Lue keskustelun säännöt.
Moni nainen hankkisi lapsia vaikka heti jos saisi itse olla isän roolissa
03.11.2019 |
Siis miettikää nyt tosissanne miten paska diili naiselle lapsen hankkiminen oikeasti on: kärsit 9 kk raskausvaivoista, voit saada synnytyksessä jopa pysyviä vammoja, äitiyslomalla tulosi putoavat, tulokehitys jää miehistä jälkeen, yhä edelleen nainen on useammin se joka jää kotiin hoitamaan sairasta lasta jne. Moni mies jatkaa harrastelujaan normaalisti vaikka olisi pieniä lapsia kotona, nainen sen sijaan hoitaa lapsia ympäri vuorokauden.
Isyys on edelleen paljon kevyempää ja rennompaa kuin äitiys. Ja jos isä hoitaa asiat edes sinne päin jo on kaikki kilpaa ympärillä kehumassa että onpa tuo Matti aivan loistoisä kun käy lapsen kanssa muskarissakin.
Kommentit (600)
Meillä on aina ollut yhteiset rahat. Mies opiskeli pidempään ja silloin minä elätin meitä muutaman vuoden. Sitten olimme molemmat töissä pari vuotta, mies tienasi enemmän ja maksoi enemmän yhteisiä menoja. Kotiäitivuosinani mies maksoi lähes kaiken, kotihoidontuella ja lapsilisillä oli pakko maksaa myös laskuja, että rahat riittivät jotenkuten. Omia menoja ei silloin pahemmin ollut kummallakaan. Sittemmin oltiin taas molemmat töissä ja mies isompipalkkaisena maksoi suuremman osan kuluista. Nykyään minä olen yrittäjä ja tienaan enemmän ja maksan kuluista isomman osan. Mikä perhe se sellainen on, jossa ei yhdessä ponnistella perheen eteen, kumpikin omalla panoksellaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on aina ollut yhteiset rahat. Mies opiskeli pidempään ja silloin minä elätin meitä muutaman vuoden. Sitten olimme molemmat töissä pari vuotta, mies tienasi enemmän ja maksoi enemmän yhteisiä menoja. Kotiäitivuosinani mies maksoi lähes kaiken, kotihoidontuella ja lapsilisillä oli pakko maksaa myös laskuja, että rahat riittivät jotenkuten. Omia menoja ei silloin pahemmin ollut kummallakaan. Sittemmin oltiin taas molemmat töissä ja mies isompipalkkaisena maksoi suuremman osan kuluista. Nykyään minä olen yrittäjä ja tienaan enemmän ja maksan kuluista isomman osan. Mikä perhe se sellainen on, jossa ei yhdessä ponnistella perheen eteen, kumpikin omalla panoksellaan?
Olet löytänyt harvinaisen hyvän miehen. Moni mies kitisee elareistakin sitten kun nainen on vihdoin vapaamatkustajamiehen potkaissut pellolle. Vaikka ei ne elarit lapsen kuluihin ihan riitä, pitää asua jossain, lapsi kuluttaa sähköä ja vettä, syö, tarvitsee koko ajan uusia vaatteita kasvaessaan, harrastukset jne.
Vierailija kirjoitti:
En koko ketjua jaksanut lukea läpi, mutta tulipa surullinen mieli. Minusta on etuoikeutettua saada olla äiti, se kaikkein läheisin ihminen lapselle. Olen vanhanaikainen (ja vanha 50+) ja minusta äidillä ja isällä kuuluukin olla erilaiset roolit. Isä on yhtä tärkeä kuin äitikin, tottakai, mutta molemmilla on omat tehtävänsä. En olisi millään kyllä pystynyt jättämään puolivuotiasta kenenkään, en edes isän hoitoon ja ihan vain siitä syystä, että en olisi kestänyt jokapäiväistä eroa vauvasta. Mieheni oli hyvä ja osallistuva isä, vaihtoi vaippoja, kylvetti, ulkoili. leikki jne lasten kanssa, mutta ei hän olisi halunnut jäädä koti-isäksi, enkä minäkään olisi sitä halunnut. Ei luonto turhaan ole järjestänyt asioita niin, että vain nainen voi synnyttää ja imettää. Äiti on pienen lapsen luonnollisin hoitaja. Kaikkea ei vain voi saada.
Minusta korostetaan ihan liikaa raskauden ja äitiyden huonoja puolia, eikä niinkään puhuta niistä hyvistä. Äitiys on elämän ihanin ja arvokkain asia sille, joka äidiksi haluaa. Surullista tämä vanhemmuuden ja perhe-elämän lyttääminen ja vain negatiivisten asioiden korostaminen, kun oikeasti niitä positiivisia on paljon enemmän. Minä esim. aloin tykätä oikeasti vartalostani paljon enemmän esikoisen syntymän jälkeen, tunsin itseni paljon naisellisemmaksi ja itsevarmemmaksi. Raskaudessa kurjaa oli lähinnä alkuaikojen pahoinvointi ja loppuviikkojen "tukaluus", mutta juuri sehän saakin odottamaan synnytystä. Synnytykset olivat minulle hyvin voimaannuttavia kokemuksia ja onneksi ei tullu mitään vaurioitakaan, joista niistäkin on hyvä rehellisesti puhua.
En missään tapauksessa haluaisi vaihtaa äitiyttä isyyteen.
Sulla on sellaiset naisaivot kun nauttii kaikesta schaissesta mitä elämä laittaa eteen ja pystyy aivopesemään itsensä että ne on nautittavia ja mukavia asioita, mutta harvemmalla naisella enää nykyaikana on, kun ne on huomanneet että elämässä voi saada asioita ilmankin että sen takia tarvitsee uhtrata itsensä ja tarpoa paskassa, ei niin miehetkään tee. Kuukautiset, raskaus, synnytys, imetys, kehonsa pilaaminen,riski kuolla synnytykseen tai vammautua pysyvästi, valvominen ja elämänsä jäähylle laittaminen ei ole mitään mukavia asioita. Mies saa lapsen tekemättä mitään noista, no valvoa voi mutta harvempi isä niin tekee vaan nukkuu makoisesti kun vaimo vieressä valvoo 6 vuotta lasten takia. Senkin mies voi tosiaan valita ihan vapaaehtoisesti. Naiselle nämä on kaikki pakko, jos aikoo lapsen hankkia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En koko ketjua jaksanut lukea läpi, mutta tulipa surullinen mieli. Minusta on etuoikeutettua saada olla äiti, se kaikkein läheisin ihminen lapselle. Olen vanhanaikainen (ja vanha 50+) ja minusta äidillä ja isällä kuuluukin olla erilaiset roolit. Isä on yhtä tärkeä kuin äitikin, tottakai, mutta molemmilla on omat tehtävänsä. En olisi millään kyllä pystynyt jättämään puolivuotiasta kenenkään, en edes isän hoitoon ja ihan vain siitä syystä, että en olisi kestänyt jokapäiväistä eroa vauvasta. Mieheni oli hyvä ja osallistuva isä, vaihtoi vaippoja, kylvetti, ulkoili. leikki jne lasten kanssa, mutta ei hän olisi halunnut jäädä koti-isäksi, enkä minäkään olisi sitä halunnut. Ei luonto turhaan ole järjestänyt asioita niin, että vain nainen voi synnyttää ja imettää. Äiti on pienen lapsen luonnollisin hoitaja. Kaikkea ei vain voi saada.
Minusta korostetaan ihan liikaa raskauden ja äitiyden huonoja puolia, eikä niinkään puhuta niistä hyvistä. Äitiys on elämän ihanin ja arvokkain asia sille, joka äidiksi haluaa. Surullista tämä vanhemmuuden ja perhe-elämän lyttääminen ja vain negatiivisten asioiden korostaminen, kun oikeasti niitä positiivisia on paljon enemmän. Minä esim. aloin tykätä oikeasti vartalostani paljon enemmän esikoisen syntymän jälkeen, tunsin itseni paljon naisellisemmaksi ja itsevarmemmaksi. Raskaudessa kurjaa oli lähinnä alkuaikojen pahoinvointi ja loppuviikkojen "tukaluus", mutta juuri sehän saakin odottamaan synnytystä. Synnytykset olivat minulle hyvin voimaannuttavia kokemuksia ja onneksi ei tullu mitään vaurioitakaan, joista niistäkin on hyvä rehellisesti puhua.
En missään tapauksessa haluaisi vaihtaa äitiyttä isyyteen.
Sulla on sellaiset naisaivot kun nauttii kaikesta schaissesta mitä elämä laittaa eteen ja pystyy aivopesemään itsensä että ne on nautittavia ja mukavia asioita, mutta harvemmalla naisella enää nykyaikana on, kun ne on huomanneet että elämässä voi saada asioita ilmankin että sen takia tarvitsee uhtrata itsensä ja tarpoa paskassa, ei niin miehetkään tee. Kuukautiset, raskaus, synnytys, imetys, kehonsa pilaaminen,riski kuolla synnytykseen tai vammautua pysyvästi, valvominen ja elämänsä jäähylle laittaminen ei ole mitään mukavia asioita. Mies saa lapsen tekemättä mitään noista, no valvoa voi mutta harvempi isä niin tekee vaan nukkuu makoisesti kun vaimo vieressä valvoo 6 vuotta lasten takia. Senkin mies voi tosiaan valita ihan vapaaehtoisesti. Naiselle nämä on kaikki pakko, jos aikoo lapsen hankkia.
Kuka sinä olet sanomaan toiselle, että hänen arvokkaana ja nautinnollisen pitämänsä asiat ovat pelkkää p*skaa ja aivopesun tulosta. Sinulla on täysi oikeus olla nauttimatta äitiydestä tai muiden hoivaamisesta ja valita oma polkusi sen ulkopuolella, mutta naisilla on oikeus myös pitää niistä perinteisen naisellisista asioista tulematta leimatuksi typeriksi kana-aivoiksi. Hoivaamista ei oikeasti enää arvosta kukaan ja se näkyy tässä yhteiskunnassa, jossa heikommat jätetään jo heitteille ja hoitajat uupuvat täysin työtaakkaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on aika erikoinen ajatus. En naistenKAAN pitäisi tehdä lapsia ajatuksella, että toinen hoitaa. Mitä jos jäät lapsen kanssa yksin? Minne palautat sen? Lapseton linja sopii teille.
Jos nainen sattuu kupsahtamaan pikkulapsiaikana niin moni mies vie lapsen/lapset sitten vanhemmilleen hoidettavaksi. Kätevää!
Montakohan tapaustaSuomessa vuosittain, että pienten lasten äiti kuolee? Millainenhn on todellinen jakauma, että mies hoitaa leskenä lapset tai vie lapset vanhemmilleen?
Ei ehkä tarvitse noin ääritilanteeseen mennä, mutta miehillä on melko matala kynnys hoidattaa lapset vanhemmillaan mikäli nainen syystä tai toisesta estyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 29-vuotias 3 lapsen Yh. Petetty, jätetty ja surkean pienet tulotkin vielä. Ja ei en ole kateellinen isälle. En, vaikka tissit roikkuu, jokainen yö 10 vuoden aikana ollut katkonainen, jokaisen vaipan, jokaisen syötön, jokaisen itkun olen hoitanut itse. Tekisin saman aina uudestaan ja uudestaan. Mikään ei ole niin palkitsevaa kuin nähdä oman lapsen hymy.
Ainoa mikä ja tuntuu pahalta on, että tulin petetyksi.
Ihmiset näkevät äitiyden työnä, jota se tietenkin on mutta en osaa suhtautua siihen niin. Vähän sama kuin esim. jääkiekkoilija, jonka työ on pelata jääkiekkoa, mutta harvoin se tuntuu työltä vaikka raskasta olisikin.
Ehkä omalla kohdalla äitiys oli inothimo ja siksi olisin voinut ja voisin hoitaa vaikka sataa vauvaa samaan aikaan.
PS. Tietysti en ollut vauva aikana niin tarkka. Paras ohje jonka aikanaan sain, että on taito mennä vauvan kanssa nukkumaan ja jättää tiskit tiskaamatta. Ihminen jonka on pakko tiskata ne tiskit väsyy.
Olen itse ollut lastenhankintaa vastaan lähes aina juuri äidin surkean aseman takia perheessä. En myöskään pidä lasten seurasta. Aivan kuten äitinikään ei oikein viihdy lasten kanssa. Olemme molemmat sellaisia naisia jotka tulevat paremmin toimeen eläinten kanssa.
Nyt kuitenkin parikymppisenä olen tajunnut miten tärkeä ja rakas äitini on minulle ja minä hänelle. Teemme yhdessä paljon asioita, näemme melkein joka viikko, ilahdutamme toisiamme jatkuvasti kivoilla yllätyksillä jne.
Äitini hyvinvointi on minulle äärimmäisen tärkeää. Olen niin kiitollinen kaikesta siitä työstä ja raatamisesta jota hän on tehnyt eteeni. Äitini on minulle rakkain ihminen maan päällä ja teen parhaani kiittääkseeni häntä kaikesta mitä hän on vuokseni tehnyt.
Isääni taas en ole nähnyt 6 vuoteen tai edes jutellut hänen kanssaan puhelimessa tuona aikana. Hän oli perheessä klassinen vapaamatkustajamies joka ei pistänyt tikkua ristiin perheen eteen. Etäinen ja kylmä. Lisäksi narsistinen ja väkivaltainen alkoholisti. Nyt hän on sairas ja todennäköisesti kuolemassa pian. En halua nähdä häntä. Tunteeni häntä kohtaan ovat etäiset ja kylmät.
Vaikka en haluaisi hankkia vauvaa joskus haaveilen että minulla olisi aikuinen tytär ja lapsenlapsia.
Vaikka äidin rooli onkin rankempi kuin isän mutta on se myös paljon tärkeämpi ja merkityksellisempi. Äitiä ei voi korvata kukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksiköhän miehet ei sitten kuitenkaan halua lapsia?
Vierailija kirjoitti:
Montakohan tapaustaSuomessa vuosittain, että pienten lasten äiti kuolee? Millainenhn on todellinen jakauma, että mies hoitaa leskenä lapset tai vie lapset vanhemmilleen?
Ei ehkä tarvitse noin ääritilanteeseen mennä, mutta miehillä on melko matala kynnys hoidattaa lapset vanhemmillaan mikäli nainen syystä tai toisesta estyy.
Oletko tehnyt laajaakin tutkimusta aiheeseen vai mutuiletko ihan lonkalta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En koko ketjua jaksanut lukea läpi, mutta tulipa surullinen mieli. Minusta on etuoikeutettua saada olla äiti, se kaikkein läheisin ihminen lapselle. Olen vanhanaikainen (ja vanha 50+) ja minusta äidillä ja isällä kuuluukin olla erilaiset roolit. Isä on yhtä tärkeä kuin äitikin, tottakai, mutta molemmilla on omat tehtävänsä. En olisi millään kyllä pystynyt jättämään puolivuotiasta kenenkään, en edes isän hoitoon ja ihan vain siitä syystä, että en olisi kestänyt jokapäiväistä eroa vauvasta. Mieheni oli hyvä ja osallistuva isä, vaihtoi vaippoja, kylvetti, ulkoili. leikki jne lasten kanssa, mutta ei hän olisi halunnut jäädä koti-isäksi, enkä minäkään olisi sitä halunnut. Ei luonto turhaan ole järjestänyt asioita niin, että vain nainen voi synnyttää ja imettää. Äiti on pienen lapsen luonnollisin hoitaja. Kaikkea ei vain voi saada.
Minusta korostetaan ihan liikaa raskauden ja äitiyden huonoja puolia, eikä niinkään puhuta niistä hyvistä. Äitiys on elämän ihanin ja arvokkain asia sille, joka äidiksi haluaa. Surullista tämä vanhemmuuden ja perhe-elämän lyttääminen ja vain negatiivisten asioiden korostaminen, kun oikeasti niitä positiivisia on paljon enemmän. Minä esim. aloin tykätä oikeasti vartalostani paljon enemmän esikoisen syntymän jälkeen, tunsin itseni paljon naisellisemmaksi ja itsevarmemmaksi. Raskaudessa kurjaa oli lähinnä alkuaikojen pahoinvointi ja loppuviikkojen "tukaluus", mutta juuri sehän saakin odottamaan synnytystä. Synnytykset olivat minulle hyvin voimaannuttavia kokemuksia ja onneksi ei tullu mitään vaurioitakaan, joista niistäkin on hyvä rehellisesti puhua.
En missään tapauksessa haluaisi vaihtaa äitiyttä isyyteen.
Sulla on sellaiset naisaivot kun nauttii kaikesta schaissesta mitä elämä laittaa eteen ja pystyy aivopesemään itsensä että ne on nautittavia ja mukavia asioita, mutta harvemmalla naisella enää nykyaikana on, kun ne on huomanneet että elämässä voi saada asioita ilmankin että sen takia tarvitsee uhtrata itsensä ja tarpoa paskassa, ei niin miehetkään tee. Kuukautiset, raskaus, synnytys, imetys, kehonsa pilaaminen,riski kuolla synnytykseen tai vammautua pysyvästi, valvominen ja elämänsä jäähylle laittaminen ei ole mitään mukavia asioita. Mies saa lapsen tekemättä mitään noista, no valvoa voi mutta harvempi isä niin tekee vaan nukkuu makoisesti kun vaimo vieressä valvoo 6 vuotta lasten takia. Senkin mies voi tosiaan valita ihan vapaaehtoisesti. Naiselle nämä on kaikki pakko, jos aikoo lapsen hankkia.
Kuka sinä olet sanomaan toiselle, että hänen arvokkaana ja nautinnollisen pitämänsä asiat ovat pelkkää p*skaa ja aivopesun tulosta. Sinulla on täysi oikeus olla nauttimatta äitiydestä tai muiden hoivaamisesta ja valita oma polkusi sen ulkopuolella, mutta naisilla on oikeus myös pitää niistä perinteisen naisellisista asioista tulematta leimatuksi typeriksi kana-aivoiksi. Hoivaamista ei oikeasti enää arvosta kukaan ja se näkyy tässä yhteiskunnassa, jossa heikommat jätetään jo heitteille ja hoitajat uupuvat täysin työtaakkaansa.
No minähän sanoin että kun on aivoissa vikaa niin on. Masokismi on naisille tyypillinen piirre. Turhaan minä sinulle selitän, sokea ei näkeväksi muutu.
Mikä kohu siitä syntyisi jos naiset alkaisivat toimia samalla tavoin mitä valtaosa miehistä tekee. Heti synnäriltä tulon jälkeen jättäisi vauvan tuttipullon kanssa miehen kanssa ja lähtisi itse radalle. Seuraavana aamuna maataan sohvalla eikä viitsitä liikauttaa yhtään mitään raajaa. Sovitaan heti ekoina päivinä ettei voi itse jäädä tärkeän työtehtävän takia pois töistä joten mies saa jäädä kotiin. Jätetään kuuntelematta työpäivän jälkeen miehen valitus rankasta päivästä ja mietitään siinä samalla pitäisikö sitä soittaa sille työpaikan uudelle miessihteerille kun kotona odottaa näillä näkymin kuivakausi seuraavat 18 vuotta.
Vauvan kanssa voidaan ehkä mennä hengailemaan vähäksi aikaa ulos ja tulla sitten sisälle todeten, et hei hoida sä tää mun täytyy nyt mennä käymään toisaalla. Puhelin jää sopivasti takin taskuun eikä jakseta kuunnella kauheata mäkätystä. Ai niin joo, tänään pitäisi taas mennä käymään kaupassa miehen ja lapsen kanssa. Huoh :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksiköhän miehet ei sitten kuitenkaan halua lapsia?
Haluaa ne jos joku muu hoitaa heidän jälkikasvunsa. Ihan omin silmin olen omastakin tuttavapiiristä nähnyt miten innokkaasti jaksettiin hypettää koko raskausaika ja kuitenkin lapsen syntymän jälkeen karataan milloin mihinkin menoihin tai ollaan ylitöissä vaikka naisella itsellään on säästöjä jotka auttavat kattamaan vanhempainvapaan kustannukset.
Spermapankit sen kuin vaan ammottavat tyhjyyttään ja miehet turhautuu perheellisenä elämiseen. Miksi, oi miksi ei voida jäädä suosiolla lahjoittajan rooliin?
Vierailija kirjoitti:
Meillä on aina ollut yhteiset rahat. Mies opiskeli pidempään ja silloin minä elätin meitä muutaman vuoden. Sitten olimme molemmat töissä pari vuotta, mies tienasi enemmän ja maksoi enemmän yhteisiä menoja. Kotiäitivuosinani mies maksoi lähes kaiken, kotihoidontuella ja lapsilisillä oli pakko maksaa myös laskuja, että rahat riittivät jotenkuten. Omia menoja ei silloin pahemmin ollut kummallakaan. Sittemmin oltiin taas molemmat töissä ja mies isompipalkkaisena maksoi suuremman osan kuluista. Nykyään minä olen yrittäjä ja tienaan enemmän ja maksan kuluista isomman osan. Mikä perhe se sellainen on, jossa ei yhdessä ponnistella perheen eteen, kumpikin omalla panoksellaan?
Olet löytänyt hyvän, tasa-arvoisen miehen. Pidä tiukasti kiinni!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monessako perheessä äiti tekee joulun ja mies lompsottaa valmiiseen pöytään?
No niin miehet, moppi kouraan ja joulusiivousta tekemään. Tehkää perheellenne joulu!
Yksinkertaisesti sanottuna miehiä ei pahemmin kiinnosta lasten hoitaminen tai kotityöt.
Tämän takia minä en lapsia halua ellei löydy jostain naista ketä kiinnostaa lapsien hoito ja kotityöt.
T: töissä käyvä 28 vuotias mies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sekin aiheuttaa vastarintaa, kun yritetään laittaa sanoja naisten suuhun, että ainoa asia mitä halutaan on lasten kanssa kotona oleminen. Voisin ehkä tehdä lapsia miehen kanssa, joka ottaa päävastuun.
Keskustapuoluehan tuota ajaa, ettei isä saa jäädä kotiin. Ja persut ja kristilliset.
Ote Perussuomalaisten perhepolitiikkaohjelmasta:
"Ehdottamassamme mallissa sekä äidin että isän vapaiden kesto olisi kumpikin 3 kuukautta ja vanhempainvapaa, jonka perheet voivat halutessaan jakaa, olisi 9 kuukautta.
Kokonaispituus olisi siis 15 kuukautta (3+9+3-malli). Nykyiseen malliin nähden lisää pituutta tulisi siis lähes kolme kuukautta.
Isän osuutta ei voisi siirtää äidille (kuten ei nytkään), mutta mikäli perhe ei halua käyttää sitä, hoitovapaakausi alkaisi vain aiemmin. Haluamme kannustaa isiä käyttämään oikeuttaan isyysvapaaseen ja ehdotamme ensimmäisen kuukauden ansio-osan korottamista samalle tasolle äidin ansio-osan kanssa. Taloudelliset kannustimet ovat ehdottomasti parempia vaihtoehtoja kuin perheiden rankaiseminen ”vääränlaisista” valinnoista."
Vierailija kirjoitti:
Yksinkertaisesti sanottuna miehiä ei pahemmin kiinnosta lasten hoitaminen tai kotityöt.
Tämän takia minä en lapsia halua ellei löydy jostain naista ketä kiinnostaa lapsien hoito ja kotityöt.
T: töissä käyvä 28 vuotias mies
Jotenkin arvaan sieltä löytyvän jälleen näitä miehiä ketkä ovat ehdottoman kielteisiä tuonneille, koska eihän siitä haluta mitään maksaakaan että nainen hoitaisi kaikki. Niinkö?
En koko ketjua jaksanut lukea läpi, mutta tulipa surullinen mieli. Minusta on etuoikeutettua saada olla äiti, se kaikkein läheisin ihminen lapselle. Olen vanhanaikainen (ja vanha 50+) ja minusta äidillä ja isällä kuuluukin olla erilaiset roolit. Isä on yhtä tärkeä kuin äitikin, tottakai, mutta molemmilla on omat tehtävänsä. En olisi millään kyllä pystynyt jättämään puolivuotiasta kenenkään, en edes isän hoitoon ja ihan vain siitä syystä, että en olisi kestänyt jokapäiväistä eroa vauvasta. Mieheni oli hyvä ja osallistuva isä, vaihtoi vaippoja, kylvetti, ulkoili. leikki jne lasten kanssa, mutta ei hän olisi halunnut jäädä koti-isäksi, enkä minäkään olisi sitä halunnut. Ei luonto turhaan ole järjestänyt asioita niin, että vain nainen voi synnyttää ja imettää. Äiti on pienen lapsen luonnollisin hoitaja. Kaikkea ei vain voi saada.
Minusta korostetaan ihan liikaa raskauden ja äitiyden huonoja puolia, eikä niinkään puhuta niistä hyvistä. Äitiys on elämän ihanin ja arvokkain asia sille, joka äidiksi haluaa. Surullista tämä vanhemmuuden ja perhe-elämän lyttääminen ja vain negatiivisten asioiden korostaminen, kun oikeasti niitä positiivisia on paljon enemmän. Minä esim. aloin tykätä oikeasti vartalostani paljon enemmän esikoisen syntymän jälkeen, tunsin itseni paljon naisellisemmaksi ja itsevarmemmaksi. Raskaudessa kurjaa oli lähinnä alkuaikojen pahoinvointi ja loppuviikkojen "tukaluus", mutta juuri sehän saakin odottamaan synnytystä. Synnytykset olivat minulle hyvin voimaannuttavia kokemuksia ja onneksi ei tullu mitään vaurioitakaan, joista niistäkin on hyvä rehellisesti puhua.
En missään tapauksessa haluaisi vaihtaa äitiyttä isyyteen.