-70 -80 lukujen ruoka-aineharhaluulot, kuka muistaa?

Jossain kohden kulki urbaanilegenda, että margariini valmistetaan kissoista. Moni uskoikin tämän, esim minun vaari suuttui kerran kun pöytään nostettiin margariini eikä voi. Huusi, että hänhän ei kissaa syö.

Vierailija kirjoitti:

kivahyväharrastus kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on myös sellainen muistikuva, että kotiruoka ei lihota, mutta kaikki ravintola- taikka pikaruoka lihottaa valtavasti. Ja että kotona laitettu ruoka on yleisesti vaan aina terveellistä. En nyt mitään pikaruokia tässä koita puolustella, mutta tuon ajan kotiruoka oli sitten jotain lauantaimakkarasta rasvassa paistettuja makkarakuppeja tai voissa käristetystä vehnäjauhosta väsättyjä kastikkeita. Ei nyt varsinaisesti mitään laihduttajan eväitä tullut kotikeittiöistäkään.

Tämä sama ajatusmaailma oli meillä vielä 90- ja 00-luvuillakin, tietysti kun vanhemmat olivat siihen silloin 70- ja 80-luvuilla kasvaneet.

Kotona opetettiin, että kotiruoka on terveellistä ja kaikki muu epäterveellistä. Ja kotonahan tarjottiin ruoaksi ainoastaan perunasta, jauhelihasta ja jauhoista valmistettua ruokaa, kerran viikkoon saatiin ehkä pussillinen herne-maissi-paprikaa.

Koulussa sitten opetettiin, että kasviksia pitää syödä puoli kiloa päivässä, eli viisi nyrkillistä. Muistan sen hämmentyneisyyden, kun koulussa ja kotona opetettiin eri tavalla, ja erityisesti sen häpeän, kun koulun oppien mukaan minä söin epäterveellisesti. (Vieläkin ärsyttää, että lapsille opetetaan epäterveellisen ruokavalion olevan seurausta kiukuttelusta ja siitä, että lapsi itse kieltäytyy syömästä terveellisesti. Eihän lapsi mahda mitään sille, jos hänelle ei kotona ole muuta kuin eineslihapiirakoita.)

Muistan, kun pääsin kerran oikein ravintolaan syömään. Sain upean pihviannoksen, jossa oli hieman perunoita vierellä, ja kauniita, herkulliseksi valmistettuja vihanneksia kyljessä. Normaalisti vierastin kasviksia, kun ei niitä kotona ollut, mutta ne ravintolan kasvikset olivat niiiin herkullisia. Söin niitä haikeana ajatellen, että voi harmi kun tämä herkkuruoka on nyt epäterveellistä, kun se on ravintolan roskaruokaa. Että jospa vain meillä kotona tehtäisiin tällaista, niin vähänkö ruokavalioni olisi terveellinen ja voisin koulussa piirtää oikein esimerkillisen kuvan omasta lautasmallistani.

Juuri näin. Nykyään arvot ovat kääntyneet täysin ympri tuosta ajasta.

Nykyään ravintolaruokaa pidetään parempana kuin kotiruokaa. Pidetään parempana woltata kiinalaista, kuin keittää kotona perunat. Kulutuskulttuuri.

Juu silloin oli tosiaan tuo "ravintolaruoka on roskaa"-eetos vahva. Nykyinen pari-kolmekymppinen olisi täysin pihalla arvoineen tuossa ajassa. Kaikki olisi ylösalaisin.

Hienointa on keittää perunoita kotona.

Nykyään parhaana ruokana pidetään sitä, missä on parhaaksi uskotut raaka-aineet. Jos se kiinalaisravintolan annos koostuu 6 eri sortin kasviksesta, tofusta, mausteista ja kasviöljystä, ja kotiruoka sen sijaan on joka päivä pelkkää perunaa, jauhelihaa ja jauhoja, niin ravintolan ruoka on terveellisempää. Jos taas ravintolasta tilaa pelkkää uppopaistettua kanaa ja kotiruokana sen sijaan on vihanneksia, juureksia, kalaa ja papuja, niin kotiruoka on parempaa. Nykyään tuntuu käsittämättömältä, että aiemmin on luultu pelkän valmistuspaikan merkitsevän ilman, että ruoan raaka-aineilla olisi terveellisyydessä mitään virkaa.

Ravintorikkain ja terveellisin ruoka tosiaan tulee parhaista raaka-aineista, mausteista jne. Ja luuletteko, että ravintoloissa käytetään parhaita raaka-aineita? Ei, vaan halvimpia. Lihat, maidot, jogurtit, kasvikset pääasiassa ulkomaista tehotuotantoa, antibiootti- rikkaruohomyrkky, lannoite jäämäisiä. Ne katteet, ne katteet. Poislukien finedining -ravintolat, joissa saattaa olla hyvät raaka-aineet ja on kalliit hinnat. Itse ostetut/kasvatetut luomuraaka-aineet, itse kokaten, näin saat parasta. Samalla oppii arvostamaan ruokaa ja hävikki pienenee.

Kotona voi käyttää ihan samoja aineksia kuin ravintoloissakin, sehän riippuu siitä mitä kaupasta ostaa. Ja ihan sama, mitä antibiootitonta luomuruokaa ostat, jos ainoa käyttämäsi ruoka-aine on peruna niin monipuolisesti syövä "myrkyn" kuluttaja hakkaa sinut terveellisyydessä mennen tullen.

Sitä paitsi kasviksia tarvitsee lannoittaa, jotta niistä sitten kypsyttyään saisi ravintoaineita.

Totta monipuolisuus on itsestäänselvyys terveyttä arvostavalle. Kasvien lannoittamisesta tiedän aika paljon, kun kasvatan niitä itse. Yllätys yllätys lannoitteillakin on eroja ja miten paljon niitä käyttää. Minun tuloni eivät ole riippuvaisia sadon määrästä, kuten ammattiviljelijöillä, joten käytän luomulannoitteita vain vähän. Kasvista kyllä näkee mikä on riittävää. Esim. vihersalaatista saattaa saada liikaa syöpää aiheuttavaa nitriittiä, jos sitä käytetään liikaa. 

Ikävä totuus on se, että hyvää et saa helpolla, etkä halvalla, paitsi jos äitisi tekee ;) Ja kyllä minäkin joskus syön ulkona, en tosin kaikissa paikoissa, vaikka ilmaiseksi saisin, arvostan terveyttä niin paljon.

kklök kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kivahyväharrastus kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on myös sellainen muistikuva, että kotiruoka ei lihota, mutta kaikki ravintola- taikka pikaruoka lihottaa valtavasti. Ja että kotona laitettu ruoka on yleisesti vaan aina terveellistä. En nyt mitään pikaruokia tässä koita puolustella, mutta tuon ajan kotiruoka oli sitten jotain lauantaimakkarasta rasvassa paistettuja makkarakuppeja tai voissa käristetystä vehnäjauhosta väsättyjä kastikkeita. Ei nyt varsinaisesti mitään laihduttajan eväitä tullut kotikeittiöistäkään.

Tämä sama ajatusmaailma oli meillä vielä 90- ja 00-luvuillakin, tietysti kun vanhemmat olivat siihen silloin 70- ja 80-luvuilla kasvaneet.

Kotona opetettiin, että kotiruoka on terveellistä ja kaikki muu epäterveellistä. Ja kotonahan tarjottiin ruoaksi ainoastaan perunasta, jauhelihasta ja jauhoista valmistettua ruokaa, kerran viikkoon saatiin ehkä pussillinen herne-maissi-paprikaa.

Koulussa sitten opetettiin, että kasviksia pitää syödä puoli kiloa päivässä, eli viisi nyrkillistä. Muistan sen hämmentyneisyyden, kun koulussa ja kotona opetettiin eri tavalla, ja erityisesti sen häpeän, kun koulun oppien mukaan minä söin epäterveellisesti. (Vieläkin ärsyttää, että lapsille opetetaan epäterveellisen ruokavalion olevan seurausta kiukuttelusta ja siitä, että lapsi itse kieltäytyy syömästä terveellisesti. Eihän lapsi mahda mitään sille, jos hänelle ei kotona ole muuta kuin eineslihapiirakoita.)

Muistan, kun pääsin kerran oikein ravintolaan syömään. Sain upean pihviannoksen, jossa oli hieman perunoita vierellä, ja kauniita, herkulliseksi valmistettuja vihanneksia kyljessä. Normaalisti vierastin kasviksia, kun ei niitä kotona ollut, mutta ne ravintolan kasvikset olivat niiiin herkullisia. Söin niitä haikeana ajatellen, että voi harmi kun tämä herkkuruoka on nyt epäterveellistä, kun se on ravintolan roskaruokaa. Että jospa vain meillä kotona tehtäisiin tällaista, niin vähänkö ruokavalioni olisi terveellinen ja voisin koulussa piirtää oikein esimerkillisen kuvan omasta lautasmallistani.

Juuri näin. Nykyään arvot ovat kääntyneet täysin ympri tuosta ajasta.

Nykyään ravintolaruokaa pidetään parempana kuin kotiruokaa. Pidetään parempana woltata kiinalaista, kuin keittää kotona perunat. Kulutuskulttuuri.

Juu silloin oli tosiaan tuo "ravintolaruoka on roskaa"-eetos vahva. Nykyinen pari-kolmekymppinen olisi täysin pihalla arvoineen tuossa ajassa. Kaikki olisi ylösalaisin.

Hienointa on keittää perunoita kotona.

Nykyään parhaana ruokana pidetään sitä, missä on parhaaksi uskotut raaka-aineet. Jos se kiinalaisravintolan annos koostuu 6 eri sortin kasviksesta, tofusta, mausteista ja kasviöljystä, ja kotiruoka sen sijaan on joka päivä pelkkää perunaa, jauhelihaa ja jauhoja, niin ravintolan ruoka on terveellisempää. Jos taas ravintolasta tilaa pelkkää uppopaistettua kanaa ja kotiruokana sen sijaan on vihanneksia, juureksia, kalaa ja papuja, niin kotiruoka on parempaa. Nykyään tuntuu käsittämättömältä, että aiemmin on luultu pelkän valmistuspaikan merkitsevän ilman, että ruoan raaka-aineilla olisi terveellisyydessä mitään virkaa.

Ravintorikkain ja terveellisin ruoka tosiaan tulee parhaista raaka-aineista, mausteista jne. Ja luuletteko, että ravintoloissa käytetään parhaita raaka-aineita? Ei, vaan halvimpia. Lihat, maidot, jogurtit, kasvikset pääasiassa ulkomaista tehotuotantoa, antibiootti- rikkaruohomyrkky, lannoite jäämäisiä. Ne katteet, ne katteet. Poislukien finedining -ravintolat, joissa saattaa olla hyvät raaka-aineet ja on kalliit hinnat. Itse ostetut/kasvatetut luomuraaka-aineet, itse kokaten, näin saat parasta. Samalla oppii arvostamaan ruokaa ja hävikki pienenee.

Kotona voi käyttää ihan samoja aineksia kuin ravintoloissakin, sehän riippuu siitä mitä kaupasta ostaa. Ja ihan sama, mitä antibiootitonta luomuruokaa ostat, jos ainoa käyttämäsi ruoka-aine on peruna niin monipuolisesti syövä "myrkyn" kuluttaja hakkaa sinut terveellisyydessä mennen tullen.

Sitä paitsi kasviksia tarvitsee lannoittaa, jotta niistä sitten kypsyttyään saisi ravintoaineita.

Totta monipuolisuus on itsestäänselvyys terveyttä arvostavalle. Kasvien lannoittamisesta tiedän aika paljon, kun kasvatan niitä itse. Yllätys yllätys lannoitteillakin on eroja ja miten paljon niitä käyttää. Minun tuloni eivät ole riippuvaisia sadon määrästä, kuten ammattiviljelijöillä, joten käytän luomulannoitteita vain vähän. Kasvista kyllä näkee mikä on riittävää. Esim. vihersalaatista saattaa saada liikaa syöpää aiheuttavaa nitriittiä, jos sitä käytetään liikaa. 

Ikävä totuus on se, että hyvää et saa helpolla, etkä halvalla, paitsi jos äitisi tekee ;) Ja kyllä minäkin joskus syön ulkona, en tosin kaikissa paikoissa, vaikka ilmaiseksi saisin, arvostan terveyttä niin paljon.

Monipuolisuutta moni arvostaa, eikä siinä mitään vikaa. Totuus on kuitenkin, että se "monipuolisuus" ei takaa tarvittavaa ravintoa. Hyvinkin yksipuolisella ruualla voi saada ravintopitoisempaa ruokaa, kuin "monipuolisuudella"

Kysehän on kuitenkin aina sen ravinnon SISÄLLÖLLÄ.

Vierailija kirjoitti:

Jossain kohden kulki urbaanilegenda, että margariini valmistetaan kissoista. Moni uskoikin tämän, esim minun vaari suuttui kerran kun pöytään nostettiin margariini eikä voi. Huusi, että hänhän ei kissaa syö.

Se olikin vain urbaani legenda, eikä mikään uskomus ja eipä ole vaikea arvata, mikä sylttytehdas tuota sontaa aikoinaan levitti.

Vaaristasi en tiedä, mutta en usko että sitä uskoi yksikään täyspäinen ihminen. Voin puolustajat, eli vanhakansahan rupesi tietenkin jyrkästi vastustamaansa margariinia kissanrasvaksi nimittelemään, mutta eihän se tietenkään sitä tarkoittanut, että he itse olisivat näin uskoneet, vaan se oli nimenomaan pilkkanimitys vastustamalleen tuotteelle.

Kyllähän maitotilallinen mummonikin margariinia kissanrasvaksi nimitteli, vaikka varsin hyvin tiesi, että kyseessä oli kasvirasva.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei nyt ole ruoka vaan juoma. Äitini hörppäsi minua odottaessaan loppuraskauden aikana joka päivä pari konjakkipikarillista lääkärin määräyksestä. Oli vähän supistellut, konjakilla sitten estettiin ennenaikainen syntymäni sen ajan oppien mukaan.

Meillä kuulemma myös ja aika oli 1960-luvun loppupuoli.

Vierailija kirjoitti:

kklök kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kivahyväharrastus kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on myös sellainen muistikuva, että kotiruoka ei lihota, mutta kaikki ravintola- taikka pikaruoka lihottaa valtavasti. Ja että kotona laitettu ruoka on yleisesti vaan aina terveellistä. En nyt mitään pikaruokia tässä koita puolustella, mutta tuon ajan kotiruoka oli sitten jotain lauantaimakkarasta rasvassa paistettuja makkarakuppeja tai voissa käristetystä vehnäjauhosta väsättyjä kastikkeita. Ei nyt varsinaisesti mitään laihduttajan eväitä tullut kotikeittiöistäkään.

Tämä sama ajatusmaailma oli meillä vielä 90- ja 00-luvuillakin, tietysti kun vanhemmat olivat siihen silloin 70- ja 80-luvuilla kasvaneet.

Kotona opetettiin, että kotiruoka on terveellistä ja kaikki muu epäterveellistä. Ja kotonahan tarjottiin ruoaksi ainoastaan perunasta, jauhelihasta ja jauhoista valmistettua ruokaa, kerran viikkoon saatiin ehkä pussillinen herne-maissi-paprikaa.

Koulussa sitten opetettiin, että kasviksia pitää syödä puoli kiloa päivässä, eli viisi nyrkillistä. Muistan sen hämmentyneisyyden, kun koulussa ja kotona opetettiin eri tavalla, ja erityisesti sen häpeän, kun koulun oppien mukaan minä söin epäterveellisesti. (Vieläkin ärsyttää, että lapsille opetetaan epäterveellisen ruokavalion olevan seurausta kiukuttelusta ja siitä, että lapsi itse kieltäytyy syömästä terveellisesti. Eihän lapsi mahda mitään sille, jos hänelle ei kotona ole muuta kuin eineslihapiirakoita.)

Muistan, kun pääsin kerran oikein ravintolaan syömään. Sain upean pihviannoksen, jossa oli hieman perunoita vierellä, ja kauniita, herkulliseksi valmistettuja vihanneksia kyljessä. Normaalisti vierastin kasviksia, kun ei niitä kotona ollut, mutta ne ravintolan kasvikset olivat niiiin herkullisia. Söin niitä haikeana ajatellen, että voi harmi kun tämä herkkuruoka on nyt epäterveellistä, kun se on ravintolan roskaruokaa. Että jospa vain meillä kotona tehtäisiin tällaista, niin vähänkö ruokavalioni olisi terveellinen ja voisin koulussa piirtää oikein esimerkillisen kuvan omasta lautasmallistani.

Juuri näin. Nykyään arvot ovat kääntyneet täysin ympri tuosta ajasta.

Nykyään ravintolaruokaa pidetään parempana kuin kotiruokaa. Pidetään parempana woltata kiinalaista, kuin keittää kotona perunat. Kulutuskulttuuri.

Juu silloin oli tosiaan tuo "ravintolaruoka on roskaa"-eetos vahva. Nykyinen pari-kolmekymppinen olisi täysin pihalla arvoineen tuossa ajassa. Kaikki olisi ylösalaisin.

Hienointa on keittää perunoita kotona.

Nykyään parhaana ruokana pidetään sitä, missä on parhaaksi uskotut raaka-aineet. Jos se kiinalaisravintolan annos koostuu 6 eri sortin kasviksesta, tofusta, mausteista ja kasviöljystä, ja kotiruoka sen sijaan on joka päivä pelkkää perunaa, jauhelihaa ja jauhoja, niin ravintolan ruoka on terveellisempää. Jos taas ravintolasta tilaa pelkkää uppopaistettua kanaa ja kotiruokana sen sijaan on vihanneksia, juureksia, kalaa ja papuja, niin kotiruoka on parempaa. Nykyään tuntuu käsittämättömältä, että aiemmin on luultu pelkän valmistuspaikan merkitsevän ilman, että ruoan raaka-aineilla olisi terveellisyydessä mitään virkaa.

Ravintorikkain ja terveellisin ruoka tosiaan tulee parhaista raaka-aineista, mausteista jne. Ja luuletteko, että ravintoloissa käytetään parhaita raaka-aineita? Ei, vaan halvimpia. Lihat, maidot, jogurtit, kasvikset pääasiassa ulkomaista tehotuotantoa, antibiootti- rikkaruohomyrkky, lannoite jäämäisiä. Ne katteet, ne katteet. Poislukien finedining -ravintolat, joissa saattaa olla hyvät raaka-aineet ja on kalliit hinnat. Itse ostetut/kasvatetut luomuraaka-aineet, itse kokaten, näin saat parasta. Samalla oppii arvostamaan ruokaa ja hävikki pienenee.

Kotona voi käyttää ihan samoja aineksia kuin ravintoloissakin, sehän riippuu siitä mitä kaupasta ostaa. Ja ihan sama, mitä antibiootitonta luomuruokaa ostat, jos ainoa käyttämäsi ruoka-aine on peruna niin monipuolisesti syövä "myrkyn" kuluttaja hakkaa sinut terveellisyydessä mennen tullen.

Sitä paitsi kasviksia tarvitsee lannoittaa, jotta niistä sitten kypsyttyään saisi ravintoaineita.

Totta monipuolisuus on itsestäänselvyys terveyttä arvostavalle. Kasvien lannoittamisesta tiedän aika paljon, kun kasvatan niitä itse. Yllätys yllätys lannoitteillakin on eroja ja miten paljon niitä käyttää. Minun tuloni eivät ole riippuvaisia sadon määrästä, kuten ammattiviljelijöillä, joten käytän luomulannoitteita vain vähän. Kasvista kyllä näkee mikä on riittävää. Esim. vihersalaatista saattaa saada liikaa syöpää aiheuttavaa nitriittiä, jos sitä käytetään liikaa. 

Ikävä totuus on se, että hyvää et saa helpolla, etkä halvalla, paitsi jos äitisi tekee ;) Ja kyllä minäkin joskus syön ulkona, en tosin kaikissa paikoissa, vaikka ilmaiseksi saisin, arvostan terveyttä niin paljon.

Monipuolisuutta moni arvostaa, eikä siinä mitään vikaa. Totuus on kuitenkin, että se "monipuolisuus" ei takaa tarvittavaa ravintoa. Hyvinkin yksipuolisella ruualla voi saada ravintopitoisempaa ruokaa, kuin "monipuolisuudella"

Kysehän on kuitenkin aina sen ravinnon SISÄLLÖLLÄ.

No osittain kyllä, mutta se että syötiin kotiruokaa kotona oli ennen kaikkea ARVO.

Ihan sama oliko ravitsevaa vaiko ei. Kotona syömiseen liittyi myös vahvasti se että syötiin koko perhe samaa ruokaa samaan aikaan saman pöydän ääressä.

Se on arvo. Itsetarkoitus. Nykyään tämä on päälaellaan.

Tämä ei ole tekninen kysymys, vaan kulttuurinen kysymys. Arvokysymys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli lasten kesken levinnyt 70-luvulla käsitys, että banaanissa on banaanimatoja, joten niitä ei voi syödä. Kyselin kaverilta kylässä, että missä ne banaanimadot ovat ja hän näytti niitä kuoresta irtoavia säikeitä, kun kuorii, että siinähän niitä on. Sanoin, että ei nuo mitään matoja ole, kuin kuoren suikaleita, niin seuraavaksi hän väitti, että banaanin siemenet ovat niitä banaanimatoja.

Vaikka järki ja vanhemmat sanoivat, että ei niissä mitään matoja ole, silti pelkäsin pitkään banaanimatoja.

Nykyään myydään lähestulkoon pelkästään siemenettömiä banaaneja.

Banaanissa ei ole siemeniä. Ne on jo alunperinkin villeinä  versoista lisääntyviä. Banaani levisi jo hyvin varhain laajalle ihmisten mukana.

On ollut ennen jalostusta. Nytkin voit erottaa jotain siemenistä muistuttavaa kun tarkkaan katsot.

Olet oikeassa. Villibanaanissa on siemenet. Mutta banaani levisi siemenettömänä jo kivikaudella.

En ole elänyt ihan kivikaudella, mutta muistan lapsuudessa 1970 luvulla oli banaanista keskustan ympärillä tummia siemeniä, enää ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Muistan syöneeni 70-luvulla banaania jossa oli siemeniä.

Paprikat olivat silloin kirpeitä, chilimäisiä. Nykyään niissä ei ole yhtään poltetta.

Se 70-luvun appelsiinimehu! Se oli raakaa kamaa.  Hyvin hapokasta, vähän kuin puolisitruunaa.

Nykyään aplarimehu on sellaista makeaa ja hapotonta, helppoa.

Itselle oli pettymys, ettei paprika ollutkaan tulista, valkosipuli ei maistunut pahalle eikä pinaattikeitto ollut kamalaa, kun sitä eka kerran söin koulussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi hauska oli se että tomaatit pitää muka syödä taskulämpiminä. Jääkaapista otettuina ne ovat ihanan raikkaita kuten nykyään hyvin tiedetään.

Jääkaappikylmä tomaatti ei maistu miltään. Säilytän tomaatit huoneenlämmössä, toisin kuin lapsuudessa opetettiin. Silloin (kasarilla ja ysärillä) nimenomaan neuvottiin joka paikassa säilyttämään niitä jääkaapissa, jolloin ne eivät kypsy ja jäävät mauttomiksi.

Ero vain oli siinä, että ne oli kaupasta ostettaessa, kuten muutkim hevit, kypsyä, makeita ja hyviä… Nyt kun ostat niin kaikki raakoja ja seuraavana päivänä pilalla. Hedeldmöt on ihan kauhean makuisia, vihanneksista puhumattakaan.

Luojan kiitos lapsena sai itse syödä hyviä hedelmiä, sillä nyt aikuina ne maistuu kaikki ihan karmealle. Onko kukaan esim. syönnyt pitkään aikaan kypsää, makeaa luumua vai kummallisia kuivia mauttomia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan syöneeni 70-luvulla banaania jossa oli siemeniä.

Paprikat olivat silloin kirpeitä, chilimäisiä. Nykyään niissä ei ole yhtään poltetta.

Se 70-luvun appelsiinimehu! Se oli raakaa kamaa.  Hyvin hapokasta, vähän kuin puolisitruunaa.

Nykyään aplarimehu on sellaista makeaa ja hapotonta, helppoa.

Itselle oli pettymys, ettei paprika ollutkaan tulista, valkosipuli ei maistunut pahalle eikä pinaattikeitto ollut kamalaa, kun sitä eka kerran söin koulussa.

Vielä se oli pettymys, että avokado oli suorastaan pahaa. Jossakin elokuvassa Spencer Tracy söi avokadoa ja minäkin sitten kinusin sellaisen itselleni. Se oli herkullisen näköistä, kun sitä syötiin lusikalla. Ajattelin sen muistuttavan esimerkiksi mangoa, jota tosin en ollut tuolloin vielä syönyt, mutta jotain mehua muistaakseni oli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leipää piti syödä muistaakseni kuusi viipaletta päivässä jonkin suosituksen mukaan ja aamulla puuroa. Peruna oli terveellistä. Kyllä oli hiilarit kohdillaan.

Mutta eipä silloin juuri ylipainoisia näkynytkään nykyaikaan verrattuna.

Ei ylipainoa, mutta kolesterolija suolatasot tapissa 16-vuotiaana, kun ruokavaliona äidin ja koulun vähärasvaiset ja runsashiilihydraattiset peruna-leipä-puurot :D

Nykyään virallissuositukden mukaan leipää eivoi syödä paljoa ihan jo sen suolan takia. 2 palaa päivässä maksimi.

Vierailija kirjoitti:

70-luvulta muistan vaarallisen ihanat "vitamiinit" ja "lääkkeet". Esim. lapsille syötetiin jotain vitamiinia/kivennäisainetta, joka oli valkoista ja sellaista rutisevan ihanaa ainetta, minulla on vain hämärä mielikuva siitä jumalaisesta mausta, ja kinusin äidiltä lisää enkä saanut. Olisiko se ollut kalkkia?

Tämän lisäksi annettiin vihreitä tippoja, jotka eivät olleet yhtään hyviä ja vaaleanpunaista oksettavan pahaa litkua lusikalla. Sekä tietysti kaikkien rakkauspakkaus kalanmaksaöljy..

Lääkkeistä muistan mummoni syömän salmiakkisen yskänpastillin, joita sain hyvin harvoin maistaa. Mikään salmiakki, edes merkkari ei maistunut niin ihanalle. Noita lääkepastilleja myytiin apteekeissa.

Apteekin salmiakit ovat muuten pysyneet samana kuin silloin ja ne ovat herkullisia.

Tarkoitatkohan Jekovit-nimistä suklaata? Se oli sellaista valkosuklaan makuista D-vitamiinia. Meillä sitä pidettiin lääkekaapissa ja oli aina kauhea houkutus mennä ottamaan pala :) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi hauska oli se että tomaatit pitää muka syödä taskulämpiminä. Jääkaapista otettuina ne ovat ihanan raikkaita kuten nykyään hyvin tiedetään.

Jääkaappikylmä tomaatti ei maistu miltään. Säilytän tomaatit huoneenlämmössä, toisin kuin lapsuudessa opetettiin. Silloin (kasarilla ja ysärillä) nimenomaan neuvottiin joka paikassa säilyttämään niitä jääkaapissa, jolloin ne eivät kypsy ja jäävät mauttomiksi.

Ero vain oli siinä, että ne oli kaupasta ostettaessa, kuten muutkim hevit, kypsyä, makeita ja hyviä… Nyt kun ostat niin kaikki raakoja ja seuraavana päivänä pilalla. Hedeldmöt on ihan kauhean makuisia, vihanneksista puhumattakaan.

Luojan kiitos lapsena sai itse syödä hyviä hedelmiä, sillä nyt aikuina ne maistuu kaikki ihan karmealle. Onko kukaan esim. syönnyt pitkään aikaan kypsää, makeaa luumua vai kummallisia kuivia mauttomia?

Tämä on niin totta! Olen jo ajatellut, että mun makuaisti on jotenkin mennyt pilalle, kun en enää tykkää hedelmistä, joita lapsena ahmin.  Tuntuu, että parin viikon ajan saa kaupasta hyviä mandariineja, muutoin ovat kitkeriä ja kuivia. Sama juttu luumuissa, ei maistu miltään ja ovat kopperoita. Jopa viinirypäleet ovat kitkeriä. 

Ja todellakin sitten vielä nämä raa'at hedelmät ja vihannekset mätänee käsiin muutamassa päivässä.

Vierailija kirjoitti:

Isällä oli DDT purkki puuvajassa ja siitä se puristeli valkoista jauhetta kaalinpäille, salaatille ja porkkanoille. Ei ollut ötököitä kasviksissa.

Kun olin ihan pieni 70-luvulla, meidän koiralla oli kirppuja. Onneksi apteekista sai aerosolipulloon pakattua DDT:tä nimeltään Täystuho. Problem solved!

Keliakiaa ei tunnettu. Ainakaan kansan keskuudessa. Sitä sairastavia pidettiin anorektikoina.

Pitsa oli pizza ja hienoa, harvinaista ravintolaherkkua.

Vierailija kirjoitti:

70-luvulta muistan vaarallisen ihanat "vitamiinit" ja "lääkkeet". Esim. lapsille syötetiin jotain vitamiinia/kivennäisainetta, joka oli valkoista ja sellaista rutisevan ihanaa ainetta, minulla on vain hämärä mielikuva siitä jumalaisesta mausta, ja kinusin äidiltä lisää enkä saanut. Olisiko se ollut kalkkia?

Tämän lisäksi annettiin vihreitä tippoja, jotka eivät olleet yhtään hyviä ja vaaleanpunaista oksettavan pahaa litkua lusikalla. Sekä tietysti kaikkien rakkauspakkaus kalanmaksaöljy..

Lääkkeistä muistan mummoni syömän salmiakkisen yskänpastillin, joita sain hyvin harvoin maistaa. Mikään salmiakki, edes merkkari ei maistunut niin ihanalle. Noita lääkepastilleja myytiin apteekeissa.

Apteekin salmiakit ovat muuten pysyneet samana kuin silloin ja ne ovat herkullisia.

Vaaleanpunainen litku oli penisilliiniä, joka oli olevinaan vadelman makuista. Snöre -karkki maistuu samalta.

Söitkö kenties fluoritabletteja hampaat rouskuen?

Vierailija kirjoitti:

Muistan lapsena syöneeni sokeroitua tomaattia. Äiti viipaloi tomaatin ruokapöytään kauniille lautaselle ja ripotteli päälle sokeria.

Minä ripottelen sokeria tomaattipohjaisiin kastikkeisiin. Mielellään tummaa.

Raa'alle sopii Herbamare.

Vierailija kirjoitti:

Laihduttaessa piti syödä aamulla greippiä puolikas ilman sokeria, kananmuna ja kupillinen mustaa kahvia tai teetä.

Muistelen, että joskus 70-luvun alkupuolella oli sellainen mainoskin, joka meni jotenkin tähän tapaan: Jos et halua näyttää greipiltä, syö se!

Rapu 70 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

70-luvulta muistan vaarallisen ihanat "vitamiinit" ja "lääkkeet". Esim. lapsille syötetiin jotain vitamiinia/kivennäisainetta, joka oli valkoista ja sellaista rutisevan ihanaa ainetta, minulla on vain hämärä mielikuva siitä jumalaisesta mausta, ja kinusin äidiltä lisää enkä saanut. Olisiko se ollut kalkkia?

Tämän lisäksi annettiin vihreitä tippoja, jotka eivät olleet yhtään hyviä ja vaaleanpunaista oksettavan pahaa litkua lusikalla. Sekä tietysti kaikkien rakkauspakkaus kalanmaksaöljy..

Lääkkeistä muistan mummoni syömän salmiakkisen yskänpastillin, joita sain hyvin harvoin maistaa. Mikään salmiakki, edes merkkari ei maistunut niin ihanalle. Noita lääkepastilleja myytiin apteekeissa.

Apteekin salmiakit ovat muuten pysyneet samana kuin silloin ja ne ovat herkullisia.

Tarkoitatkohan Jekovit-nimistä suklaata? Se oli sellaista valkosuklaan makuista D-vitamiinia. Meillä sitä pidettiin lääkekaapissa ja oli aina kauhea houkutus mennä ottamaan pala :) 

Sitä se varmaan oli. Taivaallista!