Lue keskustelun säännöt.
-70 -80 lukujen ruoka-aineharhaluulot, kuka muistaa?
08.10.2019 |
Nämä oli huikeita! Parit helmet on elävänä mielessä:
- paprikan siemeniä ei voi syödä, ne on tulisia (eikä Suomessa edes vielä käytetty chiliä!)
- kala kuuluu maustaa valkopippurilla, liha mustapippurilla
- valkopippuri on miedompaa kuin mustapippuri, joka taas on niin vahvaa että sitä ei saa purra
- kalan kanssa valkoviiniä, lihan kanssa punaviiniä, rose käy molemmille (tiedettiin vain Mateus)
Mitä teillä luultiin?
Kommentit (1384)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voita nyt ainakin luultiin terveelliseksi ja ihmiselle tarpeelliseksi :)
Tutkijat pitävät normaalikolesterolina tasoa jota ei ole kenelläkään,sillä logiikalla turha vältellä eläinrasvaa.Antioksidantit estävät sen hapettumisen suonenseinämiin.
Oletko myös ilmastonmuutoskieltäjä? Ihan sama asenne ainakin tieteeseen ja tutkimuksiin eli vain ne kelpaa jotka vahvistavat vanhoja ennakkoluuloja.
On muitakin tapoja suojata valtimoita kuin tavoitella ldl-tasoa joka ei ole edes mahdollinen.Esim. seleeni-E-vitamiiniyhdistelmä on eläinkokeissa estänyt tehokkaasti kolesterolin hapettumisen.On kyllä kokeiltu ihmisilläkin.
No tutkijathan huomasivat jo 1950-luvulla, ettei inuiiteilla ole sydän- ja verisuonitauteja, toisin kuin länkkäreillä. Ja vieläkin tutkitaan afrikkalaisia 60-70-vuotiaita miehiä joilla verenpaineet ovat kuin nuorilla miehillä tyyliin 60-65/110-120.
Pitäiskö teidän avata uusi ketju? vaikka 2010-luvun harhaluuloista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Margariini tehtiin muka kissan rasvasta.
Pitää paikkansa, että margariinitehtaat käytti 60-luvulla raaka-aineena myös eläinten raatoja ja jäivät siitä kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Sianlihaa ja järvikaloja ei saa koskaan syödä huonosti kypsennettynä - loisvaara.
Raa'n broilerin käsittelyssä huomioitava salmonellavaara.
Nämä ei ole pelkkiä uskomuksia, senkin hassuli:)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Margariini tehtiin muka kissan rasvasta.
Pitää paikkansa, että margariinitehtaat käytti 60-luvulla raaka-aineena myös eläinten raatoja ja jäivät siitä kiinni.
Saattoi olla parempaakin ravintoa kuin nykyiset margariinit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voita nyt ainakin luultiin terveelliseksi ja ihmiselle tarpeelliseksi :)
Tutkijat pitävät normaalikolesterolina tasoa jota ei ole kenelläkään,sillä logiikalla turha vältellä eläinrasvaa.Antioksidantit estävät sen hapettumisen suonenseinämiin.
Oletko myös ilmastonmuutoskieltäjä? Ihan sama asenne ainakin tieteeseen ja tutkimuksiin eli vain ne kelpaa jotka vahvistavat vanhoja ennakkoluuloja.
On muitakin tapoja suojata valtimoita kuin tavoitella ldl-tasoa joka ei ole edes mahdollinen.Esim. seleeni-E-vitamiiniyhdistelmä on eläinkokeissa estänyt tehokkaasti kolesterolin hapettumisen.On kyllä kokeiltu ihmisilläkin.
No tutkijathan huomasivat jo 1950-luvulla, ettei inuiiteilla ole sydän- ja verisuonitauteja, toisin kuin länkkäreillä. Ja vieläkin tutkitaan afrikkalaisia 60-70-vuotiaita miehiä joilla verenpaineet ovat kuin nuorilla miehillä tyyliin 60-65/110-120.
Pitäiskö teidän avata uusi ketju? vaikka 2010-luvun harhaluuloista?
Ai et ole kuullutkaan kolesterolin hapettumisesta ja antioksidanteista? Saitko kokonaiskolesterolin sitten kolmeen kuten on kuulemma "luonnollista" vaikkei sitä ole kenelläkään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Leipää piti syödä muistaakseni kuusi viipaletta päivässä jonkin suosituksen mukaan ja aamulla puuroa. Peruna oli terveellistä. Kyllä oli hiilarit kohdillaan.
Ja ihmiset olivat hoikkia!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rasva on haitallista ja erityisen vaarallista on kova rasva ja maitorasva.
Kovaa rasvaa pidetään edelleen haitallisena. Se on tutkittu juttu, eikä harhaluulo. Kasvirasva sen sijaan on terveellistä, mitä ei vielä tiedetty silloin.
Itse asiassa tuo maitorasvajuttu meni toisin päin. Äiti on kertonut, että 80-luvulla suositeltiin että lasten pitää juoda punaista maitoa. Kevytmaito tuli vasta 80-luvun lopulla suositukseksi.
En tiedä ketään, joka olisi lapsena juonut punaista maitoa. Koulussa oli tarjolla vain kevytmaitoa.
M48
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle (s.-85) annettiin vauvana hunajaa. Jos olin itkuinen, tutti kastettiin siihen ja tökättiin suuhun. Nykyäänhän hunajaa ei saisi antaa lainkaan ihan pienille lapsille ruokamyrkytysriskin vuoksi.
Kuulemma myös sokerivettä oli mummon suosituksesta annettu.
Muistan myös 90-luvun alusta, kuinka minua nuoremmilla sukulaislapsilla oli aina vauvana tuttipullossa mehua mukana.
Että näin. Teki varmaan hyvää hampaille jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sianlihaa ja järvikaloja ei saa koskaan syödä huonosti kypsennettynä - loisvaara.
Raa'n broilerin käsittelyssä huomioitava salmonellavaara.
Nämä ei ole pelkkiä uskomuksia, senkin hassuli:)
On ne osin pelkkiä uskomuksia. Kaikessa järvikalassa ei ole mitään loisvaaraa, vaan se on kalalajista kiinni. Esim. särkikaloista ei mitään ihmiseen tartu. Lihantarkastus on Suomessa niin hyvällä tolalla, että sikaa uskaltaa syödä raakanakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulemma myös sokerivettä oli mummon suosituksesta annettu.
Muistan myös 90-luvun alusta, kuinka minua nuoremmilla sukulaislapsilla oli aina vauvana tuttipullossa mehua mukana.Että näin. Teki varmaan hyvää hampaille jne.
Juuri luin artikkelin Helsingin Kätilöopistosta, ja siellä vielä 80-luvulle asti annettiin vauvoille lisäravinnoksi 5-prosenttista sokerivettä. Äiti sai vauvan imetettäväkseen tasan neljän tunnin välein, muuten ei vauvaa tavannutkaan vaan niitä pidettiin erillisessä lastehuoneessa lastenhoitajien hoidettavana. Ja siellä sitten annettiin se sokeriliemi.
Itse olen syntynyt 1963, ja hampaissa oli reikiä alle kouluikäisenä jo. Elin siinä uskossa, että kaikille joka tapauksessa jossain vaiheessa tulee tekohampaat, kuten vanhemmillanikin oli.
kasarilapsi kirjoitti:
Tää menee nyt ohi aiheen, mutta kun mietitään tuota, että miksi ennen oli vähemmän lihavia... Mulla on tuntuma, että ennen ruoka oli ennen kaikkea polttoainetta. Kotiruoka oli "perushyvää", mutta ei herkkua. Syötiin liha- tai kalakeittoa, jossa oli paljon perunaa ja porkkanaa, välillä iltapäiväruokana oli ruismarjapuuroa jne. Siis ihan oikeaa ruokaa, mutta ei niin hyvää, että sitä olisi tehnyt mieli ahmia. Nykyään ruokailusta on tehty tavallaan päivittäinen nautinto ja ihan arkena saattaa perheen iltapäiväruokana olla jotain tortilloja, kotitekoisia hampurilaisia jne. Ruoka on siis tosi hyvää ja sitä santsataan plus että annoskoot ovat jo lähtökohtaisestikin aika suuria.
Toinen juttu on sitten se jo moneen kertaan mainittu, että ennen lihaa, kalaa ym. oli aterialla vähemmän henkilöä kohti. Keittoruokia suosittiin, koska ne olivat riittoisia. Perunoita sai syödä niin paljon kuin jaksoi, mutta kastiketta piti säännöstellä, että riitti kaikille. Ja koska harva haluaa perunoita pelkästään syödä ähkyyn asti, niin annoskoko jäi maltilliseksi.
Joo, tässä on perää kyllä.
Tosin minä olin niitä onnettomia, joiden mielestä se perusruokakin oli herkkua (ja on edelleen). Ensimmäisiä muistojani jo ajalta ennen kouluikää on, kun äitini sanoi tekevänsä tänään lihakeittoa, ja kuinka vesi oikein herahti kielelle, sillä tykkäsin lihakeitosta. Samoin kun ekaluokalla koulussa oli hernekeittoa. Olinkin niitä harvoja lihavia tuohon aikaan, siis jo ihan pikkulapsena olin. Ei oltu ihan köyhiä niin kaipa noita keittoruokia + voileipiä sai syödä niin paljon kuin napa vetää. Ja tosiaan tuota marjapuuroa koulusta tultua välipalaksi, sitä sai kanssa miten paljon vain halusi, ja minähän halusin.
Säännöstely tuli sitten asiaan, jos oli esim. broileria (sitten kun sitä alkoi saada) tai kyljyksiä tai lihapullia. Niitä oli aina määräannos kaikille. Perunaa ja leipää sai syödä niin paljon kuin halusi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kasarilapsi kirjoitti:
Tää menee nyt ohi aiheen, mutta kun mietitään tuota, että miksi ennen oli vähemmän lihavia... Mulla on tuntuma, että ennen ruoka oli ennen kaikkea polttoainetta. Kotiruoka oli "perushyvää", mutta ei herkkua. Syötiin liha- tai kalakeittoa, jossa oli paljon perunaa ja porkkanaa, välillä iltapäiväruokana oli ruismarjapuuroa jne. Siis ihan oikeaa ruokaa, mutta ei niin hyvää, että sitä olisi tehnyt mieli ahmia. Nykyään ruokailusta on tehty tavallaan päivittäinen nautinto ja ihan arkena saattaa perheen iltapäiväruokana olla jotain tortilloja, kotitekoisia hampurilaisia jne. Ruoka on siis tosi hyvää ja sitä santsataan plus että annoskoot ovat jo lähtökohtaisestikin aika suuria.
Toinen juttu on sitten se jo moneen kertaan mainittu, että ennen lihaa, kalaa ym. oli aterialla vähemmän henkilöä kohti. Keittoruokia suosittiin, koska ne olivat riittoisia. Perunoita sai syödä niin paljon kuin jaksoi, mutta kastiketta piti säännöstellä, että riitti kaikille. Ja koska harva haluaa perunoita pelkästään syödä ähkyyn asti, niin annoskoko jäi maltilliseksi.
Ei tullut juurikaan lastenohjelmia, ei ollut kännyköitä eikä tabletteja joten lapset viuhtoivat iltaan asti ulkona. Aikuisetkin liikkuivat paljon, kun lumi tuli jokainen kynnelle kykenevä singahti hiihtoladulle.
Limsaa juotiin vain saunailtoina , karkkia oli pienemmissä pusseissa ja suppeampi valikoima.
Joo, oli semmoinen kuin karkkipäivä eli yleensä se saunapäivä. Nyt karkkipussit tuntuu olevan isompia, niitä on noin sataa eri lajia+ muut vaihtoehdot lisäksi ja tenavilla tuntuu olevan sekä passiiviset harrastukset (puhelin tai tabletti kourassa kaikkialla) että päivittäinen karkkitunti.
Milloin tuo karkkipäivä muuten oikein tuli?
Omassa lapsuudessani 70-luvulla aloin saada kouluikäisenä viikkorahaa, ja sen sain käyttää miten halusin ja milloin halusin. Lisää sain tienata ylimääräisillä kotitöillä, esim. tiskaamalla kun ei ollut tiskivuoroni. Paras kaveri tienasi keräämällä jätepaperia (silloin koululaiset kiertelivät ovelta ovelle sitä keräämässä). Kyllä me käytiin kioskilta ostamassa karkkia milloin haluttiin. Kioski oli luukkumallinen, ja tädin pöydällä oli edessä parikymmentä avolaatikkoa täynnä erilaisia viiden tai kymmenen pennin hintaisia karkkeja (alkuun taisi olla pennin nallekarkkeja myös). Siinä sitten pitkään ja hartaasti mietittiin, mitä otetaan. Mässytettiin pitkin viikkoa, ja hampaat sen mukaisessa kunnossa.
Myöhemmin yläasteella sitten kuukausiraha, ja kyllä siitä riitti ostaa suklpaapatukoita milloin mieli teki.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen syntynyt 1980 enkä tunnista puoliakaan tän ketjun jutuista.
Kyllä meillä oli erilaisia salaatteja, riisiä ja broileria, äidin tekemää hedelmärahkaa, leikkeleitä, perunaa eri muodossaan. Maito oli rasvatonta, pizzaa ei tehty vaan haettiin ravintolasta kotiin. Oli sitä ruskeaa kastikettakin joskus, mutta harvoin. Lihapullien kanssa mutsi teki kermakastikkeen.
Mausteita oli paljon enemmän kuin joku aromisuola ja pippuri.
Ihan peruslähiömuksu olen, äiti oli yh ettei siis oltu mitään varakkaita. En myöskään muista millään ruoka-aineella pelottelua tai uskomuksia.
Joo. Tässä on muistoja parin vuosikymmenen ajalta, ja ajat muuttuvat. Jos olet syntynyt 1980, omat muistosi ovat muisteltavan ajanjakson lopulta, jolloin tosiaan jo alkoi olla ravintoloita, joista saattoi hakea pizzaa. 70-luvun alussa ei ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen syntynyt 50-luvun puolivälissä kai aika hyvinvoivaan perheeseen, isä KTM ja äiti sairaanhoitaja. Ei meidän 60/70-lukujen ruokailu paljonkaan nykypäivän tavoista poikennut. Hedelmiä, marjoja ja muita kasviksia nautittiin päivittäin. Muistan senkin, että aivan 60-luvun alussa äitini syötti usein vauvaa banaanilla, josta hän lusikalla kuopi sopivia suupaloja. Olohuoneen pöydällä oli aina hedelmäkulho, josta sitten kehotettiin ottaamaan omenia, appelsiineja ja muita hedelmiä, välillä erilaisia pähkinöitäkin.
Samoin joskus 60-luvun puolivälissä tiedettiin, ettei voin ja eläinrasvojen kanssa kannata läträtä. Sydänongelmaista isoisääkin lääkäri silloin kehotti niitä välttämään. Vuonna 1968 uuteen asuntoon tuli pakastin, ja se täytettiin pääosin keräämillämme metsän ja puutarhan marjoilla, joita sitten pitkin talvea nautiskeltiin. Mehut ja hillot olivat omatekoisia, ei ostettu mitään kaupan vastaavia tuotteita. Ja karkkeja saatiin tosi harvoin, yleensä joku 20 pennin pikkurasia:)
Vähän ihmetyttää tämän ketjun harhaluulot ruoka-aineista, kun ainakin meidän perheessämme jo 60-luvulla noudatettiin suunnilleen nykysuositusen mukaista ruokavaliota. Eli tietoa terveellisestä ruokavaliosta oli tarjolla, mutta ehkä silloisia suosituksia ei oikein haluttu ottaa todesta. Ja taisi silloin olla jo meneillään se Puskan Pohjois-Karjala-projekti, jossa kansaa ohjeistettiin näihin terveempiin ruokailutapoihin.
Tämä vielä, vaikka menee vähän asian viereen: äitini antoi minulle jo 60-luvun loppupuolella ihan asiallista seksivalistusta, jota silloin 13-vuotiaana poikana vähän korvat punaisena kuuntelin. Kuitenkin olen hirveän kiitollinen valistuneelle äidilleni, jotta tällaisetkin opit kotoa sain, kun meidän poikien "keskusteluissa" oli lisääntymisasioista kaikenlaisia outojakin "totuuksia", jotka vieläkin hymyilyttävät:)
Kukkakaali piti keittää aina kokonaisena etikkavedessä ja ainakin kahdesti, jotta siinä olevat ötökät kuolivat.
Meni pitkälle aikuisuuteen, kun rohkenin ostaa ensimmäisen kukkakaalini: Huuhtelin vain paloitellut kukinnot ja yllätys, yllätys maistoin sitä ihan raakana. Oli hyvää, mutta pelkäsin, että sisuskaluistani ja kukkakaalista ryömii jokin kamala otus, mutta mitään ei tapahtunut. Nykyään vain huuhtelen kukkakaalin kukinnot kuten muutkin vihannekset ja wokkaan sitä.
En ole vielä lukenut koko ketjua, mutta muistan lapsuudesta 80-luvun lopulta ja kyllä vielä 90-luvultakin light tuotteiden ihannoinnin. Lienee alkanut 80-luvun aerobic-kiimassa. Muistan, miten peloteltiin kuinka monta sokeripalaa yhdessä jugurttipurkissa on ja kaikki, mikä oli "sokeriton" "vähärasvainen" tai mieluiten "rasvaton" oli hyvää ja tavoiteltavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sianlihaa ja järvikaloja ei saa koskaan syödä huonosti kypsennettynä - loisvaara.
Raa'n broilerin käsittelyssä huomioitava salmonellavaara.
Nämä ei ole pelkkiä uskomuksia, senkin hassuli:)
On ne osin pelkkiä uskomuksia. Kaikessa järvikalassa ei ole mitään loisvaaraa, vaan se on kalalajista kiinni. Esim. särkikaloista ei mitään ihmiseen tartu. Lihantarkastus on Suomessa niin hyvällä tolalla, että sikaa uskaltaa syödä raakanakin.
Suomalaisissa sioissa trikiinivaara on aika lailla nolla, mutta kun sitä sianlihaa tulee muualtakin...
Vierailija kirjoitti:
Pöydällä koko päivän pehmenevä voi jota levitettiin vaalealle höttöleivälle, päälle sai laittaa juustoa yhden viipaleen. Paistuvien vehnäjauhojen käry kun äiti teki ruskeaa kastiketta ja kattilassa mielettömän metakan säestämänä pomppivat perunat. Kiisseli joka oli niin makeaa että hampaita vihloi ja kasvatti inhottavan kuoren. Äidin leipomista pullista tehty pullamössö, eli kahviin upotettu pulla joka lusikoitiin suuhun .
Olen syntynyt 1980 ja lapsuuskotini oli vähävarainen, mutta nälkää ei nähty. Ehkä vähän yksipuolista mutta vatsat sai täyteen. Ja koulussa sai onneksi muutakin kuin ruskeaa kastiketta ja perunoita!
Olivatko vanhempasi nelikymppisiä sinut saadessasi? Tuo ruskea kastike ja perunat on niin kuin omasta kodista, äiti oli syntynyt -44.
N54
Kahvinjuonti tummentaa hiuksia. Varmaan joku vanhan kansan höspö hokema, mutta näin isäni tapasi sanoa minulle. Niinhän siinä kävi kun teininä aloitin kahvinjuonnin niin hiuksetkin tummui, mutta syy lienee muussa kun kahvin juonnissa :).
Siksi maailman lintukanta alkanut vähentyä huomattavasti, kun ihmiset alkaneet trendikkäästi syömään linnuille tarkoitettuja hyönteisiä!