-70 -80 lukujen ruoka-aineharhaluulot, kuka muistaa?

Yhteishyvässä on ollut mielenkiintoisia juttuja suomalaisen ruokakulttuurin kehittymisestä, lämpimästi suosittelen lukemaan jos vielä jostain löytyy! Silmäni avasi etenkin juttu, jossa kerrottiin Rosson avaamisesta: jutussa käsiteltiin myös raaka-aineiden hankintaa siihen aikaa, ja Suomella oli vielä 80-luvulla kiintiö, jonka mukaan ulkomailta tuotiin tänne juustoa. Määrä oli naurettavan pieni, jostain syystä muistelen että 500kg? Tuossa olikin aiemmin jonkun toisen kommentti vähän tätä sivuten (keittiömestari tms. muisteli jotain).

Vierailija kirjoitti:

Yhteishyvässä on ollut mielenkiintoisia juttuja suomalaisen ruokakulttuurin kehittymisestä, lämpimästi suosittelen lukemaan jos vielä jostain löytyy! Silmäni avasi etenkin juttu, jossa kerrottiin Rosson avaamisesta: jutussa käsiteltiin myös raaka-aineiden hankintaa siihen aikaa, ja Suomella oli vielä 80-luvulla kiintiö, jonka mukaan ulkomailta tuotiin tänne juustoa. Määrä oli naurettavan pieni, jostain syystä muistelen että 500kg? Tuossa olikin aiemmin jonkun toisen kommentti vähän tätä sivuten (keittiömestari tms. muisteli jotain).

Niin ennen oli se politiikka, että jos jotain valmistettiin Suomessa niin sen tuomisessa ulkomailta ei ollut mitään järkeä ja sille laitettiin korkeat tullit. En muista että kilorajoja olisi ollut, mutta korkeat rangaistustullit. Sai tuoda mutta se ei kannattanut. Se oli nykytermeinen aika vihreää politiikkaa.

Ennen kohdeltiin ulkomaista ruokaa kuten nykyään bensiiniä. Korkeat verot että kulutus laskisi.

Vierailija kirjoitti:

Eikö 70-luvulla ollut "mene munalla töihin" kampanja ja muutenkin kananmunia kehotettiin syömään reilusti?

Olisko ollut munantuottajien kampanja ennemmin kuin terveysvalistusta

Yksi hauska oli se että tomaatit pitää muka syödä taskulämpiminä. Jääkaapista otettuina ne ovat ihanan raikkaita kuten nykyään hyvin tiedetään.

Vierailija kirjoitti:

Teurasjäte ruoka koulussa ja kotona. 

Tarkoitatko teurasjätteillä maksaa, sydäntä, munuaisia, kieltä, verta? Ne ovat aivan oivallisia ruoka-aineita tänäkin päivänä. Harvemmin vaan on ravintolalounaalla maksa- ja veriruokaa. Erikseen kiitin kokkia, kun sellaista kerran oli.

Ei se ollut noilla vuosikymmenillä mitään harhaluuloa vaan tavallista arkiruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteishyvässä on ollut mielenkiintoisia juttuja suomalaisen ruokakulttuurin kehittymisestä, lämpimästi suosittelen lukemaan jos vielä jostain löytyy! Silmäni avasi etenkin juttu, jossa kerrottiin Rosson avaamisesta: jutussa käsiteltiin myös raaka-aineiden hankintaa siihen aikaa, ja Suomella oli vielä 80-luvulla kiintiö, jonka mukaan ulkomailta tuotiin tänne juustoa. Määrä oli naurettavan pieni, jostain syystä muistelen että 500kg? Tuossa olikin aiemmin jonkun toisen kommentti vähän tätä sivuten (keittiömestari tms. muisteli jotain).

Niin ennen oli se politiikka, että jos jotain valmistettiin Suomessa niin sen tuomisessa ulkomailta ei ollut mitään järkeä ja sille laitettiin korkeat tullit. En muista että kilorajoja olisi ollut, mutta korkeat rangaistustullit. Sai tuoda mutta se ei kannattanut. Se oli nykytermeinen aika vihreää politiikkaa.

Ennen kohdeltiin ulkomaista ruokaa kuten nykyään bensiiniä. Korkeat verot että kulutus laskisi.

Miten sitten selität kotimaista tuotantoa rajoittaneen voi- ja sokeriveron? Köyhillä ihmisillä ei ollut varaa syödä voita vaan halpaa margariinia.

Sen muistan, että ulkomaalaisia omenoita ei saanut tuoda syksyllä. Olikohan vasta jouluksi halvempia ulkomaalaisia omenoita.

Vierailija kirjoitti:

Yksi hauska oli se että tomaatit pitää muka syödä taskulämpiminä. Jääkaapista otettuina ne ovat ihanan raikkaita kuten nykyään hyvin tiedetään.

Jääkaappikylmä tomaatti ei maistu miltään. Säilytän tomaatit huoneenlämmössä, toisin kuin lapsuudessa opetettiin. Silloin (kasarilla ja ysärillä) nimenomaan neuvottiin joka paikassa säilyttämään niitä jääkaapissa, jolloin ne eivät kypsy ja jäävät mauttomiksi.

Vierailija kirjoitti:

Kotona oli aina perunoita ruualla, koska "muuten ei lähde nälkä". Kastikkeena eri versioita ruskeasta kastikkeesta. Söin ensimmäistä kertaa niin pastaa, riisiä kuin kanaakin koulussa. Kalaa ei koskaan ostettu kaupasta, vaan käytettiin itse pyydystettyä kalaa. Kala oli ainoa ruoka, jota syötiin muun kuin ruskean kastikkeen kanssa. Sille tehtiin vaalea kastike. Mausteita ei käytetty muuta kuin suolaa. Kaikki piti aina kypsentää yli ja vielä vähän lisää. Kaikki raaka oli aina kauhistus. Kotiruoka oli aina terveellistä ja ravitsevaa, kaikki ravintola- ja pikaruoka oli epäterveellistä ja ravintoköyhää.

Raa'an kalan kammo oli ihan järkevällä pohjalla. Aikoinaan paljon syöty järvikala levitti lapamatoa.

Eräs politikko järjesti Eduskunnassa siitä kärsineiden kollegoiden hoidon, ja sai lempi-nimen Mato-Alli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet luetelluista jutuista ovat selvästi kulttuuri- ja varallisuuseroja. Synnyin 60-luvulla helsinkiläiseen, vauraaseen perheeseen ja en tunnista täältä suurta osaa jutuista. 

Koskaan ei ollut ateriana pelkkää perunaa tai makaronia. Mitään ei kypsennetty "pilalle", vaan hyvinkin file ja naudanpaisti jätetiin oikeaoppisesti punaiseksi. Ei käytetty punaista maitoa, vaan sinistä ja tällaista tuttavaperheissäkin. Rasvaan en muista olleen mitään intohimoista suhdetta mihinkään suuntaan. Jotkut käyttivät margariinia, jotkut voita. 

Suurin ero oli kasvisten -- niin vihannesten kuin hedelmienkin -- vähäisempi käyttö. Appelsiineja, omenoita ja banaaneja lähinnä syötiin. Vihanneksista kurkkua, tomaattia ja lehtisalaattia. 

Jep! Minä elin ei-niin varakkaassa perheessä, muttei köyhässäkään. Ja samat jutut, paitsi file ja naudanpaisti, joita oli harvoin, voin sanoa. Vaan perunaa tai makaronia ei koskaan ollut ruokana, ei edes perunaa ja vain ruskeaa kastiketta, joka kuulemma joskus oli ruokana jossain...

Minä olen perunaa ja vain ruskeaa kastiketta -pienviljelijäperheestä. Koulussa sai syödä muutakin, kunhan ensin vaan totuin koulun erilaisiin ruokiin. Sukulaisten luona sai myös parempaa ruokaa. Söinkin tuolloin paljon. Muistan, kun isoveli katsoi paheksuvasti, kun otin varmaan kolmatta kertaa lisää ruokaa tätini luona. Mutta olin todellakin laiha. Ylioppilasjakkupukuni, jonka laitoin vaatekerykseen hiljakkoin, oli kokoa 32! Nykyään kokoni 40, siis vertailun vuoksi.

Sama. Nämä nenä pystyssä kulkeneet oman kuplansa vangit ei ole koskaan oppineet ymmärtämään muita ihmisiä. Etenkään vähemmän varakkaita tai muita kuin lähipiiriään.

Minä olen myös vähemmän varakkaasta perheestä, mutta ajattelen samoin kuin helsinkiläinen varakas, monet noista kertomuksista ovat yhden perheen huonon kokin omia uskomuksia.

Itselle kouluruoka oli kauhistus, kotona ruoka oli tuoretta, kasvimaalta riitti ruokaa säilöttäväksi, tomaatit, kurkut, jalat syötiin tuoreena. Koskaan en muista, että pelkää perunaa ja ruskeakastiketta olisi syöty.

Ihan sitä toisen elämän erilaisuuden ymmärystä, voin suositella kaikissa kuplissa eläville.

Meillä oli koulussa aina salaattia ja muutenkin hyvä ruoka. Mutta jos ei tiedä, että suuri osa perheistä söi muutamaa ruokalajia ja peruna oli perusruokaa, ei tiedä muusta kuin omasta elämästään ja elää juurikin kuplassa.

Kun äidit olivat töissä, isät nirsoja ja rahaa vähän, ei syöty kovin monipuolisesti.

Vierailija kirjoitti:

Avokadoja tuli kauppoihin joskus 80-luvun lopulla. Isäni niihin tykästyi. Nykytietämyksen mukaan ne olisivat olleet hänelle erityisen terveellisiä, koska hänellä oli sydänsairautta ja ohitusleikkauksessakin oli käynyt. Lääkäri ne kuitenkin häneltä kielsi, koska ovat "liian rasvaisia". 55-vuotiaana sydän sitten lopullisesti petti.  Olisikohan isäni sitten elänyt pidempään, jos olisi avokadoja saanut syödä...

Oli niitä jo ennenkin, mutta harvinaisia ne oli. Sitten tuli Carmel-avokadojen mainos "Oi Simo, tähän tulee himo!"

Kiivi tuli muotiin 80-luvun alussa, eikä tiedetty miten se allergisoi. Sitä oli vauvansoseissakin.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli lasten kesken levinnyt 70-luvulla käsitys, että banaanissa on banaanimatoja, joten niitä ei voi syödä. Kyselin kaverilta kylässä, että missä ne banaanimadot ovat ja hän näytti niitä kuoresta irtoavia säikeitä, kun kuorii, että siinähän niitä on. Sanoin, että ei nuo mitään matoja ole, kuin kuoren suikaleita, niin seuraavaksi hän väitti, että banaanin siemenet ovat niitä banaanimatoja.

Vaikka järki ja vanhemmat sanoivat, että ei niissä mitään matoja ole, silti pelkäsin pitkään banaanimatoja.

Nykyään myydään lähestulkoon pelkästään siemenettömiä banaaneja.

Banaanissa ei ole siemeniä. Ne on jo alunperinkin villeinä  versoista lisääntyviä. Banaani levisi jo hyvin varhain laajalle ihmisten mukana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teurasjäte ruoka koulussa ja kotona. 

Tarkoitatko teurasjätteillä maksaa, sydäntä, munuaisia, kieltä, verta? Ne ovat aivan oivallisia ruoka-aineita tänäkin päivänä. Harvemmin vaan on ravintolalounaalla maksa- ja veriruokaa. Erikseen kiitin kokkia, kun sellaista kerran oli.

Ei se ollut noilla vuosikymmenillä mitään harhaluuloa vaan tavallista arkiruokaa.

Nyyisin ihmisillä on luulo, että vain filee on ruhossa se syötävä osa ja muu on jätettä. Sehän on kuitenkin se ravinnottomin osa. Surullista.

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Coca-Colaan liukenee hammas ja hurjimpien väitteiden mukaan jopa rautanaula..

Malliksi liotettiin maitohampaita kokikseen. Kyllähän ne liukeni. Mutta niin liukeni veteenkin. Maitohammas liukenee mihin vaan.

Ei liukene veteen, vesi on neutraalia Ph-arvoltaan. Cokis on huomattavan hapanta, 2,5 on Ph arvo, kyllä siihen liukenee viisaudenhammaskin ja jotkut autojen rassaajat käyttävät sitä ruosteenpoistoon kromeista.

t

En juo Coca-Colaa mutta silloin tällöin ostan ison pullon ja kaadan sen veskinpyttyyn yöksi. Pytty puhdistuu loistavan valkoiseksi. Vanha niksi tämä.

En ymmärrä, miksi juuri cokis. Ihan samat hiilihapot on missä tahansa vissyssä tai limpparissa.

Apteekista saa sitä paitsi halvalla sitruunahappoa, joka on huomattavasti stydimpää.

Koska se oli niin erilaista kuin ne limsat, joita täällä tehtiin itse jo Tsaarin aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli lasten kesken levinnyt 70-luvulla käsitys, että banaanissa on banaanimatoja, joten niitä ei voi syödä. Kyselin kaverilta kylässä, että missä ne banaanimadot ovat ja hän näytti niitä kuoresta irtoavia säikeitä, kun kuorii, että siinähän niitä on. Sanoin, että ei nuo mitään matoja ole, kuin kuoren suikaleita, niin seuraavaksi hän väitti, että banaanin siemenet ovat niitä banaanimatoja.

Vaikka järki ja vanhemmat sanoivat, että ei niissä mitään matoja ole, silti pelkäsin pitkään banaanimatoja.

Nykyään myydään lähestulkoon pelkästään siemenettömiä banaaneja.

Banaanissa ei ole siemeniä. Ne on jo alunperinkin villeinä  versoista lisääntyviä. Banaani levisi jo hyvin varhain laajalle ihmisten mukana.

On ollut ennen jalostusta. Nytkin voit erottaa jotain siemenistä muistuttavaa kun tarkkaan katsot.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei saanut syödä valmiiksi viipaloitua leipää. Siinä on kuulemma niin paljon säilöntäaineita.

Harmi vaan, että elintarvikkeiden valmistusaineet täytyy listata paketissa, eikä valmiiksi viipaloidun leivän pussissa ollut yhtään ainetta, mitä ei saman leivän viipaloimattomassa versiossakaan ollut.

Miten säilöntäaineet saatiin jälkikäteen niihin viipaleisiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli lasten kesken levinnyt 70-luvulla käsitys, että banaanissa on banaanimatoja, joten niitä ei voi syödä. Kyselin kaverilta kylässä, että missä ne banaanimadot ovat ja hän näytti niitä kuoresta irtoavia säikeitä, kun kuorii, että siinähän niitä on. Sanoin, että ei nuo mitään matoja ole, kuin kuoren suikaleita, niin seuraavaksi hän väitti, että banaanin siemenet ovat niitä banaanimatoja.

Vaikka järki ja vanhemmat sanoivat, että ei niissä mitään matoja ole, silti pelkäsin pitkään banaanimatoja.

Nykyään myydään lähestulkoon pelkästään siemenettömiä banaaneja.

Banaanissa ei ole siemeniä. Ne on jo alunperinkin villeinä  versoista lisääntyviä. Banaani levisi jo hyvin varhain laajalle ihmisten mukana.

On ollut ennen jalostusta. Nytkin voit erottaa jotain siemenistä muistuttavaa kun tarkkaan katsot.

Olet oikeassa. Villibanaanissa on siemenet. Mutta banaani levisi siemenettömänä jo kivikaudella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on myös sellainen muistikuva, että kotiruoka ei lihota, mutta kaikki ravintola- taikka pikaruoka lihottaa valtavasti. Ja että kotona laitettu ruoka on yleisesti vaan aina terveellistä. En nyt mitään pikaruokia tässä koita puolustella, mutta tuon ajan kotiruoka oli sitten jotain lauantaimakkarasta rasvassa paistettuja makkarakuppeja tai voissa käristetystä vehnäjauhosta väsättyjä kastikkeita. Ei nyt varsinaisesti mitään laihduttajan eväitä tullut kotikeittiöistäkään.

Tämä sama ajatusmaailma oli meillä vielä 90- ja 00-luvuillakin, tietysti kun vanhemmat olivat siihen silloin 70- ja 80-luvuilla kasvaneet.

Kotona opetettiin, että kotiruoka on terveellistä ja kaikki muu epäterveellistä. Ja kotonahan tarjottiin ruoaksi ainoastaan perunasta, jauhelihasta ja jauhoista valmistettua ruokaa, kerran viikkoon saatiin ehkä pussillinen herne-maissi-paprikaa.

Koulussa sitten opetettiin, että kasviksia pitää syödä puoli kiloa päivässä, eli viisi nyrkillistä. Muistan sen hämmentyneisyyden, kun koulussa ja kotona opetettiin eri tavalla, ja erityisesti sen häpeän, kun koulun oppien mukaan minä söin epäterveellisesti. (Vieläkin ärsyttää, että lapsille opetetaan epäterveellisen ruokavalion olevan seurausta kiukuttelusta ja siitä, että lapsi itse kieltäytyy syömästä terveellisesti. Eihän lapsi mahda mitään sille, jos hänelle ei kotona ole muuta kuin eineslihapiirakoita.)

Muistan, kun pääsin kerran oikein ravintolaan syömään. Sain upean pihviannoksen, jossa oli hieman perunoita vierellä, ja kauniita, herkulliseksi valmistettuja vihanneksia kyljessä. Normaalisti vierastin kasviksia, kun ei niitä kotona ollut, mutta ne ravintolan kasvikset olivat niiiin herkullisia. Söin niitä haikeana ajatellen, että voi harmi kun tämä herkkuruoka on nyt epäterveellistä, kun se on ravintolan roskaruokaa. Että jospa vain meillä kotona tehtäisiin tällaista, niin vähänkö ruokavalioni olisi terveellinen ja voisin koulussa piirtää oikein esimerkillisen kuvan omasta lautasmallistani.

Juuri näin. Nykyään arvot ovat kääntyneet täysin ympri tuosta ajasta.

Nykyään ravintolaruokaa pidetään parempana kuin kotiruokaa. Pidetään parempana woltata kiinalaista, kuin keittää kotona perunat. Kulutuskulttuuri.

Juu silloin oli tosiaan tuo "ravintolaruoka on roskaa"-eetos vahva. Nykyinen pari-kolmekymppinen olisi täysin pihalla arvoineen tuossa ajassa. Kaikki olisi ylösalaisin.

Hienointa on keittää perunoita kotona.

Nykyään parhaana ruokana pidetään sitä, missä on parhaaksi uskotut raaka-aineet. Jos se kiinalaisravintolan annos koostuu 6 eri sortin kasviksesta, tofusta, mausteista ja kasviöljystä, ja kotiruoka sen sijaan on joka päivä pelkkää perunaa, jauhelihaa ja jauhoja, niin ravintolan ruoka on terveellisempää. Jos taas ravintolasta tilaa pelkkää uppopaistettua kanaa ja kotiruokana sen sijaan on vihanneksia, juureksia, kalaa ja papuja, niin kotiruoka on parempaa. Nykyään tuntuu käsittämättömältä, että aiemmin on luultu pelkän valmistuspaikan merkitsevän ilman, että ruoan raaka-aineilla olisi terveellisyydessä mitään virkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teurasjäte ruoka koulussa ja kotona. 

Tarkoitatko teurasjätteillä maksaa, sydäntä, munuaisia, kieltä, verta? Ne ovat aivan oivallisia ruoka-aineita tänäkin päivänä. Harvemmin vaan on ravintolalounaalla maksa- ja veriruokaa. Erikseen kiitin kokkia, kun sellaista kerran oli.

Ei se ollut noilla vuosikymmenillä mitään harhaluuloa vaan tavallista arkiruokaa.

Nyyisin ihmisillä on luulo, että vain filee on ruhossa se syötävä osa ja muu on jätettä. Sehän on kuitenkin se ravinnottomin osa. Surullista.

80-luvun lopulla oli. Nyt tehdään taas kaikenlaista. Olen tehnyt itse jopa pekonia.

Vierailija kirjoitti:

Terveellisemmin 1960-70 luvuilla syötiin kuin nykyisin. Oli monipuoliesti juureksia, vihanneksia, marjoja, sieniä, Oikeaa kanaa, kunnon lihaa ja kalaa, viilit, jugurtit ja voita. Jätskit oli parempia ja kaikki muukin. Puhtaampaa ja terveellisempää. Ja myös niitä mausteitakin löytyi ihan kaupahyllyltä ja paljon kasvatettiin itse ja kuivatettiin. "Kuramaidot" ymt. hömpät oli utopiaa ja hölmöjen höpinöitä.

Saahan näitä nytkin?!

Puuttuu vain ne talous- ja emäntäkoulun käyneet äidit, jotka työkseen ylläpitivät tätä. Nyt useampi päättää ruoastaan itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

80v anoppi pelkää mausteita, paprikaa, eikä tunnista useimpia hedelmiä. Täytekakku ja pulla on hyvää, silloinkin kun se on pahaa. Hiilareilla, maidolla ja jauhomakkaralla eletty koko elämä. Vettä ei tarvitse juoda.

Mun 7-kymppinen äiti oli joskus seuraamassa ruoanlaittoani, ja laitoin ruokaan paprikajauhetta, en mitenkään isoa määrää. Äiti rupesi kauhistelemaan, että eivät kaikki noin vahvasti maustettuja ruokia voi syödä. Äidin maustekaapissa oli neljä maustetta: suola, pippuri, nelimauste ja kaneli. 

Sama mun appivanhemmilla. Eikä IKINÄ mitään kastiketta. Kuivaa pottua, poltettua lihaa ja kuivia kasviksia. Koitan laittaa aina voita ison kimpaleen, että saisi edes nieltyä. Lapsille muussaan perunat, laitan voita ja maitoa :D. Rahasta ei ole siis pula, tekevät niinkuin on aina tehty ja raaka-aineet esimerkiksi on ihan laadukkaita (tosin liha aina valmiiksi marinoitua, kun "ei itse osata". Se on sitten kiva paistaa siihen lihan pintaan kiinni ne arominvahventeet).