Myyjä nöyryytti Maijan hääpukuliikkeessä kyyneliin asti

Nöyryytys?! Ei ei vaan rehellinen myyjä. Jokainen naisten vaatteita ostanut tietää sen kuinka niukka mitoitus niissä on. Ei tarvitse muuta kuin olla leveäharteinen/vähänkin ylipainoinen tai muuta vastaavaa. Saati sitten jotkut iltapuvut tai häämekot, siinä saa olla aikamoisen siro että niihin pystyy itsensä tunkemaan. 

Entäs sitten kun sitä ylipainoa on vähän runsaammin. Ei kannata odottaa löytävänsä sopivaa ihan joka liikkeestä, netistäkin olisi löytynyt varmasti plus mitoituksella olevia mekkoja helpommin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kehopositiivisuus tuntuu tarkoittavan vain ylipainoisuutta? Ei minun alipainoani (ollut miltei koko ikäni, ei syömishäiriötä) kommentoida positiivisesti?

"Söisit sinäkin kun oot niin laiha", noinhan voidaan sanoa muka sillä lailla "hyväntahtoisesti", mutta päinvastaista ei todellakaan ole soveliasta sanoa.

luiseva, poikamainen,"kuiva", riutunut....

Kaikenlaista saa kuulla.

"Kuihtunut" ja se sanotaan naureskellen. Olen sairas, se ei naurata minua.

"Lihoisit vähän niin saisit sinäkin tissit! Hahahhaha!" Ai, kiitos tiedosta. Noinhan se varmaan toimiikin.

Voi Maija Maija, minullekin on monet kerrat myyjä sanonut, että "en usko, että meillä on mitään sinun kokoistasi". Enkä ole mikään erityisen pieni, 158 cm ja 58 kg mutta lyhytraajaista ns. persjalkaista mallia. Suurin osa ns. normaalien mallistoista ei istu minulle, vaan olen niihin täysin väärän mallinen. Vähintään joutuisi lahkeita tai hihoja lyhentämään, vyötäröt on väärässä paikassa jne. 

Pitihän se otsikosta arvata, että kehopositiivisuus taasen. Miksi hääpukukaupat pitäisi olla täynnänsä jotain telttoja? Ne puvut maksaa aika lailla, ei niitä kukaan turhan päiten liikkeessään makuuta.

Vierailija kirjoitti:

Tuhannen taalan kysymys on: Mitä Maija sanoo asiakkaalle, joka tulee liikkeeseen sovittamaan pukua ja Maija näkee heti, ettei hänellä ole asiakkaalle sopivaa pukua?

Että tilaamme sinulle semmoisen?

Vierailija kirjoitti:

Mulle kävi täsmälleen samoin Prismassa viime kesänä. Katselin kivan näköisiä kukkamekkoja, kun ohi kävelevä myyjä totesi mulle pahoittelevaan sävyyn, ettei sieltä taida löytyä mun kokoa. Ja hän olikin ihan oikeassa. 36 oli suurin koko ja se oli mulle aivan liian väljä. En alkanut itkeä, vaikka olinkin vähän pettynyt:)

Mikset ottanut 34 tai 32? Katsoiko myyjä sua päästä jalkoihin vai totesiko ystävällisesti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle kävi täsmälleen samoin Prismassa viime kesänä. Katselin kivan näköisiä kukkamekkoja, kun ohi kävelevä myyjä totesi mulle pahoittelevaan sävyyn, ettei sieltä taida löytyä mun kokoa. Ja hän olikin ihan oikeassa. 36 oli suurin koko ja se oli mulle aivan liian väljä. En alkanut itkeä, vaikka olinkin vähän pettynyt:)

Ai että ihan täsmälleen samalla tavalla kävi?

Myyjä siis sanoi, että tästä kaupasta ei löydy sun kokoa?

Mahtaa olla sulla erikoinen koko, jos Prismasta ei löydy yhtään sulle sopivaa vaatetta.

Osaatko lukea? Hän totesi mulle, ettei kyseistä mekkoa löydy mun koossa. Ei itkuun purskahtanut nainenkaan mennyt hääpukuliikkeeseen etsimään itselleen telttaa, vaan jotakin nättiä ja sopivaa. Olin nimenomaan kiinnostunut tietystä mekosta, en koko Prisman valikoimasta. Ymmärsitkö nyt?:)

Sinä kerroit, että sinulle kävi täsmälleen samalla tavalla kuin naiselle, jolle oli sanottu, että "meidän kaupassa ei ole sinun kokoasi". Sitten kerroit jostain yksittäisestä mekosta.

Kävikö sinulle siis täsmälleen samalla tavalla vai sattuiko vaan niin että jostain mekosta ei ollut sun kokoa?

Älkää takertuko yksittäisiin sanoihin:) Mun äidinkieli on venäjä, joten mulla sekoittui jo vahingossa sanat suurin ja pienin. Liikkeessä kyseistä mekkoa ei ollut koossa 32/34, joten myyjä sanoi mulle ilman sovittamista, että koko 36 on mulle liian iso.

Voi Maija mielensäpahoittajaa. En ymmärrä ihmisiä, miksi syödä itsensä paksukaiseksi? Jos ei söisi liikaa, niin vaatteetkin mahtuisivat. Oma valinta, vaatii toki hieman itsehillintää ja viiysimistä pitää itsensä normaalipainoisena. Jos ei viitsi, niin turha itkeä jos joku sanoo totuuden. En jaksa näitä itsesäälisiä valaita.

En ymmärrä tätä kehopositiivisuuden haukkumista. Mitä se teidän p...rsettä kutittaa, jos joku on ylipainoinen mutta on kuitenkin sinut ittensä kanssa, eikä mollaa itteään? Miksi se oikeasti haittaa teitä? Lihavanko pitäs vaan haukkua itteään että hyi kun oon ruma läski! Kuka siitä hyötyy, ketä se palvelee?

Se laihduttaminen kun ei muutenkaan käy nopeasti, niin pitääkö koko sen ajan, kun on lihava, mutta yrittää laihduttaa, niin haukkua itseään, eikä saisi olla tyytyväinen itseensä? Vasta sitten kun kilot on kaikki karissu, niin saisi kehua itseään että olempas minä nyt kaunis ja ihana kun olen nyt normaalipainoinen? Mutta itseään ei tietenkään saa kehua ja olla ok oman kroppansa kanssa silloin kun on ylipainoinen?

Tai vaikka eläisi koko elämänsä enempi tai vähempi ylipainoisena, niin mitä sitten? Aika kurjaa on elämä jos kokoajan haukkuu itseään, vaan siksi, koska joidenkin takia ei saa missään nimessä olla kehopositiivinen.

Mutta laihahan kyllä saa olla kehopositiivinen. Laihan ei tarvitse lihottaa itseään, ei vaikka olisi oikeasti alipainoinen. Alipainoon ei puututa. Lihavuuteen puututaan aina. Lihavia haukutaan aina. 

Meni vähän ohi aiheen, mutta oli pakko..

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä tätä kehopositiivisuuden haukkumista. Mitä se teidän p...rsettä kutittaa, jos joku on ylipainoinen mutta on kuitenkin sinut ittensä kanssa, eikä mollaa itteään? Miksi se oikeasti haittaa teitä? Lihavanko pitäs vaan haukkua itteään että hyi kun oon ruma läski! Kuka siitä hyötyy, ketä se palvelee?

Se laihduttaminen kun ei muutenkaan käy nopeasti, niin pitääkö koko sen ajan, kun on lihava, mutta yrittää laihduttaa, niin haukkua itseään, eikä saisi olla tyytyväinen itseensä? Vasta sitten kun kilot on kaikki karissu, niin saisi kehua itseään että olempas minä nyt kaunis ja ihana kun olen nyt normaalipainoinen? Mutta itseään ei tietenkään saa kehua ja olla ok oman kroppansa kanssa silloin kun on ylipainoinen?

Tai vaikka eläisi koko elämänsä enempi tai vähempi ylipainoisena, niin mitä sitten? Aika kurjaa on elämä jos kokoajan haukkuu itseään, vaan siksi, koska joidenkin takia ei saa missään nimessä olla kehopositiivinen.

Mutta laihahan kyllä saa olla kehopositiivinen. Laihan ei tarvitse lihottaa itseään, ei vaikka olisi oikeasti alipainoinen. Alipainoon ei puututa. Lihavuuteen puututaan aina. Lihavia haukutaan aina. 

Meni vähän ohi aiheen, mutta oli pakko..

Kehopositiivisuus ei tarkoita vain painoa. Tiikerinraidat, riipputissit, jne.. niissä ei ole mitään vikaa.

Olisihan myyjä voinut olla asiakaspalvelun osaava ja sanoa ettå katsotaanpas ja sanoa sitten että sitä kokoa ei nyt löydy ja jos asiakas olisi kysynyt milloin niitä taas tulee niin vastannut että siitä ei ole tietoa

Ajatelkaa, vielä tulee päivä, kun hoikille sanotaan kaupan ovella, että meillä ei ole mitään sinun koossasi.

Vierailija kirjoitti:

Siis nyt mollataan nainen joka on aloittanut yrityksen pyörittämisen kun ei saanut/löytänyt palvelua erikoisliikkeestä?! Liikkeessä jossa pitäisi palvella ihminen kuin ihminen kokoon/väriin/ikään katsomatta. Olisiko saanut näpäyttää tummaihoista tai 78-vuotiasta morsianta? Tai pienikokoista, lyhytkasvuista, pyörätuolissa istuvaa? Kyllä menee kolttumyymälällä hyvin kun käännyttää jo eteisessä asiakkaat pilalle. Ei ole sillä yrittäjällä pikkurahan puutetta.

Nyt jutussa esiintyvä nainen on laajentanut bisnestään ja avannut kolmannen kivijalkamyymälän niin täällä lytätään sekin.

Väärin yritetty, läski!

Tämä niin helvetisti.

Onneksi Maija sisuuntui ja perusti oman yrityksen. Saipa tuo huono aspa itse näpäytyksen.

Kaunis nainen.

Vierailija kirjoitti:

Mitä muuta myyjä olisi voinut tehdä kuin kertoa, että Maijan kokoisia pukuja ei heillä myydä. Ja tosi asiassa on saattanut kertoa tämän aivan kohteliaasti ja pahoitellen mutta ylipainoinen on ottanut asian heti itseensä eikä edes muista iltapäivälehdille kertoessaan miten asia todellisuudessa ilmaistiin ja saattoipa siinä vähän liioitellakin jotta juttu olisi lehdille mehevämpi julkaista. Oikeasti tuollainen tilanne on aina varmasti myös myyjälle todella kiusallinen.

Jo ihan otsikon lukemalla arvaan tuon liikkeen. Todellakin se Töölössä sijaitseva.

Olen 155 cm ja hääpukua kävin tuolta aikanaan etsimässä. Omistaja huokaili heti alkuun että voi että olet pätkä.  "Mutta onneksi olet sentään hoikka"

"No, millaista olet ajatellut? Useimmat mallit kyllä kärsii kun noin paljon pitää lyhentää"

Se oli eka kauppa jossa käytiin ja teki mieli heittää kyllä siinä tilanteessa hanskat tiskiin. Kivan jutun ostamisesta tuli inhottava fiilis, että olen epäsopiva. Tämän kokemuksen jälkeen löysin hääpalstan "Jotain Sinistä" jossa sitten ko. paikan todellisuus kävikin hyvin ilmi.

Viimeisessä paikassa myyjä aloitti sillä, että hän ajattelisi minun väreihini sopivan tietynlainen valkoinen ja saako hän ehdottaa muutamaa erilaista mallia puvusta. Hän lähti heti etsimään vahvuuksiani ja sitä, mikä minulle sopisi parhaiten. Hän oli ensimmäinen, joka otti esim. tuon värisävyn esiin ja olikin siinä aivan oikeassa. Sovitin hyvin erityylisiä pukuja ja päädyin pukuun, joka ei vastannut sitä, mitä olin itse ennakkokaavailuissa ajatellut, koska siinä natsasi todella hienosti väri ja malli imarteli vartaloani. Meille tarjottiin lasilliset kuohuviiniä ja kahvia/teetä. Pieni juttu, mutta tuntui että olimme tervetulleita ja että myyjä halusi löytää juuri minulle sopivan puvun. Pukujen hinnoissa saatiin taatusti katteet lasilliselle kuoharia ja kupilliselle kahvia.

varmaan se toinen puoli tarinaa erilainen, maija kimpaantunu kun ei ole juuri hänelle,siis hänelle heti sopivaa seksikkäintä hääpukua valmiina. kyllähän nyt ois pitäny maijalle olla heti pari myyjää olla valmiudessa puvut esillä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle kävi täsmälleen samoin Prismassa viime kesänä. Katselin kivan näköisiä kukkamekkoja, kun ohi kävelevä myyjä totesi mulle pahoittelevaan sävyyn, ettei sieltä taida löytyä mun kokoa. Ja hän olikin ihan oikeassa. 36 oli suurin koko ja se oli mulle aivan liian väljä. En alkanut itkeä, vaikka olinkin vähän pettynyt:)

Ai että ihan täsmälleen samalla tavalla kävi?

Myyjä siis sanoi, että tästä kaupasta ei löydy sun kokoa?

Mahtaa olla sulla erikoinen koko, jos Prismasta ei löydy yhtään sulle sopivaa vaatetta.

Osaatko lukea? Hän totesi mulle, ettei kyseistä mekkoa löydy mun koossa. Ei itkuun purskahtanut nainenkaan mennyt hääpukuliikkeeseen etsimään itselleen telttaa, vaan jotakin nättiä ja sopivaa. Olin nimenomaan kiinnostunut tietystä mekosta, en koko Prisman valikoimasta. Ymmärsitkö nyt?:)

Sinä kerroit, että sinulle kävi täsmälleen samalla tavalla kuin naiselle, jolle oli sanottu, että "meidän kaupassa ei ole sinun kokoasi". Sitten kerroit jostain yksittäisestä mekosta.

Kävikö sinulle siis täsmälleen samalla tavalla vai sattuiko vaan niin että jostain mekosta ei ollut sun kokoa?

Älkää takertuko yksittäisiin sanoihin:) Mun äidinkieli on venäjä, joten mulla sekoittui jo vahingossa sanat suurin ja pienin. Liikkeessä kyseistä mekkoa ei ollut koossa 32/34, joten myyjä sanoi mulle ilman sovittamista, että koko 36 on mulle liian iso.

Vertaat jonkun kympin rievun ostamista supermarketista siihen, että mennään erikoisliikkeeseen ostamaan tyyliin keskimäärin tonnin morsiuspukua. Liikkeeseen, joka elää siitä, että morsiuspuku ostetaan kerran elämässä noin lähtökohtaisesti ja on ostos, joka jännittää ja tuo mukanaan odotuksia siitä, että siinä näyttää kauniilta ja sen ajattelee olevan elämys.

Tyyliin sama jos hautaustoimistossa sanottaisiin että sori, sun mies ei sovi näihin meidän ruumisarkkuihin.

Sanoisin, että tuollaista ostaessa on hiukan herkemmässä tilassa kuin tilanteessa, jossa ostaa ruokakaupasta kesämekkoa.

Vierailija kirjoitti:

varmaan se toinen puoli tarinaa erilainen, maija kimpaantunu kun ei ole juuri hänelle,siis hänelle heti sopivaa seksikkäintä hääpukua valmiina. kyllähän nyt ois pitäny maijalle olla heti pari myyjää olla valmiudessa puvut esillä

Eihän tuo ihminen ole edes mitenkään valtavan iso. Siis millään tavalla sairaalloisen lihava.

Kuvittelisi, että nykyisin ei hääpukukauppa kovin hyvin pärjää jos koot päättyvät kokoon 42. Esim. Johanna Lätin Morsmaikku tekee puvut mittatilauksena, eli minkä kokoinen tahansa kyllä saa esim. sieltä puvun.

Selkeästi isommille puvuille on kysyntää kun maijan yritys on Jyväskylän kokoisessa kaupungissa pärjännyt noin hyvin. Täällä ei yleensä pärjää kuin Prisma ja muut paikat joista saa boonusta. Jotain hän on tehnyt oikein. Ehkä osannut asiakaspalvelun perusteet?

Vierailija kirjoitti:

Tämä on mainos, "meiltä löytyy kehopositiivisimmällekin naiselle häikäisevän upea puku!".

Olen kokoa M. Voinko asioida tuossa liikkeessä ja kertoa hehkuttavani kehopositiivisuuden sanomaa? Vai onko tuo kehopositiivisuus pelkästään läskien juttu? Voiko laiha olla kehopositiivinen ja millaista kohtelua saa, jos s-kokoinen asioi tuossa liikkeessä ja kertoo olevansa kehopositiivinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle kävi täsmälleen samoin Prismassa viime kesänä. Katselin kivan näköisiä kukkamekkoja, kun ohi kävelevä myyjä totesi mulle pahoittelevaan sävyyn, ettei sieltä taida löytyä mun kokoa. Ja hän olikin ihan oikeassa. 36 oli suurin koko ja se oli mulle aivan liian väljä. En alkanut itkeä, vaikka olinkin vähän pettynyt:)

Ai että ihan täsmälleen samalla tavalla kävi?

Myyjä siis sanoi, että tästä kaupasta ei löydy sun kokoa?

Mahtaa olla sulla erikoinen koko, jos Prismasta ei löydy yhtään sulle sopivaa vaatetta.

Osaatko lukea? Hän totesi mulle, ettei kyseistä mekkoa löydy mun koossa. Ei itkuun purskahtanut nainenkaan mennyt hääpukuliikkeeseen etsimään itselleen telttaa, vaan jotakin nättiä ja sopivaa. Olin nimenomaan kiinnostunut tietystä mekosta, en koko Prisman valikoimasta. Ymmärsitkö nyt?:)

Sinä kerroit, että sinulle kävi täsmälleen samalla tavalla kuin naiselle, jolle oli sanottu, että "meidän kaupassa ei ole sinun kokoasi". Sitten kerroit jostain yksittäisestä mekosta.

Kävikö sinulle siis täsmälleen samalla tavalla vai sattuiko vaan niin että jostain mekosta ei ollut sun kokoa?

Älkää takertuko yksittäisiin sanoihin:) Mun äidinkieli on venäjä, joten mulla sekoittui jo vahingossa sanat suurin ja pienin. Liikkeessä kyseistä mekkoa ei ollut koossa 32/34, joten myyjä sanoi mulle ilman sovittamista, että koko 36 on mulle liian iso.

Vertaat jonkun kympin rievun ostamista supermarketista siihen, että mennään erikoisliikkeeseen ostamaan tyyliin keskimäärin tonnin morsiuspukua. Liikkeeseen, joka elää siitä, että morsiuspuku ostetaan kerran elämässä noin lähtökohtaisesti ja on ostos, joka jännittää ja tuo mukanaan odotuksia siitä, että siinä näyttää kauniilta ja sen ajattelee olevan elämys.

Tyyliin sama jos hautaustoimistossa sanottaisiin että sori, sun mies ei sovi näihin meidän ruumisarkkuihin.

Sanoisin, että tuollaista ostaessa on hiukan herkemmässä tilassa kuin tilanteessa, jossa ostaa ruokakaupasta kesämekkoa.

Ansaitsisit papukaijamerkin ilkeydestä:) Ehkäpä minäkin olisin halunnut näyttää nätiltä se kympin riepu ylläni, kunhan sitä olisi löytynyt vain sopivan pienessä koossa:)