Lue keskustelun säännöt.
Voiko käydä niin, että edellisen suhteen lapset "unohtuu" kun tulee lapsi nykyiseen suhteeseen?
23.10.2019 |
Onko kenellekään käynyt näin? Voiko ne edellisessä suhteessa saadut lapset alkaa tuntumaan taakalta ja ärsyttämään? Siis oikeasti?
Kommentit (119)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku hylkää ihan vaan vaikka uutta yhteistä lasta ei tulisikaan. Otetaan ne uuden akan lapset omiksi ja omat vanhat jää syrjään koska uusi akka ei tykkää.
Itse olen myös uusi akka joka ei tykkää. Mieheni lapsi on aivan stanan ärsyttävä ja omasta sairaasta äidistään vaurioitunut ja sen kipeä pää ei jää huomaamatta. Muutenkin hän on hyvin yksinkertainen ja raskas. En silti ikimaailmassa vaatisi miestä kääntämään selkää omalle lapselle. Samassa tilassa olen lapsen kanssa toki, käyttäydyn kuten aikuinen. Minun ei tarvitse viettää kuitenkaan hänen kanssaan aikaa mutta isän täytyy jatkaa vanhemman rooliaan. Ja toki jatkaakin.
Kai olet miehellesikin sanonut, kuinka hänen lapsi on s*atanan ärsyttävä ja päästään vialla?
Ja sinustako on hyvä ajatus loukata rakastamaansa ihmistä? Olen aikuinen ja käyttäydyn. En luovu myöskään hyvästä parisuhteesta. Ansaitsee sellainenkin mies rakkauden joka on hyvä vaikka hänen lapsensa onkin sekaisin kuin seinäkello.
Toisen lasta ei tarvitse rakastaa. Miksi se on niin vaikeaa ymmärtää?
Tarkoitin sitä, että jos puhelet miehelle samoja asioita mitä tänne kirjoittelet, niin sekö ei sitä miestä loukkaa? Sinä inhoat hänen lastaan. Toivottavasti oikeasti käyttäydyt, kuin aikuinen etkä näytä inhoasi lapselle tai miehelle. Sinä et koskaan tule olemaan tuota lasta tärkeämpi.
En halua olla miehelleni tärkeämpi kuin hänen lapsensa. Miksi haluaisin? Miksi tuollaista itsestäänselvyyttä sanot? Miksi näyttäisin inhoani miehelle tai lapselle? Olemme keskustelleet kyllä siitä että minun ja lapsen kemiat ei kohtaa ym ja kypsässä parisuhteessa näin voi toimia. Miksi ihmeessä loukkaisin miestä haukkumalla hänelle rumasti hänen lastaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On jo sukupolvi, josta monet tietää, että lapset ei todellakaan ole tärkeintä elämässä. Siksi eivät hanki omiakaan.
Ja se onkin ihan fine. Ei todellakaan ole pakko hankkia lapsia, mutta sitten tällaisen ihmisen tulisi myös tiedostaa se, ettei voi myöskään pariutua sellaisen ihmisen kanssa, jolla on niitä lapsia, jos ei kykene sietämään eikä ymmärrä ajatusta, että ne lapset ovat aina etusijalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku hylkää ihan vaan vaikka uutta yhteistä lasta ei tulisikaan. Otetaan ne uuden akan lapset omiksi ja omat vanhat jää syrjään koska uusi akka ei tykkää.
Itse olen myös uusi akka joka ei tykkää. Mieheni lapsi on aivan stanan ärsyttävä ja omasta sairaasta äidistään vaurioitunut ja sen kipeä pää ei jää huomaamatta. Muutenkin hän on hyvin yksinkertainen ja raskas. En silti ikimaailmassa vaatisi miestä kääntämään selkää omalle lapselle. Samassa tilassa olen lapsen kanssa toki, käyttäydyn kuten aikuinen. Minun ei tarvitse viettää kuitenkaan hänen kanssaan aikaa mutta isän täytyy jatkaa vanhemman rooliaan. Ja toki jatkaakin.
Kai olet miehellesikin sanonut, kuinka hänen lapsi on s*atanan ärsyttävä ja päästään vialla?
Ja sinustako on hyvä ajatus loukata rakastamaansa ihmistä? Olen aikuinen ja käyttäydyn. En luovu myöskään hyvästä parisuhteesta. Ansaitsee sellainenkin mies rakkauden joka on hyvä vaikka hänen lapsensa onkin sekaisin kuin seinäkello.
Toisen lasta ei tarvitse rakastaa. Miksi se on niin vaikeaa ymmärtää?
Tarkoitin sitä, että jos puhelet miehelle samoja asioita mitä tänne kirjoittelet, niin sekö ei sitä miestä loukkaa? Sinä inhoat hänen lastaan. Toivottavasti oikeasti käyttäydyt, kuin aikuinen etkä näytä inhoasi lapselle tai miehelle. Sinä et koskaan tule olemaan tuota lasta tärkeämpi.
En halua olla miehelleni tärkeämpi kuin hänen lapsensa. Miksi haluaisin? Miksi tuollaista itsestäänselvyyttä sanot? Miksi näyttäisin inhoani miehelle tai lapselle? Olemme keskustelleet kyllä siitä että minun ja lapsen kemiat ei kohtaa ym ja kypsässä parisuhteessa näin voi toimia. Miksi ihmeessä loukkaisin miestä haukkumalla hänelle rumasti hänen lastaan?
Valitettavasti tuo ei aina ole itsestään selvyys niille ihmisille, jotka kokevat inhoa kumppanin lasta kohtaan.
Eroperheen lapsena tiedän kyllä miltä tuntuu, kun oma isä hylkää... Alkuunsa se oli sitä, että nuo naiset vaihtuivat tiuhaan ja monesti isäviikonloput peruuntui, kun isä keksi ties mitä tekosyitä, vaikka totuus oli, että lähti ryyppäämään tai treffeille noiden naisten kanssa. Paljon vietin myös aikaani mummulassa (isän äidillä).
Sitten, kun isä asettui aloilleen uuden kumppaninsa kanssa, niin aluksi oli ihan kivaa olla heidän kanssaan, mutta kuitenkin koko ajan ympärillä oli kireä ja ahdistava ilmapiiri enkä kokenut olevani enää tervetullut isäni luo. Ei varmasti ollut tarkoitettu minun korvilleni, mutta kuulin, kun tämä uusi nainen haukkui äitiäni h**raksi ja sanoi olevansa väsynyt siihen, kun minä pyörin nurkissa.
Lopulta en enää mennyt isälle enkä vielä tänäpäivänäkään halua olla isäni kanssa tekemisissä, vaikka sieltä tulee "isän pikku prinsessa" -viestejä kännipäissään viikonloppuisin.
Kuulostaa surulliselta mutta kyllähän näitä on.
En ymmärrä miten joillekin se uusi puoliso on tärkeämpi kuin lapset? Siitähän tuossa useimmiten on kysymys. Tuskin ne lapset kovin rakkaita ovat olleet silloinkaan kun perhe on ollut vielä yhdessä?
Itsekin elän uusioperheessä mutta ydinperhe me käytännössä ollaan. Koko perheellä on sama sukunimikin ja mies kohtelee täydellisen tasa-arvoisesti kaikkia lapsia. Tekee minun poikieni kanssa juttuja yhdessä ja käyvät elokuvissa minne ei oteta muita jne. Tosin toinen pojistani oli 3-vuotias kun tavattiin ja toinen juuri 1 vuotta täyttänyt eikä isä ollut kuvioissa (ei ole edelleenkään) millään tapaa eli siihen oli helppo tulla.
Minulle oli ehdottoman tärkeää että uusi mies tulee isäksi lapsilleni. Ei niin että on vain minun puoliso. Ollaan tiivis perhe.
Lapset 15-, 12- 9- ja 2-vuotiaat.
Yhtä tärkeitä kaikki itselleni ja näyttää olevan yhtä tärkeitä myös miehelleni vaikkei olekaan kahden vanhemman biologinen isä.
Onneksi tuollaisia kultakimpaleitakin on!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku hylkää ihan vaan vaikka uutta yhteistä lasta ei tulisikaan. Otetaan ne uuden akan lapset omiksi ja omat vanhat jää syrjään koska uusi akka ei tykkää.
Itse olen myös uusi akka joka ei tykkää. Mieheni lapsi on aivan stanan ärsyttävä ja omasta sairaasta äidistään vaurioitunut ja sen kipeä pää ei jää huomaamatta. Muutenkin hän on hyvin yksinkertainen ja raskas. En silti ikimaailmassa vaatisi miestä kääntämään selkää omalle lapselle. Samassa tilassa olen lapsen kanssa toki, käyttäydyn kuten aikuinen. Minun ei tarvitse viettää kuitenkaan hänen kanssaan aikaa mutta isän täytyy jatkaa vanhemman rooliaan. Ja toki jatkaakin.
Kai olet miehellesikin sanonut, kuinka hänen lapsi on s*atanan ärsyttävä ja päästään vialla?
Ja sinustako on hyvä ajatus loukata rakastamaansa ihmistä? Olen aikuinen ja käyttäydyn. En luovu myöskään hyvästä parisuhteesta. Ansaitsee sellainenkin mies rakkauden joka on hyvä vaikka hänen lapsensa onkin sekaisin kuin seinäkello.
Toisen lasta ei tarvitse rakastaa. Miksi se on niin vaikeaa ymmärtää?
Tarkoitin sitä, että jos puhelet miehelle samoja asioita mitä tänne kirjoittelet, niin sekö ei sitä miestä loukkaa? Sinä inhoat hänen lastaan. Toivottavasti oikeasti käyttäydyt, kuin aikuinen etkä näytä inhoasi lapselle tai miehelle. Sinä et koskaan tule olemaan tuota lasta tärkeämpi.
En halua olla miehelleni tärkeämpi kuin hänen lapsensa. Miksi haluaisin? Miksi tuollaista itsestäänselvyyttä sanot? Miksi näyttäisin inhoani miehelle tai lapselle? Olemme keskustelleet kyllä siitä että minun ja lapsen kemiat ei kohtaa ym ja kypsässä parisuhteessa näin voi toimia. Miksi ihmeessä loukkaisin miestä haukkumalla hänelle rumasti hänen lastaan?
Valitettavasti tuo ei aina ole itsestään selvyys niille ihmisille, jotka kokevat inhoa kumppanin lasta kohtaan.
No eipä ole ei ja siksi mainitsin jo heti että käyttäydyn ja olen aikuinen, ei riittänyt jankkaajalle.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa surulliselta mutta kyllähän näitä on.
En ymmärrä miten joillekin se uusi puoliso on tärkeämpi kuin lapset? Siitähän tuossa useimmiten on kysymys. Tuskin ne lapset kovin rakkaita ovat olleet silloinkaan kun perhe on ollut vielä yhdessä?Itsekin elän uusioperheessä mutta ydinperhe me käytännössä ollaan. Koko perheellä on sama sukunimikin ja mies kohtelee täydellisen tasa-arvoisesti kaikkia lapsia. Tekee minun poikieni kanssa juttuja yhdessä ja käyvät elokuvissa minne ei oteta muita jne. Tosin toinen pojistani oli 3-vuotias kun tavattiin ja toinen juuri 1 vuotta täyttänyt eikä isä ollut kuvioissa (ei ole edelleenkään) millään tapaa eli siihen oli helppo tulla.
Minulle oli ehdottoman tärkeää että uusi mies tulee isäksi lapsilleni. Ei niin että on vain minun puoliso. Ollaan tiivis perhe.
Lapset 15-, 12- 9- ja 2-vuotiaat.
Yhtä tärkeitä kaikki itselleni ja näyttää olevan yhtä tärkeitä myös miehelleni vaikkei olekaan kahden vanhemman biologinen isä.
Onneksi tuollaisia kultakimpaleitakin on!
Sitä onkin vaikea käsittää, mutta sitten kun miettii tilannetta, niin syyhän on hyvin yksinkertainen... Lapsista pitää huolehtia ja niiden kanssa ei ole aina elämä ruusuilla tanssimista, koska lapset kokeilevat rajojaan. Lapsia on pakko opettaa ja neuvoa. Uusi kumppani on taas aikuinen ja sen kanssa on kiva viettää aikuisten juttuja ja onhan se helpompi lähteä aikuisen ihmisen kanssa kaksin risteilylle, kuin lasten kanssa... Kuitenkin tällaisen ihmisen olisi pitänyt miettiä sitä lasten hankintaa useamman kerran, jos kokee lapset vain jarruksi vapaalle elämälleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa surulliselta mutta kyllähän näitä on.
En ymmärrä miten joillekin se uusi puoliso on tärkeämpi kuin lapset? Siitähän tuossa useimmiten on kysymys. Tuskin ne lapset kovin rakkaita ovat olleet silloinkaan kun perhe on ollut vielä yhdessä?Itsekin elän uusioperheessä mutta ydinperhe me käytännössä ollaan. Koko perheellä on sama sukunimikin ja mies kohtelee täydellisen tasa-arvoisesti kaikkia lapsia. Tekee minun poikieni kanssa juttuja yhdessä ja käyvät elokuvissa minne ei oteta muita jne. Tosin toinen pojistani oli 3-vuotias kun tavattiin ja toinen juuri 1 vuotta täyttänyt eikä isä ollut kuvioissa (ei ole edelleenkään) millään tapaa eli siihen oli helppo tulla.
Minulle oli ehdottoman tärkeää että uusi mies tulee isäksi lapsilleni. Ei niin että on vain minun puoliso. Ollaan tiivis perhe.
Lapset 15-, 12- 9- ja 2-vuotiaat.
Yhtä tärkeitä kaikki itselleni ja näyttää olevan yhtä tärkeitä myös miehelleni vaikkei olekaan kahden vanhemman biologinen isä.
Onneksi tuollaisia kultakimpaleitakin on!
Tuopa se on ratkaiseva tekijä. Kai itsekin käsität että pieni lapsi hioutuu ihan eri tavalla yhteyteen uuden aikuisen kanssa kuin sulkeutunut teini? Että ei se aina tarkoita vikaa uudessa kumppanissa jos teinin kanssa ei muututaan ydinperheen kaltaiseksi.
Minun mieheni teinillä ei ole äitiä mutta etäisiä ollaan kun ei puhu sanaakaan ilman pumppaamista. Toki hän saa olla sellainen kuin on eikä kukaan painosta puhumaan tai tutustumaan. Mutta ei ole taatusti meidän kenenkään vika että emme ole ydinperheen kaltaista lähelläkään vaan mieheni huolehtii teininsä asiat. Jos olisin tullut heidän elämään kun tämä lapsi oli vaikka kolmevuotias, olisi tilanne aivan eri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän näitä on ja varmasti isät loistavat noissa tilastoissa... Eli kun saadaan uusi lapsi uuden naisen kanssa, niin ne "vanhat" lapset jää syrjään. Tiedän pari tällaista miestä, jotka ovat menneet uusiin naimisiin ja saaneet perheenlisäystä uuden naisen kanssa, niin ei nämä exän kanssa saadut lapset kiinnosta enää niin paljon ja ties millä verukkeella yritetään luistaa vastuusta.
En tiedä onko se lapsen kannalta ok, että joka viikko on kuitenkin mentävä sinne isän luo muodon vuoksi, mutta siellä se lapsi sitten menee mummon kanssa eikä vietä laatuaikaa isänsä kanssa.
Ihmettelen myös näitä mummoja eli todennäköisesti miehen äitejä, jotka ottavat poikansa lapsia hoitoon aina isäviikonloppuina, että isä saa rauhassa olla uuden naisensa kanssa. Toki mummo varmasti ajattelee sen lapsen parasta, mutta siinä vaiheessa voisi sanoa pojalleen, että kyllä se nyt olisi nimenomaa isän tehtävä viettää sen lapsen kanssa aikaa eikä hänen.
Minä taas ymmärrän näitä mummoja .
Jos tekisivät niin kuin ehdotat, eivät isät lasten kanssa kuitenkaan aikaa viettäisi mutta lapset vieraantuisivat muustakin isän suvusta helposti .
Kyllä se on lapselle menetys ( ei toki aina ).
Ja se voi olla osa turvaverkkoa myös äidille vaikka isästä on eronnutkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän näitä on ja varmasti isät loistavat noissa tilastoissa... Eli kun saadaan uusi lapsi uuden naisen kanssa, niin ne "vanhat" lapset jää syrjään. Tiedän pari tällaista miestä, jotka ovat menneet uusiin naimisiin ja saaneet perheenlisäystä uuden naisen kanssa, niin ei nämä exän kanssa saadut lapset kiinnosta enää niin paljon ja ties millä verukkeella yritetään luistaa vastuusta.
En tiedä onko se lapsen kannalta ok, että joka viikko on kuitenkin mentävä sinne isän luo muodon vuoksi, mutta siellä se lapsi sitten menee mummon kanssa eikä vietä laatuaikaa isänsä kanssa.
Ihmettelen myös näitä mummoja eli todennäköisesti miehen äitejä, jotka ottavat poikansa lapsia hoitoon aina isäviikonloppuina, että isä saa rauhassa olla uuden naisensa kanssa. Toki mummo varmasti ajattelee sen lapsen parasta, mutta siinä vaiheessa voisi sanoa pojalleen, että kyllä se nyt olisi nimenomaa isän tehtävä viettää sen lapsen kanssa aikaa eikä hänen.
Minä taas ymmärrän näitä mummoja .
Jos tekisivät niin kuin ehdotat, eivät isät lasten kanssa kuitenkaan aikaa viettäisi mutta lapset vieraantuisivat muustakin isän suvusta helposti .
Kyllä se on lapselle menetys ( ei toki aina ).
Ja se voi olla osa turvaverkkoa myös äidille vaikka isästä on eronnutkin.
Ja ehkä tällainen mummu myös kokee epäonnistuneensa oman lapsensa kasvatuksessa, joten pyrkii hyvittämään tilannetta niin, että edes hänen kanssaan lapsenlapsi voi hyvin...
Ihan ydinperheessäkin voi käydä niin, että vauva-arki vie mennessään ja teinit unohtuu. Vaikka teinitkin vielä tarvitsisivat vanhempiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sehän on ihan vakiotilanne.
Ai vakiotilanne että unohtaa omat lapset??
No huh huh.
Kyllä se valitettavasti tuntuu olevan ennemmin sääntö kuin poikkeus. Tää kuvio on niin omassa suvussa ja ystävien kesken nähty. Lisäksi eräs nainen unohti täysin ainoan 4-vuotiaan poikansa, kun löysi uuden miehen. Ei halua tämän uuden miehen kanssa lapsia pilaamaan kahdenkeskistä aikaa ja tuo poika on aina mummon hoivissa.
Ihan järkyttäviä nämä isät ja äidit, jotka unohtavat omat lapsensa jonkun uuden ihmisen takia! Hyi hitto... Minulle olisi ainakin ehdoton turn off sellainen mies, jolla on lapsia, mutta pistäisi meidän panemiset ja treffailut omien lapsiensa edelle...
On olemassa myös äitejä jotka tekee noin. Ei saa pelkästään miehiä syyttää.
Kumpi sitten on oikeasti yleisempää sitä ei tilastot kerro.
Ainahan sitä "unohtamista" tai peräti "kieltämistä" on tapahtunut. Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun vainajan perunkirjoitukseen on ilmaantunut ihan outoja ihmisiä, vainajan lapsia edellisestä liitosta. Surullistahan tällainen on, mutta aina ei isä tai äiti olekaan se pahin roisto, vaan uusi puoliso, joka on kiristänyt unohtamaan entiset lapset. Ja lemmenkipeä sulhanen tai morsian on suostunut moiseen. Lapset ovat jääneet entisen puolison huollettaviksi tai jos häntä ei ole tai hän ei pysty heistä huolehtimaan, niin jaettu sukulaisille ja/tai annettu ottolapsiksi, kuten ennen sanottiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni ex- liiton lapset ovat hänelle yhtä rakkaita kuin meidän yhteisetkin lapset ja yhteydenpito on mutkatonta. Kaikki ovat jo aikuisia ja lapset keskenään tulevat hyvin toimeen. Enpä olisi huolinut miestä, joka olisi unohtanut lapsensa.
No, näin ajattelee tervepäiset ihmiset, mutta liikaa on näitä mielenvikaisia, jotka hylkäävät omat lapsensa uuden kumppanin takia. Paljon on esimerkiksi näitä naisia, jotka kokevat miehen edellisen liiton lapset taakkana eivätkä siedä sitä, että ne lapset ovat häntä tärkeämpiä ja alkaa kieroilu ja yritetään rajoittaa lasten ja isän välisiä tapaamisia. Tosin tässä vaiheessa nimenomaa sen isän pitää olla se järkevä aikuinen ja pistää tuollainen kieroilija pihalle.
Lisäksi anoppiketjuissa saa aina lukea, että se hirveä anoppiakka pitää yhteyttä vielä miehen exään ja kieroilee ja ottaa miehen lapsia hoitoon. Ja sitten haukutaan mitä hirveimmillä nimillä.
Näin kävi vanhemmillenikin. Veljeni erosi ja silti omat vanhempani halusivat pitää lapsenlapsiin yhteyttä. Ja muutenkin halusivat pysyä väleissä veljen entisen vaimon kanssa, olihan hän lastenlasten äiti. Kun lapset oli veljelläni vain kaksi kertaa kuussa (ja nämäkin kerrat väheni, kun tuli uusi vauva ja nyxä oli väsynyt ja halusi imetysrauhan ja sitten muutenkin levätä ja tätä lepoaikaa kesti 2 vuotta), niin ainoa keino nähdä lapsenlapsia oli tietenkin entisen vaimon kautta.
Kuten tuolla jo joku kirjoitti, että isän puolen sukukin hylkäsi. Ei se ole niin helppoa sille isän puolen suvullekkaan. Jos isä ei välitä nähdä entisiä lapsia ja uusi vaimo vielä painaa asiassa päälle, niin isän puolen suvun on vaikea pitää yhteyttä. Sen on tapahduttava lapsen äidin kautta ja siitähän sota syttyy, kun uusi vaimo haukkuu anopin ja saattaa poikakin haukkua ja sitten ovat vielä vihaisia, kun mummilla ei riitä aikaa uudelle vauvalle, kun hoitaa niitä entisiä lapsia. Ei ne isän puolen sukulaiset haluaisi siitä lapsenlapsesta eroa ottaa, mutta tilanne menee mahdottomaksi, jollei lasten isäkään heistä välitä ja soppaan tulee mustasukkainen uusi vaimo päällepäsmäröimään.
Vierailija kirjoitti:
Ainahan sitä "unohtamista" tai peräti "kieltämistä" on tapahtunut. Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun vainajan perunkirjoitukseen on ilmaantunut ihan outoja ihmisiä, vainajan lapsia edellisestä liitosta. Surullistahan tällainen on, mutta aina ei isä tai äiti olekaan se pahin roisto, vaan uusi puoliso, joka on kiristänyt unohtamaan entiset lapset. Ja lemmenkipeä sulhanen tai morsian on suostunut moiseen. Lapset ovat jääneet entisen puolison huollettaviksi tai jos häntä ei ole tai hän ei pysty heistä huolehtimaan, niin jaettu sukulaisille ja/tai annettu ottolapsiksi, kuten ennen sanottiin.
Mieheni tulee olemaan tällainen ylläripylläri.
Jos lapsi muistuttaa paljon ex-puolisoa ulkonäöltään tai käyttäytymiseltään, niin kyllä vain voivat ärsyttää aikalailla, vaikka Omia lapsia ovatkin. Varsinkin, jos ex:n kanssa huonot välit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sehän on ihan vakiotilanne.
Ai vakiotilanne että unohtaa omat lapset??
No huh huh.
Kyllä se valitettavasti tuntuu olevan ennemmin sääntö kuin poikkeus. Tää kuvio on niin omassa suvussa ja ystävien kesken nähty. Lisäksi eräs nainen unohti täysin ainoan 4-vuotiaan poikansa, kun löysi uuden miehen. Ei halua tämän uuden miehen kanssa lapsia pilaamaan kahdenkeskistä aikaa ja tuo poika on aina mummon hoivissa.
Ihan järkyttäviä nämä isät ja äidit, jotka unohtavat omat lapsensa jonkun uuden ihmisen takia! Hyi hitto... Minulle olisi ainakin ehdoton turn off sellainen mies, jolla on lapsia, mutta pistäisi meidän panemiset ja treffailut omien lapsiensa edelle...
On olemassa myös äitejä jotka tekee noin. Ei saa pelkästään miehiä syyttää.
Kumpi sitten on oikeasti yleisempää sitä ei tilastot kerro.
Kukaan ei vain miehiä syytä, mutta uskoisin miehillä tämän olevan yleisempää.
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi muistuttaa paljon ex-puolisoa ulkonäöltään tai käyttäytymiseltään, niin kyllä vain voivat ärsyttää aikalailla, vaikka Omia lapsia ovatkin. Varsinkin, jos ex:n kanssa huonot välit.
Tätä en käsitä.
Onneks on vaan elatusvelvollisuus.
Miksi nuorempia naisia, mikset tapailisi itsesi ikäisiä?