Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi 80-luvulla duunari-isä pystyi yksi elättämään perheen, maksamaan auton ja omakotitalon?
Markka-ajan hyvinvointi
09.10.2019 |
Markka-aikana (80-luvulla) oli ihan normaalia, että perheen äiti oli lasten kanssa kotona ja vain isä kävi töissä.
Silti duunarikin pystyi silloin yksin elättämään perheensä, maksamaan omakotitalon ja auton. Työttömyyttä ei silloin juuri tunnettu.
Nyt euroaikana monissa perheissä molemmat vanhemmat käyvät töissä, asutaan betoniyksiössä ilman autoa ja iltaisin seistään leipäjonossa. Verotus ja maksut nousevat vuosi vuodelta. Silti yhteiskunnan rahat on loppu ja ihmisetkin jo velkaantuvat.
Kommentit (1114)
Vierailija kirjoitti:
Asuntoihin tarvittiin 30% omaa rahaa mikä teki sen, että asuntojen hinnat oli jossain yhteydessä palkkoihin. Nyt ne on yhteydessä sen kanssa paljonko pankit antaa lainaa, ja nehän antaa.
Eli ihmisten elinikäiset tienestit ei mennyt yhden luukun maksamiseen ja perheet pystyi ottamaan vähän rennommin, esim. toinen puoliso pystyi jäämään kotiin.
Höpö höpö, ihmiset elää nyt leveämmin kuin 80-luvulla. Johan sen kertoo 1,5-kertaiset reaalipalkat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asuntoihin tarvittiin 30% omaa rahaa mikä teki sen, että asuntojen hinnat oli jossain yhteydessä palkkoihin. Nyt ne on yhteydessä sen kanssa paljonko pankit antaa lainaa, ja nehän antaa.
Eli ihmisten elinikäiset tienestit ei mennyt yhden luukun maksamiseen ja perheet pystyi ottamaan vähän rennommin, esim. toinen puoliso pystyi jäämään kotiin.
Höpö höpö, ihmiset elää nyt leveämmin kuin 80-luvulla. Johan sen kertoo 1,5-kertaiset reaalipalkat.
Ja jos alapeukuttajat eivät tiedä mikä on reaalipalkka:
Reaalipalkka (myös reaaliansio) tarkoittaa palkan ostokykyä sillä hetkellä, kun palkka saadaan.
Vierailija kirjoitti:
No ei pystynyt. Kyllä tuohon on silloinkin pitänyt olla jo tosi hyvä palkka, tai molempien keskiluokkaisessa tyossä. Esim. oma äitini oli kotiäitinä noin 5 vuotta, ja olimme todella koyhiä. Autona pienin ja halvin mahdollinen käytetty fiat, vuokralla asuttiin, ja ruokana oli perunaa ja jauhelihaa. Uusia vaatteita jne ei saatu ikinä, eikä meillä ollut edes puhelinta. Kun myohemmin äitikin meni toihin, peräti saatiin hommattua lankapuhelin ja VHS-videot, mutta esim. mitään maksullista ei harrastettu koskaan ja yhä vaatteet oli enimmäkseen kirpparilta, jo Halpahallin halvimmat lenkkarit oli luksusta. Samalla pikkuautolla ajettiin yli 15 vuotta.
Pikkuisen on ap:lla aika kullannut muistot.
Kirpparit yleistyivät mielestäni vasta 90-luvulla laman ja ekoilun myötä. Vaatteita tehtiin itse ja kierrätettiin suvussa, ennen kaikkea ne käytettiin loppuun. Ei olisi ollut mitään kirpparille vietävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sillon ei ollu tämmöstä hemm*tin kotkotuksia.
Silloin oli omat kotkotuksensa.
Ja ne oli mitä? esimerkiksi lasten harrastukset oli käytännössä maksuttomia, jääkiekko ja baletti oli muistaakseni ainoat, joissa oli hintalappu. Toki ohjaajat oli amatöörejä.
jotain muovileluja, postimyynnistä vaatteita, elokuvissa käyntiä joskus, kotipileitä nuorisolla.
En tunne yhtään taloutta missä olisi nainen loisinut kotona miehen ollessa töissä, johan sitä olisi pidetty kylillä juoppona tai muuten ongelmaisena. 80 luvulla oli suuri häpeä jos oli työtön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asuntoihin tarvittiin 30% omaa rahaa mikä teki sen, että asuntojen hinnat oli jossain yhteydessä palkkoihin. Nyt ne on yhteydessä sen kanssa paljonko pankit antaa lainaa, ja nehän antaa.
Eli ihmisten elinikäiset tienestit ei mennyt yhden luukun maksamiseen ja perheet pystyi ottamaan vähän rennommin, esim. toinen puoliso pystyi jäämään kotiin.
Tämä on yksiselitteisesti puppua. 80-luvulla ei ollut tapana, että äiti olisi ollut kotona. Päinvastoin. Mistä keksit tuollaisia höpöjuttuja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei pystynyt. Kyllä tuohon on silloinkin pitänyt olla jo tosi hyvä palkka, tai molempien keskiluokkaisessa tyossä. Esim. oma äitini oli kotiäitinä noin 5 vuotta, ja olimme todella koyhiä. Autona pienin ja halvin mahdollinen käytetty fiat, vuokralla asuttiin, ja ruokana oli perunaa ja jauhelihaa. Uusia vaatteita jne ei saatu ikinä, eikä meillä ollut edes puhelinta. Kun myohemmin äitikin meni toihin, peräti saatiin hommattua lankapuhelin ja VHS-videot, mutta esim. mitään maksullista ei harrastettu koskaan ja yhä vaatteet oli enimmäkseen kirpparilta, jo Halpahallin halvimmat lenkkarit oli luksusta. Samalla pikkuautolla ajettiin yli 15 vuotta.
Pikkuisen on ap:lla aika kullannut muistot.
Kirpparit yleistyivät mielestäni vasta 90-luvulla laman ja ekoilun myötä. Vaatteita tehtiin itse ja kierrätettiin suvussa, ennen kaikkea ne käytettiin loppuun. Ei olisi ollut mitään kirpparille vietävää.
Pelastusarmeijalla oli kirppareita kauan ennen nykyistä kirpparibuumia. Niillä oli aika huono maine ja monet pitivät niitä todella köyhien tai alkoholistien ostopaikkoina, se ei ollut trendikästä ostaa muiden käyttämiä vaatteita, oman perheen kesken vaatteiden kierrätys oli ihan normaalia, mutta kirpparilta ostaminen oli hieman hävettävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli sekä sairaanhoitaja-äiti että insinööri-isä töissä. Eikä naapuristossakaan näkynyt mitään kotirouvakulttuuria. Perheen ensimmäinen auto hankittiin, kun olin 8-vuotias.
Elektroniikka oli kallista ja TV:n ostoon saattoi mennä koko kuukausipalkka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen vakityö alkoi 1990 alusta. Sanomalehdessä oli ilmoitus, soitin, ja aloitin aamulla.
Palkkaa tuli 7000mk/kk netto, siinä oli tosin ylitöitäkin mukana.
30 neliön yksiö Joensuun keskustassa oli 1100mk. Vuokrasäännöstely oli vielä voimassa.
Että amispohjalta tuollainen vuokran/palkan suhde.
Miten olis nyt?
Ehdin juuri ja juuri vielä saada kokemuksen siitä boomerien normaalista.
Sinulla oli ihan järjettömän kova palkka. Itse sain noihin aikoihin bruttona palkkaa 5700 markka kuukaudessa toimistotöistä yksityisessä firmassa. Yksi tuttu oli teknikko, hän muutti Helsinkiin ja hänen palkkansa oli 11000 markkaa kuukaudessa bruttona. Sitä ihmeteltiin, miten tuollaista palkkaa kukaan voi saada.
Mitä puppua nyt taas.
Sain lapsen 80-luvulla ja menin töihin takas kun lapsi oli 11k.
Ja niin teki kaikki tuntemani muutkin naiset oli ne tai niiden miehet duunareita tai ei. Ei niitä asuntolainoja hiekkalaatikon reunalta maksettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asuntoihin tarvittiin 30% omaa rahaa mikä teki sen, että asuntojen hinnat oli jossain yhteydessä palkkoihin. Nyt ne on yhteydessä sen kanssa paljonko pankit antaa lainaa, ja nehän antaa.
Eli ihmisten elinikäiset tienestit ei mennyt yhden luukun maksamiseen ja perheet pystyi ottamaan vähän rennommin, esim. toinen puoliso pystyi jäämään kotiin.
Höpö höpö, ihmiset elää nyt leveämmin kuin 80-luvulla. Johan sen kertoo 1,5-kertaiset reaalipalkat.
Peesi.
Lapsuudenkoti oli 70-lukuisella alueella. Jokaisessa omakotitalossa oli max yksi auto. Nyt niissä taloissa on vähintään kaksi autoa, joissain enemmänkin, jos lapsille on hankittu oma auto. Pihat ovat jääneet liian pieniksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen vakityö alkoi 1990 alusta. Sanomalehdessä oli ilmoitus, soitin, ja aloitin aamulla.
Palkkaa tuli 7000mk/kk netto, siinä oli tosin ylitöitäkin mukana.
30 neliön yksiö Joensuun keskustassa oli 1100mk. Vuokrasäännöstely oli vielä voimassa.
Että amispohjalta tuollainen vuokran/palkan suhde.
Miten olis nyt?
Ehdin juuri ja juuri vielä saada kokemuksen siitä boomerien normaalista.
Sinulla oli ihan järjettömän kova palkka. Itse sain noihin aikoihin bruttona palkkaa 5700 markka kuukaudessa toimistotöistä yksityisessä firmassa. Yksi tuttu oli teknikko, hän muutti Helsinkiin ja hänen palkkansa oli 11000 markkaa kuukaudessa bruttona. Sitä ihmeteltiin, miten tuollaista palkkaa kukaan voi saada.
Paskakuskina tuli jatkuva likaisen työn lisä ja pisimmät päivät 14h. Yleensä siinä 10h.
Kello neljän jälkeen sunnuntaipalkka eli 100%. Tulihan sitä rahaa.
Oli sellaisiakin päiviä että pomo sanoi "saat 200%! Tää täytyy ajaa tänään! Lähdetkö?"
Olihan se parikymppisenä hienoa. Seitsemän tonnin liksasta meni tonni vuokraan, loput haisemaan.
Oli auto ja iso prätkä pihassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tunne yhtään taloutta missä olisi nainen loisinut kotona miehen ollessa töissä, johan sitä olisi pidetty kylillä juoppona tai muuten ongelmaisena. 80 luvulla oli suuri häpeä jos oli työtön.
Sanoo Santtu 17vee.
Asuin maalaispitäjän kirkonkylässä 80-luvulla.
Tiesin 2 kotirouvaa , kummallakin 4 alle 10 v lasta. Toisella maalaistalotausta ilman kokemusta vieraasta työstä, toinen oli ollut ex paikkakunnalla kaupassa töissä, lähtivätkin takaisin sinne kun mieskään ei viihtynyt.
Lapseni oli perhepäihoidossa, päiväkoteja ei ollut, mutta töitähän nämä tekivät kotonaan.
Keskiluokkaiset olivat myös töissä, tyyliin virkamiehen/pankinjohtajan vaimo opettajana tai sairaanhoitajana tai lääkärinä , vähintään verotoimistossa/kelassa/pankissa virkailijana.
Olisi hyvä, jos jokainen laskisi eluntasonsa sinne kasarille. Enempää se ei vaatisi.
Kotiin yksi puhelin, perheen yhteinen. Yksi väline tietokonehommiin, esim ipad. Ei suoratoistopalveluita. Jos maaseutu, 1 auto. Kaupunkialueilla polkupyrä riittää.
Pelkkää kotiruokaa. Ei karkkeja, limuja, energiajuomia, sidukoita, noutopizzoja, hampurilaisaterioita paitsi erikoisjuhlina, joita vappu, juhannus, joulu ja päösiäinen. Lasten syntymäpäivät ehkä.
Noin viisi vaatetta uutena perheenjäsentä kohden. Kesällä yksi huvipuistoretki. Talvella joku hiihtoretki. Ei silti mitään kummoisia eritysharrastuksia.
Palasaippua käsipesuun. Veikkaan, että alkaa rahat riittämään tavallisella palkkatyötä täydet tunnit tekevälle.
Meillä molemmat vanhemmat teki töitä. Kun oltiin siskon kanssa pieniä, äiti teki talkkarin hommia siinä kerrostalossa, missä asuttiin. Me lapset pyörittiin siinä mukana. Tämä tapahtui jo 70-luvulla.
Jossain vaihteessa meillä oli hoitolapsia kotona. Kun vuosikymmen vaihtui ja aloitin koulun, äiti meni tehtaaseen töihin. Sain siis olla lapsuuteni kotona, mutta pikkusisko joutui jo päiväkotiin muutamaksi vuodeksi.
Vaikka taloudessa oli kaksi palkansaajaa ja kotina pieni rivitalon pätkä maalla, rahasta oli aina tiukkaa. Autot oli vanhoja, max kaksi katsastusta läpäiseviä, harrastukset ilmaisia ja äiti ompeli suurimman osan vaatteista. Ruokaa oli kuitenkin pöydässä joka päivä.
Ei meillä vaan. Duunarivanhemmat kävi töissä ja asuttiin kerrostalossa vuokralla.
Meillä kasvatettiin perunat omakotitalon pihalla. Niitä säilytettiin isovanhempien rintamamiestalon kellarissa. Kaikki vaatteet oli äitini itse tekemiä. Ruokana oli perunaa ja jauhelihakastiketta joka päivä. Kastike oli kuin keittoa, eli yksi jauhelihapaketti jaettiin moneen eri ruokaan. Salaattina oli kiinankaalia.
Hyvin pärjättiin, vaikka tulot oli pienet.
Alue: Aihe vapaa
Asuntoihin tarvittiin 30% omaa rahaa mikä teki sen, että asuntojen hinnat oli jossain yhteydessä palkkoihin. Nyt ne on yhteydessä sen kanssa paljonko pankit antaa lainaa, ja nehän antaa.
Eli ihmisten elinikäiset tienestit ei mennyt yhden luukun maksamiseen ja perheet pystyi ottamaan vähän rennommin, esim. toinen puoliso pystyi jäämään kotiin.