-70 -80 lukujen ruoka-aineharhaluulot, kuka muistaa?

Itse asiassa muistan 70-luvulta myös jonkin lapsille syötetyn vitamiinin, mikä ei ollut suklaata vaan kuin hyvin pienirakeista "raemurskaa". Sitä otettiin lusikalla.

Vierailija kirjoitti:

Isällä oli DDT purkki puuvajassa ja siitä se puristeli valkoista jauhetta kaalinpäille, salaatille ja porkkanoille. Ei ollut ötököitä kasviksissa.

Taisi olla Täystuhoa, DDT oli ruskeaa

70-luvulla ei tunnettu laktoosi-intoleranssia eikä keliakiaa. Toisia vain pieretti enemmän ja oli mahanpuruja.

Ihmiset kuvittelee olevansa sivistyneempiä kuin 70-luvulla oltiin.  Nykyään kouluista valmistuu paljon enemmän uusavuttomia luusereita ja jatkokoulutuskelvotonta jätettä, josta ei ole muuhun kuin päihteidenkäyttöön sossun elättinä.

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa muistan 70-luvulta myös jonkin lapsille syötetyn vitamiinin, mikä ei ollut suklaata vaan kuin hyvin pienirakeista "raemurskaa". Sitä otettiin lusikalla.

Se oli raekalkkia, vielä 90-luvun alussa sitä oli, koska muistan syötäneeni sitä 80-luvun lopussa syntyneille lapsilleni, ilmeisesti todettiin ettei lapsilla ole kalkin puutoksia ja tuote lopetettiin, sitä tosiaan piti piilotella, etteivät lapset syöneet purkkia tyhjäksi kerralla.

Omenat ja perunat piti syödä kuorineen, koska kuoressa oli kaikki vitamiinit.

Päällä oleva mikro säteili ja piti juosta suunilleen olohuoneeseen :D En nykyäänkään osaa seistä käynnissä olevan mikron vieressä..

Kaikki allergiat oli nirsoilua, mitäs siitä jos oli suu haavoilla tai pa""t housussa.

Limsa teki reikiä hampaisiin,  sokerinen itsetehty mehu ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan lapsena syöneeni sokeroitua tomaattia. Äiti viipaloi tomaatin ruokapöytään kauniille lautaselle ja ripotteli päälle sokeria.

Minä ripottelen sokeria tomaattipohjaisiin kastikkeisiin. Mielellään tummaa.

Raa'alle sopii Herbamare.

Siitä tulee silloin ketsuppia:)

Vierailija kirjoitti:

Omenat ja perunat piti syödä kuorineen, koska kuoressa oli kaikki vitamiinit.

Tämä. Katson vieläkin kieroon ihmisiä jotka kuorivat perunat. Mikroa en ole hankkinut vieläkään.

Vanha kunnon uuni rulettaa.

Apua tuo greippidietti! Muistan kun luonnostaan langanlaiha äitini lusikoi greippiä ja hörppi mustaa kahvia päälle. Kun oli muotia.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset kuvittelee olevansa sivistyneempiä kuin 70-luvulla oltiin.  Nykyään kouluista valmistuu paljon enemmän uusavuttomia luusereita ja jatkokoulutuskelvotonta jätettä, josta ei ole muuhun kuin päihteidenkäyttöön sossun elättinä.

Kulutuskulttuuri tekee ihmisistä uusavuttomia luusereita. Ei kannusteta tekemään itse eikä ajattelemaan itse.

Osta osta osta, kuluta, tilaa tilaa tilaa. Helvetin paviaanit.

Vierailija kirjoitti:

70-luvulla ei tunnettu laktoosi-intoleranssia eikä keliakiaa. Toisia vain pieretti enemmän ja oli mahanpuruja.

Ja sitten oli meitä joilla oireet olivat niin kovat, että luultiin vakavammaksi taudiksi. Sain ensimmäisten joukossa diagnoosin ja suurin osa kommenteista oli "nyt et voi syödä jäätelöä kamalaa", "kahvi pitää juoda mustana, hirveää" ja "sinulle tulee kyllä kalkinpuutos".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli lasten kesken levinnyt 70-luvulla käsitys, että banaanissa on banaanimatoja, joten niitä ei voi syödä. Kyselin kaverilta kylässä, että missä ne banaanimadot ovat ja hän näytti niitä kuoresta irtoavia säikeitä, kun kuorii, että siinähän niitä on. Sanoin, että ei nuo mitään matoja ole, kuin kuoren suikaleita, niin seuraavaksi hän väitti, että banaanin siemenet ovat niitä banaanimatoja.

Vaikka järki ja vanhemmat sanoivat, että ei niissä mitään matoja ole, silti pelkäsin pitkään banaanimatoja.

Nykyään myydään lähestulkoon pelkästään siemenettömiä banaaneja.

Banaanissa ei ole siemeniä. Ne on jo alunperinkin villeinä  versoista lisääntyviä. Banaani levisi jo hyvin varhain laajalle ihmisten mukana.

On ollut ennen jalostusta. Nytkin voit erottaa jotain siemenistä muistuttavaa kun tarkkaan katsot.

Olet oikeassa. Villibanaanissa on siemenet. Mutta banaani levisi siemenettömänä jo kivikaudella.

En ole elänyt ihan kivikaudella, mutta muistan lapsuudessa 1970 luvulla oli banaanista keskustan ympärillä tummia siemeniä, enää ei ole.

Jep. Niissä oli sellaisia pieniä mustia pehmeitä siemeniä silloin. Banaanituotantohan on vaihtanut valtalajikkeen kokonaan pariin kertaan vuosisadan aikana tautien takia. Esimerkiksi banaanit joita syötiin 60-luvulla olivat täysin eri lajiketta kuin nykyään. Ylipäätään hedelmät ja kasvikset olivat 70-luvulla vielä ikään kuin vähemmän jalostettuja, lähempänä alkuperäistä, hyvässä ja pahassa.

Paprikan historiahan on yllättävän lyhyt, kannattaa googlata. Alkuperäinen lajike on miedosti tulinen Mexibelle, josta unkarilaiset alkoivat 1920-luvulla jalostaa tulisuutta pois. Se oli prosessi joka kesti kymmeniä vuosia silloisilla primitiivisillä menetelmillä. Nykyinen täysin kapsaisiinivapaa vetinen ja mauton paprika on noin sata vuotta vanha, ihmisen luomus.

Se 70-luvun appelsiinimehu:), kuten jo aiemmin kirjoitinkin. Koulussa se jaettiin sellaisina desin, puolentoista pieninä pönttöinä, ja sen juominen vaati irvistelyä aika pitkään.

Ranskalaisia, popkornia tai sipsejä ei voinut syödä kun olivat amerikkalaisia. Lihapulliakaan ei saanut vaikka asuttiin karjatilalla. Kaikki liha oli paistia tai vastaavaa. Inhoan hajua vieläkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli lasten kesken levinnyt 70-luvulla käsitys, että banaanissa on banaanimatoja, joten niitä ei voi syödä. Kyselin kaverilta kylässä, että missä ne banaanimadot ovat ja hän näytti niitä kuoresta irtoavia säikeitä, kun kuorii, että siinähän niitä on. Sanoin, että ei nuo mitään matoja ole, kuin kuoren suikaleita, niin seuraavaksi hän väitti, että banaanin siemenet ovat niitä banaanimatoja.

Vaikka järki ja vanhemmat sanoivat, että ei niissä mitään matoja ole, silti pelkäsin pitkään banaanimatoja.

Nykyään myydään lähestulkoon pelkästään siemenettömiä banaaneja.

Banaanissa ei ole siemeniä. Ne on jo alunperinkin villeinä  versoista lisääntyviä. Banaani levisi jo hyvin varhain laajalle ihmisten mukana.

On ollut ennen jalostusta. Nytkin voit erottaa jotain siemenistä muistuttavaa kun tarkkaan katsot.

Olet oikeassa. Villibanaanissa on siemenet. Mutta banaani levisi siemenettömänä jo kivikaudella.

En ole elänyt ihan kivikaudella, mutta muistan lapsuudessa 1970 luvulla oli banaanista keskustan ympärillä tummia siemeniä, enää ei ole.

Jep. Niissä oli sellaisia pieniä mustia pehmeitä siemeniä silloin. Banaanituotantohan on vaihtanut valtalajikkeen kokonaan pariin kertaan vuosisadan aikana tautien takia. Esimerkiksi banaanit joita syötiin 60-luvulla olivat täysin eri lajiketta kuin nykyään. Ylipäätään hedelmät ja kasvikset olivat 70-luvulla vielä ikään kuin vähemmän jalostettuja, lähempänä alkuperäistä, hyvässä ja pahassa.

Paprikan historiahan on yllättävän lyhyt, kannattaa googlata. Alkuperäinen lajike on miedosti tulinen Mexibelle, josta unkarilaiset alkoivat 1920-luvulla jalostaa tulisuutta pois. Se oli prosessi joka kesti kymmeniä vuosia silloisilla primitiivisillä menetelmillä. Nykyinen täysin kapsaisiinivapaa vetinen ja mauton paprika on noin sata vuotta vanha, ihmisen luomus.

Se 70-luvun appelsiinimehu:), kuten jo aiemmin kirjoitinkin. Koulussa se jaettiin sellaisina desin, puolentoista pieninä pönttöinä, ja sen juominen vaati irvistelyä aika pitkään.

Pieni, valkoinen muovipurkki, jossa oli ohut, jukurttipurkkia muistuttava sininen, avattava kansi. Ainut hyvä puoli siinä oli, että se oli niin pieni,  että meni parilla huikalla.

Kalkkirakeet muistan myös, miten ne olivatkin niin hyviä? Niitä tosiaan olisi syönyt enemmänkin, kuin sen sallitun lusikallisen - vai säännöstelykö niistä teki maistuvia...

Meilläkin. Ja tuorekurkulle suolaa. Ja jos ei ollut leivän päälle mitään, sitten vaan suolaa...

Voi apua..

siis tomaatille suolaa

Sukulaispoika meinasi kasarilla joutua apukouluun. Äitinsä sai estettyä tämän mm. painostamalla opettajaa sekä määräämällä totaalisen ketsuppikiellon, kun telkkarissa oli sanottu sen olevan niin epäterveellistä. Muu ruokavalio toki oli kunnossa, koostuen mm. pullasta ja maidosta.

Vierailija kirjoitti:

siis tomaatille suolaa

Kyllä vain, ohut tomaatinviipale, ja sen päälle ripaus suolaa. Jotkut käyttivät sokeria.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

80v anoppi pelkää mausteita, paprikaa, eikä tunnista useimpia hedelmiä. Täytekakku ja pulla on hyvää, silloinkin kun se on pahaa. Hiilareilla, maidolla ja jauhomakkaralla eletty koko elämä. Vettä ei tarvitse juoda.

Mun 7-kymppinen äiti oli joskus seuraamassa ruoanlaittoani, ja laitoin ruokaan paprikajauhetta, en mitenkään isoa määrää. Äiti rupesi kauhistelemaan, että eivät kaikki noin vahvasti maustettuja ruokia voi syödä. Äidin maustekaapissa oli neljä maustetta: suola, pippuri, nelimauste ja kaneli. 

Sama mun appivanhemmilla. Eikä IKINÄ mitään kastiketta. Kuivaa pottua, poltettua lihaa ja kuivia kasviksia. Koitan laittaa aina voita ison kimpaleen, että saisi edes nieltyä. Lapsille muussaan perunat, laitan voita ja maitoa :D. Rahasta ei ole siis pula, tekevät niinkuin on aina tehty ja raaka-aineet esimerkiksi on ihan laadukkaita (tosin liha aina valmiiksi marinoitua, kun "ei itse osata". Se on sitten kiva paistaa siihen lihan pintaan kiinni ne arominvahventeet).

Tämä on niin totta. Myös omat appivanhemmat ja omat vanhemmat ovat tätä polvea. Haukkuvat aina sitä, miten nuoriso nirsoilee, mutta itse eivät syö juuri mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Jos yrittää jotain tarjota, kieltäydytään ja halutaan "oikeaa ruokaa".

Oikeaa ruokaa boomereille on vain peruna ja liha. Vanhempani kävivät kiinalaisessa ravintolassa taannoin ensimmäistä kertaa ikinä, ja isäni oikein nauroi miten oksensi aterian jälkeen. ”Ei ihme että kiinalaiset on sen näköisiä, eihän niiden ruokakaan ole mitään ihmisten ruokaa! Jotain bambunversoja ja riisiä, voi hyvänen aika sentään!”. Ei puhettakaan, että sushi tai mikään muu erilainen ruoka maistuisi, tai että olisi halua edes kokeilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet luetelluista jutuista ovat selvästi kulttuuri- ja varallisuuseroja. Synnyin 60-luvulla helsinkiläiseen, vauraaseen perheeseen ja en tunnista täältä suurta osaa jutuista. 

Koskaan ei ollut ateriana pelkkää perunaa tai makaronia. Mitään ei kypsennetty "pilalle", vaan hyvinkin file ja naudanpaisti jätetiin oikeaoppisesti punaiseksi. Ei käytetty punaista maitoa, vaan sinistä ja tällaista tuttavaperheissäkin. Rasvaan en muista olleen mitään intohimoista suhdetta mihinkään suuntaan. Jotkut käyttivät margariinia, jotkut voita. 

Suurin ero oli kasvisten -- niin vihannesten kuin hedelmienkin -- vähäisempi käyttö. Appelsiineja, omenoita ja banaaneja lähinnä syötiin. Vihanneksista kurkkua, tomaattia ja lehtisalaattia. 

Jep! Minä elin ei-niin varakkaassa perheessä, muttei köyhässäkään. Ja samat jutut, paitsi file ja naudanpaisti, joita oli harvoin, voin sanoa. Vaan perunaa tai makaronia ei koskaan ollut ruokana, ei edes perunaa ja vain ruskeaa kastiketta, joka kuulemma joskus oli ruokana jossain...

Minä olen perunaa ja vain ruskeaa kastiketta -pienviljelijäperheestä. Koulussa sai syödä muutakin, kunhan ensin vaan totuin koulun erilaisiin ruokiin. Sukulaisten luona sai myös parempaa ruokaa. Söinkin tuolloin paljon. Muistan, kun isoveli katsoi paheksuvasti, kun otin varmaan kolmatta kertaa lisää ruokaa tätini luona. Mutta olin todellakin laiha. Ylioppilasjakkupukuni, jonka laitoin vaatekerykseen hiljakkoin, oli kokoa 32! Nykyään kokoni 40, siis vertailun vuoksi.

Sama. Nämä nenä pystyssä kulkeneet oman kuplansa vangit ei ole koskaan oppineet ymmärtämään muita ihmisiä. Etenkään vähemmän varakkaita tai muita kuin lähipiiriään.

Minä olen myös vähemmän varakkaasta perheestä, mutta ajattelen samoin kuin helsinkiläinen varakas, monet noista kertomuksista ovat yhden perheen huonon kokin omia uskomuksia.

Itselle kouluruoka oli kauhistus, kotona ruoka oli tuoretta, kasvimaalta riitti ruokaa säilöttäväksi, tomaatit, kurkut, jalat syötiin tuoreena. Koskaan en muista, että pelkää perunaa ja ruskeakastiketta olisi syöty.

Ihan sitä toisen elämän erilaisuuden ymmärystä, voin suositella kaikissa kuplissa eläville.

Meillä oli koulussa aina salaattia ja muutenkin hyvä ruoka. Mutta jos ei tiedä, että suuri osa perheistä söi muutamaa ruokalajia ja peruna oli perusruokaa, ei tiedä muusta kuin omasta elämästään ja elää juurikin kuplassa.

Kun äidit olivat töissä, isät nirsoja ja rahaa vähän, ei syöty kovin monipuolisesti.

Meillä syötiin monipuolisesti. Äiti teki kolmivuorotyötä ja ihmettelen miten tuo jaksoi vielä hellan ääressä seistä ja sieni- ja marjametsät koluta. Lihapulla-, paisti-, jauheliha-,maksa- ja makkarakastiketta, silakka-, makaroni- ja kaalilaatikkoa, luumuporsasliharullia, keittoja jne. Mehua ja kiisseliä oli itse kerätyistä marjoista ja erilaisia puuroja aamuisin. Puolivalmisteita tai eineksiä ei juuri käytetty ja leivonnaiset äiti leipoi itse. Lapsuudesta 70-80 -luvulla on jäänyt erityisesti mieleen, miten monipuolisesti syötiin. Ruskea kastike, potut ja kiisseli tulee lapsuudesta mieleen ja äidin uutteruus. Ei eletty yltäkylläisyydessä ja ruokaa ei haaskattu. Karkkipäivä lauantaisin ja pieni pullo limsaa siskon kanssa puoliksi jaettuna saunajuomana. Itse olen toista maata. Miten vaan helpommalla pääsen. Hävettää, etten juurikaan lapsilleni ruokamuistoja ole jättänyt, mitä nyt kaupan lihaperunasoselaatikon ja kumppanit

Näin oli minunkin lapsuudessani. Siihen aikaan 70-80-luvulla tosin ei ollut internetiä, suoratoistopalveluita tai edes kahta kanavaa enempää telkkarissa, take away-ruokaa kotiinkuljetuksella tai mikrossa lämmitettäviä eineksiä, eli ollut muutakaan mahdollisuutta tai tekemistä, kuin käydä marjassa ja sienessä ja seistä hellan ääressä. Ei minun äitini koskaan nauttinut ruoanlaitosta, eikä ollut kummoinen kokki, mutta pakkohan se oli ruoka tehdä perheelle joka päivä.