Moni nainen hankkisi lapsia vaikka heti jos saisi itse olla isän roolissa

Tuo keskustelu yllätyseroista sopii kuin tämän keskustelun jatkoksi. Miksi niin monet miehet ovat vain vapaamatkustaja? Miksei mies kanna vastuutaan suhteen toimivuudesta ja lasten hyvinvoinnista? Mitä asialle voi tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Tuo keskustelu yllätyseroista sopii kuin tämän keskustelun jatkoksi. Miksi niin monet miehet ovat vain vapaamatkustaja? Miksei mies kanna vastuutaan suhteen toimivuudesta ja lasten hyvinvoinnista? Mitä asialle voi tehdä?

Varmaan niitäkin miehiä on, jotka eivät noista huolehdi. Väitän kuitenkin, että useimmat huolehtivat. Ongelma on vain se, että tekevät sen omalla tavallaan, jota nainen ei välttämättä noteeraa. Sama ongelma on toisin päin. 

Vierailija kirjoitti:

Voisin hankkia lapsia, jos voisin olla varma että mahdollisen eron sattuessa mies alkaa lähivanhemmaksi. Minulla on ADHD ja mm aikatauluista huolehtiminen on erittäin työlästä. No, mutta eipä pelkoa lisääntymisestä sillä tällainen nainen ei miehille kelpaa, moni kun kaipaa äitinsä kopiota puolisokseen. 

Oletko minä? Myös minulla ADHD ja lasten hankinta mietityttää tosi paljon varsinkin tuosta näkökulmasta että mitä jos mies lähteekin litomaan pikkulapsiaikana ja joudun itse sitten pyörittämään koko hädellin... Aamut on itselleni täysin painajaismaisia sillä minulla on myös krooninen unihäiriö. 

Onko täällä porukkaa jotka ovat päätyneet kaverivanhemmuuteen? Eli lapsi jonkun sellaisen kanssa jonka kanssa ei ole ikinä mitään parisuhdetta ollutkaan? 

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten syyllistetään kun ei tuore äiti ole samoissa mitoissa kuin ennen raskautta. Kyllähän hormonitoiminnalla voi mennä helposti vuosi tai pari että muuttuu taas normaaliksi, imettäessä ei saa rajusti edes laihduttaa ettei maidontuotanto lopu ja ne yövalvomiset jotka nainen usein hoitaa yksin... 

Jep, imetys kuluttaa ENEMMÄN kaloreita kuin raskausaika. Eli ei todellakaan kovin pian kannata väkisin synnytyksen jälkeen yrittää vanhoihin mittoihin päästä jos aikoo imettää. 

Vierailija kirjoitti:

Niin totta. Äitinä olo on nykyään yksinäistä hommaa. Voisin hankkia lapsia jos minulla olisi mahdollisuus olla muiden naisten ympäröimänä. Voisimme sitten auttaa toisiamme lasten kanssa.

Harva mies käsittää mitä lasten kasvatus oikeasti vaatii.

Maailmalla on vissiin tällaisia yksinhuoltajien kommuuneja, saisi olla suomessakin! Paljon kätevämpää kun voi joskus pyytää jotain katsomaan lasta että itse pääsee edes suihkuun, voi vuorotella että kuka vahtii muksuja. Lapset kasvavat rakastavan yhteisön keskellä. 

Jos minun ei tarvitsisi sitä lasta sisässäni kasvattaa, pusertaa ulos ja kärsiä kaikenmaailman hormonisekoilusta ja muista vaivoista 1-2 vuotta niin ihan varmasti meillä olisi enemmän kuin 1 lapsi. Nykyinen on tosi ihana ja rakas mutta ajatus kaiken sen rumban läpikäymisestä uudelleen, ehkäpä vielä ennen sitä pari keskenmenoa, ei houkuta yhtään. Ennemminkin kauhistuttaa. Jos mieheni voisi ja haluaisi sen puolestani tehdä olisin ikionnellinen ja kiitollinen. Vaan eipä voi ja siksi tämä perhe taitaa olla tässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka raskaudet ja synnytykset jättivät jälkiään kehooni, olivat ne sellaisia kokemuksia, joista olen tyytyväinen, että olen ne kokenut, kehoni toteutti arvokasta tehtävää. Tosin nuo jäljet olivat minulla pieni leikkausarpi välilihassa ja ensimmäisen lapseni synnyttyä sain ison keisarinleikkaushaavan mahaani (hätäsektio, arpi on haalistunut paljon. Sairaanhoitaja arveli, että arven voi poistaa tai tehdä näkymättömämmäksi laserin avulla, mutta en silloin kokenut tarvetta siihen ja nythän tuo arpi on vaalentunut tosi paljon). Jos olisi tullut repeämiä ja vaurioita esim. sulkijalihakseen, en olisi varmaan näin positiivinen. Pinnallista on valittaa, että vatsanahka on vähän löysempi jne., mutta nykyään keskitytään liikaa siihen, miltä ihminen ja etenkin nainen näyttää. Kotitöissä ja lasten hoidossa isiä pitää velvoittaa tekemään osansa. Äiteihin kohdistuvat vaatimukset ovat kyllä ajoittain rasittavia, isä saa paljon pienemmällä työllä kehuja. Nuo ohjeet ja arvostelut pitää oppia jättämään omaan arvoonsa, jos tietää tehneensä asiat hyvin.

Eli itse isältä ei saisi juurikaan vaatia mitään? Lapsen tavoin silläkin on tarravihkonen mihin kerätään hyvästä suorituksesta kertyneitä tarrapalkintoja.

Kotitöissä ja lasten hoidossa isiä pitää velvoittaa tekemään osansa.  Saa vaatia tekemään osan kotitöistä, kun äiti on kotona ja vielä enemmän, kun äiti on töissä. Pari raivaria sain, siis miehelle suutuin, kun kotityöt lankesivat totuttuun tapaan enemään mulle, kun menin töihin, mutta löysimme sopivan tavan jakaa näitä pakollisia hommia. Esim. mies hoiti aina imuroinnit, minä ruuanlaiton (pidän ruuanlaitosta). Lasten isä hoiti lapsia osaltaan, siitä ei riidelty. 

Näissä naisten sanavalinnoissa on kyllä vahvasti läsnä sellaisia kaikuja menneisyydestä että ei ihmekään että on vaikeaa.

Isiä pitää velvoittaa, isiltä pitää vaatia, jne. Taustalla aina vähän sellainen ajatus että nainen päättää, määrää ja mikromanageroi, koska koti, perhe ja lapset ovat naisen valtakuntaa. Kannattaa naisten itsekin pohtia minkälaisia alitajuisia, perintönä saatuja malleja haluavat omaksi perinnökseen jättää.

Tasa-arvoisessa parisuhteessa puhutaan vastuista, vastuuttamisesta ja vastuunjaosta ja sitä kautta löytyy helpommin sellaisia toimintamalleja joissa molemmat voivat hyvin.

Itseäni ahdistaa suuresti se kaikki raskausaika, synnytys ja vauvavuosi hormonimyrskyineen. Mitä jos kärsii järkyttävästä raskauspahoinvoinnista koko raskauden ajan tai saa vaikka veritulpan? Entä jos saa synnytyksestä pahat repeämät? Niitähän ei kovin mielellään suomessa kunnolla korjata julkisella puolella vaan jos haluaa römpsän kuntoon pitää mennä yksityiselle tai ulkomaille. Entäs vauvavuoden valvomiset, mitä jos puhkeaa vaikka synnytyksen jälkeinen masennus? Suomessa ei ole enää mitään kodinhoitajiakaan tms tai mitään mistä saisi mitään apua jos ei satu olemaan isoja setelitukkoja. Ei tavallisella ihmisellä ole varaa apuun. 

Miksi suomessa on äitien kuntoutus niin huonoa synnytyksen jälkeen? Esimerkiksi vatsalihaserkaumaan, repeämiin tai laskeumiin ei saa täällä välttämättä mitään kunnollista apua. Ja onhan se nyt iso haitta elämässä jos ei ole esim pidätyskykyä, ei pysty enää nauttimaan seksistä tai selkä ei kestä enää mitään rasitusta kun vatsalihakset ei toimi kunnolla. 

Vierailija kirjoitti:

Itseäni ahdistaa suuresti se kaikki raskausaika, synnytys ja vauvavuosi hormonimyrskyineen. Mitä jos kärsii järkyttävästä raskauspahoinvoinnista koko raskauden ajan tai saa vaikka veritulpan? Entä jos saa synnytyksestä pahat repeämät? Niitähän ei kovin mielellään suomessa kunnolla korjata julkisella puolella vaan jos haluaa römpsän kuntoon pitää mennä yksityiselle tai ulkomaille. Entäs vauvavuoden valvomiset, mitä jos puhkeaa vaikka synnytyksen jälkeinen masennus? Suomessa ei ole enää mitään kodinhoitajiakaan tms tai mitään mistä saisi mitään apua jos ei satu olemaan isoja setelitukkoja. Ei tavallisella ihmisellä ole varaa apuun. 

Meillä kävi kaupungilta neuvolan kautta saatu kotityöntekijä tai joku sellainen, tarkkaa nimeä en muista. Kävi noin kerran viikossa jonkun 2-4 kertaa puolisen tuntia ja sille sai kertoa, miten se auttaisi parhaiten raskaassa vauva-ajassa. Kerran pyysin viemään vauvan vaunukävelylle ja muilla kerroilla taidettiin vaan istua ja jutella, kun en kehdannut pyytää mitä oikeasti olisin tarvinnut, lepohetkeä tai vaikka leipomisseuraa tms. Tämä oli ihan ilmainen palvelu, kun neuvolassa puhuin, miten raskasta on. Ei siitä todellista hyötyä sinänsä ollut, mutta jotain apuja on saatavilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseäni ahdistaa suuresti se kaikki raskausaika, synnytys ja vauvavuosi hormonimyrskyineen. Mitä jos kärsii järkyttävästä raskauspahoinvoinnista koko raskauden ajan tai saa vaikka veritulpan? Entä jos saa synnytyksestä pahat repeämät? Niitähän ei kovin mielellään suomessa kunnolla korjata julkisella puolella vaan jos haluaa römpsän kuntoon pitää mennä yksityiselle tai ulkomaille. Entäs vauvavuoden valvomiset, mitä jos puhkeaa vaikka synnytyksen jälkeinen masennus? Suomessa ei ole enää mitään kodinhoitajiakaan tms tai mitään mistä saisi mitään apua jos ei satu olemaan isoja setelitukkoja. Ei tavallisella ihmisellä ole varaa apuun. 

Meillä kävi kaupungilta neuvolan kautta saatu kotityöntekijä tai joku sellainen, tarkkaa nimeä en muista. Kävi noin kerran viikossa jonkun 2-4 kertaa puolisen tuntia ja sille sai kertoa, miten se auttaisi parhaiten raskaassa vauva-ajassa. Kerran pyysin viemään vauvan vaunukävelylle ja muilla kerroilla taidettiin vaan istua ja jutella, kun en kehdannut pyytää mitä oikeasti olisin tarvinnut, lepohetkeä tai vaikka leipomisseuraa tms. Tämä oli ihan ilmainen palvelu, kun neuvolassa puhuin, miten raskasta on. Ei siitä todellista hyötyä sinänsä ollut, mutta jotain apuja on saatavilla.

Ja tää oli siis vuonna 2012.

Moni mies hankkisi parisuhteen, seksiä ja rahaa vaikka heti, jos saisi olla naisen roolissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka raskaudet ja synnytykset jättivät jälkiään kehooni, olivat ne sellaisia kokemuksia, joista olen tyytyväinen, että olen ne kokenut, kehoni toteutti arvokasta tehtävää. Tosin nuo jäljet olivat minulla pieni leikkausarpi välilihassa ja ensimmäisen lapseni synnyttyä sain ison keisarinleikkaushaavan mahaani (hätäsektio, arpi on haalistunut paljon. Sairaanhoitaja arveli, että arven voi poistaa tai tehdä näkymättömämmäksi laserin avulla, mutta en silloin kokenut tarvetta siihen ja nythän tuo arpi on vaalentunut tosi paljon). Jos olisi tullut repeämiä ja vaurioita esim. sulkijalihakseen, en olisi varmaan näin positiivinen. Pinnallista on valittaa, että vatsanahka on vähän löysempi jne., mutta nykyään keskitytään liikaa siihen, miltä ihminen ja etenkin nainen näyttää. Kotitöissä ja lasten hoidossa isiä pitää velvoittaa tekemään osansa. Äiteihin kohdistuvat vaatimukset ovat kyllä ajoittain rasittavia, isä saa paljon pienemmällä työllä kehuja. Nuo ohjeet ja arvostelut pitää oppia jättämään omaan arvoonsa, jos tietää tehneensä asiat hyvin.

Eli itse isältä ei saisi juurikaan vaatia mitään? Lapsen tavoin silläkin on tarravihkonen mihin kerätään hyvästä suorituksesta kertyneitä tarrapalkintoja.

Kotitöissä ja lasten hoidossa isiä pitää velvoittaa tekemään osansa.  Saa vaatia tekemään osan kotitöistä, kun äiti on kotona ja vielä enemmän, kun äiti on töissä. Pari raivaria sain, siis miehelle suutuin, kun kotityöt lankesivat totuttuun tapaan enemään mulle, kun menin töihin, mutta löysimme sopivan tavan jakaa näitä pakollisia hommia. Esim. mies hoiti aina imuroinnit, minä ruuanlaiton (pidän ruuanlaitosta). Lasten isä hoiti lapsia osaltaan, siitä ei riidelty. 

Näissä naisten sanavalinnoissa on kyllä vahvasti läsnä sellaisia kaikuja menneisyydestä että ei ihmekään että on vaikeaa.

Isiä pitää velvoittaa, isiltä pitää vaatia, jne. Taustalla aina vähän sellainen ajatus että nainen päättää, määrää ja mikromanageroi, koska koti, perhe ja lapset ovat naisen valtakuntaa. Kannattaa naisten itsekin pohtia minkälaisia alitajuisia, perintönä saatuja malleja haluavat omaksi perinnökseen jättää.

Tasa-arvoisessa parisuhteessa puhutaan vastuista, vastuuttamisesta ja vastuunjaosta ja sitä kautta löytyy helpommin sellaisia toimintamalleja joissa molemmat voivat hyvin.

Ne sanamuodot vaatia ja velvoittaa tarkoittaa sitä, että miehiä pitää vaatia ja velvoittaa, koska jos niin ei tee, ne ei laita tikkuakaan ristiin ja jatkaa lapsetonta sinkkuelämäänsä. Miehiä pitää jatkuvasti muistuttaa ja ohjeistaa että he kuuluu nyt lapsiperheeseen ja sen mukana tulee lapsiperheen elämä. Sitten selittää toistuvasti mitä se on.

Täällä ainakin yksi semmoinen nainen! Kaksi lasta meillä on, kolmannen tekisin vaikka heti jos voisi vaihtaa osia miehen kanssa. Mutta ei kiitos enempää pitkiä katkoja työuraan, valvottuja öitä, oman kropan uhraamista ensin raskauden ja sitten vielä imetyksen ja hormonimyrskyjen takia, ei 24/7 valmiudessa olemista vauvan tarpeita varten ja oman elämän asettamista taka-alalle. En vaan jaksa enkä halua sitä enää. Vauva olisi ihana jos joku muu ottaisi sen päävastuun, mutta koska se ei ole mahdollista niin nämä kaksi saa riittää.

Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:

Moni mies hankkisi parisuhteen, seksiä ja rahaa vaikka heti, jos saisi olla naisen roolissa. 

Ilomielin antaisin miehelle naisen roolin. Mikään ei olisi mukavampi olla 5 tähden hotellissa passattavana ja illalla vielä kun menee nukkumaan katsoa että vaimo on vielä työn touhussa pitkälti yöhön. Sitten yöllä kääntää kylkeä ja huomata että siellä se valvoo lapsen kanssa. Sitten valittaa täällä kun oma elämä on vaikeaa kun pitäisi käydä töissä. Onneksi ei tarvitse kun vaimo käy ja lapset on tarhassa päivän.

Vierailija kirjoitti:

Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:

Moni mies hankkisi parisuhteen, seksiä ja rahaa vaikka heti, jos saisi olla naisen roolissa. 

Ilomielin antaisin miehelle naisen roolin. Mikään ei olisi mukavampi olla 5 tähden hotellissa passattavana ja illalla vielä kun menee nukkumaan katsoa että vaimo on vielä työn touhussa pitkälti yöhön. Sitten yöllä kääntää kylkeä ja huomata että siellä se valvoo lapsen kanssa. Sitten valittaa täällä kun oma elämä on vaikeaa kun pitäisi käydä töissä. Onneksi ei tarvitse kun vaimo käy ja lapset on tarhassa päivän.

Kuka sitä hotellia pyörittää? 

.

Totta tämä

Keinohedelmöitys ilman isää, niin ei tarvitse olla katkera.