Lue keskustelun säännöt.
”Haluaisin edes kerran kuussa kahvilaan...” Miten köyhyys määritellään?
09.10.2019 |
Miten tämä köyhyys nyt näin määritellään? Onko kahvilakäynti välttämättömyys? Olen mielestäni ihan kelpo toimeentuleva, ei kyllä ole mikään tarve kahviläkäynteihin. Jos olisi, olisinkin varman köyhä. Menojaan pitää miettiä. Pullat voi leipoa itse ja kahveet keittää. Kaikkien pitäisi saada kaikki nykyään.
Kommentit (689)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole ikinä varaa syödä ulkona, käydä kahvilla, elokuvissa, kuntosalilla tai ylinpäätään ihmisten ilmoilla niin onko se enää ihmisarvoista elämää?
T: eräs työtön jolla ei ole varaa kuin istua yksin kotona ja kävellä lähikauppaan punalappujen perässä. Eutanasiaa pyytäisin jos se olisi mahdollista.
En kyllä ymmärrä, miten ei ole koskaan varaa käydä elokuvissa, kahvilla tai kuntosalilla?
Suomessa on sen verran hyvät tuet, että niillä käy joka kuukausi leffassa, vaikka kerran viikossa kahvilassa ja maksaa kuntosalikortin (esim. suosittu Fitness 24/7 maksaa 20e/kk).Näissä tapauksissa ihmettelen lähinnä sitä, mihin ne rahat oikein menee jos ei tuilla eläessä ole varaa mihinkään muuhun kuin kotona istumiseen ja lähikaupassa käymiseen?
Pienethän ne tuet on, mutta ei niin pienet, etteikö niistä riittäisi satunnaiseen leffalippuun, kahvilassa käymiseen tai kuntosalikortiin.
Jos ei ole oikeutettu toimeentulotukeen, ei kehtaa sitä hakea tai edes tiedä että sellainen on on niin silloin voi joutua elämään niin pienellä rahalla että ei oikeasti ole varaa yhtään mihinkään. Yksi tuttuni ei ollut älynnyt että asumistukea saa myös omistusasunnon vastikkeeseen vaan oli maksanut sen 150-200e työmarkkinatuestaan. Ja oli maksanut sitä jo kauan ennen kuin asia tuli puheeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Faith kirjoitti:
Eihän kerran kuussa kahvilla käymiseen vaadita kuin se, että syö yhtenä päivänä halvemmin ja jättää yhden suklaalevyn tms. ostamatta. Noin pienissä asioissa kyse on tosiaan valinnoista.
Tässä oli kyse lapsista. Lapsi voi harvoin valita mitä vanhemmat rahoillaan tekevät.
Eväät matkaan ja puistoihin, laavuille kaveriporukan kanssa, ei siihen kahviloita tarvita, melkeimän 1/2 vuotta voi mainiosti Suomessa retkeillä. Tai miksi ei vuorotellen toisten kotona, jotain edullista ruokaa leipoen ja sitten herkutellen, ei siihenkään mitään kahviloita tarvita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta lasten ja nuorten köyhyys on sydäntäsärkevää ja itku meinaa tulla, kun lähes poikkeuksetta he tuntevat siitä avuttomuutta ja syyllisyyttä, kun he ovat voimattomia tekemään sille mitään. Ja se huoli on usein vanhemmissa, miten kauan he vielä jaksavat ja mitä he voisivat auttaa asiassa. Jopa 5v joutuvat ajattelemaan vanhempien raha asioita ja arjessa pärjäämistä.
Kaikki sympatiat on 15v Kaisassa ja on turhauttavaa, kuinka täällä aikuiset vähättelevät 7€/kk omaa rahaa ja kertovat, kuinka leipovat pullansa itse tai käyttävät taloyhtiön uimahallia. Jotenkin säälittävää ja empatiakyvyn puutetta, kun 15v kielletään jopa unelmat, ihan kuin nekin olisi jonkun elämästä pois.
Ei kukaan kiellä 15-vuotiasta unelmoimasta. Omatkin lapseni ovat tuossa iässä unelmoineet vaikka mistä aivan kuten itsekin unelmoin aikoinaan. Minä unelmoin teininä mm lentoemännän ammatista, mutta en koskaan kasvanut tarpeeksi pitkäksi. Unelmat ovat kuitenkin vain unelmia. Jotkut unelmat pystyy aikuisena toteuttamaan, joitakin ei.
Vähän eri asia unelmoida tulevaisuuden ammatista, skootterista tai ulkomaan matkasta kuin 5-10e maksavista jutuista kuten kahvilassa käynnistä kerran kuussa.
Vierailija kirjoitti:
Työttömänä elän vähimmäisetuuksilla.
Käyn kahviloissa, välillä parikin kertaa viikossa. Viinerikahvit saa hintaan 3,40. Hesburgerissa isoin kahvi maksaa 2,30 euroa. En juo kaljan kaljaa koskaan enkä käytä alkoholia, niin on varaa käydä kahviloissa.
Aloittaja ei kerro, paljonko rahaa menee alkoholiin. Tunnen muitakin varattomia ja työttömiä, joita käy kahviloissa. Mutta ne ei ryyppää eikä käy kaljakaupoissa.
Jos juo halvalla niin ei siihen alkoholiinkaan saa rahaa kamalasti menemään.
Halvimman oluttölkin saa alle eurolla. Eikä niitä tölkkejä tarvitse kiskoa salkkua, ellei ole ammattilainen. Silloin siihen saa rahaakin menemään.
Eli ei alkoholinkäytöstä tai huumeiden käytöstä voi ihmisiä syyllistää. Päihdehän se kahvikin on.
Tuolla samalla hinnalla millä käyt kahviloissa voi kohtuu alkoholin käyttäjä tai huumeiden viihdekäyttäjä pärjätä viikon. Huumeista en tiedä tai hinnoista, mutta olen ymmärtänyt että ovat nykyään alkoholia halvempia.
Siksi huumeiden käyttö on lisääntynyt kun alkoholin verotus on niin kova. Tämän takia nuorisokin on turmeltunut huumeiden vaaroille, kun alkoholia ei saa niin helpolla ja halvalla.
Eli jos säästää nuo vienerit ja kahvit, niin voi juoda lauantaina olutta kohtuullisesti tai ostaa halvan viinapullon alkosta.
Ei ole kamalan kallista kun osaa ostaa halvat juomat.
Kahvit ja leivokset näyttäisivät olevan aika halpoja ja voisi lisätä verotusta niiden osalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta lasten ja nuorten köyhyys on sydäntäsärkevää ja itku meinaa tulla, kun lähes poikkeuksetta he tuntevat siitä avuttomuutta ja syyllisyyttä, kun he ovat voimattomia tekemään sille mitään. Ja se huoli on usein vanhemmissa, miten kauan he vielä jaksavat ja mitä he voisivat auttaa asiassa. Jopa 5v joutuvat ajattelemaan vanhempien raha asioita ja arjessa pärjäämistä.
Kaikki sympatiat on 15v Kaisassa ja on turhauttavaa, kuinka täällä aikuiset vähättelevät 7€/kk omaa rahaa ja kertovat, kuinka leipovat pullansa itse tai käyttävät taloyhtiön uimahallia. Jotenkin säälittävää ja empatiakyvyn puutetta, kun 15v kielletään jopa unelmat, ihan kuin nekin olisi jonkun elämästä pois.
Ei kukaan kiellä 15-vuotiasta unelmoimasta. Omatkin lapseni ovat tuossa iässä unelmoineet vaikka mistä aivan kuten itsekin unelmoin aikoinaan. Minä unelmoin teininä mm lentoemännän ammatista, mutta en koskaan kasvanut tarpeeksi pitkäksi. Unelmat ovat kuitenkin vain unelmia. Jotkut unelmat pystyy aikuisena toteuttamaan, joitakin ei.
Vähän eri asia unelmoida tulevaisuuden ammatista, skootterista tai ulkomaan matkasta kuin 5-10e maksavista jutuista kuten kahvilassa käynnistä kerran kuussa.
Mikä olisi sun ratkaisusi? Jokaiselle 15-17 -vuotiaalle oma "lapsilisä" 10 €/kk, jonka Kela maksaisi lapsen omalle tilille eikä tätä laskettaisi tuloksi toimeentulotuessa? Sitten, kun kaikilla teineillä olisi varaa kerran kuukaudessa käydä kahvilassa, mikä olisi seuraava asia, josta köyhän perheen teini unelmoisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keitän kahvit samoista puruista kirjoitti:
Minulle köyhyys on tavallaan periytynyt käytöstapana.
Eli nyt päälle nelikymppisenä olen käynyt elokuvateatterissa vain kolme kertaa elämäni aikana.
Parturissa en ole käynyt kertaakaan ja en tule käymäänkään. Äitini leikkasi ennen hiukset "säästö" mielessä.
Kun äiti on kuollut niin kasvatan vain tukkaani. Paksua rastaa kasvaa.
Kahvilassa olen käynyt naisystävien pakottamana elämäni aikana seitsemän kertaa. Yleensä kun käyn niin en ota mitään ellei tarjota. Istun vain paikallani kuin köyhä.
En edes ymmärrä miksi kahvikuppi maksaa enemmän kuin paketti kahvia maksaa.
Ja ne leivokset vasta maksaakin. En ymmärrä ideaa hienostella kahviloissa.
Tunnen että en ole tarpeeksi hieno ihminen menemään kahville tai muuallekaan.
Baarissa olen käynyt useammin. Aloitin baarissa käynnin vasta kolmekymppisenä ja sieläkin on tullut käytyä 13x. Reissuista on lähinnä kamalia kokemuksia. Köyhän ei kannattaisi käydä ollenkaan baarissa.
Opiskelijana yksi ilta vaikuttaisi radikaalisti pärjäämiseen. Baarissahan voi menettää helposti jopa useita kymppejä tai jopa satasen rahaa.
En ole koskaan ymmärtänyt niitä jotka tuhlaa yhteen tuoppiin sen neljä euroa. Ovat kai hyvätuloisia sitten?
Sillähän elää päivän.
Käytännössä kaikkeen minulla olisi varaa, mutta köyhyys on periytynyt ostotottumuksena siten että en edes näe vaihtoehtona kuluttaa rahaa ylimääräisiin palveluihin.
Esimerkkinä tuo hiustenleikkuu, josta saan kuulla aina rastojen takia.
En ole koskaan käynyt parturissa, joten kyllä siihen on aika kova kynnys lähteä tuhlaamaan se kolmekymppiä.
Pikaruokaravintoloissa olen käynyt neljä kertaa. 2000-luvun alussa kun mäkkäri yleistyi, niin naisystävät tutustuttivat siihen, mutta tuntuu että nekin on hienostolle ja olen liian köyhä sellaiseen.
Kaikkeen olisi nykyään varaa, mutta en ole hommannut ajokorttiakaan tai autoa, kun tuntuu että nekin on "hienoston" juttuja.
Onko muilla tälläisiä juttuja että vaikka olisi työ ja koulutus, niin ei ole kulutustottumuksia elää kuten rikkaat tai keskituloiset elää? Ja elämäähän on jo lusittu puolet siitä mitä on jäljellä.
Ulkomaanmatkoja olen tehnyt tavallaan pakotettuna kaksi kertaa.
Todella vaikeaa päästä köhyyden tottumuksista ja leimasta eroon vaikka olisi varaa elää normaalisti.
Täällä on yksi samanlainen, 50v nainen.
Olen eläissäni tehnyt kaksi ulkomaan matkaa ja nekin ystävän pakottamana.
Olen jäänyt köyhyyteen koukkuun, enkä pääse siitä irti. Ostinpa mitä tahansa, aina saan siitä omantunnon tuskia ja onko siihen minulla oikeutta, se on vain jumintunut aivoihin, kun olen todella köyhästä perheestä, kun aina ei ollut edes varaa ruokaan, puhumattakaan vaatteista ja tiesi etukäteen ettei ole vanhemmilla rahaa.
Nyt olen hyväpalkkaisessa työssä, on okt, kesämökki ja pari sijoitusasuntoa, mutta kaupasta käynti tuottaa tuskaa, kun omatunto kolkuttaa, onko tähän varaa.
Näin varmaan on myös ex-k-edustaja Lahdella, hänhän on miljonääri ja käyttää suodantinpussit kahvin keitossa moneen kertaan.
Olen ymmärtänyt että Suomessa tuollainen on aika yleistä.
Etenkin sota-ajan porukoiden voimakkaana perintönä on ollut eräänlainen sairaanloinen kitsaus. Se on sitten periytynyt jopa lapsenlapsille asti.
Mitäpä sillä rahalla tekee jos tuntee jatkuvasti syyllisyyttä ostamisesta.
Minulla menee niin että lapsetkin kärsii tästä saituudesta. En vaan yksinkertaisesti kykene ostamaan sitä 70e legopakettia pojalle, vaikka varaa olisi.
Tiedän että on sairasta ja ei vaan pysty menemään parturiin tai viemään perhettä leffaan tai hoploppiin.
Etenkin nyt kun hoplopin hinnat on kohonneet. Esikoisen aikana lippu maksoi noin 7e ja nyt on tuplattu yli hinnat.
Köyhyys on mielentila. Kyllä ihmisille pitäisi saada jaettua sitä rahaa että ostotottumukset kasvaa. Muuten ei taloutta saada nousuun, kun porukka pitää rahansa tilillä. Suomalaisten pitäisi oppia tuhlaamaan enemmän.
Tuo on totta että sosiaalitukiin pitäisi saada tuntuvat korotukset että ihmiset oppivat kuluttamaan. Täällä ei ihmiset kuluta tarpeeksi ja kapitalismi ei siksi toimi.
Tämän takia ollaan jatkuvasti siirtymässä kohti sosialismia, kun ihmiset eivät osaa tuhlata rahojaan ja monilla ei ole varaa tuhlata.
Niillä joilla on varaa on niin paljon varaa että eivät saa kaikkea tuhlattua.
Siksi rahat pitäisi ottaa kapitalistisella mallilla työläisille korkeampina palkkoina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on totta että jos köyhänä kasvaa, niin myöhemmin rikkaampana ei välttämättä opi kuluttamaan. Meidän yhteiskunta perustuu kuluttamiseen ja ei se talous nouse jos kansaa pidetään köyhyydessä ja tuet on alhaiset.
Vierailija kirjoitti:
Käännettäisiin kerrankin syyttävä sormi rikkaisiin.
Jos syöt ulkona kerran viikossa tai useammin, tuhlaat rahaa. Söisit kotona tai tekisit joka päiväksi valmiit eväät. Kerran kuussa voi käydä sitten pizzalla.
Jos matkustat enemmän kuin kerran vuodessa, tuhlaat rahaa. Kävisit luonnossa kävelemässä tai harrastamassa jotain ilmaista. Siitä saa riittävästi elämyksiä. Kerran vuodessa voi käydä Tallinnan risteilyllä.
Jos ostat vaatteita vaatekaupasta, tuhlaat rahaa. Menisit UFFille katsomaan onko sopivia vaatteita käytettynä.
Kaiken tarpeellisen voisit hankkia FB-kirppisryhmistä ja Roskalava-ryhmistä. Miksi ostat yhtään mitään uutena? Huonekalut, lasten lelut, sisustustavarat ovat kaikki tuhlausta, jos ostat ne uutena.
Aika harva rikas suostuisi tällaiseen elämäntyyliin.
Täällä yksi ”rikas” ilmoittautuu. Vuositulot miehen kanssa yhteensä n. 250 000 €, ei velkaa.
Elän kutakuinkin noin miten kuvasit. En käy koskaan kahvilassa, en tykkää makeista sörsselikahveista vaan juon mieluummin kotona juhlamokkaa mustana. En tykkää syödä ravintolassa. Pizzat tosiaan noudetaan ehkä kerran kuussa. Mitään tavaraa en osta, en edes kirpparilta. Inhoan shoppailua. Verhoja tms. sisustusjuttuja en vaihda koskaan, nykyiset verhot ja tyynyt on 18 v. olleet samat. Kuljen työ- ja muut päivittäismatkat vanhalla polkupyörällä. Harrastan joogaa, viherkasveja, neulomista ja metsässä kävelyä, lomilla kalastamme ja vaellamme luonnossa. Kirjoja lainaan kirjastosta, samalla reissulla luen monesti lehtiä.
Miksikö? Ostelu ei kerta kaikkiaan kiinnosta. Inhoan tavaraa ja ylipäätään kuluttamista. Valitsen mieluummin ekologisen ja askeettisen elämän. Moni sanoo että ei halua ostaa tavaraa, vaan käyttää rahansa mieluummin palveluihin ja elämyksiin, mutta kaikki rahankäyttö edistää kulutushysteriaa. Nuuka ja askeettinen elämä kuluttaa vähiten luonnonvaroja.
Mihin sitten pistän rahani? Sijoitan ja annan hyväntekeväisyyteen, mm. Hopelle. Lapsille jää aikanaan perintöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja jos on yksi yliopistotutkinto joka ei työllistä, niin siihen liitteeksi jotakin muita opintoja. Tai sitten koulutusta vastaamatonta työtä, moni on joutunut aloittamaan niin.
Riippuu vähän siitä, mitä tarkoitat koulutusta vastaamattomalla työllä. Ei ole mitään järkeä siinä, että koulutetut vievät yksinkertaiset hanttihommat. Ne tarvitaan niille, joilla ei ole koulutusta ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käännettäisiin kerrankin syyttävä sormi rikkaisiin.
Jos syöt ulkona kerran viikossa tai useammin, tuhlaat rahaa. Söisit kotona tai tekisit joka päiväksi valmiit eväät. Kerran kuussa voi käydä sitten pizzalla.
Jos matkustat enemmän kuin kerran vuodessa, tuhlaat rahaa. Kävisit luonnossa kävelemässä tai harrastamassa jotain ilmaista. Siitä saa riittävästi elämyksiä. Kerran vuodessa voi käydä Tallinnan risteilyllä.
Jos ostat vaatteita vaatekaupasta, tuhlaat rahaa. Menisit UFFille katsomaan onko sopivia vaatteita käytettynä.
Kaiken tarpeellisen voisit hankkia FB-kirppisryhmistä ja Roskalava-ryhmistä. Miksi ostat yhtään mitään uutena? Huonekalut, lasten lelut, sisustustavarat ovat kaikki tuhlausta, jos ostat ne uutena.
Aika harva rikas suostuisi tällaiseen elämäntyyliin.
Ulkona syöminen ja ulkomaanmatkat ei ole välttämättömyys kenellekään,vielä vähemmän tt-tukiasiakkaalle.
Yritin saada tässä rikkaat ymmärtämään, mitä odottavat köyhiltä ja miten kaukana ne odotukset ovat heidän omasta elämäntavastaan. Rikkaat pistävät hirveästi rahaa sellaiseen, mitä kukaan ei oikeasti tarvitse. Vain siksi että haluavat "nauttia elämästä". Matkustellaan monta kertaa vuodessa ja ostellaan kaikkea kivaa. Köyhien pitäisi istua kotona syömässä makaronia ketsupilla, jos tekee mitään kivaa niin rikkaat suuttuvat.
Mutta sanoisin että on oikeasti välttämätöntä tehdä edes joskus jotain mukavaa, edes jotain pientä arjen luksusta. Ihminen masentuu, jos elämässä ei ole mitään iloja ja nautintoja. Mutta ehkä rikkaiden takia köyhän pitäisikin olla masentunut, elämänilokin on kiellettyä.
nii. ei ole mitään järkeä kuulua yhteiskuntaan, jos vain rikkaat saavat elää elämäänsä mukavasti ja itse lähinnä käy duunissa ja säästää kokoajan ja rikastuttaa työnantajaa.
Ei huvita sellainen diili. muutenkin tuntuisi että nykyään työelämässä vaaditaan että töitä pitäisi tehdä usean ihmisen edestä ja vielä olla ylitöissä muutaman euron tähden. ei saa ylityölisiä eikä mitään etuja.
Eli käytännössä tietty porukka nauttii yhteiskunnan eduista ja köyhät elättää näitä sitten.
Kun köyhä joutuu työttömäksi saa hän vain vähän päälle puolitonnia tukia, mutta kun hyvätuloinen "pääsee" ansiosidonnaiselle niin ai että, ei edes matalapalkka-alan duunari saa samaa edes ylitöinä kuussa.
Ei oikein kohtaa oikeus työelämässä ja työttömyydessä.
Eli nyt aletaan vaatimaan lisää rahaa ja sitä on rikkailla. Lapiot vaan käteen ja vaatimaan lisää RAHAA!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyse oli lapsesta joka kertoi vanhempiensa köyhyydestä. Kyllä minä ymmärrän että voi olla teinille kova pala jos ei voi lähteä koskaan kavereiden kanssa kahvilaan. Oman lapseni yläkoulussa on kahviautomaatti, annan lapselle viikoittain muutaman euron sitä varten. On kuulemma ostanut yhdelle kaverillekin ja sanonut että äiti tarjoaa, tuolla kaverilla kun ei ole itse varaa ostaa sitä vajaan euron kahvia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja jos on yksi yliopistotutkinto joka ei työllistä, niin siihen liitteeksi jotakin muita opintoja. Tai sitten koulutusta vastaamatonta työtä, moni on joutunut aloittamaan niin.
Riippuu vähän siitä, mitä tarkoitat koulutusta vastaamattomalla työllä. Ei ole mitään järkeä siinä, että koulutetut vievät yksinkertaiset hanttihommat. Ne tarvitaan niille, joilla ei ole koulutusta ollenkaan.
Just just, heppoiset maisterin paperit sullakin ilmeisesti täysin työllistämättömältä alalta, mutta tuilla elellään lopun ikää kun ei käsiä sovi liata rahvaan hommiin. Oletko ensimmäisen sukupolven maisteri vielä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käännettäisiin kerrankin syyttävä sormi rikkaisiin.
Jos syöt ulkona kerran viikossa tai useammin, tuhlaat rahaa. Söisit kotona tai tekisit joka päiväksi valmiit eväät. Kerran kuussa voi käydä sitten pizzalla.
Jos matkustat enemmän kuin kerran vuodessa, tuhlaat rahaa. Kävisit luonnossa kävelemässä tai harrastamassa jotain ilmaista. Siitä saa riittävästi elämyksiä. Kerran vuodessa voi käydä Tallinnan risteilyllä.
Jos ostat vaatteita vaatekaupasta, tuhlaat rahaa. Menisit UFFille katsomaan onko sopivia vaatteita käytettynä.
Kaiken tarpeellisen voisit hankkia FB-kirppisryhmistä ja Roskalava-ryhmistä. Miksi ostat yhtään mitään uutena? Huonekalut, lasten lelut, sisustustavarat ovat kaikki tuhlausta, jos ostat ne uutena.
Aika harva rikas suostuisi tällaiseen elämäntyyliin.
Täällä yksi ”rikas” ilmoittautuu. Vuositulot miehen kanssa yhteensä n. 250 000 €, ei velkaa.
Elän kutakuinkin noin miten kuvasit. En käy koskaan kahvilassa, en tykkää makeista sörsselikahveista vaan juon mieluummin kotona juhlamokkaa mustana. En tykkää syödä ravintolassa. Pizzat tosiaan noudetaan ehkä kerran kuussa. Mitään tavaraa en osta, en edes kirpparilta. Inhoan shoppailua. Verhoja tms. sisustusjuttuja en vaihda koskaan, nykyiset verhot ja tyynyt on 18 v. olleet samat. Kuljen työ- ja muut päivittäismatkat vanhalla polkupyörällä. Harrastan joogaa, viherkasveja, neulomista ja metsässä kävelyä, lomilla kalastamme ja vaellamme luonnossa. Kirjoja lainaan kirjastosta, samalla reissulla luen monesti lehtiä.
Miksikö? Ostelu ei kerta kaikkiaan kiinnosta. Inhoan tavaraa ja ylipäätään kuluttamista. Valitsen mieluummin ekologisen ja askeettisen elämän. Moni sanoo että ei halua ostaa tavaraa, vaan käyttää rahansa mieluummin palveluihin ja elämyksiin, mutta kaikki rahankäyttö edistää kulutushysteriaa. Nuuka ja askeettinen elämä kuluttaa vähiten luonnonvaroja.
Mihin sitten pistän rahani? Sijoitan ja annan hyväntekeväisyyteen, mm. Hopelle. Lapsille jää aikanaan perintöä.
Sinulla on valinnanvapaus, köyhällä ei, siinä ero.
t. ex-köyhä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käännettäisiin kerrankin syyttävä sormi rikkaisiin.
Jos syöt ulkona kerran viikossa tai useammin, tuhlaat rahaa. Söisit kotona tai tekisit joka päiväksi valmiit eväät. Kerran kuussa voi käydä sitten pizzalla.
Jos matkustat enemmän kuin kerran vuodessa, tuhlaat rahaa. Kävisit luonnossa kävelemässä tai harrastamassa jotain ilmaista. Siitä saa riittävästi elämyksiä. Kerran vuodessa voi käydä Tallinnan risteilyllä.
Jos ostat vaatteita vaatekaupasta, tuhlaat rahaa. Menisit UFFille katsomaan onko sopivia vaatteita käytettynä.
Kaiken tarpeellisen voisit hankkia FB-kirppisryhmistä ja Roskalava-ryhmistä. Miksi ostat yhtään mitään uutena? Huonekalut, lasten lelut, sisustustavarat ovat kaikki tuhlausta, jos ostat ne uutena.
Aika harva rikas suostuisi tällaiseen elämäntyyliin.
Ulkona syöminen ja ulkomaanmatkat ei ole välttämättömyys kenellekään,vielä vähemmän tt-tukiasiakkaalle.
Yritin saada tässä rikkaat ymmärtämään, mitä odottavat köyhiltä ja miten kaukana ne odotukset ovat heidän omasta elämäntavastaan. Rikkaat pistävät hirveästi rahaa sellaiseen, mitä kukaan ei oikeasti tarvitse. Vain siksi että haluavat "nauttia elämästä". Matkustellaan monta kertaa vuodessa ja ostellaan kaikkea kivaa. Köyhien pitäisi istua kotona syömässä makaronia ketsupilla, jos tekee mitään kivaa niin rikkaat suuttuvat.
Mutta sanoisin että on oikeasti välttämätöntä tehdä edes joskus jotain mukavaa, edes jotain pientä arjen luksusta. Ihminen masentuu, jos elämässä ei ole mitään iloja ja nautintoja. Mutta ehkä rikkaiden takia köyhän pitäisikin olla masentunut, elämänilokin on kiellettyä.
nii. ei ole mitään järkeä kuulua yhteiskuntaan, jos vain rikkaat saavat elää elämäänsä mukavasti ja itse lähinnä käy duunissa ja säästää kokoajan ja rikastuttaa työnantajaa.
Ei huvita sellainen diili. muutenkin tuntuisi että nykyään työelämässä vaaditaan että töitä pitäisi tehdä usean ihmisen edestä ja vielä olla ylitöissä muutaman euron tähden. ei saa ylityölisiä eikä mitään etuja.
Eli käytännössä tietty porukka nauttii yhteiskunnan eduista ja köyhät elättää näitä sitten.
Kun köyhä joutuu työttömäksi saa hän vain vähän päälle puolitonnia tukia, mutta kun hyvätuloinen "pääsee" ansiosidonnaiselle niin ai että, ei edes matalapalkka-alan duunari saa samaa edes ylitöinä kuussa.
Ei oikein kohtaa oikeus työelämässä ja työttömyydessä.
Eli nyt aletaan vaatimaan lisää rahaa ja sitä on rikkailla. Lapiot vaan käteen ja vaatimaan lisää RAHAA!!!
RAHHAA RAHHAA TÄNNE SITÄ RAHHAA RAHHAA RAHHAA TÄNNE SITÄ RAHHAA!!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keitän kahvit samoista puruista kirjoitti:
Minulle köyhyys on tavallaan periytynyt käytöstapana.
Eli nyt päälle nelikymppisenä olen käynyt elokuvateatterissa vain kolme kertaa elämäni aikana.
Parturissa en ole käynyt kertaakaan ja en tule käymäänkään. Äitini leikkasi ennen hiukset "säästö" mielessä.
Kun äiti on kuollut niin kasvatan vain tukkaani. Paksua rastaa kasvaa.
Kahvilassa olen käynyt naisystävien pakottamana elämäni aikana seitsemän kertaa. Yleensä kun käyn niin en ota mitään ellei tarjota. Istun vain paikallani kuin köyhä.
En edes ymmärrä miksi kahvikuppi maksaa enemmän kuin paketti kahvia maksaa.
Ja ne leivokset vasta maksaakin. En ymmärrä ideaa hienostella kahviloissa.
Tunnen että en ole tarpeeksi hieno ihminen menemään kahville tai muuallekaan.
Baarissa olen käynyt useammin. Aloitin baarissa käynnin vasta kolmekymppisenä ja sieläkin on tullut käytyä 13x. Reissuista on lähinnä kamalia kokemuksia. Köyhän ei kannattaisi käydä ollenkaan baarissa.
Opiskelijana yksi ilta vaikuttaisi radikaalisti pärjäämiseen. Baarissahan voi menettää helposti jopa useita kymppejä tai jopa satasen rahaa.
En ole koskaan ymmärtänyt niitä jotka tuhlaa yhteen tuoppiin sen neljä euroa. Ovat kai hyvätuloisia sitten?
Sillähän elää päivän.
Käytännössä kaikkeen minulla olisi varaa, mutta köyhyys on periytynyt ostotottumuksena siten että en edes näe vaihtoehtona kuluttaa rahaa ylimääräisiin palveluihin.
Esimerkkinä tuo hiustenleikkuu, josta saan kuulla aina rastojen takia.
En ole koskaan käynyt parturissa, joten kyllä siihen on aika kova kynnys lähteä tuhlaamaan se kolmekymppiä.
Pikaruokaravintoloissa olen käynyt neljä kertaa. 2000-luvun alussa kun mäkkäri yleistyi, niin naisystävät tutustuttivat siihen, mutta tuntuu että nekin on hienostolle ja olen liian köyhä sellaiseen.
Kaikkeen olisi nykyään varaa, mutta en ole hommannut ajokorttiakaan tai autoa, kun tuntuu että nekin on "hienoston" juttuja.
Onko muilla tälläisiä juttuja että vaikka olisi työ ja koulutus, niin ei ole kulutustottumuksia elää kuten rikkaat tai keskituloiset elää? Ja elämäähän on jo lusittu puolet siitä mitä on jäljellä.
Ulkomaanmatkoja olen tehnyt tavallaan pakotettuna kaksi kertaa.
Todella vaikeaa päästä köhyyden tottumuksista ja leimasta eroon vaikka olisi varaa elää normaalisti.
Täällä on yksi samanlainen, 50v nainen.
Olen eläissäni tehnyt kaksi ulkomaan matkaa ja nekin ystävän pakottamana.
Olen jäänyt köyhyyteen koukkuun, enkä pääse siitä irti. Ostinpa mitä tahansa, aina saan siitä omantunnon tuskia ja onko siihen minulla oikeutta, se on vain jumintunut aivoihin, kun olen todella köyhästä perheestä, kun aina ei ollut edes varaa ruokaan, puhumattakaan vaatteista ja tiesi etukäteen ettei ole vanhemmilla rahaa.
Nyt olen hyväpalkkaisessa työssä, on okt, kesämökki ja pari sijoitusasuntoa, mutta kaupasta käynti tuottaa tuskaa, kun omatunto kolkuttaa, onko tähän varaa.
Näin varmaan on myös ex-k-edustaja Lahdella, hänhän on miljonääri ja käyttää suodantinpussit kahvin keitossa moneen kertaan.
Olen ymmärtänyt että Suomessa tuollainen on aika yleistä.
Etenkin sota-ajan porukoiden voimakkaana perintönä on ollut eräänlainen sairaanloinen kitsaus. Se on sitten periytynyt jopa lapsenlapsille asti.
Mitäpä sillä rahalla tekee jos tuntee jatkuvasti syyllisyyttä ostamisesta.
Minulla menee niin että lapsetkin kärsii tästä saituudesta. En vaan yksinkertaisesti kykene ostamaan sitä 70e legopakettia pojalle, vaikka varaa olisi.
Tiedän että on sairasta ja ei vaan pysty menemään parturiin tai viemään perhettä leffaan tai hoploppiin.
Etenkin nyt kun hoplopin hinnat on kohonneet. Esikoisen aikana lippu maksoi noin 7e ja nyt on tuplattu yli hinnat.
Köyhyys on mielentila. Kyllä ihmisille pitäisi saada jaettua sitä rahaa että ostotottumukset kasvaa. Muuten ei taloutta saada nousuun, kun porukka pitää rahansa tilillä. Suomalaisten pitäisi oppia tuhlaamaan enemmän.
Säästäväisyydessä ei ole mitään sairasta. Päinvastoin turhaa kulutusta tulisi suitsia ankarammin. Ympäristöllekin se olisi hyväksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja jos on yksi yliopistotutkinto joka ei työllistä, niin siihen liitteeksi jotakin muita opintoja. Tai sitten koulutusta vastaamatonta työtä, moni on joutunut aloittamaan niin.
Riippuu vähän siitä, mitä tarkoitat koulutusta vastaamattomalla työllä. Ei ole mitään järkeä siinä, että koulutetut vievät yksinkertaiset hanttihommat. Ne tarvitaan niille, joilla ei ole koulutusta ollenkaan.
Yksi suurin ongelma on että kouluttamattomia ei haluta töihin, kun koulutetut maisterit ovat niitä välkyimpiä.
Eli näitä työttömiä maistereita otetaan niihin alle 10e hommiin mielellään. Osaavat kielen ja ymmärtävät nopeasti asioita.
Ei kukaan tee mitään kouluttamattomalla tapauksella. Eivät osaa laskea yksinkertaisia laskuja ja eivät osaa edes kirjoittaa alkeellisesti. Ei vaan nykyään ole ojankaivajille hommia.
Korkeastikoulutettuja korpee sitten se että työnantajat ovat köyhiä. Ei heillä ole varaa maksaa yli 8e tuntipalkkoja. Ovat kusseet talousasiansa niin pahasti tai yrityksen suunnitelmat on päin prinkkalaa.
Antaisivat maistereille myös vapautta ja vastuuta hoitaa yrityksen asiat kuntoon, niin saataisi ne palkatkin kohoamaan.
Tosi moni yrittäjä on kouluja käymätön eräänlainen elämänkoululainen...
Koulutettu väki sitten vähän ihmettelee että miten se työnantaja asioita päättää ja suunnittelee. Olisi niin paljon parannettavaa monissa firmoissa, mutta ego on niin suuri monilla työnantajilla ettei tajuta sitä miten voisi parantaa tulosta ja palkkatasoa nostaa sitä myöten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja jos on yksi yliopistotutkinto joka ei työllistä, niin siihen liitteeksi jotakin muita opintoja. Tai sitten koulutusta vastaamatonta työtä, moni on joutunut aloittamaan niin.
Riippuu vähän siitä, mitä tarkoitat koulutusta vastaamattomalla työllä. Ei ole mitään järkeä siinä, että koulutetut vievät yksinkertaiset hanttihommat. Ne tarvitaan niille, joilla ei ole koulutusta ollenkaan.
Yksi suurin ongelma on että kouluttamattomia ei haluta töihin, kun koulutetut maisterit ovat niitä välkyimpiä.
Eli näitä työttömiä maistereita otetaan niihin alle 10e hommiin mielellään. Osaavat kielen ja ymmärtävät nopeasti asioita.
Ei kukaan tee mitään kouluttamattomalla tapauksella. Eivät osaa laskea yksinkertaisia laskuja ja eivät osaa edes kirjoittaa alkeellisesti. Ei vaan nykyään ole ojankaivajille hommia.
Korkeastikoulutettuja korpee sitten se että työnantajat ovat köyhiä. Ei heillä ole varaa maksaa yli 8e tuntipalkkoja. Ovat kusseet talousasiansa niin pahasti tai yrityksen suunnitelmat on päin prinkkalaa.
Antaisivat maistereille myös vapautta ja vastuuta hoitaa yrityksen asiat kuntoon, niin saataisi ne palkatkin kohoamaan.
Tosi moni yrittäjä on kouluja käymätön eräänlainen elämänkoululainen...
Koulutettu väki sitten vähän ihmettelee että miten se työnantaja asioita päättää ja suunnittelee. Olisi niin paljon parannettavaa monissa firmoissa, mutta ego on niin suuri monilla työnantajilla ettei tajuta sitä miten voisi parantaa tulosta ja palkkatasoa nostaa sitä myöten.
Varmin tapa nykyään on saada varmat tulot, on jättää koulut käymättä. Silloin saa tukia varmasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta lasten ja nuorten köyhyys on sydäntäsärkevää ja itku meinaa tulla, kun lähes poikkeuksetta he tuntevat siitä avuttomuutta ja syyllisyyttä, kun he ovat voimattomia tekemään sille mitään. Ja se huoli on usein vanhemmissa, miten kauan he vielä jaksavat ja mitä he voisivat auttaa asiassa. Jopa 5v joutuvat ajattelemaan vanhempien raha asioita ja arjessa pärjäämistä.
Kaikki sympatiat on 15v Kaisassa ja on turhauttavaa, kuinka täällä aikuiset vähättelevät 7€/kk omaa rahaa ja kertovat, kuinka leipovat pullansa itse tai käyttävät taloyhtiön uimahallia. Jotenkin säälittävää ja empatiakyvyn puutetta, kun 15v kielletään jopa unelmat, ihan kuin nekin olisi jonkun elämästä pois.
Ei kukaan kiellä 15-vuotiasta unelmoimasta. Omatkin lapseni ovat tuossa iässä unelmoineet vaikka mistä aivan kuten itsekin unelmoin aikoinaan. Minä unelmoin teininä mm lentoemännän ammatista, mutta en koskaan kasvanut tarpeeksi pitkäksi. Unelmat ovat kuitenkin vain unelmia. Jotkut unelmat pystyy aikuisena toteuttamaan, joitakin ei.
Vähän eri asia unelmoida tulevaisuuden ammatista, skootterista tai ulkomaan matkasta kuin 5-10e maksavista jutuista kuten kahvilassa käynnistä kerran kuussa.
Mikä olisi sun ratkaisusi? Jokaiselle 15-17 -vuotiaalle oma "lapsilisä" 10 €/kk, jonka Kela maksaisi lapsen omalle tilille eikä tätä laskettaisi tuloksi toimeentulotuessa? Sitten, kun kaikilla teineillä olisi varaa kerran kuukaudessa käydä kahvilassa, mikä olisi seuraava asia, josta köyhän perheen teini unelmoisi?
Tässä tutkimuksessa ei ollut kyse toimeentulotukea saavista vaan köyhistä perheistä/lapsista. Ehkä ensimmäinen askel voi olla lapsilisien korotus, nythän niitä on vastikään jopa alennettu.
Useammassa vastauksessa tulee ilmi se ettei perheellä ole rahaa eikä lapsilla on huono omatunto jos jotain tarvitsisivat. Kyllä he edelleen voivat unelmoida vaikka pääsystä presidentiksi mutta se ei paljoa lämmitä jos tarvitsisi uuden talvitakin.
Olen ymmärtänyt että Suomessa tuollainen on aika yleistä.
Etenkin sota-ajan porukoiden voimakkaana perintönä on ollut eräänlainen sairaanloinen kitsaus. Se on sitten periytynyt jopa lapsenlapsille asti.
Mitäpä sillä rahalla tekee jos tuntee jatkuvasti syyllisyyttä ostamisesta.
Minulla menee niin että lapsetkin kärsii tästä saituudesta. En vaan yksinkertaisesti kykene ostamaan sitä 70e legopakettia pojalle, vaikka varaa olisi.
Tiedän että on sairasta ja ei vaan pysty menemään parturiin tai viemään perhettä leffaan tai hoploppiin.
Etenkin nyt kun hoplopin hinnat on kohonneet. Esikoisen aikana lippu maksoi noin 7e ja nyt on tuplattu yli hinnat.
Köyhyys on mielentila. Kyllä ihmisille pitäisi saada jaettua sitä rahaa että ostotottumukset kasvaa. Muuten ei taloutta saada nousuun, kun porukka pitää rahansa tilillä. Suomalaisten pitäisi oppia tuhlaamaan enemmän.