Kihlasin mielenkiintoisen ihmisen, avioliitossa hänestä tuli mariseva arjenpyörittäjä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä viestiketju, joka selittää miksi miehet tienaavat enemmän kuin naiset. Vastaus: miehet tekevät pidempää työpäivää ja naiset nyhräävät aivan tarpeettoman paljon kotitöissä.

Kukaan ei sano, että kotitöitä ei pitäisi tehdä. Mutta rajansa kaikella. Nurkassa hieman pölyä: mitä väliä! ehtii sen siivota ensi viikollakin. Likaisia vaatteita pesemättä: mitä väliä! ehtii ne pestä ensi viikolla. Astiankone täyttämättä: mitä väliä! ehtii ne astiat huomennakin pestä. Puolittamalla kotitöihin käytetyn ajan menettää maksimissaan 20 % hyödyistä.

Kokonaan toinen asia on, jos tykkää hinkata kotia, mutta turha siihen on muita nykiä mukaan.

Miehet saa palkkaa enemmän koska ovat miehiä ja lisäksi jos joku perheellinen mies tekee ylitöitä niin senhän mahdollistaa se kahta työpäivää tekevä vaimo.

Teemme mieheni kamssa yhtä ylipitkää työpäivää ja palkka on sama. Jostain syystå mies käyttää tuota kehumaasi systeemiä että ehtii sen tehdä ensi viikollakin. Sitten hänellä on jatkuvasti tilanteita kun ei ole puhtaita vaatteita tai juuri sitä salipaitaa tai puvun paitapuseroa kun ehtii sen tehdä ensi viikollakin mutta miksi kukaan eli siis vaimo ei ole pessyt pyykkejä?

Työmatkan jälkeen matkalaukun voi purkaa ensi viikolla ja nostella siinä kohtaa laukkuun unohtuneita homehtuneita ruokia ja märkänä vahingossa mukaan pakattua hotellin pyyhettå jne mutta ehtii sen ensi viikollakin.

Suurin osa miehistå on aivan sikoja.

Saako sinkku- ja homomiehet aviossa olevia heteromiehiä pienempää palkkaa? En tiennytkään. 

Ja kuitenkin palkkasi on miehesi kanssa sama? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.

Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään? 

Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.

Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä 

Mä kyllä ihmettelen kanssa, että mitä suunnittelutyötä oikein vaaditaan arjen pyörityksessä? Okei, ehkä ruuan kanssa, mutta kun tekee pariksi päiväksi niin välipäivät saa olla rauhassa.

Tiskikone tiskaa ja pyykkikone pesee pyykit, omat ja pienten lasten sotkut siivotaan kun niitä tulee.

Lasten synttärilahjat ostetaan kun kutsu tulee. Mitä suunnittelua siinä erikseen tarvitaan?

Milloin viimeksi huolehdit pyykit koneeseen, kuivumaan ja kaappiin? Milloin täytit ja tyhjensit tai huolsit tiski- tai pesukoneen? Milloin teit ruokaostokset ja suunnittelit ja valmistit viikon ruuat? Milloin siivosit, huolehdit lapset hoitoon ja pois, ruokit ja vaatetit?

Edelleen, mitä suunnittelua tuo vaatii? Sen kun tekee sitä mukaa kun tulee asia vastaan.

Oletko sinä niitä ihmisiä, kun lapset sanoo on nälkä, sinä lähdet kauppaan ostamaan ruokatarvikkeita?

Normaaleissa talouksissa on jääkaappi, pakastin ja kuiva-ainekaappi. En tiedä missä sinä elät, mutta jos sinulla on lapsia, niin tekisin sinusta lasun. -eri 

No mutta milloin, miten ja miksi ne jääkaappi, pakastin ja kuiva-ainekaappi ovat täyttyneet? Ei suinkaan vain joku ole suunnitellut ja ennakoinut, ja täyttänyt niitä etukäteen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Minä kerron sinulle miksi: koska jokaisen ihmisen perustarve on tuntea olevansa turvassa. Sitä tunnetta ei tule, jos koko ajan joutuu pelkäämään, jos jokin muuttuu. Vaikka elämää ei voi hallita, niin avioliitto lisää tätä turvan tunnetta - jos oma perusturvallisuus on rakentunut lapsena vankalle pohjalle.

Eriävä mielipide: jos ihmisen perusturvallisuus on rakentunut lapsuudesta lähtien vankalle pohjalle, juuri silloinhan elämän suurimman perustarpeen ei enää tarvitse olla, eikä useinkaan ole se turvallisuuden tunne.  Jos taas lapsuus on ollut turvaton ja repaleinen, silloinhan turvallisuudentunne saattaa useinkin, valitettavasti, olla elämässä ihan keskiössä ja tärkein olemassaolon ja tekemisen  vaikutin.

Turvallisuudentunne on sisäsyntyistä. Jos sitä on, niin mikään ei vie sitä pois. Jos sitä ei ole, niin mikään ulkopuolinen ei voi pysyvästi sitä tuoda. Tilapäisesti kyllä.

Vähän sama kuin yksinäisyyden tunteen kanssa. Jos ihminen tuntee syvällä sisimmässään itsensä eksistentialistisen yksinäiseksi, ei mikään määrä ihmisiä poista sitä yksinäisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palstan miesten mielestä mies on älykkäämpi kuin nainen ja johtaja-ainesta toisin kuin nanen. En näe mitään älykkyyttä ja johtajuutta mieskirjoittajien lihiksen ja pleikan perään vollottavissa viesteissä. Perheen ja kodin elämä vaikuttaa enemmistölle täysin vieraalta. Onko joku muka huolehtinut tuollaisen asenteen omaavia henkisiä setämiehiä minkäänlaiseksi kumppaniksi?

Lihis ja pleikka on mainittu muutamassa naisen kirjoittamassa provoviestissä, koko muu 12-sivuinen ketju on täynnä naisten itkua luistimista ja tomaattimurskasta. Oletko sokea, kehitysmaisa vai ihan vaan nainen? 

Kyllä niistä esimerkkitomaattimurskista ja -luistimista ovat jauhaneet nämä tautologiset palstapellepojat. Kun ei ymmärrä kokonaisuutta niin sitä tarttuu yksittäisiin sanoihin kuin hukkuva oljenkorteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asun aikuisen miesvauvan kanssa.

Vaikka ennen yhteistä taloutta sovimme pääpelisäännöt kodin suhteen, homma on mennyt riitelyksi. Mies ei vaan ole lainkaan oma-alotteinen eikä välitä siitä, miten paljon tai mitä hoitamattomia koti- tai ulkohommia meillä on.

Äitinsä on tunnustanut (45-vuotiaalle pojalleen juhlapöydässä perunoita kuoriessaan) ettei ole vaatinut tai opettanut pojalle juuri mitään.

Siispä meillä arki on sitä, että mies havahtuu sohvalta kännykkänsä ääreltä silloin, kun pyydän häntä auttamaan tai kun kysyn, onko se ja se asia jo tehty kuten sovittiin. "Joo ihan kohta/ei vielä/unohtui/olen juuri menossa tekemään".

Lakanoita ei vaihda, pyyhkeitä ei pestä koskaan jos häneltä kysytään, mies ei ollut koskaan putsannut sinkkuasuntonsa likaviemäriä eikä ilmanvaihtoaukkoa tmv. Tavaroita jätetään minne sattuu eikä niiden paikkaa opetella tai muisteta. KAIKKI pitää opettaa ja anella tekemään kuin lapsen kanssa. Jos mies jotain tekee, se jää puolitiehen. Jääkaapin perkaamisen jälkeen siellä on vanhaa ruokaa, tiskaamisen jälkeen astiat ovat likaisia, eli teen ne hommatkin toistamiseen perässä.

Aikani jaksoin "kasvattaa", keskustella ja sopia, nyt tajusin että keskustelut eivät auta, eivätkä "mun homma/sun homma" -listat. Ero tulille mahdollisimman pian ja laukut olalle.

Tunkekoon mies ne puhtaat kuivat lakanat vaikka palloksi vaatekaappiin kuten aina ennenkin. Lihis tulille ja verkkareissa sohvalle kaivamaan nenä.

Kuinka älykkäänä pidät itseäsi, jos olet pariutunut "miesvauvan" kanssa? Ihan tosissani kysyn.

Ihan kohtalaisen älykkäänä. Suhteeseen liittyvät asiat ovat aina muutakin kuin kotitöitä koskevia, ja mukana tietysti myös tunteet. Miehessä on ollut paljon muita hyviä ominaisuuksia, jotka aikansa kompensoivat tilannetta. Tällä hetkellä ainainen riitely kotitöistä ja miehen passiivisuus ovat kuitenkin liian raskaita suhteessa elämäntilanteeseeni. Käyn töissä ja opiskelen, joten energia ei riitä samojen asioiden vatvomiseen päivästä toiseen.

Ehkä tässä on minunkin parempi olla lukematta ja kommentoimatta näitä viestiketjuja lainkaan, jos ainoa palaute on näykkimistä, älyyn liittyvää tai sitten sotketaan johonkin vakio"valittajaan" (?). Asiallista keskustelua ja vertaistukea tai "onnistumiskertomuksia" olisi rakentavampaa lukea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.

Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään? 

Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.

Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä 

Mitä löytyy kuiva-ainekaapista ja pakastimesta, mikä vaatii täydennystä, jotta jokaista tomaattimurskapurkkia ei tarvitse erikseen lähteä hakemaan kaupasta kesken ruuanlaiton; mitkä laskut erääntyvät milloinkin ja mitä pitää muistaa naputella verkkopankkiin; pitää tarkistaa vakuutusten tilanne, vaatiiko se muutoksia; löytyykö lapsille syksyksi ja talveksi sopivankokoisia, ehjiä vaatteita vai pitääkö hankkia uutta ennen kurakelejä ja paukkupakkasia; vieläkö edellistalviset sukset, luistimet, lasketteluvermeet yms. käyvät vai pitääkö hankkia uusia; milloin ja kenellä on seuraava neuvola/ vasukeskustelu/ vanhempainilta/ hammaslääkäri/ harrasteporukan suunnittelukokous; miten järjestellään lasten harrastekyydit ja kuka ne hoitaa; mitä ostetaan lahjaksi anopin kuusikymppisille, onko kaikille sopivat juhlavaatteet vai pitääkö hankkia uusia; millaista pyykkiä pitää pestä ja milloin että kaikille löytyy puhtaita sukkia, pikkareita, paitoja ja housuja silloin kun on tarvis... jatka itse listaa. Tuon lisäksi jonkun pitää myös hoitaa listatut asiat. Se et teillä ilmeisesti ole sinä, kun et edes tiedä että tuollaisia hommia pitää ennakoida.

Ei, en edelleenkään SUUNNITTELE elämääni vanne päätä kiristäen , vaan sitä eletään niin kuin normaalia elämää eletään. Katko sinä toki verisuonet päästäsi harrasteporukan suunnittelukokouksilla, ihan itse kehität oman ahdingosi eläessäsi elämääsi pelkästään suorittamalla. 

Aloituksen kanssa litaniallasi ei ole mitään tekemistä. Se on ihan itse pääsi sisällä kehittämää harhaa siitä mitä elämän pitäisi olla. 

Mitä karsisit tuosta yllä olevasta listasta? Lähdetään nyt kuitenkin siitä, että niitä lapsia on jo olemassa eikä niitä voi palauttaa.

Jos sinä tarkistat päivittäin luistimet, sukset, pikkarit, sukat , laskettelutarvikkeet, vakuutukset ja et osaa pestä pyykkiä tarvittaessa, on se ihan sinun itsesi valitsema elämäntapa. Samoin kuin päivittäin eteen tulevat anopin 60-vuotisjuhlat. Jaksuja luistimien mittailuun. 

Sinulla on ymmärryksessä jotain isompaa häikkää tai sitten olet tosi huono provoilija, mutta kaivan nyt tuosta oksennuksestasi tämän ydinasian: minulla ei ole ongelmaa arjen asioissa koska osaan ennakoida ja suunnitella. Meillä se on tuo puoliso, jolta on aina puhtaat alkkarit ja sukat lopussa.

Vastasin esitettyyn kysymykseen. Sinäkö peset ihan oikeasti vain omia vaatteitasi? Ja puolisosi omiaan?  Ja olet valinnut puolisoksesi ihmisen jolla on vain muutamat alusvaatteet?

No nyt kommentointi saavutti jälleen uuden tason.

Kysymykseen/kysymyksiin vastaamatta jättäminen on juuri tätä naisten "kommunikointia".

Hyvin säkin vedät. Ja miehen pitää kuitenkin lukea sunkin ajatukset, eikö niinkin? 

Onhan tuo kummallinen väite, että puolison valinnassa pitää ottaa huomioon tämän käyttämien alusvaatteiden määrä. En minä ainkaan tiedä miehen kalsarien määrää enkä sitä, onko kaikki likaisena ja milloin hänen pitää ostaa uusia. Jos mies marisee, että kaapissa ei ole puhtaita, niin minkäs minä sille voin?

Jaatte kotityöt määrittelemälläsi tavalla.

Nyt en ymmärrä. Kyse oli puolison alusvaatteista, niiden määrästä ja siitä, onko kaikki likaisia. Kyseessä on puolison ongelma, jos hänellä ei ole niitä puhtaina.

Kyllä se loppujen lopuksi on molempien ongelma, jos hommat ei suju.

Edelleenkään miehen alusvaatteiden määrä ja tilanne ei vaikuta minun elämääni yhtään mitään, kyseessä on vain ja ainoastaan miehen ongelma. Jos se on miehelle ongelma, hän aikuisena keksii kyllä ratkaisun.

Mielenkiintoinen liitto.

Millä tavalla mielenkiintoinen? Nyt on kyse puolison alusvaatteista.

Vastaatko siihen edelliseen kysymykseen pyykinpesusta? Teettekö myös erilliset ruoat, ja laitatte astianpesukoneenkin pyörimään vain omia tiskejänne varten? Lehtiroskatkin jaatte tasan puoliksi? 

En ole se sama, mutta ruokaa tehdään koko perheelle ja kaikkien astiat menee tiskikoneeseen. Minä pesen pyykit silloin, kun siihen on tarvetta ja milloin se sopii minun aikatauluun. Jos pyykkikorissa on miehen kalsareita, laitan ne koneeseen. En seuraa miehen alusvaatetilannetta eli en tiedä, miten monet kalsarit miehellä on. Jos miehen puhtaat kalsarit loppuvat ennen seuraavaa pyykkikertaa, se on miehen ongelma. Jäikö sinulle vielä jotain epäselvää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.

Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään? 

Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.

Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä 

Mitä löytyy kuiva-ainekaapista ja pakastimesta, mikä vaatii täydennystä, jotta jokaista tomaattimurskapurkkia ei tarvitse erikseen lähteä hakemaan kaupasta kesken ruuanlaiton; mitkä laskut erääntyvät milloinkin ja mitä pitää muistaa naputella verkkopankkiin; pitää tarkistaa vakuutusten tilanne, vaatiiko se muutoksia; löytyykö lapsille syksyksi ja talveksi sopivankokoisia, ehjiä vaatteita vai pitääkö hankkia uutta ennen kurakelejä ja paukkupakkasia; vieläkö edellistalviset sukset, luistimet, lasketteluvermeet yms. käyvät vai pitääkö hankkia uusia; milloin ja kenellä on seuraava neuvola/ vasukeskustelu/ vanhempainilta/ hammaslääkäri/ harrasteporukan suunnittelukokous; miten järjestellään lasten harrastekyydit ja kuka ne hoitaa; mitä ostetaan lahjaksi anopin kuusikymppisille, onko kaikille sopivat juhlavaatteet vai pitääkö hankkia uusia; millaista pyykkiä pitää pestä ja milloin että kaikille löytyy puhtaita sukkia, pikkareita, paitoja ja housuja silloin kun on tarvis... jatka itse listaa. Tuon lisäksi jonkun pitää myös hoitaa listatut asiat. Se et teillä ilmeisesti ole sinä, kun et edes tiedä että tuollaisia hommia pitää ennakoida.

Ei, en edelleenkään SUUNNITTELE elämääni vanne päätä kiristäen , vaan sitä eletään niin kuin normaalia elämää eletään. Katko sinä toki verisuonet päästäsi harrasteporukan suunnittelukokouksilla, ihan itse kehität oman ahdingosi eläessäsi elämääsi pelkästään suorittamalla. 

Aloituksen kanssa litaniallasi ei ole mitään tekemistä. Se on ihan itse pääsi sisällä kehittämää harhaa siitä mitä elämän pitäisi olla. 

Mitä karsisit tuosta yllä olevasta listasta? Lähdetään nyt kuitenkin siitä, että niitä lapsia on jo olemassa eikä niitä voi palauttaa.

Jos sinä tarkistat päivittäin luistimet, sukset, pikkarit, sukat , laskettelutarvikkeet, vakuutukset ja et osaa pestä pyykkiä tarvittaessa, on se ihan sinun itsesi valitsema elämäntapa. Samoin kuin päivittäin eteen tulevat anopin 60-vuotisjuhlat. Jaksuja luistimien mittailuun. 

Sinulla on ymmärryksessä jotain isompaa häikkää tai sitten olet tosi huono provoilija, mutta kaivan nyt tuosta oksennuksestasi tämän ydinasian: minulla ei ole ongelmaa arjen asioissa koska osaan ennakoida ja suunnitella. Meillä se on tuo puoliso, jolta on aina puhtaat alkkarit ja sukat lopussa.

Vastasin esitettyyn kysymykseen. Sinäkö peset ihan oikeasti vain omia vaatteitasi? Ja puolisosi omiaan?  Ja olet valinnut puolisoksesi ihmisen jolla on vain muutamat alusvaatteet?

No nyt kommentointi saavutti jälleen uuden tason.

Kysymykseen/kysymyksiin vastaamatta jättäminen on juuri tätä naisten "kommunikointia".

Hyvin säkin vedät. Ja miehen pitää kuitenkin lukea sunkin ajatukset, eikö niinkin? 

Onhan tuo kummallinen väite, että puolison valinnassa pitää ottaa huomioon tämän käyttämien alusvaatteiden määrä. En minä ainkaan tiedä miehen kalsarien määrää enkä sitä, onko kaikki likaisena ja milloin hänen pitää ostaa uusia. Jos mies marisee, että kaapissa ei ole puhtaita, niin minkäs minä sille voin?

Jaatte kotityöt määrittelemälläsi tavalla.

Nyt en ymmärrä. Kyse oli puolison alusvaatteista, niiden määrästä ja siitä, onko kaikki likaisia. Kyseessä on puolison ongelma, jos hänellä ei ole niitä puhtaina.

Kyllä se loppujen lopuksi on molempien ongelma, jos hommat ei suju.

Edelleenkään miehen alusvaatteiden määrä ja tilanne ei vaikuta minun elämääni yhtään mitään, kyseessä on vain ja ainoastaan miehen ongelma. Jos se on miehelle ongelma, hän aikuisena keksii kyllä ratkaisun.

Mielenkiintoinen liitto.

Millä tavalla mielenkiintoinen? Nyt on kyse puolison alusvaatteista.

Vastaatko siihen edelliseen kysymykseen pyykinpesusta? Teettekö myös erilliset ruoat, ja laitatte astianpesukoneenkin pyörimään vain omia tiskejänne varten? Lehtiroskatkin jaatte tasan puoliksi? 

Siis nämäkinkö on naisen ennakoinnin, suunnittelun ja tekemisen varassa, vai mikä on pointtisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.

Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään? 

Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.

Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä 

Esim.

-Mitä syödään huomenna ja mitä sen takia pitää kaupasta tuoda?

-Mitä vaatteita pitää juuri nyt pestä että kaikilla on huomenna puhdasta päälle? 

-Milloin kaivetaan esiin seuraavan kauden vaatteet, mitä uutta pitää ostaa ja mitä vanhaa laittaa pois?

-Milloin on viimeksi vaihdettu lakanat/pyyhkeet ja onko niitä puhtaana vai pitääkö pestä

-Milloin lapsilla oli treenit/harjoitusleiri/leirikoulu tms. ja miten se pitää huomioida muun perheen aikatauluissa

-Lasten, puolison, anopin, sukulaisten, kavereiden jne. synttärit/häät/joululahjat/vuosipäivät. Pitääkö muistaa jotenkin?

Ja näitä sinun pitää suunnitella oikein loputtomiin asti?

Itselleni ihan normaalia elämää, joka ei vaadi mitään vatvomista. Ehkä sinunkin aikasi riittäisi paremmin ilman suunnittelemista jos viettäisit vähemmän aikaa palstalla ja toimisit. 

Mutta kyllä se uhrinviitta on aina ainakin pestynä. 

Kyse ei olopulta ole siitä suunnittelusta vaan vastuusta. Valitettavasti nainen on yleensä se joka perheessä on lopullisessa vastuussa siitä että arki rullaa eikä mitään puutu. Ja hän on se joka saa haukut jos kaikki ei toimikaan.

Kyse on siis kodin esimiestehtävästä. Aivan kuten töissäkin, esimiesvastuu painaa ja se vaatii ajatustyötä ettei mikään mene vikaan. Mutta lähinnä siitä saa kyllä haukkuja ja ihmettelyjä että "mitä tuokin muka tekee, ei ainakaan oikeita töitä".

Eipä ole ihme, että naiset eivät menesty työelämässä, kun aika menee näpertelyyn.

Mene sinäkin ihmeessä nyt taas suunnittelemaan sitä tiskikoneen täyttämistä. Ja suunnittele pitääkö imuroida kun on roskaa lattioilla. Suunnittele vielä sekin, käytkö suihkussa. 

Olet nyt jotenkin maanisen jumiutunut tuohon "suunnitella" sanaan etkä kiuasallasikaan halua ymmärtää mistä on kyse. Onko sinulla joku kuudes aisti joka kertoo sinulle milloin astianpesukone on ihan täynnä tai milloin huomiseksi tarvitsemasi paita onkin pyykkikorissa likaisena? Tuskin. 

Jonkun pitää siis muistaa katsoa kaikki eri arkeen liittyvät asiat läpi että ne ovat hoidossa ja jos eivät niin laittaa hoitumaan. Tai jos ei hoideta nyt niin miettiä että milloin kannattaisi hoitaa.

Jos teet asioita vain sitä mukaa kun ne vyöryvät vastaan niin olet koko ajan yhden askeleen myöhässä. Et sinä autosikaan kanssa odota että se menee rikki vaan huollat säännöllisesti etukäteen että se ei menisi rikki.

Tiskikone on täynnä, kun se on täynnä. Mikä on sellainen erityinen paita, jota tarvitaan nimenomaan juuri huomiseksi, ilman vaihtoehtoja? 

Onko koneessanne lasinen luukku vai näetkö ulkoa aina milloin se on täynnä? Vai pitääkö kuitenkin seurata illan aikana että tuleeko täyteen vai voisiko laittaa vasta aamulla.

Ja se erityinen paita on se jonka puutteesta sinä mäkätät minulle aamulla kun se ei olekaan puhtaana vaikka olisit halunnut laittaa juuri sen päälle.

Itse näen tiskikoneen täyttöasteen samalla kun laitan sinne astioita.

Siis etkö muka mittaa tiskikoneen tilavuutta mittanauhalla ja sitten lautasten sädettä ja täyttöasteen? Sen jälkeen et muka suunnittele paperille, että minkälaiselta lautaselta huomenna syödään, jotta tiedät onko tiskikone torstaina klo 18.45 täynnä vai ei??

Ihan hyvä vitsi mutta kyllä se oikeasti vaatii joskus suunnittelua ja ennakointia. Muistuu mm. mieleen sekin kerta kun ihmettelin miehelleni että eikö hän laittanut konetta päälle. Ei kuulemma kannattanut kun ei ollut vielä ihan täynnä. No muuten hyvä mutta kun siellä olivat jo likaisena kaikki isot ruokalautasemme ja se kattila jossa piti tehdä se iltaruoka. Joten se olisi pitänyt laittaa päälle jotta astioita olisi seuraavaan ruokailuun. Eli jos ainoa mittari koneen päälle  laittamiseen on se että se on tupaten täynnä niin asiat eivät aina suju ihan optimaalisesti.

Sitten vähän enemmän astioita huusholliin, ettei olla yhden kattilan tai lautassetin varassa.

”Naiset vaatii älyttömyyksiä, kaikea pitää olla hirveät määrät, vaatimuslista on loputon!” Ja se on se mies, joka ei viitsi tiskata tai pyykätä ja siksi pitää kaikkea olla enemmän kuin huusholliin mahtuu.

Ei ole kovin käytännöllistä, että ei voi tiskata astioita koska niitä on niin vähän ettei saa edes koneellista täyteen. Tai kalsareita ei ole riittävästi, niin täytyy joka päivä pyörittää puolityhjää konetta.

Voihan mies pestä tiskit käsin, jos hän haluaa, että huushollissa on mahdollisimman vähän astioita.

Niin, tai sitten se nainen joka haluaa välttämättä kitkutella yhdellä kattilalla. Siitä vaan.

Meillä on kaapillinen kattiloita mutta vain yksi jossa kannattaa tehdä esim. kalakeittoa. Eeli se iso teräskattila. Niitä ei ole mielekästä hankkia kaapin täytöksi useita. Terv. Kokkaava mies

Meillä on kaapit täynnä paistinpannuja, kattiloita yms ja kaikki ne on ostanut mies. Mitään käyttöä niillä ei ole kun mies ei niitä käytä ja meillä oli jo muutenkin tarpeelliset kattilat yms ennestään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.

Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään? 

Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.

Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä 

Mä kyllä ihmettelen kanssa, että mitä suunnittelutyötä oikein vaaditaan arjen pyörityksessä? Okei, ehkä ruuan kanssa, mutta kun tekee pariksi päiväksi niin välipäivät saa olla rauhassa.

Tiskikone tiskaa ja pyykkikone pesee pyykit, omat ja pienten lasten sotkut siivotaan kun niitä tulee.

Lasten synttärilahjat ostetaan kun kutsu tulee. Mitä suunnittelua siinä erikseen tarvitaan?

Milloin viimeksi huolehdit pyykit koneeseen, kuivumaan ja kaappiin? Milloin täytit ja tyhjensit tai huolsit tiski- tai pesukoneen? Milloin teit ruokaostokset ja suunnittelit ja valmistit viikon ruuat? Milloin siivosit, huolehdit lapset hoitoon ja pois, ruokit ja vaatetit?

Edelleen, mitä suunnittelua tuo vaatii? Sen kun tekee sitä mukaa kun tulee asia vastaan.

Oletko sinä niitä ihmisiä, kun lapset sanoo on nälkä, sinä lähdet kauppaan ostamaan ruokatarvikkeita?

Normaaleissa talouksissa on jääkaappi, pakastin ja kuiva-ainekaappi. En tiedä missä sinä elät, mutta jos sinulla on lapsia, niin tekisin sinusta lasun. -eri 

No mutta milloin, miten ja miksi ne jääkaappi, pakastin ja kuiva-ainekaappi ovat täyttyneet? Ei suinkaan vain joku ole suunnitellut ja ennakoinut, ja täyttänyt niitä etukäteen?

Sinä siis edelleenkin SUUNNITTELET sitä normaalia arkea? Että oikein SUUNNITTELET että jääkaapissa on maitopurkki? Mahtaa olla hankalaa elää noin vähällä järjellä varustettuna. Itselläni se maito tarttuu sieltä kaupasta mukaan ilman erityistä SUUNNITTELEMISTA. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.

Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään? 

Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.

Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä 

Mä kyllä ihmettelen kanssa, että mitä suunnittelutyötä oikein vaaditaan arjen pyörityksessä? Okei, ehkä ruuan kanssa, mutta kun tekee pariksi päiväksi niin välipäivät saa olla rauhassa.

Tiskikone tiskaa ja pyykkikone pesee pyykit, omat ja pienten lasten sotkut siivotaan kun niitä tulee.

Lasten synttärilahjat ostetaan kun kutsu tulee. Mitä suunnittelua siinä erikseen tarvitaan?

Milloin viimeksi huolehdit pyykit koneeseen, kuivumaan ja kaappiin? Milloin täytit ja tyhjensit tai huolsit tiski- tai pesukoneen? Milloin teit ruokaostokset ja suunnittelit ja valmistit viikon ruuat? Milloin siivosit, huolehdit lapset hoitoon ja pois, ruokit ja vaatetit?

Edelleen, mitä suunnittelua tuo vaatii? Sen kun tekee sitä mukaa kun tulee asia vastaan.

Oletko sinä niitä ihmisiä, kun lapset sanoo on nälkä, sinä lähdet kauppaan ostamaan ruokatarvikkeita?

Normaaleissa talouksissa on jääkaappi, pakastin ja kuiva-ainekaappi. En tiedä missä sinä elät, mutta jos sinulla on lapsia, niin tekisin sinusta lasun. -eri 

No mutta milloin, miten ja miksi ne jääkaappi, pakastin ja kuiva-ainekaappi ovat täyttyneet? Ei suinkaan vain joku ole suunnitellut ja ennakoinut, ja täyttänyt niitä etukäteen?

Meillä ne täyttyy sitä myöten kun minä tai puoliso niitä ostaa. Käytetään riisit loppuun, seuraavalla kauppareissulla ostetaan lisää. Sama makaronia, kahvin, säilykkeiden jne. kanssa.

Ei se ole mitään suunnittelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asun aikuisen miesvauvan kanssa.

Vaikka ennen yhteistä taloutta sovimme pääpelisäännöt kodin suhteen, homma on mennyt riitelyksi. Mies ei vaan ole lainkaan oma-alotteinen eikä välitä siitä, miten paljon tai mitä hoitamattomia koti- tai ulkohommia meillä on.

Äitinsä on tunnustanut (45-vuotiaalle pojalleen juhlapöydässä perunoita kuoriessaan) ettei ole vaatinut tai opettanut pojalle juuri mitään.

Siispä meillä arki on sitä, että mies havahtuu sohvalta kännykkänsä ääreltä silloin, kun pyydän häntä auttamaan tai kun kysyn, onko se ja se asia jo tehty kuten sovittiin. "Joo ihan kohta/ei vielä/unohtui/olen juuri menossa tekemään".

Lakanoita ei vaihda, pyyhkeitä ei pestä koskaan jos häneltä kysytään, mies ei ollut koskaan putsannut sinkkuasuntonsa likaviemäriä eikä ilmanvaihtoaukkoa tmv. Tavaroita jätetään minne sattuu eikä niiden paikkaa opetella tai muisteta. KAIKKI pitää opettaa ja anella tekemään kuin lapsen kanssa. Jos mies jotain tekee, se jää puolitiehen. Jääkaapin perkaamisen jälkeen siellä on vanhaa ruokaa, tiskaamisen jälkeen astiat ovat likaisia, eli teen ne hommatkin toistamiseen perässä.

Aikani jaksoin "kasvattaa", keskustella ja sopia, nyt tajusin että keskustelut eivät auta, eivätkä "mun homma/sun homma" -listat. Ero tulille mahdollisimman pian ja laukut olalle.

Tunkekoon mies ne puhtaat kuivat lakanat vaikka palloksi vaatekaappiin kuten aina ennenkin. Lihis tulille ja verkkareissa sohvalle kaivamaan nenä.

Kuinka älykkäänä pidät itseäsi, jos olet pariutunut "miesvauvan" kanssa? Ihan tosissani kysyn.

Ihan kohtalaisen älykkäänä. Suhteeseen liittyvät asiat ovat aina muutakin kuin kotitöitä koskevia, ja mukana tietysti myös tunteet. Miehessä on ollut paljon muita hyviä ominaisuuksia, jotka aikansa kompensoivat tilannetta. Tällä hetkellä ainainen riitely kotitöistä ja miehen passiivisuus ovat kuitenkin liian raskaita suhteessa elämäntilanteeseeni. Käyn töissä ja opiskelen, joten energia ei riitä samojen asioiden vatvomiseen päivästä toiseen.

Ehkä tässä on minunkin parempi olla lukematta ja kommentoimatta näitä viestiketjuja lainkaan, jos ainoa palaute on näykkimistä, älyyn liittyvää tai sitten sotketaan johonkin vakio"valittajaan" (?). Asiallista keskustelua ja vertaistukea tai "onnistumiskertomuksia" olisi rakentavampaa lukea.

Älä sitten ulise nettipalstoillakaan, jos kerran miehesi sinulle kelpaa.

Ymmärrän kyllä, että "opiskelijanaisena" kuppaat miestä oma etusi edellä. Kyllä teidät tiedetään. 

Ja säälin kehitysvammaista miestä, jota käytät hyväksesi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.

Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään? 

Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.

Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä 

Mä kyllä ihmettelen kanssa, että mitä suunnittelutyötä oikein vaaditaan arjen pyörityksessä? Okei, ehkä ruuan kanssa, mutta kun tekee pariksi päiväksi niin välipäivät saa olla rauhassa.

Tiskikone tiskaa ja pyykkikone pesee pyykit, omat ja pienten lasten sotkut siivotaan kun niitä tulee.

Lasten synttärilahjat ostetaan kun kutsu tulee. Mitä suunnittelua siinä erikseen tarvitaan?

Milloin viimeksi huolehdit pyykit koneeseen, kuivumaan ja kaappiin? Milloin täytit ja tyhjensit tai huolsit tiski- tai pesukoneen? Milloin teit ruokaostokset ja suunnittelit ja valmistit viikon ruuat? Milloin siivosit, huolehdit lapset hoitoon ja pois, ruokit ja vaatetit?

Edelleen, mitä suunnittelua tuo vaatii? Sen kun tekee sitä mukaa kun tulee asia vastaan.

Oletko sinä niitä ihmisiä, kun lapset sanoo on nälkä, sinä lähdet kauppaan ostamaan ruokatarvikkeita?

Normaaleissa talouksissa on jääkaappi, pakastin ja kuiva-ainekaappi. En tiedä missä sinä elät, mutta jos sinulla on lapsia, niin tekisin sinusta lasun. -eri 

No mutta milloin, miten ja miksi ne jääkaappi, pakastin ja kuiva-ainekaappi ovat täyttyneet? Ei suinkaan vain joku ole suunnitellut ja ennakoinut, ja täyttänyt niitä etukäteen?

Meillä ne täyttyy sitä myöten kun minä tai puoliso niitä ostaa. Käytetään riisit loppuun, seuraavalla kauppareissulla ostetaan lisää. Sama makaronia, kahvin, säilykkeiden jne. kanssa.

Ei se ole mitään suunnittelua.

”Makaroni on lopussa. Pitää seuraavalla kauppareissulla muistaa tuoda sitä lisää. Vaimo sanoi, että myös vehnäjauhot alkavat olla vähissä. Eikä perunoitakaan muuten ollut, ja... joo, pitää tehdä kauppalista sille, joka seuraavan kerran menee ostoksille.”

Tuoko ei ole suunnittelua? Mikä sitten on?

Ja jos se puutteiden tarkistaminen ja listaaminen on aina vain toisen tuotteita käyttävän varassa, alkaa jo käydä raskaammaksi. Vai eikö? Sinä tiedät ihan automaattisesti, että mies käytti loput TOMAATTIMURSKAT ja ymmärrät tuoda sitä lisää, vaikkei ukkokulta muistanut kertoa. Olet selvänäkijä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.

Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään? 

Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.

Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä 

Mä kyllä ihmettelen kanssa, että mitä suunnittelutyötä oikein vaaditaan arjen pyörityksessä? Okei, ehkä ruuan kanssa, mutta kun tekee pariksi päiväksi niin välipäivät saa olla rauhassa.

Tiskikone tiskaa ja pyykkikone pesee pyykit, omat ja pienten lasten sotkut siivotaan kun niitä tulee.

Lasten synttärilahjat ostetaan kun kutsu tulee. Mitä suunnittelua siinä erikseen tarvitaan?

Milloin viimeksi huolehdit pyykit koneeseen, kuivumaan ja kaappiin? Milloin täytit ja tyhjensit tai huolsit tiski- tai pesukoneen? Milloin teit ruokaostokset ja suunnittelit ja valmistit viikon ruuat? Milloin siivosit, huolehdit lapset hoitoon ja pois, ruokit ja vaatetit?

Edelleen, mitä suunnittelua tuo vaatii? Sen kun tekee sitä mukaa kun tulee asia vastaan.

Oletko sinä niitä ihmisiä, kun lapset sanoo on nälkä, sinä lähdet kauppaan ostamaan ruokatarvikkeita?

Normaaleissa talouksissa on jääkaappi, pakastin ja kuiva-ainekaappi. En tiedä missä sinä elät, mutta jos sinulla on lapsia, niin tekisin sinusta lasun. -eri 

No mutta milloin, miten ja miksi ne jääkaappi, pakastin ja kuiva-ainekaappi ovat täyttyneet? Ei suinkaan vain joku ole suunnitellut ja ennakoinut, ja täyttänyt niitä etukäteen?

Sinä siis edelleenkin SUUNNITTELET sitä normaalia arkea? Että oikein SUUNNITTELET että jääkaapissa on maitopurkki? Mahtaa olla hankalaa elää noin vähällä järjellä varustettuna. Itselläni se maito tarttuu sieltä kaupasta mukaan ilman erityistä SUUNNITTELEMISTA. 

Ohhoh, onpa nyt suunnitelmat tapetilla. Määrittelepä lämpimiksesi, mitä sana SUUNNITELLA sinulle merkitsee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.

Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään? 

Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.

Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä 

Mä kyllä ihmettelen kanssa, että mitä suunnittelutyötä oikein vaaditaan arjen pyörityksessä? Okei, ehkä ruuan kanssa, mutta kun tekee pariksi päiväksi niin välipäivät saa olla rauhassa.

Tiskikone tiskaa ja pyykkikone pesee pyykit, omat ja pienten lasten sotkut siivotaan kun niitä tulee.

Lasten synttärilahjat ostetaan kun kutsu tulee. Mitä suunnittelua siinä erikseen tarvitaan?

Milloin viimeksi huolehdit pyykit koneeseen, kuivumaan ja kaappiin? Milloin täytit ja tyhjensit tai huolsit tiski- tai pesukoneen? Milloin teit ruokaostokset ja suunnittelit ja valmistit viikon ruuat? Milloin siivosit, huolehdit lapset hoitoon ja pois, ruokit ja vaatetit?

Edelleen, mitä suunnittelua tuo vaatii? Sen kun tekee sitä mukaa kun tulee asia vastaan.

Oletko sinä niitä ihmisiä, kun lapset sanoo on nälkä, sinä lähdet kauppaan ostamaan ruokatarvikkeita?

Normaaleissa talouksissa on jääkaappi, pakastin ja kuiva-ainekaappi. En tiedä missä sinä elät, mutta jos sinulla on lapsia, niin tekisin sinusta lasun. -eri 

No mutta milloin, miten ja miksi ne jääkaappi, pakastin ja kuiva-ainekaappi ovat täyttyneet? Ei suinkaan vain joku ole suunnitellut ja ennakoinut, ja täyttänyt niitä etukäteen?

Sinä siis edelleenkin SUUNNITTELET sitä normaalia arkea? Että oikein SUUNNITTELET että jääkaapissa on maitopurkki? Mahtaa olla hankalaa elää noin vähällä järjellä varustettuna. Itselläni se maito tarttuu sieltä kaupasta mukaan ilman erityistä SUUNNITTELEMISTA. 

Ohhoh, onpa nyt suunnitelmat tapetilla. Määrittelepä lämpimiksesi, mitä sana SUUNNITELLA sinulle merkitsee?

Ei ainakaan sitä, että JATKUVASTI SUUNNITTELEN ostavani sen maitopurkin tai tomaattimurskan.

Minulla on silmät päässäni, ja tiedän mitä kaapeissani on. En SUUNNITTELE sitä, että jääkaapissani on maitoa tai sinappia. Pärjäämisiä haastavassa elämässäsi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asun aikuisen miesvauvan kanssa.

Vaikka ennen yhteistä taloutta sovimme pääpelisäännöt kodin suhteen, homma on mennyt riitelyksi. Mies ei vaan ole lainkaan oma-alotteinen eikä välitä siitä, miten paljon tai mitä hoitamattomia koti- tai ulkohommia meillä on.

Äitinsä on tunnustanut (45-vuotiaalle pojalleen juhlapöydässä perunoita kuoriessaan) ettei ole vaatinut tai opettanut pojalle juuri mitään.

Siispä meillä arki on sitä, että mies havahtuu sohvalta kännykkänsä ääreltä silloin, kun pyydän häntä auttamaan tai kun kysyn, onko se ja se asia jo tehty kuten sovittiin. "Joo ihan kohta/ei vielä/unohtui/olen juuri menossa tekemään".

Lakanoita ei vaihda, pyyhkeitä ei pestä koskaan jos häneltä kysytään, mies ei ollut koskaan putsannut sinkkuasuntonsa likaviemäriä eikä ilmanvaihtoaukkoa tmv. Tavaroita jätetään minne sattuu eikä niiden paikkaa opetella tai muisteta. KAIKKI pitää opettaa ja anella tekemään kuin lapsen kanssa. Jos mies jotain tekee, se jää puolitiehen. Jääkaapin perkaamisen jälkeen siellä on vanhaa ruokaa, tiskaamisen jälkeen astiat ovat likaisia, eli teen ne hommatkin toistamiseen perässä.

Aikani jaksoin "kasvattaa", keskustella ja sopia, nyt tajusin että keskustelut eivät auta, eivätkä "mun homma/sun homma" -listat. Ero tulille mahdollisimman pian ja laukut olalle.

Tunkekoon mies ne puhtaat kuivat lakanat vaikka palloksi vaatekaappiin kuten aina ennenkin. Lihis tulille ja verkkareissa sohvalle kaivamaan nenä.

Kuinka älykkäänä pidät itseäsi, jos olet pariutunut "miesvauvan" kanssa? Ihan tosissani kysyn.

Ihan kohtalaisen älykkäänä. Suhteeseen liittyvät asiat ovat aina muutakin kuin kotitöitä koskevia, ja mukana tietysti myös tunteet. Miehessä on ollut paljon muita hyviä ominaisuuksia, jotka aikansa kompensoivat tilannetta. Tällä hetkellä ainainen riitely kotitöistä ja miehen passiivisuus ovat kuitenkin liian raskaita suhteessa elämäntilanteeseeni. Käyn töissä ja opiskelen, joten energia ei riitä samojen asioiden vatvomiseen päivästä toiseen.

Ehkä tässä on minunkin parempi olla lukematta ja kommentoimatta näitä viestiketjuja lainkaan, jos ainoa palaute on näykkimistä, älyyn liittyvää tai sitten sotketaan johonkin vakio"valittajaan" (?). Asiallista keskustelua ja vertaistukea tai "onnistumiskertomuksia" olisi rakentavampaa lukea.

Älä sitten ulise nettipalstoillakaan, jos kerran miehesi sinulle kelpaa.

Ymmärrän kyllä, että "opiskelijanaisena" kuppaat miestä oma etusi edellä. Kyllä teidät tiedetään. 

Ja säälin kehitysvammaista miestä, jota käytät hyväksesi. 

Luoja sulla täytyy olla ankea elämä ja paha olla. Jos sinun piireissäsi aikuisopiskelu palkkatyön päälle on kuppaamista, niin sitten en ihmettele yhtään.

Täällä "uliset" sinäkin joten eiköhän muillakin ole oikeus siihen. Kielenkäyttösi ja ihmisten kutsuminen kehitysvammaiseksi on ihan oma lukunsa.

Menepä haukkumaan seuraavaksi joku muu. Tai mene töihin ja hanki parempaa tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.

Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään? 

Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.

Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä 

Mä kyllä ihmettelen kanssa, että mitä suunnittelutyötä oikein vaaditaan arjen pyörityksessä? Okei, ehkä ruuan kanssa, mutta kun tekee pariksi päiväksi niin välipäivät saa olla rauhassa.

Tiskikone tiskaa ja pyykkikone pesee pyykit, omat ja pienten lasten sotkut siivotaan kun niitä tulee.

Lasten synttärilahjat ostetaan kun kutsu tulee. Mitä suunnittelua siinä erikseen tarvitaan?

Milloin viimeksi huolehdit pyykit koneeseen, kuivumaan ja kaappiin? Milloin täytit ja tyhjensit tai huolsit tiski- tai pesukoneen? Milloin teit ruokaostokset ja suunnittelit ja valmistit viikon ruuat? Milloin siivosit, huolehdit lapset hoitoon ja pois, ruokit ja vaatetit?

Edelleen, mitä suunnittelua tuo vaatii? Sen kun tekee sitä mukaa kun tulee asia vastaan.

Oletko sinä niitä ihmisiä, kun lapset sanoo on nälkä, sinä lähdet kauppaan ostamaan ruokatarvikkeita?

Normaaleissa talouksissa on jääkaappi, pakastin ja kuiva-ainekaappi. En tiedä missä sinä elät, mutta jos sinulla on lapsia, niin tekisin sinusta lasun. -eri 

No mutta milloin, miten ja miksi ne jääkaappi, pakastin ja kuiva-ainekaappi ovat täyttyneet? Ei suinkaan vain joku ole suunnitellut ja ennakoinut, ja täyttänyt niitä etukäteen?

Meillä ne täyttyy sitä myöten kun minä tai puoliso niitä ostaa. Käytetään riisit loppuun, seuraavalla kauppareissulla ostetaan lisää. Sama makaronia, kahvin, säilykkeiden jne. kanssa.

Ei se ole mitään suunnittelua.

”Makaroni on lopussa. Pitää seuraavalla kauppareissulla muistaa tuoda sitä lisää. Vaimo sanoi, että myös vehnäjauhot alkavat olla vähissä. Eikä perunoitakaan muuten ollut, ja... joo, pitää tehdä kauppalista sille, joka seuraavan kerran menee ostoksille.”

Tuoko ei ole suunnittelua? Mikä sitten on?

Ja jos se puutteiden tarkistaminen ja listaaminen on aina vain toisen tuotteita käyttävän varassa, alkaa jo käydä raskaammaksi. Vai eikö? Sinä tiedät ihan automaattisesti, että mies käytti loput TOMAATTIMURSKAT ja ymmärrät tuoda sitä lisää, vaikkei ukkokulta muistanut kertoa. Olet selvänäkijä?

Mikä jankuttaja siellä möykkää? Ei se ole mitään suunnittelua, jos minä tai mies käyttää viimeiset perunat ja sitten seuraavalla kauppakerralla ostaa niitä. Meillä käydään eri kokoonpanoilla kaupassa, yhdessä tai erikseen. Koskaan ei olla nälissään vaikkei mitään listoja tehdä viikon ruokailusta.

Miten voi olla mahdollista tehdä noin iso numero ruokasuunnittelusta?

Tai pyykinpesusta? Kone pyörii kun sen laittaa päälle. Onko sulla sitäkin varten aikataulu? Voitko antaa esimerkin suunnitelmistasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.

Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään? 

Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.

Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä 

Mitä löytyy kuiva-ainekaapista ja pakastimesta, mikä vaatii täydennystä, jotta jokaista tomaattimurskapurkkia ei tarvitse erikseen lähteä hakemaan kaupasta kesken ruuanlaiton; mitkä laskut erääntyvät milloinkin ja mitä pitää muistaa naputella verkkopankkiin; pitää tarkistaa vakuutusten tilanne, vaatiiko se muutoksia; löytyykö lapsille syksyksi ja talveksi sopivankokoisia, ehjiä vaatteita vai pitääkö hankkia uutta ennen kurakelejä ja paukkupakkasia; vieläkö edellistalviset sukset, luistimet, lasketteluvermeet yms. käyvät vai pitääkö hankkia uusia; milloin ja kenellä on seuraava neuvola/ vasukeskustelu/ vanhempainilta/ hammaslääkäri/ harrasteporukan suunnittelukokous; miten järjestellään lasten harrastekyydit ja kuka ne hoitaa; mitä ostetaan lahjaksi anopin kuusikymppisille, onko kaikille sopivat juhlavaatteet vai pitääkö hankkia uusia; millaista pyykkiä pitää pestä ja milloin että kaikille löytyy puhtaita sukkia, pikkareita, paitoja ja housuja silloin kun on tarvis... jatka itse listaa. Tuon lisäksi jonkun pitää myös hoitaa listatut asiat. Se et teillä ilmeisesti ole sinä, kun et edes tiedä että tuollaisia hommia pitää ennakoida.

Ei, en edelleenkään SUUNNITTELE elämääni vanne päätä kiristäen , vaan sitä eletään niin kuin normaalia elämää eletään. Katko sinä toki verisuonet päästäsi harrasteporukan suunnittelukokouksilla, ihan itse kehität oman ahdingosi eläessäsi elämääsi pelkästään suorittamalla. 

Aloituksen kanssa litaniallasi ei ole mitään tekemistä. Se on ihan itse pääsi sisällä kehittämää harhaa siitä mitä elämän pitäisi olla. 

Mitä karsisit tuosta yllä olevasta listasta? Lähdetään nyt kuitenkin siitä, että niitä lapsia on jo olemassa eikä niitä voi palauttaa.

Jos sinä tarkistat päivittäin luistimet, sukset, pikkarit, sukat , laskettelutarvikkeet, vakuutukset ja et osaa pestä pyykkiä tarvittaessa, on se ihan sinun itsesi valitsema elämäntapa. Samoin kuin päivittäin eteen tulevat anopin 60-vuotisjuhlat. Jaksuja luistimien mittailuun. 

Sinulla on ymmärryksessä jotain isompaa häikkää tai sitten olet tosi huono provoilija, mutta kaivan nyt tuosta oksennuksestasi tämän ydinasian: minulla ei ole ongelmaa arjen asioissa koska osaan ennakoida ja suunnitella. Meillä se on tuo puoliso, jolta on aina puhtaat alkkarit ja sukat lopussa.

Vastasin esitettyyn kysymykseen. Sinäkö peset ihan oikeasti vain omia vaatteitasi? Ja puolisosi omiaan?  Ja olet valinnut puolisoksesi ihmisen jolla on vain muutamat alusvaatteet?

No nyt kommentointi saavutti jälleen uuden tason.

Kysymykseen/kysymyksiin vastaamatta jättäminen on juuri tätä naisten "kommunikointia".

Hyvin säkin vedät. Ja miehen pitää kuitenkin lukea sunkin ajatukset, eikö niinkin? 

Onhan tuo kummallinen väite, että puolison valinnassa pitää ottaa huomioon tämän käyttämien alusvaatteiden määrä. En minä ainkaan tiedä miehen kalsarien määrää enkä sitä, onko kaikki likaisena ja milloin hänen pitää ostaa uusia. Jos mies marisee, että kaapissa ei ole puhtaita, niin minkäs minä sille voin?

Jaatte kotityöt määrittelemälläsi tavalla.

Nyt en ymmärrä. Kyse oli puolison alusvaatteista, niiden määrästä ja siitä, onko kaikki likaisia. Kyseessä on puolison ongelma, jos hänellä ei ole niitä puhtaina.

Kyllä se loppujen lopuksi on molempien ongelma, jos hommat ei suju.

Edelleenkään miehen alusvaatteiden määrä ja tilanne ei vaikuta minun elämääni yhtään mitään, kyseessä on vain ja ainoastaan miehen ongelma. Jos se on miehelle ongelma, hän aikuisena keksii kyllä ratkaisun.

Mielenkiintoinen liitto.

Millä tavalla mielenkiintoinen? Nyt on kyse puolison alusvaatteista.

Vastaatko siihen edelliseen kysymykseen pyykinpesusta? Teettekö myös erilliset ruoat, ja laitatte astianpesukoneenkin pyörimään vain omia tiskejänne varten? Lehtiroskatkin jaatte tasan puoliksi? 

Siis nämäkinkö on naisen ennakoinnin, suunnittelun ja tekemisen varassa, vai mikä on pointtisi?

Vastaatko kysymyksiin, vai aiotko vain uhriutua? Pyykkiä pestään , kun pyykkiä pestään. Piste.

Sinä siis peset vaikka vajaitakin koneellisia OMIA vaatteitasi , ENNAKOIDUSTI, koska näin toimitaan normaalissa parisuhteessa? Suunnittelet oikein kalenterin kanssa, että lauantaina pesen vain OMAT pyykkiini, SUUNNITELLUSTI? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asun aikuisen miesvauvan kanssa.

Vaikka ennen yhteistä taloutta sovimme pääpelisäännöt kodin suhteen, homma on mennyt riitelyksi. Mies ei vaan ole lainkaan oma-alotteinen eikä välitä siitä, miten paljon tai mitä hoitamattomia koti- tai ulkohommia meillä on.

Äitinsä on tunnustanut (45-vuotiaalle pojalleen juhlapöydässä perunoita kuoriessaan) ettei ole vaatinut tai opettanut pojalle juuri mitään.

Siispä meillä arki on sitä, että mies havahtuu sohvalta kännykkänsä ääreltä silloin, kun pyydän häntä auttamaan tai kun kysyn, onko se ja se asia jo tehty kuten sovittiin. "Joo ihan kohta/ei vielä/unohtui/olen juuri menossa tekemään".

Lakanoita ei vaihda, pyyhkeitä ei pestä koskaan jos häneltä kysytään, mies ei ollut koskaan putsannut sinkkuasuntonsa likaviemäriä eikä ilmanvaihtoaukkoa tmv. Tavaroita jätetään minne sattuu eikä niiden paikkaa opetella tai muisteta. KAIKKI pitää opettaa ja anella tekemään kuin lapsen kanssa. Jos mies jotain tekee, se jää puolitiehen. Jääkaapin perkaamisen jälkeen siellä on vanhaa ruokaa, tiskaamisen jälkeen astiat ovat likaisia, eli teen ne hommatkin toistamiseen perässä.

Aikani jaksoin "kasvattaa", keskustella ja sopia, nyt tajusin että keskustelut eivät auta, eivätkä "mun homma/sun homma" -listat. Ero tulille mahdollisimman pian ja laukut olalle.

Tunkekoon mies ne puhtaat kuivat lakanat vaikka palloksi vaatekaappiin kuten aina ennenkin. Lihis tulille ja verkkareissa sohvalle kaivamaan nenä.

Kuinka älykkäänä pidät itseäsi, jos olet pariutunut "miesvauvan" kanssa? Ihan tosissani kysyn.

Ihan kohtalaisen älykkäänä. Suhteeseen liittyvät asiat ovat aina muutakin kuin kotitöitä koskevia, ja mukana tietysti myös tunteet. Miehessä on ollut paljon muita hyviä ominaisuuksia, jotka aikansa kompensoivat tilannetta. Tällä hetkellä ainainen riitely kotitöistä ja miehen passiivisuus ovat kuitenkin liian raskaita suhteessa elämäntilanteeseeni. Käyn töissä ja opiskelen, joten energia ei riitä samojen asioiden vatvomiseen päivästä toiseen.

Ehkä tässä on minunkin parempi olla lukematta ja kommentoimatta näitä viestiketjuja lainkaan, jos ainoa palaute on näykkimistä, älyyn liittyvää tai sitten sotketaan johonkin vakio"valittajaan" (?). Asiallista keskustelua ja vertaistukea tai "onnistumiskertomuksia" olisi rakentavampaa lukea.

Älä sitten ulise nettipalstoillakaan, jos kerran miehesi sinulle kelpaa.

Ymmärrän kyllä, että "opiskelijanaisena" kuppaat miestä oma etusi edellä. Kyllä teidät tiedetään. 

Ja säälin kehitysvammaista miestä, jota käytät hyväksesi. 

Hei apua, sä itse vaikutat sairaalta katkeralta tyypiltä! Jessus mikä angstin määrä. Hae eukkoparka apua kun vielä kykenet, sut pitäis poistaa täältä provoamasta ihmisille asap!!! Kaikkia sitä täälläkin aikaansa kuluttelee...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asun aikuisen miesvauvan kanssa.

Vaikka ennen yhteistä taloutta sovimme pääpelisäännöt kodin suhteen, homma on mennyt riitelyksi. Mies ei vaan ole lainkaan oma-alotteinen eikä välitä siitä, miten paljon tai mitä hoitamattomia koti- tai ulkohommia meillä on.

Äitinsä on tunnustanut (45-vuotiaalle pojalleen juhlapöydässä perunoita kuoriessaan) ettei ole vaatinut tai opettanut pojalle juuri mitään.

Siispä meillä arki on sitä, että mies havahtuu sohvalta kännykkänsä ääreltä silloin, kun pyydän häntä auttamaan tai kun kysyn, onko se ja se asia jo tehty kuten sovittiin. "Joo ihan kohta/ei vielä/unohtui/olen juuri menossa tekemään".

Lakanoita ei vaihda, pyyhkeitä ei pestä koskaan jos häneltä kysytään, mies ei ollut koskaan putsannut sinkkuasuntonsa likaviemäriä eikä ilmanvaihtoaukkoa tmv. Tavaroita jätetään minne sattuu eikä niiden paikkaa opetella tai muisteta. KAIKKI pitää opettaa ja anella tekemään kuin lapsen kanssa. Jos mies jotain tekee, se jää puolitiehen. Jääkaapin perkaamisen jälkeen siellä on vanhaa ruokaa, tiskaamisen jälkeen astiat ovat likaisia, eli teen ne hommatkin toistamiseen perässä.

Aikani jaksoin "kasvattaa", keskustella ja sopia, nyt tajusin että keskustelut eivät auta, eivätkä "mun homma/sun homma" -listat. Ero tulille mahdollisimman pian ja laukut olalle.

Tunkekoon mies ne puhtaat kuivat lakanat vaikka palloksi vaatekaappiin kuten aina ennenkin. Lihis tulille ja verkkareissa sohvalle kaivamaan nenä.

Kuinka älykkäänä pidät itseäsi, jos olet pariutunut "miesvauvan" kanssa? Ihan tosissani kysyn.

Ihan kohtalaisen älykkäänä. Suhteeseen liittyvät asiat ovat aina muutakin kuin kotitöitä koskevia, ja mukana tietysti myös tunteet. Miehessä on ollut paljon muita hyviä ominaisuuksia, jotka aikansa kompensoivat tilannetta. Tällä hetkellä ainainen riitely kotitöistä ja miehen passiivisuus ovat kuitenkin liian raskaita suhteessa elämäntilanteeseeni. Käyn töissä ja opiskelen, joten energia ei riitä samojen asioiden vatvomiseen päivästä toiseen.

Ehkä tässä on minunkin parempi olla lukematta ja kommentoimatta näitä viestiketjuja lainkaan, jos ainoa palaute on näykkimistä, älyyn liittyvää tai sitten sotketaan johonkin vakio"valittajaan" (?). Asiallista keskustelua ja vertaistukea tai "onnistumiskertomuksia" olisi rakentavampaa lukea.

Älä sitten ulise nettipalstoillakaan, jos kerran miehesi sinulle kelpaa.

Ymmärrän kyllä, että "opiskelijanaisena" kuppaat miestä oma etusi edellä. Kyllä teidät tiedetään. 

Ja säälin kehitysvammaista miestä, jota käytät hyväksesi. 

Luoja sulla täytyy olla ankea elämä ja paha olla. Jos sinun piireissäsi aikuisopiskelu palkkatyön päälle on kuppaamista, niin sitten en ihmettele yhtään.

Täällä "uliset" sinäkin joten eiköhän muillakin ole oikeus siihen. Kielenkäyttösi ja ihmisten kutsuminen kehitysvammaiseksi on ihan oma lukunsa.

Menepä haukkumaan seuraavaksi joku muu. Tai mene töihin ja hanki parempaa tekemistä.

Sinä puhut miehestäsi "miesvauvana, jolle äiti joutuu kuorimaan perunat".

Ja se on mielestäsi terveen parisuhteen merkki? Pitäisin miestä jälkeenjääneenä, mikäli oma kuvailusi pitää paikkaansa, ja sinä olet ihan oikea hyväksikäyttäjä siinä tapauksessa. 

Minulla kävi samoin ja nipottaja oli mies vaikka aina meitä naisia haukutaan nipoiksi. Muutimme vuoden seurustelun jälkeen yhteen ja rennosta  miehestä kuoritui äkisti pikkuasioista nipottava tylsimys.

"Miksi kaapinovet on auki?"

" Miksi neuleesi on sohvalla,  vie kaappiin !"

" Maitoa on enää puoli purkkia, et sitten tajunnut ostaa lisää?"

"Muki koneeseen eikä tiskialtaaseen !"

Minulta meni hermo ja aloin kiusoitella miestä Justiinaksi ja pirttihirmuksi,  mies vastasi murjottamalla ja siivoilemalla "sotkujani " mykkänä.  Yhtenä iltana sitten tulin töistä ja mies oli tavaroineen poissa.