Miksi 80-luvulla duunari-isä pystyi yksi elättämään perheen, maksamaan auton ja omakotitalon?

Meillä äiti ja isä olivat molemmat töissä (duunareita), asuttiin kerrostalossa, auto oli. Verrattuna omaan ja lapsieni elämää erona oli että sisustusta, liinavaatteita, mattoja astioita yms kodintavaraa ei uusittu koskaan. Äiti osti uudet pyyhkeet ja petivaatteet kun muutin pois kotoa, muuten ne olivat samat koko lapsuuteni ja nuoruuteni. Vaatteita ja kenkiä oli reippaasti vähemmän kuin nyt meidän perheessä. Ulkomailla ei käyty ja kotimaassakin matkusteltiin vähän, lähinnä isän kotipaikassa "mökillä" ja telttailtiin. Marjat ja sienet kaikki kerättiin itse metsästä ja säilöttiin. Mehua ja hilloa ei koskaan ostettu kaupasta. Viihde-elektroniikkaa ei ollut. Eli kulutus oli merkittävästi pienempää niin sillain sitä pärjättiin.

Liian paljon liian rikkaita ihmisiä liikaa kuluttamassa planeetan kantokykyyn nähden. Pakko rajoittaa elintasoa, koska jos asia jätetään ihmisten itsensä päätettäväksi niin eihän kukaan suostu luopumaan mistään.

Oon syntynyt 70-luvun lopulla.

Meillä isä kävi töissä, oli DI, ja äiti oli kotirouva. Asuttiin ensin kerrostalokolmiossa ja myöhemmin rivarissa. Mun harrastukset oli pianon ja viulun soitto, partio ja laskettelu. Olin musiikkiluokalla ja kaikki harrasti musiikin lisäksi esim. partiota tai urheilua.

Ruokana oli usein jauhelihaa, kokolihaa ei juuri koskaan. Samoin syötiin kanan koipireisiä, mutta ei mitään fileitä. Kalaa ei ostettu juuri koskaan kaupasta, mutta mökillä syötiin haukea, ahventa ja muikkuja. Mökillä myös grillattiin, makkaraa ja joskus kokolihaa.

Mökillä poimittiin pensaista marjat ja tehtiin mehuja. Synttäreille leivottiin pullat ja kakut itse.

Meille tuli vuonna -83 VHS-videot. Katsottiin paljon piirrettyjä. Saatiin jenkeistä tuliaisina elektroniikkapelejä. Pikkuveljeni keräsi He-Man ukkoja. 80-luvun alussa syntyneellä siskollani oli jo paljon enemmän leluja.

Me matkustettiin kerran vuodessa ulkomaille. Kesällä oltiin mökillä ja talvisin lasketeltiin.

Elimme varsin vauraan lapsuuden, mutta isäni suvulla oli perittyä rahaa. Ruoka oli kuitenkin aina edullista ja tavaroita sai harvoin, lähinnä jouluna ja synttäreinä.

Euro ei oikein toimi Suomen tapauksessa.

Kieltämättä ostovoima on aiemmin ollut paremmin, nyt se on suorastaan kurja. 

Hintatason suhteessa palkkoiin on täytynyt olla erilainen kuin nykyään. Esimerkiksi Iittalan ja Arabian astioita myytiin 1980-luvulla lähes pilkkahintaan verrattuna nykyisiin luksushintoihin. Nämä on nyt vain yksittäisiä esimerkkejä.

Devalvaatioita aika ajoin. Ohjevähittäishinnat. Idänkauppa.

Omat vanhemmat kylläkin joutuivat molemmat käymään töissä kun asuntolainan korko 80-luvulla meni pilviin heillä. Autona lada. Duunareita molemmat. 

Noin 30v sitten, Suomen sosiaaliturvan taso alettiin tuntemaan "kaukomaita" myöden. 

80-luvulla tehtiin oikeita töitä, eikä räpytelty tekoripsiä.

Vierailija wrote:

Noin 30v sitten, Suomen sosiaaliturvan taso alettiin tuntemaan "kaukomaita" myöden. 

Höpö höpö.

80-Luvulla Suomessa oli vähän moniosaajia, joten sosiaaliturvaan meni vähän rahaa.

Rahaa jäi kotimaan kiertoon, eikä valunut ulkomaille.

Vierailija wrote:

Asun maaseudulla ja meillä päin (itäisessä Hämeessä) melkein kaikki naiset olivat kotirouvia elleivät sitten olleet maatalon emäntiä. Vain muutamat naiset kävivät töissä. Ja työttömyyttä ei tunnettu. Tai jos joku oli työtön niin syy oli oma; yleensä viina. Työikäiset sairaat/työrajoitteiset siirrettiin automaattisesti sairaseläkkeelle eikä heitä roikotettu työttömyyskortistossa. Kaikille riitti töitä ja jokaiseen paikkaan oli tulijoita. Eikä mitään työtä halveksittu kuten nykyisin. Minun isäni oli kunnan virkamiehiä ja äitini oli kotirouva eli olimme keskiluokkaa tuon ajan kategoriassa. Meitä sisaruksia oli neljä, asuimme omakotitalossa, ei ollut omia huoneita jokaiselle, eikä perheemme tehnyt ulkomaan lomamatkoja (eivät naapuritkaan) eikä juostu viimeisimmän tekniikan perässä. Nälkää ei nähty, mutta säästeliäästi elettiin - se oli sen ajan henkeä.

Nykyajan henki on köyhyys. Ostovoimaa ei ole

Vierailija wrote:

Vierailija kirjoitti:

Asumiskustannukset oli alhaisemmat.

 

Ja ruuan hinta oli paljon matalampi.

Ei ollut susheja eikä Woltteja eikä latteja,oli perunaa ja läskisoosia,vaatteet ostettiin jos ostettiin kerran vuodessa,et  tä näin kova elintaso oli.

"Nykyajan henki on köyhyys. Ostovoimaa ei ole" ja jos ostovoimaa on tilataan netistä ulkomailta, eikä raha jää kiertoon kotimaahan.

AP sotkee nyt vuosikymmenet.  50-60 -luvulla oli vielä kotirouvia ja perhe pystyi elämään isän palkalla, mutta samoina vuosikymmeninä tapahtui myös murros ; naiset lähti töihin ihan voi sanoa, että joka Iikka.  

80-kaikki naiset kävi töissä.  Tytöthän opiskeli oman ammatin ihan lähes jokainen jo 60-luvulla, miksi olisivat heittäneet opiskelunsa hukkaan?  Tätähän oikein korostettiin, että älkää naiset jääkö miehen varaan elämään.

Ainahan on ollut jokusia poikkeuksia, mutta pääsääntöisesti kaikki naiset kävi ansiotyössä.  En tunne yhtäkään, joka olisi ollut vain kotona.

60-luvulta lähtienhän kunnat alkoi perustaa päiväkoteja kun, juuri tämän takia.

Mikä ihmeen sitkeä väärinkäsitys tämä on, että vasta nyt on molempien käytävä työssä?  Kyllä se on ollut käytäntö jo 50-60 vuotta.

Ei me oltaisi miehen kanssa saatu asuntolainaakaan, ellei kummallakin olisi ollut säännölliset tulot.  Pankinjohtaja laski tarkkaan, että varmasti pystyimme lainan maksamaan.  Tämä oli 80-luvulla.  Minä olin käynyt työssä v:sta 1976 lähtien ja säästänyt omaa asuntoa varten jo ennen kuin tapasin mieheni.

Mitä ihmeen reikäpäitä täällä esiintyy, kun tätä kuvitelmaa edelleen jotkut ylläpitää.  Kahdeksankymmentä luvun kotirouvat...  asuin isossa kerrostalossa ja tunsin kaikki siinä asuvat ihmiset.  Naiset kävi kaikki töissä.  Tein työnikin isossa naisvaltaisessa työpaikassa, kaupan myyjät oli enimmäkseen naisia ja meni muutenkin mihin vaan kauppaan, konttoriin tms, aina oli naiset siellä töissä.  Oliko ne kaikki muka naimattomia ja perheettömiä?

Tuuleta pääsi, AP.

Vierailija wrote:

Kaupan parkkipaikalla näki silti heti onko perhe duunareita vai opettajia, lääkäreitä yms.

Nykyään näin ei ole. Onneksi.

Näkee sen vieläkin. Ei välttämättä merkistä, mutta vuosimallista kylläkin.

Vierailija wrote:

Aika harva oli enää 80-luvulla titteliltään kotirouva. 60-luvulla näitä vielä oli. 70-luvullahan jo ajateltiin että molemmat vanhemmat käy töissä ja myös syövät ulkona, eikä asuntoihin rakennettu edes kunnon keittiötä.

Puhut paskaa.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Asun maaseudulla ja meillä päin (itäisessä Hämeessä) melkein kaikki naiset olivat kotirouvia elleivät sitten olleet maatalon emäntiä. Vain muutamat naiset kävivät töissä. Ja työttömyyttä ei tunnettu. Tai jos joku oli työtön niin syy oli oma; yleensä viina. Työikäiset sairaat/työrajoitteiset siirrettiin automaattisesti sairaseläkkeelle eikä heitä roikotettu työttömyyskortistossa. Kaikille riitti töitä ja jokaiseen paikkaan oli tulijoita. Eikä mitään työtä halveksittu kuten nykyisin. Minun isäni oli kunnan virkamiehiä ja äitini oli kotirouva eli olimme keskiluokkaa tuon ajan kategoriassa. Meitä sisaruksia oli neljä, asuimme omakotitalossa, ei ollut omia huoneita jokaiselle, eikä perheemme tehnyt ulkomaan lomamatkoja (eivät naapuritkaan) eikä juostu viimeisimmän tekniikan perässä. Nälkää ei nähty, mutta säästeliäästi elettiin - se oli sen ajan henkeä.

 

Meilläpäin  oli kaikki töissä. Mitään pillun varassa eläviä leipäsusia ei katseltu eikä lastenhoitoa pidetty työnä. Kummatkin vanhemmat kävi töissä ja kotona loisi vain sosiaali elätit ja juopot. Juoppous oli osalla ns. kotirouvista se syy olla kotona. Niitä miehiä säälittiin millä oli niin kelvoton akka.