Lue keskustelun säännöt.
”Haluaisin edes kerran kuussa kahvilaan...” Miten köyhyys määritellään?
09.10.2019 |
Miten tämä köyhyys nyt näin määritellään? Onko kahvilakäynti välttämättömyys? Olen mielestäni ihan kelpo toimeentuleva, ei kyllä ole mikään tarve kahviläkäynteihin. Jos olisi, olisinkin varman köyhä. Menojaan pitää miettiä. Pullat voi leipoa itse ja kahveet keittää. Kaikkien pitäisi saada kaikki nykyään.
Kommentit (689)
On silloin köyhä kaikilla mittareilla jos kerran kuussa ei ole edes sitä 5-7€ ylimääräistä. Jolla saa jo kahvin ja pullan. Se on köyhyyttä jos sulla ei ole mahdollisuus säästää kuukaudessa edes muutamaa kymppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole ikinä varaa syödä ulkona, käydä kahvilla, elokuvissa, kuntosalilla tai ylinpäätään ihmisten ilmoilla niin onko se enää ihmisarvoista elämää?
T: eräs työtön jolla ei ole varaa kuin istua yksin kotona ja kävellä lähikauppaan punalappujen perässä. Eutanasiaa pyytäisin jos se olisi mahdollista.
En kyllä ymmärrä, miten ei ole koskaan varaa käydä elokuvissa, kahvilla tai kuntosalilla?
Suomessa on sen verran hyvät tuet, että niillä käy joka kuukausi leffassa, vaikka kerran viikossa kahvilassa ja maksaa kuntosalikortin (esim. suosittu Fitness 24/7 maksaa 20e/kk).
Näissä tapauksissa ihmettelen lähinnä sitä, mihin ne rahat oikein menee jos ei tuilla eläessä ole varaa mihinkään muuhun kuin kotona istumiseen ja lähikaupassa käymiseen?
Pienethän ne tuet on, mutta ei niin pienet, etteikö niistä riittäisi satunnaiseen leffalippuun, kahvilassa käymiseen tai kuntosalikortiin.
No joku sen jo sanoikin heti alussa eli osattomuus.
En pidä itseäni merkkipellenä, mutta kyllä otti päähän kun en penskana saavut leviksiä. Sitten kun alkoi olla rahaa niin haalin ensin hm-rytkyjä, muovikenkiä ym kassikaupalla. Sitten upgreidasin että filippa k:ta ja tiger of swedeniä ja 500eur mekkoja uniikeista pikkuputiikeista ja kengät aitoa nahkaa jne. Sitten kun olin tätä harrastanut joitakin vuosia, huomasin että äh, samaa skeidaa kaikki, ei tällä ole mitään väliä. Ja nyt en ole n. 3 vuoteen ostanut juuri uusia vaatteita enkä aiokaan, hävettää kuinka tuollaiseen tuhlasin.
Toinen esimerkki. Lapsena saatiin junaan evääksi pakastepussissa porkkanoita ja äitin tekemä voileipä. Oli hienoa joskus ostaa kolmioleipä ja kahvi R-kioskilta tai syödä annos junan ravintolavaunussa. Se oli oikeasti hohdokasta - mulla on rahaa, mä pystyn, ylitän raja-aitoja. Nykyään taas kammottaa maksaa kusisesta kolmioleivästä yhtään mitään ja ravintolavaunuun en mene.
Asioiden erityisyys ja elämyksellisyys katoaa kun niistä tulee arkea.
Vierailija kirjoitti:
Teille kaikille rikkaille, jotka arvostelette köyhiä: voitte vaatia vain sitä, minkä teette itse. Eli jos köyhä ei saisi matkustaa, ette saa tekään. Jos köyhän pitää syödä vain kotiruokaa, niin sitten teidän pitää tehdä samoin. Muuten olette vain tekopyhiä.
Ei ollut kyse siitä, mitä kukin saa tehdä, vaan siitä, mihin kenelläkin on varaa.
Jos ei ole varaa käydä kahviloissa ja matkoilla, niin sitten niissä ei vaan käydä. Simple.
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Et ole kelpo toimeentuleva jos sinusta tuntuu ettei olisi kerran kuussa varaa laittaa nykyisten menojen lisäksi 5-10e kahvilaan tai ihan mihin tahansa. Kelpo toimeentulevalla on varaa maksaa muutama satanen yllättäviin menoihin, jos ei kerran kuussa niin ainakin muutaman kerran vuodessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On silloin köyhä kaikilla mittareilla jos kerran kuussa ei ole edes sitä 5-7€ ylimääräistä. Jolla saa jo kahvin ja pullan. Se on köyhyyttä jos sulla ei ole mahdollisuus säästää kuukaudessa edes muutamaa kymppiä.
Se "kerran kuussa" taitaa olla lähes jokapäiväistä,ei varmaan rahat riitä...
Kahvilassakäynti niin, ettei tunne syyllisyyttä käynnistä on tässä kai se juttu. Itsekin voisin käydä kahvilassa silloin tällöin, mutta olo olisi syyllinen koska olisin saanut sillä rahalla koko perheelle hyvää syötävää.
Kai se hyvä toimeentulo on sitä, ettei tarvitse soimata itseään hankinnoista, priorisoida rahankäyttöään prikulleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskustelun fokus on vähän väärä.
Pitäisi keskittyä siihen, miksi kahvilassa käynti on Suomessa niin kallista. Ruotsissa se on normaali osa yhteiskunnassa elämistä ja se näkyy hintatasossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa ihmettelin ja en jaksanut lukea sen enempää, koska tuo kertoi jo olennaisen "köyhyydestä". Mielenköyhyyttä tuollainen köyhyys vain on, ei muuta.
Taitaa tuo "mielenköyhyys" olla sinulla ja muutamalla täällä.
Se, ettei ole varaa käydä kahvilassa, kuvastaa yksinkertaisesti vain sitä, ettei ole varaa koskaan tehdä mitään kivaa. Se ei välttämättä tarkoita että hlö haluaisi just käydä kahvilla, vaan että hän kokee, ettei hänellä ole varaa mihinkään.
Se on aika askeettista elämää se. Mä käyn kyllä joskus (hyvin harvoin) kahvilla tai pizzalla, mutta se raha menisi ruokaan muutenkin. Sen sijaan kaipaan sitä, että pääsisin tapaamaan hyvää ystävää toisella puolen Suomea edes kerran vuodessa, käydä kampaamossa edes kerran parissa vuodessa, käydä kuntosalilla tai ostaa kivan edullisen maton tai verhot jonka näin kaupassa tai sen tosi tarpeellisen yöpöytälampun, jne..
Näiden merkitystä ei ymmärrä ennen kuin ne on jääneet pois, kun ei ole huolehtinut itsestään tai sosiaalisista suhteistaan vuosiin. En ole mitenkään pinnallinen ihminen, päinvastoin hyvin harvoin olen mitään kauneudenhoitoa tms harrastanut mut nyt kun olen ollut työttömänä jonkin aikaa, mietin usein vain itsemurhaa. En siksi, että nyyh en pääse kampaamoon vaan siksi, ettei elämä voi olla näin tyhjää, eihän? Pahinta on se, että yhtä hyvää ystävää tulee nähtyä kerran vuodessa korkeintaan (muita ystäviä/osaa ystävistä en ole nähnyt vuosiin). Haluaisin jutella kasvotusten monta kertaa viikossa. Ja ei, puhelimessa puhuminen ei ole sama asia.
Tätä ei näköjään moni ymmärrä, miten tärkeä se yksi kampaamokäynti voi olla.
Todellakin vaikea ymmärtää kampaamokäynnin merkitystä kun itse on viimeksi käynyt joskus -90-luvulla ja vieläpä leikkaan itse miehen ja poikienikin hiukset. Ihan keskituloisia ollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän kerran kuussa kahvilla käymiseen vaadita kuin se, että syö yhtenä päivänä halvemmin ja jättää yhden suklaalevyn tms. ostamatta. Noin pienissä asioissa kyse on tosiaan valinnoista.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Miksi köyhät Y H Ä vaan valittavat? Kaikenhan piti muuttua hyväksi kun köyhien monipuolisesti vihaama Sipilän hallitus lakkaa toimimasta ja se lopetti jo 6kk sitten. Saitte sen punikkihallituksenne, oikein kansanrintaman, joka oitis avannut tuhlaus- ja velkahanat mutta silti vaan valivali ja nillinnillin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Keskustelun fokus on vähän väärä.
Pitäisi keskittyä siihen, miksi kahvilassa käynti on Suomessa niin kallista. Ruotsissa se on normaali osa yhteiskunnassa elämistä ja se näkyy hintatasossa.
Tilan vuokra, laitteet, kalusteet, astiat, sähköt vesi, raaka-aineet ja työvoima maksaa. Suomessa ei ehkä perinteisesti ulkona syöminen ja juominen ole tapana. Se on useimmiten poikkeus ja johtuu siitä ettei juuri nyt pysty syömään ja juomaan kotona. Suomi on ollut 1900-luvun alussa vielä köyhä ja hyvin kehittymätön maa verrattuna esim Ruotsiin ja Tanskaan.
Aloittaja, ne oli lasten vastauksia. Lapsi määrittää sen niin että mistä sellaisesta hän jää paitsi mitä kavarit saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta lasten ja nuorten köyhyys on sydäntäsärkevää ja itku meinaa tulla, kun lähes poikkeuksetta he tuntevat siitä avuttomuutta ja syyllisyyttä, kun he ovat voimattomia tekemään sille mitään. Ja se huoli on usein vanhemmissa, miten kauan he vielä jaksavat ja mitä he voisivat auttaa asiassa. Jopa 5v joutuvat ajattelemaan vanhempien raha asioita ja arjessa pärjäämistä.
Kaikki sympatiat on 15v Kaisassa ja on turhauttavaa, kuinka täällä aikuiset vähättelevät 7€/kk omaa rahaa ja kertovat, kuinka leipovat pullansa itse tai käyttävät taloyhtiön uimahallia. Jotenkin säälittävää ja empatiakyvyn puutetta, kun 15v kielletään jopa unelmat, ihan kuin nekin olisi jonkun elämästä pois.
Ei kukaan kiellä 15-vuotiasta unelmoimasta. Omatkin lapseni ovat tuossa iässä unelmoineet vaikka mistä aivan kuten itsekin unelmoin aikoinaan. Minä unelmoin teininä mm lentoemännän ammatista, mutta en koskaan kasvanut tarpeeksi pitkäksi. Unelmat ovat kuitenkin vain unelmia. Jotkut unelmat pystyy aikuisena toteuttamaan, joitakin ei.
Se tunne, kun ulkomaalainen työkaveri iloitsee kuinka paljon rahaa tienasi ja tietää, että pystyy omassa maassaan sitten elämään hyvää elämää tuolla summalla ja itse tiedät kuinka pieni palkka se on täällä asuvalle, eikä todellisuudessa meinaa riittää. Silloin sitä miettii missä on vika. Ja ei minulla todellakaan ole näitä ulkomaalaisia vastaan, mutta joskus oikeasti mietin, että jossakin on vikaa ja asioiden pitäisi muuttua. Jos jatkamme tällä tiellä niin kyllä sen hinta joskus maksetaan. Kai se on sitä, että aina pitäisi kaikki saada vaan halvemmalla ja palkkaja vaan alemmas. Samalla mietitään miksei joku innostu jostain töistä tai ole halukas lähtemään johokin "harjoitteluun". Tähän on tietysti monilla ratkaisuna opiskelu, mutta joskus sekään ei takaa rikasta elämää ja myös koulutettu voi olla työtön.
Vierailija kirjoitti:
Minusta lasten ja nuorten köyhyys on sydäntäsärkevää ja itku meinaa tulla, kun lähes poikkeuksetta he tuntevat siitä avuttomuutta ja syyllisyyttä, kun he ovat voimattomia tekemään sille mitään. Ja se huoli on usein vanhemmissa, miten kauan he vielä jaksavat ja mitä he voisivat auttaa asiassa. Jopa 5v joutuvat ajattelemaan vanhempien raha asioita ja arjessa pärjäämistä.
Kaikki sympatiat on 15v Kaisassa ja on turhauttavaa, kuinka täällä aikuiset vähättelevät 7€/kk omaa rahaa ja kertovat, kuinka leipovat pullansa itse tai käyttävät taloyhtiön uimahallia. Jotenkin säälittävää ja empatiakyvyn puutetta, kun 15v kielletään jopa unelmat, ihan kuin nekin olisi jonkun elämästä pois.
Eiköhän täällä itsekukin ole kasvanut ilman kampaamoja, kahviloita, herkkuja, uimahalleja ja kalliita harrastuksia. Hengissä selvittiin.
Vierailija kirjoitti:
Kai se hyvä toimeentulo on sitä, ettei tarvitse soimata itseään hankinnoista, priorisoida rahankäyttöään prikulleen.
Nimenomaan rahankäyttö kannattaakin suunnitella prikuulleen, koska silloin siitä ei tarvitse tuntea syyllisyyttä.
Jos ostelee jotain turhaa niin totta kai siitä tulee syyllinen olo.
En minä tunne ketään niin rikasta, että voisi tuosta vaan ilman mitään tunnontuskia ostella ihan mitä sattuu.
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi mielenkiintoista nähdä näiden köyhien tulot ja menot. Jo on ihme hommaa ettei ole kerran kuussa 2e maksavaa kahvia ostaa kahvilasta. Itse olen ihan varoissani mutta silti ostan sen halvemman kahvin koska maistuu mielestäni paremmalle kuin erikoiskahvit.
Jos on työtön voi käydä leipäjonossa, siellä jaetaan tonneittain hyvää ruokaa. Kun ruokakulut pienenee on rahaa muuhunkin.
Yleensä köyhät ostelevat ihme humpuukeja ostoksia esim. Vaatteita mitä ei tarvitse. Kodit on täynnä ihme romua lattiasta kattoon. Jos vaikka myisi turhat rojut pois niin olisi varaa siihen 2e kahviin.
Voi kun ostaisivatkin vaatteita, juopotteluun menee sen verran että sillä saisi joka vuosi puvun ja kauluspaidan kragankin.
Samalla tavalla ne parempituloisetkin juo viinaa.
Aina viinan juonnista syyllistetään. Totuus nyt on että viinasta tulee paremmat nautinnot kuin jostain vaatteista koskaan saa.
Siihen on ihan syy miksi vaatteita ostetaan Suomen kaltaisessa maassa viimeisenä hankintana.
Ei täällä ihailla turhamaisuutta.
Jos matalapalkka-alojen palkkoja nostetaan, nousevat kuluttajahinnatkin. Köyhille työelämän ulkopuolella oleville tämä tarkoittaa, että rahaa on entistä vähemmän mihinkään ylimääräiseen ja lasten keskuudessa tuloerot vain kasvavat entisestään. Jos taas yhteiskunnan tukia nostetaan, kuka on enää motivoitunut tekemään töitä matalapalkka-aloilla, kun saman elintason saa ihan vain kotona olemallakin?
Suurin osa suomalaisista käy töissä rahan eikä kutsumuksen vuoksi. Työssä ollaan valmiita ottamaan enemmän vastuuta ja joustamaan enemmän, jos työstä myös maksetaan enemmän. Jos kaikki saisivat saman summan kuukaudessa käteen riippumatta siitä, mitä työtä tekevät tai tekevätkö mitään, miten motivoituneita uskoisitte ihmisten olevan työhönsä? Kuka haluaisi ottaa enää vastuuta ihmishengistä leikkaussalissa tai siitä, että kerrostalossa ylempi kerros ei romahda alemman kerroksen päälle, jos saman rahan saisi lakaisemalla katuja rai köllöttelemällä kotisohvalla?
Eiköhän tuo aloittajan viesti liity siihen että tämän päivän lehdessä oli juttu missä lapsi kertoi, että olisi kivaa joskus tuntea olevansa kuin muut ja päästä kahvilaan.