Lue keskustelun säännöt.
Äidiksi 46-vuotiaana. Mitä mietteitä herättää teissä?
Kommentit (285)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksipäs ei, jos se on toivottu tilanne. Äitiys on ihanaa, kamalaa, jännittävää, tylsää, kiukkua, onnea, pelkoa, rohkeutta. Jos sallit nämä tunteet itselläsi, Äitiys on parasta.
Vierailija kirjoitti:
Yhdellä lapsuuden kaverilla oli vanhat vanhemma ja häpesi asiaa. Onhan se outoa, että lapsi pääsee ripille, kun vanhemmat jäävät eläkkeelle.
teini, joka häpeää vanhempaansa.. voi miten uutta.
Mä häpesin omia vanhempiani, koska olivat niin vanhoja. Ja äiti oli siis 30 v ja korkeakoulutettu kun mä synnyin. Muitten koulukavereitten äidit olivat selvästi nuorempia.
Eli joo, vanhempia voi hävetä minkä syyn tahansa takia. Yhden äiti on liian lihava, toisen liian vanha, kolmannen liian köyhä ja neljännen tyhmä ja kouluttamaton.
Mä itse sain ainokaiseni 41-vuotiaana. Yli nelikymppisyydessä oli hyvät ja huonot puolensa: talous on vakaalla pohjalla, jaksaminen ok ja järkeä päässä ihan erilailla kuin parikymppisenä. Huonona puolena se, että turvaverkot aika ohuet, kun isovanhemmista 1/4 enää elossa.
Eniten rasittaa kuitenkin se, että on ihan eri levelillä kuin lapsen kavereiden vanhemmat, ikäeroa on kuitenkin yhden sukupolven verran. Ikäero näkyy kasvatuksessa, siinä, miten ulkona oon monista jutuista, esim peleistä, ja vaikka ihan asenteissa. Musta tää ongelma on kuitenkin sen verran pieni, ettei tämän takia kannata lapsia tekemättä jättää, keski-ikäinen pärjää äitinä ja vanhempana oikein hyvin!
Jos on paukkuja, raskaus onnistuu ja haluat sitä itse kovasti, niin mikä ettei 👍 Kun jotain haluaa, silloin ne raskaatkin jutut kestää paremmin.
Meillä mies haluaisi toisen lapsen, mutta minä olen jo 43 ja ajatus raskauden rasituksista, synnytyksestä ja vauva-ajan (ja mahdollisen raskausajan) valvomisesta kauhistuttaa. Eka lapsi nyt 9-vuotias ja nautin hänen seurastaan, jutuistaan ja oivalluksistaan suunnattomasti. Ottaisin mielelläni lisää lapsia jos ei tarvitsisi käydä läpi sitä mitä nainen lasta hankittaessa joutuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos äiti on terve ja muutenkin kaikinpuolin hyvinvoiva, niin eipä siinä sitten mitään muuta kuin onnea matkaan! Oma äitini sai minut, ainokaisensa, n. 44 ja puoli vuotiaana ja "luomusti". Vuosi oli 1968 ja joutui viettämään loppuraskausaikaa sairaalassa ja synnyin sektiolla, mutta muuten kaikki meni hyvin. Ainoa valitettava puoli koko asiassa oli se, että jouduin hautaamaan hänet, kun olin 26-vuotias... RIP rakas äiti!
Oma ainokainen syntyi, kun olin 42. Mikä se ajallaan lapset saamisjuttu on? Luuleko joku lapsellisesti, että kaikilla on se ylellisyys suunnitella ja valita. Itse valitsi ensimmäisen aviomiehen siten, että hyvä mies, mutta sairasteli ja kuoli nuorena. Vielä kävi tuuria ja löysin lähempänä neljääkymppiä uuden, jonka kanssa sain lapsen. Olisi ollut todella raskasta siihen ensimmäiseen liittoon olla vielä lapsikin, joka olisi jäänyt isättömäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tytär sai juuri esikoisensa 40- vuotiaana. Kyllä yövalvomiset ym tuntuvat hänellä paljon rankempina kuin nuorilla äideillä.
35- vuotiaita äitejä pidetään jo geriatrisina synnyttäjinä.
Käyttäjä5697 kirjoitti:
Tytär sai juuri esikoisensa 40- vuotiaana. Kyllä yövalvomiset ym tuntuvat hänellä paljon rankempina kuin nuorilla äideillä.
35- vuotiaita äitejä pidetään jo geriatrisina synnyttäjinä.
Neuvolan mukaan 45 -vuotiaat ovat vasta sen verran vanhoja, ettäpitää seuloa tarkemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma ainokainen syntyi, kun olin 42. Mikä se ajallaan lapset saamisjuttu on? Luuleko joku lapsellisesti, että kaikilla on se ylellisyys suunnitella ja valita. Itse valitsi ensimmäisen aviomiehen siten, että hyvä mies, mutta sairasteli ja kuoli nuorena. Vielä kävi tuuria ja löysin lähempänä neljääkymppiä uuden, jonka kanssa sain lapsen. Olisi ollut todella raskasta siihen ensimmäiseen liittoon olla vielä lapsikin, joka olisi jäänyt isättömäksi.
42 on yleinen yläikäraja lapsertomuushoitoihin. varmaan hyvästä syystä.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole lapselle sitten kauhean kivaa, että kun itse on 30 niin äiti on melkein 80.
Niin, elämässä pitää aina kaiken olla kivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma ainokainen syntyi, kun olin 42. Mikä se ajallaan lapset saamisjuttu on? Luuleko joku lapsellisesti, että kaikilla on se ylellisyys suunnitella ja valita. Itse valitsi ensimmäisen aviomiehen siten, että hyvä mies, mutta sairasteli ja kuoli nuorena. Vielä kävi tuuria ja löysin lähempänä neljääkymppiä uuden, jonka kanssa sain lapsen. Olisi ollut todella raskasta siihen ensimmäiseen liittoon olla vielä lapsikin, joka olisi jäänyt isättömäksi.
42 on yleinen yläikäraja lapsertomuushoitoihin. varmaan hyvästä syystä.
Mikäs on biologinen luonnollinen yläraja lapsen saamiseen? Aivan. Siihenkin on syynsä.
Herättää ajatuksen, että paljon onnea!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma ainokainen syntyi, kun olin 42. Mikä se ajallaan lapset saamisjuttu on? Luuleko joku lapsellisesti, että kaikilla on se ylellisyys suunnitella ja valita. Itse valitsi ensimmäisen aviomiehen siten, että hyvä mies, mutta sairasteli ja kuoli nuorena. Vielä kävi tuuria ja löysin lähempänä neljääkymppiä uuden, jonka kanssa sain lapsen. Olisi ollut todella raskasta siihen ensimmäiseen liittoon olla vielä lapsikin, joka olisi jäänyt isättömäksi.
42 on yleinen yläikäraja lapsertomuushoitoihin. varmaan hyvästä syystä.
Ihan luomuna moni 40+ äiti lapsensa saa. Niin minäkin.
Käyttäjä5697 kirjoitti:
Tytär sai juuri esikoisensa 40- vuotiaana. Kyllä yövalvomiset ym tuntuvat hänellä paljon rankempina kuin nuorilla äideillä.
35- vuotiaita äitejä pidetään jo geriatrisina synnyttäjinä.
No onpas päästänyt itsensä rapakuntoon nuorena. Itse olen saanut ekan lapsen 26 v ja vikan yli 40 v ja minulla valvominen oli paljon helpompaa yli 4-kymppisenä.
35 v ei ole geriatrian synyttäjä. Ei minuakaan kohdeltu mitenkään eri tavoin ikäni puolesta.
Mikäs tuossa, onnea raskaudesta ❤️ Toki yövalvomiset ois voineet olla kakskymppisenä helpompia, mutta ei se lapsi kovin montaa vuotta joka yö heräile. T: toinen nelikymppinen äiti
Vierailija kirjoitti:
Myöhäisessä vaiheessa saa lapsen, mutta mikäs siinä. Lapsesta tulee kyllä ihminen siinä missä nuorempien äitienkin lapsista
Miksi tunnen oloni jokseenkin häkeltyneeksi~ tyrmistyneeksi~huvittuneeksi tämän kommentin jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma ainokainen syntyi, kun olin 42. Mikä se ajallaan lapset saamisjuttu on? Luuleko joku lapsellisesti, että kaikilla on se ylellisyys suunnitella ja valita. Itse valitsi ensimmäisen aviomiehen siten, että hyvä mies, mutta sairasteli ja kuoli nuorena. Vielä kävi tuuria ja löysin lähempänä neljääkymppiä uuden, jonka kanssa sain lapsen. Olisi ollut todella raskasta siihen ensimmäiseen liittoon olla vielä lapsikin, joka olisi jäänyt isättömäksi.
42 on yleinen yläikäraja lapsertomuushoitoihin. varmaan hyvästä syystä.
Ihan luomuna moni 40+ äiti lapsensa saa. Niin minäkin.
Sama täällä. Kuten kumpikin Isoäitini, kaksi tätiäni ja 4 ystävääni.
Olen 44 ja lapseni ovat aikuisia. Lapset kannattaa tehdä ajallaan.