Äidiksi 46-vuotiaana. Mitä mietteitä herättää teissä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihana jos onnistuu ja ihana jos riittää energiaa. Itse sain lapseni kolmenkympin tietämillä ja nyt nelikymppisenä tajuan itsestäni sen, että olisin ollut parempi vanhempi nyt. Olen kypsynyt, hermot kestää paremmin, ymmärrän paremmin miten lyhyt aika pikkulapsiaika on, nauttisin siitä enemmän nyt… mutta ei vaan enää jaksa. Ehkä lapsenlapset on ihmisellä sitä varten että saa johonkin tuhlata sen kaiken vanhemmuusälyn, joka syntyy mokailemalla omien lasten kanssa. Saa vain nauttia siitä lasten lyhyestä lapsuudesta. Ehkä joskus sitten tulee sellaisia.

Voi olla, että itsestä ja puolisostaan myös kuvittelee hieman liikoja kun ei todellisuudessa elä vauva/pikkulapsivuosia. Lapsuus on tosiaan lyhyt ja teinin vanhemmalle 30+ - 40 + ikä on ehkä optimimpi kuin 60+. Jos lapsen saadessaan on 46 vuotta, täyttää 50 jo lapsen ollessa 4 v. Vaihtarit ja vanhuus alkaa noilla main. Lapsen kasvaessa ei tosiaan ole ikuisesti nelikymppinen. Raskauden riskit ovat moninkertaiset, mutta riskit eivät pääty siihen vaan muutkin terveydelliset todella moninkertaistuvat lapsesi ollessa lapsi ja päästessä teini-ikään. Hyvin moni 60-vuotias on jollainlailla perussairas ja huonokuntoinen vs. nelikymppinen itsensä. Sopii sitten toivoa, että teini on perinyt iän myötä rauhoittuneen ja kotona viihtyvän tempperamenttisi.

Joillakin on dementia jo 60 vuotiaana, toisilla järki leikkaa vielä 90 vuotiaana.

Ei tällaisia johtopäätöksiä voi vetää. Toisilla meistä on paremmat geenit kuin toisilla ja jaksetaan paremmin.

Mummini kuoli 100 vuotiaana. Äitini oli silloin 53 vuotias. Minä 33. Mummi hoiti meitä paljon lapsena.

Vierailija kirjoitti:

Syntyvä lapsi on vammainen.

Kehitysvammaisen lapsen riski on pienempi yli 40 v. Down riski ainoastaan suurempi. Itse synnytin 45 v eikä minua edes ihmetelty sen kummemmin, koska olin hoikka ja terve.

Lapseni ei ole vammainen. Jos sinulla ei ole muuta sanottavaa, kannattaa pysyä poissa.

Mun miehen vanhemmat oli molemmat 47 vuotiaita kun hän syntyi. Sanoo hävenneensä vanhempiaan aina, todella noloa kun luultiin aina että on isovanhempien kanssa liikkeellä. Kolmekymppisenä alkoi jo olla enenevässä määrin vanhempiensa omaishoitaja ja nelikymppisenä sairastui uupumukseen, kun valtavasti vapaa-aikaa meni väkisin kotona asuvien monisairaiden vanhempien hoitamisessa. 

Että kun sinun ei enää tarvitse hoitaa ja huolehtia lapsestasi tilanne kääntyykin toisin päin. Ei kovin reilua. 

Vierailija kirjoitti:

Mun miehen vanhemmat oli molemmat 47 vuotiaita kun hän syntyi. Sanoo hävenneensä vanhempiaan aina, todella noloa kun luultiin aina että on isovanhempien kanssa liikkeellä. Kolmekymppisenä alkoi jo olla enenevässä määrin vanhempiensa omaishoitaja ja nelikymppisenä sairastui uupumukseen, kun valtavasti vapaa-aikaa meni väkisin kotona asuvien monisairaiden vanhempien hoitamisessa. 

Että kun sinun ei enää tarvitse hoitaa ja huolehtia lapsestasi tilanne kääntyykin toisin päin. Ei kovin reilua. 

Helpompaa mielestäsi hoitaa työssäkäyvänä kuusikymppisenä huonokuntoisia vanhempia kuin nelikymppisenä?

Vierailija kirjoitti:

Mun miehen vanhemmat oli molemmat 47 vuotiaita kun hän syntyi. Sanoo hävenneensä vanhempiaan aina, todella noloa kun luultiin aina että on isovanhempien kanssa liikkeellä. Kolmekymppisenä alkoi jo olla enenevässä määrin vanhempiensa omaishoitaja ja nelikymppisenä sairastui uupumukseen, kun valtavasti vapaa-aikaa meni väkisin kotona asuvien monisairaiden vanhempien hoitamisessa. 

Että kun sinun ei enää tarvitse hoitaa ja huolehtia lapsestasi tilanne kääntyykin toisin päin. Ei kovin reilua. 

Jaa minulla 82 v anoppi, jolla ei ole mitään lääkitystä. Mummini eli terveenä 9-kymppiseksi. Kaikki eivät ole koko elinaikanaan monisairaita. Olisiko mielestäsi monisairaiden vanhempien hoitaminen ollut sitten helpompaa, jos hän olisi syntynyt aiemmin? Samahan se olisi ollut edessä.

Vierailija kirjoitti:

Sä olet 66, kun lapsesi on 20.

Et ehkä koskaan näe lapsenlapsiasi.

Toivon kaiken menevän hyvin.

Eihän se muksu välttämättä tee koskaan lapsia, vaikka ap eläisi sadan kahdenkymmenen vanhaksi.

64-vuotiaana pentu himassa.

Hah, hah!

Vierailija kirjoitti:

Jaa millaisia mielipiteitä? No: "ei jukolauta". Sääliksi käy lapsia. Vanhemmat ovat eläkeiässä, kun lapsi pääsee ripiltä.

Mitä ihmeen ripiltä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa millaisia mielipiteitä? No: "ei jukolauta". Sääliksi käy lapsia. Vanhemmat ovat eläkeiässä, kun lapsi pääsee ripiltä.

Mitä ihmeen ripiltä?

Rippikoulusta kait haasteloo, vaan ei kaikki mee rippikouluun!!

En ymmärrä miten siinä iässä jaksaa enää pikkulapsirumbaa. Lisäksi nykyajan kyttäyskulttuuri yhteiskunnan puolelta voi olla shokki. Ura voi tyssätä siihen, ettei lapselle saa hoitopaikkaa kohtuullisen matkan päästä tai joudut hakemaan lapsen hoitajapulan vuoksi vähän väliä kesken päivän pois.

Toisaalta, jos se on se, mitä elämältä haluaa ja luonto sen suo, niin mikäpä siinä. Tukijoukkoja tarvitaan ja siinä kohtaa mietin, että miten oma ystäväpiiri suhtautuisi pikkulapsielämään, kun moni on sen vaiheen jättänyt jo taakse.

Ei kiitos. Olen 46v ja lapset 16v ja 19v. Haluan nauttia hyväkuntoisena tästä vapaudesta, että voin poistua kotoani ilman lastenhoitajan apua. Aika hurjaa, että 46v synnyttäjä on 64v, kun lapsi on täysi-ikäinen.

Toisaalta nyt kunnon ikänsä töitä tehnyt voi olla ihan rauhassa vauvan kanssa rahallisesti ja jaksaminenkin on riittänyt🙂Olen 43 ja vauvaa täällä hoitelen🙂

Vierailija kirjoitti:

Jos on terve ja hyväkuntoinen äiti, niin mikäs siinä, näin yleisesti ottaen. Itse 45v, terve, mutta olisi kauheaa olla raskaana tässä iässä. Omat lapset ovat jo lähestymässä täysi-ikäisyyttä. En jaksaisi valvoa vauvan kanssa ja pikkulapsiaika ei houkuta yhtään. Se juna meni jo. Lisäksi 46v olisi 64v lapsen saavuttaessa täysi-ikäisyyden.

Mikä tämä 64 v ongelma on? Itse olen kyllä 45 v ja lapset jo teinejä, mutta en ymmärrä ongelmaa, jossa lapsi 18 v ja vanhempi 64 v. Ensinnäkin esimerkiksi 64-vuotias elää keskimäärin vielä 20 vuotta, monet siis paljon pidempäänkin. Itse muutin opiskelemaan 18-vuotiaana enkä sen jälkeen vanhempia mihinkään tarvinnut. Toki hienoa, että olivat olemassa.Mutta älkää nyt kukaan jättäkö lasta siksi hankkimatta, että aikuisella lapsella on 64-vuotias vanhempi, joka ei edes ole vanha.

Liian vanha. Vaihdevuodet ja väsymys ja siihen vielä pieni vauva. Kamala yhdistelmä. Yli viisikymppisenä päiväkoti-ikäisen lapsen vanhempainillassa siellä kolmekymppisten seurassa. Juu, ei kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Onnea! Mutta yritä pitää itsesi hyvässä kunnossa. Olen itse nyt jo yli 40v ja oma äitini sai minut 42-vuotiaana. Äiti jäi varhennetulle eläkkeelle kun kirjoitin ylioppilaaksi. Oli 70v kun sain omat lapseni ja suunnilleen siitä alkaen kunto alkoi heikkenemään. Olen siis ainoa lapsi ja samalla kun olen hoitanut omat lapseni olen hoitanut myös iäkästä äitiäni. Pakko myöntää että olen välillä väsynyt ja turhautunut ja jopa kateellinenkin. En ole siis itse koskaan saanut pahemmin apua omien lasteni hoitoon. No, eipä minun olisi pakko äitiäni auttaa mutta silti kutenkin haluan. Ehkä "siteemme" on muodostunut tiiviiksi kun olemme asuneet kahdestaan. Oma äitini ei koskaan harrastanut mitään joten se mitä haluan sanoa niin pysy aktiivisena ja vireänä niin jaksat varmasti paremmin.

No en minä ole saanut yhtään apua lastenhoidossa omalta äidiltäni, vaikka äitini oli 45-vuotias esikoiseni syntyessä.

Kerran kehtasin pyytää, kun oli pakko päästä lääkäriin. Äitini oli tuolloin vapaapäivällä ja vieläpä tulossa joka tapauksessa kotini lähistölle. Tehtiin kyllä aivan selväksi, että "älä luulekaan, ikinä en varmasti hoida." Asia selvä, en pyytänyt enää koskaan.

Eli, ei kannata odottaa saavansa apua vanhemmiltaan, vaikka olisivat vielä hyvässä kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Ei kiitos. Olen 46v ja lapset 16v ja 19v. Haluan nauttia hyväkuntoisena tästä vapaudesta, että voin poistua kotoani ilman lastenhoitajan apua. Aika hurjaa, että 46v synnyttäjä on 64v, kun lapsi on täysi-ikäinen.

Niin, työiässä vielä, kun lapsi täysi-ikäinen. Mitä hurjaa siinä on?

Vierailija kirjoitti:

Liian vanha. Vaihdevuodet ja väsymys ja siihen vielä pieni vauva. Kamala yhdistelmä. Yli viisikymppisenä päiväkoti-ikäisen lapsen vanhempainillassa siellä kolmekymppisten seurassa. Juu, ei kiitos.

Ymmärrätkö, että nainen jolla on vaihdevuodet ei voi saada vauvaa? Jäikö biologian tunnit välistä?

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miten siinä iässä jaksaa enää pikkulapsirumbaa. Lisäksi nykyajan kyttäyskulttuuri yhteiskunnan puolelta voi olla shokki. Ura voi tyssätä siihen, ettei lapselle saa hoitopaikkaa kohtuullisen matkan päästä tai joudut hakemaan lapsen hoitajapulan vuoksi vähän väliä kesken päivän pois.

Toisaalta, jos se on se, mitä elämältä haluaa ja luonto sen suo, niin mikäpä siinä. Tukijoukkoja tarvitaan ja siinä kohtaa mietin, että miten oma ystäväpiiri suhtautuisi pikkulapsielämään, kun moni on sen vaiheen jättänyt jo taakse.

Aika surullista jos tuossa iässä on jo niin huonossa kunnossa, ettei jaksa. Parikymmentä vuotta helposti olisi kuitenkin vielä työelämää jäljellä.

Samalla lailla se uraelämä kärsii myös nuoremmalla äidillä mainitsemasi kaltaisessa tilanteessa vai meinaatko, että työelämän haasteet koskevat vain 4-kymppisiä. En ymmärrä pointtasi ollenkaan. Minulla ainakin on vakiintunut ura ja haasteita oli paljon enemmän kun sain ensimmäisen lapsen 26 v.

Vierailija kirjoitti:

Ei kiitos. Olen 46v ja lapset 16v ja 19v. Haluan nauttia hyväkuntoisena tästä vapaudesta, että voin poistua kotoani ilman lastenhoitajan apua. Aika hurjaa, että 46v synnyttäjä on 64v, kun lapsi on täysi-ikäinen.

No hän nautti vapaudesta ne nuoruusajat ja nyt on valmis perheen perustamiseen. Hän ihan varmasti nautti vapaudesta tosi hyväkuntoisena ja nyt voi keskittyä lapsuun loppuelämän. Varmaan nauttii enemmän, kun on jo kaiken nuoruudessaan nähnyt ja nyt on aika vain olla ja nauttia. 

Jos olet itse onnellinen asiasta niin mitä väliä muiden ajatuksilla? Mielestäni aika rohkeaa, mutta jos lapsi on toivotti miksi ei.