Miksi uuvun totaalisesti, jos joku (nyt mieheni) pyytää minulta jotain, pientäkin?

Olen huomannut, että olen pitkään, ehkä aina, ollut sellainen, joka uupuu totaalisesti, jos joku pyytää jotain. Pyydetty asia on monesti ihan pieni ja helppo asia, että voisinko soittaa jonkun puhelun toisen puolesta, tai esim. kilpailuttaa autovakuutuksen miehen autoon tai joku sukulainen pyytää että tule tänään kahville. Tai mies pyytää, että voisinko selvittää (googlaamalla ym.) että mikä olisi hänelle paras uusi takki ja mistä sen saisi halvimmalla. Tai äitini pyytää, että katson jotkut kauppakirjat läpi ja otan kantaa onko ne ok. Minä kyllä olen luonteeltani avulias ja mielelläni autan läheisiäni, siitä ei ole kyse. Vaan siitä, että jos joku pyytää jotain. Pyytää vaikka vain soittamaan hänelle huomenna, niin uuvun pyytämisestä niin paljon, että istun vain puoli tuntia paikallani ihan poikkiväsyneenä (siis heti sen pyynnön tultua).

Mikä kumma tässä on, ja olenko ainoa tällainen?