Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

”Haluaisin edes kerran kuussa kahvilaan...” Miten köyhyys määritellään?

Vierailija
09.10.2019 |

Miten tämä köyhyys nyt näin määritellään? Onko kahvilakäynti välttämättömyys? Olen mielestäni ihan kelpo toimeentuleva, ei kyllä ole mikään tarve kahviläkäynteihin. Jos olisi, olisinkin varman köyhä. Menojaan pitää miettiä. Pullat voi leipoa itse ja kahveet keittää. Kaikkien pitäisi saada kaikki nykyään.

Kommentit (689)

Vierailija
361/689 |
09.10.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Juttelin tänään puhelimessa Kelan virkailijan kanssa kysyäkseni häneltä miksi minun perustoimeentulotukeani oli alennettu 40 e./kk. Nuorelta kuulostava naisihminen ei osannut sanoa siihen yhtään mitään, otti vain osaa. Päätin sitten, että varaan ihan henk. kohtaisen ajan toimistoon toiselle virkailijalle. Tämä on toiminut aina ennenkin.

Vierailija
362/689 |
09.10.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Suomessa on muutamassa vuosikymmenessä tapahtunut merkittävä muutos elintasossa. Aiemmin ihmisillä oli ylimääräistä rahaa arjen luxukseen laitettavaksi vasta noin viiskymppisinä. Lapset olivat aikuisia, palkka noussut kokemusvuosien myötä vähitellen ja asuntolainat siinä vaiheessa jo maksettuja. Oli hankittu kesämökit, veneet, uudet autot tai mitä nyt kukakin piti tärkeänä. Siihen asti "hömpötyksiin" kuten teinien kahvilareissuihin ei katsottu tarpeelliseksi investoida. Tärkeämpinä lapsiin kohdistuvina investointeina pidettiin lasten laittamista oppikouluun kansalaiskoulun sijasta, teinien kielikursseja tai vaihto-oppilasvuotta ulkomailla, autokouluja, valmennuskursseja, taloudellista avustamista nuoren kolmannen asteen opinnoissa tai jopa omia lapsia varten hankittuja sijoitusasuntoja, joihin usein jouduttiin säästämään rahaa. Perheiden tuloerot eivät juurikaan näkyneet alaikäisten lasten keskuudessa ennenkuin vasta lukio-iässä juuri autokoulun sekä kielikurssien ja vaihto-oppilasvuoden muodossa. 

Nykyisin on perheitä, joissa vanhempien elintaso on jo pian valmistumisen jälkeen ollut korkeampi kuin heidän vanhemmillaan viiskymppisenä. On perheitä, joissa molemmat vanhemmat ovat hyvin tienaavia. On perheitä, joissa - kiitos vanhempiensa säästäväisyyden - ensiasunnot on saatu lahjaksi tai ainakin saatu asua niissä ilmaiseksi siihen asti, että on voitu ostaa oma. 

Jos mennään ajassa 100 vuotta taaksepäin, suurin osa tämän päivän suomalaisista on lähtöisin varsin köyhistä suvuista. Vaurastuminen on tapahtunut vähitellen ja suurimmaksi osaksi vanhempien ja/tai isovanhempien säästäväisyyden ansiosta. Yksikään suku ei ole vaurastunut "tili tuli, tili meni" -periaatteella. Nyt eletään aikaa, jolloin nämä erot tulevat lasten ja  nuorten kohdalla esille hyvin selvällä tavalla. Olen toki tehnyt paljon töitä elintasoni eteen, pahimmillaan useamman vuoden 70-tuntisia työviikkoja. Mutta ymmärrän silti, että - kiitos vanhempieni ja isovanhempieni - mulla on ollut paljon paremmat lähtökohdat kuin monella muulla. Ja siten mun lapsillani, jotka ovat jo aikuisia, vieläkin paremmat. Sekä hyväosaisuus että huono-osaisuus kumuloituu sukupolvelta seuraavalle. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
364/689 |
09.10.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä nyt tässä mimimituloisena (mm sairauden vuoksi nyt etupäässä, sairausloma jatkuu kolmannen puolivuotta ainakin ) mietin, mikä hirveä lienen löydettyäni kuivatavarakaapissa olevan nähtävästi suurena aarteena hätävaraksi valmiskastikkeita, lahjaksi saatuja pussikeittoja 2, ja kehtaan pitää pussiperunamuusia, josta tein äsken ja mikrotin halpoja pakastevihanneksia?

Kun miettii, mitä osa kirjoittaa, minun tulisi varmastikin pistää faceen tai toriin 0.10 myyntiin kpl jotta joku ne saa joka ne minua paremmin ansaitsisi koska ei köyhä saa, - ja ostaisin sillä rahalla sitten kirjaimellisesti pari perunaa?

Eikö se näin mene?

Minä sain kauhean ripityksen siitä, minulla on mitään mitä ns normaaleilla ihmisillä saattaa olla. Kun on ylipäätään köyhä saati nyt kun asuu yksin. Mitään vaatimatonta tavallista koti-irtaimistoa ei olisi saanut hankkia. Ei yhtä koriste-esinettä, ei kukan kukkaa, ei kirjan kirjaa, astian astiaa ym. Mitään ei saisi olla.

Että vain köyhälle/yksinäiselle/puolustuskyvyttömälle tullaan silmille näin.

Vierailija
365/689 |
09.10.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kakkahattutäti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai se hyvä toimeentulo on sitä, ettei tarvitse soimata itseään hankinnoista, priorisoida rahankäyttöään prikulleen.

Nimenomaan rahankäyttö kannattaakin suunnitella prikuulleen, koska silloin siitä ei tarvitse tuntea syyllisyyttä.

Jos ostelee jotain turhaa niin totta kai siitä tulee syyllinen olo.

En minä tunne ketään niin rikasta, että voisi tuosta vaan ilman mitään tunnontuskia ostella ihan mitä sattuu.

Et nyt ymmärtänyt. Siis niin, että voi käydä kahvilla ja pullalla ja sitä ei tarvitse miettiä etukäteen eikä murehtia jälkeenpäin. Taloudessa on liikkumavaraa, jotta ei tarvitse miettiä elokuvalipun hintaa tai bussilippua. Tai kaupassa jättää ostamatta jokin hedelmä, koska siihen ei ole varaa. Tai ostaa se hedelmä, mutta jättää lohimedaljonki ostamatta.

Isommat ostokset ja hankinnat sitten erikseen.

Vierailija
366/689 |
09.10.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta lasten ja nuorten köyhyys on sydäntäsärkevää ja itku meinaa tulla, kun lähes poikkeuksetta he tuntevat siitä avuttomuutta ja syyllisyyttä, kun he ovat voimattomia tekemään sille mitään. Ja se huoli on usein vanhemmissa, miten kauan he vielä jaksavat ja mitä he voisivat auttaa asiassa. Jopa 5v joutuvat ajattelemaan vanhempien raha asioita ja arjessa pärjäämistä.

Kaikki sympatiat on 15v Kaisassa ja on turhauttavaa, kuinka täällä aikuiset vähättelevät 7€/kk omaa rahaa ja kertovat, kuinka leipovat pullansa itse tai käyttävät taloyhtiön uimahallia. Jotenkin säälittävää ja empatiakyvyn puutetta, kun 15v kielletään jopa unelmat, ihan kuin nekin olisi jonkun elämästä pois.

Ei kukaan kiellä 15-vuotiasta unelmoimasta. Omatkin lapseni ovat tuossa iässä unelmoineet vaikka mistä aivan kuten itsekin unelmoin aikoinaan. Minä unelmoin teininä mm lentoemännän ammatista, mutta en koskaan kasvanut tarpeeksi pitkäksi.  Unelmat ovat kuitenkin vain unelmia. Jotkut unelmat pystyy aikuisena toteuttamaan, joitakin ei. 

Vähän eri asia unelmoida tulevaisuuden ammatista, skootterista tai ulkomaan matkasta kuin 5-10e maksavista jutuista kuten kahvilassa käynnistä kerran kuussa.

Mikä olisi sun ratkaisusi? Jokaiselle 15-17 -vuotiaalle oma "lapsilisä" 10 €/kk, jonka Kela maksaisi lapsen omalle tilille eikä tätä laskettaisi tuloksi toimeentulotuessa? Sitten, kun kaikilla teineillä olisi varaa kerran kuukaudessa käydä kahvilassa, mikä olisi seuraava asia, josta köyhän perheen teini unelmoisi?

Tässä tutkimuksessa ei ollut kyse toimeentulotukea saavista vaan köyhistä perheistä/lapsista. Ehkä ensimmäinen askel voi olla lapsilisien korotus, nythän niitä on vastikään jopa alennettu.

Useammassa vastauksessa tulee ilmi se ettei perheellä ole rahaa eikä lapsilla on huono omatunto jos jotain tarvitsisivat. Kyllä he edelleen voivat unelmoida vaikka pääsystä presidentiksi mutta se ei paljoa lämmitä jos tarvitsisi uuden talvitakin.

Eikö tuossa käy sitten niin, että niillä, joilla jo nyt on varaa kahvilassa käynteihin, olisi varaa käydä niissä vieläkin useammin tai käydä vaikka kahvilareissun yhteydessä leffassakin? Ja sillä köyhän perheen lapsella vain kerran kuukaudessa yhteen jahvilareissuun? Ja entä, jos köyhän lapsen vanhempi käyttääkin lapsilisän korotuksen johonkin muuhun kuin lapsensa kahvilassa käyntiin? Vaikka siihen talvitakkiin? 

Voisiko oikeampi ratkaisu sittenkin olla, että yhteiskunta alkaisi taas järjestää nuoria kiinnostavia tapaamispaikkoja, joissa kahvi olisi maksutonta? Nuoret voisivat vaikka yhdessä leipoa pullat ja nekin olisi maksuttomia. Siellä voisi tavata muita ikäisiään, juoda kahvia ja pullaa, eikä maksaisi teinille itselleen muuta kuin paikalle saapumisen vaivan. Biljardipöytä, pleikkari, telkkari Netfilxeineen yms tekemistä. Ei tarvitsisi enää tavata kavereitaan kauppakeskusten ryöstöhintaisissa kahviloissa. Kahveihin ja pulliin raaka-aineita voisi kysyä lähialueen kaupoilta tai muilta yrtiysiltä sponsorointina. 

Eli oikeastaan voidaan alentaa lapsilisiä yhä koska varakkaammat voivat käyttää ne kahviloihin ja köyhät eivät voi jokatapauksessa joten otetaanpa taas vitonen pois?

Ehkäpä se alennus tehtiinkiin tuon takia. Toimeentulotukea saavilla lapsilisän määrällä ei ole mitään merkitystä ja varakkaillekin se on vaan bonus. Väliinputoajiksi jää se pienipalkkaisissa töissä käyvä perhe jolle niillä euroilla olisi ollit väliä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
367/689 |
09.10.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

12v tyttäreni sanoi äskettäin, että haluaisi joskus käydä kahvilassa. Ja siitä tajusin, ettei hän tosiaan ole koskaan käynyt! 5-henkisen perheen kahvilareissu maksaa helposti 20-30 euroa, mikä on mieletön hinta siitä huvista. Tosin työssäkäyvänä ja omat rahani tienaavana ostan muutenkin huonekalut ym. mieluiten käytettynä. Moni työtön tuntuu ajattelevan että sossun pitää kustantaa uudet kodinkoneet, huonekalut ja lastenvaunut. Kun itse tienaa rahansa, miettii kriittisemmin mihin ne kannattaa käyttää.

Vierailija
368/689 |
09.10.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä olen vihdoin hyväpalkkaisessa työssä ja kustantaisin mielelläni kahvilareissuja niille, joilla ei ole niihin varaa, esim. tuolle 12-vuotiaan tytön perheelle.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
369/689 |
09.10.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

12v tyttäreni sanoi äskettäin, että haluaisi joskus käydä kahvilassa. Ja siitä tajusin, ettei hän tosiaan ole koskaan käynyt! 5-henkisen perheen kahvilareissu maksaa helposti 20-30 euroa, mikä on mieletön hinta siitä huvista. Tosin työssäkäyvänä ja omat rahani tienaavana ostan muutenkin huonekalut ym. mieluiten käytettynä. Moni työtön tuntuu ajattelevan että sossun pitää kustantaa uudet kodinkoneet, huonekalut ja lastenvaunut. Kun itse tienaa rahansa, miettii kriittisemmin mihin ne kannattaa käyttää.

Ehkä vähän epäreilua, mutta voisittehan mennä tyttären kanssa kahdestaan. Tällaiset kokemukset ovat sikäli hyviä, että nuori ensinnäkin muistaa yhdessä vietetyn ajan ja toisekseen saa uusia ideoita.

Vierailija
370/689 |
09.10.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta lasten ja nuorten köyhyys on sydäntäsärkevää ja itku meinaa tulla, kun lähes poikkeuksetta he tuntevat siitä avuttomuutta ja syyllisyyttä, kun he ovat voimattomia tekemään sille mitään. Ja se huoli on usein vanhemmissa, miten kauan he vielä jaksavat ja mitä he voisivat auttaa asiassa. Jopa 5v joutuvat ajattelemaan vanhempien raha asioita ja arjessa pärjäämistä.

Kaikki sympatiat on 15v Kaisassa ja on turhauttavaa, kuinka täällä aikuiset vähättelevät 7€/kk omaa rahaa ja kertovat, kuinka leipovat pullansa itse tai käyttävät taloyhtiön uimahallia. Jotenkin säälittävää ja empatiakyvyn puutetta, kun 15v kielletään jopa unelmat, ihan kuin nekin olisi jonkun elämästä pois.

Ei kukaan kiellä 15-vuotiasta unelmoimasta. Omatkin lapseni ovat tuossa iässä unelmoineet vaikka mistä aivan kuten itsekin unelmoin aikoinaan. Minä unelmoin teininä mm lentoemännän ammatista, mutta en koskaan kasvanut tarpeeksi pitkäksi.  Unelmat ovat kuitenkin vain unelmia. Jotkut unelmat pystyy aikuisena toteuttamaan, joitakin ei. 

Vähän eri asia unelmoida tulevaisuuden ammatista, skootterista tai ulkomaan matkasta kuin 5-10e maksavista jutuista kuten kahvilassa käynnistä kerran kuussa.

Mikä olisi sun ratkaisusi? Jokaiselle 15-17 -vuotiaalle oma "lapsilisä" 10 €/kk, jonka Kela maksaisi lapsen omalle tilille eikä tätä laskettaisi tuloksi toimeentulotuessa? Sitten, kun kaikilla teineillä olisi varaa kerran kuukaudessa käydä kahvilassa, mikä olisi seuraava asia, josta köyhän perheen teini unelmoisi?

Tässä tutkimuksessa ei ollut kyse toimeentulotukea saavista vaan köyhistä perheistä/lapsista. Ehkä ensimmäinen askel voi olla lapsilisien korotus, nythän niitä on vastikään jopa alennettu.

Useammassa vastauksessa tulee ilmi se ettei perheellä ole rahaa eikä lapsilla on huono omatunto jos jotain tarvitsisivat. Kyllä he edelleen voivat unelmoida vaikka pääsystä presidentiksi mutta se ei paljoa lämmitä jos tarvitsisi uuden talvitakin.

Eikö tuossa käy sitten niin, että niillä, joilla jo nyt on varaa kahvilassa käynteihin, olisi varaa käydä niissä vieläkin useammin tai käydä vaikka kahvilareissun yhteydessä leffassakin? Ja sillä köyhän perheen lapsella vain kerran kuukaudessa yhteen jahvilareissuun? Ja entä, jos köyhän lapsen vanhempi käyttääkin lapsilisän korotuksen johonkin muuhun kuin lapsensa kahvilassa käyntiin? Vaikka siihen talvitakkiin? 

Voisiko oikeampi ratkaisu sittenkin olla, että yhteiskunta alkaisi taas järjestää nuoria kiinnostavia tapaamispaikkoja, joissa kahvi olisi maksutonta? Nuoret voisivat vaikka yhdessä leipoa pullat ja nekin olisi maksuttomia. Siellä voisi tavata muita ikäisiään, juoda kahvia ja pullaa, eikä maksaisi teinille itselleen muuta kuin paikalle saapumisen vaivan. Biljardipöytä, pleikkari, telkkari Netfilxeineen yms tekemistä. Ei tarvitsisi enää tavata kavereitaan kauppakeskusten ryöstöhintaisissa kahviloissa. Kahveihin ja pulliin raaka-aineita voisi kysyä lähialueen kaupoilta tai muilta yrtiysiltä sponsorointina. 

Eli oikeastaan voidaan alentaa lapsilisiä yhä koska varakkaammat voivat käyttää ne kahviloihin ja köyhät eivät voi jokatapauksessa joten otetaanpa taas vitonen pois?

Ehkäpä se alennus tehtiinkiin tuon takia. Toimeentulotukea saavilla lapsilisän määrällä ei ole mitään merkitystä ja varakkaillekin se on vaan bonus. Väliinputoajiksi jää se pienipalkkaisissa töissä käyvä perhe jolle niillä euroilla olisi ollit väliä.

Vastasit kysymykseeni kysymyksellä. Näetkö itse, että köyhien perheiden lasten ja varakkaiden perheiden lasten eriarvoistuminen jotenkin muuttuisi, jos lapsilisiä korotettaisiin? Jos kaikille annetaan enemmän, mikä muuttuu? Edelleen köyhillä on vähemmän kuin varakkailla. Köyhän lapsi pääsee kerran kuukaudessa kahvilaan ja ei-köyhän lapsi joka viikko kahvilaan ja sen lisäksi vielä leffaankin. Miksi ajattelet, että lasten keskuudessa sen jälkeen kerran kuukaudessa kahvilassa käynti olisi enää se unelma, jos se kerran olisi mahdollinen kaikille? Entä, jos sen jälkeen köyhän perheen lapsen unelma olisikin päästä kerran kuukaudessa leffaan? 

Pointtini on, että eivät lapset ja teinit unelmoi itsestäänselvyyksistä. Oli aika, jolloin monen köyhän perheen  lapsen unelma oli päästä oppikouluun. Nyt, kun kaikki lapset pääsevät peruskouluun, ei kukaan suomalaislapsi pidä enää peruskoulua muuta kuin itsestäänselvyytenä. Asiat, jotka kuuluvat kaikille, menettävät merkityksensä. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
371/689 |
09.10.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minusta ihminen on rikas, jos tienaa yli 2000 euroa kuussa. En ole itse saanut koskaan yli 1200 e/kk tekemästäni työstä.

Läheskään kaikki ihmiset eivät pääse palkkaa vastaaviin tuloihin työttömänä/toimeentulotuella. Ehkä ansiosidonnaisella pääseekin, mutta se edellyttää että on saanut isoa palkkaa ennen työttömyyttä.

Jotkut selvästi kadehtivat työttömiä jotka saavat rahaa "tyhjästä". Voitte itse heittäytyä pois työelämästä jos haluatte kokeilla, millaista se on. Menetätte heti kaikki edut joita useimmissa työpaikoissa on. Ei enää työterveyshoitoa, liikunta- ja kulttuuriseteleitä, lounasseteleitä, kuntosalietuja, pikkujouluja, kesäjuhlia, bonuksia, joululahjoja, ulkomaan työmatkoja jne. Samoin katoaa työkaverit, jotkut haluaa pitää yhteyttä ja toiset ei, kun ei ollakaan samassa työpaikassa enää. Muutenkin kaverit saattavat kaikota, kun ei olekaan rahaa lähteä heidän kanssaan syömään ja baariin. Jotkut avoimesti halveksivat työtöntä eivätkä halua olla väleissä. Työttömille on toki tarjolla ilmaisia tapahtumia ja päivätoimintaa jne., mutta ei se mitenkään korvaa kaikkea mitä työssä oleva saa.

Myös osa-aikatyökyvyttömän elämä on karua. Itsellä palkka 500 euroa, asumistuki 300 ja perustoimeentulotuki 200-300 euroa, riippuu kuukaudesta ja siitä onko päätöksen tekijä suopealla päällä. Eli yhteensä noin tonni, yleensä vähän alle. Reseptilääkkeet korvataan, muita menoja ei. Toimeentulotukea on haettava erikseen joka kuukausi, todistettava ettei ole säästöjä eikä muita tuloja. Onneksi vuokra on alle 400 euroa, mutta eipä niillä rahoilla pitkälle pötkitä.

Vierailija
372/689 |
09.10.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Eri ihmisillä eri haaveet. Jollekin olisi tärkeää päästä kahvilaan kahville. Itse en käy koskaan kahvilassa kun kotona saa tehtyä yhtä hyvät tai paremmat patongit / pullat jne.

Tässä on asian ydin. Jokaisella on haaveensa. Itse en juo kahvia tai edes teetä, joten voisin kritisoida miksi pitää noin turhaan laittaa rahaa kotonakaan? En kritisoi, koska tiedän, että toiset nauttii siitä. Mielestäni kahvilassa käynti ei ole pelkkää kahvia tai pullaa. Vaikka en juuri välitä kahviloiden sanomista, niin tykkään istua kaupungilla kahviloissa. Siinä on fiilistä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
373/689 |
09.10.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

miten voi olla niin onneton taloudenhoidossa, ettei edes kerran kuukaudessa riitä kahvilaan rahaa? jo opiskellessa kävin kahvilassa ja silloin kuukausi elettiin max 200eurolla, joka riitti ruoasta vaatteisiin...

Vierailija
374/689 |
09.10.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

12v tyttäreni sanoi äskettäin, että haluaisi joskus käydä kahvilassa. Ja siitä tajusin, ettei hän tosiaan ole koskaan käynyt! 5-henkisen perheen kahvilareissu maksaa helposti 20-30 euroa, mikä on mieletön hinta siitä huvista. Tosin työssäkäyvänä ja omat rahani tienaavana ostan muutenkin huonekalut ym. mieluiten käytettynä. Moni työtön tuntuu ajattelevan että sossun pitää kustantaa uudet kodinkoneet, huonekalut ja lastenvaunut. Kun itse tienaa rahansa, miettii kriittisemmin mihin ne kannattaa käyttää.

Jos sinulta hajoaisi pesukone, ostaisit varmaan uuden, etkä jäisi miettimään kannattaako se kone nyt ostaa vai alatko käyttääkin jotain pesulaa. Sama se on työttömälläkin, he vain tarvitsevat apua yllättäviin menoihin, koska ei ole rahaa säästää sadepäivää varten.

Ja voit uskoa että mitään luksuskoneita ei työttömälle makseta, vaan ihan tavallinen peruskone jolla selviää perheen pyykeistä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
375/689 |
09.10.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

miten voi olla niin onneton taloudenhoidossa, ettei edes kerran kuukaudessa riitä kahvilaan rahaa? jo opiskellessa kävin kahvilassa ja silloin kuukausi elettiin max 200eurolla, joka riitti ruoasta vaatteisiin...

Milloin opiskelit? Aika moni asia on nykyään todella paljon kalliimpaa, kuin omana opiskeluaikanani 2000-luvun alussa.

Vierailija
376/689 |
09.10.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole ikinä varaa syödä ulkona, käydä kahvilla, elokuvissa, kuntosalilla tai ylinpäätään ihmisten ilmoilla niin onko se enää ihmisarvoista elämää?

T: eräs työtön jolla ei ole varaa kuin istua yksin kotona ja kävellä lähikauppaan punalappujen perässä. Eutanasiaa pyytäisin jos se olisi mahdollista.

Ei edes tarttee olla niin köyhä. Mä teen työtä sosiaaliohjaajana ja palkasta jää käteen 400-500 EUR. Nää eget menee ruokaan ja aina kuun loppupuolella pitää sentit venyttää.

Eli en koskaan voi käydä mm. syömässä ulkona, leffassa. Kahvilla sentään edes joskus käyn.

Vierailija
377/689 |
09.10.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta ymmärrän sen että se tietynlainen osattomuus niistä asioista on mikä siinä rassaa. Muistan kun olin hoitovapaalla ja mies jäi työttömäksi, niin esim. Meandi- vaatteet joita kotikutsuilla myytiin oli silloin muotia. Harmitti tosi paljon että en voinut ostaa mitään ylimääräistä, koska rahat oli niin tiukilla. Jälkikäteen en ymmärrä mitä hienoa kyseisissä vaatteissa edes on ollut. Ne vaan näyttivät silloin jotenkin houkuttelevammilta, kun niihin ei ollut varaa.

Sama koskee tässä tapauksessa varmana leffoja ja kahviloita. Kuvittelee että kaikki muut käyvät jatkuvasti kahvilla ja leffoissa, vaikka tosiasiassahan näin ei ole. Jotkut käy, mutta vähemmistö kuitenkin.

Vaikeinta on olleet ehkä sellaiset hetket kun joku kysyy mukaan vaikka HopLopiin tms ja on pakko todeta ettei nyt voida lähteä. Ei tee mieli selitellä että ei ole oikeasti rahaa laittaa sellaiseen.

Vähävarainen vähät välittää siitä, käyvätkö muut jatkuvasti leffoissa ja kahvilla. Hänelle itselleen kun riittäisi paljon vähempikin. Jos ei ole työyhteisöä eikä yhtä heikossa hapessa taloudellisesti olevia kavereita, niin silloin vähillä rahoilla pitää ruuan ja saippua lisäksi hankkia jotain sisältöä elämään. Siitä on kysymys leffoissa ja kahviloissakin. 

Vierailija
378/689 |
09.10.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole ikinä varaa syödä ulkona, käydä kahvilla, elokuvissa, kuntosalilla tai ylinpäätään ihmisten ilmoilla niin onko se enää ihmisarvoista elämää?

T: eräs työtön jolla ei ole varaa kuin istua yksin kotona ja kävellä lähikauppaan punalappujen perässä. Eutanasiaa pyytäisin jos se olisi mahdollista.

Käyn töissä ja minulla jää kuukausittain vähintään tonni säästöön 2500 nettotuloista riippuen törsäilenkö.  Käyn kaupungin kuntosalilla, leffassa 5€ päivissä tai en ollenkaan, kahvilla käydään kavereiden luona tai kotona ja no syömässä on varaa käydä halvemmissa paikoissa. Elämässä on vaikka kuinka paljon ilmaisia asioita ja tapahtumia, mitä voi tehdä. Hyvin pärjäsin opiskelijana pienillä tuilla ja nyt rahaa jää säästöön huomattavia määriä.

Vierailija
379/689 |
09.10.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Minusta ihminen on rikas, jos tienaa yli 2000 euroa kuussa. En ole itse saanut koskaan yli 1200 e/kk tekemästäni työstä.

Läheskään kaikki ihmiset eivät pääse palkkaa vastaaviin tuloihin työttömänä/toimeentulotuella. Ehkä ansiosidonnaisella pääseekin, mutta se edellyttää että on saanut isoa palkkaa ennen työttömyyttä.

Jotkut selvästi kadehtivat työttömiä jotka saavat rahaa "tyhjästä". Voitte itse heittäytyä pois työelämästä jos haluatte kokeilla, millaista se on. Menetätte heti kaikki edut joita useimmissa työpaikoissa on. Ei enää työterveyshoitoa, liikunta- ja kulttuuriseteleitä, lounasseteleitä, kuntosalietuja, pikkujouluja, kesäjuhlia, bonuksia, joululahjoja, ulkomaan työmatkoja jne. Samoin katoaa työkaverit, jotkut haluaa pitää yhteyttä ja toiset ei, kun ei ollakaan samassa työpaikassa enää. Muutenkin kaverit saattavat kaikota, kun ei olekaan rahaa lähteä heidän kanssaan syömään ja baariin. Jotkut avoimesti halveksivat työtöntä eivätkä halua olla väleissä. Työttömille on toki tarjolla ilmaisia tapahtumia ja päivätoimintaa jne., mutta ei se mitenkään korvaa kaikkea mitä työssä oleva saa.

Myös osa-aikatyökyvyttömän elämä on karua. Itsellä palkka 500 euroa, asumistuki 300 ja perustoimeentulotuki 200-300 euroa, riippuu kuukaudesta ja siitä onko päätöksen tekijä suopealla päällä. Eli yhteensä noin tonni, yleensä vähän alle. Reseptilääkkeet korvataan, muita menoja ei. Toimeentulotukea on haettava erikseen joka kuukausi, todistettava ettei ole säästöjä eikä muita tuloja. Onneksi vuokra on alle 400 euroa, mutta eipä niillä rahoilla pitkälle pötkitä.

Montako alaikäistä lastasi asuu samassa taloudessa kanssasi? Veikkaan, että ei yhtään. En usko, että kovin moni lapseton sinkku haluaisikaan vaihtaa pienipalkkaistakaan työpaikkaansa työttömyyteen. Varsinkaan, jos asuu paikassa, jossa vuokra on vain 400 €/kk.  Mutta jos perheessä on kaksi tai useampia lapsia, tilanne muuttuu. Taloudellisesti on aivan sama, käykö töissä vai ei. Ja joissain tapauksissa olisi jopa järkevämpää, että ei kävisi töissä. 

Vierailija
380/689 |
09.10.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta lasten ja nuorten köyhyys on sydäntäsärkevää ja itku meinaa tulla, kun lähes poikkeuksetta he tuntevat siitä avuttomuutta ja syyllisyyttä, kun he ovat voimattomia tekemään sille mitään. Ja se huoli on usein vanhemmissa, miten kauan he vielä jaksavat ja mitä he voisivat auttaa asiassa. Jopa 5v joutuvat ajattelemaan vanhempien raha asioita ja arjessa pärjäämistä.

Kaikki sympatiat on 15v Kaisassa ja on turhauttavaa, kuinka täällä aikuiset vähättelevät 7€/kk omaa rahaa ja kertovat, kuinka leipovat pullansa itse tai käyttävät taloyhtiön uimahallia. Jotenkin säälittävää ja empatiakyvyn puutetta, kun 15v kielletään jopa unelmat, ihan kuin nekin olisi jonkun elämästä pois.

Ei kukaan kiellä 15-vuotiasta unelmoimasta. Omatkin lapseni ovat tuossa iässä unelmoineet vaikka mistä aivan kuten itsekin unelmoin aikoinaan. Minä unelmoin teininä mm lentoemännän ammatista, mutta en koskaan kasvanut tarpeeksi pitkäksi.  Unelmat ovat kuitenkin vain unelmia. Jotkut unelmat pystyy aikuisena toteuttamaan, joitakin ei. 

Vähän eri asia unelmoida tulevaisuuden ammatista, skootterista tai ulkomaan matkasta kuin 5-10e maksavista jutuista kuten kahvilassa käynnistä kerran kuussa.

Mikä olisi sun ratkaisusi? Jokaiselle 15-17 -vuotiaalle oma "lapsilisä" 10 €/kk, jonka Kela maksaisi lapsen omalle tilille eikä tätä laskettaisi tuloksi toimeentulotuessa? Sitten, kun kaikilla teineillä olisi varaa kerran kuukaudessa käydä kahvilassa, mikä olisi seuraava asia, josta köyhän perheen teini unelmoisi?

Tässä tutkimuksessa ei ollut kyse toimeentulotukea saavista vaan köyhistä perheistä/lapsista. Ehkä ensimmäinen askel voi olla lapsilisien korotus, nythän niitä on vastikään jopa alennettu.

Useammassa vastauksessa tulee ilmi se ettei perheellä ole rahaa eikä lapsilla on huono omatunto jos jotain tarvitsisivat. Kyllä he edelleen voivat unelmoida vaikka pääsystä presidentiksi mutta se ei paljoa lämmitä jos tarvitsisi uuden talvitakin.

Eikö tuossa käy sitten niin, että niillä, joilla jo nyt on varaa kahvilassa käynteihin, olisi varaa käydä niissä vieläkin useammin tai käydä vaikka kahvilareissun yhteydessä leffassakin? Ja sillä köyhän perheen lapsella vain kerran kuukaudessa yhteen jahvilareissuun? Ja entä, jos köyhän lapsen vanhempi käyttääkin lapsilisän korotuksen johonkin muuhun kuin lapsensa kahvilassa käyntiin? Vaikka siihen talvitakkiin? 

Voisiko oikeampi ratkaisu sittenkin olla, että yhteiskunta alkaisi taas järjestää nuoria kiinnostavia tapaamispaikkoja, joissa kahvi olisi maksutonta? Nuoret voisivat vaikka yhdessä leipoa pullat ja nekin olisi maksuttomia. Siellä voisi tavata muita ikäisiään, juoda kahvia ja pullaa, eikä maksaisi teinille itselleen muuta kuin paikalle saapumisen vaivan. Biljardipöytä, pleikkari, telkkari Netfilxeineen yms tekemistä. Ei tarvitsisi enää tavata kavereitaan kauppakeskusten ryöstöhintaisissa kahviloissa. Kahveihin ja pulliin raaka-aineita voisi kysyä lähialueen kaupoilta tai muilta yrtiysiltä sponsorointina. 

Eli oikeastaan voidaan alentaa lapsilisiä yhä koska varakkaammat voivat käyttää ne kahviloihin ja köyhät eivät voi jokatapauksessa joten otetaanpa taas vitonen pois?

Ehkäpä se alennus tehtiinkiin tuon takia. Toimeentulotukea saavilla lapsilisän määrällä ei ole mitään merkitystä ja varakkaillekin se on vaan bonus. Väliinputoajiksi jää se pienipalkkaisissa töissä käyvä perhe jolle niillä euroilla olisi ollit väliä.

Vastasit kysymykseeni kysymyksellä. Näetkö itse, että köyhien perheiden lasten ja varakkaiden perheiden lasten eriarvoistuminen jotenkin muuttuisi, jos lapsilisiä korotettaisiin? Jos kaikille annetaan enemmän, mikä muuttuu? Edelleen köyhillä on vähemmän kuin varakkailla. Köyhän lapsi pääsee kerran kuukaudessa kahvilaan ja ei-köyhän lapsi joka viikko kahvilaan ja sen lisäksi vielä leffaankin. Miksi ajattelet, että lasten keskuudessa sen jälkeen kerran kuukaudessa kahvilassa käynti olisi enää se unelma, jos se kerran olisi mahdollinen kaikille? Entä, jos sen jälkeen köyhän perheen lapsen unelma olisikin päästä kerran kuukaudessa leffaan? 

Pointtini on, että eivät lapset ja teinit unelmoi itsestäänselvyyksistä. Oli aika, jolloin monen köyhän perheen  lapsen unelma oli päästä oppikouluun. Nyt, kun kaikki lapset pääsevät peruskouluun, ei kukaan suomalaislapsi pidä enää peruskoulua muuta kuin itsestäänselvyytenä. Asiat, jotka kuuluvat kaikille, menettävät merkityksensä. 

Ja sinä vastasit kysymykseeni aika monella kysymyksellä. Tottakai elintason noustessa ennen haaveilluista asioista tulee itsestään selvyyksiä. Mieluummin kuitenkin niin että se köyhänkin perheen lapsi pääsee sinne kahvilaan/elokuviin edes kerran kuussa kuin että ei pääse. Ei sekään lapsi haaveillut että voi kun pääsisin viikon ulkomaan lomalle niinkuin varakkaan perheen lapsetkin. Ja he pääsevät sinne vaikka lapsilisät puolitettaisiin,

Lapsiperheiden köyhyys on pahentunut ja se on valinta johon muunmuuassa lapsilisien alennukset ovat vaikuttaneet.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi kahdeksan kaksi