Kihlasin mielenkiintoisen ihmisen, avioliitossa hänestä tuli mariseva arjenpyörittäjä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.

Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään? 

Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.

Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä 

Mä kyllä ihmettelen kanssa, että mitä suunnittelutyötä oikein vaaditaan arjen pyörityksessä? Okei, ehkä ruuan kanssa, mutta kun tekee pariksi päiväksi niin välipäivät saa olla rauhassa.

Tiskikone tiskaa ja pyykkikone pesee pyykit, omat ja pienten lasten sotkut siivotaan kun niitä tulee.

Lasten synttärilahjat ostetaan kun kutsu tulee. Mitä suunnittelua siinä erikseen tarvitaan?

Milloin viimeksi huolehdit pyykit koneeseen, kuivumaan ja kaappiin? Milloin täytit ja tyhjensit tai huolsit tiski- tai pesukoneen? Milloin teit ruokaostokset ja suunnittelit ja valmistit viikon ruuat? Milloin siivosit, huolehdit lapset hoitoon ja pois, ruokit ja vaatetit?

Edelleen, mitä suunnittelua tuo vaatii? Sen kun tekee sitä mukaa kun tulee asia vastaan.

Oletko sinä niitä ihmisiä, kun lapset sanoo on nälkä, sinä lähdet kauppaan ostamaan ruokatarvikkeita?

Olen eri tyyppi, mutta mitä vttua tarkoittaa "lapset sanoo on nälkä"??

Miettikää hyvät veljet useammankin kerran, ennekuin otatte tuollaisen ristin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.

Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään? 

Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.

Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä 

Mitä löytyy kuiva-ainekaapista ja pakastimesta, mikä vaatii täydennystä, jotta jokaista tomaattimurskapurkkia ei tarvitse erikseen lähteä hakemaan kaupasta kesken ruuanlaiton; mitkä laskut erääntyvät milloinkin ja mitä pitää muistaa naputella verkkopankkiin; pitää tarkistaa vakuutusten tilanne, vaatiiko se muutoksia; löytyykö lapsille syksyksi ja talveksi sopivankokoisia, ehjiä vaatteita vai pitääkö hankkia uutta ennen kurakelejä ja paukkupakkasia; vieläkö edellistalviset sukset, luistimet, lasketteluvermeet yms. käyvät vai pitääkö hankkia uusia; milloin ja kenellä on seuraava neuvola/ vasukeskustelu/ vanhempainilta/ hammaslääkäri/ harrasteporukan suunnittelukokous; miten järjestellään lasten harrastekyydit ja kuka ne hoitaa; mitä ostetaan lahjaksi anopin kuusikymppisille, onko kaikille sopivat juhlavaatteet vai pitääkö hankkia uusia; millaista pyykkiä pitää pestä ja milloin että kaikille löytyy puhtaita sukkia, pikkareita, paitoja ja housuja silloin kun on tarvis... jatka itse listaa. Tuon lisäksi jonkun pitää myös hoitaa listatut asiat. Se et teillä ilmeisesti ole sinä, kun et edes tiedä että tuollaisia hommia pitää ennakoida.

Ei, en edelleenkään SUUNNITTELE elämääni vanne päätä kiristäen , vaan sitä eletään niin kuin normaalia elämää eletään. Katko sinä toki verisuonet päästäsi harrasteporukan suunnittelukokouksilla, ihan itse kehität oman ahdingosi eläessäsi elämääsi pelkästään suorittamalla. 

Aloituksen kanssa litaniallasi ei ole mitään tekemistä. Se on ihan itse pääsi sisällä kehittämää harhaa siitä mitä elämän pitäisi olla. 

Mitä karsisit tuosta yllä olevasta listasta? Lähdetään nyt kuitenkin siitä, että niitä lapsia on jo olemassa eikä niitä voi palauttaa.

Jos sinä tarkistat päivittäin luistimet, sukset, pikkarit, sukat , laskettelutarvikkeet, vakuutukset ja et osaa pestä pyykkiä tarvittaessa, on se ihan sinun itsesi valitsema elämäntapa. Samoin kuin päivittäin eteen tulevat anopin 60-vuotisjuhlat. Jaksuja luistimien mittailuun. 

Sinulla on ymmärryksessä jotain isompaa häikkää tai sitten olet tosi huono provoilija, mutta kaivan nyt tuosta oksennuksestasi tämän ydinasian: minulla ei ole ongelmaa arjen asioissa koska osaan ennakoida ja suunnitella. Meillä se on tuo puoliso, jolta on aina puhtaat alkkarit ja sukat lopussa.

Vastasin esitettyyn kysymykseen. Sinäkö peset ihan oikeasti vain omia vaatteitasi? Ja puolisosi omiaan?  Ja olet valinnut puolisoksesi ihmisen jolla on vain muutamat alusvaatteet?

No nyt kommentointi saavutti jälleen uuden tason.

Kysymykseen/kysymyksiin vastaamatta jättäminen on juuri tätä naisten "kommunikointia".

Hyvin säkin vedät. Ja miehen pitää kuitenkin lukea sunkin ajatukset, eikö niinkin? 

Onhan tuo kummallinen väite, että puolison valinnassa pitää ottaa huomioon tämän käyttämien alusvaatteiden määrä. En minä ainkaan tiedä miehen kalsarien määrää enkä sitä, onko kaikki likaisena ja milloin hänen pitää ostaa uusia. Jos mies marisee, että kaapissa ei ole puhtaita, niin minkäs minä sille voin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.

Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään? 

Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.

Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä 

Mä kyllä ihmettelen kanssa, että mitä suunnittelutyötä oikein vaaditaan arjen pyörityksessä? Okei, ehkä ruuan kanssa, mutta kun tekee pariksi päiväksi niin välipäivät saa olla rauhassa.

Tiskikone tiskaa ja pyykkikone pesee pyykit, omat ja pienten lasten sotkut siivotaan kun niitä tulee.

Lasten synttärilahjat ostetaan kun kutsu tulee. Mitä suunnittelua siinä erikseen tarvitaan?

Milloin viimeksi huolehdit pyykit koneeseen, kuivumaan ja kaappiin? Milloin täytit ja tyhjensit tai huolsit tiski- tai pesukoneen? Milloin teit ruokaostokset ja suunnittelit ja valmistit viikon ruuat? Milloin siivosit, huolehdit lapset hoitoon ja pois, ruokit ja vaatetit?

Edelleen, mitä suunnittelua tuo vaatii? Sen kun tekee sitä mukaa kun tulee asia vastaan.

Oletko sinä niitä ihmisiä, kun lapset sanoo on nälkä, sinä lähdet kauppaan ostamaan ruokatarvikkeita?

Olen eri tyyppi, mutta mitä vttua tarkoittaa "lapset sanoo on nälkä"??

No hups, korjaataanpas, niin ymmärrät. Lapset sanovat "on nälkä".

Vierailija kirjoitti:

Asun aikuisen miesvauvan kanssa.

Vaikka ennen yhteistä taloutta sovimme pääpelisäännöt kodin suhteen, homma on mennyt riitelyksi. Mies ei vaan ole lainkaan oma-alotteinen eikä välitä siitä, miten paljon tai mitä hoitamattomia koti- tai ulkohommia meillä on.

Äitinsä on tunnustanut (45-vuotiaalle pojalleen juhlapöydässä perunoita kuoriessaan) ettei ole vaatinut tai opettanut pojalle juuri mitään.

Siispä meillä arki on sitä, että mies havahtuu sohvalta kännykkänsä ääreltä silloin, kun pyydän häntä auttamaan tai kun kysyn, onko se ja se asia jo tehty kuten sovittiin. "Joo ihan kohta/ei vielä/unohtui/olen juuri menossa tekemään".

Lakanoita ei vaihda, pyyhkeitä ei pestä koskaan jos häneltä kysytään, mies ei ollut koskaan putsannut sinkkuasuntonsa likaviemäriä eikä ilmanvaihtoaukkoa tmv. Tavaroita jätetään minne sattuu eikä niiden paikkaa opetella tai muisteta. KAIKKI pitää opettaa ja anella tekemään kuin lapsen kanssa. Jos mies jotain tekee, se jää puolitiehen. Jääkaapin perkaamisen jälkeen siellä on vanhaa ruokaa, tiskaamisen jälkeen astiat ovat likaisia, eli teen ne hommatkin toistamiseen perässä.

Aikani jaksoin "kasvattaa", keskustella ja sopia, nyt tajusin että keskustelut eivät auta, eivätkä "mun homma/sun homma" -listat. Ero tulille mahdollisimman pian ja laukut olalle.

Tunkekoon mies ne puhtaat kuivat lakanat vaikka palloksi vaatekaappiin kuten aina ennenkin. Lihis tulille ja verkkareissa sohvalle kaivamaan nenä.

Jaahas. Taas tämä työn raskaan raataja tuli yleistelemään vaikeuksiaan.Onkin jo jatkanut useamman vuoden, mutta ei väsy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.

Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään? 

Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.

Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä 

Mitä löytyy kuiva-ainekaapista ja pakastimesta, mikä vaatii täydennystä, jotta jokaista tomaattimurskapurkkia ei tarvitse erikseen lähteä hakemaan kaupasta kesken ruuanlaiton; mitkä laskut erääntyvät milloinkin ja mitä pitää muistaa naputella verkkopankkiin; pitää tarkistaa vakuutusten tilanne, vaatiiko se muutoksia; löytyykö lapsille syksyksi ja talveksi sopivankokoisia, ehjiä vaatteita vai pitääkö hankkia uutta ennen kurakelejä ja paukkupakkasia; vieläkö edellistalviset sukset, luistimet, lasketteluvermeet yms. käyvät vai pitääkö hankkia uusia; milloin ja kenellä on seuraava neuvola/ vasukeskustelu/ vanhempainilta/ hammaslääkäri/ harrasteporukan suunnittelukokous; miten järjestellään lasten harrastekyydit ja kuka ne hoitaa; mitä ostetaan lahjaksi anopin kuusikymppisille, onko kaikille sopivat juhlavaatteet vai pitääkö hankkia uusia; millaista pyykkiä pitää pestä ja milloin että kaikille löytyy puhtaita sukkia, pikkareita, paitoja ja housuja silloin kun on tarvis... jatka itse listaa. Tuon lisäksi jonkun pitää myös hoitaa listatut asiat. Se et teillä ilmeisesti ole sinä, kun et edes tiedä että tuollaisia hommia pitää ennakoida.

Ei, en edelleenkään SUUNNITTELE elämääni vanne päätä kiristäen , vaan sitä eletään niin kuin normaalia elämää eletään. Katko sinä toki verisuonet päästäsi harrasteporukan suunnittelukokouksilla, ihan itse kehität oman ahdingosi eläessäsi elämääsi pelkästään suorittamalla. 

Aloituksen kanssa litaniallasi ei ole mitään tekemistä. Se on ihan itse pääsi sisällä kehittämää harhaa siitä mitä elämän pitäisi olla. 

Mitä karsisit tuosta yllä olevasta listasta? Lähdetään nyt kuitenkin siitä, että niitä lapsia on jo olemassa eikä niitä voi palauttaa.

Jos sinä tarkistat päivittäin luistimet, sukset, pikkarit, sukat , laskettelutarvikkeet, vakuutukset ja et osaa pestä pyykkiä tarvittaessa, on se ihan sinun itsesi valitsema elämäntapa. Samoin kuin päivittäin eteen tulevat anopin 60-vuotisjuhlat. Jaksuja luistimien mittailuun. 

Sinulla on ymmärryksessä jotain isompaa häikkää tai sitten olet tosi huono provoilija, mutta kaivan nyt tuosta oksennuksestasi tämän ydinasian: minulla ei ole ongelmaa arjen asioissa koska osaan ennakoida ja suunnitella. Meillä se on tuo puoliso, jolta on aina puhtaat alkkarit ja sukat lopussa.

Vastasin esitettyyn kysymykseen. Sinäkö peset ihan oikeasti vain omia vaatteitasi? Ja puolisosi omiaan?  Ja olet valinnut puolisoksesi ihmisen jolla on vain muutamat alusvaatteet?

No nyt kommentointi saavutti jälleen uuden tason.

Kysymykseen/kysymyksiin vastaamatta jättäminen on juuri tätä naisten "kommunikointia".

Hyvin säkin vedät. Ja miehen pitää kuitenkin lukea sunkin ajatukset, eikö niinkin? 

Onhan tuo kummallinen väite, että puolison valinnassa pitää ottaa huomioon tämän käyttämien alusvaatteiden määrä. En minä ainkaan tiedä miehen kalsarien määrää enkä sitä, onko kaikki likaisena ja milloin hänen pitää ostaa uusia. Jos mies marisee, että kaapissa ei ole puhtaita, niin minkäs minä sille voin?

Jaatte kotityöt määrittelemälläsi tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.

Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään? 

Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.

Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä 

Mitä löytyy kuiva-ainekaapista ja pakastimesta, mikä vaatii täydennystä, jotta jokaista tomaattimurskapurkkia ei tarvitse erikseen lähteä hakemaan kaupasta kesken ruuanlaiton; mitkä laskut erääntyvät milloinkin ja mitä pitää muistaa naputella verkkopankkiin; pitää tarkistaa vakuutusten tilanne, vaatiiko se muutoksia; löytyykö lapsille syksyksi ja talveksi sopivankokoisia, ehjiä vaatteita vai pitääkö hankkia uutta ennen kurakelejä ja paukkupakkasia; vieläkö edellistalviset sukset, luistimet, lasketteluvermeet yms. käyvät vai pitääkö hankkia uusia; milloin ja kenellä on seuraava neuvola/ vasukeskustelu/ vanhempainilta/ hammaslääkäri/ harrasteporukan suunnittelukokous; miten järjestellään lasten harrastekyydit ja kuka ne hoitaa; mitä ostetaan lahjaksi anopin kuusikymppisille, onko kaikille sopivat juhlavaatteet vai pitääkö hankkia uusia; millaista pyykkiä pitää pestä ja milloin että kaikille löytyy puhtaita sukkia, pikkareita, paitoja ja housuja silloin kun on tarvis... jatka itse listaa. Tuon lisäksi jonkun pitää myös hoitaa listatut asiat. Se et teillä ilmeisesti ole sinä, kun et edes tiedä että tuollaisia hommia pitää ennakoida.

Ei, en edelleenkään SUUNNITTELE elämääni vanne päätä kiristäen , vaan sitä eletään niin kuin normaalia elämää eletään. Katko sinä toki verisuonet päästäsi harrasteporukan suunnittelukokouksilla, ihan itse kehität oman ahdingosi eläessäsi elämääsi pelkästään suorittamalla. 

Aloituksen kanssa litaniallasi ei ole mitään tekemistä. Se on ihan itse pääsi sisällä kehittämää harhaa siitä mitä elämän pitäisi olla. 

Mitä karsisit tuosta yllä olevasta listasta? Lähdetään nyt kuitenkin siitä, että niitä lapsia on jo olemassa eikä niitä voi palauttaa.

Jos sinä tarkistat päivittäin luistimet, sukset, pikkarit, sukat , laskettelutarvikkeet, vakuutukset ja et osaa pestä pyykkiä tarvittaessa, on se ihan sinun itsesi valitsema elämäntapa. Samoin kuin päivittäin eteen tulevat anopin 60-vuotisjuhlat. Jaksuja luistimien mittailuun. 

Sinulla on ymmärryksessä jotain isompaa häikkää tai sitten olet tosi huono provoilija, mutta kaivan nyt tuosta oksennuksestasi tämän ydinasian: minulla ei ole ongelmaa arjen asioissa koska osaan ennakoida ja suunnitella. Meillä se on tuo puoliso, jolta on aina puhtaat alkkarit ja sukat lopussa.

Vastasin esitettyyn kysymykseen. Sinäkö peset ihan oikeasti vain omia vaatteitasi? Ja puolisosi omiaan?  Ja olet valinnut puolisoksesi ihmisen jolla on vain muutamat alusvaatteet?

No nyt kommentointi saavutti jälleen uuden tason.

Kysymykseen/kysymyksiin vastaamatta jättäminen on juuri tätä naisten "kommunikointia".

Hyvin säkin vedät. Ja miehen pitää kuitenkin lukea sunkin ajatukset, eikö niinkin? 

Onhan tuo kummallinen väite, että puolison valinnassa pitää ottaa huomioon tämän käyttämien alusvaatteiden määrä. En minä ainkaan tiedä miehen kalsarien määrää enkä sitä, onko kaikki likaisena ja milloin hänen pitää ostaa uusia. Jos mies marisee, että kaapissa ei ole puhtaita, niin minkäs minä sille voin?

Jaatte kotityöt määrittelemälläsi tavalla.

Nyt en ymmärrä. Kyse oli puolison alusvaatteista, niiden määrästä ja siitä, onko kaikki likaisia. Kyseessä on puolison ongelma, jos hänellä ei ole niitä puhtaina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palstan miesten mielestä mies on älykkäämpi kuin nainen ja johtaja-ainesta toisin kuin nanen. En näe mitään älykkyyttä ja johtajuutta mieskirjoittajien lihiksen ja pleikan perään vollottavissa viesteissä. Perheen ja kodin elämä vaikuttaa enemmistölle täysin vieraalta. Onko joku muka huolehtinut tuollaisen asenteen omaavia henkisiä setämiehiä minkäänlaiseksi kumppaniksi?

Lihis ja pleikka on mainittu muutamassa naisen kirjoittamassa provoviestissä, koko muu 12-sivuinen ketju on täynnä naisten itkua luistimista ja tomaattimurskasta. Oletko sokea, kehitysmaisa vai ihan vaan nainen? 

Oletko syrjäytynyt nettisoturi pimeässä yksiössä täynnä mäkkäriruokaa ja vihaa naisia ja näiden onnellisia miehiä kohtaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.

Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään? 

Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.

Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä 

Mä kyllä ihmettelen kanssa, että mitä suunnittelutyötä oikein vaaditaan arjen pyörityksessä? Okei, ehkä ruuan kanssa, mutta kun tekee pariksi päiväksi niin välipäivät saa olla rauhassa.

Tiskikone tiskaa ja pyykkikone pesee pyykit, omat ja pienten lasten sotkut siivotaan kun niitä tulee.

Lasten synttärilahjat ostetaan kun kutsu tulee. Mitä suunnittelua siinä erikseen tarvitaan?

Milloin viimeksi huolehdit pyykit koneeseen, kuivumaan ja kaappiin? Milloin täytit ja tyhjensit tai huolsit tiski- tai pesukoneen? Milloin teit ruokaostokset ja suunnittelit ja valmistit viikon ruuat? Milloin siivosit, huolehdit lapset hoitoon ja pois, ruokit ja vaatetit?

Edelleen, mitä suunnittelua tuo vaatii? Sen kun tekee sitä mukaa kun tulee asia vastaan.

Oletko sinä niitä ihmisiä, kun lapset sanoo on nälkä, sinä lähdet kauppaan ostamaan ruokatarvikkeita?

En. Eihän siinä mitään järkeä olisi. Mutta ei niitä ruokia tarvitse suunnitella sen kummemmin. Sen kun menee kauppaan ja ostaa.

Vierailija kirjoitti:

Tutustumisvaihe ja seurustelu: kolme tuntia hässimistä per päivä, kaikki sujuu täydellisesti. Lihapiirakka + ketsuppi kelpaa. Voiveitsi tiskialtaassa ei kiinnosta ketään. Playstation ja KOFFin sixpack kelpaa sisustuksena. Voit käydä vapaasti kavereiden kanssa lätkämatsissa tai perjantaina irkkubaarissa. Elämä hymyilee.

Kihlat ja yhteenmuutto: joka toinen päivä bylsitään. Lihapiirakka ketsupilla menee silloin tällöin, mutta muuten aletaan tekemään vegevaihtoehtoja ja porkkanakeittoa. Limenvihreä sisustus alkaa ottaa valtaa. Pleikkari saa sentään olla vielä olohuoneen TV-tason alla. Lätkämatsissa saa käydä lauantaisin, jos ei ole muuta menoa. Baareissa käydään vain enää yhdessä.

Naimisiinmeno ja arki: fyysinen kanssakäyminen vähenee pikkuhiljaa ja vuoden-kahden päästä muijaa kiinnostaa ehkä kerran kuukaudessa saunan jälkeen. Lihapiirakkaa saat syödä enää vain silloin kun olet yksin kotona. Koko talo on kuin Ikean sisustuslehdestä ja Playstation pölyttyy työhuoneen nurkassa, koska ne johdotkin on niin rumat eivätkä sovi siihen limenvihreään ja valkoiseen sisustukseen. Siivota pitää joka päivä. Kavereita saa nähdä vain, jos ne ovat yhteisiä kavereita. Todennäköisesti jokainen lauantai menee jossain kaverikutsuilla, jossa kuunnellaan Anssi Kelaa. Et pelaa enää jalkapalloa kavereiden kanssa vaan vaimon valitseman kaverin kanssa sulkapalloa. Vaimo ihailee Instagramissa täydellisiä koteja ja nipottaa miehelle, että sinäkin voisit tehdä meidän kodista tuollaisen kuin Angelina Jolielilla on. Mies kuuntelee sitä huutoa ja mielessä vilkkuu se ihana aika kun NHL2005 ja Grand Theft Auto San Andreas tuli molemmat ulos.

Eli vain naiset ovat aikuisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asun aikuisen miesvauvan kanssa.

Vaikka ennen yhteistä taloutta sovimme pääpelisäännöt kodin suhteen, homma on mennyt riitelyksi. Mies ei vaan ole lainkaan oma-alotteinen eikä välitä siitä, miten paljon tai mitä hoitamattomia koti- tai ulkohommia meillä on.

Äitinsä on tunnustanut (45-vuotiaalle pojalleen juhlapöydässä perunoita kuoriessaan) ettei ole vaatinut tai opettanut pojalle juuri mitään.

Siispä meillä arki on sitä, että mies havahtuu sohvalta kännykkänsä ääreltä silloin, kun pyydän häntä auttamaan tai kun kysyn, onko se ja se asia jo tehty kuten sovittiin. "Joo ihan kohta/ei vielä/unohtui/olen juuri menossa tekemään".

Lakanoita ei vaihda, pyyhkeitä ei pestä koskaan jos häneltä kysytään, mies ei ollut koskaan putsannut sinkkuasuntonsa likaviemäriä eikä ilmanvaihtoaukkoa tmv. Tavaroita jätetään minne sattuu eikä niiden paikkaa opetella tai muisteta. KAIKKI pitää opettaa ja anella tekemään kuin lapsen kanssa. Jos mies jotain tekee, se jää puolitiehen. Jääkaapin perkaamisen jälkeen siellä on vanhaa ruokaa, tiskaamisen jälkeen astiat ovat likaisia, eli teen ne hommatkin toistamiseen perässä.

Aikani jaksoin "kasvattaa", keskustella ja sopia, nyt tajusin että keskustelut eivät auta, eivätkä "mun homma/sun homma" -listat. Ero tulille mahdollisimman pian ja laukut olalle.

Tunkekoon mies ne puhtaat kuivat lakanat vaikka palloksi vaatekaappiin kuten aina ennenkin. Lihis tulille ja verkkareissa sohvalle kaivamaan nenä.

Jaahas. Taas tämä työn raskaan raataja tuli yleistelemään vaikeuksiaan.Onkin jo jatkanut useamman vuoden, mutta ei väsy.

En ole kirjoittanut kertaakaan aiemmin tänne, joten vaikea sanoa mistä puhut. Jos sinulla ei ole mitään rakentavaa aiheeseen liittyvää sanottavaa, niin ehkä meidän ei kannata kommunikoida enempää. Omituisen vihamielistä kommentointia täällä, ikäänkuin pitäisi lyödä lyttyyn toisen ihmisen kokemus ja tuntemukset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.

Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään? 

Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.

Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä 

Mitä löytyy kuiva-ainekaapista ja pakastimesta, mikä vaatii täydennystä, jotta jokaista tomaattimurskapurkkia ei tarvitse erikseen lähteä hakemaan kaupasta kesken ruuanlaiton; mitkä laskut erääntyvät milloinkin ja mitä pitää muistaa naputella verkkopankkiin; pitää tarkistaa vakuutusten tilanne, vaatiiko se muutoksia; löytyykö lapsille syksyksi ja talveksi sopivankokoisia, ehjiä vaatteita vai pitääkö hankkia uutta ennen kurakelejä ja paukkupakkasia; vieläkö edellistalviset sukset, luistimet, lasketteluvermeet yms. käyvät vai pitääkö hankkia uusia; milloin ja kenellä on seuraava neuvola/ vasukeskustelu/ vanhempainilta/ hammaslääkäri/ harrasteporukan suunnittelukokous; miten järjestellään lasten harrastekyydit ja kuka ne hoitaa; mitä ostetaan lahjaksi anopin kuusikymppisille, onko kaikille sopivat juhlavaatteet vai pitääkö hankkia uusia; millaista pyykkiä pitää pestä ja milloin että kaikille löytyy puhtaita sukkia, pikkareita, paitoja ja housuja silloin kun on tarvis... jatka itse listaa. Tuon lisäksi jonkun pitää myös hoitaa listatut asiat. Se et teillä ilmeisesti ole sinä, kun et edes tiedä että tuollaisia hommia pitää ennakoida.

Ei, en edelleenkään SUUNNITTELE elämääni vanne päätä kiristäen , vaan sitä eletään niin kuin normaalia elämää eletään. Katko sinä toki verisuonet päästäsi harrasteporukan suunnittelukokouksilla, ihan itse kehität oman ahdingosi eläessäsi elämääsi pelkästään suorittamalla. 

Aloituksen kanssa litaniallasi ei ole mitään tekemistä. Se on ihan itse pääsi sisällä kehittämää harhaa siitä mitä elämän pitäisi olla. 

Mitä karsisit tuosta yllä olevasta listasta? Lähdetään nyt kuitenkin siitä, että niitä lapsia on jo olemassa eikä niitä voi palauttaa.

Jos sinä tarkistat päivittäin luistimet, sukset, pikkarit, sukat , laskettelutarvikkeet, vakuutukset ja et osaa pestä pyykkiä tarvittaessa, on se ihan sinun itsesi valitsema elämäntapa. Samoin kuin päivittäin eteen tulevat anopin 60-vuotisjuhlat. Jaksuja luistimien mittailuun. 

Sinulla on ymmärryksessä jotain isompaa häikkää tai sitten olet tosi huono provoilija, mutta kaivan nyt tuosta oksennuksestasi tämän ydinasian: minulla ei ole ongelmaa arjen asioissa koska osaan ennakoida ja suunnitella. Meillä se on tuo puoliso, jolta on aina puhtaat alkkarit ja sukat lopussa.

Vastasin esitettyyn kysymykseen. Sinäkö peset ihan oikeasti vain omia vaatteitasi? Ja puolisosi omiaan?  Ja olet valinnut puolisoksesi ihmisen jolla on vain muutamat alusvaatteet?

No nyt kommentointi saavutti jälleen uuden tason.

Kysymykseen/kysymyksiin vastaamatta jättäminen on juuri tätä naisten "kommunikointia".

Hyvin säkin vedät. Ja miehen pitää kuitenkin lukea sunkin ajatukset, eikö niinkin? 

Onhan tuo kummallinen väite, että puolison valinnassa pitää ottaa huomioon tämän käyttämien alusvaatteiden määrä. En minä ainkaan tiedä miehen kalsarien määrää enkä sitä, onko kaikki likaisena ja milloin hänen pitää ostaa uusia. Jos mies marisee, että kaapissa ei ole puhtaita, niin minkäs minä sille voin?

Jaatte kotityöt määrittelemälläsi tavalla.

Nyt en ymmärrä. Kyse oli puolison alusvaatteista, niiden määrästä ja siitä, onko kaikki likaisia. Kyseessä on puolison ongelma, jos hänellä ei ole niitä puhtaina.

Kyllä se loppujen lopuksi on molempien ongelma, jos hommat ei suju.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.

Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään? 

Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.

Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä 

Mitä löytyy kuiva-ainekaapista ja pakastimesta, mikä vaatii täydennystä, jotta jokaista tomaattimurskapurkkia ei tarvitse erikseen lähteä hakemaan kaupasta kesken ruuanlaiton; mitkä laskut erääntyvät milloinkin ja mitä pitää muistaa naputella verkkopankkiin; pitää tarkistaa vakuutusten tilanne, vaatiiko se muutoksia; löytyykö lapsille syksyksi ja talveksi sopivankokoisia, ehjiä vaatteita vai pitääkö hankkia uutta ennen kurakelejä ja paukkupakkasia; vieläkö edellistalviset sukset, luistimet, lasketteluvermeet yms. käyvät vai pitääkö hankkia uusia; milloin ja kenellä on seuraava neuvola/ vasukeskustelu/ vanhempainilta/ hammaslääkäri/ harrasteporukan suunnittelukokous; miten järjestellään lasten harrastekyydit ja kuka ne hoitaa; mitä ostetaan lahjaksi anopin kuusikymppisille, onko kaikille sopivat juhlavaatteet vai pitääkö hankkia uusia; millaista pyykkiä pitää pestä ja milloin että kaikille löytyy puhtaita sukkia, pikkareita, paitoja ja housuja silloin kun on tarvis... jatka itse listaa. Tuon lisäksi jonkun pitää myös hoitaa listatut asiat. Se et teillä ilmeisesti ole sinä, kun et edes tiedä että tuollaisia hommia pitää ennakoida.

Ei, en edelleenkään SUUNNITTELE elämääni vanne päätä kiristäen , vaan sitä eletään niin kuin normaalia elämää eletään. Katko sinä toki verisuonet päästäsi harrasteporukan suunnittelukokouksilla, ihan itse kehität oman ahdingosi eläessäsi elämääsi pelkästään suorittamalla. 

Aloituksen kanssa litaniallasi ei ole mitään tekemistä. Se on ihan itse pääsi sisällä kehittämää harhaa siitä mitä elämän pitäisi olla. 

Mitä karsisit tuosta yllä olevasta listasta? Lähdetään nyt kuitenkin siitä, että niitä lapsia on jo olemassa eikä niitä voi palauttaa.

Jos sinä tarkistat päivittäin luistimet, sukset, pikkarit, sukat , laskettelutarvikkeet, vakuutukset ja et osaa pestä pyykkiä tarvittaessa, on se ihan sinun itsesi valitsema elämäntapa. Samoin kuin päivittäin eteen tulevat anopin 60-vuotisjuhlat. Jaksuja luistimien mittailuun. 

Sinulla on ymmärryksessä jotain isompaa häikkää tai sitten olet tosi huono provoilija, mutta kaivan nyt tuosta oksennuksestasi tämän ydinasian: minulla ei ole ongelmaa arjen asioissa koska osaan ennakoida ja suunnitella. Meillä se on tuo puoliso, jolta on aina puhtaat alkkarit ja sukat lopussa.

Vastasin esitettyyn kysymykseen. Sinäkö peset ihan oikeasti vain omia vaatteitasi? Ja puolisosi omiaan?  Ja olet valinnut puolisoksesi ihmisen jolla on vain muutamat alusvaatteet?

No nyt kommentointi saavutti jälleen uuden tason.

Kysymykseen/kysymyksiin vastaamatta jättäminen on juuri tätä naisten "kommunikointia".

Hyvin säkin vedät. Ja miehen pitää kuitenkin lukea sunkin ajatukset, eikö niinkin? 

Onhan tuo kummallinen väite, että puolison valinnassa pitää ottaa huomioon tämän käyttämien alusvaatteiden määrä. En minä ainkaan tiedä miehen kalsarien määrää enkä sitä, onko kaikki likaisena ja milloin hänen pitää ostaa uusia. Jos mies marisee, että kaapissa ei ole puhtaita, niin minkäs minä sille voin?

Jaatte kotityöt määrittelemälläsi tavalla.

Nyt en ymmärrä. Kyse oli puolison alusvaatteista, niiden määrästä ja siitä, onko kaikki likaisia. Kyseessä on puolison ongelma, jos hänellä ei ole niitä puhtaina.

Kyllä se loppujen lopuksi on molempien ongelma, jos hommat ei suju.

Edelleenkään miehen alusvaatteiden määrä ja tilanne ei vaikuta minun elämääni yhtään mitään, kyseessä on vain ja ainoastaan miehen ongelma. Jos se on miehelle ongelma, hän aikuisena keksii kyllä ratkaisun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.

Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään? 

Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.

Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä 

Mitä löytyy kuiva-ainekaapista ja pakastimesta, mikä vaatii täydennystä, jotta jokaista tomaattimurskapurkkia ei tarvitse erikseen lähteä hakemaan kaupasta kesken ruuanlaiton; mitkä laskut erääntyvät milloinkin ja mitä pitää muistaa naputella verkkopankkiin; pitää tarkistaa vakuutusten tilanne, vaatiiko se muutoksia; löytyykö lapsille syksyksi ja talveksi sopivankokoisia, ehjiä vaatteita vai pitääkö hankkia uutta ennen kurakelejä ja paukkupakkasia; vieläkö edellistalviset sukset, luistimet, lasketteluvermeet yms. käyvät vai pitääkö hankkia uusia; milloin ja kenellä on seuraava neuvola/ vasukeskustelu/ vanhempainilta/ hammaslääkäri/ harrasteporukan suunnittelukokous; miten järjestellään lasten harrastekyydit ja kuka ne hoitaa; mitä ostetaan lahjaksi anopin kuusikymppisille, onko kaikille sopivat juhlavaatteet vai pitääkö hankkia uusia; millaista pyykkiä pitää pestä ja milloin että kaikille löytyy puhtaita sukkia, pikkareita, paitoja ja housuja silloin kun on tarvis... jatka itse listaa. Tuon lisäksi jonkun pitää myös hoitaa listatut asiat. Se et teillä ilmeisesti ole sinä, kun et edes tiedä että tuollaisia hommia pitää ennakoida.

Ei, en edelleenkään SUUNNITTELE elämääni vanne päätä kiristäen , vaan sitä eletään niin kuin normaalia elämää eletään. Katko sinä toki verisuonet päästäsi harrasteporukan suunnittelukokouksilla, ihan itse kehität oman ahdingosi eläessäsi elämääsi pelkästään suorittamalla. 

Aloituksen kanssa litaniallasi ei ole mitään tekemistä. Se on ihan itse pääsi sisällä kehittämää harhaa siitä mitä elämän pitäisi olla. 

Mitä karsisit tuosta yllä olevasta listasta? Lähdetään nyt kuitenkin siitä, että niitä lapsia on jo olemassa eikä niitä voi palauttaa.

Jos sinä tarkistat päivittäin luistimet, sukset, pikkarit, sukat , laskettelutarvikkeet, vakuutukset ja et osaa pestä pyykkiä tarvittaessa, on se ihan sinun itsesi valitsema elämäntapa. Samoin kuin päivittäin eteen tulevat anopin 60-vuotisjuhlat. Jaksuja luistimien mittailuun. 

Sinulla on ymmärryksessä jotain isompaa häikkää tai sitten olet tosi huono provoilija, mutta kaivan nyt tuosta oksennuksestasi tämän ydinasian: minulla ei ole ongelmaa arjen asioissa koska osaan ennakoida ja suunnitella. Meillä se on tuo puoliso, jolta on aina puhtaat alkkarit ja sukat lopussa.

Vastasin esitettyyn kysymykseen. Sinäkö peset ihan oikeasti vain omia vaatteitasi? Ja puolisosi omiaan?  Ja olet valinnut puolisoksesi ihmisen jolla on vain muutamat alusvaatteet?

No nyt kommentointi saavutti jälleen uuden tason.

Kysymykseen/kysymyksiin vastaamatta jättäminen on juuri tätä naisten "kommunikointia".

Hyvin säkin vedät. Ja miehen pitää kuitenkin lukea sunkin ajatukset, eikö niinkin? 

Onhan tuo kummallinen väite, että puolison valinnassa pitää ottaa huomioon tämän käyttämien alusvaatteiden määrä. En minä ainkaan tiedä miehen kalsarien määrää enkä sitä, onko kaikki likaisena ja milloin hänen pitää ostaa uusia. Jos mies marisee, että kaapissa ei ole puhtaita, niin minkäs minä sille voin?

Jaatte kotityöt määrittelemälläsi tavalla.

Nyt en ymmärrä. Kyse oli puolison alusvaatteista, niiden määrästä ja siitä, onko kaikki likaisia. Kyseessä on puolison ongelma, jos hänellä ei ole niitä puhtaina.

Kyllä se loppujen lopuksi on molempien ongelma, jos hommat ei suju.

Edelleenkään miehen alusvaatteiden määrä ja tilanne ei vaikuta minun elämääni yhtään mitään, kyseessä on vain ja ainoastaan miehen ongelma. Jos se on miehelle ongelma, hän aikuisena keksii kyllä ratkaisun.

Mielenkiintoinen liitto.

Vierailija kirjoitti:

Jos mielenkiintoisesta ihmisestä tulee vakiintumisen myötä mariseva arjen pyörittäjä, niin kannattaa katsoa peiliin, syyllinen löytyy sieltä peilikuvasta.

Naiset nimenomaan  eivät osaa katsoa sinne peiliin, tämä on totuus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.

Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään? 

Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.

Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä 

Mitä löytyy kuiva-ainekaapista ja pakastimesta, mikä vaatii täydennystä, jotta jokaista tomaattimurskapurkkia ei tarvitse erikseen lähteä hakemaan kaupasta kesken ruuanlaiton; mitkä laskut erääntyvät milloinkin ja mitä pitää muistaa naputella verkkopankkiin; pitää tarkistaa vakuutusten tilanne, vaatiiko se muutoksia; löytyykö lapsille syksyksi ja talveksi sopivankokoisia, ehjiä vaatteita vai pitääkö hankkia uutta ennen kurakelejä ja paukkupakkasia; vieläkö edellistalviset sukset, luistimet, lasketteluvermeet yms. käyvät vai pitääkö hankkia uusia; milloin ja kenellä on seuraava neuvola/ vasukeskustelu/ vanhempainilta/ hammaslääkäri/ harrasteporukan suunnittelukokous; miten järjestellään lasten harrastekyydit ja kuka ne hoitaa; mitä ostetaan lahjaksi anopin kuusikymppisille, onko kaikille sopivat juhlavaatteet vai pitääkö hankkia uusia; millaista pyykkiä pitää pestä ja milloin että kaikille löytyy puhtaita sukkia, pikkareita, paitoja ja housuja silloin kun on tarvis... jatka itse listaa. Tuon lisäksi jonkun pitää myös hoitaa listatut asiat. Se et teillä ilmeisesti ole sinä, kun et edes tiedä että tuollaisia hommia pitää ennakoida.

Ei, en edelleenkään SUUNNITTELE elämääni vanne päätä kiristäen , vaan sitä eletään niin kuin normaalia elämää eletään. Katko sinä toki verisuonet päästäsi harrasteporukan suunnittelukokouksilla, ihan itse kehität oman ahdingosi eläessäsi elämääsi pelkästään suorittamalla. 

Aloituksen kanssa litaniallasi ei ole mitään tekemistä. Se on ihan itse pääsi sisällä kehittämää harhaa siitä mitä elämän pitäisi olla. 

Mitä karsisit tuosta yllä olevasta listasta? Lähdetään nyt kuitenkin siitä, että niitä lapsia on jo olemassa eikä niitä voi palauttaa.

Jos sinä tarkistat päivittäin luistimet, sukset, pikkarit, sukat , laskettelutarvikkeet, vakuutukset ja et osaa pestä pyykkiä tarvittaessa, on se ihan sinun itsesi valitsema elämäntapa. Samoin kuin päivittäin eteen tulevat anopin 60-vuotisjuhlat. Jaksuja luistimien mittailuun. 

Sinulla on ymmärryksessä jotain isompaa häikkää tai sitten olet tosi huono provoilija, mutta kaivan nyt tuosta oksennuksestasi tämän ydinasian: minulla ei ole ongelmaa arjen asioissa koska osaan ennakoida ja suunnitella. Meillä se on tuo puoliso, jolta on aina puhtaat alkkarit ja sukat lopussa.

Vastasin esitettyyn kysymykseen. Sinäkö peset ihan oikeasti vain omia vaatteitasi? Ja puolisosi omiaan?  Ja olet valinnut puolisoksesi ihmisen jolla on vain muutamat alusvaatteet?

No nyt kommentointi saavutti jälleen uuden tason.

Kysymykseen/kysymyksiin vastaamatta jättäminen on juuri tätä naisten "kommunikointia".

Hyvin säkin vedät. Ja miehen pitää kuitenkin lukea sunkin ajatukset, eikö niinkin? 

Onhan tuo kummallinen väite, että puolison valinnassa pitää ottaa huomioon tämän käyttämien alusvaatteiden määrä. En minä ainkaan tiedä miehen kalsarien määrää enkä sitä, onko kaikki likaisena ja milloin hänen pitää ostaa uusia. Jos mies marisee, että kaapissa ei ole puhtaita, niin minkäs minä sille voin?

Jaatte kotityöt määrittelemälläsi tavalla.

Nyt en ymmärrä. Kyse oli puolison alusvaatteista, niiden määrästä ja siitä, onko kaikki likaisia. Kyseessä on puolison ongelma, jos hänellä ei ole niitä puhtaina.

Kyllä se loppujen lopuksi on molempien ongelma, jos hommat ei suju.

Edelleenkään miehen alusvaatteiden määrä ja tilanne ei vaikuta minun elämääni yhtään mitään, kyseessä on vain ja ainoastaan miehen ongelma. Jos se on miehelle ongelma, hän aikuisena keksii kyllä ratkaisun.

Mielenkiintoinen liitto.

Millä tavalla mielenkiintoinen? Nyt on kyse puolison alusvaatteista.

Vierailija kirjoitti:

Asun aikuisen miesvauvan kanssa.

Vaikka ennen yhteistä taloutta sovimme pääpelisäännöt kodin suhteen, homma on mennyt riitelyksi. Mies ei vaan ole lainkaan oma-alotteinen eikä välitä siitä, miten paljon tai mitä hoitamattomia koti- tai ulkohommia meillä on.

Äitinsä on tunnustanut (45-vuotiaalle pojalleen juhlapöydässä perunoita kuoriessaan) ettei ole vaatinut tai opettanut pojalle juuri mitään.

Siispä meillä arki on sitä, että mies havahtuu sohvalta kännykkänsä ääreltä silloin, kun pyydän häntä auttamaan tai kun kysyn, onko se ja se asia jo tehty kuten sovittiin. "Joo ihan kohta/ei vielä/unohtui/olen juuri menossa tekemään".

Lakanoita ei vaihda, pyyhkeitä ei pestä koskaan jos häneltä kysytään, mies ei ollut koskaan putsannut sinkkuasuntonsa likaviemäriä eikä ilmanvaihtoaukkoa tmv. Tavaroita jätetään minne sattuu eikä niiden paikkaa opetella tai muisteta. KAIKKI pitää opettaa ja anella tekemään kuin lapsen kanssa. Jos mies jotain tekee, se jää puolitiehen. Jääkaapin perkaamisen jälkeen siellä on vanhaa ruokaa, tiskaamisen jälkeen astiat ovat likaisia, eli teen ne hommatkin toistamiseen perässä.

Aikani jaksoin "kasvattaa", keskustella ja sopia, nyt tajusin että keskustelut eivät auta, eivätkä "mun homma/sun homma" -listat. Ero tulille mahdollisimman pian ja laukut olalle.

Tunkekoon mies ne puhtaat kuivat lakanat vaikka palloksi vaatekaappiin kuten aina ennenkin. Lihis tulille ja verkkareissa sohvalle kaivamaan nenä.

Kuinka älykkäänä pidät itseäsi, jos olet pariutunut "miesvauvan" kanssa? Ihan tosissani kysyn.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä viestiketju, joka selittää miksi miehet tienaavat enemmän kuin naiset. Vastaus: miehet tekevät pidempää työpäivää ja naiset nyhräävät aivan tarpeettoman paljon kotitöissä.

Kukaan ei sano, että kotitöitä ei pitäisi tehdä. Mutta rajansa kaikella. Nurkassa hieman pölyä: mitä väliä! ehtii sen siivota ensi viikollakin. Likaisia vaatteita pesemättä: mitä väliä! ehtii ne pestä ensi viikolla. Astiankone täyttämättä: mitä väliä! ehtii ne astiat huomennakin pestä. Puolittamalla kotitöihin käytetyn ajan menettää maksimissaan 20 % hyödyistä.

Kokonaan toinen asia on, jos tykkää hinkata kotia, mutta turha siihen on muita nykiä mukaan.

Miehet saa palkkaa enemmän koska ovat miehiä ja lisäksi jos joku perheellinen mies tekee ylitöitä niin senhän mahdollistaa se kahta työpäivää tekevä vaimo.

Teemme mieheni kamssa yhtä ylipitkää työpäivää ja palkka on sama. Jostain syystå mies käyttää tuota kehumaasi systeemiä että ehtii sen tehdä ensi viikollakin. Sitten hänellä on jatkuvasti tilanteita kun ei ole puhtaita vaatteita tai juuri sitä salipaitaa tai puvun paitapuseroa kun ehtii sen tehdä ensi viikollakin mutta miksi kukaan eli siis vaimo ei ole pessyt pyykkejä?

Työmatkan jälkeen matkalaukun voi purkaa ensi viikolla ja nostella siinä kohtaa laukkuun unohtuneita homehtuneita ruokia ja märkänä vahingossa mukaan pakattua hotellin pyyhettå jne mutta ehtii sen ensi viikollakin.

Suurin osa miehistå on aivan sikoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.

Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään? 

Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.

Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä 

Mitä löytyy kuiva-ainekaapista ja pakastimesta, mikä vaatii täydennystä, jotta jokaista tomaattimurskapurkkia ei tarvitse erikseen lähteä hakemaan kaupasta kesken ruuanlaiton; mitkä laskut erääntyvät milloinkin ja mitä pitää muistaa naputella verkkopankkiin; pitää tarkistaa vakuutusten tilanne, vaatiiko se muutoksia; löytyykö lapsille syksyksi ja talveksi sopivankokoisia, ehjiä vaatteita vai pitääkö hankkia uutta ennen kurakelejä ja paukkupakkasia; vieläkö edellistalviset sukset, luistimet, lasketteluvermeet yms. käyvät vai pitääkö hankkia uusia; milloin ja kenellä on seuraava neuvola/ vasukeskustelu/ vanhempainilta/ hammaslääkäri/ harrasteporukan suunnittelukokous; miten järjestellään lasten harrastekyydit ja kuka ne hoitaa; mitä ostetaan lahjaksi anopin kuusikymppisille, onko kaikille sopivat juhlavaatteet vai pitääkö hankkia uusia; millaista pyykkiä pitää pestä ja milloin että kaikille löytyy puhtaita sukkia, pikkareita, paitoja ja housuja silloin kun on tarvis... jatka itse listaa. Tuon lisäksi jonkun pitää myös hoitaa listatut asiat. Se et teillä ilmeisesti ole sinä, kun et edes tiedä että tuollaisia hommia pitää ennakoida.

Ei, en edelleenkään SUUNNITTELE elämääni vanne päätä kiristäen , vaan sitä eletään niin kuin normaalia elämää eletään. Katko sinä toki verisuonet päästäsi harrasteporukan suunnittelukokouksilla, ihan itse kehität oman ahdingosi eläessäsi elämääsi pelkästään suorittamalla. 

Aloituksen kanssa litaniallasi ei ole mitään tekemistä. Se on ihan itse pääsi sisällä kehittämää harhaa siitä mitä elämän pitäisi olla. 

Mitä karsisit tuosta yllä olevasta listasta? Lähdetään nyt kuitenkin siitä, että niitä lapsia on jo olemassa eikä niitä voi palauttaa.

Jos sinä tarkistat päivittäin luistimet, sukset, pikkarit, sukat , laskettelutarvikkeet, vakuutukset ja et osaa pestä pyykkiä tarvittaessa, on se ihan sinun itsesi valitsema elämäntapa. Samoin kuin päivittäin eteen tulevat anopin 60-vuotisjuhlat. Jaksuja luistimien mittailuun. 

Sinulla on ymmärryksessä jotain isompaa häikkää tai sitten olet tosi huono provoilija, mutta kaivan nyt tuosta oksennuksestasi tämän ydinasian: minulla ei ole ongelmaa arjen asioissa koska osaan ennakoida ja suunnitella. Meillä se on tuo puoliso, jolta on aina puhtaat alkkarit ja sukat lopussa.

Vastasin esitettyyn kysymykseen. Sinäkö peset ihan oikeasti vain omia vaatteitasi? Ja puolisosi omiaan?  Ja olet valinnut puolisoksesi ihmisen jolla on vain muutamat alusvaatteet?

No nyt kommentointi saavutti jälleen uuden tason.

Kysymykseen/kysymyksiin vastaamatta jättäminen on juuri tätä naisten "kommunikointia".

Hyvin säkin vedät. Ja miehen pitää kuitenkin lukea sunkin ajatukset, eikö niinkin? 

Onhan tuo kummallinen väite, että puolison valinnassa pitää ottaa huomioon tämän käyttämien alusvaatteiden määrä. En minä ainkaan tiedä miehen kalsarien määrää enkä sitä, onko kaikki likaisena ja milloin hänen pitää ostaa uusia. Jos mies marisee, että kaapissa ei ole puhtaita, niin minkäs minä sille voin?

Jaatte kotityöt määrittelemälläsi tavalla.

Nyt en ymmärrä. Kyse oli puolison alusvaatteista, niiden määrästä ja siitä, onko kaikki likaisia. Kyseessä on puolison ongelma, jos hänellä ei ole niitä puhtaina.

Kyllä se loppujen lopuksi on molempien ongelma, jos hommat ei suju.

Edelleenkään miehen alusvaatteiden määrä ja tilanne ei vaikuta minun elämääni yhtään mitään, kyseessä on vain ja ainoastaan miehen ongelma. Jos se on miehelle ongelma, hän aikuisena keksii kyllä ratkaisun.

Mielenkiintoinen liitto.

Millä tavalla mielenkiintoinen? Nyt on kyse puolison alusvaatteista.

Vastaatko siihen edelliseen kysymykseen pyykinpesusta? Teettekö myös erilliset ruoat, ja laitatte astianpesukoneenkin pyörimään vain omia tiskejänne varten? Lehtiroskatkin jaatte tasan puoliksi? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.

Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään? 

Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.

Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä 

Mitä löytyy kuiva-ainekaapista ja pakastimesta, mikä vaatii täydennystä, jotta jokaista tomaattimurskapurkkia ei tarvitse erikseen lähteä hakemaan kaupasta kesken ruuanlaiton; mitkä laskut erääntyvät milloinkin ja mitä pitää muistaa naputella verkkopankkiin; pitää tarkistaa vakuutusten tilanne, vaatiiko se muutoksia; löytyykö lapsille syksyksi ja talveksi sopivankokoisia, ehjiä vaatteita vai pitääkö hankkia uutta ennen kurakelejä ja paukkupakkasia; vieläkö edellistalviset sukset, luistimet, lasketteluvermeet yms. käyvät vai pitääkö hankkia uusia; milloin ja kenellä on seuraava neuvola/ vasukeskustelu/ vanhempainilta/ hammaslääkäri/ harrasteporukan suunnittelukokous; miten järjestellään lasten harrastekyydit ja kuka ne hoitaa; mitä ostetaan lahjaksi anopin kuusikymppisille, onko kaikille sopivat juhlavaatteet vai pitääkö hankkia uusia; millaista pyykkiä pitää pestä ja milloin että kaikille löytyy puhtaita sukkia, pikkareita, paitoja ja housuja silloin kun on tarvis... jatka itse listaa. Tuon lisäksi jonkun pitää myös hoitaa listatut asiat. Se et teillä ilmeisesti ole sinä, kun et edes tiedä että tuollaisia hommia pitää ennakoida.

Ei, en edelleenkään SUUNNITTELE elämääni vanne päätä kiristäen , vaan sitä eletään niin kuin normaalia elämää eletään. Katko sinä toki verisuonet päästäsi harrasteporukan suunnittelukokouksilla, ihan itse kehität oman ahdingosi eläessäsi elämääsi pelkästään suorittamalla. 

Aloituksen kanssa litaniallasi ei ole mitään tekemistä. Se on ihan itse pääsi sisällä kehittämää harhaa siitä mitä elämän pitäisi olla. 

Mitä karsisit tuosta yllä olevasta listasta? Lähdetään nyt kuitenkin siitä, että niitä lapsia on jo olemassa eikä niitä voi palauttaa.

Jos sinä tarkistat päivittäin luistimet, sukset, pikkarit, sukat , laskettelutarvikkeet, vakuutukset ja et osaa pestä pyykkiä tarvittaessa, on se ihan sinun itsesi valitsema elämäntapa. Samoin kuin päivittäin eteen tulevat anopin 60-vuotisjuhlat. Jaksuja luistimien mittailuun. 

Sinulla on ymmärryksessä jotain isompaa häikkää tai sitten olet tosi huono provoilija, mutta kaivan nyt tuosta oksennuksestasi tämän ydinasian: minulla ei ole ongelmaa arjen asioissa koska osaan ennakoida ja suunnitella. Meillä se on tuo puoliso, jolta on aina puhtaat alkkarit ja sukat lopussa.

Vastasin esitettyyn kysymykseen. Sinäkö peset ihan oikeasti vain omia vaatteitasi? Ja puolisosi omiaan?  Ja olet valinnut puolisoksesi ihmisen jolla on vain muutamat alusvaatteet?

No nyt kommentointi saavutti jälleen uuden tason.

Kysymykseen/kysymyksiin vastaamatta jättäminen on juuri tätä naisten "kommunikointia".

Hyvin säkin vedät. Ja miehen pitää kuitenkin lukea sunkin ajatukset, eikö niinkin? 

Onhan tuo kummallinen väite, että puolison valinnassa pitää ottaa huomioon tämän käyttämien alusvaatteiden määrä. En minä ainkaan tiedä miehen kalsarien määrää enkä sitä, onko kaikki likaisena ja milloin hänen pitää ostaa uusia. Jos mies marisee, että kaapissa ei ole puhtaita, niin minkäs minä sille voin?

Jaatte kotityöt määrittelemälläsi tavalla.

Nyt en ymmärrä. Kyse oli puolison alusvaatteista, niiden määrästä ja siitä, onko kaikki likaisia. Kyseessä on puolison ongelma, jos hänellä ei ole niitä puhtaina.

Kyllä se loppujen lopuksi on molempien ongelma, jos hommat ei suju.

Edelleenkään miehen alusvaatteiden määrä ja tilanne ei vaikuta minun elämääni yhtään mitään, kyseessä on vain ja ainoastaan miehen ongelma. Jos se on miehelle ongelma, hän aikuisena keksii kyllä ratkaisun.

Mielenkiintoinen liitto.

Varmaan näyttää erikoiselta tyypistä, joka on tottunut siihen että äiti huolehtii, itse ei tarvitse.