En jaksa kahden lapsenlapsen hoitamista, yhden kanssa oli kivaa

Luin ketjua ja jotenkin järkytti kokemukset. Miksi ihmeessä lapsia tehdään sillä silmällä, että kyllä isovanhempi /isovanhemmat osallistuvat hoitoon?

Siihen, ei ole mahdollisuuttakaan monilla jotka  asuvat kaukana toisistaan.

Kyllä lapset tehdään omaan perheeseen ensisijaisesti ja myös huolehditaan ja hoidetaan heidät. Toki silloin kun on mahdollista niin hyväkuntoiset isovanhemmat voivat olla joskus lastenvahtina mutta ei pakollisena apuna.

Its en voisi kuvitellakaan että kaataisin hoitovastuuta isovanhemmille, eikä heitä silloin ollut lähellä kun lapset olivat pieniä.

Kohtuus kaikessa jokaisella ja tervettä järkeä on syytä käyttää, eikä pidä syyllistää isovanhempia jos eivät jaksa/halua olla paljon hoitoapuna.

Lapsia pitää hankkia oman jaksamisen rajoissa. Eivät isovanhemmat ole mitään hoitoautomaatteja. Oma äitini sairastui vakavasti, kun lapseni oli pieni. Isäni hoiti äitiäni eli hoitoapu loppui kuin seinään. Äitini kuoli reilun vuoden päästä ja hänen sairastaessaan minä hoidin häntä isäni apuna. Olen onnellinen, että lapsellani on muistoja äidistäni, vaikkei hän enää elä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä päätät.

Ota vain yksi lapsi kerrallaan ja senkin sillon, kun Sinä haluat.

Niinhän minä päätän. Seurauksena välirikko tyttären kanssa. ap

Ei kai välirikkoa voi tulla, jos sanot vaikka jaksamisrajaksi, että max 4 vrk / kk.

Onhan se ihan reilu määrä silti.

Tai ole ovela ja ota lisää töitä, Heh.

(voithan hyvin hienovaraisesti vihjata mll:stä tai toisista isovanhemmista. Entä tyttären isä)

Minusta vanhempien ja isovanhempien pitää nimenomaan olla tasapuoliautomaatteja.

Jos olisin onnistunut saaman enemmän kuin yhden lapsen, olisin ollut niille erittäin tasapuolinen, samoin lapsenlapsille olen, jos niitä saan.

Mulla ei oo sisaruksia ja ainoalla lapsuudessani elossa olleella isovanhemmalla ei ollut muita lapsenlapsia. (ekana vuotenani multa kuoli 2 isovanhempaa)

Mutta isäni lapsuudenkodista otin silti tasapuolisuuden mallin kertomusten mukaan. Siellä esimerkiksi lasten kotityöt arvottiin. Pisimmän tikun vetänyt sai valita mieleisensä ensin. (pikkuhommia, sillä isommat teki kotiapulainen) Samoin kaikki muut meni tasan.

Mummot hoitavat lapsenlapsia mielellään, mutta myös  omilla ehdoillaan.

Mummot ovat päivätyönsä tehneet, niin työelämässä kuin lastenkin kanssa.

Nyt on myös mummoilla oltava aikaa nukkua kunnolla, nauttia omasta rauhasta, harrastaa, matkustella ja tehdä niitä asioita, jotka ovat mummolle tärkeitä.

Vanhuus tuo mukanaan sairauksia ja kolotuksia, mummolla on oltava aikaa tehdä omia juttujaan niin kauan kun pystyy. 

On mukavampi olla onnellisen mummon lapsenlapsi, silloin mummokin antaa parastaan,  kun ollaan yhdessä ja molemminpuolin nautitaan näistä yhteisistä hetkistä; silloin syntyy niitä ihania muistoja niin mummolle kuin muksuillekin. 

Isovanhemmat eivät voi olla tasapuoliautomaatteja. On aivan eri juttu, jos on vaikka 6 lastenlasta ikähaitarilla  1 vuotias nuorin ja 15 v vanhin. Kun ensimmäinen lapsonen syntyi oli isoäiti 60 v ja kun nuorin niin isoäiti oli 75 vuotias. On kohtuutonta syyllistää tasapuolisuudella isovanhempia. Toki isovanhemmat rakastavat lapsenlapsiaan tasapuolisesti, mutta eivät voi huomioida samalla tavalla kaikkia.

aikaonnellinenmummo kirjoitti:

Mummot hoitavat lapsenlapsia mielellään, mutta myös  omilla ehdoillaan.

Mummot ovat päivätyönsä tehneet, niin työelämässä kuin lastenkin kanssa.

Nyt on myös mummoilla oltava aikaa nukkua kunnolla, nauttia omasta rauhasta, harrastaa, matkustella ja tehdä niitä asioita, jotka ovat mummolle tärkeitä.

Vanhuus tuo mukanaan sairauksia ja kolotuksia, mummolla on oltava aikaa tehdä omia juttujaan niin kauan kun pystyy. 

On mukavampi olla onnellisen mummon lapsenlapsi, silloin mummokin antaa parastaan,  kun ollaan yhdessä ja molemminpuolin nautitaan näistä yhteisistä hetkistä; silloin syntyy niitä ihania muistoja niin mummolle kuin muksuillekin. 

Miksi oletat, että mummot ovat työnsä lopettaneita eläkeläisiä? On iso joukko isovanhempia, jotka ovat työelämässä.

Älä tee karhunpalvelusta tyttärellesi! Mun sisko hoidatti aina lapset äidillään, kun äiti hoiti niin tekivät kolme lasta. Sitten äiti kuoli niin olivat aivan lirissä, mies ei ollut ikinä tehnyt mitään, työvuorojen järjestely molemmilla mahdotonta, lapsista lasu, jne.. Eli: rakas ap, nyt järki käteen! Sinä et ole aina nuori ja voit sairastua.

Tuntuu aivan käsittämättömältä tämä ketju. Minulla on 4 kk ikäinen vauva ja en voisi kuvitellakaan kärttäväni tuollaista apua omalta äidiltäni tai anopilta nyt tai lapsen kasvaessa vanhemmaksi. Kiva, jos joskus voivat auttaa, mutta ap:n kuvailema tilanne kuulostaa, anteeksi vain, siitä ettei hänen tyttärensä ja vävynsä ole kasvaneet aikuisiksi vanhemmiksi. Ap, tämä on nyt tyttärellesi kasvun paikka vanhemmuuteen!

Tiedän tunteen. Aiemmin ensimmäisen lapsenlapsen kanssa jaksoin ottaa häntä yökylään lähes joka viikko. Nyt lapsia on kolme ja en yksinkertaisesti jaksa olla pienempien kanssa kovin pitkään, eli otan oman jaksamisen rajoissa yökylään/hoitoon silloin kuin minulle ja miehelleni sopii. Nautin suunnattomasti heidän kanssa vietetystä ajasta mutta päävastuu on lasten vanhemmilla, ei minulla. Lastenlapset ovat minulle tärkeitä ja meillä on läheinen suhde siitä huolimatta ettemme näe joka viikko. Minä olen heidän isoäiti, en äiti tai isä. Minä olen omat lapset kasvattanut ja nyt kun vihdoin on vapaus tehdä mitä vapaa-ajalla haluaa, myös teen mitä haluan.

Olen edelleen työelämässä ja tykkään tehdä muutakin kuin olla lastenlasten kanssa. Elämääni mahtuu siis paljon muuta kuin se että olisin joka viikonloppu "hoitoapuna". Näen heitä toki usein mutta ei ne aina ole meillä hoidossa. Isovanhemmilla EI ole hoitopakkoa, toki on ihanaa että he olevat olemassa ja tuovat paljon iloa elämään mutta ei isovanhempia voi pitää itsestäänselvänä hoitoapuna 24h.

Mä olen vasta 35, mutta en siltikään ota sisarteni lapsia kuin yhden kerralla hoitoon. Mä en vaan jaksa. Mulla on kaksi siskoa ja heillä on yhteensä 5 lasta. Näistä kahden vanhimman kanssa olen ollut selkeästi eniten (eri perheestä), mutta sit mä sairastuin masennukseen, unettomuuteen ja ahdistukseen, joten nuorempien kansa en ole pystynyt oleman samalla tavalla. . En vaan pysty ottamaan vastuuta useammasta, enkä jaksa yhtään mitään ylimääräistä. Tämä on myös syy miksi en halunnut omia lapsia, en olisi jaksanut. Siskot ymmärtää, muut tutut ei.

Tietenkään isovanhemmuus ei ole tasapuolista. Siskolleni syntyi esikoinen 20 vuotta sitten. Silloin omat vanhempani olivat virkeitä ja hyvinvoivia, jaksoivat hoitaa paljon siskoni lapsia. Minä taas olen oman sisaruskatraani kuopus ja saanut juuri vauvan 35-vuotiaana. Omat vanhempani ovat nyt 70-80 - vuotiaita. On sanamattakin selvää ettei heistä ole enää juurikaan hoitoavuksi enkä tietenkään odotakaan sellaista. Tilanne surettaa hieman oman lapsen kannalta, mutta keskityn nyt siihen, että näen vanhempiani yhdessä lapseni kanssa ja näin tarjoan heille yhdessäolon hetkiä. Vanhempani rakastavat lastani varmasti yhtä paljon kuin vanhempia lastenlapsiaan, tilanne on vain iän takia erilainen ja se tulee ottaa huomioon.

Vierailija kirjoitti:

Aika monella toisena syntyneenä tuo kokemus ettei ole niin tärkeä isovanhemmilleen. Se ensimmäinen täyttää isovanhemman toiveen tulla mummiksi ja mummi hoitaa kun se on itselle helppoa. Kun pitäisi vähän panostaa nikn ei jakseta.

Kannattaisi yrittää. Pikku ponnistelu pitää sinutkin nuorekkaampana. Tyttärestäsi kertoman perusteella olette helposti väsyvää perhettä.

Ajatella. Meidän lapset on perheemme 12., 13.,14. ja 15 lapsenlapsia. Äitini jäi leskeksi ja sairastui ja ei ole kertaakaan lapsiamme hoitanut. Ensimäisiä 11 lastenlasta on hoidettu paljonkin. Miten se on mahdollista sitten, että meidän lapsemme ovat kuitenkin äidillemme läheisimpiä, vaikka ei ole kertaakaan heitä hoitanut. Olemme käyneet perheenä paljon äidin luona ja äiti on saanut nauttia lapsenlapsista ilman hoitovastuuta.

Ja kun kaikki uhoaa, että jos et hoida meidän lapsia, niin ne ei käy sua ikinä kattomassa vanhainkodissa. Äitiämme auttaa ainoastaan meidän nämä neljä lasta, joita ei ole ikinä hoidatettu mummolassa. Ensimäiset 11 lastenlasta ei käy koskaan, vaikka heitä hoidatettiin syyslomat ja hiihtolomat ja kesälomat mummolassa.

aikaonnellinenmummo kirjoitti:

Mummot hoitavat lapsenlapsia mielellään, mutta myös  omilla ehdoillaan.

Mummot ovat päivätyönsä tehneet, niin työelämässä kuin lastenkin kanssa.

Nyt on myös mummoilla oltava aikaa nukkua kunnolla, nauttia omasta rauhasta, harrastaa, matkustella ja tehdä niitä asioita, jotka ovat mummolle tärkeitä.

Vanhuus tuo mukanaan sairauksia ja kolotuksia, mummolla on oltava aikaa tehdä omia juttujaan niin kauan kun pystyy. 

On mukavampi olla onnellisen mummon lapsenlapsi, silloin mummokin antaa parastaan,  kun ollaan yhdessä ja molemminpuolin nautitaan näistä yhteisistä hetkistä; silloin syntyy niitä ihania muistoja niin mummolle kuin muksuillekin. 

Ja papat pääsee tässäkin pälkähästä. Heidän ei tarvitse paskaakaan välittää lapsenlapsista, mutta heitä ei kukaan syyllistä.

Voi tätä naisen elämää

Vierailija kirjoitti:

Isovanhemmat eivät voi olla tasapuoliautomaatteja. On aivan eri juttu, jos on vaikka 6 lastenlasta ikähaitarilla  1 vuotias nuorin ja 15 v vanhin. Kun ensimmäinen lapsonen syntyi oli isoäiti 60 v ja kun nuorin niin isoäiti oli 75 vuotias. On kohtuutonta syyllistää tasapuolisuudella isovanhempia. Toki isovanhemmat rakastavat lapsenlapsiaan tasapuolisesti, mutta eivät voi huomioida samalla tavalla kaikkia.

Ei ole mahdollista olla tasapuolinen. Jos yksi perheellinen lapsi asuu vanhempiensa lähellä ja kaksi muuta 100 km 450 km päässä niin miten jakaa tasapuolisuus. Välimatka voi olla pitempikin.

Minä en edes ymmärrä tätä nykyvanhempien ajatusta, että isovanhemmilla olisi joku velvollisuus _hoitaa_ lapsenlapsia. Ei sen nyt niin pidä olla! Kyllä niiden isovanhempien kanssa vietetään aikaa lähtökohtaisesti niin, että lasten vanhemmat ovat myös paikalla ja pitävät huolen varsinaisesta hoidosta. Syöttävät, vaihtavat vaippoja, vahtivat lapsia. Isovanhemmat sylittelevät, leikkivät, lukevat satuja, opettavat leipomaan ja kalastamaan ja sen sellaista. Eivät he ole mitään hoitohenkilökuntaa jolla passuutetaan täysihoito ilmaiseksi!

Sitten kun lapset eivät tarvitse enää niin paljon hoitoa, että osaavat syödä itse, käydä vessassa ja pyyhkiä pyllynsä, sitten voidaan ehkä ajatella että kyläilevät ilman vanhempiaan. Tuossa kohtaa heistä on jo enemmän seuraa ja vähemmän vaivaa. Toki tällöinkin isovanhempien voinnin ja jaksamisen mukaan. He saattavat tuossa kohtaa olla jo hieman iäkkäämpiä. 

Jos vanhemmat tarvitsevat lapsistaan lepoa, niin maksullisia hoitajia on kyllä tarjolla. Hyvissä ajoin kun etsii lapselleen luottohoitajan jonka hoiviin jättää lapset ensin lyhyemmäksi aikaa niin että hoitaja hiljalleen tulee tutuksi, niin ajan kanssa uskaltaa jättää sitten yöksikin. Jos ei rahat riitä, niin sitten hoidetaan itse ja rakennetaan se oma elämä niin helpoksi kuin tuossa kuviossa on mahdollista.

Voi kun olisi edes kerran vuodessa isovanhemmat ottaneet lapset viikonlopuksi. Tai edes yhdeksi yöksi. Olisin ollut niin onnellinen. Toiset isovanhemmat olivat sairaita ja toisia ei kiinnostanut. Ei meillä silti välit mennyt niidenkään kanssa, joita ei vain kiinnostanut. Ajattelin, että heillä on muuta tärkeämpää tekemistä. Nyt he kyllä kaipailevat jo lähes aikuisia lapsenlapsia, mutta lapsia ei nyt enää kiinnosta. Ei olisi kyllä tullut mieleenkään pyytää ketään hoitamaan noin paljon lapsiamme, vaikka oli peräkkäin kolme huonoa nukkujaa. Haaveilin kyllä, että jos joskus tulisi joku, joka ottaisi lapset pariksi päiväksi ja saisin vain nukkua. Tai olla viikonlopun miehen kanssa kaksistaan. No, aikansa kutakin ja sittemmin olen saanut nukkua ihan riittävästi ja nykyään parisuhdeaikaa on vaikka joka päivä. 

Mun vanhemmat ilmoitti että ottavat vain yhden kerrallaan. Tapaamiset on vähentyneet paljon koska minulla on suht vaivalloista viedä se toinen julkisilla sinne ja palata toisen kanssa kotiin ja sitte taas sama reissu uusiksi kun haetaan. Lisäksi mä saan kohdata sen pettymyksen kun toinen pääsee toinen ei.

Äitini syyllistää mutta tämä on hänen valinta.

OMG! Minun vanhemmat ovat hoitaneet lastani tasan 2 kertaa viiden vuoden aikana! Tuo hoitomäärä mitä suot tyttärellesi on jo ihan luksusta!

Vierailija kirjoitti:

Voi kun olisi edes kerran vuodessa isovanhemmat ottaneet lapset viikonlopuksi. Tai edes yhdeksi yöksi. Olisin ollut niin onnellinen. Toiset isovanhemmat olivat sairaita ja toisia ei kiinnostanut. Ei meillä silti välit mennyt niidenkään kanssa, joita ei vain kiinnostanut. Ajattelin, että heillä on muuta tärkeämpää tekemistä. Nyt he kyllä kaipailevat jo lähes aikuisia lapsenlapsia, mutta lapsia ei nyt enää kiinnosta. Ei olisi kyllä tullut mieleenkään pyytää ketään hoitamaan noin paljon lapsiamme, vaikka oli peräkkäin kolme huonoa nukkujaa. Haaveilin kyllä, että jos joskus tulisi joku, joka ottaisi lapset pariksi päiväksi ja saisin vain nukkua. Tai olla viikonlopun miehen kanssa kaksistaan. No, aikansa kutakin ja sittemmin olen saanut nukkua ihan riittävästi ja nykyään parisuhdeaikaa on vaikka joka päivä. 

Mitä varten ei maksullinen hoitaja kelvannut? Ja miksi piti tehdä kolme lasta, jos ei niiden kanssa kokenut jaksavansa - arvaten vielä lyhyellä ikäerollakin? Ja huom en halua syyllistää siitä, että kolmen lapsen äiti väsyy, vaan siitä ettei omia voimavaroja ole lapsilukua päätettäessä huomioitu.