Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Keinoja: miten jaksaa kun ei siedä miehensä lapsia?
31.10.2019 |
Miten te muut uusperheissä saatte pidettyä itsenne koossa kun kumppanin lapset herättää inhoa ja raivoa?
Tietenkin käyttäydyn lapsia kohtaan aina ystävällisesti ja huomautan kun siihen aihetta on. Kohtelen normaalisti. En näytä ikäviä tunteita heille. Pääasiassa tietenkin mies kasvattaa heitä.
Voin vaan itse kauhean huonosti tässä tilanteessa. Miten saisi omat tunteensa hallintaan ja voisi paremmin? Ero ei ole vaihtoehto.
Ja joo tiedän jo etukäteen että olen ihmishirviö jne bullshit. Sitä en nyt tullut kysymään vaan millaisia keinoja teillä kohtalotovereilla on?
Kommentit (250)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kyllä menin naimisiin ihmisen kanssa, jolla oli lapsia. Seurauksena että hän ja lapsensa ovat kaikki kaikessa ja minä en ole mitään. Mikään ei minulle kuulu eikä mitään hyvää minulle saa sanoa, sen sijaan kyllä puoliso lapsineen saa moittia vaikka mistä.
Olen niin loppu tähän tilanteeseen, että en tiedä jaksanko edes erota vai päätänkö päivät oman käteni kautta.
Ehdota kumppanille kahta asuntoa. Nykyinen vaihtoon, jos on liian kallis. Tilalle yksi vähän pienempi ja halvempi ja toinen vielä pienempi ja halvempi. Vaadi päästä sinne asumaan. Käyt sitten isommassa voimien mukaan leikkimässä perhettä. Niin ne muutkin tekee. On mökkejä ja työasuntoja, ilman niitä kuvio ei kestäisi.
Miten ihmeessä tommoinen toimisi tilanteessa jossa jo nyt saan kuulla kunniani siitä, että en tee mitään niin sanotun perheen hyväksi? Vaikka käytännössä ruokahuolto ja siivous on täysin minun varassani. Puhumattakaan siitä että kustannan asumisen kustannukset kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun oma elämä on jo paskana mut jos yhtään voin auttaa muita siis tulevia joiden elämät aiotaan paskoa vi# un itsekkäiden vanhempien toimesta, niin pliis pliis pliis jos on iha pakko erota nii erokkaa mut älkää alkako oleen tai ainakaan muuttako yhteen sen ELÄMÄNNE RAKKAUDEN kanssa. Siis jos yhtään välitätte omista lapsistanne.
Mikäs siinä nyt niin paskana on?
No vaikka se kun tunnet olevas paska ja aina vaivoina ja syöt ja ylipäätään oot olemas. Vaikka se.
Ei sinun tunteillesi muut mitään voi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kyllä menin naimisiin ihmisen kanssa, jolla oli lapsia. Seurauksena että hän ja lapsensa ovat kaikki kaikessa ja minä en ole mitään. Mikään ei minulle kuulu eikä mitään hyvää minulle saa sanoa, sen sijaan kyllä puoliso lapsineen saa moittia vaikka mistä.
Olen niin loppu tähän tilanteeseen, että en tiedä jaksanko edes erota vai päätänkö päivät oman käteni kautta.
Ehdota kumppanille kahta asuntoa. Nykyinen vaihtoon, jos on liian kallis. Tilalle yksi vähän pienempi ja halvempi ja toinen vielä pienempi ja halvempi. Vaadi päästä sinne asumaan. Käyt sitten isommassa voimien mukaan leikkimässä perhettä. Niin ne muutkin tekee. On mökkejä ja työasuntoja, ilman niitä kuvio ei kestäisi.
Miten ihmeessä tommoinen toimisi tilanteessa jossa jo nyt saan kuulla kunniani siitä, että en te
Lopeta tuo naurettava touhu. Jääkööt yksin hoitamaan lapsensa ja kotinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse tuon kokeneena sanon, on kohtuutonta syyllistää uutta puolisoa. Siinä kireydessä oltiin yli kymmenen vuotta, ei saanut sanoa mitään ei pahaa ei hyvää.
Koko ajan lapsi tahtoi oman äidin luo, aina nujerrettiin.
Miten helppoa oli ulkopuolisten hakea syytä minusta. Lapsen takia -hokema muuttui aina vaan tyhmemmäksi, koska oli kyse vain aikuisten kunniasta.
Kuka syyllisti? Itse lähiäitinä olen kokenut syyllistämistä exän taholta nyt ainakin. Tätä nykyä myös aikuiset lapset syyllistävät ties mistä enempi tai vähempi. Ehkä se auttaa heitä.
On oikeus ilmaista tunteet, mutta jos toinen osapuoli ei halua yhtään tulla vastaan voi katkaista välit. Näin sanoisin jos tapaisin exän lasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ottaa enemmän vastuuta lapsista, vaikka se ei mitenkään sinun velvollisuus olekaan. Ihan itsesi takia kannattaa silti ottaa selkeästi paikka lasten elämässä. Se on juuri se tietynlainen sivustaseuraajan rooliin jättäytyminen, joka aiheuttaa ärtymystä ja inhoa. Tee lasten kanssa erikseen asioita, juttele, ole kiinnostunut heistä ja heidän kuulumisistaan/ ajatuksistaan. Yksi lapsi kerralla, ilman miestäsi. Näin tutustutte kunnolla. Vähiteleen alat tuntea heidät ihan eri tavalla. Ihmisinä, eikä pelkästään miehesi ei-toivottuina jatkeina. Lapset tulevat aina kuulumaan elämääsi, joten kannattaa todella panostaa aidon hyvän suhteen luomiseen. Se vahvistaa myös sinun ja miehesi välistä parisuhdetta, kun mies huomaa, että sinun ja lasten suhde vähitellen muuttuu luontevammaksi ja aidommaksi. Kyllä mies aistii sen, jos et voi sietää hänen lapsia
No menitkö näytille rippijuhliin? Oliko exän naama kuin ois sitruunan niellyt? Oliko kade teidän onnesta?
menin näytille. Eksä oli aivan asiallinen, ehkä uteliaan oloinen, koska olimmehan miehen kanssa olleet jo naimisissakin 10 vuotta. Samoin minä olin utelias hänen suhteensa. Ensi kesänä tulen näkemään hänet toiseen kertaan, nuoremman rippujuhlissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä tapahtuu silloin kun miehestänne tulee isovanhempi? Lastenlapset ei saa tulla kylään 🤔
Mies ei ole isätyyppiä, joten en usko, että lapset tuovat ensimmäiseksi lapsia hoitoon meille. Äidinäidillehän lapset muutenkin viedään ekaksi, ei isälle.
Mä olen ratkaissut tuon asian sillä, että olen ollut yli 20 vuotta yhdessä saman miehen kanssa, kaikki lapsemme ovat yhteisiä.
Välttyy tehokkaasti ärsyttäviltä muiden kakaroilta.
N38
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi et voi vain vetäytyä omiin puuhiisi silloin kun lapset ovat teillä? Kun itse lapsena olin isälläni, niin isän vaimo teki ruoat, mutta muuten oli omissa puuhissaan.
Isää kuitenkin olin tullut tapaamaan, niin ei edes yritetty ruveta järjestämään mitään "perhehetkiä". Tämä oli kaikkiaan toimivaa, juteltiin toki isän vaimon kanssa niitä näitä välillä, mutta häntä ei laitettu minua viihdyttämään tai hoitamaan.
Näin minäkin teen, mutta av antaa tähän aina sata alapeukkua. Väittävät, että lapsi häiriintyy. Ei näemmä. Olen ollut siis oikeassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja ajattele miten orgasmeissa on huudettu heitä tehdessä..
Aika erikoista yhdistää lapset ja orgasmi. Lapsi-kulta, tiedätkö miten huusin silloin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisen pitäisi tietää perustaessaan uusperheen, että saa samalla toisen osapuolen lapsetkin. Moni on sanonut, ettei kannata perustaa uusperhettä jos ei ole valmis hyväksymään ja jopa rakastamaan toisen lapsia. Siitä pitää lähteä liikkeelle.
Tämä. Itselläni muodostui kyllä enemmänkin ongelmaksi miehen kasvatustyyli. Tai pikemminkin sen puute. Sitten, jos minä koitin hoitaa sitä kasvatusta, koska lapsi selvästi oireili turvattomuuttaanja haki minusta turvaa (eikä miehestä) meillä ollessaan, niin sekään ei käynyt. Ei aanut kritisoida tai jos minä komensin, niin minulle oltiin vihaisia.
Erohan siinä tuli, mutta väittäisin, että useammin kyse on siitä kasvatuksesta eikä siitä lapsesta. Ellei nyt satu olemaan joku aivan mahdoton nepsytapaus tms.
Meillä taas oli niin päin, että miestä ei h
Ei tarvitse kasvattaa mutta oman kodin säännöt pitäisi tehdä selväksi. Miten siellä toimii vieraat sekä asukkaat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vit tu teitä uusperheilijöitä. Lapset vain kärsivät vastuuntunnottomuudestanne ja oman hyvinvointinne edelle laittamisestanne.
Parikymmentä vuotta mennyt enkä ole vieläkään unohtanut miten veemäistä oli kun exän muksu oli meillä.
Ero oli ehdottomasti ainut oikea ratkaisu kaikille.
Uusperhekuvio on hankala, eikä ole itselleni edes vaihtoehto. Oma rauha omassa kodissa on ensiarvoisen tärkeää.
Muistutan, että avoeron ei tarvitse aina olla lopullinen ero. Erilleen muuttaminen voisi rauhottaa tilannetta.
Vai onko kuitenkin niin, että miehen lapset ovat enemmän sinun kontollasi, eikä mies "pärjäisi" "työtaakan" kanssa omillaan omassa kodissa ilman sinua? Jos näin, miksi ihmeessä tilanne on mennyt tuohon pisteeseen? Voisiko tilanne muuttua eduksesi? Voisiko sinua kuormittavaan tilanteeseen löytää ratkaisun puhumalla miehen kanssa esim. uudet vastuunjaot lastenhoidossa/kasvattamisessa?
Ja kun saatte yhteisiä lapsia työtaakkasi sen kun kasvaa?
Suurin osa pareista eroaa kuitenkin lopulta. Kannattaa ottaa asia rohkeasti puheeksi ennen kuin tilanne on liian pitkällä. Voihan mieskin yhtäkkiä haluta eron, eihän sitä voi tietää. Ei kannata elää elämäänsä muille. Uhrauksista ei välttämättä koskaan palkita. On pidettävä itsestään huolta.
Alue: Aihe vapaa
mä en ymmärrä näitä aloituksia, jotka on suunnattu joko miehille tai naisille. Kun tämänkin aloituksen kysymyksen olisi voinut suunnata myös miehille, että miten uusperheessä miehet kestävät puolisonsa lapsia?