Moni nainen hankkisi lapsia vaikka heti jos saisi itse olla isän roolissa

Vierailija kirjoitti:

Keinohedelmöitys ilman isää, niin ei tarvitse olla katkera.

Sitten jos tulee poika,

niin kasvatat niistä sun pikku apureita. Kuulostaako tutulta?

Vierailija kirjoitti:

Tämä lienee se todellinen syy syntyvyyden laskuun. Ei kukaan moderni nainen jaksa olla nykypäivänä myös miehensä äiti kun mies taantuu pikkulapsiaikana itsekin yhdeksi palveltavaksi. 

Ja te jotka olette onnistuneet löytämään kunnolliset miehet, pitäkää kynsin ja hampain kiinni! Olette onnekkaita. 

Eihän tuo syntyvyyteen vaikuta mutta eroamiseen kyllä, sillä ei tuota asiaa tiedä eikä usko ellei itse ole sitä kokenut.

Meillä meni parisuhde mönkään ja erottiin, lapset tais olla 7 ja 10 silloin. Päivääkään en ole ajatellut et äitiys olis paska diili. Ei oo kaduttanut edes yh-äidin raskaina hetkinä. Äitiyteni ja rakkauteni lapsiini ei ole alunalkaenkaan ollu sidoksissa heidän isäänsä, hänrn isyys on erillinen asia. Toki siis kyseessä on MEIDÄN lapset ja yhteisvanhemmuus sujuu. Mutta äitiyteni onni ei ole kiinni siitä mitä isä tekee. Parisuhteen onni oli kahden kauppaa. Äiti olen vaikkei isää olis olemassakaan, eikä kukaan voi ottaa minusta pois sitä, eikä suhdetta lapsiini. Vaik hankkii lapsia ja siinä tarvitaan se mieskin, ei siinä mitään omistussuhdetta mieheen synny.

Vierailija kirjoitti:

Meillä meni parisuhde mönkään ja erottiin, lapset tais olla 7 ja 10 silloin. Päivääkään en ole ajatellut et äitiys olis paska diili. Ei oo kaduttanut edes yh-äidin raskaina hetkinä. Äitiyteni ja rakkauteni lapsiini ei ole alunalkaenkaan ollu sidoksissa heidän isäänsä, hänrn isyys on erillinen asia. Toki siis kyseessä on MEIDÄN lapset ja yhteisvanhemmuus sujuu. Mutta äitiyteni onni ei ole kiinni siitä mitä isä tekee. Parisuhteen onni oli kahden kauppaa. Äiti olen vaikkei isää olis olemassakaan, eikä kukaan voi ottaa minusta pois sitä, eikä suhdetta lapsiini. Vaik hankkii lapsia ja siinä tarvitaan se mieskin, ei siinä mitään omistussuhdetta mieheen synny.

No, kuitenkaan et joutunut ilmeisesti pärjäämään niitä ihan pikkulapsivuosia täysin yksin ja ilman apua. Eli mies teki osansa?

.

Voi kyllä! Itsekin voisin tehdä vaikka neljä lasta, jos saisi kahden kohdalla ottaa miehen roolin. Odotan juuri toista lastamme ja ura kärsii, keho kärsii, rajoitteista saa kärsiä sen raskaus-ja imetysajan (esim rajoitteet alkoholin käytössä ja vaikkapa särkylääkkeiden käytössä, jopa lakritsi on kielletty!), synnytyspelot ja mahdolliset vauriot, imetyksen hankaluus ja oman kehon menettäminen toisen käyttöön, hormoniheittelyt ja mieliala-aallokot, uniongelmat jnejne.

Nyt kun esikoisen on 3-vuotias, alkaa tilanne jo hieman rauhoittua ja vastuu jakautuu tasapainoisemmin. Silti jostain syystä jää minun vastuulleni hoitaa esim. yhteistyö päiväkodin ja neuvolan kanssa. Vaikka mies yrittäisi olla itse yhteydessä, näiltä tahoilta soitetaan aina ensin minulle.

Nostetaas tätä keskustelua. 

Ja sitten se että naisen eläke jää pienemmäksi äitiyslomien ja vanhempainvapaiden vuoksi. Ja luonnollisesti synnytysikäistä naista syrjitään työelämässä, vaikeampi saada vakituista työpaikkaa. 

Liian usein mies taantuu yhdeksi lapseksi itsekin kun nainen on jäänyt äitiyslomalle ja ottanut suurimman vastuun myös kotitöistä. sitten kun nainen palaa töihin niin ongelmat viimeistään alkaa. 

Koska tuollainen "kaikki puoliksi" -suhde ei ole aikuinen parisuhde, niin ei siihen halua lapsiakaan tehdä. Tämä moderni ideaali, jossa molemmat tekevät töitä, lastenhoitoa ja kodinhuoltoa puoliksi ja yhtä paljon, on keskenkasvuisten suhde. Kouluikäisille ja muille lapsille on tärkeää että kaikki saavat yhtä paljon samaa. Aikuisten pitäisi ymmärtää, että jokaisessa yhteisössä on erilaisia rooleja, jotka ovat kaikki arvokkaita. Koko länsimainen yhteiskunta on keskenkasvuisten yhteiskunta, pelkkä leikkikenttä.

Esitän erittäin epäsuositun näkökulman: tasa-arvomiehet ovat kypsymättömiä pikkupoikia. Tasa-arvonaiset ovat traumatisoituneita, perusturvallisuudeltaan järkkyneitä yksilöitä. Muunlaisia ei yhteiskuntamallimme ilmeisesti tuota.

Nainen ei tarvitse kumppaniksi poikaa vaan miehen. Tässä joudutaan turvautumaan konservatiivisiin rooleihin, sillä oikea mies huolehtii naisesta ja lapsista ja kantaa vastuun perheen toimeentulosta. Yksin, valittamatta, itsensä uhraten. Todellinen mies on vastuuta kantava perheen johtaja, joka oikeasti laittaa perheen edun aina oman itsensä edelle. Nainen saa tällöin kaikessa rauhassa huolehtia lapsista ja kodista, ja käydä töissä vain jos haluaa. Oikea mies on ylpeä siitä että pystyy elättämään vaimonsa ja lapsensa. Se ei ole miehelle taakka vaan ilo. Puhun muuten kokemuksesta, koska minulla on tuollainen mies, ja ihan kantasuomalainen.

Ongelma on se, että tuollaisia miehiä ei juurikaan ole, eikä heitä ole koskaan liikaa ollutkaan, vaan miehet ovat vuosituhansia käyttäneet asemaansa törkeästi väärin. Naiset eivät ole voineet luottaa mieheen, eivätkä edelleenkään voi.

Meidän "tasa-arvoinen" yhteiskuntamme on yrittänyt tarjota parhaan mahdollisen korvaajan ainoalle järkevälle perhemallille luomalla mahdollisuuden naisten työssäkäynnille. Siitä on kuitenkin tullut samalla ansa, koska yhden elättäjän malli on tehty lähes mahdottomaksi. Samalla se on myös tehnyt miehet entistäkin tarpeettomammiksi, ja oikeat aikuiset miehet käyvät koko ajan harvinaisemmiksi.

Ongelmaan olisi ainakin yksi helpottava ratkaisu: työssäkäyvän puolison elatusvelvollisuus kotona olleelle myös erotilanteissa (siis huom, puolison elatus, ei vain lasten!) ja lakisääteinen perhe-eläke, jota erokaan ei kumoaisi. Nämä ovat hyviä keinoja saada pakotettua edes osa vastuuta pakoilevista pikkupojista vastuullisiksi miehiksi. Tärkein olisi kuitenkin kasvatus.

Sitä en sitten tiedä, miksi miehen rooli on niin hukassa, eikä oikeita, vastuuta kantavia miehiä löydy. Veikkaan syyksi väärä arvomaailmaa. Ongelma on erityisen korostunut Suomessa.

Joka tapauksessa länsimainen perhemalli on ajanut päin seinää, eikä tilannetta taida pelastaa enää mikään.

Vierailija kirjoitti:

Mikä kohu siitä syntyisi jos naiset alkaisivat toimia samalla tavoin mitä valtaosa miehistä tekee. Heti synnäriltä tulon jälkeen jättäisi vauvan tuttipullon kanssa miehen kanssa ja lähtisi itse radalle. Seuraavana aamuna maataan sohvalla eikä viitsitä liikauttaa yhtään mitään raajaa. Sovitaan heti ekoina päivinä ettei voi itse jäädä tärkeän työtehtävän takia pois töistä joten mies saa jäädä kotiin. Jätetään kuuntelematta työpäivän jälkeen miehen valitus rankasta päivästä ja mietitään siinä samalla pitäisikö sitä soittaa sille työpaikan uudelle miessihteerille kun kotona odottaa näillä näkymin kuivakausi seuraavat 18 vuotta.

Vauvan kanssa voidaan ehkä mennä hengailemaan vähäksi aikaa ulos ja tulla sitten sisälle todeten, et hei hoida sä tää mun täytyy nyt mennä käymään toisaalla. Puhelin jää sopivasti takin taskuun eikä jakseta kuunnella kauheata mäkätystä. Ai niin joo, tänään pitäisi taas mennä käymään kaupassa miehen ja lapsen kanssa. Huoh :(

Mä voisin tehdä näin, ihan vain nähdäkseni mitä tapahtuisi. Äärimmäinen sosiaalinen koe. 

Tämäpä tämä. En haluaisi hankkia lapsia yksinkään enkä toisaalta ottaa riskiä että jään yksinhuoltajaksi tai että mies on joku perässävedettävä saapas. Mistä niitä kunnollisia, vastuunsa rehellisesti ja suoraselkäisenä kantavia miehiä löytyy?

Vierailija kirjoitti:

Onko täällä porukkaa jotka ovat päätyneet kaverivanhemmuuteen? Eli lapsi jonkun sellaisen kanssa jonka kanssa ei ole ikinä mitään parisuhdetta ollutkaan? 

Tämä kiinnostaisi! Kirjallinen sopimus jo ennen raskauden yrittämistä miten hoidetaan vastuut vauvavuotena ja myöhemmin. Isä heti alusta asti kiinteänä osana lapsen elämää. Sitten lapsen kasvaessa puoliksi ja puoliksi vastuut. 

Huvittaa kun tinderissä tulee niitä miehiä jotka haluaisivat vaan jakaa siementä, mutta nainen sitten huolehtii kaikki lapsen tarpeet. Siis oikeasti onko joku niin epätoivoinen että lähtee tuollaiseen diiliin? ilmaiset lapsettomuushoidot pitäisi taata joka ikiselle itselliselle naiselle. 

Vierailija kirjoitti:

Todellakin! Minä olen aina sanonut että tekisin vaikka 10 lasta jos niitä ei tarvisi itse tehdä ja synnyttää ja sitten vielä hoitaa, eli jos olisin mies. Lapsethan on oikein mukavia kun joku toinen on niistä päävastuussa ja kun omalle kropalle ei käy mitään.

Hah niinpä, miettiääpä tilannetta että miehen penis halkeisi synnytyksen vuoksi. Moniko mies silloin synnyttäisi? 

Vierailija kirjoitti:

Parhaiten tämä muuten onnistuu lesboparin muodostamissa perheissä. Tunnen joitain tällaisia perheitä, ja lasten hoito ja kotityöt jaetaan ihan oikeasti tasapuolisesti. 

Sama huomio! Perhe on molempien yhteinen projekti, ei vaan kaadeta hommia toisen niskaan. Miksi oi miksi en vaan voi olla lesbo, olisi kaikki tässä elämässä helpompaa jos löytyisi mukava nainen elinkumppaniksi!

Nyt on omituinen ketju. Velat riehumassa omien valintojensa puolesta vauvapalstalla. Jostain syystä unohtuu, että monissa perheissä myös isät hoitavat lapsiaan.

Vierailija kirjoitti:

Nyt on omituinen ketju. Velat riehumassa omien valintojensa puolesta vauvapalstalla. Jostain syystä unohtuu, että monissa perheissä myös isät hoitavat lapsiaan.

Minä jätin lapsiluvun yhteen tästä roolisyystä.

Vierailija kirjoitti:

Mä sanon ehkä julmasti, mutta minusta ydinperheeseen lapsia tekevät naiset ovat tyhmiä. On tehty tutkimushavaintoja, että yksinhuoltajaäitien lapset kehittyvät täysjärkisiksi kun taas ydinperheiden lapset kasvavat kieroon. Isät ja miehet yleensäkään eivät kuulu lasten elämään. 

Ehkä ihmisten pitäisi alkaa elää kuin apinat, laumoissa, joissa on useampi naaras ja yksi alfauros, joka painaa kaikki paksuksi ja huolehtii korkeintaan vieraiden urosten karkottamisesta ja ruuanhankinnasta?

Naaraat sitten hoitaisivat pennut ja kodin keskenään ja valittaisivat, kun mies ei tee mitään, käy vain kotona passattavana tunnin pari päivässä ja panemassa silloin, kun jollekin naaraista iskee pentukuume.

Oikeasti, olisin itsekin mieluummin isä kuin äiti, jos eläisin maailmassa, jossa lapsia on pakko hankkia. Onneksi en elä, koska kaikkein mieluiten en ole kumpikaan. Miksi haluaisin lapsia viemään yöunet, rahat, fyysisen toimintakyvyn, parisuhteen? Miksi uhraisin täydellisen mielekkään elämän vain jälkeläisiä tuottaakseni? Joillakin kai on joku sisäänrakennettu lisääntymisvietti, minulle sitä ei ole ikinä asennettu. Hoivavietti löytyy, mutta sekään ei kohdistu lapsiin. Vauvat koen yhdentekevinä, isommat lapset ärsyttävinä, se asia ei muuttuisi miksikään, vaikka olisin mies ja voisin ryhtyä isäksi äitiyden sijaan. Uskon silti, että on naisia, jotka hankkisivat lapsia, jos saisivat siinä miehen roolin, eli rusinat pullasta.

Onko kellään kokemusta siitä että hommaa lapsia työttömän miehen kanssa? Eli silloin se mies olisi myös koko vauva-ajan kotona katsomassa vierestä millaista pikkulapsen hoito oikeasti on. Onko silloin tasa-arvoisempi vanhemmuus?