Lue keskustelun säännöt.
”Haluaisin edes kerran kuussa kahvilaan...” Miten köyhyys määritellään?
09.10.2019 |
Miten tämä köyhyys nyt näin määritellään? Onko kahvilakäynti välttämättömyys? Olen mielestäni ihan kelpo toimeentuleva, ei kyllä ole mikään tarve kahviläkäynteihin. Jos olisi, olisinkin varman köyhä. Menojaan pitää miettiä. Pullat voi leipoa itse ja kahveet keittää. Kaikkien pitäisi saada kaikki nykyään.
Kommentit (689)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja jos on yksi yliopistotutkinto joka ei työllistä, niin siihen liitteeksi jotakin muita opintoja. Tai sitten koulutusta vastaamatonta työtä, moni on joutunut aloittamaan niin.
Riippuu vähän siitä, mitä tarkoitat koulutusta vastaamattomalla työllä. Ei ole mitään järkeä siinä, että koulutetut vievät yksinkertaiset hanttihommat. Ne tarvitaan niille, joilla ei ole koulutusta ollenkaan.
Minusta on jotenkin lapsellista odottaa että joku muu tekee hanttihommat.
Kuvitteletko olevasi jotenkin parempi kuin kouluttamattomat?
Sen takia moni jättää koulunsa nykyään käymättä, kun ei duunista makseta kuin muutama huntti mitä tuista saa.
Kuka tahansa voi käydä kouluja, mutta kuka helvetti nyt jotain hanttihommia tekee?
Sä sitten odotat että meikäläinen tekee ne sun puolesta. Ei kuule natsaa yhtään.
Sanotaan että mä hankin raksamiehen pätevyydet sitten kun palkat on inhimillisellä tasolla.
Hitsarinhommiakaan en tee, koska ei makseta sitä mitä ammattitaito vaatii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja jos on yksi yliopistotutkinto joka ei työllistä, niin siihen liitteeksi jotakin muita opintoja. Tai sitten koulutusta vastaamatonta työtä, moni on joutunut aloittamaan niin.
Riippuu vähän siitä, mitä tarkoitat koulutusta vastaamattomalla työllä. Ei ole mitään järkeä siinä, että koulutetut vievät yksinkertaiset hanttihommat. Ne tarvitaan niille, joilla ei ole koulutusta ollenkaan.
Yksi suurin ongelma on että kouluttamattomia ei haluta töihin, kun koulutetut maisterit ovat niitä välkyimpiä.
Eli näitä työttömiä maistereita otetaan niihin alle 10e hommiin mielellään. Osaavat kielen ja ymmärtävät nopeasti asioita.
Ei kukaan tee mitään kouluttamattomalla tapauksella. Eivät osaa laskea yksinkertaisia laskuja ja eivät osaa edes kirjoittaa alkeellisesti. Ei vaan nykyään ole ojankaivajille hommia.
Korkeastikoulutettuja korpee sitten se että työnantajat ovat köyhiä. Ei heillä ole varaa maksaa yli 8e tuntipalkkoja. Ovat kusseet talousasiansa niin pahasti tai yrityksen suunnitelmat on päin prinkkalaa.
Antaisivat maistereille myös vapautta ja vastuuta hoitaa yrityksen asiat kuntoon, niin saataisi ne palkatkin kohoamaan.
Tosi moni yrittäjä on kouluja käymätön eräänlainen elämänkoululainen...
Koulutettu väki sitten vähän ihmettelee että miten se työnantaja asioita päättää ja suunnittelee. Olisi niin paljon parannettavaa monissa firmoissa, mutta ego on niin suuri monilla työnantajilla ettei tajuta sitä miten voisi parantaa tulosta ja palkkatasoa nostaa sitä myöten.
Varmin tapa nykyään on saada varmat tulot, on jättää koulut käymättä. Silloin saa tukia varmasti.
Höpsis. Koulutettu ja kouluttamaton saa yhtälailla tukia. Kouluttamatonta tosin patistellaan työkokeiluun ja muihin aktvointeihin ja koulutettu saa rauhassa hakea tai olla hakematta töitä.
Aika rankka ketju. Näyttää keskituloisillakin menevän huonosti kun näin paha olo on vähän varakkaammillakin. Kerta toisensa jälkeen ohitetaan keskustelun pointti (valinnanvapauden puute) ja keskitytään kertomaan omasta kyvykkyydestä ja erinomaisuudesta. Jo se että täytyy jatkuvasti budjetoida kertoo että köyhyys on koko maata koskeva asia, mutta me vain teeskentelemme olevamme varakas kansa. Samoin erilaisten säästövinkkejä sisältävien artikkeleiden määrä. Ihmisiä totutetaan niukkuuteen ja ainoa mitä keskiluokka tekee on syyttää alaluokkaa kahvikupposesta samalla kun äänestää samoja ihmisiä eduskuntaan. Kuka se hölmö tässä oikein onkaan. Ja sekin on muuten kehityksen jarrutusta jos vertaa Suomea jonnekin Manilaan. Suomi ei olisi koskaan kehittynyt nykyisenlaiseksi jos olisimme todenneet että koska asiat ovat paremmin kuin Afrikassa niin mitään eri tarvitse korjata eikä kehittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta lasten ja nuorten köyhyys on sydäntäsärkevää ja itku meinaa tulla, kun lähes poikkeuksetta he tuntevat siitä avuttomuutta ja syyllisyyttä, kun he ovat voimattomia tekemään sille mitään. Ja se huoli on usein vanhemmissa, miten kauan he vielä jaksavat ja mitä he voisivat auttaa asiassa. Jopa 5v joutuvat ajattelemaan vanhempien raha asioita ja arjessa pärjäämistä.
Kaikki sympatiat on 15v Kaisassa ja on turhauttavaa, kuinka täällä aikuiset vähättelevät 7€/kk omaa rahaa ja kertovat, kuinka leipovat pullansa itse tai käyttävät taloyhtiön uimahallia. Jotenkin säälittävää ja empatiakyvyn puutetta, kun 15v kielletään jopa unelmat, ihan kuin nekin olisi jonkun elämästä pois.
Vanhemmissahan se ongelma on. Eihän siitä ole kauaa kun joku tuilla elävä yh avautui ettei hänellä ja lapsella riitä rahat ruokaan. Samaisesta artikkelista kuitenkin kävi ilmi, että naisella on auto, koira ja sisustaakin pitää. Kuulemma sossunväki ihmetteli kaunista kotia. No kyllä varmaan joo ihmetteleekin jos prioriteetit on noin päin peetä.
Enkä nyt sano että pienituloisella ei saa olla autoa tai koiraa jne, mutta jos nuo asiat on tärkeämpiä kuin se että omalla lapsella on ruokaa, niin pistää kyllä miettimään onko ihminen ihan kykenevä vanhemmaksi.
Köyhyys ei todella ainoastaan vanhempien ongelma ja syy ja sitä voi esiintyä vaikka olisi akateeminen koulutus.
Otetaan esimerkiksi vaikka opettaja, joka perusti perheen, kun oli vakivirka, mutta se meni ala, kun koulu lakkautettiin ja joutui tuntiopettajaksi.
Tai vaikka hammaslääkäri, joista vielä 5v sitten oli huutava pula, nyt monet ovat työttömänä, kun kaikki julkisen puolen hammaslääkäri-virat on täytetty ja hammashoitoloita yhdistetty, jopa maaseudulla.
Tai sairaus iskee vanhempaan esim. syöpä. Sairaslomaa maksetaan enintään vuosi, jonka jälkeen henkilö jää tuloitta, jos ei pääse työkyvyttömyyseläkkeelle ja harvoin pääsee.
Ja myös parisuhteet hajoavat.
pienituloinen joutuu tekemään valintoja mihin rahansa käyttää. muistan itsekin kun nuorempana vesi kielellä kuljin kaupassa hedelmähyllyn ohi kun en raskinut ostaa, ja olisi mieli joskus tehnyt jäätelöä, olutta, pihvejä, jogurttia tai muuta turhaa ylellisyyttä. kahvilassa käyntiä en edes ajatellut. vaikeinta oli sulkea silmänsä puutarhamyymälän kohdalla. mutta niinpä vain sain asunnon maksettua ja nyt vanhoilla päivillä voin tuhlata humpuukkiinkin, käydä uimahallissa ja ostaa herkkuja. elämä on valintoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta lasten ja nuorten köyhyys on sydäntäsärkevää ja itku meinaa tulla, kun lähes poikkeuksetta he tuntevat siitä avuttomuutta ja syyllisyyttä, kun he ovat voimattomia tekemään sille mitään. Ja se huoli on usein vanhemmissa, miten kauan he vielä jaksavat ja mitä he voisivat auttaa asiassa. Jopa 5v joutuvat ajattelemaan vanhempien raha asioita ja arjessa pärjäämistä.
Kaikki sympatiat on 15v Kaisassa ja on turhauttavaa, kuinka täällä aikuiset vähättelevät 7€/kk omaa rahaa ja kertovat, kuinka leipovat pullansa itse tai käyttävät taloyhtiön uimahallia. Jotenkin säälittävää ja empatiakyvyn puutetta, kun 15v kielletään jopa unelmat, ihan kuin nekin olisi jonkun elämästä pois.
Ei kukaan kiellä 15-vuotiasta unelmoimasta. Omatkin lapseni ovat tuossa iässä unelmoineet vaikka mistä aivan kuten itsekin unelmoin aikoinaan. Minä unelmoin teininä mm lentoemännän ammatista, mutta en koskaan kasvanut tarpeeksi pitkäksi. Unelmat ovat kuitenkin vain unelmia. Jotkut unelmat pystyy aikuisena toteuttamaan, joitakin ei.
Vähän eri asia unelmoida tulevaisuuden ammatista, skootterista tai ulkomaan matkasta kuin 5-10e maksavista jutuista kuten kahvilassa käynnistä kerran kuussa.
Mikä olisi sun ratkaisusi? Jokaiselle 15-17 -vuotiaalle oma "lapsilisä" 10 €/kk, jonka Kela maksaisi lapsen omalle tilille eikä tätä laskettaisi tuloksi toimeentulotuessa? Sitten, kun kaikilla teineillä olisi varaa kerran kuukaudessa käydä kahvilassa, mikä olisi seuraava asia, josta köyhän perheen teini unelmoisi?
Tässä tutkimuksessa ei ollut kyse toimeentulotukea saavista vaan köyhistä perheistä/lapsista. Ehkä ensimmäinen askel voi olla lapsilisien korotus, nythän niitä on vastikään jopa alennettu.
Useammassa vastauksessa tulee ilmi se ettei perheellä ole rahaa eikä lapsilla on huono omatunto jos jotain tarvitsisivat. Kyllä he edelleen voivat unelmoida vaikka pääsystä presidentiksi mutta se ei paljoa lämmitä jos tarvitsisi uuden talvitakin.
Eikö tuossa käy sitten niin, että niillä, joilla jo nyt on varaa kahvilassa käynteihin, olisi varaa käydä niissä vieläkin useammin tai käydä vaikka kahvilareissun yhteydessä leffassakin? Ja sillä köyhän perheen lapsella vain kerran kuukaudessa yhteen jahvilareissuun? Ja entä, jos köyhän lapsen vanhempi käyttääkin lapsilisän korotuksen johonkin muuhun kuin lapsensa kahvilassa käyntiin? Vaikka siihen talvitakkiin?
Voisiko oikeampi ratkaisu sittenkin olla, että yhteiskunta alkaisi taas järjestää nuoria kiinnostavia tapaamispaikkoja, joissa kahvi olisi maksutonta? Nuoret voisivat vaikka yhdessä leipoa pullat ja nekin olisi maksuttomia. Siellä voisi tavata muita ikäisiään, juoda kahvia ja pullaa, eikä maksaisi teinille itselleen muuta kuin paikalle saapumisen vaivan. Biljardipöytä, pleikkari, telkkari Netfilxeineen yms tekemistä. Ei tarvitsisi enää tavata kavereitaan kauppakeskusten ryöstöhintaisissa kahviloissa. Kahveihin ja pulliin raaka-aineita voisi kysyä lähialueen kaupoilta tai muilta yrtiysiltä sponsorointina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja jos on yksi yliopistotutkinto joka ei työllistä, niin siihen liitteeksi jotakin muita opintoja. Tai sitten koulutusta vastaamatonta työtä, moni on joutunut aloittamaan niin.
Riippuu vähän siitä, mitä tarkoitat koulutusta vastaamattomalla työllä. Ei ole mitään järkeä siinä, että koulutetut vievät yksinkertaiset hanttihommat. Ne tarvitaan niille, joilla ei ole koulutusta ollenkaan.
Yksi suurin ongelma on että kouluttamattomia ei haluta töihin, kun koulutetut maisterit ovat niitä välkyimpiä.
Eli näitä työttömiä maistereita otetaan niihin alle 10e hommiin mielellään. Osaavat kielen ja ymmärtävät nopeasti asioita.
Ei kukaan tee mitään kouluttamattomalla tapauksella. Eivät osaa laskea yksinkertaisia laskuja ja eivät osaa edes kirjoittaa alkeellisesti. Ei vaan nykyään ole ojankaivajille hommia.
Korkeastikoulutettuja korpee sitten se että työnantajat ovat köyhiä. Ei heillä ole varaa maksaa yli 8e tuntipalkkoja. Ovat kusseet talousasiansa niin pahasti tai yrityksen suunnitelmat on päin prinkkalaa.
Antaisivat maistereille myös vapautta ja vastuuta hoitaa yrityksen asiat kuntoon, niin saataisi ne palkatkin kohoamaan.
Tosi moni yrittäjä on kouluja käymätön eräänlainen elämänkoululainen...
Koulutettu väki sitten vähän ihmettelee että miten se työnantaja asioita päättää ja suunnittelee. Olisi niin paljon parannettavaa monissa firmoissa, mutta ego on niin suuri monilla työnantajilla ettei tajuta sitä miten voisi parantaa tulosta ja palkkatasoa nostaa sitä myöten.
TÄMÄ!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käännettäisiin kerrankin syyttävä sormi rikkaisiin.
Jos syöt ulkona kerran viikossa tai useammin, tuhlaat rahaa. Söisit kotona tai tekisit joka päiväksi valmiit eväät. Kerran kuussa voi käydä sitten pizzalla.
Jos matkustat enemmän kuin kerran vuodessa, tuhlaat rahaa. Kävisit luonnossa kävelemässä tai harrastamassa jotain ilmaista. Siitä saa riittävästi elämyksiä. Kerran vuodessa voi käydä Tallinnan risteilyllä.
Jos ostat vaatteita vaatekaupasta, tuhlaat rahaa. Menisit UFFille katsomaan onko sopivia vaatteita käytettynä.
Kaiken tarpeellisen voisit hankkia FB-kirppisryhmistä ja Roskalava-ryhmistä. Miksi ostat yhtään mitään uutena? Huonekalut, lasten lelut, sisustustavarat ovat kaikki tuhlausta, jos ostat ne uutena.
Aika harva rikas suostuisi tällaiseen elämäntyyliin.
Täällä yksi ”rikas” ilmoittautuu. Vuositulot miehen kanssa yhteensä n. 250 000 €, ei velkaa.
Elän kutakuinkin noin miten kuvasit. En käy koskaan kahvilassa, en tykkää makeista sörsselikahveista vaan juon mieluummin kotona juhlamokkaa mustana. En tykkää syödä ravintolassa. Pizzat tosiaan noudetaan ehkä kerran kuussa. Mitään tavaraa en osta, en edes kirpparilta. Inhoan shoppailua. Verhoja tms. sisustusjuttuja en vaihda koskaan, nykyiset verhot ja tyynyt on 18 v. olleet samat. Kuljen työ- ja muut päivittäismatkat vanhalla polkupyörällä. Harrastan joogaa, viherkasveja, neulomista ja metsässä kävelyä, lomilla kalastamme ja vaellamme luonnossa. Kirjoja lainaan kirjastosta, samalla reissulla luen monesti lehtiä.
Miksikö? Ostelu ei kerta kaikkiaan kiinnosta. Inhoan tavaraa ja ylipäätään kuluttamista. Valitsen mieluummin ekologisen ja askeettisen elämän. Moni sanoo että ei halua ostaa tavaraa, vaan käyttää rahansa mieluummin palveluihin ja elämyksiin, mutta kaikki rahankäyttö edistää kulutushysteriaa. Nuuka ja askeettinen elämä kuluttaa vähiten luonnonvaroja.
Mihin sitten pistän rahani? Sijoitan ja annan hyväntekeväisyyteen, mm. Hopelle. Lapsille jää aikanaan perintöä.
Sinulla on valinnanvapaus, köyhällä ei, siinä ero.
t. ex-köyhä
Tottakai sen ymmärrän. Tottakai tajuan olevani hyväosainen. Vastasin sille katkeralle köyhälle, joka penäsi rikkaita elämään askeettisesti.
En vain voi käsittää koko keskustelua, jos pointti on kermavaahtokahvien juonti. Että miksi sellaisen pitäisi olla ihmisen perusoikeus.
En halveksu köyhyyttä, päinvastoin. Avustan säännöllisesti Hope ry:tä, joka tekee hyväntekeväisyyttä köyhien lapsiperheiden hyväksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta lasten ja nuorten köyhyys on sydäntäsärkevää ja itku meinaa tulla, kun lähes poikkeuksetta he tuntevat siitä avuttomuutta ja syyllisyyttä, kun he ovat voimattomia tekemään sille mitään. Ja se huoli on usein vanhemmissa, miten kauan he vielä jaksavat ja mitä he voisivat auttaa asiassa. Jopa 5v joutuvat ajattelemaan vanhempien raha asioita ja arjessa pärjäämistä.
Kaikki sympatiat on 15v Kaisassa ja on turhauttavaa, kuinka täällä aikuiset vähättelevät 7€/kk omaa rahaa ja kertovat, kuinka leipovat pullansa itse tai käyttävät taloyhtiön uimahallia. Jotenkin säälittävää ja empatiakyvyn puutetta, kun 15v kielletään jopa unelmat, ihan kuin nekin olisi jonkun elämästä pois.
Ei kukaan kiellä 15-vuotiasta unelmoimasta. Omatkin lapseni ovat tuossa iässä unelmoineet vaikka mistä aivan kuten itsekin unelmoin aikoinaan. Minä unelmoin teininä mm lentoemännän ammatista, mutta en koskaan kasvanut tarpeeksi pitkäksi. Unelmat ovat kuitenkin vain unelmia. Jotkut unelmat pystyy aikuisena toteuttamaan, joitakin ei.
Vähän eri asia unelmoida tulevaisuuden ammatista, skootterista tai ulkomaan matkasta kuin 5-10e maksavista jutuista kuten kahvilassa käynnistä kerran kuussa.
Mikä olisi sun ratkaisusi? Jokaiselle 15-17 -vuotiaalle oma "lapsilisä" 10 €/kk, jonka Kela maksaisi lapsen omalle tilille eikä tätä laskettaisi tuloksi toimeentulotuessa? Sitten, kun kaikilla teineillä olisi varaa kerran kuukaudessa käydä kahvilassa, mikä olisi seuraava asia, josta köyhän perheen teini unelmoisi?
Tässä tutkimuksessa ei ollut kyse toimeentulotukea saavista vaan köyhistä perheistä/lapsista. Ehkä ensimmäinen askel voi olla lapsilisien korotus, nythän niitä on vastikään jopa alennettu.
Useammassa vastauksessa tulee ilmi se ettei perheellä ole rahaa eikä lapsilla on huono omatunto jos jotain tarvitsisivat. Kyllä he edelleen voivat unelmoida vaikka pääsystä presidentiksi mutta se ei paljoa lämmitä jos tarvitsisi uuden talvitakin.
Eikö tuossa käy sitten niin, että niillä, joilla jo nyt on varaa kahvilassa käynteihin, olisi varaa käydä niissä vieläkin useammin tai käydä vaikka kahvilareissun yhteydessä leffassakin? Ja sillä köyhän perheen lapsella vain kerran kuukaudessa yhteen jahvilareissuun? Ja entä, jos köyhän lapsen vanhempi käyttääkin lapsilisän korotuksen johonkin muuhun kuin lapsensa kahvilassa käyntiin? Vaikka siihen talvitakkiin?
Voisiko oikeampi ratkaisu sittenkin olla, että yhteiskunta alkaisi taas järjestää nuoria kiinnostavia tapaamispaikkoja, joissa kahvi olisi maksutonta? Nuoret voisivat vaikka yhdessä leipoa pullat ja nekin olisi maksuttomia. Siellä voisi tavata muita ikäisiään, juoda kahvia ja pullaa, eikä maksaisi teinille itselleen muuta kuin paikalle saapumisen vaivan. Biljardipöytä, pleikkari, telkkari Netfilxeineen yms tekemistä. Ei tarvitsisi enää tavata kavereitaan kauppakeskusten ryöstöhintaisissa kahviloissa. Kahveihin ja pulliin raaka-aineita voisi kysyä lähialueen kaupoilta tai muilta yrtiysiltä sponsorointina.
Jep. Näitä paikkoja sanotaan nuokkareiksi. Ja kyllä niitä edelleen on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
pienituloinen joutuu tekemään valintoja mihin rahansa käyttää. muistan itsekin kun nuorempana vesi kielellä kuljin kaupassa hedelmähyllyn ohi kun en raskinut ostaa, ja olisi mieli joskus tehnyt jäätelöä, olutta, pihvejä, jogurttia tai muuta turhaa ylellisyyttä. kahvilassa käyntiä en edes ajatellut. vaikeinta oli sulkea silmänsä puutarhamyymälän kohdalla. mutta niinpä vain sain asunnon maksettua ja nyt vanhoilla päivillä voin tuhlata humpuukkiinkin, käydä uimahallissa ja ostaa herkkuja. elämä on valintoja.
Täysin turhia juttuja ja kun niitä kokeilee niin ei niistä saa sisältöä elämään. Naisenkin kun ostaa ja tunnin saa niin tyhjältä sydämessä tuntuu.
Ei elämä tarjoa kapitalismissa ihmiselle mitään. Ei ole mitään minkä vuoksi ahertaa. Suomessa ei ole yksinkertaisesti myynnissä sellaisia tuotteita mitkä nuorisoa kiinnostaisi tai minkä vuoksi kävisi töissä.
Kaikki pihvit ja oluet on tyhjää. Siksi niin monet nuoret kyllästyvät elämään ja löytävät virtuaalisen maailman. Netissä on kaikki ja netti vähentää ruokahalua, netti vähentää myös unen tarvetta. Netti on halpa ja ei tarvitse edes töissä käydä, niin riittää kaikki mitä tarvitsee.
Kun on netti niin ei tarvitse edes matkustella tai harrastaa seksiä kenenkään kanssa.
Onneksi nuorilla on netti joka tarjoaa ihan kaiken.
Sääliksi käy aikaisempia sukupolvia jotka kokivat että kahvi ja leivos tarjoaa jotain sisältöä elämään.
Ennen oli sentään kirjat ja kirjastot, mutta netti hakkaa nekin mennen tullen.
Miksi ostaa edes asuntoa, kun netti tarjoaa paljon parempaa halvemmalla.
Minun 15 vuotias tienasi taskurahaa tekemällä töitä.
Asumme isossa taloyhtiössä ja laittoi rappukäytäviin lapun hoitaa iltaisin lapsia .
Alkoi ulkoiluttamaan koiraa 5 krt viikossa koulun jälkeen, sai 5 e kerta.
Lastenvaihtikeikkoja olisi enemmänkin, mutta en päästä talon ulkopuolelle.
Riittää niitä täälläkin.
Myi kirppiksellä meidän kodista tarpeetonta tavaraa, samoin mummolassa. Kysyi isännöitsijältä kierrätyshyllyn perustamista.
Nyt on 17 v ja käy Subissa töissä. Ja menee koko ensi viikoksi töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se kummaa kun näissä köyhyyskeskusteluissa aina haastatellaan erittäin hyvin toimeentulevia ihmisiä ja vielä vanhuksia joilla on rahaa ja näyttävät hyvännäköisiltä kuvissa - sehän on tietenkin pääasia. Nälkää näkevistä toisen maailman lapsistakin etsitään se kuvauksellisin tyyppi, että saataisiin lahjoittamaan rahaa.
Hyvä esimerkki jostain muistaakseni Hesarin jutussa rouvalla oli jopa kesäasuntokin miehensä kanssa jossakin Kuusankoskella - ikinä köyhyyttä nähneetkään. Meikäläinen on peruspäivärahalla ruokajaoissa käyvä työtön yksinäinen naisihminen. Ikinä en ole kahviloissa käynyt, hiukseni leikkaan ja värjään itse. Matkustan pummilla julkisissa. Köyhyys ei ole minun syytäni - vaan tämän yhteiskunnan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta lasten ja nuorten köyhyys on sydäntäsärkevää ja itku meinaa tulla, kun lähes poikkeuksetta he tuntevat siitä avuttomuutta ja syyllisyyttä, kun he ovat voimattomia tekemään sille mitään. Ja se huoli on usein vanhemmissa, miten kauan he vielä jaksavat ja mitä he voisivat auttaa asiassa. Jopa 5v joutuvat ajattelemaan vanhempien raha asioita ja arjessa pärjäämistä.
Kaikki sympatiat on 15v Kaisassa ja on turhauttavaa, kuinka täällä aikuiset vähättelevät 7€/kk omaa rahaa ja kertovat, kuinka leipovat pullansa itse tai käyttävät taloyhtiön uimahallia. Jotenkin säälittävää ja empatiakyvyn puutetta, kun 15v kielletään jopa unelmat, ihan kuin nekin olisi jonkun elämästä pois.
Ei kukaan kiellä 15-vuotiasta unelmoimasta. Omatkin lapseni ovat tuossa iässä unelmoineet vaikka mistä aivan kuten itsekin unelmoin aikoinaan. Minä unelmoin teininä mm lentoemännän ammatista, mutta en koskaan kasvanut tarpeeksi pitkäksi. Unelmat ovat kuitenkin vain unelmia. Jotkut unelmat pystyy aikuisena toteuttamaan, joitakin ei.
Vähän eri asia unelmoida tulevaisuuden ammatista, skootterista tai ulkomaan matkasta kuin 5-10e maksavista jutuista kuten kahvilassa käynnistä kerran kuussa.
Mikä olisi sun ratkaisusi? Jokaiselle 15-17 -vuotiaalle oma "lapsilisä" 10 €/kk, jonka Kela maksaisi lapsen omalle tilille eikä tätä laskettaisi tuloksi toimeentulotuessa? Sitten, kun kaikilla teineillä olisi varaa kerran kuukaudessa käydä kahvilassa, mikä olisi seuraava asia, josta köyhän perheen teini unelmoisi?
Tässä tutkimuksessa ei ollut kyse toimeentulotukea saavista vaan köyhistä perheistä/lapsista. Ehkä ensimmäinen askel voi olla lapsilisien korotus, nythän niitä on vastikään jopa alennettu.
Useammassa vastauksessa tulee ilmi se ettei perheellä ole rahaa eikä lapsilla on huono omatunto jos jotain tarvitsisivat. Kyllä he edelleen voivat unelmoida vaikka pääsystä presidentiksi mutta se ei paljoa lämmitä jos tarvitsisi uuden talvitakin.
Eikö tuossa käy sitten niin, että niillä, joilla jo nyt on varaa kahvilassa käynteihin, olisi varaa käydä niissä vieläkin useammin tai käydä vaikka kahvilareissun yhteydessä leffassakin? Ja sillä köyhän perheen lapsella vain kerran kuukaudessa yhteen jahvilareissuun? Ja entä, jos köyhän lapsen vanhempi käyttääkin lapsilisän korotuksen johonkin muuhun kuin lapsensa kahvilassa käyntiin? Vaikka siihen talvitakkiin?
Voisiko oikeampi ratkaisu sittenkin olla, että yhteiskunta alkaisi taas järjestää nuoria kiinnostavia tapaamispaikkoja, joissa kahvi olisi maksutonta? Nuoret voisivat vaikka yhdessä leipoa pullat ja nekin olisi maksuttomia. Siellä voisi tavata muita ikäisiään, juoda kahvia ja pullaa, eikä maksaisi teinille itselleen muuta kuin paikalle saapumisen vaivan. Biljardipöytä, pleikkari, telkkari Netfilxeineen yms tekemistä. Ei tarvitsisi enää tavata kavereitaan kauppakeskusten ryöstöhintaisissa kahviloissa. Kahveihin ja pulliin raaka-aineita voisi kysyä lähialueen kaupoilta tai muilta yrtiysiltä sponsorointina.
Jep. Näitä paikkoja sanotaan nuokkareiksi. Ja kyllä niitä edelleen on.
Mutta ei ole enää kaikkialla. Omalta alueeltani sellainen lähti pois jo kymmenkunta vuotta sitten. Kun omat lapseni olivat kouluikäisiä, ihan koulun puolesta järjestettiin monenlaista kerhotoimintaakin eli lapset pääsivät vanhempiensa varallisuudesta riippumatta myös harrastamaan. Nykyisin vähävaraisten perheiden lapset jäävät pois harrastuksista yms, koska kaikesta pitää maksaa eikä lapsille ja nuorille enää järjestetä mitään maksutonta tai edes kohtuullisen edullista. Ja kun kaikesta pitää maksaa, hinnat vain nousevat, koska vanhemmat kuitenkin haluavat maksaa, jos vain pystyvät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun 15 vuotias tienasi taskurahaa tekemällä töitä.
Asumme isossa taloyhtiössä ja laittoi rappukäytäviin lapun hoitaa iltaisin lapsia .
Alkoi ulkoiluttamaan koiraa 5 krt viikossa koulun jälkeen, sai 5 e kerta.
Lastenvaihtikeikkoja olisi enemmänkin, mutta en päästä talon ulkopuolelle.
Riittää niitä täälläkin.
Myi kirppiksellä meidän kodista tarpeetonta tavaraa, samoin mummolassa. Kysyi isännöitsijältä kierrätyshyllyn perustamista.Nyt on 17 v ja käy Subissa töissä. Ja menee koko ensi viikoksi töihin.
Minä en käy subissa kun kuulin että tuntipalkka työntekijöille on se 8e tunti. En vain voi tukea tuollaista riistoa.
Miksiköhän köyhät panee rahansa tatuointeihin? Silläkin hinnalla saisi monta makaroonipussia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä lisäänny jollet kykene tarjoamaan lapselle haluamasi tasoista elämää. Ei tarvitse sitten anella muilta ja uhriutua. Tai pilata lapsen elämää kun ei saa notkua donitsilla ja kahvilla. Simppeliä. Mekään emme siitä syystä hanki toista lasta. Ainakaan tällä hetkellä se ei ole järkevää.
Paljoko sitä pätäkkää pitää tilillä olla kun hankkii lapsen, että tietää että kykenee tarjoamaan riittävän hyvän elämän? Katsos mun kristallipallossa on jotain vikaa, enkä pysty etukäteen tietämään jäänkö työttömäksi, tuleeko avioero tai sairastunko vakavasti? Nuorena sitä tuntee olevansa kuolematon, eikä mikään näistä voi koskettaa itseä. Omasta puolestaan voi sanoa ettei eroa koskaan, mutta siitä toisesta osapuolesta et ikinä voi varmaksi tietää.
Surettaa tää ihmisten kovuus siltä osin, että aikuinen on itse oman onnensa seppä, ja voi ainakin joiltakin osn vaikuttaa siihen onko köyhä vai rikas. Lapsi joka perheeseen syntyy, ei voi vaikuttaa vanhempiensa köyhyyteen. Siinä mielessä kaipaisi vähän armoa siihen, miten suhtaudutte 15-vuotiaaseen joka joskus haluaisi kahville. Ei vanhempien köyhyys ole sen nuoren vika, eikä joka paikassa ole edes niitä lehdenjakajan hommia nuorille tarjolla.
Mäkin haluaisin tietää, mikä on se summa joka pitää olla varattuna ennen kuin lapsia saa tehdä.
Riittääkö kymppitonni vai pärjääkö vähemmällä?
Sellanen summa kannattaa ainakin naisella olla jemmassa, ettei ole pakotettu jäämään paskaan liittoon taloudellisten seikkojen vuoksi tai ettei talous samantien romahda jos mies lähtee lätkimään. Oikeaa summaa en osaa sanoa, riippuu kulutustottumuksista.
Vierailija kirjoitti:
Aika rankka ketju. Näyttää keskituloisillakin menevän huonosti kun näin paha olo on vähän varakkaammillakin. Kerta toisensa jälkeen ohitetaan keskustelun pointti (valinnanvapauden puute) ja keskitytään kertomaan omasta kyvykkyydestä ja erinomaisuudesta. Jo se että täytyy jatkuvasti budjetoida kertoo että köyhyys on koko maata koskeva asia, mutta me vain teeskentelemme olevamme varakas kansa. Samoin erilaisten säästövinkkejä sisältävien artikkeleiden määrä. Ihmisiä totutetaan niukkuuteen ja ainoa mitä keskiluokka tekee on syyttää alaluokkaa kahvikupposesta samalla kun äänestää samoja ihmisiä eduskuntaan. Kuka se hölmö tässä oikein onkaan. Ja sekin on muuten kehityksen jarrutusta jos vertaa Suomea jonnekin Manilaan. Suomi ei olisi koskaan kehittynyt nykyisenlaiseksi jos olisimme todenneet että koska asiat ovat paremmin kuin Afrikassa niin mitään eri tarvitse korjata eikä kehittää.
Valinnanvapauden puutetta tulee aina olemaan, koska ihmisillä tulee aina olemaan erilaisia elintasoja. Ei kyse ole yhdestä kahvikupposesta vaan siitä, että tuloeroja on nyt ja tulee aina olemaankin. Vaikka tästä lähtien tarjottaisiin jokaiselle alle 18-vuotiaalle kerran kuukaudessa ilmainen kupillinen kahvia kahvilassa, nuorille tulisi jokin toinen asia, mitä hyväosaisemmilla nuorilla on ja heillä ei ole. Myös meidän aikuisten mahdollisuudet valita riippuvat meidän käytettävissä olevista resursseistamme.
Vierailija kirjoitti:
Miksiköhän köyhät panee rahansa tatuointeihin? Silläkin hinnalla saisi monta makaroonipussia.
Eihän köyhät niihin rahaa laitakaan.
Tatuoinnit kertovat nykyään siitä että olet muodikas ja menestyksekäs.
Ei tatuoinnit ole köyhien harrastus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun 15 vuotias tienasi taskurahaa tekemällä töitä.
Asumme isossa taloyhtiössä ja laittoi rappukäytäviin lapun hoitaa iltaisin lapsia .
Alkoi ulkoiluttamaan koiraa 5 krt viikossa koulun jälkeen, sai 5 e kerta.
Lastenvaihtikeikkoja olisi enemmänkin, mutta en päästä talon ulkopuolelle.
Riittää niitä täälläkin.
Myi kirppiksellä meidän kodista tarpeetonta tavaraa, samoin mummolassa. Kysyi isännöitsijältä kierrätyshyllyn perustamista.Nyt on 17 v ja käy Subissa töissä. Ja menee koko ensi viikoksi töihin.
Minä en käy subissa kun kuulin että tuntipalkka työntekijöille on se 8e tunti. En vain voi tukea tuollaista riistoa.
Eipä tuolla tavoin ainakaan niitä palkkoja nosteta, päinvastoin vähennetään työtunteja ja lappu luukulle. Ajatus ehkä hyvä, mutta lopputulos on ettei duunareiden palkkoja nosteta vaikka mikä olis.
Yksi syy lasten ja nuorten eriarvoistumiseen on, että yhä useammin puoliso valitaan suunnilleen samasta tuloluokasta. Hyvätuloinen valitsee hyvätuloisen puolison, keskituloinen keskituloisen ja pienituloinen pienituloisen puolison. Jos molempien vanhempien tulot ovat suuret, lapsilla on tietysti paljon enemmän taloudellisia mahdollisuuksia kuin niiden perheiden lapsilla, joissa molemmat vanhemmat ovat pienituloisia. Nämä lapset ovat kuitenkin vanhempiensa tulotasosta riippumatta samoissa päiväkodeissa ja kouluissa ja lapsen kaverin perheen elintaso voi olla ihan erilainen kuin lapsen oman perheen elintaso.