehen siskolle?
04.11.2019 |
En ymmärrä mikä minua vaivaa, mutta olen sairaanloisen mustasukkainen siitä huomiosta mitä mies antaa siskolleen. Me ollaan seurusteltu hieman yli vuosi eikä asuta vielä yhdessä. Mua alkaa ärsyttämään heti sillä sekunnilla, kun kuulen miehen mainitsevan siskonsa. Hänen siskonsa on kaunis ja mukava. Mieheni puhuu hänestä paljon ja puolustaa häntä eniten sisaruksistaan, koska he 8 lapsen sisar parvi. He viettävät aikaa yhdessä todella paljon ja istuvat iltaa sekä soittavat toisilleen suunnilleen joka päivä jopa. Mies myös uskoituu minusta enemmän siskolleen kuin minulle. Hänen siskonsa on hieman vanhempi miestäni. Ja tolvana mieheni kysyy kaikkiin ongelmiinsa ohjeet tältä siskolta ja voitte vain kuvitella kuinka paljon meidänkin suhteeseen vaikuttaa nämä siskon ohjeet ja mielipiteet. Menee hermo! En mahda asialle mitään, että olen mustasukkainen tuosta enkä ymmärrä miksi pitää viettää noin paljon aikaa siskonsa kanssa. Ja ei, en ole kenestäkään muusta mustasukkainen kuin hänen siskostaan... Hänen siskonsa seurustelee tosin myös ja he asuvat hänen miehensä kanssa yhdessä.
Olen miettinyt jopa eroa tämän takia muuten kympin mies, mutta tuo hänen siskonsa vie minut kohta hullujen huoneelle.
Neuvoja?
Kommentit (112)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku raja täytyy kuitenkin olla sisarusten suhteessa. Kun löydetään puoliso on hän tärkein ja siskon tai veljen tulisi hyväksyä tämä. Valitettavasti on kokemusta miehen siskosta joka tuppautui kylään ilmoittamatta jatkuvasti ja joka puuttui perheemme kaikkiin asioihin. Jos keskitietä ei löydy on parempi erota. Sisko ei osannut erottaa perheen rajaa. Jos olisin tiennyt mihin joudun olisin ehkä valinnut toisen miehen.
Ei todellakaan pidä ja mikään laki ei määrää että puolison olisi oltava elämän ainoa keskipiste.
Paitsi, että jo Raamatussakinn sanotaan , että miehen tulee luopua isästään ja äidistään kun aloittaa oman parisuhteen. Tämä koskee myöskin omistushaluisia ja päällepäsmäri sisaria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sisko ollut se "äiti" lapsuudessa? Monta kertaa näissä moni lapsisssa perheissä sisarukset kantaa suurempaa vastuuta kuin se vanhempi.
Oletko nyt ihan tosissasi, jos miehen/naisen lapsuudenperheen jäsenet ovat läheisiä, niin ovat sitten olleet toisilleen "äitejä".
Minulla on läheiset ja mutkattomat välit vanhempiini, siskoon ja veljeeni ja ollaan jaettu elämämme toistemme kanssa niin kauan kun olemme eläneet, ilman mitään "äitisuhdetta", toisin kun nämä tyttö-ja poikaystävät jotka ovat vaihtuneet ja uusi on tullut tilalle.
Ap. seurustellut vasta vuoden ja jo tuossa vaiheessa on kova halu yksin "omistaa" mies, joka ei todella lupaa hyvää, kun mies pitäisi hylätä siskonsa ja ystävänsä ja elää vain ap.lle.
Draamaa on luvassa.
Jos minä olen väsynyt, stressaantunut, kireä, itkuinen ja valitan kaikesta, miehen hermot ei kestä tätä yhtään. Kiukuttelee takaisin tai käskee lopettamaan valituksen. Mutta kun sisko tai äiti soittaa ja ulisee kuinka on rankkaa, niin mies kuuntelee sitä vaikka kaksi tuntia ja vaikka joka päivä, kyllä löytyy lohduttavia sanoja ja myötätuntoa. Sillä on ihan oma pehmeä äänikin siskolleen ja äidilleen, jota ei koskaan ole käyttänyt minulle. Joo-o, kuulostaa jo aika harhaiselta, mutta näin on. Kyllä minä tulen tällä miehen elämän naiset -listalla vasta neljäntenä. Siellä on äiti, sisko, tytär ja sitten vasta minä.
Joissakin perheissä sitä mahdollisuutta napanuoran kataisuun ei edes anneta, ja jokainen fiksu ihminen, joka on saanut normaalisti varttua aikuiseksi, tajuaa, ettei se "napanuoran" katkaisu ole yhtä kuin välien katkaisu lapsuuden perheeseen.
Yhteiselämää 17 v, kolme lasta
Tietty määrä yhteyttä lapsuuden perheeseen on ok. Kuitenkin jos ollaan parisuhteessa , sen oman suhteen tulisi olla se tärkein asia. Mielestäni ei ole asiallista repostella kumppaninsa tai parisuhteensa asioita kenellekään muulle esim omille sukulaisilleen. Ihmetyttää nämä sisarukset, jotka eivät osaa kunnioittaa toisen parisuhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Vastaajan numero 2 tarina on hyvin samanlainen kuin minunkin. Veljeni on kuitenkin ollut naimisissa jo kohta kaksikymmentä vuotta, ja kolmiodraama on näkynyt melkein alusta asti. Veljeni ja minä tapaamme harvoin, koska kälylläni on vaikeuksia olla näyttämättä nyrpeää naamaa, kun minä ilmestyn paikalle. Joskus hän yrittää olla ystävällinen, mutta me kaikki jo tiedämme, mikä tilanne on. Yleensä hän vain tuijottaa puhelintaan eikä kuule eikä puhu. Appivanhempiaan kälyni ei voi sietää, ja se näkyy.
Kälyni tärkeimmät ihmiset ovat hänen kaverinsa, hyvin tiivis naisporukka, joka käyttäytyy esimerkiksi Facebookissa kuin toisiinsa ristiin rastiin rakastunut teinityttölauma. Kälyni saisi raivarin, jos tietäisi, kuinka paljon minä ja veljeni puhumme puhelimessa keskenämme, vaikkei hän itse oikein enää välitäkään miehensä seurasta. Hän aikoinaan halusi hyvän miehen ja lapsilleen hyvän isän ja saikin erittäin hyvän, mutta on loitontunut koko perheestään omien juttujensa, töidensä ja kaveriensa vuoksi.
Kälyni on tuntenut miehensä parikymmentä vuotta, minä olen tuntenut veljeni kohta viisikymmentä vuotta. Minä ja veljeni olemme viihtyneet koko ikämme yhdessä, ja kälyni on siinä kumppanuudessa pelkkä sihisevä tähdenlento.
Niin kumpi teistä se nyrpeä on, kälysi vai sinä? Hanki kuule ihan oikea elämä, äläkä stalkkaa veljesi perhettä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Öö mulla on kaksoisveli ja jos joku teistä akoista luulee pääsevänsä sisarusten väliin niin ootte pahasti ja aina väärässä. Ei millään pahalla, mutta tosi surullista Ap että tunnet noin.
Vierailija kirjoitti:
Mukavaa jos on läheinen sisko. Omasta mielestä kuitenkin parisuhdeasiat ei kuulu ulkopuolisille, jos on ongelmia ne pitää puhua sen kumppanin kanssa selviksi. Kyllä olisi inhottava olo jos joku puuttuisi minun ja puolisoni asioihin.
Mieheni sisko ryhtyi neuvomaan miestäni parisuhdeasioissa ja kun mies laittoi siihen stopin ja sanoi, että hoitaa itse oman parisuhdetonttinsa, sisko suivaantui ja katkaisi välit mieheeni muutamaksi vuodeksi :). Otti varmasti koville kun ei saanutkaan meitä eroamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku raja täytyy kuitenkin olla sisarusten suhteessa. Kun löydetään puoliso on hän tärkein ja siskon tai veljen tulisi hyväksyä tämä. Valitettavasti on kokemusta miehen siskosta joka tuppautui kylään ilmoittamatta jatkuvasti ja joka puuttui perheemme kaikkiin asioihin. Jos keskitietä ei löydy on parempi erota. Sisko ei osannut erottaa perheen rajaa. Jos olisin tiennyt mihin joudun olisin ehkä valinnut toisen miehen.
Ei todellakaan pidä ja mikään laki ei määrää että puolison olisi oltava elämän ainoa keskipiste.
Paitsi, että jo Raamatussakinn sanotaan , että miehen tulee luopua isästään ja äidistään kun aloittaa oman parisuhteen. Tämä koskee myöskin omistushaluisia ja päällepäsmäri sisaria.
Entä pitääkö naisen luopua parisuhteessa siskoistaan ja veljistään? Ja ystävistään?
Ei vai, Raamatun lause koskee siis yksinomaan miehiä, vaikka useimmilla tyttöystävät ja vaimoehdokkaat vaihtuvar, kuin metsässä sienet sateella.
Ja ap. seurustellut vasta vuoden ja jo nyt miehen pitäisi hylätä sukunsa ja ap. olla parisuhteessa päälläpäsmärinä ja pomona, kenen kanssa mies saa viettää aikaa ja puhua.
En yhtään ihmettele, jos parisuhteet hajoavat, kun naiset ovat noin omistamishaluisia, joka on jo sairasta.
Lisään vielä, että veljeni saa tapailla ketä haluaa ja hoitakoot parisuhde asiansa miten tykkää, mutta kiilaa on turha lyödä meidän väliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko jotenkin vajaa, et osaa kirjoittaa äidinkieltäsi?
N 22 kirjoitti:
Öö mulla on kaksoisveli ja jos joku teistä akoista luulee pääsevänsä sisarusten väliin niin ootte pahasti ja aina väärässä. Ei millään pahalla, mutta tosi surullista Ap että tunnet noin.
Ei millään pahalla, mutta minusta tuo kuulostaa läheisriippuvuuden lisäksi vähintäänkin alitajuiselta insestiltä. Kannattaa tutkailla tunteitaan ja ”rakkauttaan”. Kaikki ei ole ”normaalia”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko jotenkin vajaa, et osaa kirjoittaa äidinkieltäsi?
Mistähän sinä tiedät kirjoittajan äidinkielen?
Vierailija kirjoitti:
N 22 kirjoitti:
Öö mulla on kaksoisveli ja jos joku teistä akoista luulee pääsevänsä sisarusten väliin niin ootte pahasti ja aina väärässä. Ei millään pahalla, mutta tosi surullista Ap että tunnet noin.
Ei millään pahalla, mutta minusta tuo kuulostaa läheisriippuvuuden lisäksi vähintäänkin alitajuiselta insestiltä. Kannattaa tutkailla tunteitaan ja ”rakkauttaan”. Kaikki ei ole ”normaalia”.
Tämä. Todellakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku raja täytyy kuitenkin olla sisarusten suhteessa. Kun löydetään puoliso on hän tärkein ja siskon tai veljen tulisi hyväksyä tämä. Valitettavasti on kokemusta miehen siskosta joka tuppautui kylään ilmoittamatta jatkuvasti ja joka puuttui perheemme kaikkiin asioihin. Jos keskitietä ei löydy on parempi erota. Sisko ei osannut erottaa perheen rajaa. Jos olisin tiennyt mihin joudun olisin ehkä valinnut toisen miehen.
Ei todellakaan pidä ja mikään laki ei määrää että puolison olisi oltava elämän ainoa keskipiste.
Paitsi, että jo Raamatussakinn sanotaan , että miehen tulee luopua isästään ja äidistään kun aloittaa oman parisuhteen. Tämä koskee myöskin omistushaluisia ja päällepäsmäri sisaria.
Entä pitääkö naisen luopua parisuhteessa siskoistaan ja veljistään? Ja ystävistään?
Ei vai, Raamatun lause koskee siis yksinomaan miehiä, vaikka useimmilla tyttöystävät ja vaimoehdokkaat vaihtuvar, kuin metsässä sienet sateella.
Ja ap. seurustellut vasta vuoden ja jo nyt miehen pitäisi hylätä sukunsa ja ap. olla parisuhteessa päälläpäsmärinä ja pomona, kenen kanssa mies saa viettää aikaa ja puhua.
En yhtään ihmettele, jos parisuhteet hajoavat, kun naiset ovat noin omistamishaluisia, joka on jo sairasta.
Taaskaan ei sanottu, että pitää hylätä kokonaan, vaan siitä, että parisuhteen myötä esim suhde lapsuuden perheeseen muuttuu. Joillakin sairaaloisen läheisriippuvaisilla tuntuu olevan ongelmia hyväksyä se, että heidän asemansa muuttuu kun ihminen perustaa oman perheen. Tottakai jokaiselle oma kumppani ja omat lapset ovat tärkeämpiä kuin vanhemmat ja sisarukset. Toki tämä ei tarkoita sitä, että välit ovat kokonaan poikki.
Esim omalla esikoisellani on oma perhe. Olemme läheisiä ja he voivat koska tahansa tulla meille. Itse taas kunnioitan heidän oikeuttaan elää omana perheenä ja en esim tunge heille kutsumatta tai soittele ilman asiaa. He tietävät, että apua , tukea ja ihan seuraa saavat halutessaan, mutten sotkeudu muuten heidän asioihinsa.
Insestiltä? Siis nyt pahoitin kyllä jonkun mielen! Viikon provo tai sitten..
Hyvää päivän jatkoa sulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku raja täytyy kuitenkin olla sisarusten suhteessa. Kun löydetään puoliso on hän tärkein ja siskon tai veljen tulisi hyväksyä tämä. Valitettavasti on kokemusta miehen siskosta joka tuppautui kylään ilmoittamatta jatkuvasti ja joka puuttui perheemme kaikkiin asioihin. Jos keskitietä ei löydy on parempi erota. Sisko ei osannut erottaa perheen rajaa. Jos olisin tiennyt mihin joudun olisin ehkä valinnut toisen miehen.
Ei todellakaan pidä ja mikään laki ei määrää että puolison olisi oltava elämän ainoa keskipiste.
Paitsi, että jo Raamatussakinn sanotaan , että miehen tulee luopua isästään ja äidistään kun aloittaa oman parisuhteen. Tämä koskee myöskin omistushaluisia ja päällepäsmäri sisaria.
Entä pitääkö naisen luopua parisuhteessa siskoistaan ja veljistään? Ja ystävistään?
Ei vai, Raamatun lause koskee siis yksinomaan miehiä, vaikka useimmilla tyttöystävät ja vaimoehdokkaat vaihtuvar, kuin metsässä sienet sateella.
Ja ap. seurustellut vasta vuoden ja jo nyt miehen pitäisi hylätä sukunsa ja ap. olla parisuhteessa päälläpäsmärinä ja pomona, kenen kanssa mies saa viettää aikaa ja puhua.
En yhtään ihmettele, jos parisuhteet hajoavat, kun naiset ovat noin omistamishaluisia, joka on jo sairasta.
Naiset harvemmin ovat niin tiukasti napanuoralla kiinni lapsuuden perheessään kuin miehet ja automaattisesti panevat sen oman kumppanin ykköseksi elämässään. Heitä ei tarvitse siihen kehottaa.
N 22 kirjoitti:
Insestiltä? Siis nyt pahoitin kyllä jonkun mielen! Viikon provo tai sitten..
Hyvää päivän jatkoa sulle.
Ymmärrät kyllä , sitten kun saat sen oman oikean parisuhteen.-eri
N 22 kirjoitti:
Insestiltä? Siis nyt pahoitin kyllä jonkun mielen! Viikon provo tai sitten..
Hyvää päivän jatkoa sulle.
Ei tuo tekstisi ihan normaalia kuvaa ainakaan antanut. Kuulosti mustasukkaiselta naisystävällä.
-eri
Miten tämä on ap. pois, jos miehellä on muitakin ystävyyssuhteita, olisi se sitten siskoonsa? Aika karua, jos vuoden seurustelun jälkeen pitäisi luopua entisistä ystävyyssuhteista ja aikaisemmasta elämästä ja olla ap. talutusnuorassa joka määräisi kenen kanssa mies saa jutella ja kenen kanssa ei. Ei kyllä lupaa hyvää, enkä usko suhteen olevan onnellinen, kun toinen määrää ehdot.
Meillä miehellä on läheiset välit vanhempiinsa ja siskoonsa, sekä hänellä on pari lapsuuden ystävää ja soittelevat viikottain ja meillä se on ollut voimavara n. 20v avioliiton ajan, kun mies voi jakaa ajatuksiaan, jopa muuttaa niitä, kun voi puhua asioitaan muillekin kuin minulle, joka lisää hänen hyvinvointia ja onnellisuutta, josta osan saan minäkin.
Sama myös minun sisarusteni ja ystävien kanssa, jotka taas antavat voimaa minulle. Myös veljeni kanssa.
Ihme omistamishalua ap. josta pitäisi päästä eroon.
Mukavaa jos on läheinen sisko. Omasta mielestä kuitenkin parisuhdeasiat ei kuulu ulkopuolisille, jos on ongelmia ne pitää puhua sen kumppanin kanssa selviksi. Kyllä olisi inhottava olo jos joku puuttuisi minun ja puolisoni asioihin.