Miksi 80-luvulla duunari-isä pystyi yksi elättämään perheen, maksamaan auton ja omakotitalon?
Markka-aikana (80-luvulla) oli ihan normaalia, että perheen äiti oli lasten kanssa kotona ja vain isä kävi töissä.
Silti duunarikin pystyi silloin yksin elättämään perheensä, maksamaan omakotitalon ja auton. Työttömyyttä ei silloin juuri tunnettu.
Nyt euroaikana monissa perheissä molemmat vanhemmat käyvät töissä, asutaan betoniyksiössä ilman autoa ja iltaisin seistään leipäjonossa. Verotus ja maksut nousevat vuosi vuodelta. Silti yhteiskunnan rahat on loppu ja ihmisetkin jo velkaantuvat.
Kommentit (1114)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Listataanpa mitä 80- luvulla ei ollut
- väh joka toinen vuosi vaihtuva väh 300€ puhelin per perheenjäsen.
- kuukasihintaiset nettiliittymä, puhelinliittymä per perheenjäsen, maksulliset kanavat, pelikonsolit ja niihin toki uusia pelejä
- lasten kalliit harrastukset
- tekokynnet, tekoripset, botox- injektiot, personal trainerit, säännölliset hierojaköynnit
- ulkomaanmatkat väh kerran vuodessa
- tietokone, väh yksi mutta todennäköisesti useampi
- todella kalliit vaatteet, joita nykyään pitää olla joka jonnella
- huonekalut vaihtuu vähän väliä
- suurin osa edellisistä velaksi tai osamaksullaLisätkää jos tulee muuta mieleen. Tässä ainakin minun tuntemieni keskituloisten perheiden säännöllisiä menoja.
Lisään tähän muutaman
- Aikuisten kalliit harrastukset (kaveriporukkapatikointi Alpeilla, puolison fatbikepyöräilyloma Kanadassa, joogaretriitti, jne) ja niihin liittyvä välineurheilu ja oheiselektroniikan jatkuva päivittäminen (urheilukellot jne)
- Ulkona syömisen arkipäiväistyminen
- Maksulliset sovellukset perheen kännyköissä. (Jumppaa, joogaa, musaa, mitä nyt kukakin haluaa)
- Lemmikkien harrastukset ja lisähärpäkkeet (gps-pannat, lemmikkien valvontakamerat, vaatteet, koirahoitolat, uimalat, agilityt, lelut, trimmaamot, hieronnat)Kasarilla nuo olisivat olleet rikkaiden juttuja.
No eivät todellakaan olisi olleet! Rikkaatkin elivät silloin vaatimattomammin kuin nykyään! Olisivat matkustaneet kerran vuodessa Espanjaan, syöneet joskus ravintolassa, harrastaneet laskettelua ja vesihiihtoa, ostaneet laadukkaita vaatteita ja huonekaluja, muttei juuri mitään muuta!
Mä olen kasvanut kahden duunarin perheessä ja lapsia oli neljä. Kumpikin tehtaalla töissä ja äiti sitten vaihtoi ravintola-alalle, kun olin 14v. Osti siloin lähipubin. Isä edelleen tehtaalla, mutta esimies hommissa ja kävi sitten viikonloppuisin äidin pubissa järjestysmiehen hommissa.
Asuttiin ns. neukkukuutiossa, neljä huonetta ja keittiö. Koti oli sisustettu fiksusti. Mun kaverit ihaili meidän kotia ja mun mielestä se näytti samalta kuin muutkin. Sisustus ei tainnut vaihtua kuin kerran mun lapsuudessani. Toisen kerran mun ylppäreihin 1991.
Äiti hoiti ruokapuolen kokonaan. Kaikki tehtiin itse.
Vaatteita ostettiin keväällä ja joulun kieppeillä. Seppälä teki juuri tuloaan, että sieltä lähinnä ensin tilattiin ja olihan se kasarilla jo samassa kaupungissakin. Myös micmacin liike. Jonkun yksi tai kaksi asiaa sai aina näistä ostettua, muut sitten marketista. Teini-iässä tein jonkin verran vaatteita itse. Eli oli ompelukone. Äiti ei osannut tehdä käsitöitä.
Isä oli hifisti, että meillähän oli aina uusia kojeita. Telkkareita kaksi ja kummassakin videot. Oli kuusnepaa ja tv- peliä. Kullakin lapsella oli oma elektroniikkapeli, myöhemmin kaksi. Meillä oli myös CD soitin ensimmäisten joukossa.
Sain oman ghetto blasterin 12 vuotiaana, itse säästin kotitöistä puolet ja iskä makso loput.
Ulkomailla käytiin joka toinen vuosi yksi viikko. Kesällä oltiin koko kuukausi isän lapsuudenkodissa. Kaikki me neljä lasta harrastettiin, mutta eri aikoihin. Veli oli taapero, kun mä 13 vuotiaana iskin pesäpalloa edustusjoukkueessa. Ja muutenkin perheemme hengitti pesäpalloa siihen aikaan.
Ihan älytöntä, mutta mä muistan lapsuuteni köyhänä. Rahaa ei ikinä ollut muka. Jos vanhemmilla tappelua oli, niin se oli rahasta tai sen puutteesta. Ja se, että jouduttiinhan me tekemään mutsilla "ilmaista" työtä. Ehkä sekin toi köyhyyden tuntua. "mitään ei anneta ilmaiseksi!" Lisäksi mä tein paljon lastenvahtikeikkaa, että mä ostelin älppäreitä kuukausittain ja sitten 15 vuotiaana ekat stereot.
Silti mun lähimmät kaverit olivat ns. rikkaampia. Asuivat omakotitalossa ja oli hienot autot. Meillä oli datsuni aluksi ja sitten hiace. Ei mitään perheautoja, että sunnuntaisin köröteltäis maalaismaisemissa idyllisesti. Nämä kaverit eivät joutuneet tekemään töitä. He saivat asioita ihan noineen vaan, kuten elektronikkapelin tai mankan.
Vasta tässä viimeisen kymmenen vuoden aikana tajunnut, että kasarin kultakaudesta huolimatta me olemme olleet siihenkin nähden todella etuoikeutettuja. Miehen kanssa kun vaihdellaan lapsuusjuttuja tai täältä lukee, niin toisinaan tulee kovinkin hups olo, että mistä toi köyhyys ajatus on tullutkaan mun päähän.
Mutta aloitukseen vastaten lähipiirissä kaikkien kumpikin vanhempi kävi töissä. Duunarikaupungin osaa oltiin, oli puuseppää, erilaisia hoitajia, autokuskia, tehtaantyöntekijää, leipuria, ravintolatyöntekijöitä, kampaajaa... Summausta teen, niin olisko yrittäjyys ollut kasarilla vielä kannattavaa? Tuosta porukasta, kun nappaa yrittäjät, niin ainakin laveammin raha näkyi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
maailman väkiluku on räjähtänyt, nyt on kakkua jakamassa joka maailmankolkasta ihmisiä.
Eipä siitä heille paljon lohkea. Jos jotain persuilua yritit niin meni pieleen: tänne hiljattain tulleiden työllisyysaste on jo ohittanut perussuomalaisten äänestäjien työllisyysasteen. He elättävät teitä veroillaan.
Alle kympin tuntipalkasta ei kauheasti veroja maksella! Lisäksi on m........ ttajaryhmiä, joissa työttömyysprosentti on 70-80 prosentin luokkaa!
Paskaa puhut, se että sun äiti on ollut 80-luvulla kotirouva ei kerro totuutta. Omat vanhemmat, molemmat, tekivät 70- ja 80-luvulla kahta työtä. Maksoivat kovalla työnteolla asuntovelan ja edesauttoivat meille lapsille helpomman elämän. Äiti tosin hoiti kotityöt ja lapsetkin, kuten siihen aikaan tuntui vielä kuuluvan. Arvostan molempien panosta, kumpikaan kun ei ole syntynyt kultalusikka suussa.
Neukkulakin oli vielä pystyssä.
Ottakaa muuten huomioon, että verotus oli myös paljon nykyistä kireämpää. Tosin 80-luvulla työtä tehneet maksoivat enemmän veroja mutta vähemmän eläkemaksuja.
Sitten vielä yksi vertailuharha on terveydenhuolto. Joo, hoitopaikkoja oli enemmän, hoitojonoja oli vähemmän. Koska suurempi osa hoidettavista yksinkertaisesti kuoli. Hoitoennusteet ovat ihan eri luokkaa kuin 80-luvulla. Jos kaikki kokeet, mittalaitteet, lääkkeet ja hoidot, mitkä on kehitetty aikavälillä 1985-2023 jätettäisiin kylmästi pois, niin samalla rahalla toki saisi enemmän vuodepaikkoja ja hoitajia mittaamaan vaikka verenpainetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Listataanpa mitä 80- luvulla ei ollut
- väh joka toinen vuosi vaihtuva väh 300€ puhelin per perheenjäsen.
- kuukasihintaiset nettiliittymä, puhelinliittymä per perheenjäsen, maksulliset kanavat, pelikonsolit ja niihin toki uusia pelejä
- lasten kalliit harrastukset
- tekokynnet, tekoripset, botox- injektiot, personal trainerit, säännölliset hierojaköynnit
- ulkomaanmatkat väh kerran vuodessa
- tietokone, väh yksi mutta todennäköisesti useampi
- todella kalliit vaatteet, joita nykyään pitää olla joka jonnella
- huonekalut vaihtuu vähän väliä
- suurin osa edellisistä velaksi tai osamaksullaLisätkää jos tulee muuta mieleen. Tässä ainakin minun tuntemieni keskituloisten perheiden säännöllisiä menoja.
Lisään tähän muutaman
- Aikuisten kalliit harrastukset (kaveriporukkapatikointi Alpeilla, puolison fatbikepyöräilyloma Kanadassa, joogaretriitti, jne) ja niihin liittyvä välineurheilu ja oheiselektroniikan jatkuva päivittäminen (urheilukellot jne)
- Ulkona syömisen arkipäiväistyminen
- Maksulliset sovellukset perheen kännyköissä. (Jumppaa, joogaa, musaa, mitä nyt kukakin haluaa)
- Lemmikkien harrastukset ja lisähärpäkkeet (gps-pannat, lemmikkien valvontakamerat, vaatteet, koirahoitolat, uimalat, agilityt, lelut, trimmaamot, hieronnat)Kasarilla nuo olisivat olleet rikkaiden juttuja.
No eivät todellakaan olisi olleet! Rikkaatkin elivät silloin vaatimattomammin kuin nykyään! Olisivat matkustaneet kerran vuodessa Espanjaan, syöneet joskus ravintolassa, harrastaneet laskettelua ja vesihiihtoa, ostaneet laadukkaita vaatteita ja huonekaluja, muttei juuri mitään muuta!
Lisään vielä, että lapsilla olisi saattanut olla maksullisia harrastuksia tyyliin pianonsoitto tai baletti! 80-luvulla tosi rikkaita oli Suomessa vähän, ja heistäkin lähes kaikki ns. vanhaa rahaa, jotka eivät rahalla leuhkineet. Pikemminkin päinvastoin! Jupit olivat sitten asia erikseen, heillä laulaen tuli, mutta myös viheltäen meni! 1990-luvun lamassa peppu oli taas auki!
70 ja 80 luvulla todellakin pääsi hanttihommiin sen kun kävi muutamaa paikkaa kysymässä. Eikä juuri mitään edes kysytty.
Just noin. Meidän perheessä isällä yliopistotutkinto (sukunsa eka) ja teki tosi pitkiä päiviä. Äiti kotona. Aina oli ruokaa, herkkuja riittäväti ja käytettin rahaa lehtiin ja kirjoihin. Vanhemmat matkustelivat kahdestaan (Afrikkaa myöten), me lapset tuolloin mummolassa. Äiti on aina sanonut, että hän viihtyi kotona tosi hyvin, vaikka teki käytännössä kaikki kotityöt, kun isä töissä. Olivat molemmat tyytyväisiä työnjakoon. Itse ja sisareni korkeakoulutettuja, eipä tulisi mieleenkään jäädä kotiin lasten kanssa ja kotia hoitamaan. Muistan, että olin kateellinen eräälle luokkakaverille, jonka äiti oli töissä kunnantalolla. Yläasteella hävetti, kun äitini ei osannut käyttää tietokonetta, vaikka meille oli tullut ekana koko asuinalueella tietokone, sellainen hillitön laatikko. Autot ei meillä koskaan olleet hienoa, uudehkoja kyllä, mutta ei todellakaan mitään merkkiautoja. Vaatteet kierrätettiin ja ei ollut niin tarkkaan tyttöjen ja poikien vaatteita tai leluja. Äiti oli perheessämme pomo, joka loppukädessä päätti kaikesta, vähän sellainen vanhan ajan emäntä-tyyppi, vaikka meillä ei edes ollut mitään maatilaa. Kylän rouvilla oli tosi sosiaalinen elämä, rypyttivät karjalanpiirakoita kimpassa, oli marttakerhoa, lähetysseuraa, jumppaa, lukupiiriä sun muuta...Naapureita autettiin aina.
Kyllä 80- luvulla pääsääntöisesti suurin osa naisista kävi töissä, jo 70- luvulla naiset olivat jo töissä kodin ulkopuolella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Listataanpa mitä 80- luvulla ei ollut
- väh joka toinen vuosi vaihtuva väh 300€ puhelin per perheenjäsen.
- kuukasihintaiset nettiliittymä, puhelinliittymä per perheenjäsen, maksulliset kanavat, pelikonsolit ja niihin toki uusia pelejä
- lasten kalliit harrastukset
- tekokynnet, tekoripset, botox- injektiot, personal trainerit, säännölliset hierojaköynnit
- ulkomaanmatkat väh kerran vuodessa
- tietokone, väh yksi mutta todennäköisesti useampi
- todella kalliit vaatteet, joita nykyään pitää olla joka jonnella
- huonekalut vaihtuu vähän väliä
- suurin osa edellisistä velaksi tai osamaksullaLisätkää jos tulee muuta mieleen. Tässä ainakin minun tuntemieni keskituloisten perheiden säännöllisiä menoja.
Lisään tähän muutaman
- Aikuisten kalliit harrastukset (kaveriporukkapatikointi Alpeilla, puolison fatbikepyöräilyloma Kanadassa, joogaretriitti, jne) ja niihin liittyvä välineurheilu ja oheiselektroniikan jatkuva päivittäminen (urheilukellot jne)
- Ulkona syömisen arkipäiväistyminen
- Maksulliset sovellukset perheen kännyköissä. (Jumppaa, joogaa, musaa, mitä nyt kukakin haluaa)
- Lemmikkien harrastukset ja lisähärpäkkeet (gps-pannat, lemmikkien valvontakamerat, vaatteet, koirahoitolat, uimalat, agilityt, lelut, trimmaamot, hieronnat)Kasarilla nuo olisivat olleet rikkaiden juttuja.
No eivät todellakaan olisi olleet! Rikkaatkin elivät silloin vaatimattomammin kuin nykyään! Olisivat matkustaneet kerran vuodessa Espanjaan, syöneet joskus ravintolassa, harrastaneet laskettelua ja vesihiihtoa, ostaneet laadukkaita vaatteita ja huonekaluja, muttei juuri mitään muuta!
Lisään vielä, että lapsilla olisi saattanut olla maksullisia harrastuksia tyyliin pianonsoitto tai baletti! 80-luvulla tosi rikkaita oli Suomessa vähän, ja heistäkin lähes kaikki ns. vanhaa rahaa, jotka eivät rahalla leuhkineet. Pikemminkin päinvastoin! Jupit olivat sitten asia erikseen, heillä laulaen tuli, mutta myös viheltäen meni! 1990-luvun lamassa peppu oli taas auki!
Harrastukset oli silloin halvempia, kun verovaroista tuettiin. Nyt kahden lapsen soittoharrastus (on sivusoitinkin) maksaa yli 1200€/ lukukausi, eli tuo x2 vuodessa. Siis 7200 mk x 2! Ok, rahanarvokin on muuttunut, mutta ei todellakaan ollut noin kallista missään suhteessa.
Pääsivätkö 80-luvulla myös ne kiltitkin pojat mukaan juhlimaan ja pitämään hauskaa? 😕
Vierailija kirjoitti:
70 ja 80 luvulla todellakin pääsi hanttihommiin sen kun kävi muutamaa paikkaa kysymässä. Eikä juuri mitään edes kysytty.
Riippui missä päin Suomea asui. Pk-seudulla oli töitä, mutta ei asuntoja.
Vierailija kirjoitti:
Silloin ei osteltu mitään ylimääräistä ja ruoka oli perusmättöä eikä käyty ulkona syömässä kuin erikoistapauksissa jne
Ei matkusteltu kuin kotimaassa ja silloinkin sukulaisissa yövyttiin
"Perheverotuksesta luovuttiin Puolisoiden ansiotulojen erillisverotukseen siirryttiin vuonna 1976." Ennen sitä enemmän ansaitseva puoliso sai vähennystä vähemmän ansaitsevasta puolisosta, eli käytännössä kotona olevasta vaimosta.
Kuten ketjussa on moneen kertaa todistettu, 1980-luvulla näin ei enää ollut, vaan kotona olevan piti saada omaa työttömyyskorvausta, jos ei ollut muuta tuloa.
80-luvulla naiset kävivät töissä. Niin meilläkin. Maksettiin samalla kerrostaloasuntoa. Omakotitalosta ei nähty untakaan. Yksi naapurin rouva oli kotona. Nyt välittää, kun on surkea eläke. Kerran vuodessa käytiin lomalla , useinmiten Suomessa.
Olen syntynyt vuonna 70. Äitini kävi töissä niikun isäni.
Ei sillon ostettu uutta esm sisustaminen oli samaa koko lapsuuteni. Sohvat vaihdettiin muistaakseni kerran lapsuuteni aikana.
Isä piti samaa autoa ainakin 10 vuotta.
Kangaskauppaan pääsin äidin mukana, oli elämys.
Sillon sitten joskus vaatekaupasta sai uutta vaatetta koulun päättäjäisiin.
Leipää oli pari sorttia mistä valita, hedelmä oli päärynä, omena, banaani talvella sai joskus appelsiinejä tosi harvoin banaaneja.
Leivänpäälliset makkara/juusto.
Ruokaa ei heitetty. Ei ylensyömistä.
Ei ollut tämänpäivän kulutusjuhlaa.
Ei ainakaan pk-seudulla pystynyt.
Me olimme toimistohlö/sähkäripariskunta ja todella köyhiä. V 86 ostimme rivarin 470 000mk (nettotulot n 9000mk) mutta emme pystyneet kuolettamaan lainaa yhtään, mun koko palkka meni korkoihin (16%). Auto oli käytetty ja pakollinen miehellä töissä, minä vein lapset ennen seitsemää tarhaan bussilla 6km päähän ehtiäkseni tunnin matkan päähän töihin julkisilla.
Äitiyslomalla olin vain sen n 10kk + kesäloman päälle. Lapset menivät tarhaan nippanappa vuosikkaina
Vierailija kirjoitti:
Se auto ei ollut Audi...
Eikä omakotitalo hulppea.
Sellainen talo ei nykynuorille kelpaa, mikä silloin kelpasi Eikä silloinkaan kotiäitejä pilvin pimein ollut.
Ne , jotka olivat , hoitivat hyvin usein yksityisesti toisten lapsia eli saivat myös palkkaa.
Vierailija kirjoitti:
Listataanpa mitä 80- luvulla ei ollut
- väh joka toinen vuosi vaihtuva väh 300€ puhelin per perheenjäsen.
- kuukasihintaiset nettiliittymä, puhelinliittymä per perheenjäsen, maksulliset kanavat, pelikonsolit ja niihin toki uusia pelejä
- lasten kalliit harrastukset
- tekokynnet, tekoripset, botox- injektiot, personal trainerit, säännölliset hierojaköynnit
- ulkomaanmatkat väh kerran vuodessa
- tietokone, väh yksi mutta todennäköisesti useampi
- todella kalliit vaatteet, joita nykyään pitää olla joka jonnella
- huonekalut vaihtuu vähän väliä
- suurin osa edellisistä velaksi tai osamaksullaLisätkää jos tulee muuta mieleen. Tässä ainakin minun tuntemieni keskituloisten perheiden säännöllisiä menoja.
Mainitsemasi elämäntyyli ei ole edes hyvätuloisten elämää, vaan miljonäärien elämää, ja heitä ei ole Suomessa kauheasti! Kyseinen elämäntyyli ei ole edes ekologinen, vaan hiilijalanjälki on melkoinen!
Mun vanhemmat oli duunareita. Töissä kävivät molemmat, auto oli ja omakotitalo mutta kokoajan valittivat köyhyyttä vaikka suoranaista puutetta ei näkynyt.