Lue keskustelun säännöt.
Miksi 80-luvulla duunari-isä pystyi yksi elättämään perheen, maksamaan auton ja omakotitalon?
Markka-ajan hyvinvointi
09.10.2019 |
Markka-aikana (80-luvulla) oli ihan normaalia, että perheen äiti oli lasten kanssa kotona ja vain isä kävi töissä.
Silti duunarikin pystyi silloin yksin elättämään perheensä, maksamaan omakotitalon ja auton. Työttömyyttä ei silloin juuri tunnettu.
Nyt euroaikana monissa perheissä molemmat vanhemmat käyvät töissä, asutaan betoniyksiössä ilman autoa ja iltaisin seistään leipäjonossa. Verotus ja maksut nousevat vuosi vuodelta. Silti yhteiskunnan rahat on loppu ja ihmisetkin jo velkaantuvat.
Kommentit (1286)
Vanhemmat osti omakotitalon 50-luvulla ja koulutti neljä lasta ylioppilaiksi 60-luvulla. Olivat tavallisissa töissä palvelualalla. Äiti oli kuitenkin kotona niin kauan kun lapset menivät kouluun. Käytetty autokin ostettiin joskus 60-luvulla. Olen monesti miettinyt, ettei sama olisi ollut myöhemmin mahdollista. Kansantuotemittarit eivät kerro paljonkaan todellisesta elämisen tasosta. Niissä lasketaan tuotannoksi kaikenlainen keinottelu, puijaaminen ja asuntojen omistaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään on ilmaantunut paljon ihan erilaisia rahanreikiä vaikka suuri osa niistä ei ole mitenkään välttämättömiä.
Ennen jokaisella oli yksi talvi- ja kesätakki. Uusi ostettiin kun vanha meni rikki tai jäi pieneksi. Samoin kengät. Muutenkin ihmisillä oli paljon vähemmän vaatteita ja niitä osattiin itse huoltaa ja korjata. Kotona oli vain lankapuhelin, joten ei tarvinnut maksaa joka perheenjäsenelle kännykkäliittymiä, mutta tv-luvasta piti maksaa. Kelloksi kaikille kelpasi tavallinen perusrannekello.
Harrastuksiin ei tuhlailtu, koska ne useimmiten olivat ilmaisia. Uintia, pyöräilyä, hiihtoa, kavereiden kanssa ulkoilua, partio, käsitöitä yms.
Eikä todellakaan ollut tarvetta akuankkahuulien täyttämiseen, hämähäkkitekoripsiin sun muihin nykyajan turhiin kotkotuksiin. Ravintoloissa ja matkoilla käytiin harvoin ja lomien vietto kotona tai ainakin kotimaassa oli yleisintä. Kahviloissakaan ei kovin paljoa käyty. Telttailu oli yleistä. Jos lapsi tarvitsi sukset tai luistimet, niitä ei ostettu noin vain vaan ne hankittiin joululahjaksi.
Autoja perheissä oli yleensä vain yksi, lähinnä työmatkoja ja ehkä kauppareissuja varten. Lapset menivät omiin menoihinsa fillarilla tai kävellen.
Huonekaluja käytettiin pitkään ja tarvittaessa ne kunnostettiin. Vanhempien kuoltua saatiin kuolinpesästä täydennystä.
Ruokaan toki kului rahaa, mutta ilmeisesti silloin ostovoima oli parempi ja moni tyytyi ihan tavalliseen kohtuuhintaiseen perusruokaan. Syötiin perunaa ja kastiketta ja muuta vastaavaa.
Ennen ei ollut mitään kulutushysteriaa ja osattiin elää käytettävissä olevien rahavarojen mukaisesti. Osattiin olla ilman asioita, jos rahat eivät riittäneet. Ei ollut mitään shoppailuhysteriaa. Koska eniten käytettiin käteistä, omien varojen budjetointi oli jotenkin konkreettisempaa.
Miksi kuitenkin kerrostaloja ( vuokra ja omistus) rakennettiin hirveellä buumilla 60-luvulla ja 70-luvulla. Olen ennennin kirboittanut täällä kirjoittavien edustavan parempien ihmisten jälkeläisiä. Kun lähti vauraasta maatalosta sai ne okt-rahat sisarosuutena maalle jäävältä. Tai oli jo varakasta sukua muuten. Ei tarvinnut tyhjästä lähteä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi kuitenkin kerrostaloja ( vuokra ja omistus) rakennettiin hirveellä buumilla 60-luvulla ja 70-luvulla. Olen ennennin kirboittanut täällä kirjoittavien edustavan parempien ihmisten jälkeläisiä. Kun lähti vauraasta maatalosta sai ne okt-rahat sisarosuutena maalle jäävältä. Tai oli jo varakasta sukua muuten. Ei tarvinnut tyhjästä lähteä.
No niitä rakennettiin koska porukka muutti kaupunkeihin töiden perässä. Ei ne maatilat mitään kultakaivoksia olleet ja helpommalla sekä luotettavammalla rahantulolla pääsi tehtaissa tms.
Tulee mieleen ainoastaan yksi kotiäiti ja hän oli lessu joka tehtaili lapsia jatkuvalla syötöllä. Monen isä teki töitä pimeänä normiduuninsa lisäksi. Todella pitkiä päiviä. Kun kavereilla kävi kylässä niin ei isät olleet ikinä kotona vaan töissä. Äidit teki normipäivän ja sitten kotihommiin.
Kasarilla hyvätuloiset eivät olleet oikeutettuja päivähoitoon lainkaan. Itse hankituille hoitajille maksettiin kaikki omasta pussista.