Lue keskustelun säännöt.
Voiko käydä niin, että edellisen suhteen lapset "unohtuu" kun tulee lapsi nykyiseen suhteeseen?
23.10.2019 |
Onko kenellekään käynyt näin? Voiko ne edellisessä suhteessa saadut lapset alkaa tuntumaan taakalta ja ärsyttämään? Siis oikeasti?
Kommentit (119)
Meillä oli kesän kanssa niin kamala suhde lopussa ja väänsimme lasten huoltajuudesta pitkään. En jaksanut enää taistella ja lapset päättyivät asumaan eksälle. Lapset ovat siis pakolla jääneet etäiseksi, kun ei pääse olemaan siinä arjessa mukana.
Olen ollut uudessa suhteessa 4 vuotta ja mietimme lasta parin vuoden päästä. Sen tiedän etten toista samoja virheitä ja etävanhempaa minusta ei tule.
Joten kyllä, se voi näyttää siltä että toisesta liitosta oleva lapsi olisi tärkeämpi. Näin ei ole, mutta ehkä läheisempi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän näitä paskiaisia on olemassa... Ihme, että joku vielä haluaa seurustella tai hommata lisää lapsia sellaisen ihmisen kanssa, joka hylkää lapsensa!?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle homma olisi aika simppeli. Jos nykyisestä vaimosta tulisi ero en enää lähtisi vakavaan suhteeseen uudelleen. Tapailisin nuorempia naisia ja tekisin selväksi tilanteen niille, ettei väärinkäsityksiä tapahtuisi. Lapset ykkösenä ja sen jälkeen vasta muut.
Miksi nuorempia naisia, mikset tapailisi itsesi ikäisiä?
Miehet nyt vain luulet, että on helppo löytää nuorempia naisia. Todellisuus aivan toista.
Lapseni isän isä oli tällainen. Ensin oli yksi perhe. Eron jälkeen perustettiin toinen perhe, johon syntyi lapseni isä. Edelliset lapset kävivät kylässä, mutta oireilivat ja eivät tulleet toimeen uuden naisen (lapseni mummin) kanssa. Ero seurasi siitäkin ja tilalle tuli kolmas Nainen ja naisen lapset. Lopulta isä hylkäsi lapsensa ja lapsenlapsensa. Ja sen jäljet näkyy lapseni isässä. Lapseni isän siskon exä myös hylkäsi lapsensa ja perusti uuden perheen toisen naisen ja tämän lasten kanssa.
Minä tein jo nuorena päätöksen, että jos lapsia joskus minulle syntyy, niin ne syntyy saman miehen kanssa. Olemme eronneet lapseni isän kanssa ja hän näkee poikaa joka toinen vkl. Joku kirjoitti, että miehelleen lapsensa ovat tärkeitä, vaikka ei koskaan rakastanut lasten äitiä, meni vaan virran mukana. Minun lapseni isä on samanlainen. Hänkin meni vain virran mukana, ei koskaan rakastanut minua, eikä todennäköisesti koskaan pitänyt muutenkaan kuin vain siksi, ettei tarvinnut olla yksin. Olisin mieluummin halunnut saada lapsen jonkun kanssa, joka oikeasti rakastaa minua ja erostamme huolimatta olisimme olleet onnellisia lapsestamme ja tienneet, että hän syntyi rakkaudesta. Se ei kuitenkaan ole tarpeeksi hyvä syy mennä seuraavan kanssa lapsia tekemään. En voi tietää, jos tahattomasti alankin kohdella ensimmäistä lasta eri lailla kuin toista, kun toinen sai alkunsa kahden toisiaan rakastavan ihmiset halusta. En aio ottaa edes sitä riskiä. Olen onnellinen lapsestani ja nyt keskityn häneen. Kaikilla on oikeus onneen, mutta minusta liian monet vanhemmat jahtaavat omaa onneaan lastensa kustannuksella. Elämä ei ehkä mennyt kuten suunnitteli, mutta se ei ole syy antaa oman lapsen kärsiä omien itsekkäiden halujensa takia.
Isä tosiaan näkee lastaan joka toinen viikonloppu, mutta koko lapsen elämän ajan hän on tehnyt lapselle ohareita. Lapsen ollessa vielä aivan pieni, isää kiinnosti enemmän kaverit ja juhliminen. Minä pidin yllä suhdetta isän puolen sukuun ja olenkin edelleen heihin paljon yhteydessä ja lapsi on heille rakas. Isää kiinnostaa edelleen eniten oma hyvä olo, juhliminen, kaverit. Ei maksa elareita, mutta käyttää viimeisetkin omat rahansa matkusteluun ja omiin juttuihinsa. Uskon, että mies rakastaa lastaan, mutta minusta tuntuu, että hän näkee lasta vain velvollisuudentunnosta. Olen yrittänyt ehdottaa, että näkisi enemmän ja yrittänyt keksiä tapoja, jotta voi nähdä, mutta vastaukseksi saa aina vain olkien kohautuksen. Kun lapsi on hänellä, juoksevat he aina mummolassa ja isomummolassa ja miehen siskon luona ja siellä joku muu aina hoitaa.
Olen aika varma, että kun mies kohtaa sen oikean rakkautensa, niin lapsi tulee jäämään. Viimeistään silloin, kun alkavat tekemään yhteisiä lapsia, niitä jota rakastaa heti, kun saavat alkunsa. Siksi toivoisin, että mies katoaisi kuvioista jo nyt, ennen kuin lapsi edes kunnolla muistaisi häntä (on alle 3v). Mieluummin isä joka ei koskaan edes ollut paikalla kuin isä jonka takia saisi jatkuvasti pettyä ja joka lopulta hylkäisi kokonaan. Ehkä he voisivat sitten vanhempana yrittää luoda suhteen, jos siltä tuntuu. Jos isä rikkoo lapsensa hylkäämällä, niin minä en häntä pysty korjaamaan enkä halua lapselleni samanlaista lapsuutta ja elämää millainen isällään on ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku hylkää ihan vaan vaikka uutta yhteistä lasta ei tulisikaan. Otetaan ne uuden akan lapset omiksi ja omat vanhat jää syrjään koska uusi akka ei tykkää.
Itse olen myös uusi akka joka ei tykkää. Mieheni lapsi on aivan stanan ärsyttävä ja omasta sairaasta äidistään vaurioitunut ja sen kipeä pää ei jää huomaamatta. Muutenkin hän on hyvin yksinkertainen ja raskas. En silti ikimaailmassa vaatisi miestä kääntämään selkää omalle lapselle. Samassa tilassa olen lapsen kanssa toki, käyttäydyn kuten aikuinen. Minun ei tarvitse viettää kuitenkaan hänen kanssaan aikaa mutta isän täytyy jatkaa vanhemman rooliaan. Ja toki jatkaakin.
Kai olet miehellesikin sanonut, kuinka hänen lapsi on s*atanan ärsyttävä ja päästään vialla?
Ja sinustako on hyvä ajatus loukata rakastamaansa ihmistä? Olen aikuinen ja käyttäydyn. En luovu myöskään hyvästä parisuhteesta. Ansaitsee sellainenkin mies rakkauden joka on hyvä vaikka hänen lapsensa onkin sekaisin kuin seinäkello.
Toisen lasta ei tarvitse rakastaa. Miksi se on niin vaikeaa ymmärtää?
Tarkoitin sitä, että jos puhelet miehelle samoja asioita mitä tänne kirjoittelet, niin sekö ei sitä miestä loukkaa? Sinä inhoat hänen lastaan. Toivottavasti oikeasti käyttäydyt, kuin aikuinen etkä näytä inhoasi lapselle tai miehelle. Sinä et koskaan tule olemaan tuota lasta tärkeämpi.
En halua olla miehelleni tärkeämpi kuin hänen lapsensa. Miksi haluaisin? Miksi tuollaista itsestäänselvyyttä sanot? Miksi näyttäisin inhoani miehelle tai lapselle? Olemme keskustelleet kyllä siitä että minun ja lapsen kemiat ei kohtaa ym ja kypsässä parisuhteessa näin voi toimia. Miksi ihmeessä loukkaisin miestä haukkumalla hänelle rumasti hänen lastaan?
Hyvä on jos et tee niin.
Kirjoitit vaan niin todella rumasti ja vastenmielisesti että epäilys heräsi.
Monet kyllä loukkaavat puolisoaan tarkoituksellisesti ja sinä vaikutit hyvältä ehdokkaalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omassa lapsuudenperheessäni ainakin kävi niin. Oma isäni oli alkoholisti, joten äitimme oli meidän (2 lasta) yksinhuoltaja.
Elämämme oli ihan mukavaa niin, rahaa ei ollut paljon, mutta se ei haitannut. Äitimme touhusi kuitenkin vapaa-ajalla paljon meidän kanssa, tehtiin käpylehmiä, ulkoiltiin ja leivottiin korvapuusteja.
Sitten meidän tullessa kouluikään hän sai uuden lapsen uuden miehen kanssa, ja muutettiin sitten kaikki saman katon alle. Siinä meni 1-2 vuotta ihan mukavasti, mutta sitten kaikki muuttui. Meille kahdelle (äitini lapselle) oli täysin erilaiset säännöt kuin muille (pikkusisarukselle tai isäpuolen lapsille), meillä teetettiin kotityöt ja sääntöjä meitä kohtaan oli aivan valtavasti (alkaen ihan omenankuorimistavoista tai ovien asennoista).
Äitimme ei enää tehnyt meidän isompien kanssa mitään eikä läksyihinkään saanut pyytää apua. Äitiä jos nähtiin niin lähinnä se oli huutoa milloin mistäkin asiasta ja isäpuolen osalta samoin. Lopulta äitimme ihan suoraan käski meidän hankkia itsellemme uusi perhe ja muuttaa sijaisperheeseen, että kyllä vaan sitä näköjään voi vanhat lapsensa unohtaa, kun uuteen liittoon syntyy uusi lapsi.
Kyllä ihan varmasti on vanhempia jotka hylkäävät lapsensa, mutta haluaisin tuoda tähän ketjuun myös positiivisen kokemuksen. Tosin meillä ei mieheni kanssa yhteisiä lapsia ole eikä tule, nuorimmaiseni tosin pitää miestäni isänään. Meille kaikki lapset ovat yhtä tärkeitä ja etusijalla, myös lasten ei meille biologiset sisarukset kyläilevät meillä. Ja minusta se on ihanaa. Perhe voi olla rakentunut uudelleen, mutta se ei tarkoita etteikö lapset ja heidän tärkeät läheisensä olisi myös tärkeitä. Ei eksien kanssa edes tarvitse olla läheisiä, että tällainen kuvio on mahdollinen. Lasten etu edellä mennään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veljeni jätti vajaan vuoden ikäisen poikansa, kun uusi kumppani vaati. Maksoi elarit, mutta ei ole enää koskasn tavannut. Äitimme piti yhteyttä ja ristiäiskuvatkin oli albumissa. Kun tuli seuraava nainen kuvioihin, veljeni vaati laittamaan kuvat piiloon. Uudelle kumppanille ei saanut kertoa pojan olemassaolosta. Kun hän sai tietää veljeni salailleen poikaansa, jätti veljeni. Hän elää nyt yksin hylättynä ja sairastaa eturauhassyöpä. Leikkauksen jälkeen uusinut. Karma
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ihan varmasti on vanhempia jotka hylkäävät lapsensa, mutta haluaisin tuoda tähän ketjuun myös positiivisen kokemuksen. Tosin meillä ei mieheni kanssa yhteisiä lapsia ole eikä tule, nuorimmaiseni tosin pitää miestäni isänään. Meille kaikki lapset ovat yhtä tärkeitä ja etusijalla, myös lasten ei meille biologiset sisarukset kyläilevät meillä. Ja minusta se on ihanaa. Perhe voi olla rakentunut uudelleen, mutta se ei tarkoita etteikö lapset ja heidän tärkeät läheisensä olisi myös tärkeitä. Ei eksien kanssa edes tarvitse olla läheisiä, että tällainen kuvio on mahdollinen. Lasten etu edellä mennään!
Tarkoittaako lasten ei teille biologiset sisarukset siis lasten sisaruksia, exän ja tämän uuden lapsia? Jos niin, niin ihana tilanne! Toivottavasti pystyn itsekin tuohon joskus, vaikka exää en voikaan sietää. Mutta jos lapsia tekee ja ovat omalle pojalleni sisaruksia ja tärkeitä, niin haluaisin pystyä toivottamaan heidät tervetulleeksi myös meille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hej o hoo !
Äitii erosi isästäni varhaisella - 7 0 luvulla. Syynä silloin harvinainen "kyllästyminen".
Löysi uuden miehen -75.
Kertoi halunnensa laittaa minut lastenkotiin ja muuttaa uuden miehensä kanssa toispuolelle Suomea uuden alun toivossa.
Ja minä olin se 10. hymytttö koulussa. Harrastuksena kuoro, piano, viulu j partio.
Ei aina biologiselle äidille kelpaa:(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, onhan niitä edellisen liiton lapsia annettu jopa huostaan uuden onnen tieltä. (saa esim. goolettaa)
Ihan järkyttävää, mutta lähiäidit saattavat tosiaan tehdä näin. Yleisempää kuitenkin on, että isä tuppaa unohtamaan ne aiemmat lapset, syynä tietenkin keskenkasvuisuus, tai eksän ja nyksän manipulointi.
Eiköhän ne lapset ole todella hankalia, jotka annetaan huostaan. Vanhempi katsoo, ettei pärjää tämän kanssa. Mutta ei huomaa vain syytä.
Ilmeisesti aika nuorta porukkaa kirjoittelee mielipiteitään. 60 ja 70 luvuilla vahinko tai pelkästään hankala lapsi vietiin suoraan lastenkotiin ja jätettiin pysyvästi sinne. Käytäntö oli sama myös uuden kumppanin löytyessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Exä kuvitteli että lapsen edulla voi ratsastaa ja nyhtää rahaa. Mutta aikansa kutakin, pitäköön ja hoitakoon ja maksakoon lapsen. En tapaa, en maksa elatusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ihan varmasti on vanhempia jotka hylkäävät lapsensa, mutta haluaisin tuoda tähän ketjuun myös positiivisen kokemuksen. Tosin meillä ei mieheni kanssa yhteisiä lapsia ole eikä tule, nuorimmaiseni tosin pitää miestäni isänään. Meille kaikki lapset ovat yhtä tärkeitä ja etusijalla, myös lasten ei meille biologiset sisarukset kyläilevät meillä. Ja minusta se on ihanaa. Perhe voi olla rakentunut uudelleen, mutta se ei tarkoita etteikö lapset ja heidän tärkeät läheisensä olisi myös tärkeitä. Ei eksien kanssa edes tarvitse olla läheisiä, että tällainen kuvio on mahdollinen. Lasten etu edellä mennään!
Tarkoittaako lasten ei teille biologiset sisarukset siis lasten sisaruksia, exän ja tämän uuden lapsia? Jos niin, niin ihana tilanne! Toivottavasti pystyn itsekin tuohon joskus, vaikka exää en voikaan sietää. Mutta jos lapsia tekee ja ovat omalle pojalleni sisaruksia ja tärkeitä, niin haluaisin pystyä toivottamaan heidät tervetulleeksi myös meille.
Ei kun tarkoitan edellisten kumppaneiden lapsia, jotka totta kai ovat jossakin vaiheessa kuuluneet meidän perheisiimme. Ja joiden kanssa on tunneside luotu. Surullista, että tällaiset suhteet usein päättyvät eroon, mutta itse olen iloinen, että meillä ne on voitu hoitaa toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, onhan niitä edellisen liiton lapsia annettu jopa huostaan uuden onnen tieltä. (saa esim. goolettaa)
Tai jopa tapettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku hylkää ihan vaan vaikka uutta yhteistä lasta ei tulisikaan. Otetaan ne uuden akan lapset omiksi ja omat vanhat jää syrjään koska uusi akka ei tykkää.
Itse olen myös uusi akka joka ei tykkää. Mieheni lapsi on aivan stanan ärsyttävä ja omasta sairaasta äidistään vaurioitunut ja sen kipeä pää ei jää huomaamatta. Muutenkin hän on hyvin yksinkertainen ja raskas. En silti ikimaailmassa vaatisi miestä kääntämään selkää omalle lapselle. Samassa tilassa olen lapsen kanssa toki, käyttäydyn kuten aikuinen. Minun ei tarvitse viettää kuitenkaan hänen kanssaan aikaa mutta isän täytyy jatkaa vanhemman rooliaan. Ja toki jatkaakin.
Kai olet miehellesikin sanonut, kuinka hänen lapsi on s*atanan ärsyttävä ja päästään vialla?
Ja sinustako on hyvä ajatus loukata rakastamaansa ihmistä? Olen aikuinen ja käyttäydyn. En luovu myöskään hyvästä parisuhteesta. Ansaitsee sellainenkin mies rakkauden joka on hyvä vaikka hänen lapsensa onkin sekaisin kuin seinäkello.
Toisen lasta ei tarvitse rakastaa. Miksi se on niin vaikeaa ymmärtää?
Tarkoitin sitä, että jos puhelet miehelle samoja asioita mitä tänne kirjoittelet, niin sekö ei sitä miestä loukkaa? Sinä inhoat hänen lastaan. Toivottavasti oikeasti käyttäydyt, kuin aikuinen etkä näytä inhoasi lapselle tai miehelle. Sinä et koskaan tule olemaan tuota lasta tärkeämpi.
Mikä tarve sulla on päteä? 😂 tuo suhde ei kuulu sulle mitenkään.
Ps. Mistä tiedät onko hän miehelle tärkeämpi? Parisuhteen kuuluukin olla tärkeämpi. Minun miehelläni on kaksi lasta edellisestä suhteesta ja olen miehelleni ykkönen, niinkuin kuuluukin.
Ei ne lapset siitä millään tavalla kärsi, ihan rakkaudella ja kunnioituksella kohdellaan. Mulla ei ole lapsia mitään vastaan, pidän heistä ja odotan viikonloppuja kun he tulevat.
Vierailija kirjoitti:
Exä kuvitteli että lapsen edulla voi ratsastaa ja nyhtää rahaa. Mutta aikansa kutakin, pitäköön ja hoitakoon ja maksakoon lapsen. En tapaa, en maksa elatusta.
Eikö sinua häiritse se, että joudut ulosottoon, jos et maksa elareita?
Halusitko itse lasta, vai oliko lapsi sinun taholta ei-toivottu?
Haluaisitko olla lapsen kanssa vielä joskus tekemisissä, vai onko sinusta ihan ok, ettet enää elinaikanasi kuule hänestä?
Ihan uteliaisuudesta kyselen.
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Minä en jaksa yhtään uskoa, että joku hylkäisi omat lapsensa ilman, että siihen on mitään syytä. Itselläni on (biologinen) poika, joka on ollut välillä tosi vaikea. Olen monesti vauhkonnut antavani hänet sijoitukseen. Toisesta lapsestani en ole näin puhunut, siihen ei ole syytä.
Oli sitten sukupuoliras ismia tai ei, niin kyllä isät voivat unohtaa helpommin, varsinkin jos näkee harvemmin. Veljeni on etäisä, yrittäjä ja kiireinen. Hän joutuu aika ajoin perumaan tai lyhentämään lapsiviikonlopun. Ei hän puhu näistä lapsista mitään, vaikka ei kuukauteen näe. Ei nämä lapset ole mielessä mitenkään muutoin kuin lentokentällä, kun ostaa tuliaisia. Veljeni ei näitä lapsia hylkäisi, mutta on se vähän niin, että poissa silmistä, poissa mielestä.
Olen niin onnellinen, ettei isäni saanut uuden kumppaninsa kanssa lapsia. Tämä uusi vaimo vierotti isää ja minua ilmankin sitä aivan tarpeeksi. Isäni siis kerran paljasti heidän yrittäneen lasta mentyään yhteen 🥺 Silloinhan sisaruspuoli ei haittaisi mitään, jos häntä pidettäisiin tasa-arvoisena aiemmpien lasten kanssa, vaan olisi kivakin, mutta tämä ei olisi tullut toteutumaan tässä tapauksessa, siitä olen varma, niin että korkeampi varjeli minua kyllä todellakin suuresti estäessään tuon tapahtumasta.
Vaimo onnistui vierottamaan isääni minusta ilmankin yhteisiä lapsia. Tai sillä lailla olisin voinut isääni tavata, että vaimo esittää isänikin roolin, vastaa isää ennen jne. Kun en tähän suotunut, tulkitsi sitä niin, että hylkäsin isäni. Joopa joo 😏
Minulla oli isääni oma, itsenäinen suhde, ja kun tämä ei vaimolle sopinut, niin hän esti isää tapaamasta minua, aivan turha selittää että minä hylkäsin isäni.
Nyt vaimo on leski ja koittaa olla niin mielin kielin suuntaani. Eihän hänen miehestään ole jäljellä enää muuta kuin minut ja minun lapseni.
Minä olen äitipuoli ja haluaisin tietää, miten äitipuolen on mahdollista erottaa/vierottaa lapset isästään?
Faktahan on se, ettei minulla ole valtaa päättää, miten kukaan tapaa ketään toista ihmistä. Mieheni tapaa lapsiaa, halusin tai en.
No, minä voin päättää, että meille ei tulla. Mutta voisihan mieheni sitten tavata lapsia hotellissa, mummolassa, päiväsaikaan..
En siis ymmärrä, miten äitipuolella olisi valtaa vaikuttaa isän ja lasten väleihin?
Ei vanhempi hylkää lastaan kenenkään pakottaessa, jos ei halua. Kertoo aika paljon, jos uuden romanssin vuoksi on valmis heittämään oman jälkikasvun yli laidan.