-70 -80 lukujen ruoka-aineharhaluulot, kuka muistaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No voita nyt ainakin luultiin terveelliseksi ja ihmiselle tarpeelliseksi :)

Tutkijat pitävät normaalikolesterolina tasoa jota ei ole kenelläkään,sillä logiikalla turha vältellä eläinrasvaa.Antioksidantit estävät sen hapettumisen suonenseinämiin.

Oletko myös ilmastonmuutoskieltäjä? Ihan sama asenne ainakin tieteeseen ja tutkimuksiin eli vain ne kelpaa jotka vahvistavat vanhoja ennakkoluuloja.

On muitakin tapoja suojata valtimoita kuin tavoitella ldl-tasoa joka ei ole edes mahdollinen.Esim. seleeni-E-vitamiiniyhdistelmä on eläinkokeissa estänyt tehokkaasti kolesterolin hapettumisen.On kyllä kokeiltu ihmisilläkin.

Vierailija kirjoitti:

Margariinia oli muka terveellisempää kuin aito voi

Maissiöljy laski kolesterolia MUTTA lisäsi sydänkohtauksia.

Vierailija kirjoitti:

kasarilapsi kirjoitti:

Tää menee nyt ohi aiheen, mutta kun mietitään tuota, että miksi ennen oli vähemmän lihavia... Mulla on tuntuma, että ennen ruoka oli ennen kaikkea polttoainetta. Kotiruoka oli "perushyvää", mutta ei herkkua. Syötiin liha- tai kalakeittoa, jossa oli paljon perunaa ja porkkanaa, välillä iltapäiväruokana oli ruismarjapuuroa jne. Siis ihan oikeaa ruokaa, mutta ei niin hyvää, että sitä olisi tehnyt mieli ahmia. Nykyään ruokailusta on tehty tavallaan päivittäinen nautinto ja ihan arkena saattaa perheen iltapäiväruokana olla jotain tortilloja, kotitekoisia hampurilaisia jne. Ruoka on siis tosi hyvää ja sitä santsataan plus että annoskoot ovat jo lähtökohtaisestikin aika suuria.

Toinen juttu on sitten se jo moneen kertaan mainittu, että ennen lihaa, kalaa ym. oli aterialla vähemmän henkilöä kohti. Keittoruokia suosittiin, koska ne olivat riittoisia. Perunoita sai syödä niin paljon kuin jaksoi, mutta kastiketta piti säännöstellä, että riitti kaikille. Ja koska harva haluaa perunoita pelkästään syödä ähkyyn asti, niin annoskoko jäi maltilliseksi.

Ei tullut juurikaan lastenohjelmia, ei ollut kännyköitä eikä tabletteja joten lapset viuhtoivat iltaan asti ulkona. Aikuisetkin liikkuivat paljon, kun lumi tuli jokainen kynnelle kykenevä singahti hiihtoladulle.

Limsaa juotiin vain saunailtoina  , karkkia oli pienemmissä pusseissa ja suppeampi valikoima.

No enpä tiedä, oliko karkkivalikoima pienempi. Valmistajia oli enemmän ja karkit oli aidosti erilaisia. Nykyään makeistenvalmistus on keskittynyt suurille (Fazer, Cloetta, Malaco ja Orkla) ja suomalaiset valmistajat on ostettu ulos, lopetettu tai sulautettu osaksi jättejä. Leaf, Hellas, Chymos, Panda jne. Panda on toki olemassa vielä Suomessa tuotantolaitoksena, mutta Orkla omistaa sen ja ennen pitkää tulee puuttumaan tuotantoon. Halva ja Brunberg taitavat olla harvoja suomalaisia, eli vielä Oy-muotoisia ja omistus siten Suomessa.

Eihän nykyään saa enää kunnon merkkareita, muista 70-luvun ihanista karkeista puhumattaakaan. Erilaisia jättisäkkejä on kauppojen makeishyllyt täynnään, mutta kaikissa niissä on sisällä samaa löllöä. Samiakki on pehmeää eikä edes maistu salmiakilta, kunhan on mustaksi värjättyä tärkkelyssiirappilölleröä.

Karkit on aika samanlaisia nykyään, eli valikoima on käytännössä supistunut menneistä vuosikymmenistä.

Peukku alas kuka vieläkin uskoo että pähkinät, voi ja kananmunat on epäterveellisiä.

Vierailija kirjoitti:

Pöydällä koko päivän pehmenevä voi jota levitettiin vaalealle höttöleivälle, päälle sai laittaa juustoa yhden viipaleen. Paistuvien vehnäjauhojen käry kun äiti teki ruskeaa kastiketta ja kattilassa mielettömän metakan säestämänä pomppivat perunat. Kiisseli joka oli niin makeaa että hampaita vihloi ja kasvatti inhottavan kuoren. Äidin leipomista pullista tehty pullamössö, eli kahviin upotettu pulla joka lusikoitiin suuhun .

Olen syntynyt 1980 ja lapsuuskotini oli vähävarainen, mutta nälkää ei nähty. Ehkä vähän yksipuolista mutta vatsat sai täyteen. Ja koulussa sai onneksi muutakin kuin ruskeaa kastiketta ja perunoita! 

Mikä tässä on siis harhaluulo?

Vierailija kirjoitti:

Peukku alas kuka vieläkin uskoo että pähkinät, voi ja kananmunat on epäterveellisiä.

Ensin voisit todistaa voin terveelliseksi. Muutahan tässä ei ole todisteltu toistaiseksi kuin se ettei se ole niin haitallista kuin joskus on väitetty mutta se on eri asia kuin se että voi olisi erityisen terveellistä. Minulla ei ole sinänsä mitään voita vastaan joissain käyttötarkoituksissa. Paistamiseen se on aika huonoa kuten jokainen voilla paistanut tietää. 

Vierailija kirjoitti:

Kaikki siemenet, kuten se paprika olivat myrkyllisiä.

Kasarilta muistan jonkin taulun sukulaisilla. Siinä luki jotakuinkin että "tässä talossa tarjotaan valkoviiniä vain kalaruokien kanssa, ja kalaruoaksi lasketaan kaikki muu paitsi ryynimakkara. Mutta mikäli sitä vastoin kaikkia odotuksia tarjotaan, laskettakoon sekin kalaruoaksi."

Siis oikeasti muistan tällaisen taulun sukulaisella olleen.

Alkoholin nauttiminen tässä talossa on ankarasti kielletty. Paitsi kalaruokien kera. Kalaruuiksi laskettakoon kaikki muu ruoka paitsi ryynimakkara. Jos sitä vastoin kaikkia odotuksia kuitenkin tarjottaisiin, laskettakoon sekin kalaksi.

Vierailija kirjoitti:

Äiti ei huuhtele vieläkään keitettyä makaroonia ettei mene ravintoaineet viemäriin.

Hehe, makaronissahan niitä on pilvin pimein... 🙄

Kakkahattutäti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti ei huuhtele vieläkään keitettyä makaroonia ettei mene ravintoaineet viemäriin.

Hehe, makaronissahan niitä on pilvin pimein... 🙄

On monenlaisia makaroneja,valkoisessa ei ole ravinteita.

Tosiaan tuo gelatiinikohu liittyi siihen hullun lehmän tautiin, sitä en muistanut. Kiitos niille jotka valaisivat asiaa.

Ja tuon maksakohun muistan myös. Siihen kuulemma rikastui liikaa a-vitamiinia tai jotain, ja tämä olikin yhtäkkiä hirveän vaarallista.

Mekään ei syöty kotona enää maksalaatikkoa, ostettiin ”makista” vain koiralle, koska koira rakasti sitä.

Ei niin kauan aikaa sitten alettiin puhua Itämeren kalan elohopeapitoisuuksista, taisi silakan syöminen loppua monelta siihen. Silakka on kyllä oikeastikin ihan hirveän makuista.

Yhteen aikaan puhuttiin siitä, että kananmunat maistuvat kalalta, ja jotkut kala-allergikot väittivät saaneensa oireita kananmunista. Tämä selitettiin sillä, että kanojen pääasiallinen rehu oli silakka.

Vierailija kirjoitti:

Peukku alas kuka vieläkin uskoo että pähkinät, voi ja kananmunat on epäterveellisiä.

Voista ja kovasta rasvasta on ihan Harvardin tuoreita tutkimuksia että lisäävät sydäntauteja.

MikaK kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Peukku alas kuka vieläkin uskoo että pähkinät, voi ja kananmunat on epäterveellisiä.

Voista ja kovasta rasvasta on ihan Harvardin tuoreita tutkimuksia että lisäävät sydäntauteja.

Yksi parista sadasta riskitekijästä.

Suola oli epäterveellistä ja tilalla käytettiin parempaa aromisuolaa.

Vierailija kirjoitti:

Suola oli epäterveellistä ja tilalla käytettiin parempaa aromisuolaa.

Suolasuositukset on tehty pienen herkän vähemmistön perusteilla,tämän myönsi tutkimusprofessori Antti Aro taannoin.

kasarilapsi kirjoitti:

Tää menee nyt ohi aiheen, mutta kun mietitään tuota, että miksi ennen oli vähemmän lihavia... Mulla on tuntuma, että ennen ruoka oli ennen kaikkea polttoainetta. Kotiruoka oli "perushyvää", mutta ei herkkua. Syötiin liha- tai kalakeittoa, jossa oli paljon perunaa ja porkkanaa, välillä iltapäiväruokana oli ruismarjapuuroa jne. Siis ihan oikeaa ruokaa, mutta ei niin hyvää, että sitä olisi tehnyt mieli ahmia. Nykyään ruokailusta on tehty tavallaan päivittäinen nautinto ja ihan arkena saattaa perheen iltapäiväruokana olla jotain tortilloja, kotitekoisia hampurilaisia jne. Ruoka on siis tosi hyvää ja sitä santsataan plus että annoskoot ovat jo lähtökohtaisestikin aika suuria.

Toinen juttu on sitten se jo moneen kertaan mainittu, että ennen lihaa, kalaa ym. oli aterialla vähemmän henkilöä kohti. Keittoruokia suosittiin, koska ne olivat riittoisia. Perunoita sai syödä niin paljon kuin jaksoi, mutta kastiketta piti säännöstellä, että riitti kaikille. Ja koska harva haluaa perunoita pelkästään syödä ähkyyn asti, niin annoskoko jäi maltilliseksi.

Olet 100% oikeassa. Siihen aikaan oli pakko syödä koska oli nälkä. Kun nälkä alkoi helpottaa ei todellakaan tehnyt mieli santsata.

Vierailija kirjoitti:

Monet luetelluista jutuista ovat selvästi kulttuuri- ja varallisuuseroja. Synnyin 60-luvulla helsinkiläiseen, vauraaseen perheeseen ja en tunnista täältä suurta osaa jutuista. 

Koskaan ei ollut ateriana pelkkää perunaa tai makaronia. Mitään ei kypsennetty "pilalle", vaan hyvinkin file ja naudanpaisti jätetiin oikeaoppisesti punaiseksi. Ei käytetty punaista maitoa, vaan sinistä ja tällaista tuttavaperheissäkin. Rasvaan en muista olleen mitään intohimoista suhdetta mihinkään suuntaan. Jotkut käyttivät margariinia, jotkut voita. 

Suurin ero oli kasvisten -- niin vihannesten kuin hedelmienkin -- vähäisempi käyttö. Appelsiineja, omenoita ja banaaneja lähinnä syötiin. Vihanneksista kurkkua, tomaattia ja lehtisalaattia. 

Tämä!

Mulla on samanlaiset ruokamuistot, ja 60-luvun lapsi minäkin, Kauniaisista. Meillä syötiin myös vesimelonia (silloin arbuuseja Krimiltä tai jostain), avokadoja, kiivejä jne joita äitini oli oppinut syömään opiskellessaan ulkomailla. Stockalta ja K-kaupoista niitä sai. Myös lohta, ahvenia, silakkapihvejä, kanaa ja broileria, pitsaa jne syötiin.

Mä olen syntynyt 1980 enkä tunnista puoliakaan tän ketjun jutuista.

Kyllä meillä oli erilaisia salaatteja, riisiä ja broileria, äidin tekemää hedelmärahkaa, leikkeleitä, perunaa eri muodossaan. Maito oli rasvatonta, pizzaa ei tehty vaan haettiin ravintolasta kotiin. Oli sitä ruskeaa kastikettakin joskus, mutta harvoin. Lihapullien kanssa mutsi teki kermakastikkeen.

Mausteita oli paljon enemmän kuin joku aromisuola ja pippuri.

Ihan peruslähiömuksu olen, äiti oli yh ettei siis oltu mitään varakkaita. En myöskään muista millään ruoka-aineella pelottelua tai uskomuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä päin liikkui huhu 90-luvulla että karkkivärit, lähinnä siniset voivat aiheuttaa epämuodostumia ja sen että sormet kasvavat yhteen. 

Meidän koulun kotitalousopettaja opetti noin. Tämä tapahtui 90 luvun Turussa.

Eu:n myötä tuli sallituksi enzo-värit, jotka ennen sitä oli kiellettyjä Suomessa. Esim. se kirkas sininen. Tuskin ne terveellisiä on oikeastikkaan, jos nyt ei ihan tuollaista aiheuttaisikaan.

Ei enzovärit vaan atsovärit.

Omasta lapsuudenkodista muistan kaksi harhaluuloa: mikron säteily on vaarallista ja voimakkaat mausteet (esim. chili) aiheuttavat vatsasyöpää. Nämä elivät äitini päässä vielä pitkälle 2000-luvulle saakka, enkä ole varma, vaikka eläisivät edelleen.

Kotiruoka meillä oli siis varsin mautonta, mustapippuria ja suolaa, kalaruokiin tilliä, siinä oli maustekaapin sisältö, kunnes aloin itse 90-luvun lopulla köksäntuntien vaikutuksesta vaatia muitakin mausteita. Ruokalajit perisuomalaisia ja perunaa syötiin paljon. Kaikki liha ja kala tappokypsennettiin. Marjoja ei ikinä syöty kypsentämättä, paitsi puolukkasurvosta, vaan keitettynä mehuna, hillona tai kiisselinä. Ja äidillä on ruoka-alan koulutus ja hän on aina ollut terveellisen ruuan puolestapuhuja...

Tuo marja-asia hämmentää minua edelleen. Meillä poimittiin paljon marjoja, metsästä ja puutarhasta, mutta kaikista tapettiin ravintoaineet kypsentämällä. Viinimarjat keitettiin mehuksi ja metsämarjat hilloiksi tai pakastimesta kiisseleiksi, piirakoihin jne. Koulussa parasta ruokaa oli mannapuuro kypsentämättömillä pakastemarjoilla! Ne marjat oli aivan ihania. Aloin sitten itse käyttää marjoja kypsentämättöminä, mutta vanhempani eivät vieläkään oikein osaa.

Kiivejä oli kyllä jo 80-luvulla, mutta itse muistan ne vain täytekakkujen koristeina. Ei niitä meillä ollut koskaan sinänsä syötäviksi. Olivat kai kalliita sitten tai ehkä äiti piti niitä turhina. Pelkältään syötäviksi oli omenoita, appelsiineja ja banaaneja.