Lue keskustelun säännöt.
”Haluaisin edes kerran kuussa kahvilaan...” Miten köyhyys määritellään?
09.10.2019 |
Miten tämä köyhyys nyt näin määritellään? Onko kahvilakäynti välttämättömyys? Olen mielestäni ihan kelpo toimeentuleva, ei kyllä ole mikään tarve kahviläkäynteihin. Jos olisi, olisinkin varman köyhä. Menojaan pitää miettiä. Pullat voi leipoa itse ja kahveet keittää. Kaikkien pitäisi saada kaikki nykyään.
Kommentit (689)
Mietin samaa. Mutta ehkä kyse on siitä, että tuo nuori halusi käymään kahvilassa kuin normaalit ihmiset eli nähtävästi pikalounaalle. Sitä varten minä kahvilassa notkun, jos siellä käyn eli kahvi ja voileipä tms. kun siirryn työaikana paikasta A paikkaan B eikä ole aikaa käydä oikeasti lounaalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei ole ikinä varaa syödä ulkona, käydä kahvilla, elokuvissa, kuntosalilla tai ylinpäätään ihmisten ilmoilla niin onko se enää ihmisarvoista elämää?
T: eräs työtön jolla ei ole varaa kuin istua yksin kotona ja kävellä lähikauppaan punalappujen perässä. Eutanasiaa pyytäisin jos se olisi mahdollista.
no,olen pienituloinen eläkeläinen ja kylläö kun aatellaan nykyisiä kahvilahintoja niin en maksa. Pahvimukii! Pahvimukiin kahvia ja siitä pitää maksaa vitonen! Vitonen! Onko hullumpaa kuultu. Kahvi on nautinto ja se pitää nauttia jos ei nyt kahvikupista niin hauskasta mukista ainakin!
JA pulla. Kuiva käntty pari euroo!
EI kiitos,keitän kotona.
Joo ja jos kerran viikossa kävis pullakaffeilla kaupan kahviossa se ois jo 28euroa kk,sillähän saa jo sähkölaskun ja vähän alkua toiseen.
EI ne suuret tulot vaan ne pienet menot.
NO,jos haluaa ne pullakahvit kerran viikkoon niin tuo 28euroa pitää siis säästää jostain muusta,jättää jotain ostamatta.
Eikös nii.
Kaikkea ei saa.
Eri ihmisillä eri haaveet. Jollekin olisi tärkeää päästä kahvilaan kahville. Itse en käy koskaan kahvilassa kun kotona saa tehtyä yhtä hyvät tai paremmat patongit / pullat jne.
Olen kahden lapsen töissäkäyvä yh. En ole sananmukaisesti köyhä, mutta tarkkana saa jatkuvasti olla että rahat riittävät. Molemmat lapset ovat kotona asuvia peruskouluikäisiä, ja toinen on menossa viikonlopuksi partioleirille. Vaikka partion pitäisi olla edullinen harrastus, sinänsä edullisesta viikonloppuleiristä tulee melko kallis kun on pitänyt hankkia kaikki tarvikkeet että lapsi voi yöpyä ulkona teltassa.
Mulla olisi kyllä varaa käydä kerran kuussa kahvilassa, mutta en koskaan niin tee syystä että sillä rahalla saan kotona pullat ja kaakaot koko porukalle, ja vielä vaikka karkkipussin kaupan päälle. Rahat kuluvat hyvin pitkälti siihen että lapsilla on kaikki tarpeellinen. En koe että olisimme mitään vailla. Mutta tuollaiseen ylimääräiseen ei oikeasti ole varaa, vaikka yritän hankkia harrastusvälineitä mahdollisimman paljon kierrätettynä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole ikinä varaa syödä ulkona, käydä kahvilla, elokuvissa, kuntosalilla tai ylinpäätään ihmisten ilmoilla niin onko se enää ihmisarvoista elämää?
T: eräs työtön jolla ei ole varaa kuin istua yksin kotona ja kävellä lähikauppaan punalappujen perässä. Eutanasiaa pyytäisin jos se olisi mahdollista.
Olen työtön ja käyn ulkona syömässä (tosin se ateria maksaa vain 8,2 e, mutta lounasravintolaympäristö ja muita ihmisiä siinä on samaan aikaan paikalla, toki en käy joka päivä), kahvilla, elokuvissa, kuntosalilla, shoppailemassa (vaikka en mitään ostaisi), lenkillä, kirjastossa, yleisöluennoilla jne.
Kyse on omista valinnoista. Minulla ei ole koiraa.
Mikä erottaa kohta elämänkoululaisen korkeakoulutetusta jos tämän lapsillekin aletaan jo kustantaa harrastukset, merkkivaatteet ja kahvilassa istuskelu ettei eroa muista? Ei hitto sentään. Täällä ei kyllä kannata pian kenenkään opiskella tai tehdä ylipäänsä yhtään mitään kun kaikki samat asiat saa hopeatarjottimella eteen, vaikka vetäisi pussikaljaa kaikki ne vuodet kun toiset opiskelee. Juuri näin se köyhyys periytyy kun ei opeteta itse hoitamaan asioitaan, vaan totutaan jo lapsuudesta siihen, että jollain muulla on aina vastuu ja muut hoitaa vaikkei itse pistäisi tikkua ristiin. Jos haluat jotain, sovitat kulusi ja menosi itse, säästät ja hoidat asian itse. Täällä kyllä passaataan köyhälle nenän eteen ilmainen koulutus, asunto, lapsilisää, varhaiskasvatus, lääkkeet, silmälasit, vaatteet, neuvolat, lääkärikäynnit, ruokakin tarvittaessa... Että kahvilat voinee jäädä ihan vanhemman omalle vastuulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa ihmettelin ja en jaksanut lukea sen enempää, koska tuo kertoi jo olennaisen "köyhyydestä". Mielenköyhyyttä tuollainen köyhyys vain on, ei muuta.
No siis, köyhäksi määritellään nykyään jokainen jolla on subjektiivinen kokemus köyhyydestä. Eli jos kokee, ettei ole varaa vaikkapa käydä kahvilassa niin usein kuin haluaisi, on köyhä. Järjetöntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhdysvalloissa on määritelty raja nk. absoluuttiselle köyhyydelle. Käytännössä on tehty arvio esim. tarvittavista vitamiineista, proteiineista, rasvasta ja millainen määrä rahaa sellaisen ostamiseen tarvitaan. On siis olemassa jonkinlainen raja-arvo, josta voidaan sanoa, että esimerkiksi ravinnon suhteen ei tule todennäköisesti perustarpeet täytettyä. Suomessa ei syö ravitsevasti todennäköisesti alle 150 eurolla/kuukausi.
Suomessa ei ole koskaan tutkittu absoluuttista köyhyyttä, joten siitä ei voi sanoa juuta eikä jaata. Suhteellinen köyhyys on puolestaan täysin abstrakti käsite, joka on jokin prosentuaalinen määrä keskitulosta. Ehkä absoluuttista köyhyyttä pitäisi tutkia? Esimerkiksi työttömistä puolet on saanut karenssia, eli siitä viimesijaisesta tuesta on leikattu -20% tai jopa -40%. Todennäköisesti heidän kohdallaan liikutaan jo sellaisissa kuukausituloissa, että eläminen ja perustarpeiden tyydyttäminen on hyvin vaikeaa.
Aihe on yleensä sivuutettu sillä, että Suomi on Pohjoismaa, joten ei täällä voi esiintyä absoluuttista köyhyyttä, joten sen tutkimiselle ei ole myöskään tarvetta. Varmemmaksi vakuudeksi siteerataan lakipykäliä, mutta eiväthän ne kerro mitenkään toteutuneista . Vaikutelmaksi on jäänyt, että kukaan ei halua koskea tikullakaan koko asiaan. Näin keskustelu jää sitten pyörimään näihin tyypillisiin juttuihin, eli en pääse kahvilaan, ei ole uusinta kännykkää yms.
Jos olen ymmärtänyt oikein, Suomessa on tapauksia, jotka eivät ole saaneet yhtään mitään tukia. Tähän kun lisätään vielä sadat tuhannet työttömät, aivan varmasti joukkoon mahtuu kaikenlaista.
Toisaalta ymmärrän sen että se tietynlainen osattomuus niistä asioista on mikä siinä rassaa. Muistan kun olin hoitovapaalla ja mies jäi työttömäksi, niin esim. Meandi- vaatteet joita kotikutsuilla myytiin oli silloin muotia. Harmitti tosi paljon että en voinut ostaa mitään ylimääräistä, koska rahat oli niin tiukilla. Jälkikäteen en ymmärrä mitä hienoa kyseisissä vaatteissa edes on ollut. Ne vaan näyttivät silloin jotenkin houkuttelevammilta, kun niihin ei ollut varaa.
Sama koskee tässä tapauksessa varmana leffoja ja kahviloita. Kuvittelee että kaikki muut käyvät jatkuvasti kahvilla ja leffoissa, vaikka tosiasiassahan näin ei ole. Jotkut käy, mutta vähemmistö kuitenkin.
Vaikeinta on olleet ehkä sellaiset hetket kun joku kysyy mukaan vaikka HopLopiin tms ja on pakko todeta ettei nyt voida lähteä. Ei tee mieli selitellä että ei ole oikeasti rahaa laittaa sellaiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En käy kahviloissa koskaan vaikka olisikin rahaa. Yleensä ärsyttäviä, meluisia ja ahtaita paikkoja. Mieluummin juon kahvini kotona. Hyvissä ravintoloissa käyn mielelläni.
Kyse ei varmaan ole niistä jahvilan pullakahveista, vaan ajatus siitä, että edes noin pieneen huvitukseen ei ole varaa. Kyllä ymmärrän täysin, ttä harmittaa ha pienentää elämän piiriä kun koko ajan täytyy miettiä mihin on varaa. Mieluusti maksaisin hiukan enemmän veroja, että minimitukia saataisiin paremmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kylläpä on ymmärtämätöntä porukkaa. Jos kavereilla on mahdollista istua silloin tällöin kahvilassa ja yhdellä ei ole, se syrjäyttää. Jotkut ovat oikeasti niin köyhiä, ettei ole sitä rahaa kahvikuppiin kahvilassa. Miten tämä on niin vaikeaa ymmärtää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole ikinä varaa syödä ulkona, käydä kahvilla, elokuvissa, kuntosalilla tai ylinpäätään ihmisten ilmoilla niin onko se enää ihmisarvoista elämää?
T: eräs työtön jolla ei ole varaa kuin istua yksin kotona ja kävellä lähikauppaan punalappujen perässä. Eutanasiaa pyytäisin jos se olisi mahdollista.
Olen työtön ja käyn ulkona syömässä (tosin se ateria maksaa vain 8,2 e, mutta lounasravintolaympäristö ja muita ihmisiä siinä on samaan aikaan paikalla, toki en käy joka päivä), kahvilla, elokuvissa, kuntosalilla, shoppailemassa (vaikka en mitään ostaisi), lenkillä, kirjastossa, yleisöluennoilla jne.
Kyse on omista valinnoista. Minulla ei ole koiraa.
Työttömiä on monenlaisia. Yhdet nostavat ammattiliittojen ansiosidonnaista, toiset elävät työmarkkinatuella, kolmannet ovat sosiaalituella, neljännet ovat karenssissa ja heiltä on leikattu viimeisijaista toimeentulotukea ja viidennet ovat kokonaan puolisonsa elätettävinä, eli eivät saa yhtään mitään tukia. Erot tuloissa voivat olla tuhansien luokkaa kuukaudessa.
Kyse ei ole kuvitelmasta, että kaikki muut käy koko ajan kahvilassa. Ei köyhät ole sentään tyhmiä. Kyllä lapsikin tajuaa, että kaverit voi silloin tällöin ilman ongelmia käydä kahvilassa, mutta itse ei siihen voi. Turha tulla vänkäämään asiasta, jonka jokainen köyhä voi omin silmin nähdä.
Vierailija kirjoitti:
Mikä erottaa kohta elämänkoululaisen korkeakoulutetusta jos tämän lapsillekin aletaan jo kustantaa harrastukset, merkkivaatteet ja kahvilassa istuskelu ettei eroa muista? Ei hitto sentään. Täällä ei kyllä kannata pian kenenkään opiskella tai tehdä ylipäänsä yhtään mitään kun kaikki samat asiat saa hopeatarjottimella eteen, vaikka vetäisi pussikaljaa kaikki ne vuodet kun toiset opiskelee. Juuri näin se köyhyys periytyy kun ei opeteta itse hoitamaan asioitaan, vaan totutaan jo lapsuudesta siihen, että jollain muulla on aina vastuu ja muut hoitaa vaikkei itse pistäisi tikkua ristiin. Jos haluat jotain, sovitat kulusi ja menosi itse, säästät ja hoidat asian itse. Täällä kyllä passaataan köyhälle nenän eteen ilmainen koulutus, asunto, lapsilisää, varhaiskasvatus, lääkkeet, silmälasit, vaatteet, neuvolat, lääkärikäynnit, ruokakin tarvittaessa... Että kahvilat voinee jäädä ihan vanhemman omalle vastuulle.
Entäs ne, jotka ovat opiskelleet korkeakoulututkinnon eivätkä silti saa työtä?
Älä ole niin kapeakatseinen, opiskelu ja toimeliaisuus ja yrittelijäisyys eivät takaa tässä maassa yhtään mitään. Työttömiä on ahkerissa tohtoreissakin. Ja harvalla oikeesti on varaa ylimielisyyteen työn suhteen, kun se saavutettu paikkakin voidaan viedä alta.
Vierailija kirjoitti:
Mikä erottaa kohta elämänkoululaisen korkeakoulutetusta jos tämän lapsillekin aletaan jo kustantaa harrastukset, merkkivaatteet ja kahvilassa istuskelu ettei eroa muista? Ei hitto sentään. Täällä ei kyllä kannata pian kenenkään opiskella tai tehdä ylipäänsä yhtään mitään kun kaikki samat asiat saa hopeatarjottimella eteen, vaikka vetäisi pussikaljaa kaikki ne vuodet kun toiset opiskelee. Juuri näin se köyhyys periytyy kun ei opeteta itse hoitamaan asioitaan, vaan totutaan jo lapsuudesta siihen, että jollain muulla on aina vastuu ja muut hoitaa vaikkei itse pistäisi tikkua ristiin. Jos haluat jotain, sovitat kulusi ja menosi itse, säästät ja hoidat asian itse. Täällä kyllä passaataan köyhälle nenän eteen ilmainen koulutus, asunto, lapsilisää, varhaiskasvatus, lääkkeet, silmälasit, vaatteet, neuvolat, lääkärikäynnit, ruokakin tarvittaessa... Että kahvilat voinee jäädä ihan vanhemman omalle vastuulle.
Aamen, täysin samaa mieltä. Radiossa oli viime viikolla juttua, että sossun pitäisi kustantaa myös Netflix ja HBO, ei muuten pysty osallistumaan keskusteluihin ajankohtaisista sarjoista. Oikesti, idiootit täällä kohta töitä tekee ja veroilla kustantaa muille huvituksia.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole ikinä varaa syödä ulkona, käydä kahvilla, elokuvissa, kuntosalilla tai ylinpäätään ihmisten ilmoilla niin onko se enää ihmisarvoista elämää?
T: eräs työtön jolla ei ole varaa kuin istua yksin kotona ja kävellä lähikauppaan punalappujen perässä. Eutanasiaa pyytäisin jos se olisi mahdollista.
Kannattaisiko ottaa vastaan ihan mitä työtä vain?
Eiköhän tuohon ole kaikilla varaa. Ongelma on, että kaikilla ei ole varaa päivittäin syödä ulkona. Kun ei ole menoista mitään kirjanpitoa, ei huomaa kuinka usein oikeasti haluaisi tehdä jotakin turhaa, se ei ole tosiaankaan kerran kuukaudessa.