Lue keskustelun säännöt.
Äidiksi 46-vuotiaana. Mitä mietteitä herättää teissä?
Kommentit (285)
Vierailija kirjoitti:
Tässä 9000 asukkaan kaupungissa tiedän nyt tällä hetkellä 27 lasta, joita hoitaa isovanhempi. 16 lapsen tapauksessa molemmat vanhemmat kuolleet, loput sijoitettuna. Hyvin jaksavat! Muutama heistä on nyt jopa yli 70 ja sijoitettu lapsenlapsi teini-ikäinen. He kyllä jaksavat, laiskat av-mammat eivät :D
Näitä järjestelyjä on paljon, niistä ei vain puhuta.
Asutkohan samassa kaupungissa kuin minä. Hoitelen täällä lapsenlasta ja nuo luvut näyttävät niin tutulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen että miksi ihmeessä. Kun itse olen 46v on nuorempi lapsi täyttänyt just 18 ja itse ajattelin matkustella ja elää ihan itselleni! Joku vauva vielä siihen niin ei ei... ei ei.
Minäkin ajattelin niin, kunnes oma pieni lapsenlapseni tarvitsi kodin. Niin sitten 45- vuotiaana aloin pienen vauvan äidiksi. Päivääkään en ole katunut. Nyt lapsi on jo teini ja kaiholla muistelen vauva- aikaa ja pikkulapsiaikaa. Ei tietenkään verrattavissa siihen, että tietoisesti olisin hankkinut lapsen. Haluan vaan muistuttaa, että ei kannata kovin ylimielisesti julistaa, että ei enää vauvoja minulle.
Ai se on ylimielistä ettei halua enää viiskymppisenä tehdä lasta? :,D okei.. selvä homma.
Se on ylimielistä, että pitää varmana sitä ettei vauvaa enää perheeseen tule. Tietenkin on myös itsekkäitä ihmisiä, jotka eivät edes omia läheisiään auta.
Voi hyvä luoja. Kuinka monta tapausta tiedät joissa oma lapsi on kuollut kun hänen lapsensa on vauva ja menee näin ollen isovanhemmille asumaan? Jep, aika marginaali tapauksia, ei tullut mieleen kirjoittaa kaikkia erityistapauksia, pahoita siitä nyt sitten mielesi!
Ei minun lapseni ole kuollut. Ja kyllä tiedän paljon omaa lastenlasta tai - lapsia hoitavia isovanhempia. Meitä on tässä maassa oikeasti paljon.
Kun et kerran ymmärrä lukemaasi, tässä rautalangasta: MINÄ EN HALUA TULLA RASKAAKSI TAI SAADA ENÄÄ 46 VUOTIAANA OMAA VAUVAA ASUMAAN MINUN KOTIINI, JOSTA MINÄ ÄITINÄ OLEN PÄÄASIASSA VASTUUSSA.
Vierailija kirjoitti:
Tässä 9000 asukkaan kaupungissa tiedän nyt tällä hetkellä 27 lasta, joita hoitaa isovanhempi. 16 lapsen tapauksessa molemmat vanhemmat kuolleet, loput sijoitettuna. Hyvin jaksavat! Muutama heistä on nyt jopa yli 70 ja sijoitettu lapsenlapsi teini-ikäinen. He kyllä jaksavat, laiskat av-mammat eivät :D
Näitä järjestelyjä on paljon, niistä ei vain puhuta.
Jos et ymmärrä mitä eroa on sillä, että oman lapsen kuollessa ottaa lapsenlapsen luokseen jottei tämä joudu tuntemattomille asumaan tai se että tarkoituksella tekee vielä itselleen vauvan, niin hankalaa on kyllä elämäsi.
Jotenkin kyllä vaikuttaa, että täällä on aika mukavuuden haluista porukkaa. Vedotaan ties mihin, ettei tarvitsisi lapsia hankkia, jos tulisi raskaaksi 46-vuotiaana. Niin tosiaan monen nuorena lapsen saaneen lapset ovat sijoitettuina isovanhempien luo, jotka voivat olla runaasti yli 40-vuotta, vieläpä yli 60. Hekin jaksavat eli kyllä sitä joutuu venymään, kun tosi paikka tulee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen että miksi ihmeessä. Kun itse olen 46v on nuorempi lapsi täyttänyt just 18 ja itse ajattelin matkustella ja elää ihan itselleni! Joku vauva vielä siihen niin ei ei... ei ei.
Minäkin ajattelin niin, kunnes oma pieni lapsenlapseni tarvitsi kodin. Niin sitten 45- vuotiaana aloin pienen vauvan äidiksi. Päivääkään en ole katunut. Nyt lapsi on jo teini ja kaiholla muistelen vauva- aikaa ja pikkulapsiaikaa. Ei tietenkään verrattavissa siihen, että tietoisesti olisin hankkinut lapsen. Haluan vaan muistuttaa, että ei kannata kovin ylimielisesti julistaa, että ei enää vauvoja minulle.
Ai se on ylimielistä ettei halua enää viiskymppisenä tehdä lasta? :,D okei.. selvä homma.
Se on ylimielistä, että pitää varmana sitä ettei vauvaa enää perheeseen tule. Tietenkin on myös itsekkäitä ihmisiä, jotka eivät edes omia läheisiään auta.
Voi hyvä luoja. Kuinka monta tapausta tiedät joissa oma lapsi on kuollut kun hänen lapsensa on vauva ja menee näin ollen isovanhemmille asumaan? Jep, aika marginaali tapauksia, ei tullut mieleen kirjoittaa kaikkia erityistapauksia, pahoita siitä nyt sitten mielesi!
Ei minun lapseni ole kuollut. Ja kyllä tiedän paljon omaa lastenlasta tai - lapsia hoitavia isovanhempia. Meitä on tässä maassa oikeasti paljon.
Kun et kerran ymmärrä lukemaasi, tässä rautalangasta: MINÄ EN HALUA TULLA RASKAAKSI TAI SAADA ENÄÄ 46 VUOTIAANA OMAA VAUVAA ASUMAAN MINUN KOTIINI, JOSTA MINÄ ÄITINÄ OLEN PÄÄASIASSA VASTUUSSA.
Mitä luulet ketä kiinnostaa sun mouhaus? Ei ketään. Ole siellä uniikki lumihiutale ja luule että just sun mielipide on kaikkien mielenkiinnon kohteena. Vaikutat pubi-Pirkolta jolla välit omiin lapsiinkin poikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en enää jaksaisi. Olen samanikäinen ja lapseni on 11v.
Ota huomioon, että 46-vuotias ensisynnyttäjä on saanut nukkua ja levätä 11 viime vuoden ajan omaan tahtiinsa ja virkistää itseään kaikin mahdollisin keinoin, mutta sinun on pitänyt "väsyttää itseäsi lapsella" se samainen aika. Ei ihmekään että sinua väsyttää. Jos et olisi koskaan saanut lasta tähän mennessä, saattaisit hyvinkin tuntea olosi virkeämmäksi.
Yksi näkökulma asiaan vaan, ei ole kettuilua. Ymmärrän toki myös sinunkin näkökulmasi.
Asia vaan ei ole noin yksioikoinen. Vaikka kuinka lepäisit alle nelikymppisenä, ei se fyysinen kunto ole sen parempi sitten viisikymppisenä. Raaka totuus, että alamäki alkaa jo paljon aiemmin. Toki voi ja pitääkin pitää itsestään huolta, mutta viisikymppinen ei vaan millään ole samassa kunnossa kuin 25-vuotias. Ikää myöden myös riskit kaikenlaisiin sairauksiin kasvaa vaikka kuinka huolehtisi itsestään. Esi erkiksi ystävälläni nyt sydänkohtaus näin 58-vuo`tiaana; hoikalla, urheilevalla ja terveellisesti syövällä... lapsi olisi nyt vasta 12-vuotias, jos 46-vuotiaana olisi alkunsa saanut.
Mun yksi tuttu odotti lasta 30-vuotsaana ja sai odottaessa aivoinfarktin. Lapsi leikattiin pois ja lasta hoiti muut kuin äiti. Äiti menetti jopa puhekykynsä. Onhan näitä tapauksia nuoremmillakin.
Jotkut alle 40-vuotiaatkin sydäninfarktin.[/
Jos osaisit lukea ajatuksella, olisit huomannut, että riskit kasvavat iän myötä. Kuinka moni kolmikymppinen saa infarktin? Entä kuinka moni kuusikymppinen? Niinpä...!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen että miksi ihmeessä. Kun itse olen 46v on nuorempi lapsi täyttänyt just 18 ja itse ajattelin matkustella ja elää ihan itselleni! Joku vauva vielä siihen niin ei ei... ei ei.
Minäkin ajattelin niin, kunnes oma pieni lapsenlapseni tarvitsi kodin. Niin sitten 45- vuotiaana aloin pienen vauvan äidiksi. Päivääkään en ole katunut. Nyt lapsi on jo teini ja kaiholla muistelen vauva- aikaa ja pikkulapsiaikaa. Ei tietenkään verrattavissa siihen, että tietoisesti olisin hankkinut lapsen. Haluan vaan muistuttaa, että ei kannata kovin ylimielisesti julistaa, että ei enää vauvoja minulle.
Ai se on ylimielistä ettei halua enää viiskymppisenä tehdä lasta? :,D okei.. selvä homma.
Se on ylimielistä, että pitää varmana sitä ettei vauvaa enää perheeseen tule. Tietenkin on myös itsekkäitä ihmisiä, jotka eivät edes omia läheisiään auta.
Voi hyvä luoja. Kuinka monta tapausta tiedät joissa oma lapsi on kuollut kun hänen lapsensa on vauva ja menee näin ollen isovanhemmille asumaan? Jep, aika marginaali tapauksia, ei tullut mieleen kirjoittaa kaikkia erityistapauksia, pahoita siitä nyt sitten mielesi!
Ei minun lapseni ole kuollut. Ja kyllä tiedän paljon omaa lastenlasta tai - lapsia hoitavia isovanhempia. Meitä on tässä maassa oikeasti paljon.
Kun et kerran ymmärrä lukemaasi, tässä rautalangasta: MINÄ EN HALUA TULLA RASKAAKSI TAI SAADA ENÄÄ 46 VUOTIAANA OMAA VAUVAA ASUMAAN MINUN KOTIINI, JOSTA MINÄ ÄITINÄ OLEN PÄÄASIASSA VASTUUSSA.
Mitä luulet ketä kiinnostaa sun mouhaus? Ei ketään. Ole siellä uniikki lumihiutale ja luule että just sun mielipide on kaikkien mielenkiinnon kohteena. Vaikutat pubi-Pirkolta jolla välit omiin lapsiinkin poikki.
Juujuu kyllä se on niin ylimielistä ettei väen väkisin yritä tehdä lasta vielä viiskymppisenä ;) vain palstajuttuja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksaisi... Olen nyt 43-vuotias ja nuorimmainen on 9-vuotias, vanhemmat jo 15- ja 17-vuotiaita. Olen monesti miettinyt, että olen onnellinen, että sain lapset "aikanaan", kun oli nuori ja jaksava. Kuopuksen sain 34-vuotiaana ja koin jo silloin olevani "vanha" tai ainakin raskaus tuntui jo silloin enemmän kropassa.
Vaikka lapsista tykkään aivan valtavasti niin enää en alkaisi tekemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en enää jaksaisi. Olen samanikäinen ja lapseni on 11v.
Ota huomioon, että 46-vuotias ensisynnyttäjä on saanut nukkua ja levätä 11 viime vuoden ajan omaan tahtiinsa ja virkistää itseään kaikin mahdollisin keinoin, mutta sinun on pitänyt "väsyttää itseäsi lapsella" se samainen aika. Ei ihmekään että sinua väsyttää. Jos et olisi koskaan saanut lasta tähän mennessä, saattaisit hyvinkin tuntea olosi virkeämmäksi.
Yksi näkökulma asiaan vaan, ei ole kettuilua. Ymmärrän toki myös sinunkin näkökulmasi.
Asia vaan ei ole noin yksioikoinen. Vaikka kuinka lepäisit alle nelikymppisenä, ei se fyysinen kunto ole sen parempi sitten viisikymppisenä. Raaka totuus, että alamäki alkaa jo paljon aiemmin. Toki voi ja pitääkin pitää itsestään huolta, mutta viisikymppinen ei vaan millään ole samassa kunnossa kuin 25-vuotias. Ikää myöden myös riskit kaikenlaisiin sairauksiin kasvaa vaikka kuinka huolehtisi itsestään. Esi erkiksi ystävälläni nyt sydänkohtaus näin 58-vuo`tiaana; hoikalla, urheilevalla ja terveellisesti syövällä... lapsi olisi nyt vasta 12-vuotias, jos 46-vuotiaana olisi alkunsa saanut.
Mun yksi tuttu odotti lasta 30-vuotsaana ja sai odottaessa aivoinfarktin. Lapsi leikattiin pois ja lasta hoiti muut kuin äiti. Äiti menetti jopa puhekykynsä. Onhan näitä tapauksia nuoremmillakin.
Jotkut alle 40-vuotiaatkin sydäninfarktin.[/
Jos osaisit lukea ajatuksella, olisit huomannut, että riskit kasvavat iän myötä. Kuinka moni kolmikymppinen saa infarktin? Entä kuinka moni kuusikymppinen? Niinpä...!
Kyllä mutta jos oikein varovaiseksi tulee ei kannata lainkaan ryhtyä koko hommaan. Ei kannata edes lähteä ulos, ettei jää autonalle. Koska kovin moni ei enää 46-vuotiaana tee lapsia, tuskin heistäkään jokainen saa infarktin. Tietysti pitäähän sitä syitä keksiä siihen, että mukamas lapset pitää hankkia tietyn ikäisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En jaksaisi... Olen nyt 43-vuotias ja nuorimmainen on 9-vuotias, vanhemmat jo 15- ja 17-vuotiaita. Olen monesti miettinyt, että olen onnellinen, että sain lapset "aikanaan", kun oli nuori ja jaksava. Kuopuksen sain 34-vuotiaana ja koin jo silloin olevani "vanha" tai ainakin raskaus tuntui jo silloin enemmän kropassa.
Vaikka lapsista tykkään aivan valtavasti niin enää en alkaisi tekemään.
Osaako kukaan asettua tämän 46-vuotiaan asemaan. Ehkä hän on nyt kokenut ja elänyt villiä nuoruutta tai jopa yrittänyt vuosikaudet tulla raskaaksi, ehkä hänelle tämä uusi elämäntilanen on kaiken täyttynyt, vaikka hän tekee sen ehkä monelle oudossa järjestyksessä.
Oma mielipide on että liian vanha, todennäköisyydet kuolla tai sairastua vakavasti ennen kuin lapsi on aikuinen on mielestäni liian suuri. Lisäksi riskit kasvavat raskauteen liittyen. Jokainen tehköön muuten kuten parhaaksi näkee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä tulin raskaaksi monen vuoden yritysten jälkeen 38-vuotiaana. En kyllä ole silti katunut yhtään. Ehdin siihen mennessä elämään vapaata elämää ja harrastaa ihan tarpeeksi. Minusta uusi elämän tilanne lapsineen toi elämääni kaipaamani vaihtelua. Hyvin on mennyt kaikki ja murrosikäkin meni tosi helposti. Olen käsittänyt, että olen äiti lopun ikääni eli lapseni käytettävissä aina elämäni loppuun saakka. Tietysti tämä avun ja tuen tarve vähenee koko ajan. Mutta me ihmiset tarvitsemme toisiamme aina.
En itse ainakaan kadu mitään, olen kiitollinen, että sain kokea äitiyden. En ole jäänyt mistään paitsi. Lapsenkin kanssa on voinut tehdä kaikenlaista. Minulla ei ole ollut isovanhemmista apua, koska äitini ei ole koskaan pitänyt erityisesti lapsista.
Vierailija kirjoitti:
Oma mielipide on että liian vanha, todennäköisyydet kuolla tai sairastua vakavasti ennen kuin lapsi on aikuinen on mielestäni liian suuri. Lisäksi riskit kasvavat raskauteen liittyen. Jokainen tehköön muuten kuten parhaaksi näkee.
Kuinka moni 46-vuotias oikeasti on kovin sairas, jos hoitaa itseään ja terveyttään. Elämä on täynnä riskejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä tulin raskaaksi monen vuoden yritysten jälkeen 38-vuotiaana. En kyllä ole silti katunut yhtään. Ehdin siihen mennessä elämään vapaata elämää ja harrastaa ihan tarpeeksi. Minusta uusi elämän tilanne lapsineen toi elämääni kaipaamani vaihtelua. Hyvin on mennyt kaikki ja murrosikäkin meni tosi helposti. Olen käsittänyt, että olen äiti lopun ikääni eli lapseni käytettävissä aina elämäni loppuun saakka. Tietysti tämä avun ja tuen tarve vähenee koko ajan. Mutta me ihmiset tarvitsemme toisiamme aina.
En itse ainakaan kadu mitään, olen kiitollinen, että sain kokea äitiyden. En ole jäänyt mistään paitsi. Lapsenkin kanssa on voinut tehdä kaikenlaista. Minulla ei ole ollut isovanhemmista apua, koska äitini ei ole koskaan pitänyt erityisesti lapsista.
Vielä lisätäkseni, tosi moni piti minua kauhean vanhana. Olisivat yrittäneet kannustaa, mutta pelkkää syyttelyä sai osakseen. En ole mitenkään erottunut missään tilaisuudessa, jossa on ollut muita vanhempia. Lapseni ei ole koskaan pitänyt minua vanhana, eikä ole hävinnyt minua. Toki olen ikäistäni nuoremman oloinen ollut aina.
Kannataako täällä siis kovin paljon moralisoida ja syyllistää ihmisiä, kun pitäisi kannustaa.
Olisin varmaan onnellinen henkilön puolesta. Iso juttu, tapahtui sitten minkä ikäisenä tahansa.
Ajattelisin varmaan, että hienoa, että uskaltaa.
Itse en enää uskaltaisi hankkia, vaikka olisihan se toisaalta ihan kivaakin. Jotenkin pelottaa riskit lapsen terveyden kannalta jne. Itselläni on ikää nyt 45 ja ensi vuonna täytän 46. Onneksi itselläni on yksi yläkouluikäinen lapsi, niin ei tarvitse miettiä asiaa. Jos olisin lapseton ja ehdottomasti haluaisin lapsen, niin ehkä voisin uskaltaa yrittää.
Vierailija kirjoitti:
Olisin varmaan onnellinen henkilön puolesta. Iso juttu, tapahtui sitten minkä ikäisenä tahansa.
Niin minäkin, miksi syyllistää, jos kerran on jo raskaana.
Vierailija kirjoitti:
Ajattelisin varmaan, että hienoa, että uskaltaa.
Itse en enää uskaltaisi hankkia, vaikka olisihan se toisaalta ihan kivaakin. Jotenkin pelottaa riskit lapsen terveyden kannalta jne. Itselläni on ikää nyt 45 ja ensi vuonna täytän 46. Onneksi itselläni on yksi yläkouluikäinen lapsi, niin ei tarvitse miettiä asiaa. Jos olisin lapseton ja ehdottomasti haluaisin lapsen, niin ehkä voisin uskaltaa yrittää.
Niin minäkin luulen, että uskaltaisin yrittää, jos minulla ei yhtään lasta olisi. En itse kanssa ryhtyisi siihen, kun minulla on lapsi.
Hienoa, jos voi vielä noilla kilometreillä saada vauvan ja toivottavasti kaikki menee hyvin