-70 -80 lukujen ruoka-aineharhaluulot, kuka muistaa?

Vierailija kirjoitti:

Ranskalaisia, popkornia tai sipsejä ei voinut syödä kun olivat amerikkalaisia. Lihapulliakaan ei saanut vaikka asuttiin karjatilalla. Kaikki liha oli paistia tai vastaavaa. Inhoan hajua vieläkin.

Youtubessa on se uutisklippi 80-luvulta jossa uutistenlukija kertoo, että hampurilaisravintoloiden yleistyminen edustaa amerikkalaista imperialismia.

No ei hän täysin väärässä ollut. Kulttuurista imperialismia, kyllä, jossain määrin.

Siitä ajasta on valovuosi tähän aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli lasten kesken levinnyt 70-luvulla käsitys, että banaanissa on banaanimatoja, joten niitä ei voi syödä. Kyselin kaverilta kylässä, että missä ne banaanimadot ovat ja hän näytti niitä kuoresta irtoavia säikeitä, kun kuorii, että siinähän niitä on. Sanoin, että ei nuo mitään matoja ole, kuin kuoren suikaleita, niin seuraavaksi hän väitti, että banaanin siemenet ovat niitä banaanimatoja.

Vaikka järki ja vanhemmat sanoivat, että ei niissä mitään matoja ole, silti pelkäsin pitkään banaanimatoja.

Nykyään myydään lähestulkoon pelkästään siemenettömiä banaaneja.

Banaanissa ei ole siemeniä. Ne on jo alunperinkin villeinä  versoista lisääntyviä. Banaani levisi jo hyvin varhain laajalle ihmisten mukana.

On ollut ennen jalostusta. Nytkin voit erottaa jotain siemenistä muistuttavaa kun tarkkaan katsot.

Olet oikeassa. Villibanaanissa on siemenet. Mutta banaani levisi siemenettömänä jo kivikaudella.

En ole elänyt ihan kivikaudella, mutta muistan lapsuudessa 1970 luvulla oli banaanista keskustan ympärillä tummia siemeniä, enää ei ole.

Jep. Niissä oli sellaisia pieniä mustia pehmeitä siemeniä silloin. Banaanituotantohan on vaihtanut valtalajikkeen kokonaan pariin kertaan vuosisadan aikana tautien takia. Esimerkiksi banaanit joita syötiin 60-luvulla olivat täysin eri lajiketta kuin nykyään. Ylipäätään hedelmät ja kasvikset olivat 70-luvulla vielä ikään kuin vähemmän jalostettuja, lähempänä alkuperäistä, hyvässä ja pahassa.

Paprikan historiahan on yllättävän lyhyt, kannattaa googlata. Alkuperäinen lajike on miedosti tulinen Mexibelle, josta unkarilaiset alkoivat 1920-luvulla jalostaa tulisuutta pois. Se oli prosessi joka kesti kymmeniä vuosia silloisilla primitiivisillä menetelmillä. Nykyinen täysin kapsaisiinivapaa vetinen ja mauton paprika on noin sata vuotta vanha, ihmisen luomus.

Se 70-luvun appelsiinimehu:), kuten jo aiemmin kirjoitinkin. Koulussa se jaettiin sellaisina desin, puolentoista pieninä pönttöinä, ja sen juominen vaati irvistelyä aika pitkään.

Pieni, valkoinen muovipurkki, jossa oli ohut, jukurttipurkkia muistuttava sininen, avattava kansi. Ainut hyvä puoli siinä oli, että se oli niin pieni,  että meni parilla huikalla.

Just se. Ne pienet valkoiset pöntöt joissa oli kirpeää appelsiinimehua. Nopea huikka oli ihan hyvä metodi.

Perunoiden kuorimista opetettiin koulussa, mutta kotona se kiellettiin koska "kaikki hyvä perunassa on juuri heti siinä kuoren alla". Olen syönyt perunat kuorineen puoli vuosisataa, paitsi ala-asteella jossa ne kuului kuoria.

Minä naureskelin että kiinalaisessa ravintolassa muka tarjolla mustekalarenkaita - ei tullut mieleen että niitä voisi edes syödä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omenat ja perunat piti syödä kuorineen, koska kuoressa oli kaikki vitamiinit.

Tämä. Katson vieläkin kieroon ihmisiä jotka kuorivat perunat. Mikroa en ole hankkinut vieläkään.

Vanha kunnon uuni rulettaa.

Eihän perunoita syödä kuorineen kuin uusina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet luetelluista jutuista ovat selvästi kulttuuri- ja varallisuuseroja. Synnyin 60-luvulla helsinkiläiseen, vauraaseen perheeseen ja en tunnista täältä suurta osaa jutuista. 

Koskaan ei ollut ateriana pelkkää perunaa tai makaronia. Mitään ei kypsennetty "pilalle", vaan hyvinkin file ja naudanpaisti jätetiin oikeaoppisesti punaiseksi. Ei käytetty punaista maitoa, vaan sinistä ja tällaista tuttavaperheissäkin. Rasvaan en muista olleen mitään intohimoista suhdetta mihinkään suuntaan. Jotkut käyttivät margariinia, jotkut voita. 

Suurin ero oli kasvisten -- niin vihannesten kuin hedelmienkin -- vähäisempi käyttö. Appelsiineja, omenoita ja banaaneja lähinnä syötiin. Vihanneksista kurkkua, tomaattia ja lehtisalaattia. 

Jep! Minä elin ei-niin varakkaassa perheessä, muttei köyhässäkään. Ja samat jutut, paitsi file ja naudanpaisti, joita oli harvoin, voin sanoa. Vaan perunaa tai makaronia ei koskaan ollut ruokana, ei edes perunaa ja vain ruskeaa kastiketta, joka kuulemma joskus oli ruokana jossain...

Minä olen perunaa ja vain ruskeaa kastiketta -pienviljelijäperheestä. Koulussa sai syödä muutakin, kunhan ensin vaan totuin koulun erilaisiin ruokiin. Sukulaisten luona sai myös parempaa ruokaa. Söinkin tuolloin paljon. Muistan, kun isoveli katsoi paheksuvasti, kun otin varmaan kolmatta kertaa lisää ruokaa tätini luona. Mutta olin todellakin laiha. Ylioppilasjakkupukuni, jonka laitoin vaatekerykseen hiljakkoin, oli kokoa 32! Nykyään kokoni 40, siis vertailun vuoksi.

Sama. Nämä nenä pystyssä kulkeneet oman kuplansa vangit ei ole koskaan oppineet ymmärtämään muita ihmisiä. Etenkään vähemmän varakkaita tai muita kuin lähipiiriään.

Minä olen myös vähemmän varakkaasta perheestä, mutta ajattelen samoin kuin helsinkiläinen varakas, monet noista kertomuksista ovat yhden perheen huonon kokin omia uskomuksia.

Itselle kouluruoka oli kauhistus, kotona ruoka oli tuoretta, kasvimaalta riitti ruokaa säilöttäväksi, tomaatit, kurkut, jalat syötiin tuoreena. Koskaan en muista, että pelkää perunaa ja ruskeakastiketta olisi syöty.

Ihan sitä toisen elämän erilaisuuden ymmärystä, voin suositella kaikissa kuplissa eläville.

Meillä oli koulussa aina salaattia ja muutenkin hyvä ruoka. Mutta jos ei tiedä, että suuri osa perheistä söi muutamaa ruokalajia ja peruna oli perusruokaa, ei tiedä muusta kuin omasta elämästään ja elää juurikin kuplassa.

Kun äidit olivat töissä, isät nirsoja ja rahaa vähän, ei syöty kovin monipuolisesti.

Meillä syötiin monipuolisesti. Äiti teki kolmivuorotyötä ja ihmettelen miten tuo jaksoi vielä hellan ääressä seistä ja sieni- ja marjametsät koluta. Lihapulla-, paisti-, jauheliha-,maksa- ja makkarakastiketta, silakka-, makaroni- ja kaalilaatikkoa, luumuporsasliharullia, keittoja jne. Mehua ja kiisseliä oli itse kerätyistä marjoista ja erilaisia puuroja aamuisin. Puolivalmisteita tai eineksiä ei juuri käytetty ja leivonnaiset äiti leipoi itse. Lapsuudesta 70-80 -luvulla on jäänyt erityisesti mieleen, miten monipuolisesti syötiin. Ruskea kastike, potut ja kiisseli tulee lapsuudesta mieleen ja äidin uutteruus. Ei eletty yltäkylläisyydessä ja ruokaa ei haaskattu. Karkkipäivä lauantaisin ja pieni pullo limsaa siskon kanssa puoliksi jaettuna saunajuomana. Itse olen toista maata. Miten vaan helpommalla pääsen. Hävettää, etten juurikaan lapsilleni ruokamuistoja ole jättänyt, mitä nyt kaupan lihaperunasoselaatikon ja kumppanit

Näin oli minunkin lapsuudessani. Siihen aikaan 70-80-luvulla tosin ei ollut internetiä, suoratoistopalveluita tai edes kahta kanavaa enempää telkkarissa, take away-ruokaa kotiinkuljetuksella tai mikrossa lämmitettäviä eineksiä, eli ollut muutakaan mahdollisuutta tai tekemistä, kuin käydä marjassa ja sienessä ja seistä hellan ääressä. Ei minun äitini koskaan nauttinut ruoanlaitosta, eikä ollut kummoinen kokki, mutta pakkohan se oli ruoka tehdä perheelle joka päivä.

Eineksiä oli kyllä, sekä säilykkeitä ja pakasteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli lasten kesken levinnyt 70-luvulla käsitys, että banaanissa on banaanimatoja, joten niitä ei voi syödä. Kyselin kaverilta kylässä, että missä ne banaanimadot ovat ja hän näytti niitä kuoresta irtoavia säikeitä, kun kuorii, että siinähän niitä on. Sanoin, että ei nuo mitään matoja ole, kuin kuoren suikaleita, niin seuraavaksi hän väitti, että banaanin siemenet ovat niitä banaanimatoja.

Vaikka järki ja vanhemmat sanoivat, että ei niissä mitään matoja ole, silti pelkäsin pitkään banaanimatoja.

Nykyään myydään lähestulkoon pelkästään siemenettömiä banaaneja.

Banaanissa ei ole siemeniä. Ne on jo alunperinkin villeinä  versoista lisääntyviä. Banaani levisi jo hyvin varhain laajalle ihmisten mukana.

On ollut ennen jalostusta. Nytkin voit erottaa jotain siemenistä muistuttavaa kun tarkkaan katsot.

Olet oikeassa. Villibanaanissa on siemenet. Mutta banaani levisi siemenettömänä jo kivikaudella.

En ole elänyt ihan kivikaudella, mutta muistan lapsuudessa 1970 luvulla oli banaanista keskustan ympärillä tummia siemeniä, enää ei ole.

Jep. Niissä oli sellaisia pieniä mustia pehmeitä siemeniä silloin. Banaanituotantohan on vaihtanut valtalajikkeen kokonaan pariin kertaan vuosisadan aikana tautien takia. Esimerkiksi banaanit joita syötiin 60-luvulla olivat täysin eri lajiketta kuin nykyään. Ylipäätään hedelmät ja kasvikset olivat 70-luvulla vielä ikään kuin vähemmän jalostettuja, lähempänä alkuperäistä, hyvässä ja pahassa.

Paprikan historiahan on yllättävän lyhyt, kannattaa googlata. Alkuperäinen lajike on miedosti tulinen Mexibelle, josta unkarilaiset alkoivat 1920-luvulla jalostaa tulisuutta pois. Se oli prosessi joka kesti kymmeniä vuosia silloisilla primitiivisillä menetelmillä. Nykyinen täysin kapsaisiinivapaa vetinen ja mauton paprika on noin sata vuotta vanha, ihmisen luomus.

Se 70-luvun appelsiinimehu:), kuten jo aiemmin kirjoitinkin. Koulussa se jaettiin sellaisina desin, puolentoista pieninä pönttöinä, ja sen juominen vaati irvistelyä aika pitkään.

Pieni, valkoinen muovipurkki, jossa oli ohut, jukurttipurkkia muistuttava sininen, avattava kansi. Ainut hyvä puoli siinä oli, että se oli niin pieni,  että meni parilla huikalla.

Just se. Ne pienet valkoiset pöntöt joissa oli kirpeää appelsiinimehua. Nopea huikka oli ihan hyvä metodi.

Perunoiden kuorimista opetettiin koulussa, mutta kotona se kiellettiin koska "kaikki hyvä perunassa on juuri heti siinä kuoren alla". Olen syönyt perunat kuorineen puoli vuosisataa, paitsi ala-asteella jossa ne kuului kuoria.

Ja se kansi oli niin ohut, että jos yritit laittaa laukkuun "myöhemmin juotavaksi", se rikkoutui oitis. 

Meillä taas perunat kuorittiin ja muussattiin siihen saakelin ruskeaan kastikkeeseen ja kesti aikansa saada vanhemmat uskomaan,  että en syö, pitäkää palana vaan, sillä lapset tykkää perunasta muussattuna. Tai äidin uskomaan, isää tuskin kiinnosti, oltiinko me yleensä edes syöty.

Hän kun sen kaksi kertaa vuodessa pakosta teki ruokaa, se oli makkarakeittoa, jossa oli kuorimattomat perunat ja makkarat. 

Vierailija kirjoitti:

Kaverini kertoi saaneensa ensimmäiseksi kiinteäksi ateriakseen maksamakkaraa ja voita yhteen muussattuna. Ikää oli ollut huikeat kuusi viikkoa. Olemme syntyneet 1971.

Maksamakkaraa ja keitettyä perunaa ja voita muussattiin haarukalla. Sekaan vähän tomaattia (tai ketsuppia?). Tämä oli kuulemma herkkuani ja aina söin innokkaasti lautasen tyhjäksi. Vm 1964.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ranskalaisia, popkornia tai sipsejä ei voinut syödä kun olivat amerikkalaisia. Lihapulliakaan ei saanut vaikka asuttiin karjatilalla. Kaikki liha oli paistia tai vastaavaa. Inhoan hajua vieläkin.

Youtubessa on se uutisklippi 80-luvulta jossa uutistenlukija kertoo, että hampurilaisravintoloiden yleistyminen edustaa amerikkalaista imperialismia.

No ei hän täysin väärässä ollut. Kulttuurista imperialismia, kyllä, jossain määrin.

Siitä ajasta on valovuosi tähän aikaan.

Muistan miten ylen vasemmmistolaiset jonkun radion nuoriso-ohjelman toimittajat tekivät luultavasti mäkkärille paheksuvan, kuuntelijoita kapitalismin pahuudesta valistavan vierailun. Huvittavaa oli, että pitkin hampain todettiin hampurilaisten maistuvan itse asiassa hyvältä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

siis tomaatille suolaa

Kyllä vain, ohut tomaatinviipale, ja sen päälle ripaus suolaa. Jotkut käyttivät sokeria.

Kumpikin korostaa tomaatin makua. Tai peittää sen, miten vaan :)

Vierailija kirjoitti:

70-luvulta muistan vaarallisen ihanat "vitamiinit" ja "lääkkeet". Esim. lapsille syötetiin jotain vitamiinia/kivennäisainetta, joka oli valkoista ja sellaista rutisevan ihanaa ainetta, minulla on vain hämärä mielikuva siitä jumalaisesta mausta, ja kinusin äidiltä lisää enkä saanut. Olisiko se ollut kalkkia?

Tämän lisäksi annettiin vihreitä tippoja, jotka eivät olleet yhtään hyviä ja vaaleanpunaista oksettavan pahaa litkua lusikalla. Sekä tietysti kaikkien rakkauspakkaus kalanmaksaöljy..

Lääkkeistä muistan mummoni syömän salmiakkisen yskänpastillin, joita sain hyvin harvoin maistaa. Mikään salmiakki, edes merkkari ei maistunut niin ihanalle. Noita lääkepastilleja myytiin apteekeissa.

Apteekin salmiakit ovat muuten pysyneet samana kuin silloin ja ne ovat herkullisia.

Se oli kalkkia se valkoinen rutiseva. Yksi teelusikallinen päivässä. Valkoisessa muovipurkissa missä oli keltainen etiketti. Se oli niin hyvää, mutta vain se pikku lusikallinen.

Lisäksi joskus sain palan Jekovit- levystä. Oli kuin pieni suklaalevy, jotain vitamiinia sekin ilmeisesti. Sitä oli valkosuklaa makuista ja jotain muuta makua. Voi kun se oli hyvää. Sitä ostettiin silloin kun oli vanhempien tilipäivä.

Vaaleanpunainen penisiliini litku oli kyllä aika pahaa, sitä annettiin sillä läpinäkyvällä muovilusikalla. Onneksi ei tarvinnut usein syödä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ranskalaisia, popkornia tai sipsejä ei voinut syödä kun olivat amerikkalaisia. Lihapulliakaan ei saanut vaikka asuttiin karjatilalla. Kaikki liha oli paistia tai vastaavaa. Inhoan hajua vieläkin.

Youtubessa on se uutisklippi 80-luvulta jossa uutistenlukija kertoo, että hampurilaisravintoloiden yleistyminen edustaa amerikkalaista imperialismia.

No ei hän täysin väärässä ollut. Kulttuurista imperialismia, kyllä, jossain määrin.

Siitä ajasta on valovuosi tähän aikaan.

Muistan miten ylen vasemmmistolaiset jonkun radion nuoriso-ohjelman toimittajat tekivät luultavasti mäkkärille paheksuvan, kuuntelijoita kapitalismin pahuudesta valistavan vierailun. Huvittavaa oli, että pitkin hampain todettiin hampurilaisten maistuvan itse asiassa hyvältä.

Pidettiin hampurilaispaikkoja pahana kapitalismina tai ei, selvää on, että terveellistä se ruoka ei ole. Maihin, joissa on ollut ennen terveelliset ruokatottumukset (esim. Kiina ja Ranska), tämä ns. länsimainen ruokakulttuuri on tuonut mukanaan ns. sivilisaatiosairauksia.  Ylipainoa, korkeaa verenpainetta ja diabetesta, jo lapsi-ikäisillä. Tietysti on jokaisen oman harkinnan varassa, miten usein harrastaa juuri tätä ruokavaliota.

Mummini mielestä ketsuppi oli huippuvaarallista. Makaronilaatikot syötiin heillä siis ilman....

Vierailija kirjoitti:

"Ei leipä lihota, vaan se mitä sen päälle laitetaan"

Ei leipä lihota vaan insuliini ja sitä erittyy kun sitä leipää syöt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ranskalaisia, popkornia tai sipsejä ei voinut syödä kun olivat amerikkalaisia. Lihapulliakaan ei saanut vaikka asuttiin karjatilalla. Kaikki liha oli paistia tai vastaavaa. Inhoan hajua vieläkin.

Youtubessa on se uutisklippi 80-luvulta jossa uutistenlukija kertoo, että hampurilaisravintoloiden yleistyminen edustaa amerikkalaista imperialismia.

No ei hän täysin väärässä ollut. Kulttuurista imperialismia, kyllä, jossain määrin.

Siitä ajasta on valovuosi tähän aikaan.

Muistan miten ylen vasemmmistolaiset jonkun radion nuoriso-ohjelman toimittajat tekivät luultavasti mäkkärille paheksuvan, kuuntelijoita kapitalismin pahuudesta valistavan vierailun. Huvittavaa oli, että pitkin hampain todettiin hampurilaisten maistuvan itse asiassa hyvältä.

Sama klippi, mutta tuli ihan puoli yhdeksän uutisissa. Se on Tubessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omenat ja perunat piti syödä kuorineen, koska kuoressa oli kaikki vitamiinit.

Tämä. Katson vieläkin kieroon ihmisiä jotka kuorivat perunat. Mikroa en ole hankkinut vieläkään.

Vanha kunnon uuni rulettaa.

Eihän perunoita syödä kuorineen kuin uusina.

Voi voi, et saa vitamiineja! Tulee keripukki ja kaikkea sitten.

Näin siis kasarilla. Syön kyllä perunat kuorineen yhä. Ei ne kuoret miltään maistu.

Minä muistan 70-80-luvulta ehkä parhaiten kouluruokailun. Yläasteella oli maanantaisin usein kuorimattomia perunoita ja makkarakastiketta. Muutenhan oli kalakeittoa, kaalikeittoa, lihakeittoa, makaronilaatikkoa, Kalifornian pataa, hernekeittoa. Varmaan oli verilettujakin. Tänä päivänä en yhtään innostu veriruoista. Välipalana oli joskus esim. jäätelö tai jogurtti.

Kotona tein itse ruokaa jo aika nuorena. Kai jotain sellaista, mitä oli kotitaloustunnilla opetettu. Muistan tehneeni lihakastiketta, varmaan monta muutakin ruokaa. Leipomisesta tykkäsin, joten tein usein mm. pikkupullia, joita sitten pakastettiin. Äiti harrasti isojen keittojen tekemistä. Joskus hyvää, joskus ei niin hyvää. Mössöä myös oli: painekattilassa keitettyä curry-kanaa ja riisiä. En erityisemmin pitänyt, mutta nälkääni söin.

Lukioaikana koulun vieressä olevasta leipomosta sai kymmenen välitunnilla tuoreita munkkeja ja lihapiirakoita. Leipomo on vieläkin olemassa (vaikkakin toisessa paikassa) ja reseptit ovat ennallaan. Pieniä, mehuisia lihapiirakoita ja reilusti täytettyjä pienehköjä munkkeja. Ihana makumuisto!

Lapsuudesta muistan minäkin Möllerin kalanmaksaöljyn, harmaat rautatabletit, oranssit monivitamiinit sekä kalkkirakeet. Harrastettiin meilläkin. Limsaa oli yleensä vain jouluna tai juhlapäivinä. Hedelmiä oli melkein aina sitten 70-80-luvun vaihteessa ja sen jälkeen. Pikkukoululaisikäisenä en muista, että olisi aina ollut hedelmiä. Kai olivat silloin liian kalliita, varsinkin kun olimme yksinhuoltajaperhe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

80v anoppi pelkää mausteita, paprikaa, eikä tunnista useimpia hedelmiä. Täytekakku ja pulla on hyvää, silloinkin kun se on pahaa. Hiilareilla, maidolla ja jauhomakkaralla eletty koko elämä. Vettä ei tarvitse juoda.

Mun 7-kymppinen äiti oli joskus seuraamassa ruoanlaittoani, ja laitoin ruokaan paprikajauhetta, en mitenkään isoa määrää. Äiti rupesi kauhistelemaan, että eivät kaikki noin vahvasti maustettuja ruokia voi syödä. Äidin maustekaapissa oli neljä maustetta: suola, pippuri, nelimauste ja kaneli. 

Sama mun appivanhemmilla. Eikä IKINÄ mitään kastiketta. Kuivaa pottua, poltettua lihaa ja kuivia kasviksia. Koitan laittaa aina voita ison kimpaleen, että saisi edes nieltyä. Lapsille muussaan perunat, laitan voita ja maitoa :D. Rahasta ei ole siis pula, tekevät niinkuin on aina tehty ja raaka-aineet esimerkiksi on ihan laadukkaita (tosin liha aina valmiiksi marinoitua, kun "ei itse osata". Se on sitten kiva paistaa siihen lihan pintaan kiinni ne arominvahventeet).

Tämä on niin totta. Myös omat appivanhemmat ja omat vanhemmat ovat tätä polvea. Haukkuvat aina sitä, miten nuoriso nirsoilee, mutta itse eivät syö juuri mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Jos yrittää jotain tarjota, kieltäydytään ja halutaan "oikeaa ruokaa".

Oikeaa ruokaa boomereille on vain peruna ja liha. Vanhempani kävivät kiinalaisessa ravintolassa taannoin ensimmäistä kertaa ikinä, ja isäni oikein nauroi miten oksensi aterian jälkeen. ”Ei ihme että kiinalaiset on sen näköisiä, eihän niiden ruokakaan ole mitään ihmisten ruokaa! Jotain bambunversoja ja riisiä, voi hyvänen aika sentään!”. Ei puhettakaan, että sushi tai mikään muu erilainen ruoka maistuisi, tai että olisi halua edes kokeilla.

Voi voi, kun yleistetään asioita. Itse olen melkein boomeri, en syö lihaa, teen itse sushia, tofupateeta, guacamolea ja muitakin meksikon herkkuja, lähes kaikkea olen valmis kokeilemaan, paitsi ostereita!

Perunat voivat olla korjuun jälkeen saaneet jonkin kemiallisen käsittelyn.

"...Yleisimmin käytetty bakteerien estäjä oli klooriprofaami. Se on ollut kiellettyä EU:ssa 8.10.2020 lähtien. Sillä aiemmin käsiteltyjä perunoita voidaan edelleen myydä. Niiden pitäisi siis poistua markkinoilta vuoden 2021 aikana.

Haitallinen aine estää perunoiden itämisen ja hajoaa varastoinnin aikana. Tästä syystä tuottajat joutuivat odottamaan muutaman viikon ennen kuin he toivat satonsa markkinoille tai tarjosivat sen itse myyntiin. Klooriprofaamia käytettäessä merkintä "käsitelty sadonkorjuun jälkeen" on luettava kyltissä (irtotavaran tapauksessa) tai pakkauksessa.

Vaihtoehtoja klooriprofaamille ovat eteeni, viherminttuöljy, maleiinihydratsidi ja 1,4-dimetyylinaftaleeni itämisen estäjinä. Niiden käytöstä ei ole merkintävelvoitetta." Lainaus saksalaisen kuluttajasuojalaitoksen sivulta (https://www.verbraucherzentrale.nrw)

Suomessa olen nähnyt, että markettiperunat ovat usein pesemättömiä ja luultavasti multakerros on ainoa "suoja". Mutta jos perunat ovat siistiksi pestyjä, ne yleensä ovat myös pintakäsiteltyjä. Silloin kuoria ei pitäisi syödä. Pääsääntöisesti kuorin perunat. Joskus ehkä teen uuniperunoita kuoren kanssa, mutta käytän siihen aina luomuperunoita.

Joo. Ei voi aina yleistää. Itse olen melkein kuusikymppinen  ja yritän syödä monipuolisesti. Teen smootheja (ei makeita, vaan vihreitä ja hedelmää vain mausteeksi). Mieheni kanssa olemme salaattien suurkuluttajia. Jos ei muuta ruokaa keksi, sitten tehdään iso salaatti ja lisäksi juustoa, kasvispalleroita, kalaa tai lihaa.

Kvinoaa tai chiansiemeniä en harrasta. Pellavarouhetta kyllä smoothien joukkoon. Emme syö eksoottisesti, mutta hyvinkin kasvispainotteisesti. Tietysti tuhti kotiruokakin on maistunut, mutta haluamme saada tarpeeksi ravineita eikä liikaa huonoja rasvoja ja hiilihydraatteja. Siksi käymme enää aniharvoin ulkona syömässä. Mieluummin ostamme sitten vaikkapa melko kallista luomunautaa ja väsäämme sitten ruokamme itse. Voi itse päättää mitä suolaa, mitä rasvoja ja aineksia käytetään. Toivonkin, että kotikulmilla olisi hyvistä aineista ruokansa tekevä luomu- tms. ravintola.

Joskus sitten sortuu illansuussa kylläkin tilaamaan pizzan, jos ei jaksa kokata :-) Mutta se on melko harvinaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

80v anoppi pelkää mausteita, paprikaa, eikä tunnista useimpia hedelmiä. Täytekakku ja pulla on hyvää, silloinkin kun se on pahaa. Hiilareilla, maidolla ja jauhomakkaralla eletty koko elämä. Vettä ei tarvitse juoda.

Mun 7-kymppinen äiti oli joskus seuraamassa ruoanlaittoani, ja laitoin ruokaan paprikajauhetta, en mitenkään isoa määrää. Äiti rupesi kauhistelemaan, että eivät kaikki noin vahvasti maustettuja ruokia voi syödä. Äidin maustekaapissa oli neljä maustetta: suola, pippuri, nelimauste ja kaneli. 

Sama mun appivanhemmilla. Eikä IKINÄ mitään kastiketta. Kuivaa pottua, poltettua lihaa ja kuivia kasviksia. Koitan laittaa aina voita ison kimpaleen, että saisi edes nieltyä. Lapsille muussaan perunat, laitan voita ja maitoa :D. Rahasta ei ole siis pula, tekevät niinkuin on aina tehty ja raaka-aineet esimerkiksi on ihan laadukkaita (tosin liha aina valmiiksi marinoitua, kun "ei itse osata". Se on sitten kiva paistaa siihen lihan pintaan kiinni ne arominvahventeet).

Tämä on niin totta. Myös omat appivanhemmat ja omat vanhemmat ovat tätä polvea. Haukkuvat aina sitä, miten nuoriso nirsoilee, mutta itse eivät syö juuri mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Jos yrittää jotain tarjota, kieltäydytään ja halutaan "oikeaa ruokaa".

Oikeaa ruokaa boomereille on vain peruna ja liha. Vanhempani kävivät kiinalaisessa ravintolassa taannoin ensimmäistä kertaa ikinä, ja isäni oikein nauroi miten oksensi aterian jälkeen. ”Ei ihme että kiinalaiset on sen näköisiä, eihän niiden ruokakaan ole mitään ihmisten ruokaa! Jotain bambunversoja ja riisiä, voi hyvänen aika sentään!”. Ei puhettakaan, että sushi tai mikään muu erilainen ruoka maistuisi, tai että olisi halua edes kokeilla.

Vaihtelee varmaan alueittain ja eri suvuissa. Minä ja ystäväni olemme liki 70-kymppisiä, mutta seuraamme kyllä ruokatrendejä ja uusia reseptejä. Nykyisin netistä, mutta useimmilla on myös 1990-2010 kerätty kokoelma keittokirjoja ( esim. Jamie Oliver, Nigella, intialaisia ja kiinalaisia keittokirjoja jne.) joita silloin käytettiin ahkerasti. Keittokirjoista haetaan nykyisin vain klassikkoreseptejä esim. jouluksi. Arkiruokaa mahdollisimman vaihtelevasti; paljon vihanneksia, kesäkurpitsaa ja munakoisoa, valkosipulia ja chiliä.

Ainoastaan jälkiruokia en oikeastaan tee, jälkiruokana kahvia ja suklaata tai laadukasta jäätelöä.

70-80- lukujen ruokaennakkoluuloista muistan, kun ostin rasvatonta maitoa Valion (!) myymälästä ja myyjät ihmettelivät joukolla, ettei kai tuota juoda voi! Vähän aikaa 70-luvulla kaikki oli kaupoissa valmiiksi pakattua: hedelmät, vihannekset, leipä jne. Pakkaamatonta sai vain torilta. Onneksi tuo vaihe ei kestänyt kauan. Ruoka oli myös tosi kallista nykyiseen verrattuna: porsaanfile maksoi 89 markkaa/kilo, Barilla spagetti 500 g 12,50 jne., paistijauheliha tarjouksessa n. 30 mk/ kilo. Elämäni kalleimman kahvipaketin, 22 mk/500g ostin 1977. Olin juuri saanut esikoiseni, ensi kertaa kaupungilla, enkä jaksanut etsiä tarjouskauppaa (olisi ollut 16-17 mk).Äitiysraha taisi olla n. 36 mk/pvä.