Lue keskustelun säännöt.
En jaksa kahden lapsenlapsen hoitamista, yhden kanssa oli kivaa
19.10.2019 |
Olen ollut tyttären esikoisen kanssa paljon tekemisissä vauvasta asti. Hoitopäiviä/vrk minulla on ollut 1-4 viikossa. Tein esikoisen syntymän aikaan vain satunnaisia iltatöitä, joten aikaa oli ja yhden lapsen kanssa oli kivaa. Nyt tuli toinen ja tytär odottaa että jatkan samaa kahden kanssa. Tämä ei tunnu enää kivalle ja kieltäytymisestä syntyy eripuraa. Terveydentilanteeni on hyvä, mutta vauva ja taapero ympärivuorokautisesti tuntuu hyvin työläältä. En enää nauti hommasta samalla lailla. Tyttärellä on väsymystä ja haluaa välillä nukkua puolisonsa kanssa univelkoja kiinni ja hoitaa parisuhdetta. Minulla ei ole varsinaista syytä kieltäytyä, muuta kuin oma mukavuuteni. Siksi koen syyllisyyttä. Keskustelut tyttären kanssa aiheesta ovat muuttuneet kireiksi. Apua!
Kommentit (155)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä päätät.
Ota vain yksi lapsi kerrallaan ja senkin sillon, kun Sinä haluat.
Niinhän minä päätän. Seurauksena välirikko tyttären kanssa. ap
No välirikko tyttären kanssa on tietenkin sitä myös noiden lasten kanssa, eli he ovat välikappaleena ja kiristyskeinona nyt tässä! Eipä paljon sinua kunnioita!
Välirikko tuosta tulee ennen pitkää muutenkin, kun et kohta enää jaksa, ja sanot loppuun palaneena suorat sanat. Ei tuo ole enää lapsillekaan hyväksi, he vaistoavat ilmapiirin ja sinun ja tyttäresi välisen jännitteen. Harvennat vaan kertoja, ja voit sanoa, että olet sairastunut/väsynyt. Ja niinhän sinä oletkin, uupunut ja kyllästynyt. Olet jo oman lapsesi hoitanut ja huolta pitänyt, tämä ei ole mitään muuta kuin verenimentää.
Mä olen myös mummi, joka on hoitanut, mutta omilla ehdoilla. Ymmärrän tunteitasi hyvin toisaalta kuitenkin. Toivottavasti saat ratkaisun aikaan, kaikille suotuisan. eri
Hanki omia menoja!
Kerrot, että olet alkanut käydä uimassa ja joogassa (hyvä peruste: lääkäri käski koska verenpaine tms...) ja että hoidot täytyy sopia niissä puitteissa esim kerta viikkoon tms mikä sinusta tuntuu OK.Toisaalta, jos olet sinkku, voit väittää että sinulla on uusi ” ystävä-Erkki” jonka kanssa lähdet sinne sun tänne teatteriin/risteilylle/tangomarkkinoille/lavatansseihin tms.
Voit myös väittää, että töistä olet ”päässyt” lisäkoulutukseen, aiheensa ”jotain sopivaa” ja siinä on iltaisin tapaamisia ja aika paljon läksyjä ja Kyllä huomaa että opiskelu kuormittaa näin vanhempana eri lailla - jne (jos et ihan halua valehdella niin valitse jostain Avoimesta Yliopistosta jotain sopivaa kurssia ja käy sitä ihan oikeasti! Näin minä tein :)
Siis menit avoimeen kurssille vain koska et uskaltanut pistää rajoja omalle lapsellesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä päätät.
Ota vain yksi lapsi kerrallaan ja senkin sillon, kun Sinä haluat.
Niinhän minä päätän. Seurauksena välirikko tyttären kanssa. ap
No välirikko tyttären kanssa on tietenkin sitä myös noiden lasten kanssa, eli he ovat välikappaleena ja kiristyskeinona nyt tässä! Eipä paljon sinua kunnioita!
Välirikko tuosta tulee ennen pitkää muutenkin, kun et kohta enää jaksa, ja sanot loppuun palaneena suorat sanat. Ei tuo ole enää lapsillekaan hyväksi, he vaistoavat ilmapiirin ja sinun ja tyttäresi välisen jännitteen. Harvennat vaan kertoja, ja voit sanoa, että olet sairastunut/väsynyt. Ja niinhän sinä oletkin, uupunut ja kyllästynyt. Olet jo oman lapsesi hoitanut ja huolta pitänyt, tämä ei ole mitään muuta kuin verenimentää.
Mä olen myös mummi, joka on hoitanut, mutta omilla ehdoilla. Ymmärrän tunteitasi hyvin toisaalta kuitenkin. Toivottavasti saat ratkaisun aikaan, kaikille suotuisan. eri
Hanki omia menoja!
Kerrot, että olet alkanut käydä uimassa ja joogassa (hyvä peruste: lääkäri käski koska verenpaine tms...) ja että hoidot täytyy sopia niissä puitteissa esim kerta viikkoon tms mikä sinusta tuntuu OK.Toisaalta, jos olet sinkku, voit väittää että sinulla on uusi ” ystävä-Erkki” jonka kanssa lähdet sinne sun tänne teatteriin/risteilylle/tangomarkkinoille/lavatansseihin tms.
Voit myös väittää, että töistä olet ”päässyt” lisäkoulutukseen, aiheensa ”jotain sopivaa” ja siinä on iltaisin tapaamisia ja aika paljon läksyjä ja Kyllä huomaa että opiskelu kuormittaa näin vanhempana eri lailla - jne (jos et ihan halua valehdella niin valitse jostain Avoimesta Yliopistosta jotain sopivaa kurssia ja käy sitä ihan oikeasti! Näin minä tein :)
Siis menit avoimeen kurssille vain koska et uskaltanut pistää rajoja omalle lapsellesi?
No ohoh tulinpa väärin ymmärrettyä, pahoittelut viestin epäloogisuudesta :)
Mulla ei siis vielä edes ole lapsenlapsia, mutta lapset on nuoria aikuisia, ja tarkoitin, että olen tarkoituksella täyttänyt vapaa-aikaani jo nyt, niin että he toivottavasti tajuavat, että minulla todella on omaa elämää, enkä vain odota tulevia lapsenlapsia hoitoon.
Mutta siis, koulutusta ei ollut tulossa työpaikan taholta, joten sen vuoksi menin käyttämään aivojani avoimeen yliopistoon. Se on hauskaa ja pitää ehkä aivot toiminnassa :)
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni nämä vanhemmat laistavat vastuunsa! Jos olet äiti tai isä, niin lastenhoito kuuluu sinulle! Jos isovanhemmat hoitavat lapsenlapsia paljon (päivittäin, viikoittain, viikonloppuisin, koulun loma-aikoina), niin kyllä se jostain kertoo.
Miksi isovanhemman pitää hoitaa lapsenlapsia? Lapset ovat ÄIDIN ja ISÄN lapsia, eivät ISOVANHEMPIEN lapsia. Miksi vanhempien pitäisi käydä viikonloppumatkoilla tai matkoilla ilman lapsia? Jos emme voi ottaa lapsia mukaan matkalle, niin jätämme matkan tekemättä. Miksi pitäisi mennä treffeille tai hotelliin? Lapset voi ottaa mukaan kauppaan ja lenkille ja lähes joka paikkaan. Tämä on järjestelykysymys. Emme ole tarvinneet isovanhempien apua, että pääsisimme kauppaan tai lenkille tai lapset pääsisivät harrastuksiin.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen näitä kommentteja joissa vanhempi haukutaan laiskaksi jos isovanhempi auttaa paljon lastenhoidossa.
En koe olevani millään tapaa avuton. Minulla on 3 lasta jotka syntyneet 2 v välein ja kun olivat pieniä äitini kävi päivittäin auttamassa minua lastenhoidossa omasta halustaan. Pääsin kauppaan, lenkille tms. Joskus otti kaikki hoitoon että pääsin mieheni kanssa treffeille tai hotelliin. Kerran kävimme kahdestaan pitkän viikonlopun reissussakin kun kuopus oli 4 ja mummo hoiti lapset.
Mitenkään laiska tai avuton en koe olevani ja koen myös kantavani vastuun täysin lapsista siinä määrin kuin äidin kuuluu. Kun palasin työelämään, äitini oli kuvioissa paljon vähemmän koska en halunnut enää työpäivien jälkeen olla juurikaan lapsista erossa. Hän auttaa yhä esim harrastuskyydeissä ja hoitaa lapsia mielellään jos meillä on jokin kahdenkeskinen meno. Laiskaa tämä ei minusta tai miehestäni kyllä tee.
Miehen äiti asuu 400 km päässä joten ei ole voinut auttaa.
Muuten samaa mieltä, että arki pitäisi ainakin ydinperheessä pystyä järjestämään ilman jatkuvaa isovanhempien apua. Alkaa olla uusavuttomuuden huippu, että kauppareissujakin varten tarvitaan lastenhoitaja. Mutta treffeillä käynti on minusta kyllä varsin tarpeellista parisuhteen huoltoa. Toki tämäkään ei ole isovanhempien vastuulla, vaan tarvittaessa palkataan maksullinen lastenhoitaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
aikaonnellinenmummo kirjoitti:
Mummot hoitavat lapsenlapsia mielellään, mutta myös omilla ehdoillaan.
Mummot ovat päivätyönsä tehneet, niin työelämässä kuin lastenkin kanssa.
Nyt on myös mummoilla oltava aikaa nukkua kunnolla, nauttia omasta rauhasta, harrastaa, matkustella ja tehdä niitä asioita, jotka ovat mummolle tärkeitä.
Vanhuus tuo mukanaan sairauksia ja kolotuksia, mummolla on oltava aikaa tehdä omia juttujaan niin kauan kun pystyy.
On mukavampi olla onnellisen mummon lapsenlapsi, silloin mummokin antaa parastaan, kun ollaan yhdessä ja molemminpuolin nautitaan näistä yhteisistä hetkistä; silloin syntyy niitä ihania muistoja niin mummolle kuin muksuillekin.
Ja papat pääsee tässäkin pälkähästä. Heidän ei tarvitse paskaakaan välittää lapsenlapsista, mutta heitä ei kukaan syyllistä.
Voi tätä naisen elämää
Tätä paskakierrettä ylläpitävät naiset itse. Miehiä ei kiinnostele.
Se aiemmin aihetta sivunnut
Joo, tämä. Tässäkin ketjussa on kaivattu mummia auttamaan kaupassakäynnissä, päästämään lenkille ja kampaajalle tai antamaan äidille edes joskus kokonaiset yöunet. Eikä siinä mitään, mutta kun seuraavassa lauseessa paljastuu, ettei kyseessä olekaan mikään totaaliyh vaan tavallisen ydinperheen äiti. Miksi se katse ei näissä asioissa kohdistu omaan puolisoon? Tai vaihtoehtoisesti peiliin, kun on puolison valinta mennyt noin pahasti metsään, eikä vielä ensimmäisen lapsen kohdalla ole tätä älytty? Toinen vanhempi luistelee vastuusta vain koska sillä on pippeli, ja ihmetellään miksei se isovanhempi ota tätä vastuuta riemusta hihkuen itselleen koska, noh, näinhän ne pippelittömät ihmisen yleensä tekee. Hoitaa muidenkin muksut, ettei pippelillisten tarvitsisi vaivautua. Aargh.
Sama jatkuu ilmeisesti sukupolvesta toiseen, kohta 2020-luvulla. Kukaan ei vaadi eikä odota niiden pippelillisten osallistumista, heidät on suljettu velvoitteiden ulkopuolelle niin hyvin, että heidän osattomuudestaan ei edes keskustella. Ei, vain pippelittömän pitäisi jaksaa ja revetä, ensin palkkatyöt, koti ja omat lapset, ja sitten myöhemmin vielä lapsenlapsetkin. Ja edelleen se pippelillinen keskittyy viihtymään. Tottakai, niinhän se toinenkin tekisi, jos ehtisi. Mutta mikäänhän ei ole niin kamalaa kuin itsekäs nainen. Ennen se oli nainen, joka ei tee lapsia, ja edelleen se on nainen, joka ei innolla odota lapsenlapsia hoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
aikaonnellinenmummo kirjoitti:
Mummot hoitavat lapsenlapsia mielellään, mutta myös omilla ehdoillaan.
Mummot ovat päivätyönsä tehneet, niin työelämässä kuin lastenkin kanssa.
Nyt on myös mummoilla oltava aikaa nukkua kunnolla, nauttia omasta rauhasta, harrastaa, matkustella ja tehdä niitä asioita, jotka ovat mummolle tärkeitä.
Vanhuus tuo mukanaan sairauksia ja kolotuksia, mummolla on oltava aikaa tehdä omia juttujaan niin kauan kun pystyy.
On mukavampi olla onnellisen mummon lapsenlapsi, silloin mummokin antaa parastaan, kun ollaan yhdessä ja molemminpuolin nautitaan näistä yhteisistä hetkistä; silloin syntyy niitä ihania muistoja niin mummolle kuin muksuillekin.
Ja papat pääsee tässäkin pälkähästä. Heidän ei tarvitse paskaakaan välittää lapsenlapsista, mutta heitä ei kukaan syyllistä.
Voi tätä naisen elämää
Tätä paskakierrettä ylläpitävät naiset itse. Miehiä ei kiinnostele.
Se aiemmin aihetta sivunnut
Joo, tämä. Tässäkin ketjussa on kaivattu mummia auttamaan kaupassakäynnissä, päästämään lenkille ja kampaajalle tai antamaan äidille edes joskus kokonaiset yöunet. Eikä siinä mitään, mutta kun seuraavassa lauseessa paljastuu, ettei kyseessä olekaan mikään totaaliyh vaan tavallisen ydinperheen äiti. Miksi se katse ei näissä asioissa kohdistu omaan puolisoon? Tai vaihtoehtoisesti peiliin, kun on puolison valinta mennyt noin pahasti metsään, eikä vielä ensimmäisen lapsen kohdalla ole tätä älytty? Toinen vanhempi luistelee vastuusta vain koska sillä on pippeli, ja ihmetellään miksei se isovanhempi ota tätä vastuuta riemusta hihkuen itselleen koska, noh, näinhän ne pippelittömät ihmisen yleensä tekee. Hoitaa muidenkin muksut, ettei pippelillisten tarvitsisi vaivautua. Aargh.
Sama jatkuu ilmeisesti sukupolvesta toiseen, kohta 2020-luvulla. Kukaan ei vaadi eikä odota niiden pippelillisten osallistumista, heidät on suljettu velvoitteiden ulkopuolelle niin hyvin, että heidän osattomuudestaan ei edes keskustella. Ei, vain pippelittömän pitäisi jaksaa ja revetä, ensin palkkatyöt, koti ja omat lapset, ja sitten myöhemmin vielä lapsenlapsetkin. Ja edelleen se pippelillinen keskittyy viihtymään. Tottakai, niinhän se toinenkin tekisi, jos ehtisi. Mutta mikäänhän ei ole niin kamalaa kuin itsekäs nainen. Ennen se oli nainen, joka ei tee lapsia, ja edelleen se on nainen, joka ei innolla odota lapsenlapsia hoitoon.
Eihän nämä asiat hetkessä muutu, vaan vievät monta sukupolvea. Nykyiset mummot ja papat ovat vielä sitä sukupolvea, jossa äiti on ollut päävastuussa lasten hoitamisesta. Seuraava isovanhempien sukupolvi on jo asiassa edistyneempi, muttei varmastikaan vieläkään täysin tasapuolinen. Esimerkiksi meidän perhe ja meidän tuttavaperheet jakavat jo hoitovastuuta paljon tasaisemmin isän ja äidin kesken. Veikkaan, että kun olemme isovanhempia, myös lapsenlapset hoidetaan yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen ainoa lapsi, joten lapseni ovat äitini ainoat lapsenlapset (isäni on kuollut ja myös äidin seuraava puoliso kuoli muutama vuosi sitten). Lasten syntyessä asuimme kaukana ja kävimme muutaman kerran vuodessa pidemmällä kyläreissuilla. Eli varsinaisesti lapsia ei hänelle jätetty hoitoon ja hän oli myös työelämässä vielä.
Nyt lapsia on kolme ja asumme lähempänä, lapsetkin ovat jo isoja ja äiti eläkkeellä, hoitoapua ei enää tarvita mutta nyt äitini käy lähes viikoittain meillä. Tekee lapsille välipalaa ja illaksi ruokaa niin että töistä palatessa voi vain istua pöytään. Siivoaa, pyykkää tai tekee puutarhan töitä oman innostuksen ja jaksamisen perusteella. Olen valtavan kiitollinen tästä avusta. Lapset ovat myös kiintyneet mummiin ihan eri tavalla ja jöröt teinitkin tekevät mummin kanssa kotitöitä ja opettelevat vaikka ikkunoiden pesua. Keskimmäinen on jo nyt huolissaan miten mummi pärjää yksin ja suunnittelee miten auttaa sitten kun hän tarvitsee apua.
Eli sen lämpimän suhteen lapsenlapsien voi muodostaa muutenkin kun ottamalla vauvoja ja taaperoita hoitoon. Ja ainakin omalle äidilleni tämä, että hän tulee meille, on mukavampi tapa.
Ap:n tytär vaatii toki kohtuuttomuuksia ja isovanhempien apu tulee tapahtua vapaaehtoisesti ja heidän ehdoilla, mutta kyllä vähän ihmettelen tätä lastenhoitoavun vastaanottamisen demonisointia. Tulee vähän mieleen, että kateelliset kurpat täällä raivoaa, kun jollain on hyvät tukiverkot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taidat olla naapurini, jossa mies huutaa ja lapset (kaksi pientä) huutavat kurkut suorina joka ikinen aamu.
Vain äiti on hiljaa.
Äiti ei kai enää jaksa.
Koska lasta tai useampaa ei ole ihan pakko yksin hoitaa, kehoitan ap:ta hankkimaan maksetun lapsenvahdin.
....
Se kyllä onkin uusavuttomuuttaa, jos ei tavallista arkea saa sujumaan ilman maksettua vahtia.
Minusta yhden kanssa oli kivaa ja kahden kanssa vielä kivampaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä isovanhemmat hoitavat lasta mieluusti n. päivän, pari viikossa. Ja ihan vielä omasta halustaan ja myös meidän vanhempien omasta halusta. Jos/kun tämä nyt pahoittaa joidenkin ihmisten mielen, niin olkaa hyvä vain. :D Meidän perhepiirillämme on kaikki hyvin. Olemme korkeasti koulutettuja ja viihdymme perhekeskeisesti ja saamme voimaa ja iloa toisistamme. Ja ei, isovanhemmat eivät ole uupuneita, emmekä mekään. Niin niin, ehkä juuri sinunkin mielestäsi minun vanhempana olisi jollain tavalla velvollisuus jotenkin kärsiä, koska sinä olet kärsinyt joskus – tai joku muu on joskus kärsinyt. Tai olisi kärsittävä, koska minä tein lapsen ja siitä hyvästä kuuluu tulla jotain huonoakin. Ei, tämä kylmäkiskoinen suomalainen yksilökeskeinen ajattelumalli ei istu meille, vaan pikemminkin keskieurooppalainen perhekeskeisyys. Te mielenne pahoittajat voitte aivan rauhassa olla onnettomia, loukkaantuneita ja uupuneita meidän perhepiirimme jäsenten puolesta. ;)
Suomessa nykyajan kulttuuriin kuuluu jonkinlainen vanhempien syyllistäminen. Kiinnittäkääpä huomiota, mistä kaikesta syyllistetään ja mitä kaikkia sääntöjä ladotaan ulkopuolelta vanhemmille. Ensisijaisesti kuitenkin esim. nämä isovanhempien hoitoasiat ovat perheen sisäisiä asioita. Perheen ulkopuolisen ei kuuluisi tulla sanomaan esim. tällaista: ”Jos isovanhemmat hoitavat lapsenlapsia paljon (päivittäin, viikoittain, viikonloppuisin, koulun loma-aikoina), niin kyllä se jostain kertoo”. Mistä se kertoo? On ainakin sata erilaista mahdollisuutta, mistä se voi kertoa. Meidän tapauksessamme se kertoo perhekeskeisyydestä koko perhepiirissämme. Mutta joidenkin mielestä isovanhemmat eivät saisi halutessaan hoitaa perheen x lapsia esim. viikoittain, mutta päiväkoti toki saa päivästä toiseen? Tai ei sittenkään, ei päiväkoti. Kotona pitää äidin olla ja hoitaa itse lapsena. Tai ei sittenkään, kotiäidit leimataan laiskoiksi. Töitä pitää tehdä. Ei vaan lastenhoitoa. Ei vaan sitä tätä ja tota ja niin tai näin, aina väärinpäin. Ja sitten ihmetellään kansan masennuksia ja uupumuksia ja mielenterveysongelmia jne. Ihan oikeasti. Jospa vain jokainen perhepiiri tekisi ihan itse omat ratkaisunsa. Kellään muulla kuin meillä ei pidä olla sananvaltaa omiin asioihimme.
Vierailija kirjoitti:
Meillä isovanhemmat hoitavat lasta mieluusti n. päivän, pari viikossa. Ja ihan vielä omasta halustaan ja myös meidän vanhempien omasta halusta. Jos/kun tämä nyt pahoittaa joidenkin ihmisten mielen, niin olkaa hyvä vain. :D Meidän perhepiirillämme on kaikki hyvin. Olemme korkeasti koulutettuja ja viihdymme perhekeskeisesti ja saamme voimaa ja iloa toisistamme. Ja ei, isovanhemmat eivät ole uupuneita, emmekä mekään. Niin niin, ehkä juuri sinunkin mielestäsi minun vanhempana olisi jollain tavalla velvollisuus jotenkin kärsiä, koska sinä olet kärsinyt joskus – tai joku muu on joskus kärsinyt. Tai olisi kärsittävä, koska minä tein lapsen ja siitä hyvästä kuuluu tulla jotain huonoakin. Ei, tämä kylmäkiskoinen suomalainen yksilökeskeinen ajattelumalli ei istu meille, vaan pikemminkin keskieurooppalainen perhekeskeisyys. Te mielenne pahoittajat voitte aivan rauhassa olla onnettomia, loukkaantuneita ja uupuneita meidän perhepiirimme jäsenten puolesta. ;)
Suomessa nykyajan kulttuuriin kuuluu jonkinlainen vanhempien syyllistäminen. Kiinnittäkääpä huomiota, mistä kaikesta syyllistetään ja mitä kaikkia sääntöjä ladotaan ulkopuolelta vanhemmille. Ensisijaisesti kuitenkin esim. nämä isovanhempien hoitoasiat ovat perheen sisäisiä asioita. Perheen ulkopuolisen ei kuuluisi tulla sanomaan esim. tällaista: ”Jos isovanhemmat hoitavat lapsenlapsia paljon (päivittäin, viikoittain, viikonloppuisin, koulun loma-aikoina), niin kyllä se jostain kertoo”. Mistä se kertoo? On ainakin sata erilaista mahdollisuutta, mistä se voi kertoa. Meidän tapauksessamme se kertoo perhekeskeisyydestä koko perhepiirissämme. Mutta joidenkin mielestä isovanhemmat eivät saisi halutessaan hoitaa perheen x lapsia esim. viikoittain, mutta päiväkoti toki saa päivästä toiseen? Tai ei sittenkään, ei päiväkoti. Kotona pitää äidin olla ja hoitaa itse lapsena. Tai ei sittenkään, kotiäidit leimataan laiskoiksi. Töitä pitää tehdä. Ei vaan lastenhoitoa. Ei vaan sitä tätä ja tota ja niin tai näin, aina väärinpäin. Ja sitten ihmetellään kansan masennuksia ja uupumuksia ja mielenterveysongelmia jne. Ihan oikeasti. Jospa vain jokainen perhepiiri tekisi ihan itse omat ratkaisunsa. Kellään muulla kuin meillä ei pidä olla sananvaltaa omiin asioihimme.
Eikös se olisi perhekeskeisempää viettää aikaa perheenä, koko laajennettu perhe yhdessä?
Teidän tilanne on hieman erilainen apn tilanteeseen verrattuna. Ethän sinä tai miehesi oleta, että vanhenevat isovanhemmat automattisesti hoitaisivat kaikkia lapsianne jos päättäisitte haluta useamman kuin yhden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni nämä vanhemmat laistavat vastuunsa! Jos olet äiti tai isä, niin lastenhoito kuuluu sinulle! Jos isovanhemmat hoitavat lapsenlapsia paljon (päivittäin, viikoittain, viikonloppuisin, koulun loma-aikoina), niin kyllä se jostain kertoo.
Miksi isovanhemman pitää hoitaa lapsenlapsia? Lapset ovat ÄIDIN ja ISÄN lapsia, eivät ISOVANHEMPIEN lapsia. Miksi vanhempien pitäisi käydä viikonloppumatkoilla tai matkoilla ilman lapsia? Jos emme voi ottaa lapsia mukaan matkalle, niin jätämme matkan tekemättä. Miksi pitäisi mennä treffeille tai hotelliin? Lapset voi ottaa mukaan kauppaan ja lenkille ja lähes joka paikkaan. Tämä on järjestelykysymys. Emme ole tarvinneet isovanhempien apua, että pääsisimme kauppaan tai lenkille tai lapset pääsisivät harrastuksiin.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen näitä kommentteja joissa vanhempi haukutaan laiskaksi jos is
Entä kun isovanhemmat sattuu kuolemaan ja heidän varaan laskettu hoitoapu ja mahdollisesti taloudellista apua saatu ja se kaikki loppuu???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukin voi päättää minkä verran jaksaa auttaa.
Oma äitini ilmoitti jo silloin kun aloin seurustella mieheni kanssa, että hän ei sitten lapsia ala hoitaa, ei jaksa. Lopulta 15 vuotta myöhemmin sai ensimmäisen lapsenlapsensa ja jäikin eläkkeelle voidakseen hoitaa sitä. Mutta ilmoitti selkeästi että yövalvomiset on hänen osaltaan valvottu. Tämä on minulle ihan ok, mummo saa nähdä lapsenlapsiaan kun jaksaa. Välillä valittaa, että liian harvoin tulee hoitoon.
Hanki omia menoja!
Kerrot, että olet alkanut käydä uimassa ja joogassa (hyvä peruste: lääkäri käski koska verenpaine tms...) ja että hoidot täytyy sopia niissä puitteissa esim kerta viikkoon tms mikä sinusta tuntuu OK.
Toisaalta, jos olet sinkku, voit väittää että sinulla on uusi ” ystävä-Erkki” jonka kanssa lähdet sinne sun tänne teatteriin/risteilylle/tangomarkkinoille/lavatansseihin tms.
Voit myös väittää, että töistä olet ”päässyt” lisäkoulutukseen, aiheensa ”jotain sopivaa” ja siinä on iltaisin tapaamisia ja aika paljon läksyjä ja Kyllä huomaa että opiskelu kuormittaa näin vanhempana eri lailla - jne (jos et ihan halua valehdella niin valitse jostain Avoimesta Yliopistosta jotain sopivaa kurssia ja käy sitä ihan oikeasti! Näin minä tein :)