Lue keskustelun säännöt.
En jaksa kahden lapsenlapsen hoitamista, yhden kanssa oli kivaa
19.10.2019 |
Olen ollut tyttären esikoisen kanssa paljon tekemisissä vauvasta asti. Hoitopäiviä/vrk minulla on ollut 1-4 viikossa. Tein esikoisen syntymän aikaan vain satunnaisia iltatöitä, joten aikaa oli ja yhden lapsen kanssa oli kivaa. Nyt tuli toinen ja tytär odottaa että jatkan samaa kahden kanssa. Tämä ei tunnu enää kivalle ja kieltäytymisestä syntyy eripuraa. Terveydentilanteeni on hyvä, mutta vauva ja taapero ympärivuorokautisesti tuntuu hyvin työläältä. En enää nauti hommasta samalla lailla. Tyttärellä on väsymystä ja haluaa välillä nukkua puolisonsa kanssa univelkoja kiinni ja hoitaa parisuhdetta. Minulla ei ole varsinaista syytä kieltäytyä, muuta kuin oma mukavuuteni. Siksi koen syyllisyyttä. Keskustelut tyttären kanssa aiheesta ovat muuttuneet kireiksi. Apua!
Kommentit (155)
Vierailija kirjoitti:
Ap kysy rauhallisella herkellä tyttöreltäsi miten hän jaksaa?
Kuuntele ja jos tyttäresi vastaa että hyvin jne niin kerro että ompa ihana juttu että jaksaa niin hyvin kahden pienen kanssa. Kerro että sinua huolestutti koska sinä olet ihan puhki kun hoidat kahta pientä vuorokauden. Kerro että ihalet tyttäresi jaksamista ja jatkat että ehkä sinä saatat jaksaa joskus harvoin yhdenkin yön kahden lapsen kanssa mutta hyvä että tytär jaksaa. Ja kerrot että haluat jatkossakin olla lasten kanssa jaksamisesi rajoissa. Ja yksi lapsi kerrallaan on sinulle paljon keveämpää. Ensiviikolla olisi ihana saada vauva joku päivä mummulle kyläilemään vaikka yksin niin tytär saisi viettää esikoisen kanssa laatuaikaa ja sinä vauvan. Seurraavalla viikolla sitten toisin päin.
Jos tytär valittaa väsymystä niin ole myötätuntoinen ja kerro että sinäkin olet huomannut että kaksi lasta yhtäaikaa vie sinunkin voimasi. Kerrot että sinä et siksi jaksa enää hoitaa lapsia niin paljoa kun jaksaminen vaan loppuu. Mutta otat mielelläsi aina lapsia vuorotellen yksi kerrallaan luoksesi esimerkiksi yhtenä iltapäivänä viikossa. Näin tyttärelläsi olisi helpompaa kun vain yksi lapsi hoidettavana ja sama sinulla mummolla. Ja lapset saavat huomiota enemmän.
Jos tytör valittaa että hän ei jaksa jos et auta enemmän ym niin kerro että tuet jaksamisesi rajoissa mielelläsi tyttöäsi. Ja jos hän ei jaksa niin autat etsimään apua esim lähdet yhdessä keskustelemaan neuvolaan tilanteesta.
Tsemppiä ap. Sanoit hyvin että tytär ei väsynyt yhden kanssa mutta nyt kahden kanssa väsyy ja tarvii apua. Mutta sama tilanne sinulla. Älä pode huonoa omatuntoa. Joskus ne rajat on lapselle laitettava. Onko tyttäresi ollut aina vaativa?
Tuolla voi aloittaa, mutta jos aikuisille lapsille ei itselleen tule mieleen, että työssäkäyvälle isovanhemmalle viikoksi neljä lasta on liikaa missä tahansa olosuhteissa, voi olla, että tarvitaan selkokieltä. AP:n "jotenkin vihjaan ettei oikein kävisi" taitaa olla noille liian hienovaraisesti ilmaistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kysy rauhallisella herkellä tyttöreltäsi miten hän jaksaa?
Kuuntele ja jos tyttäresi vastaa että hyvin jne niin kerro että ompa ihana juttu että jaksaa niin hyvin kahden pienen kanssa. Kerro että sinua huolestutti koska sinä olet ihan puhki kun hoidat kahta pientä vuorokauden. Kerro että ihalet tyttäresi jaksamista ja jatkat että ehkä sinä saatat jaksaa joskus harvoin yhdenkin yön kahden lapsen kanssa mutta hyvä että tytär jaksaa. Ja kerrot että haluat jatkossakin olla lasten kanssa jaksamisesi rajoissa. Ja yksi lapsi kerrallaan on sinulle paljon keveämpää. Ensiviikolla olisi ihana saada vauva joku päivä mummulle kyläilemään vaikka yksin niin tytär saisi viettää esikoisen kanssa laatuaikaa ja sinä vauvan. Seurraavalla viikolla sitten toisin päin.
Jos tytär valittaa väsymystä niin ole myötätuntoinen ja kerro että sinäkin olet huomannut että kaksi lasta yhtäaikaa vie sinunkin voimasi. Kerrot että sinä et siksi jaksa enää hoitaa lapsia niin paljoa kun jaksaminen vaan loppuu. Mutta otat mielelläsi aina lapsia vuorotellen yksi kerrallaan luoksesi esimerkiksi yhtenä iltapäivänä viikossa. Näin tyttärelläsi olisi helpompaa kun vain yksi lapsi hoidettavana ja sama sinulla mummolla. Ja lapset saavat huomiota enemmän.
Jos tytör valittaa että hän ei jaksa jos et auta enemmän ym niin kerro että tuet jaksamisesi rajoissa mielelläsi tyttöäsi. Ja jos hän ei jaksa niin autat etsimään apua esim lähdet yhdessä keskustelemaan neuvolaan tilanteesta.
Tsemppiä ap. Sanoit hyvin että tytär ei väsynyt yhden kanssa mutta nyt kahden kanssa väsyy ja tarvii apua. Mutta sama tilanne sinulla. Älä pode huonoa omatuntoa. Joskus ne rajat on lapselle laitettava. Onko tyttäresi ollut aina vaativa?
Tuolla voi aloittaa, mutta jos aikuisille lapsille ei itselleen tule mieleen, että työssäkäyvälle isovanhemmalle viikoksi neljä lasta on liikaa missä tahansa olosuhteissa, voi olla, että tarvitaan selkokieltä. AP:n "jotenkin vihjaan ettei oikein kävisi" taitaa olla noille liian hienovaraisesti ilmaistu.
Pahoittelen, tämä olikin mummun nro 24 keissi. Aamusilmät....Joka tapauksessa, ap:kin ansaitsee parempaa kuin pestin hoitoautomaattina, ja silloin täytyy saada suunsa auki, ellei jälkikasvu muuten ymmärrä. Jokainen tuntee oman jaksamisensa rajat.
Avaa suusi ja sano tyttärellesi, ettet hoida. Suomessa ei ole lakia, että isovanhempien pitäisi hoitaa lastenlapsiaan. Lapsen hoito kuuluu lapsen äidille ja isälle. Onko tyttärelläsi puoliso ja mitä hän tekee? Eikö isä hoida omia lapsiaan? Lapsille on päivähoitopaikkoja ja MLL:sta saa lastenhoitajan kotiin rahalla.
En ymmärrä isovanhemmilla hoidattamista. Uusavuttomat ja uushaluttomat, nuoret ja terveet vanhemmat hoidattavat lapsiaan jatkuvasti isovanhemmilla. Tämä on silkkaa laiskuutta ja vastuunpakoilua omasta vanhemmuudesta ja kasvatusvastuusta. Myös isovanhemmat tekevät jatkuvalla hoitoavullaan karhunpalveluksen. Aikuinen lapsi ei pysty kasvamaan hyväksi ja turvalliseksi vanhemmaksi - kunnon äidiksi ja isäksi - ja kasvattajaksi, kun isovanhemmat sekaantuvat hoitoon.
Yksi isovanhempi kertoo, että hän ei jaksanut enää hoitaa vaippaikäisiä lastenlapsia. Onko tosiaan vanhempia, jotka vievät vaippaikäisiä, alle 2-vuotiaita pieniä lapsia isovanhemmille yöksi hoitoon? Voi lapsiparkoja!
Milloin tämän päivän lapset ovat vanhempien seurassa ja viettävät yhdessä aikaa, kun lähes kaikki lapset käyttävät päivähoito-oikeutta päiväkodissa ja ovat siellä n. 10h ja kun lapset nukkuvat 12-14h/vrk. Luulisi sen yhteisen ajan olevan vanhemmilla muutenkin kortilla, milloin viettää aikaa lastensa kanssa, eikä edes isovanhempien hoitoavulle olisi tarvetta.
Ja kun se pikkulapsi-aika on todella lyhyt, kun lapsi menee jo kouluun.
Oma äitini tykkäsi kyllä hoitaa esikoistani mutta tämän pikkusiskoa ei. Ei edes halunnut ottaa vauvaa syliin. Hän oli hyväkuntoinen 60 v. nainen. Kului muutama vuosi ja hän jäi eläkkeelle, silloin sanoi että voi lasten kanssa olla apuna. Kohtalo päättikin toisin ja hän kuoli syöpään. Luulen että silloin hän ajatteli niitä vuosia jotka menetti näiden ainoiden lastenlasten kanssa, olisi varmasti ollut mukavaa touhuta ja lapset olivat vielä tosi kilttejä ja kivoja. Eli ap, mieti jos kuitenkin nyt auttaisit tytärtäsi. Hän on varmasti väsynyt raskauden jälkeen ja vauvan kanssa, kyllä se siitä kun saa levätä. Itse olisin todella toivonut äidiltäni apua silloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävä tilanne jos oikeasti on vaihtoehtona joko hoidat tai välirikko.Sanoisin suoraa että et jaksa kahta yhtäaikaa kun muutaman tunnin kerrallaan.Autat toki mielelläsi.Pieni valkoinen valhe vaikka terveydestäkin on hyväksyttävää ehkä jos ei tytär muuten usko...
Aika omituinen kommentti tämä "Onneksi anoppi pakotti kesätöihin."??? Lastenlasten hoidattaminen isovanhemmilla viikoittain on kyllä isovanhempien hyväksikäyttöä!
Vierailija kirjoitti:
Olen ikuisesti kiitollinen, kun mieheni vanhemmat olivat lasten kanssa. Opiskelimme syksystä kevääseen ja onneksi anoppi pakotti kesätöihin. Auttoi paljon työpaikan saamisessa valmistuttuaan.
Isovanhemmat ottivat kesälomalla aina maanantaisin yhden tytön luokseen ja 2 oli tarhassa. Perjantaisin hakivat tarhasta kesken päivän ja menivät meille kotiin. Nopeutti kotiintuloa, kun ei pitänyt mennä tarhan kautta.
Liika on liikaa. 1 lapsi kerralla vuoronperään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma äitini tykkäsi kyllä hoitaa esikoistani mutta tämän pikkusiskoa ei. Ei edes halunnut ottaa vauvaa syliin. Hän oli hyväkuntoinen 60 v. nainen. Kului muutama vuosi ja hän jäi eläkkeelle, silloin sanoi että voi lasten kanssa olla apuna. Kohtalo päättikin toisin ja hän kuoli syöpään. Luulen että silloin hän ajatteli niitä vuosia jotka menetti näiden ainoiden lastenlasten kanssa, olisi varmasti ollut mukavaa touhuta ja lapset olivat vielä tosi kilttejä ja kivoja. Eli ap, mieti jos kuitenkin nyt auttaisit tytärtäsi. Hän on varmasti väsynyt raskauden jälkeen ja vauvan kanssa, kyllä se siitä kun saa levätä. Itse olisin todella toivonut äidiltäni apua silloin.
Tässä taas yksi esimerkki siitä, kuinka tämä hoitovelvoite koskee vain naisia. Voi toki olla, ettei teillä vaaria ole, mutta yleiselläkin tasolla edelleenkin puhutaan vain äideistä ja mummuista. Miehiltä ei ilmeisesti odoteta vieläkään mitään perhe-elämään liittyen.
Vierailija kirjoitti:
Niin, voiko lastenlasten hoidosta kieltäytyä vain siksi, että se ei ole mukavaa? En koe olevani vanha ja väsynyt, mutta harvapa haluaa valvoa vapaaehtoisesti öitä. Samalla lailla se väsyttää kuin nuorempanakin omien lasten kanssa aikoinaan. Ap
Kyllä se vanhana valvominen väsyttää vielä enemmän. Koettu on täälläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinä päätät.
Ota vain yksi lapsi kerrallaan ja senkin sillon, kun Sinä haluat.
Kenenkään lapsia ei oteta oma valintaisesti hoitoon. Huoltaja tai huoltajat päättää siitä antavatko lapsen hoitoon vai ei antaavatko he vain jonkun lapsista hoitoon vai vievätkö he lapset hoitoon yhtä aikaa.
Isovanhempi tai hoitaja päättää toki omista ehdoistaan. Otaako lapsia hoitoon vai ei. Otaako heitä hoitoonsa jos ovat tulossa yhtä aikaa jne.
Vierailija kirjoitti:
Voisiko anoppi hoitaa lapsia välillä?
Jaa ap:n anoppi? Hän taitaa olla jo haudassa, ja vaikkei olisi, niin on taatusti raihnaisempi kuin ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, voiko lastenlasten hoidosta kieltäytyä vain siksi, että se ei ole mukavaa? En koe olevani vanha ja väsynyt, mutta harvapa haluaa valvoa vapaaehtoisesti öitä. Samalla lailla se väsyttää kuin nuorempanakin omien lasten kanssa aikoinaan. Ap
Kyllä se vanhana valvominen väsyttää vielä enemmän. Koettu on täälläkin.
Minulle valvominen on nyt hieman iäkkäämpänä helpompaa kuin omien kasten kanssa nuorena. Koska unentarve on nuorena suurempi. Ei valvominen koskaan kuitenkaan helppoa ole.. Siksi tämä ongelma. Ap
Eikö miehen vanhemmat voi hoitaa välillä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyttäresi on itsekäs ja tottunut ihan liian hyvälle. Itse en ole saanut koskaan apua. Olisipa ihanaa nukkua edes yksi yö, saati sitten monta. En jaksaisi enää yöhoitaa mahdollisia tulevia lapsenlapsivauvoja. Ei tätä helvettiä jaksa yksi ihminen käydä monta kertaa läpi.
Tunnista hyväksikäyttö. Pari päivää kuukaudessa on kohtuullinen määrä, tuo on jo hyväksikäyttöä. Lisäksi et tee sitä vapaaehtoisesti vaan uhattuna, että menetät yhteyden lapseesi ja lapsenlapseesi. Se on kiristämistä. Onko tyttäresi kenties narsisti?
Kyllä on itsekästä ajatella, että isovanhemmat olisivat joitain maksuttomia hoitoautomaatteja.
Meillä lapset kyläilevät mummien ja ukkiensa luona silloin kuin heidät sinne pyydetään. Lastenhoito on meidän vanhempien tehtävä ja jos tarvitaan ulkopuolisista apua, niin järjestetään ihan toisin.
Toki isovanhemmat usein toivovat lapsia luoksensa. Ja sitten niin, mutta täysin heidän ehdoillansa.
Ymmärrän sinua täysin. 2 lasta on huomattavasti raskaampi hoitaa kuin yksi, saati vanhempana ihmisenä.
Olet myöskin hoitanut ekaa lapsenlasta poikkeuksellisen paljon. Tyttäresi pitäisi olla superkiitollinen. Eikö lapsi ole ollut päiväkodissa lainkaan? Miten olet hoitanut lasta jopa 4pv/vko? Vai tarkoitatko iltoja?
On myös minusta aika erikoista, että antavat vauvankin hoitoon. Yleensä toivotaan apua isomman kanssa, että saa olla välillä vauvan kanssa kahdestaan. Ja vielä yön yli?? Onkohan tyttäresi masentunut tai jotain muita ongelmia.
Joka tapauksessa, käy tyttäresi kanssa ystävällisessä hengessä keskustelu, että olet pahoillasi, mutta et vain jaksa iässäsi hoitaa kahta pientä. Otat mielelläsi toisen hoitoon kerrallaan oman jaksamisesi mukaan. Jos tytär suuttuu (tai no, taisit olla jo tässä pisteessä), niin sanot että jatketaan keskustelua kun olet rauhoittunut ja että tarhous hoitaa yhtä kerrallaan pysyy.
Ihmettelen näitä kommentteja joissa vanhempi haukutaan laiskaksi jos isovanhempi auttaa paljon lastenhoidossa.
En koe olevani millään tapaa avuton. Minulla on 3 lasta jotka syntyneet 2 v välein ja kun olivat pieniä äitini kävi päivittäin auttamassa minua lastenhoidossa omasta halustaan. Pääsin kauppaan, lenkille tms. Joskus otti kaikki hoitoon että pääsin mieheni kanssa treffeille tai hotelliin. Kerran kävimme kahdestaan pitkän viikonlopun reissussakin kun kuopus oli 4 ja mummo hoiti lapset.
Mitenkään laiska tai avuton en koe olevani ja koen myös kantavani vastuun täysin lapsista siinä määrin kuin äidin kuuluu. Kun palasin työelämään, äitini oli kuvioissa paljon vähemmän koska en halunnut enää työpäivien jälkeen olla juurikaan lapsista erossa. Hän auttaa yhä esim harrastuskyydeissä ja hoitaa lapsia mielellään jos meillä on jokin kahdenkeskinen meno. Laiskaa tämä ei minusta tai miehestäni kyllä tee.
Miehen äiti asuu 400 km päässä joten ei ole voinut auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Nämä mummot tekevät kyllä karhunpalveluksen kun hoitavat lapsenlapsia joka viikonloppu tai vielä enemmänkin. Mahdollistavat sen, ettei lasten vanhemmat kasva koskaan täysin siihen vanhemman rooliin.
Äläpä yleistä. Minun äitini on auttanut minua erittäin paljon nyt kun sain lapsen. Lapsi 1v3kkja palasin töihin äsken. Joo, hän on varmasti osittain ottanut taloudellisesti takkiinsa (parturi-yksityisyrittäjä) hoitaessaan minun lastani mutta vastaavasti minä olen korvannut sen rahallisesti noin 700€/kk plus joinakin kuukausina enempikin. Tilanteemme on erikoinen enkä sitä sen enempää avaa. Ostan kaikki ruuat ja vaipat yms D-vitamiinit valmiiksi heille. Haen ja vien itse; 200km suuntaansa.
Kyseessä on äitini ensimmäinen lapsenlapsi, johon hän on erittäin hullaantunut ja itse on se aktiivisempi osapuoli ja kyselee milloin saa taas hoitaa. Vanhemmillani on hyvät tukiverkostot kotinsa lähellä (sisaruksia yms paljon). Isäni käy ulkomailla viikot töissä - vkonloput on yhtä innokas höpöttelijä pojalleni :). Lapsi tykkää olla hoidossa isovanhemmilla eikä ole koskaan perääni vinkunut, mikä tieten hyvä asia.
Haluan mahdollistaa omalle lapselleni läheiset ja lämpimät välit isovanhempiinsa vaikka he asuvatkin kaukana. Ja kun lapset kasvavat niin nopeasti ja kohta alkaa se kouluhärdelli, eivätkä nämä tapaamiset enää silloin ole mahdollisia samassa mittakaavassa eikä koskaan tiedä millaisena vanhempieni terveys pysyy jne.
Koen tämän rasittavan itseäni eniten sillä tämä huvi ei ole halpaa ja ajokilometrejä tulee monta sataa viikossa pelkästään tämän asian vuoksi. Lasta on jatkuva ikävä, päivittäisistä wa-videoista huolimatta. Eikä minulla tämänjärjestelyn vuoksi ole mitään ”omaa aikaa”, jollei öisin autossa kökkimistä lasketa siihen. Jatkan tätä juuri niin kauan kuin lapsi ja/tai isovanhemmat vielä haluaa.
Ap kysy rauhallisella herkellä tyttöreltäsi miten hän jaksaa?
Kuuntele ja jos tyttäresi vastaa että hyvin jne niin kerro että ompa ihana juttu että jaksaa niin hyvin kahden pienen kanssa. Kerro että sinua huolestutti koska sinä olet ihan puhki kun hoidat kahta pientä vuorokauden. Kerro että ihalet tyttäresi jaksamista ja jatkat että ehkä sinä saatat jaksaa joskus harvoin yhdenkin yön kahden lapsen kanssa mutta hyvä että tytär jaksaa. Ja kerrot että haluat jatkossakin olla lasten kanssa jaksamisesi rajoissa. Ja yksi lapsi kerrallaan on sinulle paljon keveämpää. Ensiviikolla olisi ihana saada vauva joku päivä mummulle kyläilemään vaikka yksin niin tytär saisi viettää esikoisen kanssa laatuaikaa ja sinä vauvan. Seurraavalla viikolla sitten toisin päin.
Jos tytär valittaa väsymystä niin ole myötätuntoinen ja kerro että sinäkin olet huomannut että kaksi lasta yhtäaikaa vie sinunkin voimasi. Kerrot että sinä et siksi jaksa enää hoitaa lapsia niin paljoa kun jaksaminen vaan loppuu. Mutta otat mielelläsi aina lapsia vuorotellen yksi kerrallaan luoksesi esimerkiksi yhtenä iltapäivänä viikossa. Näin tyttärelläsi olisi helpompaa kun vain yksi lapsi hoidettavana ja sama sinulla mummolla. Ja lapset saavat huomiota enemmän.
Jos tytör valittaa että hän ei jaksa jos et auta enemmän ym niin kerro että tuet jaksamisesi rajoissa mielelläsi tyttöäsi. Ja jos hän ei jaksa niin autat etsimään apua esim lähdet yhdessä keskustelemaan neuvolaan tilanteesta.
Tsemppiä ap. Sanoit hyvin että tytär ei väsynyt yhden kanssa mutta nyt kahden kanssa väsyy ja tarvii apua. Mutta sama tilanne sinulla. Älä pode huonoa omatuntoa. Joskus ne rajat on lapselle laitettava. Onko tyttäresi ollut aina vaativa?