En jaksa kahden lapsenlapsen hoitamista, yhden kanssa oli kivaa

Kyllä voit hyvin kieltäytyä ap. Eikö lapsilla ole päivähoitopaikkaa? Sellainen pitää hankkia jos ei jo ole.

Turha pelätä välirikkoa. Olet ollut tunnollinen lastenhoitoautomaatti. Eiköhän tytär toivo, että edes joskus hoidat hänen lapsiaan eikä varmastikaan katkaise välejä vaikka uhkailisi.

Opettele asettamaan omat rajat. Älä vihjaile vaan sano suoraan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma tässä on varmaan se, että kun tuon yhden kanssa meillä oli helppoa, eikä tytär ehtinyt väsyä. Nyt on tavallaan suurempi tarve, mutta minulle tuo ei ole enää mieluisaa ja helppoa, kuten esikoisen kanssa.

tunnen olevani itsekäs. Ap

Ei ole itsekästä huolehtia omasta jaksamisestaan. Jos hoidat lapsia liikaa, niin siinä voi käydä niin, ettet kohta pysty hoitamaan ollenkaan.

Tietenkään tyttäresi ei pidä siitå, että rajoitat hoitamista. Hän on päässyt ennen uutta vauvaa todella helpolla. Auttaisiko, jos annat tyttärellesi vaihtoehdot (vähän samaan tapaan kuin että ei sanota puetko käsineet, vaan sanotaan puetko punaiset vain siniset käsineet). Voit sanoa, että hän voi valita, otatko molemmat hoitoon x ajaksi tai vain toisen hoitoon y ajaksi.

Väännä, väännä, kyllä se siitä ketju täyttyy.

Minä olen 64-vuotias, sain vasta nyt lapsenlapsen ja toinen tulee kuulema (jos hyvin käy) heti perään. Hoidan sen minkä jaksan, aina en ole jaksanut, mutta eipä ole riitaa tullut. Meillä kun kaikki ovat sivistyneitä aikuisia ihmisiä. Puhumalla selviää, ja poikani perhe kyllä tietää, että loppuviimeksi lapset hoidetaan itse.

Samat provot miljoonaan kertaan. Tämä palsta on nykyään ihan typerä, kun wt-sakki (kuten ap) tämän löysi.

Aikuiset ihmiset, viitsittekin pilata kaiken. Wt-sakilta pitäisi kerätä älylaitteet pois, kun ei riitä äly niitten käyttämiseen.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen näitä kommentteja joissa vanhempi haukutaan laiskaksi jos isovanhempi auttaa paljon lastenhoidossa.

En koe olevani millään tapaa avuton. Minulla on 3 lasta jotka syntyneet 2 v välein ja kun olivat pieniä äitini kävi päivittäin auttamassa minua lastenhoidossa omasta halustaan. Pääsin kauppaan, lenkille tms. Joskus otti kaikki hoitoon että pääsin mieheni kanssa treffeille tai hotelliin. Kerran kävimme kahdestaan pitkän viikonlopun reissussakin kun kuopus oli 4 ja mummo hoiti lapset.

Mitenkään laiska tai avuton en koe olevani ja koen myös kantavani vastuun täysin lapsista siinä määrin kuin äidin kuuluu. Kun palasin työelämään, äitini oli kuvioissa paljon vähemmän koska en halunnut enää työpäivien jälkeen olla juurikaan lapsista erossa. Hän auttaa yhä esim harrastuskyydeissä ja hoitaa lapsia mielellään jos meillä on jokin kahdenkeskinen meno. Laiskaa tämä ei minusta tai miehestäni kyllä tee.

Miehen äiti asuu 400 km päässä joten ei ole voinut auttaa.

Ei tuossa mitään (itse en olisi missään nimessä halunnut mummoja meille JOKA PÄIVÄ kun olin kotona, mutta kukin tavallaan), mutta ap:n mukaan tyttärensä haluaa hänen hoitavan vauvaa ja taaperoa monta päivää viikossa ja myös öitä. En tiedä onko se laiskaa, mutta oikein se ei ole, lapsia eikä mummoa kohtaan.

Kiinnostaa ap:n vävy tässä kuviossa. Miten hän hoitaa omia lapsiaan ja miten suhtautuu lasten lähettämiseen pois kotoa jatkuvasti?

Vierailija kirjoitti:

Täällä sama, paitsi minulla neljä lapsenlasta. Eikä oma mukavuus, vaan väsymys. Jotenkin syntyy kireä ilmapiiri, kun jotenkin vihjaan, etten nyt oikein kävisi.

Ja mummona olen tämän kanssa yksin, vastaan mies ja kaksi lasta ja tuntuu, etten saa keneltäkään tukea.

Mies, lasten ukki, jopa pyytää lapsia kylään, mökille tai yöksi, mutta kaikki jää mun hartioille, ruuan laitot, pesut, lakanoiden vaihdot ja nukkumaan laitot ja iltasadut. Ja aina käy niin, ukki seurustelee ja kun väsyy, sysää lastenhoidon minulle ja tuijottaa telkkaria.

Siitäkin on purnattu, etten ota kuin kaksi lasta kerrallaan ja moitittu, kun serkukset eivät saa olla keskenään. Ja sekin tuntuu olevan mun syy.

Nytkin olen ihan puhki, kun tämän viikon oli kaikki neljä ja työstä syyslomalla ja osan aikaa mökillä alkeellisissa olosuhteissa.

Kyllä naisen osa on raskas ja työntäyteinen.

Apua! Etkö voi puhua miehellesi tuosta?

Vierailija kirjoitti:

Oma äitini tykkäsi kyllä hoitaa esikoistani mutta tämän pikkusiskoa ei. Ei edes halunnut ottaa vauvaa syliin. Hän oli hyväkuntoinen 60 v. nainen. Kului muutama vuosi ja hän jäi eläkkeelle, silloin sanoi että voi lasten kanssa olla apuna. Kohtalo päättikin toisin ja hän kuoli syöpään. Luulen että silloin hän ajatteli niitä vuosia jotka menetti näiden ainoiden lastenlasten kanssa, olisi varmasti ollut mukavaa touhuta ja lapset olivat vielä tosi kilttejä ja kivoja. Eli ap, mieti jos kuitenkin nyt auttaisit tytärtäsi. Hän on varmasti väsynyt raskauden jälkeen ja vauvan kanssa, kyllä se siitä kun saa levätä. Itse olisin todella toivonut äidiltäni apua silloin.

En usko, että äitisi ajatteli niitä vuosia, jotka olisi voinut olla ilmaisena piikana ja hoitaa lapsenlapsia. Eikähän hän ajatellut kiitollisena, että onneksi menin, elin ja tein sen sijaan että olisin jäänyt kykkimään kotiin ja uhrannut elämäni hoitoautomaattina. Ei syöpään kuoleva ajattele, että elämässä tärkeintä olisi ollut toimia kotiapulaisena, sitä miettii, mitä kaikkea upeaa ehti kokemaan.

Hmm. Ja mä oon potenu huonoa omaatuntoa kun pyydetään mun vanhempia katsomaan lapsia n. neljä-viisi kertaa vuodessa yönyli,(eikä jokainen pyyntö tietenkään toteudu).

Ja tehdään vielä niin, että viedään sängyt ja pedataan valmiiksi, viedään ruoat lapsille ja viedään pyykit kotiin samalla kun haetaan lapset.

Ymmärtäisin runsaammaan avuntarpeen jos molemmat lapsen vanhemmat on töissä ja/tai koulussa. Ja avutarve on tilapäistä.

Vierailija kirjoitti:

Oma äitini tykkäsi kyllä hoitaa esikoistani mutta tämän pikkusiskoa ei. Ei edes halunnut ottaa vauvaa syliin. Hän oli hyväkuntoinen 60 v. nainen. Kului muutama vuosi ja hän jäi eläkkeelle, silloin sanoi että voi lasten kanssa olla apuna. Kohtalo päättikin toisin ja hän kuoli syöpään. Luulen että silloin hän ajatteli niitä vuosia jotka menetti näiden ainoiden lastenlasten kanssa, olisi varmasti ollut mukavaa touhuta ja lapset olivat vielä tosi kilttejä ja kivoja. Eli ap, mieti jos kuitenkin nyt auttaisit tytärtäsi. Hän on varmasti väsynyt raskauden jälkeen ja vauvan kanssa, kyllä se siitä kun saa levätä. Itse olisin todella toivonut äidiltäni apua silloin.

Lähellä eläkeikää olevalla voi olla täysi työ selviytyä työviikosta ilman lastenhoitoakin, vaikka olisi hyväkuntoinen. Tuntuu pahalta ajatella, että hänen pitäisi venyä yli oman jaksamisen. Ehkäpä hänellä oli jo tuolloin sairautta, vaikka sitä ei oltu havaittu.

Ymmärrän niin hyvin, yhden lapsen kanssa on niin paljon helpompaa, kahden kanssa vaiva ei ole kaksinkertainen vaan kolminkertaineb

Vierailija kirjoitti:

Nämä mummot tekevät kyllä karhunpalveluksen kun hoitavat lapsenlapsia joka viikonloppu tai vielä enemmänkin. Mahdollistavat sen, ettei lasten vanhemmat kasva koskaan täysin siihen vanhemman rooliin.

Nämä jutut kyllä hämmästyttää. Meillä lapsi saattaa olla kerran kuukaudessa tai kahdessa yökylässä isovanhemmallaan. Tuosta jo mietin, että toivottavasti ei rasiteta liikaa.

On väärin kuvitella, että ikääntyessä unentarve vähenee tai ikääntyvälle väsymys on vähemmän haitallista kuin nuoremmalle. Siihen on ihan syynsä, miksi naisen hedelmällisyys iän myötä laskee. Raskaus on elimistölle koettelemus, mutta niin on myös pikkulapsiaikakin valvottuine öineen. Moni ikääntyvä ihminen nukkuu vähemmän kuin nuorena. Ei kuitenkaan sen vuoksi, että unentarve olisi vähentynyt. Kyse voi olla unettomuudesta tai kivut ja kolotukset heikentävät unenlaatua. Eläkeikää lähestyvälle töissä pärjääminenkin voi aiheuttaa stressiä. Koko ajan on opittava töissä jotain uutta, vähintään käyttämään taas jotain uutta tietojärjestelmää. Ikääntyvä kyllä oppii, mutta se verottaa enemmän voimavaroja kuin nuorena. 

Ystäväni on hyväkuntoinen mummi. Sellainen, joka käy töissä, hoitaa kodin, syö terveellisesti, liikkuu ja pitää huolta itsestään. Täydellinen mummi pienille lapsille. Lapsenlapset vuoden ikäerolla. Rakastaa lapsenlapsiaan ja on auttanut paljon. Monta kertaa viikossa ja hyvin monena viikonloppuna. Jossain vaiheessa alkoi puhua mulle väsymyksestään. Ettei saanut nukuttua. Illalla uni ei tullut tai heräsi aamuyöllä eikä nukahtanut uudelleen. Työterveyslääkäri oli määrännyt unilääkkeitä, mutta hän pystyi käyttämään niitä vain silloin, kun lapset eivät olleet hänellä hoidossa. Emme tavanneet puoleen vuoteen ja kun näin hänet, olin järkyttynyt. Läheiset, jotka näkivät häntä lähes päivittäin, eivät varmaan huomanneet muutosta. Hänen ihonsa oli muuttunut harmahtavaksi. Hän oli jonkin verran  laihtunut (ehkä 5-8 kg) , mutta hän on aina ollut hoikka, joten siihenkään tuskin kukaan muu oli kiinnittänyt huomiota. Kehotin häntä vähentämään lastenhoitoapuaan. Lastenlasten vanhemmilla kuiten parisuhteessa ongelmia, olivat väsyneitä, rahat tiukilla jne. Ystäväni ei halunnut, että lapsenlapset kasvaisivat eroperheen lapsina. Kaksi viikkoa tapaamisemme jälkeen tämä "terve ja hyväkuntoinen" mummi sai sydäninfarktin. Onneksi sentään arki-iltana eikä viikonloppuna, jolloin kaksi taaperoa olisi ollut hänellä hoidossa. Toipui onneksi ja lopulta hänen lapsensakin ymmärsi, että myös mummi tarvitsee unta ja lepoa. 

Moni pikkulapsen äiti ja isä ei tunnu tajuavan, että työssäkäyvälle mummolle ihan tavallisesta työviikosta selviäminen on rankempaa kuin nuoremmalle, vaikkei olisi mitään sairauksia. Vaihdevuodet myös aiheuttavat univaikeuksia, mutta harva mummo tällaista edes kertoo lapsilleen. Iän myötä palautumisaikaa rasituksesta tarvitaan enemmän kuin nuorena. 

On ihan kohtuutonta vaatia työssäkäyvää mummoa hoitamaan lapsia vielä työn päälle useita kertoja viikossa. Viikonloppuja tarvitaan ensisijaisesti omaan palautumiseen, ei lastenlasten hoitamiseen. Lastenlasten hoito on sitten ekstraa, jota tehdään silloin kun se itselle sopii.

Aikuisia lapsia vaivaa usein kuvitelma, että omat vanhemmat ei vanhene. Ei nähdä, että terve vanhakin on vanha.

Kun siskoni sai lapsen, vanhempani olivat nuoria (~45v.). Hoitivat lasta paljon, koska perheessä ei enää pieniä ollut. Minä sain lapseni melko "vanhana" ja vanhempani olivat silloin jo eläkkeellä. Isäni oli myös sairas. Koskaan he eivät hoitaneet minun lastani paria tuntia pidempään. Eikä ole vaikuttanut väleihimme mitenkään! Lapsihan on minun ja mieheni ja hoitovastuu oli meillä.

Nyt, ap, joku tolkku tuohon. Nykyvanhemmilla on ihmeellinen kuva perhe-elämästä. Aivan kuin siihen automaattisesti kuuluisi myös runsas vapaa-aika ilman lapsia. Ja omien vanhempien jaksamisen kustannuksella.

Vähennä hoitamista. En usko välirikkoon, ja mikäli tilapäinen välirikko tulisikin, se tuskin kestäisi kauaa. Lastenhoitoapu kerran viikossa tai kahdessa on kuitenkin parempi kuin ei mitään.

Tuttavan lapsi ja puolisonsa  lähtevät pari kertaa vuodessa 1-2 viikon lomalle etelään kavereidensa kanssa. Joka kerta taapero tyrkätään isovanhempien hoitoon. Ekan kerran kun lapsi oli alle  puolitoistavuotias. Tämä on kuulemma välttämätöntä "jaksamisen " vuoksi. Lasta ei oteta koskaan mukaan matkoille. Isovanhemmat ovat työssäkäyviä, ja joutuvat junailemaan oman työnsä, säästämään lomiaan ja muuta että taaperon hoito onnistuu. .En oikeasti ymmärrä nykyvanhempia,miksi  ihmeessä tekevät lapsia kun tarvitaan jatkuvaa parisuhdeaikaa, omaa aikaa, ja kaveri aikaa. Ei ihme että huostaanotot ovat lisääntyneet ihan älyttömästi.

Vierailija kirjoitti:

Avaa suusi ja sano tyttärellesi, ettet hoida. Suomessa ei ole lakia, että isovanhempien pitäisi hoitaa lastenlapsiaan. Lapsen hoito kuuluu lapsen äidille ja isälle. Onko tyttärelläsi puoliso ja mitä hän tekee? Eikö isä hoida omia lapsiaan? Lapsille on päivähoitopaikkoja ja MLL:sta saa lastenhoitajan kotiin rahalla.

En ymmärrä isovanhemmilla hoidattamista. Uusavuttomat ja uushaluttomat, nuoret ja terveet vanhemmat hoidattavat lapsiaan jatkuvasti isovanhemmilla. Tämä on silkkaa laiskuutta ja vastuunpakoilua omasta vanhemmuudesta ja kasvatusvastuusta. Myös isovanhemmat tekevät jatkuvalla hoitoavullaan karhunpalveluksen. Aikuinen lapsi ei pysty kasvamaan hyväksi ja turvalliseksi vanhemmaksi - kunnon äidiksi ja isäksi - ja kasvattajaksi, kun isovanhemmat sekaantuvat hoitoon.

Yksi isovanhempi kertoo, että hän ei jaksanut enää hoitaa vaippaikäisiä lastenlapsia. Onko tosiaan vanhempia, jotka vievät vaippaikäisiä, alle 2-vuotiaita pieniä lapsia isovanhemmille yöksi hoitoon? Voi lapsiparkoja!

Kyllä useimmissa minun tuntemissani perheissä lapsi on ollut ennen 2-v synttäriään yökylässä ainakin kerran, monet 2-5 kertaa. Ei ole kukaan mennyt rikki. Toki jatkuva hoidattaminen on eri juttu, mutta ihme hysteriaa taas tuo että lapsi menisi rikki jos vanhemmat pääsevät kerran vuodessa hotelliin juhlimaan hääpäivää.

Vierailija kirjoitti:

Avaa suusi ja sano tyttärellesi, ettet hoida. Suomessa ei ole lakia, että isovanhempien pitäisi hoitaa lastenlapsiaan. Lapsen hoito kuuluu lapsen äidille ja isälle. Onko tyttärelläsi puoliso ja mitä hän tekee? Eikö isä hoida omia lapsiaan? Lapsille on päivähoitopaikkoja ja MLL:sta saa lastenhoitajan kotiin rahalla.

En ymmärrä isovanhemmilla hoidattamista. Uusavuttomat ja uushaluttomat, nuoret ja terveet vanhemmat hoidattavat lapsiaan jatkuvasti isovanhemmilla. Tämä on silkkaa laiskuutta ja vastuunpakoilua omasta vanhemmuudesta ja kasvatusvastuusta. Myös isovanhemmat tekevät jatkuvalla hoitoavullaan karhunpalveluksen. Aikuinen lapsi ei pysty kasvamaan hyväksi ja turvalliseksi vanhemmaksi - kunnon äidiksi ja isäksi - ja kasvattajaksi, kun isovanhemmat sekaantuvat hoitoon.

Yksi isovanhempi kertoo, että hän ei jaksanut enää hoitaa vaippaikäisiä lastenlapsia. Onko tosiaan vanhempia, jotka vievät vaippaikäisiä, alle 2-vuotiaita pieniä lapsia isovanhemmille yöksi hoitoon? Voi lapsiparkoja!

On niitä. Veljeni erosi kun lapsi oli 3-viikkoinen ja lapsen äiti häipyi. Veli muutti kotiin ja yöksi tuuppasi lapsen vanhemmillemme, että saa nukuttua ja nukkui niin kaukana ettei kuullut itkua. Tää huone oli oikeasti mun huone ja veli hääti mut huoneestani hänen vanhaan huoneeseensa, "isomman oikeudella". Minä ja vanhempani sitten heräiltiin (minä olin tuolloin alaikäinen eli asuin vielä kotona). Päivisin veli kävi töissä ja työtön isä oli kotona vauvan kanssa. Veli asui kotona siihen asti, että vauva ei enää juurikaan herättänyt öisin, nappas muksun matkaan eikä edes kiittänyt. Itse koetin lukea kirjoituksiin korvatulpat päässä ja yksiin kirjoituksiin menin energiajuomapullon kanssa kun sain veljentytön flunssan ja itkun vuoksi nukuttua edellisenä yönä vain pari tuntia. Eli veli verotti työssäkäyvän äidin jaksamista, isän jaksamista, kun isä oli se pääasiallinen hoitaja ja vaikeutti mun koulunkäyntiä ja sitä ei haitannut yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen näitä kommentteja joissa vanhempi haukutaan laiskaksi jos isovanhempi auttaa paljon lastenhoidossa.

En koe olevani millään tapaa avuton. Minulla on 3 lasta jotka syntyneet 2 v välein ja kun olivat pieniä äitini kävi päivittäin auttamassa minua lastenhoidossa omasta halustaan. Pääsin kauppaan, lenkille tms. Joskus otti kaikki hoitoon että pääsin mieheni kanssa treffeille tai hotelliin. Kerran kävimme kahdestaan pitkän viikonlopun reissussakin kun kuopus oli 4 ja mummo hoiti lapset.

Mitenkään laiska tai avuton en koe olevani ja koen myös kantavani vastuun täysin lapsista siinä määrin kuin äidin kuuluu. Kun palasin työelämään, äitini oli kuvioissa paljon vähemmän koska en halunnut enää työpäivien jälkeen olla juurikaan lapsista erossa. Hän auttaa yhä esim harrastuskyydeissä ja hoitaa lapsia mielellään jos meillä on jokin kahdenkeskinen meno. Laiskaa tämä ei minusta tai miehestäni kyllä tee.

Miehen äiti asuu 400 km päässä joten ei ole voinut auttaa.

Mainitset useamman kerran, miten et koe olevasi avuton tai laiska, mutta sellainen kuva kertomastasi kuitenkin vahvasti välittyy. Usemman lapsen äitinä ihmettelen, miksi mennään hankkimaan niin monta lasta, ettei edes normaali arki kauppareissuineen suju ilman ydinperheen ulkopuolista lisäapua. Ja miten siihen lenkkeilyyn mummin apua tarvitaan, kun et ilmeisesti ollut kuitenkaan yh? Miksi teit kolme lasta miehen kanssa, joka ei pysty tai jaksa hoitaa omia lapsiaan edes juoksulenkin verran?

Meilläkin isoäiti auttaa omasta halustaan kohtuullisen paljon, mutta ottaa vain sen määrän lapsia kuin jaksaa siksi ajaksi kuin jaksaa. Arki on mitoitettu niin että pärjätään itsekin. Ihan järjetöntä hankkia niin isoa lapsilaumaa ettei sen kanssa pärjää.

Me ollaan järjestetty asia niin, että lapsi käy mummolassa hoidossa silloin kun hänelle sopii ja muulloin hommataan lastenhoitaja... Ei tulisi mieleenkään käyttää toisen hyvätahtoisuutta hyväksi. Autetaan vastavuoroisesti, jos isovanhempi sairastuu. 

AP, nyt kannattaa olla itsekäs. Omien lasten on aika aikuistua ja kantaa vastuuta.

Ei sinun kannata uhrata terveyttäsi lastenlasten takia, vaikka olisivat ihania. Jos koet ylipääsemätöntä mielipahaa niin voit pehmeästi ehdottaa esim. että isompi lapsi aloittaa kerhossa tai osapäivähoidossa. Kotiin voi saada myös neuvolan kautta ilmaista lastenhoito ja kodinhoito apua... 

Asuinkunnasta riippuen lasten hoitoon voi hakea myös tukea, jos rahasta on tiukkaa.