”Haluaisin edes kerran kuussa kahvilaan...” Miten köyhyys määritellään?

Vierailija kirjoitti:

Eväät matkaan ja puistoihin, laavuille kaveriporukan kanssa, ei siihen kahviloita tarvita, melkeimän 1/2 vuotta voi mainiosti Suomessa retkeillä. Tai miksi ei vuorotellen toisten kotona, jotain edullista ruokaa leipoen ja sitten herkutellen, ei siihenkään mitään kahviloita tarvita.

Keiden "toisten kotona"? "Laavuille kaveriporukan kanssa", mille ihmeen laavuille, ja onko kaikilla kaveriporukoita jotka haluavat laavuille? Ihan pientä valaisua asiaan, kiitos.

Sori nyt vaan, mutta mä en tule pääsemään Kuuhun ikinä, kahville enkä muutenkaan ja oon kyllä ihan keskituloinen. Eli ehkä kannattais suhteuttaa omia haaveitaan, ennenkuin alkaa itkeä olevansa köyhä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käännettäisiin kerrankin syyttävä sormi rikkaisiin.

Jos syöt ulkona kerran viikossa tai useammin, tuhlaat rahaa. Söisit kotona tai tekisit joka päiväksi valmiit eväät. Kerran kuussa voi käydä sitten pizzalla.

Jos matkustat enemmän kuin kerran vuodessa, tuhlaat rahaa. Kävisit luonnossa kävelemässä tai harrastamassa jotain ilmaista. Siitä saa riittävästi elämyksiä. Kerran vuodessa voi käydä Tallinnan risteilyllä.

Jos ostat vaatteita vaatekaupasta, tuhlaat rahaa.  Menisit UFFille katsomaan onko sopivia vaatteita käytettynä.

Kaiken tarpeellisen voisit hankkia FB-kirppisryhmistä ja Roskalava-ryhmistä. Miksi ostat yhtään mitään uutena? Huonekalut, lasten lelut, sisustustavarat ovat kaikki tuhlausta, jos ostat ne uutena.

Aika harva rikas suostuisi tällaiseen elämäntyyliin.

Täällä yksi ”rikas” ilmoittautuu. Vuositulot miehen kanssa yhteensä n. 250 000 €, ei velkaa.

Elän kutakuinkin noin miten kuvasit. En käy koskaan kahvilassa, en tykkää makeista sörsselikahveista vaan juon mieluummin kotona juhlamokkaa mustana. En tykkää syödä ravintolassa. Pizzat tosiaan noudetaan ehkä kerran kuussa. Mitään tavaraa en osta, en edes kirpparilta. Inhoan shoppailua. Verhoja tms. sisustusjuttuja en vaihda koskaan, nykyiset verhot ja tyynyt on 18 v. olleet samat. Kuljen työ- ja muut päivittäismatkat vanhalla polkupyörällä. Harrastan joogaa, viherkasveja, neulomista ja metsässä kävelyä, lomilla kalastamme ja vaellamme luonnossa. Kirjoja lainaan kirjastosta, samalla reissulla luen monesti lehtiä.

Miksikö? Ostelu ei kerta kaikkiaan kiinnosta. Inhoan tavaraa ja ylipäätään kuluttamista. Valitsen mieluummin ekologisen ja askeettisen elämän. Moni sanoo että ei halua ostaa tavaraa, vaan käyttää rahansa mieluummin palveluihin ja elämyksiin, mutta kaikki rahankäyttö edistää kulutushysteriaa. Nuuka ja askeettinen elämä kuluttaa vähiten luonnonvaroja.

Mihin sitten pistän rahani? Sijoitan ja annan hyväntekeväisyyteen, mm. Hopelle. Lapsille jää aikanaan perintöä.

Apua, sussa menee rikkaus hukkaan :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole ikinä varaa syödä ulkona, käydä kahvilla, elokuvissa, kuntosalilla tai ylinpäätään ihmisten ilmoilla niin onko se enää ihmisarvoista elämää?

T: eräs työtön jolla ei ole varaa kuin istua yksin kotona ja kävellä lähikauppaan punalappujen perässä. Eutanasiaa pyytäisin jos se olisi mahdollista.

Kannattaisiko ottaa vastaan ihan mitä työtä vain?

En voi tietää, minkä ikäisiä vastaajat ovat, mutta haluan sen verran viimeiseen näsäviisaaseen kommenttiin sanoa, että kaikki eivät saa minkäänlaista työtä. Esimerkkinä minä, joka olen 62-vuotias (eläkeikä reilun vuoden päässä). Minun ikäiseni ei enää pääse yhtään mihinkään töihin. Ihan turha nyt kommentoida minulle, että kaupan kassalle ... kokeiltu on, en pääse. Taustani toimistotöitä, pohjakoulutus ylioppilas. Luultavasti pääsisin henkilökohtaiseksi avustajaksi, mutta vammautunut olkapääni estää tämänkaltaisen työn.

Kukaan ei siis palkkaa tämän ikäisiä ihmisiä töihin. Riisukaa ruusunpunaiset silmälasit nenältänne.

Minun kohdallani työttömyys ja köyhyys on pakkovalinta.

Onpa aika nokkava kommentti. Meidän muidenkin syy se on, että olet vain ylioppilas etkä saanut neljässäkymmenessä vuodessa aikaan tämän enempää?

Kyllä se nokkava olet sinä. Olen eri, mutta tuollaisen pohjakoulutuksen omaavia toimistotyöntekijöitä on paljon. Jotkut saa olla eläkkeelle asti töissä. Siinä ei ole mitään ihmeellistä.

50-luvulla ja 60-luvun alussa syntyneet pääsivät usein hyvin vähäisellä koulutuksella erilaisiin virastoihin tai toimistoihin töihin. Monilla vakiduuni jo nuoresta, perustettiin perhettäkin aika pian jne... Ei siinä sen enempää kouluttauduttu. Ja jos sitten vanhemmalla iällä vasta jää työttömäksi niin...pari vuotta ennen eläkkeelle pääsyä hankkimaan uutta ammattia? Joopa joo.

Sä taidat itse olla joku omassa pikkukuplassasi koko elämäsi elänyt pari-kolmekymppinen?

Syytät minua siitä, ettei joku seuraa ollenkaan ympärillä olevaa maailmaa ja sitten yhtäkkiä "oho, olenkin levännyt laakereillani ja olenkin tarpeeton". Lähinnä peräänkuulutan sellaista asennetta, jossa ei odoteta ympäröivän maailman aina kertovan etukäteen, mitä pitää tehdä että pärjää. Se on typerää ja lapsen tasolle jäänyttä ajattelua.

No en nyt sanoisi, että normaali työssäkäyminen olisi laakereilla lepäämistä. Ja muutokset ovat nykyisin niin nopeita, että niiden ennakoiminen on todella vaikeaa tai jopa mahdotonta. Vai onko sulla se kuuluisa kristallipallo?

Kyllä se on viimeiset 20 vuotta ollut yleisesti tiedossa että ilman koulutusta ei enää saa työtä. Ja viimeiset 10 vuotta on ollut taantuma ja lehdet täynnä uutisia, miten keneltä tahansa voi mennä työ varoituksetta. Luulisi että normaalijärjellä varustettu ihminen laskisi yhteen 1+1 ja laatisi jonkin varasuunnitelman. -eri

Ja mikäs se varasuunnitelma sitten olisi? Lottovoitto haravaa käyttäen? Ollaanpa nyt rehellisiä; tavisihmisille ainoa tapa ansaita rahaa on työnteko. Työnteolla ei rikastu, ja kuten kokkikeskustelusta jo selvisi, Suomessa on paljon 10e/h palkalla hommia vääntäviä, ja ne sellaisesta työstä saadut vähäiset säästöt on syöty ja asuttu muutamassa kuukaudessa. Been there done that.

Ja mitään opintorahoja et tule saamaan aikuisena toisiin tutkintoihin, ja sellaista kompetenttia tutkintoa et myöskään suorita vuodessa etkä kahdessa etkä varsinkaan tulottomana ja varattomana. Lainansaanti työttömänä myös mahdotonta. TE-keskuksesta on tarjolla vain loputonta harjoittelua. Pitkä aika odottaa eläkettä siinä neli-viisikymppisenä.

Ollaanpa nyt sillai ällöpallorehellisiä, ja katsotaan sinne peiliin rohkeasti. Suomessa on paljon joukkoa, jota ei tarvita. Kun heidät lasketaan mukaan työnhakijoiden muutenkin sankkaan joukkoon, työnantajalla on varaa valita ja kursailla mielensä mukaan, ja sieltä takahuhdolta on vaikea tuollaisessa tilanteessa nousta enää airoihin. Kukaan ei tule pyytämään, eikä sinne edes haluta mukaan soutamaan. Olet numero numeroiden joukossa.

Yhteiskunta ei tarvitse sinua - siinä se totuus tuli, mitä moni työmyyrä ei tule koskaan myöntäneeksi, ei itsensä eikä muiden suhteen. Kukaan ei ole korvaamaton. Elämäntarkoitus kannattaa ihan kylmästi hakea jostain muualta kuin työstä. Se on se totuus, minkä tuosta sinun paasauksestasi voi oppia. Jos niittaat oman ihmisarvosi siihen, millaista lisäarvoa olet tuottavinasi yhteiskunnalle, voi edessä olla hermoromahdus, kun se totuus omasta arvosta työmarkkinoilla selviää.

Sekin on hämmästyttävää, miten täällä vierastetaan kaikkia, joilla suuri kokemus jopa eri maistaja vähän eri areenoilta. Ajatellaan heti, että toi varmaan luulee olevansa jokin, pitää opettaa sitä, ei tuota ainakaan. Lehdessä on siitä 58v kokista, joka tehmyt töitä jopa Gordon Ramaylle, eikä mistään töitä täällä, työmarkkinatuella kitkuttaa.

Suomalaiset on just sellasia kateita pshanilkisiä paskoja. On se sitten jotakuta työtöntä, jotakuta sairasta muka työtöntä tai toista sellasta kohtaan, jotakuta tavallista, erikoisempaa, vierasta tai omaa kohtaan.

Siksi meillä ei yhteiskunta toimi tasan. Meillä ei auteta eikä haluta auttaa eikä tehdä yhdessä eikä puhaltaa yhteen hiileen.

Ihmiset ostaa mieluiten kiinakrääsää ja komerot täyteen sitä mitä eivät yhtään tarvi, kuin näkevät, että joku muu saisi mitään vaikka se olisi hänelle hengentärkeää. Täällä käännetään selkä ja se meillä osataan, ei levittää käsiä, halia ja ottaa koppi.

Onko teistä toisista suomalaisista oikeasti KIVA elää näin? Oikeesti?

Jos kahvilaan haluaa kerraan kuussa,niin jokaisella on varaa sen verran! Jättää tupakit yms muut turhat pois.

Ajattele et säästät sen kahvipulla jutun verran rahaa kuussa . Se on noin 3-5€ kk kertaa se 12 . Asuntosäästäjät tekee niin että ne ei käy missään . Ilmaiskahveja saa mm.toreilla kansanedustajat etsii ääniä tilaisuuksissa ja muissa sellaisissa esittelyssä . Kahvilan kahvikupin hinnalla ostat kokonaisen paketin kaupasta . Siitä saat monta kuppia . Näin säästetään . Ulkoilla voi lenkillä . Ale myynnissä lenkkitossuja nyt kun talvikengät tulee . Edes hernekeittoa tosi säästäjä ei osta valmiina vaan papuja pussin ja keittää itse .

Mulla oli ennen varaa käydä syömässä ja juomassa ulkona, kun oli töitä. Nyt taas ollaan kotona kun ei ole. No, korona pitää huolen etteivät muutkaan käy. Minua vähän huolestuttaa poikani tilanne koska hän ei tajua että kohta isillä ei ole enää rahaa. Hän polttaa tupakkaa ja käy pizza-kebab grillillä syömässä.

Tee se itse kirjoitti:

Ajattele et säästät sen kahvipulla jutun verran rahaa kuussa . Se on noin 3-5€ kk kertaa se 12 . Asuntosäästäjät tekee niin että ne ei käy missään . Ilmaiskahveja saa mm.toreilla kansanedustajat etsii ääniä tilaisuuksissa ja muissa sellaisissa esittelyssä . Kahvilan kahvikupin hinnalla ostat kokonaisen paketin kaupasta . Siitä saat monta kuppia . Näin säästetään . Ulkoilla voi lenkillä . Ale myynnissä lenkkitossuja nyt kun talvikengät tulee . Edes hernekeittoa tosi säästäjä ei osta valmiina vaan papuja pussin ja keittää itse .

Tuota noin, kun puhutaan ettei ole varaa käydä kahvilla, niin todellisuudessa tarkoitetaan kaljalla. Sitä ei edes kokoomuksen eikä RKP:n vaalikojuissa tarjoilla.