Työasiat aina mielessä
Alkaa tuntua kuormittavalta, kun työasiat pyörii mielessä taajaan myös vapaa-ajalla, jopa öisin. Työskentelen varhaiskasvatuksen opettajana ja asiakaskunta on kirjavaa, lapsilla monenlaisia haasteita. Jotenkin niitä asioita ei saa jätettyä töihin vaan ajatukset askartelee vasukeskusteluissa ja toiminnan suunnittelussa/kehittämisessä silloinkin, kun pitäisi keskittyä omaan perheeseen.
Erityisesti vaivaa yksi vanhempi, joka tuntuu päättäneen, että emme kerta kaikkiaan osaa hänen lastaan hoitaa. Aina tulee negatiivista palautetta, jota on vaikea ottaa vastaan, kun itse tietää että joka päivä tekee parhaansa. Yritän ottaa asiat asioina ja ymmärtää, että vanhemmalle oma lapsi ja hänen hyvinvointinsa on tietysti tärkein asia. Joskus tekisi silti mieli sanoa, että hoida itse sitten kakarasi ja opettele yhdessä lapsesi kanssa käytöstapoja.
Kaipaisin työnohjausta, mutta siihen ei ole mahdollisuutta.
Onko muilla vastaavaa ongelmaa? Miten tyhjennätte pään työasioista?
Kommentit (7)
Saatko esimieheltäsi ja työkavereilta tukea asioiden käsittelyyn?
Miksi ei ole mahdollisuutta työnohjaukseen? Oletko pyytänyt apua työterveyshuollosta? Pitäisi olla ihan perusasia.
Parhaiten noissa duuneissa pärjää, kun ei ajattele lapsia ihmisinä vaan projekteina tai ohjelmoitavina koneina. Tekee siis parhaansa muttei ota mitään emotionaalista lastia
Vierailija kirjoitti:
Itsellä samaa ongelmaa, työskentelen sosiaalialalla. Oletko jutellut työterveyshuollossa?
Jokin vuosi sitten olin aika väsynyt ja töihin meneminen alkoi olla niin vaikeaa, että kävin työterveydessä. Silloin sain työterveyspsykologille kolme käyntiä, joilla juttelin näistä asioista. Se auttoi joksikin aikaa ja ajattelin, että olisi enemmän välineitä ja perspektiiviä käsitellä työasiat työasioina. Nyt huomaan että uniongelmat ovat taas alkaneet vaivata lisääntyvässä määrin, mikä vaikuttaa taas mielialaan ja jaksamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Saatko esimieheltäsi ja työkavereilta tukea asioiden käsittelyyn?
Kyllähän niistä tietysti oman tiimin kanssa jutellaan ja käydään läpi. Mietitään, että mitä ja miten parannetaan tai onko tarpeen oikeasti muuttaa jotakin. Esimies on uusi, istuu lähinnä toimistossaan irti lasten kanssa tapahtuvasta työstä.
Vierailija kirjoitti:
Parhaiten noissa duuneissa pärjää, kun ei ajattele lapsia ihmisinä vaan projekteina tai ohjelmoitavina koneina. Tekee siis parhaansa muttei ota mitään emotionaalista lastia
Sen tavallaan hallitsenkin, etten lasten/kotien murheita tai ongelmia murehdi kotona. Enemmän ajatuksissa pyörii se, miten saisi kaikki paperihommat tehtyä ajallaan, mitä kirjoittaa vasuihin että asiat etenisivät, miten pyörittää pienryhmät, kun joku on sairaslomalla/koulutuksessa, miten pitäisi toimia, kun jokin asia tuntuu lapsen kanssa haastavalta.
Mutta tämä jatkuva kritiikki yhdeltä taholta kaivelee kyllä rankasti tällä hetkellä. En ymmärrä itsekään, miksi otan sen niin raskaasti. Pitäisi löytää jokin keino käsitellä se ja tietysti saada vanhempaan parempi yhteys. Tätä voi sitten taas vatvoa yöllä, kunn uni ei tule simmuun 😂
Itsellä samaa ongelmaa, työskentelen sosiaalialalla. Oletko jutellut työterveyshuollossa?