Jouluapua avattu! Aiotko auttaa?

En auta tuota kautta siksi, että olen vähän katkera tuolle jouluavulle, kun en aikanaan itse kelvannut sinne.

Olin ollut lapsesta asti ihan normaali, kiva ja fiksu. Pääsin 19-vuotiaana yliopistoon ja aloin sen vastaisena kesänä seurustella. Sinä päivänä, kun piti lähteä muuttokuorman kanssa Helsinkiin, kerroin äidilleni uudesta tyttöystävästä. En odottanut, että hän kilahtaisi lesboudestani niin, koska hän ei ollut osoittanut koskaan olevansa vanhoillinen eikä ole uskovainen.

Joka tapauksessa sain nyrkistä naamaan ja muuttokuorma jäi sinne. Jouduin lähtemään soluasuntooni yksin junalla, mukanani tasan ne vaatteet, jotka päälläni sattuivat olemaan ja kännykkä taskussa. Tilillä oli 90e. Sen koomin en ole vanhempiani nähnyt ja muita sukulaisia ei veljeäni lukuunottamatta ole.

Oli aika tiukkaa aloittaa elämä täysin nollasta, vasta itsenäistyneenä. Ensimmäisenä joulunani koitin saada apua jouluavusta, että olisin saanut jonkinlaisen joulun itselleni aikaan. Tyttöystävän vanhemmille pääsin joulua viettämään, mutta itse en opintotuella saanut mitään kustannettua. Jouluavusta vastattiin käytännössä, ettei ketään kiinnosta auttaa lesboa opiskelijaraukkaa, jolla ei ole edes lapsia ja työkyky on periaatteessa normaali.

Nyt olen sen samaisen naisen kanssa naimisissaoleva yhden lapsen äiti, korkeakoulutettu ja ihan hyväpalkkaisessa ammatissa m. Muistelen tuota mennyttä aikaa kauhulla, mutta siitä päästiin eteenpäin. Olisinpa vaan aaanut sillon apua jostain. Olisin itkenyt varmaan viikon onnesta, kun olisin saanut jouluruokaa ja vaikka pikkuisen paketin hygieniatarvikkeita.

Jos tietäisin, mistä löydän tällaisessa tilanteessaolevia nuoria, auttaisin vaikka millä rahalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän lähiseudulla perhe, jolla ei ole rahaa edes ruokaan. Teinit toivovat PELIKUULOKKEET, PLEIKKAOHJAIMEN ja PLASMAPALLON.

Ei kai ne nuoret ja lapset eroa ikäkavereistaan köyhemmissäkään perheissä, samat toiveet paitsi haaveiksi taitaa yleensä jäädä. Ruokaako pitäisi toivoa.. Yritän auttaa jotakuta mutta kovin kalliisiin lahjoihin minulla ei ole varaa.

Meillä ei ole ollut mitään noista ja aivan tasapainoisia, fiksuja aikuisia heistä kasvoi. Yliopistossa opiskelevat nykyään ja aina on ruokaa kaapissa ja laskut maksettuna, vielä mukavasti rahaa säästössäkin.

Hieno juttu mutten ymmärrä miten tuo tähän liittyy. Miksei myös köyhän perheen nuori saisi toivoa ja haaveilla? Minusta tuntuisi kamalalle, jos nuori olisi jo niin toivonsa menettänyt, ettei uskaltaisi sanoa mitä oikeasti haluaisi. Vaikea uskoa että tämä kenenkään yliopisto-opintoja tai säästörahoja vaarantaa tulevaisuudessa.

Nuori voi mennä jakamaan mainoksia tai ulkoiluttaa naapurin koiraa tai kolata lunta jos haluaa sen plasmapallonsa tai peliohjaimen. Onhan perheessä ilmeisesti rahaa ollut kun on pleikkanelonen hankittu joten turha vanhempien vinkua että nälkään kuollaan. Parasta noille nuorille olisi työn tekemisen malli ja tunne siitä, että voi vaikuttaa omaan elämään pienilläkin asioilla. Toki saa toivoa mitä haluaa mutta onhan tuolla paljon toiveita jotka ovat selkeästi vanhempien toiveita; merkkileluja pikkulapsille jotka tuskin erottavat hittilelua halpaversiosta. Myyntiinhän ne lasten lelut menevät, siksi toivotaan rahanarvoista merkkikamaa.

Ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei noiden ongelmat ratkea avulla, vielä vähemmän vastikkeettomalla. Aikuiset tuhlaa minkä summan vaan.

Ja aikoinaan tuollaisten vanhempien lapsena, olisin ollut tosi iloinen jos olisin saanut lahjaksi alusvaatteita ja hygieniatarvikkeita, kuten kivan tuoksuista shampoota. Kun kotoa niitä ei saanut. Nykyään tietysti pitää olla pleikka 5, sellaista "köyhyyttä ".

Eihän ne ongelmat tietenkään ratkea, riippuen toki mistä ovat saaneet alkunsa, mutta eiköhän tuossa ole pointtina antaa hyvä mieli ja hetkeksi vähän inhimillisyyttä elämään. Jotkut ovat oikeasti ns. syyllisiä tilanteeseensa, mutta eivät kaikki. Pitää vain valita tarkkaan ketä auttaa.

Tuleeko lapselle hyvä mieli shampoosta ja kalsareista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei noiden ongelmat ratkea avulla, vielä vähemmän vastikkeettomalla. Aikuiset tuhlaa minkä summan vaan.

Ja aikoinaan tuollaisten vanhempien lapsena, olisin ollut tosi iloinen jos olisin saanut lahjaksi alusvaatteita ja hygieniatarvikkeita, kuten kivan tuoksuista shampoota. Kun kotoa niitä ei saanut. Nykyään tietysti pitää olla pleikka 5, sellaista "köyhyyttä ".

Eihän ne ongelmat tietenkään ratkea, riippuen toki mistä ovat saaneet alkunsa, mutta eiköhän tuossa ole pointtina antaa hyvä mieli ja hetkeksi vähän inhimillisyyttä elämään. Jotkut ovat oikeasti ns. syyllisiä tilanteeseensa, mutta eivät kaikki. Pitää vain valita tarkkaan ketä auttaa.

Hyvä mieli kenelle? Tasan sille auttajalle itselleen.

Aikuisena olen erityisesti inhonnut ihmisiä, jotka näkivät perheen tilanteen, mutta lasun sijaan mahdollistivat vaan tilanteen jatkumisen.

Jos ei ole ruokaa ja vaatteita lapsille, joku kalsaripaketti on mahdollistamista, ei muuta.

Tuostahan siinä on kyse, lahjoittaja haluaa ITSELLEEN hyvän mielen, ei auttaa niitä lapsia.

Meillä ne mahdollistajat oli aikanaan sukulaisia, jotka varmasti tunsivat olonsa hyväksi, kun pääsivät "auttamaan" ostamalla uudelleen ja uudelleen jotakin ruokakasseja.

Sen sijaan että oikeasti olisivat puhaltaneet sen pelin poikki, tehneet lastensuojeluilmoituksia kunnes joko perheessä olisi ryhdistäydytty, tai sitten lapset viety jonnekin jossa on ruokaa ja puhtaita vaatteita ilman näitä ruokakassin-  ja kalsarinlahjoittajia.

Kun ne lapset ansaitsisivat asiallisen kasvuympäristön koko vuoden ajan, ei vaan jotakin paria pakettia jouluksi. Noissa perheissä ongelmat ovat ihan muuta kun sitä, että rahaa ei ole riittävästi.

Aika kova usko lastensuojeluun. Kaikki lapset vaan huosraan. Kyllä se siitä.

No kyllä, huostaan kaikki lapset joiden kodissa ei ole ruokaa, vaatteita ja hygieniatarvikkeita. Kun noissa kodeissa on pielessä ihan kaikki muukin, se rahattomuus on vaan pintaa.

Kumma, miten se joulu muka jotenkin muuttaa asian paremmaksi, että silloin onkin  mukaok, että lapsilta puuttuu ruokaa ja perustarvikkeita. Jotta joku pääsee tuntemaan olonsa hyväksi, vaikka oikeasti vaan parin kympin lahjoituksellaan mahdollistaa sitä lapsen elämistä sellaisissa oloissa, jotka vahingoittavat lasta.

Pitäisi miettiä, miten noita lapsia autetaan 365, ei vaan jouluna.

Aika paljon tarvitaan lisää laitoksia. Kylmästi vaan kaikki köyhät lapset sinne.

Eikä mitään auttamista muilta. Kylmästi vaan lastensuojelulaitokseen.

Köyhillä lapsilla on ruokaa, vaatteita ja hygieniatarvikkeita ihan yhteiskunnan toimesta, mikäli vanhemmat eivät ole rahoja käyttäneet johonkin muuhun. Lisäraha ei auta, koska sekin raha käytettäisiin johonkin muuhun kun lapsiin, ja taas pitäisi kerjätä ruokaa ja vaatteita.

Ja kyllä, laitos on paljon parempi paikka kasvaa kun nämä kodit, joissa ei ole sitä ruokaa ja vaatetta, ja opitaan kerjäämään asioita sen sijaan että ansaittaisiin ne itse. Jouluruoka ei edes ole poikkeuksellisen kallista, siihen on varaa, jos on varaa muutenkin syödä. Jos ei ole ruokaa, onko paikka oikea lapsille?

Minä voisin auttaa perhettä, jossa esim yllättävän sairauden vuoksi on jouduttu tiukoille, eikä haluta esim luopua omasta kodista (jolloin tukia saa paljon vähemmän). Mutta ei niitä perheitä tuolla ole.

Tehtailkaa sitten niitä lasuja. Kerro tuo niille mukaköyhille suoraan. Ei se auta provota täällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän lähiseudulla perhe, jolla ei ole rahaa edes ruokaan. Teinit toivovat PELIKUULOKKEET, PLEIKKAOHJAIMEN ja PLASMAPALLON.

Ei kai ne nuoret ja lapset eroa ikäkavereistaan köyhemmissäkään perheissä, samat toiveet paitsi haaveiksi taitaa yleensä jäädä. Ruokaako pitäisi toivoa.. Yritän auttaa jotakuta mutta kovin kalliisiin lahjoihin minulla ei ole varaa.

Meillä ei ole ollut mitään noista ja aivan tasapainoisia, fiksuja aikuisia heistä kasvoi. Yliopistossa opiskelevat nykyään ja aina on ruokaa kaapissa ja laskut maksettuna, vielä mukavasti rahaa säästössäkin.

Hieno juttu mutten ymmärrä miten tuo tähän liittyy. Miksei myös köyhän perheen nuori saisi toivoa ja haaveilla? Minusta tuntuisi kamalalle, jos nuori olisi jo niin toivonsa menettänyt, ettei uskaltaisi sanoa mitä oikeasti haluaisi. Vaikea uskoa että tämä kenenkään yliopisto-opintoja tai säästörahoja vaarantaa tulevaisuudessa.

Nuori voi mennä jakamaan mainoksia tai ulkoiluttaa naapurin koiraa tai kolata lunta jos haluaa sen plasmapallonsa tai peliohjaimen. Onhan perheessä ilmeisesti rahaa ollut kun on pleikkanelonen hankittu joten turha vanhempien vinkua että nälkään kuollaan. Parasta noille nuorille olisi työn tekemisen malli ja tunne siitä, että voi vaikuttaa omaan elämään pienilläkin asioilla. Toki saa toivoa mitä haluaa mutta onhan tuolla paljon toiveita jotka ovat selkeästi vanhempien toiveita; merkkileluja pikkulapsille jotka tuskin erottavat hittilelua halpaversiosta. Myyntiinhän ne lasten lelut menevät, siksi toivotaan rahanarvoista merkkikamaa.

Ohis

Lahjat myyntiin? Ehkä ensin käyttöön? Aika paksua tekstiä täältä on saanut lukea. Tiesitkö, että lapsiperheköyhyys on ihan todellista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän lähiseudulla perhe, jolla ei ole rahaa edes ruokaan. Teinit toivovat PELIKUULOKKEET, PLEIKKAOHJAIMEN ja PLASMAPALLON.

Ei kai ne nuoret ja lapset eroa ikäkavereistaan köyhemmissäkään perheissä, samat toiveet paitsi haaveiksi taitaa yleensä jäädä. Ruokaako pitäisi toivoa.. Yritän auttaa jotakuta mutta kovin kalliisiin lahjoihin minulla ei ole varaa.

Meillä ei ole ollut mitään noista ja aivan tasapainoisia, fiksuja aikuisia heistä kasvoi. Yliopistossa opiskelevat nykyään ja aina on ruokaa kaapissa ja laskut maksettuna, vielä mukavasti rahaa säästössäkin.

Hieno juttu mutten ymmärrä miten tuo tähän liittyy. Miksei myös köyhän perheen nuori saisi toivoa ja haaveilla? Minusta tuntuisi kamalalle, jos nuori olisi jo niin toivonsa menettänyt, ettei uskaltaisi sanoa mitä oikeasti haluaisi. Vaikea uskoa että tämä kenenkään yliopisto-opintoja tai säästörahoja vaarantaa tulevaisuudessa.

Nuori voi mennä jakamaan mainoksia tai ulkoiluttaa naapurin koiraa tai kolata lunta jos haluaa sen plasmapallonsa tai peliohjaimen. Onhan perheessä ilmeisesti rahaa ollut kun on pleikkanelonen hankittu joten turha vanhempien vinkua että nälkään kuollaan. Parasta noille nuorille olisi työn tekemisen malli ja tunne siitä, että voi vaikuttaa omaan elämään pienilläkin asioilla. Toki saa toivoa mitä haluaa mutta onhan tuolla paljon toiveita jotka ovat selkeästi vanhempien toiveita; merkkileluja pikkulapsille jotka tuskin erottavat hittilelua halpaversiosta. Myyntiinhän ne lasten lelut menevät, siksi toivotaan rahanarvoista merkkikamaa.

Ohis

Lahjat myyntiin? Ehkä ensin käyttöön? Aika paksua tekstiä täältä on saanut lukea. Tiesitkö, että lapsiperheköyhyys on ihan todellista?

On köyhyyttä ja köyhyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Perheeseen kuuluu yksinhuoltajaäiti ja kolme lasta. Yhteishuoltajuus löytyy, mutta isät eivät osallistu lasten rahallisiin menoihin paitsi ehkä lasten syntymäpäivinä. Äiti on ollut n 9 vuotta työttömänä sillä vuorotyöt eivät sovellu kun lapset ovat vielä niin pieniä. Äidin terveys on myös vaikuttanut työttömyyteen. Perheen tukiverkosto on olematon."

Lapsilla eri isät ja 9 vuoden aikana on kyllä aikaa tehdä lapsia, mutta ei opiskella ammattia, jossa ei ole vuorotyötä?

Mikä on ala tai ammatti jossa on vain vuorotyötä?

Esim. ravintola-ala. Joissakin paikoissa voi neuvotella vuoroista, mutta on paikkoja, joissa teet tasan ne vuorot jotka on listassa. Mä tein n. 5 vuotta töitä ravintolassa melkein pelkkää iltavuoroa. Viikossa 3-4 iltaa, 1-2 aamua. Lisäksi kaikki juhlapuhät ja viikonloput. Nykytilanteesta en tiedä, mutta tuolloin oli lakisääteisesti vain joka 7. viikonloppu vapaa. 

Teollisuudessa, sairaaloissa, poliisissa on pelkkää vuorotyötä, lentokentällä tehdään pelkkää vuorotyötä, kaupoissa jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän lähiseudulla perhe, jolla ei ole rahaa edes ruokaan. Teinit toivovat PELIKUULOKKEET, PLEIKKAOHJAIMEN ja PLASMAPALLON.

Ei kai ne nuoret ja lapset eroa ikäkavereistaan köyhemmissäkään perheissä, samat toiveet paitsi haaveiksi taitaa yleensä jäädä. Ruokaako pitäisi toivoa.. Yritän auttaa jotakuta mutta kovin kalliisiin lahjoihin minulla ei ole varaa.

Meillä ei ole ollut mitään noista ja aivan tasapainoisia, fiksuja aikuisia heistä kasvoi. Yliopistossa opiskelevat nykyään ja aina on ruokaa kaapissa ja laskut maksettuna, vielä mukavasti rahaa säästössäkin.

Hieno juttu mutten ymmärrä miten tuo tähän liittyy. Miksei myös köyhän perheen nuori saisi toivoa ja haaveilla? Minusta tuntuisi kamalalle, jos nuori olisi jo niin toivonsa menettänyt, ettei uskaltaisi sanoa mitä oikeasti haluaisi. Vaikea uskoa että tämä kenenkään yliopisto-opintoja tai säästörahoja vaarantaa tulevaisuudessa.

Nuori voi mennä jakamaan mainoksia tai ulkoiluttaa naapurin koiraa tai kolata lunta jos haluaa sen plasmapallonsa tai peliohjaimen. Onhan perheessä ilmeisesti rahaa ollut kun on pleikkanelonen hankittu joten turha vanhempien vinkua että nälkään kuollaan. Parasta noille nuorille olisi työn tekemisen malli ja tunne siitä, että voi vaikuttaa omaan elämään pienilläkin asioilla. Toki saa toivoa mitä haluaa mutta onhan tuolla paljon toiveita jotka ovat selkeästi vanhempien toiveita; merkkileluja pikkulapsille jotka tuskin erottavat hittilelua halpaversiosta. Myyntiinhän ne lasten lelut menevät, siksi toivotaan rahanarvoista merkkikamaa.

Ohis

Lahjat myyntiin? Ehkä ensin käyttöön? Aika paksua tekstiä täältä on saanut lukea. Tiesitkö, että lapsiperheköyhyys on ihan todellista?

Kyllä niitä ja kaikkea muutakin myydään mitä saadaan. Ei tietenkään kaikki, mutta jotkut myy mm sossun maksamia pyykinpesukoneita ym.

Onhan noita köyhiä mediassakin nähty. Ylipainoa rutkasti, iPhonet ja pelit ja vehkeet, rööki palaa jne. mutta köyhää on kun ei ruokaankaan rahaa (muka) riitä eikä tuet riitä mutta silti pukataan uusi lapsi.

Eri asia jos on ero/sairastuminen/konkurssi/muutto/onnettomuus mutta aika monella näyttää tilanne olevan se, että on oltu puoli elämää Kelan tukien varassa ja silti lapsia tehty koko ajan lisää ja on niin vaikeaa.

Oikeasti köyhiä ovat esimerkiksi opiskelevat yh:t joilla yksi lapsi, tai korkeintaan kaksi. Lainalla eletään ja suunta on kuitenkin eteenpäin.

Muille siivellä eläminen on usein elämäntapa ja se tapa opetetaan lapsillekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei noiden ongelmat ratkea avulla, vielä vähemmän vastikkeettomalla. Aikuiset tuhlaa minkä summan vaan.

Ja aikoinaan tuollaisten vanhempien lapsena, olisin ollut tosi iloinen jos olisin saanut lahjaksi alusvaatteita ja hygieniatarvikkeita, kuten kivan tuoksuista shampoota. Kun kotoa niitä ei saanut. Nykyään tietysti pitää olla pleikka 5, sellaista "köyhyyttä ".

Eihän ne ongelmat tietenkään ratkea, riippuen toki mistä ovat saaneet alkunsa, mutta eiköhän tuossa ole pointtina antaa hyvä mieli ja hetkeksi vähän inhimillisyyttä elämään. Jotkut ovat oikeasti ns. syyllisiä tilanteeseensa, mutta eivät kaikki. Pitää vain valita tarkkaan ketä auttaa.

Hyvä mieli kenelle? Tasan sille auttajalle itselleen.

Aikuisena olen erityisesti inhonnut ihmisiä, jotka näkivät perheen tilanteen, mutta lasun sijaan mahdollistivat vaan tilanteen jatkumisen.

Jos ei ole ruokaa ja vaatteita lapsille, joku kalsaripaketti on mahdollistamista, ei muuta.

Tuostahan siinä on kyse, lahjoittaja haluaa ITSELLEEN hyvän mielen, ei auttaa niitä lapsia.

Meillä ne mahdollistajat oli aikanaan sukulaisia, jotka varmasti tunsivat olonsa hyväksi, kun pääsivät "auttamaan" ostamalla uudelleen ja uudelleen jotakin ruokakasseja.

Sen sijaan että oikeasti olisivat puhaltaneet sen pelin poikki, tehneet lastensuojeluilmoituksia kunnes joko perheessä olisi ryhdistäydytty, tai sitten lapset viety jonnekin jossa on ruokaa ja puhtaita vaatteita ilman näitä ruokakassin-  ja kalsarinlahjoittajia.

Kun ne lapset ansaitsisivat asiallisen kasvuympäristön koko vuoden ajan, ei vaan jotakin paria pakettia jouluksi. Noissa perheissä ongelmat ovat ihan muuta kun sitä, että rahaa ei ole riittävästi.

Aika kova usko lastensuojeluun. Kaikki lapset vaan huosraan. Kyllä se siitä.

No kyllä, huostaan kaikki lapset joiden kodissa ei ole ruokaa, vaatteita ja hygieniatarvikkeita. Kun noissa kodeissa on pielessä ihan kaikki muukin, se rahattomuus on vaan pintaa.

Kumma, miten se joulu muka jotenkin muuttaa asian paremmaksi, että silloin onkin  mukaok, että lapsilta puuttuu ruokaa ja perustarvikkeita. Jotta joku pääsee tuntemaan olonsa hyväksi, vaikka oikeasti vaan parin kympin lahjoituksellaan mahdollistaa sitä lapsen elämistä sellaisissa oloissa, jotka vahingoittavat lasta.

Pitäisi miettiä, miten noita lapsia autetaan 365, ei vaan jouluna.

Pesemättömistä ja alushousuttomista lapsista on melko varmasti tehty päiväkodissa tai koulussa lastensuojeluilmoitus. Ei noilla hygieniatarvikkeilla tarkoiteta mitään peruspesuaineita vaan joulun alla myynnissä olevia lahjapakkauksia, Bodysopin tuotteita yms. Siis tavisarkea vähän ylellisempää tuotetta. Alushousut, villasukat yms voi olla toiveena ihan siksi, että pakettien määrä olisi suurempi. Pienelle lapselle siis kivaa, kun saa avata monta pakettia. En ole koskaan ollut vähävarainen, mutta olen laittanut lapsilleni joululahjaksi ihan käyttötavaraakin. Sellaista, mikä pitää jokatapauksessa ostaa. Isommille lapsille ei enää pakettien lukumäärä ja niiden avaaminen ole kovin tärkeää vaan paketin sisältö. 

Kommentoin nyt tuota hygieniatarvikepyyntöä, koska olen niitä muutamana jouluna ostellut. Kysyn aina tarkennusta, että mitä halutaan ja onko jotain erityistarpeita esim. allergiaa, aknea tms. Kukaan ei ole koskaan pyytänyt BodyShopin tai muita "merkki" tuotteita. Teineillä on usein joku tukkaongelma ja halutaan jotain silottavaa, kosteuttavaa, tuuheuttavaa jne shampoota ja hoitoainetta. Jos aikuiset pyytävät hygieniatarvikkeita, eikä allergioita ole, niin perusmarkettikama otetaan ihan tyytyväisenä vastaan ja setti on yleensä shampoo, hoitoaine, suihkugeeli ja antiperspirantti. Pikkulapselle on joskus pyydetty Muumi-hammastahnaa ja -harjaa. Siis ihan perussettiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei noiden ongelmat ratkea avulla, vielä vähemmän vastikkeettomalla. Aikuiset tuhlaa minkä summan vaan.

Ja aikoinaan tuollaisten vanhempien lapsena, olisin ollut tosi iloinen jos olisin saanut lahjaksi alusvaatteita ja hygieniatarvikkeita, kuten kivan tuoksuista shampoota. Kun kotoa niitä ei saanut. Nykyään tietysti pitää olla pleikka 5, sellaista "köyhyyttä ".

Eihän ne ongelmat tietenkään ratkea, riippuen toki mistä ovat saaneet alkunsa, mutta eiköhän tuossa ole pointtina antaa hyvä mieli ja hetkeksi vähän inhimillisyyttä elämään. Jotkut ovat oikeasti ns. syyllisiä tilanteeseensa, mutta eivät kaikki. Pitää vain valita tarkkaan ketä auttaa.

Tuleeko lapselle hyvä mieli shampoosta ja kalsareista?

Ainakin omille lapsilleni on tullut. Pienille lapsille on hauskoissa pulloissa pesuaineita, teineille taas löytyy mitä erilaisimpia tuoksuja sisältäviä lahjapakkauksia. Siskontytölleni ostin useampana jouluna Victorias Secret (vai miten se nyt kirjoitetaankaan) lahjapakkauksia, joissa oli suihkugeeli ja vartalovoide samaa tuoksua.  Myös alushousuja löytyy hauskoissa kuoseissa, samoin sukkia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei noiden ongelmat ratkea avulla, vielä vähemmän vastikkeettomalla. Aikuiset tuhlaa minkä summan vaan.

Ja aikoinaan tuollaisten vanhempien lapsena, olisin ollut tosi iloinen jos olisin saanut lahjaksi alusvaatteita ja hygieniatarvikkeita, kuten kivan tuoksuista shampoota. Kun kotoa niitä ei saanut. Nykyään tietysti pitää olla pleikka 5, sellaista "köyhyyttä ".

Eihän ne ongelmat tietenkään ratkea, riippuen toki mistä ovat saaneet alkunsa, mutta eiköhän tuossa ole pointtina antaa hyvä mieli ja hetkeksi vähän inhimillisyyttä elämään. Jotkut ovat oikeasti ns. syyllisiä tilanteeseensa, mutta eivät kaikki. Pitää vain valita tarkkaan ketä auttaa.

Hyvä mieli kenelle? Tasan sille auttajalle itselleen.

Aikuisena olen erityisesti inhonnut ihmisiä, jotka näkivät perheen tilanteen, mutta lasun sijaan mahdollistivat vaan tilanteen jatkumisen.

Jos ei ole ruokaa ja vaatteita lapsille, joku kalsaripaketti on mahdollistamista, ei muuta.

Tuostahan siinä on kyse, lahjoittaja haluaa ITSELLEEN hyvän mielen, ei auttaa niitä lapsia.

Meillä ne mahdollistajat oli aikanaan sukulaisia, jotka varmasti tunsivat olonsa hyväksi, kun pääsivät "auttamaan" ostamalla uudelleen ja uudelleen jotakin ruokakasseja.

Sen sijaan että oikeasti olisivat puhaltaneet sen pelin poikki, tehneet lastensuojeluilmoituksia kunnes joko perheessä olisi ryhdistäydytty, tai sitten lapset viety jonnekin jossa on ruokaa ja puhtaita vaatteita ilman näitä ruokakassin-  ja kalsarinlahjoittajia.

Kun ne lapset ansaitsisivat asiallisen kasvuympäristön koko vuoden ajan, ei vaan jotakin paria pakettia jouluksi. Noissa perheissä ongelmat ovat ihan muuta kun sitä, että rahaa ei ole riittävästi.

Aika kova usko lastensuojeluun. Kaikki lapset vaan huosraan. Kyllä se siitä.

No kyllä, huostaan kaikki lapset joiden kodissa ei ole ruokaa, vaatteita ja hygieniatarvikkeita. Kun noissa kodeissa on pielessä ihan kaikki muukin, se rahattomuus on vaan pintaa.

Kumma, miten se joulu muka jotenkin muuttaa asian paremmaksi, että silloin onkin  mukaok, että lapsilta puuttuu ruokaa ja perustarvikkeita. Jotta joku pääsee tuntemaan olonsa hyväksi, vaikka oikeasti vaan parin kympin lahjoituksellaan mahdollistaa sitä lapsen elämistä sellaisissa oloissa, jotka vahingoittavat lasta.

Pitäisi miettiä, miten noita lapsia autetaan 365, ei vaan jouluna.

Pesemättömistä ja alushousuttomista lapsista on melko varmasti tehty päiväkodissa tai koulussa lastensuojeluilmoitus. Ei noilla hygieniatarvikkeilla tarkoiteta mitään peruspesuaineita vaan joulun alla myynnissä olevia lahjapakkauksia, Bodysopin tuotteita yms. Siis tavisarkea vähän ylellisempää tuotetta. Alushousut, villasukat yms voi olla toiveena ihan siksi, että pakettien määrä olisi suurempi. Pienelle lapselle siis kivaa, kun saa avata monta pakettia. En ole koskaan ollut vähävarainen, mutta olen laittanut lapsilleni joululahjaksi ihan käyttötavaraakin. Sellaista, mikä pitää jokatapauksessa ostaa. Isommille lapsille ei enää pakettien lukumäärä ja niiden avaaminen ole kovin tärkeää vaan paketin sisältö. 

Kommentoin nyt tuota hygieniatarvikepyyntöä, koska olen niitä muutamana jouluna ostellut. Kysyn aina tarkennusta, että mitä halutaan ja onko jotain erityistarpeita esim. allergiaa, aknea tms. Kukaan ei ole koskaan pyytänyt BodyShopin tai muita "merkki" tuotteita. Teineillä on usein joku tukkaongelma ja halutaan jotain silottavaa, kosteuttavaa, tuuheuttavaa jne shampoota ja hoitoainetta. Jos aikuiset pyytävät hygieniatarvikkeita, eikä allergioita ole, niin perusmarkettikama otetaan ihan tyytyväisenä vastaan ja setti on yleensä shampoo, hoitoaine, suihkugeeli ja antiperspirantti. Pikkulapselle on joskus pyydetty Muumi-hammastahnaa ja -harjaa. Siis ihan perussettiä.

Öhh...oikeastiko sä oletit, että he olisivat kehdanneet kertoa toivovansa jotain kaliita? Ja olettanut, että jos ostat kalliimman, olisivat jotenkin pettyneitä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävää, että taas on tullut tälläinen Jouluavun hakijoiden haukkumaketju. Vaikea ymmärtää, että joku kadehtii jos yh-äiti saattaa saada villasukat ja lapset pari pakettia jouluksi.

Kyllä kaikkea saa kritisoida. Kyse ei ole kateudesta vaan siitä, että jos rahaa on vähän tulisi sekin vähä osata käyttää tehokkaasti ja toivoa oikeasti tärkeitä ja tarpeellisia asioita. Moni toivoja ei kuitenkaan näin tee. 

Mikä on arvon raadin mielestä oikeasti tärkeää kun ei villasukat eikä alusvaatteetkaan sitä ole.

Laittakaa nyt joku esimerkki kertomus millainen perheentaustan ja historian ja nykytilanteen pitäisi olla ja heidän järkevät toiveet.

Minäkin kuulisin mielelläni, millainen on oikeaoppinen köyhä.

Terveisin sosiaalialalla työskentelevä

Kyllä! Nyt kun olette köyhiä haukkuneet satojen kommenttien voimalla, voisitte nyt sitten kertoa, millaisen perheen avunpyyntö on hyväksyttävä? Millainen syy köyhyyteen on hyväksyttävä?  Millaisia lahjoja saa pyytää? Mikä on avunpyytäjän sallittu koko?

Olkaa hyvä ja kertokaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävää, että taas on tullut tälläinen Jouluavun hakijoiden haukkumaketju. Vaikea ymmärtää, että joku kadehtii jos yh-äiti saattaa saada villasukat ja lapset pari pakettia jouluksi.

Kyllä kaikkea saa kritisoida. Kyse ei ole kateudesta vaan siitä, että jos rahaa on vähän tulisi sekin vähä osata käyttää tehokkaasti ja toivoa oikeasti tärkeitä ja tarpeellisia asioita. Moni toivoja ei kuitenkaan näin tee. 

Mikä on arvon raadin mielestä oikeasti tärkeää kun ei villasukat eikä alusvaatteetkaan sitä ole.

Laittakaa nyt joku esimerkki kertomus millainen perheentaustan ja historian ja nykytilanteen pitäisi olla ja heidän järkevät toiveet.

Minäkin kuulisin mielelläni, millainen on oikeaoppinen köyhä.

Terveisin sosiaalialalla työskentelevä

Kyllä! Nyt kun olette köyhiä haukkuneet satojen kommenttien voimalla, voisitte nyt sitten kertoa, millaisen perheen avunpyyntö on hyväksyttävä? Millainen syy köyhyyteen on hyväksyttävä?  Millaisia lahjoja saa pyytää? Mikä on avunpyytäjän sallittu koko?

Olkaa hyvä ja kertokaa.

En hyväksy yhtään kenenkään avunpyyntöä mitä tuolta luen. Perheelle ja sukulaisille ostan lahjat, koska he ovat minulle tärkeitä ihmisiä ja riippumatta siitä ovatko hyvätuloisia vai eivät. Kenellekään tuntemattomalle en anna rahaa enkä lahjoja. Jokaisen ihmisen tulee pärjätä yksin. Jos siihen ei pysty, Kela ja hoitolaitokset ovat sitä varten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävää, että taas on tullut tälläinen Jouluavun hakijoiden haukkumaketju. Vaikea ymmärtää, että joku kadehtii jos yh-äiti saattaa saada villasukat ja lapset pari pakettia jouluksi.

Kyllä kaikkea saa kritisoida. Kyse ei ole kateudesta vaan siitä, että jos rahaa on vähän tulisi sekin vähä osata käyttää tehokkaasti ja toivoa oikeasti tärkeitä ja tarpeellisia asioita. Moni toivoja ei kuitenkaan näin tee. 

Mikä on arvon raadin mielestä oikeasti tärkeää kun ei villasukat eikä alusvaatteetkaan sitä ole.

Laittakaa nyt joku esimerkki kertomus millainen perheentaustan ja historian ja nykytilanteen pitäisi olla ja heidän järkevät toiveet.

Minäkin kuulisin mielelläni, millainen on oikeaoppinen köyhä.

Terveisin sosiaalialalla työskentelevä

Kyllä! Nyt kun olette köyhiä haukkuneet satojen kommenttien voimalla, voisitte nyt sitten kertoa, millaisen perheen avunpyyntö on hyväksyttävä? Millainen syy köyhyyteen on hyväksyttävä?  Millaisia lahjoja saa pyytää? Mikä on avunpyytäjän sallittu koko?

Olkaa hyvä ja kertokaa.

Avunpyyntö on hyväksyttävä, jos apu tulee aitoon tarpeeseen. Elämänhallinnan puutteesta ei pidä palkita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävää, että taas on tullut tälläinen Jouluavun hakijoiden haukkumaketju. Vaikea ymmärtää, että joku kadehtii jos yh-äiti saattaa saada villasukat ja lapset pari pakettia jouluksi.

Kyllä kaikkea saa kritisoida. Kyse ei ole kateudesta vaan siitä, että jos rahaa on vähän tulisi sekin vähä osata käyttää tehokkaasti ja toivoa oikeasti tärkeitä ja tarpeellisia asioita. Moni toivoja ei kuitenkaan näin tee. 

Mikä on arvon raadin mielestä oikeasti tärkeää kun ei villasukat eikä alusvaatteetkaan sitä ole.

Laittakaa nyt joku esimerkki kertomus millainen perheentaustan ja historian ja nykytilanteen pitäisi olla ja heidän järkevät toiveet.

Minäkin kuulisin mielelläni, millainen on oikeaoppinen köyhä.

Terveisin sosiaalialalla työskentelevä

Kyllä! Nyt kun olette köyhiä haukkuneet satojen kommenttien voimalla, voisitte nyt sitten kertoa, millaisen perheen avunpyyntö on hyväksyttävä? Millainen syy köyhyyteen on hyväksyttävä?  Millaisia lahjoja saa pyytää? Mikä on avunpyytäjän sallittu koko?

Olkaa hyvä ja kertokaa.

En ole haukkunut köyhiä, mutta valitsen ihmiset, joita avustan, seuraavasti

-  Taloudellinen tilanne on huono vain tilapäisesti. On esim juuri tullut avioero ja sen myötä muutto vienyt kaikki säästöt, on opiskelija tai jostain vastaavasta syystä. On kuitenkin oletettavaa ja ehkä jopa todennäköistä, että tilanne tulee paranemaan. 

- Lapsilukumäärä on kohtuullinen eikä lapsia ole hankittu lisää sen jälkeen, kun edellistenkin kanssa on jo ollut vaikeuksia pärjätä.

- Sama kuin edellä lemmikkieläinten suhteen

- Jos huono taloudellinen tilanne on kuitenkin pysyvä (esim työkyvyttömyyseläke) , menoja on pyritty sopeuttamaan muuttuneisiin tuloihin eikä itsepäisesti pidetä kiinni asioista, jotka "hyvinä aikoina" olivat vielä mahdollisia. Osataan priorisoida menot oikein ja hyväksytään elintason lasku. Ensin maksetaan vuokra ja sähkölasku, sitten lääkkeet ja ruoka ja sen jälkeen budjettiin vielä mahtuvat vaatteet. Kaikki muu tulee vasta sen jälkeen, jos jää rahaa. 

Vierailija kirjoitti:

Meidän lähiseudulla perhe, jolla ei ole rahaa edes ruokaan. Teinit toivovat PELIKUULOKKEET, PLEIKKAOHJAIMEN ja PLASMAPALLON.

Ruokaako sitten pitäisi toivoa?

Perheille maksetaan terveydenhuolto, lasten koulutus, äitiyspakkaus, lapsilisä, yh-korotus, asumistuki, tt-tuki tai työttömyysturva, harkinnanvaraista tukea. Erityisperheet saavat tuettuja lomia.

Lääkkeistä maksetaan joko osa tai kokonaan.

Ruokaa saa ilmaiseksi leipäjonoista, senkin toiminnan ylläpidon joku on maksanut.

Vaatteiden jakokin on jonkun maksama.

Lukion käymiseen saa tukea.

Maksusitoumusta kauppaan.

Mitä kaikkea muuta pitäisi perheille maksaa? Viihde? Kaukolomat? Auto? Omistusasunto? Lemmmikit?

Ainiin, lemmikkien ruokaakin jaetaan. Yritykset antavat ruuat ja heidän asiakkaat maksavat sitä myöten enemmän omien lemmikkien ruuista, kun lahjoitukset sisällytetään hintoihin.

Onko joku raja, mitä ei pitäisi perheille maksaa? Muuttuuko heidän elämänsä, jos annetaan omakotitalo Westendistä autoineen ja uima-altaineen ja tenniskenttineen?

Vai ollaanko kohta samassa jamassa kuin kaupungin vuokra-asunnossa? Joka itseasiassa on muiden maksama.

Mihin raja vedetään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän lähiseudulla perhe, jolla ei ole rahaa edes ruokaan. Teinit toivovat PELIKUULOKKEET, PLEIKKAOHJAIMEN ja PLASMAPALLON.

Ei kai ne nuoret ja lapset eroa ikäkavereistaan köyhemmissäkään perheissä, samat toiveet paitsi haaveiksi taitaa yleensä jäädä. Ruokaako pitäisi toivoa.. Yritän auttaa jotakuta mutta kovin kalliisiin lahjoihin minulla ei ole varaa.

Meillä ei ole ollut mitään noista ja aivan tasapainoisia, fiksuja aikuisia heistä kasvoi. Yliopistossa opiskelevat nykyään ja aina on ruokaa kaapissa ja laskut maksettuna, vielä mukavasti rahaa säästössäkin.

Hieno juttu mutten ymmärrä miten tuo tähän liittyy. Miksei myös köyhän perheen nuori saisi toivoa ja haaveilla? Minusta tuntuisi kamalalle, jos nuori olisi jo niin toivonsa menettänyt, ettei uskaltaisi sanoa mitä oikeasti haluaisi. Vaikea uskoa että tämä kenenkään yliopisto-opintoja tai säästörahoja vaarantaa tulevaisuudessa.

Tuo plasmapallosta ym. kauhistelija jätti kertomatta, että yksi perheen lapsista toivoi pelkästään hygieniatuotteita ja lämpimät lapaset.

Huomasin nimittäin nuo samat toiveet, kun katselin oman paikkakuntani ilmoituksia. Tuntuu ikävältä, että joidenkin pitää kommentoida toiveita noin tarkoitushakuisesti.

Sellainen lapsi tai nuori, joka toivoo ainoana toiveenaan hygieniatuotteita ja lämpimiä lapasia, tietää, mitä on lika ja kylmyys.

Tekisipä mieli ihan sanoa muutamalle tänne kirjoittaneelle: Hävetkää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän lähiseudulla perhe, jolla ei ole rahaa edes ruokaan. Teinit toivovat PELIKUULOKKEET, PLEIKKAOHJAIMEN ja PLASMAPALLON.

Ei kai ne nuoret ja lapset eroa ikäkavereistaan köyhemmissäkään perheissä, samat toiveet paitsi haaveiksi taitaa yleensä jäädä. Ruokaako pitäisi toivoa.. Yritän auttaa jotakuta mutta kovin kalliisiin lahjoihin minulla ei ole varaa.

Meillä ei ole ollut mitään noista ja aivan tasapainoisia, fiksuja aikuisia heistä kasvoi. Yliopistossa opiskelevat nykyään ja aina on ruokaa kaapissa ja laskut maksettuna, vielä mukavasti rahaa säästössäkin.

Hieno juttu mutten ymmärrä miten tuo tähän liittyy. Miksei myös köyhän perheen nuori saisi toivoa ja haaveilla? Minusta tuntuisi kamalalle, jos nuori olisi jo niin toivonsa menettänyt, ettei uskaltaisi sanoa mitä oikeasti haluaisi. Vaikea uskoa että tämä kenenkään yliopisto-opintoja tai säästörahoja vaarantaa tulevaisuudessa.

Nuori voi mennä jakamaan mainoksia tai ulkoiluttaa naapurin koiraa tai kolata lunta jos haluaa sen plasmapallonsa tai peliohjaimen. Onhan perheessä ilmeisesti rahaa ollut kun on pleikkanelonen hankittu joten turha vanhempien vinkua että nälkään kuollaan. Parasta noille nuorille olisi työn tekemisen malli ja tunne siitä, että voi vaikuttaa omaan elämään pienilläkin asioilla. Toki saa toivoa mitä haluaa mutta onhan tuolla paljon toiveita jotka ovat selkeästi vanhempien toiveita; merkkileluja pikkulapsille jotka tuskin erottavat hittilelua halpaversiosta. Myyntiinhän ne lasten lelut menevät, siksi toivotaan rahanarvoista merkkikamaa.

Ohis

Lahjat myyntiin? Ehkä ensin käyttöön? Aika paksua tekstiä täältä on saanut lukea. Tiesitkö, että lapsiperheköyhyys on ihan todellista?

Kyllä niitä ja kaikkea muutakin myydään mitä saadaan. Ei tietenkään kaikki, mutta jotkut myy mm sossun maksamia pyykinpesukoneita ym.

Aijaa, ei ole tullut mieleen. Narkit on varmaan oma ryhmänsä, eli vihreää valoa vaan kannabikselle, siitä se lähtee koviin aineisiin.