-70 -80 lukujen ruoka-aineharhaluulot, kuka muistaa?

Muistan syöneeni 70-luvulla banaania jossa oli siemeniä.

Paprikat olivat silloin kirpeitä, chilimäisiä. Nykyään niissä ei ole yhtään poltetta.

Se 70-luvun appelsiinimehu! Se oli raakaa kamaa.  Hyvin hapokasta, vähän kuin puolisitruunaa.

Nykyään aplarimehu on sellaista makeaa ja hapotonta, helppoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

suurimmalle osalle munkkiposssu oli pitkien automatkojen taukoherkku huoltoasemalla, jossa aikuiset polttivat sisällä.

Kuule! Ihan vaan SULLE se oli niin. Mulle se oli torilla myytävä ruoka, jota harvoin ostettiin. Ihan ok, muttei mitään erityistä.

Munkkeja tehtiin ja syötiin vapouna. Ei muulloin

80-luvun lopulla liha mätäni suolistoon ja keinomakeutus oli tie terveyteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

80v anoppi pelkää mausteita, paprikaa, eikä tunnista useimpia hedelmiä. Täytekakku ja pulla on hyvää, silloinkin kun se on pahaa. Hiilareilla, maidolla ja jauhomakkaralla eletty koko elämä. Vettä ei tarvitse juoda.

Mun 7-kymppinen äiti oli joskus seuraamassa ruoanlaittoani, ja laitoin ruokaan paprikajauhetta, en mitenkään isoa määrää. Äiti rupesi kauhistelemaan, että eivät kaikki noin vahvasti maustettuja ruokia voi syödä. Äidin maustekaapissa oli neljä maustetta: suola, pippuri, nelimauste ja kaneli. 

Sama mun appivanhemmilla. Eikä IKINÄ mitään kastiketta. Kuivaa pottua, poltettua lihaa ja kuivia kasviksia. Koitan laittaa aina voita ison kimpaleen, että saisi edes nieltyä. Lapsille muussaan perunat, laitan voita ja maitoa :D. Rahasta ei ole siis pula, tekevät niinkuin on aina tehty ja raaka-aineet esimerkiksi on ihan laadukkaita (tosin liha aina valmiiksi marinoitua, kun "ei itse osata". Se on sitten kiva paistaa siihen lihan pintaan kiinni ne arominvahventeet).

Tämä on niin totta. Myös omat appivanhemmat ja omat vanhemmat ovat tätä polvea. Haukkuvat aina sitä, miten nuoriso nirsoilee, mutta itse eivät syö juuri mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Jos yrittää jotain tarjota, kieltäydytään ja halutaan "oikeaa ruokaa".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Salaatti oli kiinankaalisuikaleita herne-maissi-paprikalla.

Risotto tarkoitti kuivaa Uncle Bens riisiä herne-maissi-paprikalla ja jauhelihalla.

Uh, tuli elävä muistikuva 80-luvun kouluruokarisotosta. Vuokaan kauhea määrä riisiä, pari pussia hernemaissipaprikaa ja muutama kanasuikale. Paistetaan uunissa kunnes päälimmäiset riisit ovat palaneita. Nam! Eiku...

80-luvulla jauheliharisotto oli ylivoimaisesti suosituin ruoka meidän koulussa. Vieläkin muistelemme mieheni kanssa sitä kaihoisasti. Se oli oikeasti hyvää.

Tuosta kiivistä: vielä 90-luvulla oli joissakin piireissä luulo, että se lihottaa. Olikohan niin, että sitä pidettiin peräti RASVAISENA tms. pötyä? Meni vanhempiini ihan täydestä, eikä meille sitten ostettu kiivejä. Minä kuolasin kaupata nappaamaani esitettä, jossa oli mm. resepti kiivismoothiehen. Ihastelin sitä vuosia ääneen ja halusin maistaa, mutta kun ei niin ei. 

Vierailija kirjoitti:

Tuosta kiivistä: vielä 90-luvulla oli joissakin piireissä luulo, että se lihottaa. Olikohan niin, että sitä pidettiin peräti RASVAISENA tms. pötyä? Meni vanhempiini ihan täydestä, eikä meille sitten ostettu kiivejä. Minä kuolasin kaupata nappaamaani esitettä, jossa oli mm. resepti kiivismoothiehen. Ihastelin sitä vuosia ääneen ja halusin maistaa, mutta kun ei niin ei. 

Se oli se sokeri.

Vierailija kirjoitti:

Tuosta kiivistä: vielä 90-luvulla oli joissakin piireissä luulo, että se lihottaa. Olikohan niin, että sitä pidettiin peräti RASVAISENA tms. pötyä? Meni vanhempiini ihan täydestä, eikä meille sitten ostettu kiivejä. Minä kuolasin kaupata nappaamaani esitettä, jossa oli mm. resepti kiivismoothiehen. Ihastelin sitä vuosia ääneen ja halusin maistaa, mutta kun ei niin ei. 

En kyllä muista tuollaista. 90-luvullahan laman myötä usein kauppojen valikoimat supistuivat?

Vanhemmillani oli tapana ostaa aina uutuushedelmiä maistettavaksi, kiiviä, rambutania, persimonia, pomeloa, milloin mitäkin. Osa niistä oli pahoja, osa oli ihan ok. SItten oli vaikka se tähtihedelmä (en ikinä tiedä oikeaa nimeä) josta sai kivoja viipaleita booliin. Ja viiriäisenmuniakin ostettiin ihan vaan maistettavaksi, ja simpukoita (Yäk!). Minun 50-luvulla syntyneet vanhempani olivat kyllä aika ennakkoluulottomia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet luetelluista jutuista ovat selvästi kulttuuri- ja varallisuuseroja. Synnyin 60-luvulla helsinkiläiseen, vauraaseen perheeseen ja en tunnista täältä suurta osaa jutuista. 

Koskaan ei ollut ateriana pelkkää perunaa tai makaronia. Mitään ei kypsennetty "pilalle", vaan hyvinkin file ja naudanpaisti jätetiin oikeaoppisesti punaiseksi. Ei käytetty punaista maitoa, vaan sinistä ja tällaista tuttavaperheissäkin. Rasvaan en muista olleen mitään intohimoista suhdetta mihinkään suuntaan. Jotkut käyttivät margariinia, jotkut voita. 

Suurin ero oli kasvisten -- niin vihannesten kuin hedelmienkin -- vähäisempi käyttö. Appelsiineja, omenoita ja banaaneja lähinnä syötiin. Vihanneksista kurkkua, tomaattia ja lehtisalaattia. 

Jep! Minä elin ei-niin varakkaassa perheessä, muttei köyhässäkään. Ja samat jutut, paitsi file ja naudanpaisti, joita oli harvoin, voin sanoa. Vaan perunaa tai makaronia ei koskaan ollut ruokana, ei edes perunaa ja vain ruskeaa kastiketta, joka kuulemma joskus oli ruokana jossain...

Minä olen perunaa ja vain ruskeaa kastiketta -pienviljelijäperheestä. Koulussa sai syödä muutakin, kunhan ensin vaan totuin koulun erilaisiin ruokiin. Sukulaisten luona sai myös parempaa ruokaa. Söinkin tuolloin paljon. Muistan, kun isoveli katsoi paheksuvasti, kun otin varmaan kolmatta kertaa lisää ruokaa tätini luona. Mutta olin todellakin laiha. Ylioppilasjakkupukuni, jonka laitoin vaatekerykseen hiljakkoin, oli kokoa 32! Nykyään kokoni 40, siis vertailun vuoksi.

Sama. Nämä nenä pystyssä kulkeneet oman kuplansa vangit ei ole koskaan oppineet ymmärtämään muita ihmisiä. Etenkään vähemmän varakkaita tai muita kuin lähipiiriään.

Minä olen myös vähemmän varakkaasta perheestä, mutta ajattelen samoin kuin helsinkiläinen varakas, monet noista kertomuksista ovat yhden perheen huonon kokin omia uskomuksia.

Itselle kouluruoka oli kauhistus, kotona ruoka oli tuoretta, kasvimaalta riitti ruokaa säilöttäväksi, tomaatit, kurkut, jalat syötiin tuoreena. Koskaan en muista, että pelkää perunaa ja ruskeakastiketta olisi syöty.

Ihan sitä toisen elämän erilaisuuden ymmärystä, voin suositella kaikissa kuplissa eläville.

Meillä oli koulussa aina salaattia ja muutenkin hyvä ruoka. Mutta jos ei tiedä, että suuri osa perheistä söi muutamaa ruokalajia ja peruna oli perusruokaa, ei tiedä muusta kuin omasta elämästään ja elää juurikin kuplassa.

Kun äidit olivat töissä, isät nirsoja ja rahaa vähän, ei syöty kovin monipuolisesti.

Meillä syötiin monipuolisesti. Äiti teki kolmivuorotyötä ja ihmettelen miten tuo jaksoi vielä hellan ääressä seistä ja sieni- ja marjametsät koluta. Lihapulla-, paisti-, jauheliha-,maksa- ja makkarakastiketta, silakka-, makaroni- ja kaalilaatikkoa, luumuporsasliharullia, keittoja jne. Mehua ja kiisseliä oli itse kerätyistä marjoista ja erilaisia puuroja aamuisin. Puolivalmisteita tai eineksiä ei juuri käytetty ja leivonnaiset äiti leipoi itse. Lapsuudesta 70-80 -luvulla on jäänyt erityisesti mieleen, miten monipuolisesti syötiin. Ruskea kastike, potut ja kiisseli tulee lapsuudesta mieleen ja äidin uutteruus. Ei eletty yltäkylläisyydessä ja ruokaa ei haaskattu. Karkkipäivä lauantaisin ja pieni pullo limsaa siskon kanssa puoliksi jaettuna saunajuomana. Itse olen toista maata. Miten vaan helpommalla pääsen. Hävettää, etten juurikaan lapsilleni ruokamuistoja ole jättänyt, mitä nyt kaupan lihaperunasoselaatikon ja kumppanit

Vierailija kirjoitti:

80-luvun lopulla liha mätäni suolistoon ja keinomakeutus oli tie terveyteen.

Tosiaan, ihana aspartaami! Oli jopa leivontakirjoja, joissa oli Canderel-jauheesta tehtyjä leivonnaisia. Ja light-limut löivät itsensä läpi tuolloin.

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla jauheliharisotto oli ylivoimaisesti suosituin ruoka meidän koulussa. Vieläkin muistelemme mieheni kanssa sitä kaihoisasti. Se oli oikeasti hyvää.

Itse asiassa hyvä kun muistutit. Pitääkin tehdä. On muuten oikeasti hyvää, varsinkin täysjyväriisillä. Ja halpaa. Jännä, miten jotkut ruuat vaan menee muodista, vaikka niissä ei ole mitään vikaa.

Aspartaami luokiteltiin hermomyrkyksi 50-luvulla. Testi hiiret kuolivat välittömästi, määriä pudottamalla tuli hermo vaurioita, sokeutta ja kuolemaa 3kk jälkeen.

70-luvulla tehtiin samat kokeet kuin hermomyrkky luokituksessa, mutta määrää laskettiin murto osaan edelliseen testiin verrattuna, ja testi hiiret lopetettiin 3kk kohdalla kunnes testi hiiret eivät enää kuolleet hermovaurioihin joita ilmeni vasta 3-6kk aikana edellisissä kokeissa.

Määriä ja testi aikaa pudotettiin hurjasti jotta tuota ainetta voidaan käyttää tänäpäivänä makeutusaineena.

Itse jätän kaikki hermomyrkyksi luokitellut aineet suosiolla hyllyyn. Suosittelen lukemaan FDA raportit itse testeistä ja unohtaa nuo "debunked" sivustot jotka väittää ummet ja lammet sen turvallisuudesta, jotta pepsi max sun muut tuota myrkkyä sisältävät tuotteet myisi paremmin. Aiheuttaa pitkällä tähtäimellä vaurioita päivittäin käytettynä.

Aspartaamia ei näistä syistä suositella raskaana oleville, koska saattaa aiheuttaa vakavia hermosto sairauksia sikiölle myös pienissä määrissä.

Jännä miten ennen 70-lukua se luokiteltiin hermomyrkyksi ja uuden testauksen jälkeen se on yleinen makeutusaine, hermomyrkky edelleen suuremmissa määrissä.

1950-luvulla siinä Suuressa Maassa, The Coca-Cola Company päräytti markkinoille sellaisen taikajuoman kuin Coca-Cola.

Sitä myytiin pienissä lasipulloissa, 2, 25 dl (eli joku unssimäärä), ja ja lapset, jos olivat olleet kilttejä, saivat yhden sellaisen, sunnuntaina.

Ja sieltä 1970-luvulta lähtien, muistan, kuinka yksikin hyvin kaunis vaalea opiskelijatyttö tuhosi ulkonäkönsä kyseisellä juomalla. Luennolla oli aina iso Coca-Cola -pullo, josta siemaili. Uutta hankittua ylipainoa yli 20 kg, Siinäkin korkeakoulutettu"

Vierailija kirjoitti:

Aspartaami luokiteltiin hermomyrkyksi 50-luvulla. Testi hiiret kuolivat välittömästi, määriä pudottamalla tuli hermo vaurioita, sokeutta ja kuolemaa 3kk jälkeen.

70-luvulla tehtiin samat kokeet kuin hermomyrkky luokituksessa, mutta määrää laskettiin murto osaan edelliseen testiin verrattuna, ja testi hiiret lopetettiin 3kk kohdalla kunnes testi hiiret eivät enää kuolleet hermovaurioihin joita ilmeni vasta 3-6kk aikana edellisissä kokeissa.

Määriä ja testi aikaa pudotettiin hurjasti jotta tuota ainetta voidaan käyttää tänäpäivänä makeutusaineena.

Itse jätän kaikki hermomyrkyksi luokitellut aineet suosiolla hyllyyn. Suosittelen lukemaan FDA raportit itse testeistä ja unohtaa nuo "debunked" sivustot jotka väittää ummet ja lammet sen turvallisuudesta, jotta pepsi max sun muut tuota myrkkyä sisältävät tuotteet myisi paremmin. Aiheuttaa pitkällä tähtäimellä vaurioita päivittäin käytettynä.

Aspartaamia ei näistä syistä suositella raskaana oleville, koska saattaa aiheuttaa vakavia hermosto sairauksia sikiölle myös pienissä määrissä.

Jännä miten ennen 70-lukua se luokiteltiin hermomyrkyksi ja uuden testauksen jälkeen se on yleinen makeutusaine, hermomyrkky edelleen suuremmissa määrissä.

On kyllä mielenkiintoista ja kun luulemme, että on olemassa tahoja, jotka ajavat veroja maksavien kansalaisten etuja, eikä vaan monikansallisten yritysten, lääketehtaiden jne. Maailma on niin korruptoitunut, sen vuoksi terveysväittämät vaihtelevat koko ajan. Eilisen terveysteko on huomisen syöpää aiheuttava myrkky. (Kuinka kauan hirveää rikkaruohomyrkkyä Rounduppia saakaan käyttää. Varmaan niin kauan kun mepit antavat itseään voidella ja lobata. Vihreät hävetkää!)

Luotto meni juurikin 80-luvulla (margariini, aspartaami, rasvattomat E-koodi moskat, joissa kallis raaka-aine korvattiin lisäaineilla), sen jälkeen en virallista tahoa paljon kuuntele. Ja olen terve kuin pukki, enkä käytä mitään lääkkeitä. Loppupeleissä terveellinen ruoka on yhtä kuin monipuolisesti hyvät raaka-aineet ja viitseliäs kokki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuosta kiivistä: vielä 90-luvulla oli joissakin piireissä luulo, että se lihottaa. Olikohan niin, että sitä pidettiin peräti RASVAISENA tms. pötyä? Meni vanhempiini ihan täydestä, eikä meille sitten ostettu kiivejä. Minä kuolasin kaupata nappaamaani esitettä, jossa oli mm. resepti kiivismoothiehen. Ihastelin sitä vuosia ääneen ja halusin maistaa, mutta kun ei niin ei. 

En kyllä muista tuollaista. 90-luvullahan laman myötä usein kauppojen valikoimat supistuivat?

Vanhemmillani oli tapana ostaa aina uutuushedelmiä maistettavaksi, kiiviä, rambutania, persimonia, pomeloa, milloin mitäkin. Osa niistä oli pahoja, osa oli ihan ok. SItten oli vaikka se tähtihedelmä (en ikinä tiedä oikeaa nimeä) josta sai kivoja viipaleita booliin. Ja viiriäisenmuniakin ostettiin ihan vaan maistettavaksi, ja simpukoita (Yäk!). Minun 50-luvulla syntyneet vanhempani olivat kyllä aika ennakkoluulottomia.

Karambola. Enemmän sillä on koristearvo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on myös sellainen muistikuva, että kotiruoka ei lihota, mutta kaikki ravintola- taikka pikaruoka lihottaa valtavasti. Ja että kotona laitettu ruoka on yleisesti vaan aina terveellistä. En nyt mitään pikaruokia tässä koita puolustella, mutta tuon ajan kotiruoka oli sitten jotain lauantaimakkarasta rasvassa paistettuja makkarakuppeja tai voissa käristetystä vehnäjauhosta väsättyjä kastikkeita. Ei nyt varsinaisesti mitään laihduttajan eväitä tullut kotikeittiöistäkään.

Tämä sama ajatusmaailma oli meillä vielä 90- ja 00-luvuillakin, tietysti kun vanhemmat olivat siihen silloin 70- ja 80-luvuilla kasvaneet.

Kotona opetettiin, että kotiruoka on terveellistä ja kaikki muu epäterveellistä. Ja kotonahan tarjottiin ruoaksi ainoastaan perunasta, jauhelihasta ja jauhoista valmistettua ruokaa, kerran viikkoon saatiin ehkä pussillinen herne-maissi-paprikaa.

Koulussa sitten opetettiin, että kasviksia pitää syödä puoli kiloa päivässä, eli viisi nyrkillistä. Muistan sen hämmentyneisyyden, kun koulussa ja kotona opetettiin eri tavalla, ja erityisesti sen häpeän, kun koulun oppien mukaan minä söin epäterveellisesti. (Vieläkin ärsyttää, että lapsille opetetaan epäterveellisen ruokavalion olevan seurausta kiukuttelusta ja siitä, että lapsi itse kieltäytyy syömästä terveellisesti. Eihän lapsi mahda mitään sille, jos hänelle ei kotona ole muuta kuin eineslihapiirakoita.)

Muistan, kun pääsin kerran oikein ravintolaan syömään. Sain upean pihviannoksen, jossa oli hieman perunoita vierellä, ja kauniita, herkulliseksi valmistettuja vihanneksia kyljessä. Normaalisti vierastin kasviksia, kun ei niitä kotona ollut, mutta ne ravintolan kasvikset olivat niiiin herkullisia. Söin niitä haikeana ajatellen, että voi harmi kun tämä herkkuruoka on nyt epäterveellistä, kun se on ravintolan roskaruokaa. Että jospa vain meillä kotona tehtäisiin tällaista, niin vähänkö ruokavalioni olisi terveellinen ja voisin koulussa piirtää oikein esimerkillisen kuvan omasta lautasmallistani.

Juuri näin. Nykyään arvot ovat kääntyneet täysin ympri tuosta ajasta.

Nykyään ravintolaruokaa pidetään parempana kuin kotiruokaa. Pidetään parempana woltata kiinalaista, kuin keittää kotona perunat. Kulutuskulttuuri.

Juu silloin oli tosiaan tuo "ravintolaruoka on roskaa"-eetos vahva. Nykyinen pari-kolmekymppinen olisi täysin pihalla arvoineen tuossa ajassa. Kaikki olisi ylösalaisin.

Hienointa on keittää perunoita kotona.

Nykyään parhaana ruokana pidetään sitä, missä on parhaaksi uskotut raaka-aineet. Jos se kiinalaisravintolan annos koostuu 6 eri sortin kasviksesta, tofusta, mausteista ja kasviöljystä, ja kotiruoka sen sijaan on joka päivä pelkkää perunaa, jauhelihaa ja jauhoja, niin ravintolan ruoka on terveellisempää. Jos taas ravintolasta tilaa pelkkää uppopaistettua kanaa ja kotiruokana sen sijaan on vihanneksia, juureksia, kalaa ja papuja, niin kotiruoka on parempaa. Nykyään tuntuu käsittämättömältä, että aiemmin on luultu pelkän valmistuspaikan merkitsevän ilman, että ruoan raaka-aineilla olisi terveellisyydessä mitään virkaa.

Ravintorikkain ja terveellisin ruoka tosiaan tulee parhaista raaka-aineista, mausteista jne. Ja luuletteko, että ravintoloissa käytetään parhaita raaka-aineita? Ei, vaan halvimpia. Lihat, maidot, jogurtit, kasvikset pääasiassa ulkomaista tehotuotantoa, antibiootti- rikkaruohomyrkky, lannoite jäämäisiä. Ne katteet, ne katteet. Poislukien finedining -ravintolat, joissa saattaa olla hyvät raaka-aineet ja on kalliit hinnat. Itse ostetut/kasvatetut luomuraaka-aineet, itse kokaten, näin saat parasta. Samalla oppii arvostamaan ruokaa ja hävikki pienenee.

kivahyväharrastus kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on myös sellainen muistikuva, että kotiruoka ei lihota, mutta kaikki ravintola- taikka pikaruoka lihottaa valtavasti. Ja että kotona laitettu ruoka on yleisesti vaan aina terveellistä. En nyt mitään pikaruokia tässä koita puolustella, mutta tuon ajan kotiruoka oli sitten jotain lauantaimakkarasta rasvassa paistettuja makkarakuppeja tai voissa käristetystä vehnäjauhosta väsättyjä kastikkeita. Ei nyt varsinaisesti mitään laihduttajan eväitä tullut kotikeittiöistäkään.

Tämä sama ajatusmaailma oli meillä vielä 90- ja 00-luvuillakin, tietysti kun vanhemmat olivat siihen silloin 70- ja 80-luvuilla kasvaneet.

Kotona opetettiin, että kotiruoka on terveellistä ja kaikki muu epäterveellistä. Ja kotonahan tarjottiin ruoaksi ainoastaan perunasta, jauhelihasta ja jauhoista valmistettua ruokaa, kerran viikkoon saatiin ehkä pussillinen herne-maissi-paprikaa.

Koulussa sitten opetettiin, että kasviksia pitää syödä puoli kiloa päivässä, eli viisi nyrkillistä. Muistan sen hämmentyneisyyden, kun koulussa ja kotona opetettiin eri tavalla, ja erityisesti sen häpeän, kun koulun oppien mukaan minä söin epäterveellisesti. (Vieläkin ärsyttää, että lapsille opetetaan epäterveellisen ruokavalion olevan seurausta kiukuttelusta ja siitä, että lapsi itse kieltäytyy syömästä terveellisesti. Eihän lapsi mahda mitään sille, jos hänelle ei kotona ole muuta kuin eineslihapiirakoita.)

Muistan, kun pääsin kerran oikein ravintolaan syömään. Sain upean pihviannoksen, jossa oli hieman perunoita vierellä, ja kauniita, herkulliseksi valmistettuja vihanneksia kyljessä. Normaalisti vierastin kasviksia, kun ei niitä kotona ollut, mutta ne ravintolan kasvikset olivat niiiin herkullisia. Söin niitä haikeana ajatellen, että voi harmi kun tämä herkkuruoka on nyt epäterveellistä, kun se on ravintolan roskaruokaa. Että jospa vain meillä kotona tehtäisiin tällaista, niin vähänkö ruokavalioni olisi terveellinen ja voisin koulussa piirtää oikein esimerkillisen kuvan omasta lautasmallistani.

Juuri näin. Nykyään arvot ovat kääntyneet täysin ympri tuosta ajasta.

Nykyään ravintolaruokaa pidetään parempana kuin kotiruokaa. Pidetään parempana woltata kiinalaista, kuin keittää kotona perunat. Kulutuskulttuuri.

Juu silloin oli tosiaan tuo "ravintolaruoka on roskaa"-eetos vahva. Nykyinen pari-kolmekymppinen olisi täysin pihalla arvoineen tuossa ajassa. Kaikki olisi ylösalaisin.

Hienointa on keittää perunoita kotona.

Nykyään parhaana ruokana pidetään sitä, missä on parhaaksi uskotut raaka-aineet. Jos se kiinalaisravintolan annos koostuu 6 eri sortin kasviksesta, tofusta, mausteista ja kasviöljystä, ja kotiruoka sen sijaan on joka päivä pelkkää perunaa, jauhelihaa ja jauhoja, niin ravintolan ruoka on terveellisempää. Jos taas ravintolasta tilaa pelkkää uppopaistettua kanaa ja kotiruokana sen sijaan on vihanneksia, juureksia, kalaa ja papuja, niin kotiruoka on parempaa. Nykyään tuntuu käsittämättömältä, että aiemmin on luultu pelkän valmistuspaikan merkitsevän ilman, että ruoan raaka-aineilla olisi terveellisyydessä mitään virkaa.

Ravintorikkain ja terveellisin ruoka tosiaan tulee parhaista raaka-aineista, mausteista jne. Ja luuletteko, että ravintoloissa käytetään parhaita raaka-aineita? Ei, vaan halvimpia. Lihat, maidot, jogurtit, kasvikset pääasiassa ulkomaista tehotuotantoa, antibiootti- rikkaruohomyrkky, lannoite jäämäisiä. Ne katteet, ne katteet. Poislukien finedining -ravintolat, joissa saattaa olla hyvät raaka-aineet ja on kalliit hinnat. Itse ostetut/kasvatetut luomuraaka-aineet, itse kokaten, näin saat parasta. Samalla oppii arvostamaan ruokaa ja hävikki pienenee.

Kotona voi käyttää ihan samoja aineksia kuin ravintoloissakin, sehän riippuu siitä mitä kaupasta ostaa. Ja ihan sama, mitä antibiootitonta luomuruokaa ostat, jos ainoa käyttämäsi ruoka-aine on peruna niin monipuolisesti syövä "myrkyn" kuluttaja hakkaa sinut terveellisyydessä mennen tullen.

Sitä paitsi kasviksia tarvitsee lannoittaa, jotta niistä sitten kypsyttyään saisi ravintoaineita.

70-luvulta muistan vaarallisen ihanat "vitamiinit" ja "lääkkeet". Esim. lapsille syötetiin jotain vitamiinia/kivennäisainetta, joka oli valkoista ja sellaista rutisevan ihanaa ainetta, minulla on vain hämärä mielikuva siitä jumalaisesta mausta, ja kinusin äidiltä lisää enkä saanut. Olisiko se ollut kalkkia?

Tämän lisäksi annettiin vihreitä tippoja, jotka eivät olleet yhtään hyviä ja vaaleanpunaista oksettavan pahaa litkua lusikalla. Sekä tietysti kaikkien rakkauspakkaus kalanmaksaöljy..

Lääkkeistä muistan mummoni syömän salmiakkisen yskänpastillin, joita sain hyvin harvoin maistaa. Mikään salmiakki, edes merkkari ei maistunut niin ihanalle. Noita lääkepastilleja myytiin apteekeissa.

Apteekin salmiakit ovat muuten pysyneet samana kuin silloin ja ne ovat herkullisia.

Muistan lapsena syöneeni sokeroitua tomaattia. Äiti viipaloi tomaatin ruokapöytään kauniille lautaselle ja ripotteli päälle sokeria.

Isällä oli DDT purkki puuvajassa ja siitä se puristeli valkoista jauhetta kaalinpäille, salaatille ja porkkanoille. Ei ollut ötököitä kasviksissa.