Lue keskustelun säännöt.
Miksi 80-luvulla duunari-isä pystyi yksi elättämään perheen, maksamaan auton ja omakotitalon?
Markka-ajan hyvinvointi
09.10.2019 |
Markka-aikana (80-luvulla) oli ihan normaalia, että perheen äiti oli lasten kanssa kotona ja vain isä kävi töissä.
Silti duunarikin pystyi silloin yksin elättämään perheensä, maksamaan omakotitalon ja auton. Työttömyyttä ei silloin juuri tunnettu.
Nyt euroaikana monissa perheissä molemmat vanhemmat käyvät töissä, asutaan betoniyksiössä ilman autoa ja iltaisin seistään leipäjonossa. Verotus ja maksut nousevat vuosi vuodelta. Silti yhteiskunnan rahat on loppu ja ihmisetkin jo velkaantuvat.
Kommentit (1114)
Tekikö ahne sukupolvi jotain oikein, jos noin kadehditte?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asumiskustannukset oli alhaisemmat.
Ja ruuan hinta oli paljon matalampi.
No niimpä olikin. 80-luvulla ruokaan meni keskimäärin noin 40% nettotuloista, nykyään noin 15%. Nykyään työtönkin voi syödä kokolihaa joka päivä, 80-luvulla duunarilla ei ollut sellaiseen varaa.
Äiti ei ollut ikinä töissä eikä saanut mitään rahaa ennen kansaneläkettä. Isä oli ilmeisen hyväpalkkainen duunari mutta jäi nuorena eläkkeelle. Meillä oli isohko uusi omakotitalo ja jonkunlainen auto. Monta lastakin. Ei perintöjä tms.
No ei pystynyt vaan molemnat perheessä oli töissä.
Kaupungistuminen, asuntotuki, nollakorot, Euro.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei pystynyt. Tai jotkut pystyivät, mutta ei ne palkat oikeasti kaikilla aloilla olleet hyvät. Mun appiukko oli hyväpalkkainen duunari (tosin anoppikin kävi töissä, ei halunnut olla kotona) ja se muisteli, että heillä oli tehtaalla duunareissakin ollut kahden kerroksen väkeä, kun eri tehtävissä olleilla oli ollut palkoissa huomattavat erot.
Kyllähän nykyäänkin osa duunareista (esim. koodarit ja LVI-asentajat) tienaavat hyvin. Sitten on aloja, joilla palkat ovat huonot.
Huonosti pystyi. Muistan omien vanhempieni ainaisen rahapulan, vaikka molemmat kävivät töissä. Ja ei, eivät olleet alkoholisteja tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika harva oli enää 80-luvulla titteliltään kotirouva. 60-luvulla näitä vielä oli. 70-luvullahan jo ajateltiin että molemmat vanhemmat käy töissä ja myös syövät ulkona, eikä asuntoihin rakennettu edes kunnon keittiötä.
Suomessa ei ole koskaan ollut kotirouvakulttuuria. Naiset on aina olleet töissä joko maatilalla tai ulkopuolisella. Esim 1960-luvulla lapset vietiin jo vauvana hoitoon naapuriin yms koska äiti oli töissä
Ei pystynytkään, ei ainakaan pääkaupunkiseudulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kekkonen piti kokkarit pilaamasta Suomea.
Vierailija kirjoitti:
En tunne yhtään taloutta missä olisi nainen loisinut kotona miehen ollessa töissä, johan sitä olisi pidetty kylillä juoppona tai muuten ongelmaisena. 80 luvulla oli suuri häpeä jos oli työtön.
Juuri näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä AP:n kuvaama onnistuu vieläkin maakunnissa. Esimerkiksi täällä Heinolassa. Voi vieläpä olla, ettei kukaan perheestä käy töissä.
Vierailija kirjoitti:
Äiti ei ollut ikinä töissä eikä saanut mitään rahaa ennen kansaneläkettä. Isä oli ilmeisen hyväpalkkainen duunari mutta jäi nuorena eläkkeelle. Meillä oli isohko uusi omakotitalo ja jonkunlainen auto. Monta lastakin. Ei perintöjä tms.
Nyt aikuisena tiedät ettei tuo ole ollut mahdollista koskaan. Toki maaseudulla missä talo periytyi ja tehtiin työtä tavallaan yrittäjinä. Mutta ei siellä naiset olleet rouvia vaan tekivät töitä myös.
Eli vanhempiesi taustassa on jotain mikä mahdollisti varakkaan elämän. Jos kumpikin olisi lähtenyt lapsuudenkodista sen kuuluisan jenkkikassin kanssa tuo olisi mahdottomuus - yhden palkalla.
Veljeni rakensi talon kyllä tyhjätasku-duunarina. Kunta möi tontteja "ilmaiseksi" , appi takasi alkuun ja veljeni kanssa rakensivat talon. Mutta vaimonsa kävi töissä ja rivakkana ihmisenä hankki teollisuudessa urakkatöissä paremmin kuin vaikka kaupassa.
Vanhemmiltani saivat apuja maataloustuotteissa, talven perunat, juurekset , marjat, voit, leivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti ei ollut ikinä töissä eikä saanut mitään rahaa ennen kansaneläkettä. Isä oli ilmeisen hyväpalkkainen duunari mutta jäi nuorena eläkkeelle. Meillä oli isohko uusi omakotitalo ja jonkunlainen auto. Monta lastakin. Ei perintöjä tms.
Nyt aikuisena tiedät ettei tuo ole ollut mahdollista koskaan. Toki maaseudulla missä talo periytyi ja tehtiin työtä tavallaan yrittäjinä. Mutta ei siellä naiset olleet rouvia vaan tekivät töitä myös.
Eli vanhempiesi taustassa on jotain mikä mahdollisti varakkaan elämän. Jos kumpikin olisi lähtenyt lapsuudenkodista sen kuuluisan jenkkikassin kanssa tuo olisi mahdottomuus - yhden palkalla.
Veljeni rakensi talon kyllä tyhjätasku-duunarina. Kunta möi tontteja "ilmaiseksi" , appi takasi alkuun ja veljeni kanssa rakensivat talon. Mutta vaimonsa kävi töissä ja rivakkana ihmisenä hankki teollisuudessa urakkatöissä paremmin kuin vaikka kaupassa.
Vanhemmiltani saivat apuja maataloustuotteissa, talven perunat, juurekset , marjat, voit, leivät.
Niin ja puilla toimivan keskuslämmityksen joten saivat puut hakea myös isän metsästä kun itse tekivät.
Vierailija kirjoitti:
Se auto ei ollut Audi...
...eikä ole kyllä vieläkään.
Vierailija kirjoitti:
Kekkonen piti kokkarit pilaamasta Suomea.
Tämä on kyllä totta. Suomen alamäki alkoi löllykkädemarien kauden myötä, ja sitä kautta sitten kestikin jokunen vuosikymmen.
Näissä ketjuissa unohdetaan aina lapset, kuka ne kasvatti?
Meillä oli mummo joka otti vastaan kun tultiin koulusta.
Kaverilla toinen vanhemmista läksi yöllä töihin ja tuli aiemmin. Toisella äiti teki kahta osa-aikatyötä, päivällä ja illalla.
Toki omatoimisuutta oli paljon ja kova kuri. Oikeasti sai korvilleen jos törttöili. Ja me lapset tehtiin kotona myös. Vietiin roskia ja katsottiin pienien perään.
Väitän että onnistuisi pienemmällä paikkakunnalla nykyäänkin. Työpaikan voi tosin menettää helpommin ja työmatka voi olla pitkä, toisin sanoen bensaan palaa rahaa. Sitten tullaan tähän kun lapsilla ja nuorilla pitää olla kaikkea ettei vaan koulussa kiusattaisi. Jopa kukkahattutädit toitottavat oikeutta lomamatkoihin ja uusiin reppuihin ja muodikkaisiin vaatteisiin. Martat ja luontoihmiset puhuvat alelappujen puolesta mutta lapsille ei saisi ostaa kun kaverit saattavat nähdä ja pilkata. Keräystä on jos jonkinlaista jouluna ja juhannuksena. Tuhlaaminen ja kaikki-mulle-heti ja kalliit harrastukset vievät perheen rahat ja vapaa-ajan.
Meidän kesäloma varmaan alapeukutetaan mutta tässä: Uimista lähirannoilla, kirjastokäyntejä, ulkoilua lenkkipolulla, kaverikyläilyä, yökylässä tuttavilla joilla eläimiä, risteily etuhintaan, päiväretki isommalle hiekkarannalle ja muutama päivä työsuhdemökillä. Lapsi ei halunnut uutta reppua tai penaalia koska vanhat kunnossa.
80-luvun talouskuplassa monet asiat olivat ihmeellisesti mahdollisia.
Sitten tultiin 90-luvulle ja se kupla puhkesi, poks. Seurasi konkurssiaalto ja kaikkien aikojen työttömyys. Sen duunarin asuntolainan korko kohosi 15 prosenttin.
Valuutta oli kuitenkin edelleen se markka.
Ei ollut ylensyömistä, eikä juurikaan ylipainoisia!