Äidiksi 46-vuotiaana. Mitä mietteitä herättää teissä?

Miten muuten luulette, ettei 46-vuotias pysty hoitamaan raskautta ja synnytystä, koska paljon vanhemmatkin hoitavat näitä asioita esimerkiksi sijaissynnyttäjät.

Omat lapset syntyivät kun olin 39 ja 41, kälyni oli 45 kun sai vauvan. Kaikki lapset jo aikuisia tai aikuistumassa. Ja se että kälyni on 65 kun lapsi 20, so what.

Kun ei kukaan nuorikaan äiti voi luvata että elää edes niin kauan että lapsi oppii kävelemään.

Serkkuni kuoli 35-vuotiaana, lapsensa silloin 7v, 5v, ja 1v.

Toivottavasti saat vauvan Ap.

nosto

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma mielipide on että liian vanha, todennäköisyydet kuolla tai sairastua vakavasti ennen kuin lapsi on aikuinen on mielestäni liian suuri. Lisäksi riskit kasvavat raskauteen liittyen. Jokainen tehköön muuten kuten parhaaksi näkee.

Kuinka moni 46-vuotias oikeasti on kovin sairas, jos hoitaa itseään ja terveyttään.  Elämä on täynnä riskejä.

Ei kai sitä kukaan kielläkään että elämä on täynnä riskejä. Puhun nyt todennäköisyyksistä. Ja kuten sanoin tämä oli minun mielipiteeni, en tuomitse ketään vaan kirjoitin että kukin tehköön kuten parhaaksi näkee.

Yhdellä lapsuuden kaverilla oli vanhat vanhemma ja häpesi asiaa. Onhan se outoa, että lapsi pääsee ripille, kun vanhemmat jäävät eläkkeelle. 

Mun rehellinen mielipide on, että vaikka ap olisi 100-vuotias niin hänen lisääntymisensä ei kuulu ulkopuolisille. Miten noin henkilökohtaista päätöstä voi ikinä kukaan ulkopuolinen tulla kommentoimaan? Sehän tarkoittaa, että kommentoija ajattelee olevansa taho joka pystyy kertomaan kenen on sopivaa lisääntyä. Se taas että ajattelee itsestään noin ei ole minusta tervettä.

Jos ikä on este lapsen saamiselle koska ”lapsi kärsii kun on 20v ja vanhempi on 60v” niin mites kaikki muut tekijät? Minä kärsin lapsena siitä että äitini oli lihava. Häpesin koulukavereideni edessä. Pitääkö lihavien lisääntyminen kieltää, kun minäkin tästä lapsena kärsin? Jos 60-vuotias äiti on ihmisen isoin ongelma parikymppisenä niin kyllä on hyvän elämän elänyt.

Eikö sitä voinut aikasemmin ajatella? Mä päätin aikoinaan, että mun lapsiluku on täynnä ennenku täytän 30. Nyt ne on jo aikuisia, mutta en itekkää oo viälä vanha. En jaksaisi enää pikkulapsi-arkea, mutta lapsenlapsia hoidan mielelläni.

Mielestäni olet liian vanha saamaan vauvan, mutta toisaalta eipä se mun tai kenenkään muunkaan asia ole. Jos itse olet tyytyväinen niin sehän se tärkeintä. Omat lapseni ovat 26, 23 ja 18 kun olen itse 46v.

Vierailija kirjoitti:

Mun rehellinen mielipide on, että vaikka ap olisi 100-vuotias niin hänen lisääntymisensä ei kuulu ulkopuolisille. ...

Ei kuulukaan, mutta ap kysyi mielipiteitä asiaan. Ja minun mielipide on, että tuo on epäluonnolista ja minusta järkkyä, mutta kuten totesitkin, ei mitenkään minun asia. 

En nää ongelmaa! Pahimmat kromosomiviat nyt näkyy yhdistelmäseulassa ja rakenneultrassa.

Mun äiti oli 42 kun synnyin ja 44 kun pikkuveli syntyi. Toki nyt äiti on jo 66v kun mä oon itse 24v, mutta ei se haittaa! Vanhemmat on eläkkeellä ja viettelevät mökillä aikaa. Nyt jos haluaisin oman lapsen hankkia niin ois hoitajia kun eivät oo työelämässä. Toki jostain näkemyksistä huomaa, että suhtautuminen on vanhanaikaista :) Mutta just se että talous ollu kunnossa, ei oo oltu mitään vahinkolapsia tai ei oo ollu vanhemmilla mitään nuoruuden hömpötyksiä mitkä ois haitannu meidän kasvatusta. Päin vastoin oli halunnut lasta niin pitkään (mutta mun vanhemmat tapas toisensa niin vanhana ettei aiemmin siksi olleet hankkineet), että varmasti oli kaikki "kunnossa" siinä mielessä lasten tuloa varten.

Toki siitä ei voi olla takuita, että raskautuminen onnistuu tuossa iässä. Meilläkin vanhemmat kävi hedelmöityshoidot läpi.

Mutta anna mennä! Uskon, että monessa suhteessa vanhemmat vanhemmat (:D) on parempi juttu kuin nuoret joilla menojalka vielä vipattais.

Minä en uskaltanut edes nuorenakaan lisääntyä. Synnytyskivut ovat infernaalisia.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni olet liian vanha saamaan vauvan, mutta toisaalta eipä se mun tai kenenkään muunkaan asia ole. Jos itse olet tyytyväinen niin sehän se tärkeintä. Omat lapseni ovat 26, 23 ja 18 kun olen itse 46v.

Mutta miks pilata nuoruus lapsilla kun ne voi hankkia vanhempanakin. Ite oon 25v ja huhhuh nyt jos ois 5-vuotias kakara niin ois kyllä elämä menny aikalailla hukkaan. Miten ois tässä opiskellu mm yliopistotutkinnon rääkyvän vauvan kanssa D:

Vierailija kirjoitti:

Yhdellä lapsuuden kaverilla oli vanhat vanhemma ja häpesi asiaa. Onhan se outoa, että lapsi pääsee ripille, kun vanhemmat jäävät eläkkeelle. 

Oletko ylipainoinen? Jos olet, niin toivottavasti et saa lapsia. Olisihan se outoa, kun lapsi joutuisi rippijuhlissaan häpeämään sinun ulkomuotoasi. Ajattele lastasi!

Äidiksi 53-vuotiaana:

Vierailija kirjoitti:

Sä olet 66, kun lapsesi on 20.

Et ehkä koskaan näe lapsenlapsiasi.

Toivon kaiken menevän hyvin.

Tämä. Aivan hemmetin itsekästä, anteeksi vaan. Yksi tuttu nainen on käynyt kaikki läheiset miehet läpi ja koittanut painostaa mukaan lapsentekoprojektiinsa "kaverivanhemmaksi". Viidenkympin lähestyessä viimein hoitojen tuloksena tärppäsi. Lapsi syntyi ennen aikojaan ja on sairas ja kärsinyt. Eniten silti lapsen puolesta harmittaa se kun hän on syntynyt tehdäkseen äitinsä viimein onnelliseksi. Lapsen elämän pitäisi olla arvokas sellaisenaan, ei äidin pelastuksena henkisiltä ongelmiltaan.

Vierailija kirjoitti:

Mikä ettei. Terveyttään hyvin ylläpitävä 46-vuotias jaksaa lapsen siinä missä nuorempikin. 

Terveys ei aina ole oma valinta, vaikka nykyään niin halutaan usein uskotella.

Huh, en kyllä jaksaisi millään enää niitä yövalvomisia, vaikka olenkin terve ja hyväkuntoinen.

Säälittää se lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sä olet 66, kun lapsesi on 20.

Et ehkä koskaan näe lapsenlapsiasi.

Toivon kaiken menevän hyvin.

Suhteutettuna, oma isäni on 67, itse olen 30. En kyllä tunnista eroa siihen, jos olisin nyt vasta 20. Enkä myöskään siinä, että suru olisi pienempi tai siurempi, jos menettäisin isäni itse ollessani 40- vuotias 50- vuoden sijaan.

No, minulla on ollut onni 'omistaa' neljä hyväkuntoista isovanhempaa lapselleni, lapsen serkut ovat myös samaa ikäluokkaa. Olisin ollut lapsen puolesta pettynyt jos ei mulla olisi lapselle tarjota laajennettua perhettä. Samoin toivon itse olevani vielä aktiivisessa kunnossa jos/kun lapseni saa perhettä. Olen alle 60v jos lapseni perheellistyy keskimääräisen ikäisenä. Toivon tietenkin kovasti, että pääsisin mummuksi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sä olet 66, kun lapsesi on 20.

Et ehkä koskaan näe lapsenlapsiasi.

Toivon kaiken menevän hyvin.

Suhteutettuna, oma isäni on 67, itse olen 30. En kyllä tunnista eroa siihen, jos olisin nyt vasta 20. Enkä myöskään siinä, että suru olisi pienempi tai siurempi, jos menettäisin isäni itse ollessani 40- vuotias 50- vuoden sijaan.

No, minulla on ollut onni 'omistaa' neljä hyväkuntoista isovanhempaa lapselleni, lapsen serkut ovat myös samaa ikäluokkaa. Olisin ollut lapsen puolesta pettynyt jos ei mulla olisi lapselle tarjota laajennettua perhettä. Samoin toivon itse olevani vielä aktiivisessa kunnossa jos/kun lapseni saa perhettä. Olen alle 60v jos lapseni perheellistyy keskimääräisen ikäisenä. Toivon tietenkin kovasti, että pääsisin mummuksi!