Lue keskustelun säännöt.
Äitien pakottaminen alatiesynnytykseen Suomessa
Järkisektion saanut
03.10.2019 |
Viime päivien otsikoissa on kauhisteltu syntyvyyden kiihtyvää laskua. Yksi syy monista kymmenistä on se, että naisilta evätään potilaan itsemääräämisoikeus, heidän tullessaan raskaaksi. Kuulostaa ihmisoikeusrikkomukselta, mutta se on Suomessa vallitseva tämänhetkinen hoitosuositus.
Toivottavasti joskus tulevaisuudessa kummastellaan tätä aikaa, kun naiset eivät saaneet päättää omasta kehostaan eli valita synnytystapaansa. Suomessa ollaan tultu jälkijunassa synnytyskulttuurissa aina (kuten mm. YLE:n artikkelista https://yle.fi/uutiset/3-10976854 käy ilmi) ja edelleen 2019 laahataan muita länsimaita kaukana jäljessä.
Nykypäivän Suomessa äitien otsaan (kuten minun) lyödään edelleen diagnoosi: synnytyspelko, jotta äidit saavat valinnanvapauden omasta synnytystavastaan. Jos kerran 1990-luvulla valinnanvapaus ollaan naamioitu ahtaaksi lantioksi ja 2000-luvulla synnytyspeloksi, olisiko 2020-luku viimein se aika, kun valinnanvapautta ei naamioida enää miksikään diagnoosiksi, vaan kutsutaan synnytystavan valinnaksi?
”– Vielä 90-luvulla monesti synnytyspelkodiagnoosi piilotettiin jonkun toisen diagnoosin taakse. Saatettiin tehdä sektio synnytyspelon vuoksi, mutta diagnoosissa lukikin suhteellisesti ahdas lantio. Esimerkiksi vuonna 1996 Suomessa tehtiin ahtaan lantion vuoksi yli 700 keisarinleikkausta. Synnytyspelko oli virallisena syynä vain sadassa suunnitellussa sektiossa. Vuonna 2010 ahtaan lantion diagnoosilla tehtiin enää noin 300 keisarinleikkausta. Synnytyspelon vuoksi tuolloin hoidettiin jo yli 4 000 äitiä. Heistä suurin osa synnytti kuitenkin alateitse.” -YLE
Mitä pelkkiä diagnooseja on tuijottelu, kummasti lantiot naisilla levenivät 14 vuodessa. Joko alkaa tilanne valjeta? Vuosittain nämä tuhannet äidit joutuvat käymään läpi synnytyspelkopolin: paikka mihin äiti siis Suomessa pakotetaan, mikäli ei halua synnyttää alateitse. Pelkopolin idea ja sisältö on suostutella äiti alatiesynnytykseen, keinolla millä hyvänsä. Pelkopoleilla äitejä uhkaillaan, pelotellaan, haukutaan, vähätellään ja heille valehdellaan alatiesynnytys täysin riskittömäksi. Vaikka Suomen laissa kielletään tällainen potilaan kohtelu ja valehtelu, se rehottaa päivittäin Suomen pelkopoleilla. Kukaan ei puutu asiaan.
Valitettavan monella äidillä, joka haluaisi päättää synnytystavastaan, ei ole samaa määrää 5 vuoden aikana kerättyä faktatietoa laukoa vastaan pelkopolilla syötetylle alatiepropagandalle ja periksiantamatonta luonnetta, jotta selviytyisi pelkopolin mankelista. Monet joutuvat Suomessa siis alatiesynnytykseen passiivisesti pakotettuna, eli toisin sanoen pelkopoli ei myönnä sektiota, vaikka sitä oltaisi vastaanotolla itkien ja huutaen aneltu.
Miten nykypäivän Suomessa tapahtuu tällaista?
Kommentit (2040)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmen alatiesynnytyksen ja kahden hätäsektio lapsen äitinä, en ymmärrä ollenkaan tätä keskustelua maailman luonnollisimmasta asiasta. Sääliksi käy terveydenhoitohenkilosto, tsemppiä vaan heille. Ja teille alatiesynnytystä yli kaiken pelkääville tsemppiä pysyä poissa tältä sivulta ja voimia käydä läpi näitä omia pelkoja ja vaikeuksia rehellisesti. Elämässä saattaa meistä jokainen kohdata paljon suurempia ongelmia, ja jos kaikki tyssää jo tähän synnytystapaan, niin kuinka vaikeaa onkaan päästä eteenpäin oikeista ongelmista, vakavista sairauksista ja läheisten menettämisestä.
Niinpä kun ei ne omat henkilökohtaiset vaikeudet eikä edes tämä synnytyspelko asia mene yhtään eteenpäin tällä palstalla meuhkatessa, vaan päinvastoin. Jokainen on vastuussa omasta voinnistaan eikä noihin ongelmiin auta täällä lietsominen. Ammattihenkilö on oikea osoite.
Kuule, kun silloin joutuisi ottamaan vastuun itsestään ja tekemään jotain asian eteen sen sijaan että valittaa täällä tuntemattomille ihmisille. Ehkä tämä valitus onkin koko homman ydin!
Joo aika sekavaa valitusta täällä on ja ihme jankkausta. Joku ei nyt ota vastuuta omasta olostaan ja hoida sitä pelkoo. Vai onks toi kirjoittaja joku mies tai nainen joka vihaa naisiin ja maailman luonnollisinta ja kauneinta asiaa synnytystä? Alatiesynnytys on vähän kuin isommalla asialla käyminen, tarve ponnistaa jotain ulos, mutta vähä eri kohdasta. Kipu on positiivista kipua. Mulla on vertailupohjaa tohon kipuun vaikean neuropatian ja kolmoishermon takia. Voin sanoo rehellisesti, että päästäkseni Noista sairauksista alatiesynnyttaisin mielelläni joka vuosi!!! Nyt vähän suhteellisuutta peliin!
Mikä ihmeen positiivinen kipu? Kipu tekee vihaiseksi, saa vihaamaan kivun aiheuttajaa sekä aiheuttaa synnytyksen jälkeistä masennusta.
Itse asiassa aivotutkimuksen mukaan ihmisen muisti toimii niin että positiivinen tuntemus pidemmänkin negatiivisen tuntemuksen jälkeen hävittää negatiivisen muiston, kokeitakin asiasta on tehty vapaaehtoisilla esim. pitämällä puoli tuntia ihmistä kylmässä niin että palelee ja sen jälkeen lämmittämällä tehokkaasti viisikin minuuttia jolloin tulee hyvä olo, aivojen muisti toimii niin että lyhyt 5 minuutin miellyttävä lämmön tuntemus aiheuttaa voimakkaamman muistijäljen kuin puolen tunnin paleleminen ja ihminen muistaa paremmin tuon lyhtkestoisenkimmiellyttävän kokemuksen kuin sitä ennen ilmenneen pidemmän negatiivisen kokemuksen. Tämä toimii synnytyksen yhteydessä myös niin että synnytyksen negatiiviset kipukokemukset eivät jää tehokkaasti muistiin kun yleensä synnytyksen perään ilmenee voimakkaita hyviä kokemuksia jotka jäävät taas muistiin. Luonnossa aikoinaan tämä on estänyt sitä ettei laji lisääntyisi, asian on hoitanut evoluutio osaltaan niin että synnytyskipu ei estäisi hankkimasta lisää lapsia, toki ehkäisymenetelmien puute on osaltaan lisännyt synnytysten määrää luonnollisissa tilanteissa. Nykyään muistimekanismilla on ehkäisymenetelmien kehittymisen aikaan suurempi merkitys, mutta ihminen on osannut ehkäistä luomukeinoin jo tuhansia vuosia raskauksia, yleisimpinä rytmimenetelmä ja anaaliyhdyntä. Ei 1700-luvullakaan kehittyneissäkään Euroopan maissa jokaisella naisella ollut seitsemää lasta.
Synnytyksen jälkeinen masennus johtuu hormoneista ja joillakin on siihen taipumusta tahdosta riippumatta, sitä ilmenee myös keisarileikkausten ja kivuttomien alatiesynnytysten yhteydessä, tehokkaalla epiduraalilla ajoissa laitettuna saadaan synnytys kivuttomaksi. Vaimoni on lääkäri ja hän pyysi ajoissa epiduraalia ja riittävää niin että kollega laittoi hänelle sitä sen verran ettei vaimo tuntenut edes supistuksia vaan seurasi niitä itse monitorista ajoittaen ponnistukset supistusten kanssa yhteen kun ei muuten tuntenut mitään.
Sairastui vakavaan synnytyksen jälkeiseen masennukseen, joka helpotti nopeasti ja tehokkaasti lääkityksellä jonka itse määräsi itselleen onneksi, sitä masennusta oli vaikeaa katsella vierestä kun itse iloitsi vauvasta vaikka oli se melkoinen muutos arkielämään, johon ei osannut kyllä oikeasti varautua yhtään vaikka asiaa ajattelikin etukäteen, kun omaa aikaa ei jäänyt työn ohella enää yhtään lapsen ollessa hyvin vähäuninen ja auttaessa masentunutta vaimoa hoitaen kodin ja vauvankin pitkälti heräten yölläkin auttamaan vaimoa lapsen kanssa kun vaimo imetti ja heräten myötätunnostakin ja pakostikin kun lapsi öisin itki eikä tullut mieleenkään hakeutua eri huoneeseen esim. alakertaan sohvalle nukkumaan kun vaimo oli muutenkin niin masentunut niin alkoi itselläkin melkein pää hajota kun joutui käymään töissä ja heräilemään kesken 7-tuntisten yöunien mitä vauva nukkui eikä voinut itse enää harrastaa mitään tai katsoa telkkaria tai mitään muutakaan. Onneksi lääkitys tehosi niin että koko masennus lakkasi ja yllättävän nopea vaste lääkkeillä oli.
Olen eri, mutta vaikean ja kivuliaan synnytyksen ja synnytyksenjälkeisen masennuksen yhteys on ihan tunnettua tutkimustietoa, eikä sitä voi mitätöidä vaan sen perusteella että sinun vaimosi sitä ja tätä.
Yhteys joo on, mutta ei se siitä voida tehdä varmuudella johtopäätöksiä, tilastollinen yhteys kun ei ole sama kuin että asia johtuu toisesta asiasta, esimerkiksi tilastollisesti Suomessa syödään jäätelöä kesäisin enemmän kuin talvisin ja ihmisiä hukkuu kesäisin enemmän kuin talvisin, eli merkittävä tilastollinen yhteys voidaan todeta jäätelön syönnin määrällä hukkumismääriin, mitä enemmän Suomessa syödään jäätelöä sitä enemmän hukkuu ihmisiä. Vaikka yhteys voidaankin tilastollisesti merkitsevästi todeta näiden asioiden välillä niin ei voida silti vetää suoraan johtopäätöstä että toinen asia johtuisi toisesta. Toki vaikean ja kivuliaan synnytyksen ja synnytyksen jälkeisen masennuksen tilastollisen yhteyden voidaan olettaa johtuvan synnytyksen vaikeudesta ja siinä yhteydessä ilmenneestä kuolemanpelosta jne. mutta silti kyseessä on vain oletus.
Eihän sikainfluenssarokotteen yhteydessä ilmenneestä tilastollisesta yhteydestä narkolepsiatapausten kasvuun voitu päätellä varmuudella yhteyttä rokotteeseen, suomalaiset koettivat julkaista yhteydestä artikkeleita kansainvälisissä lääketieteellisissä tiedelehdissä mutta julkaisut hylättiin kun yhteyttä rokotteella ja narkolepsiatapauksilla ei voitu tutkimuksissa osoittaa siten että tapaukset olisivat johtuneet rokotteesta, asia jäi vain arvailun ja oletuksen asteelle kansainvälisesti vaikka Suomessa asiaa alettiinkin pitää "varmana", jokin muu tekijä on voinut olla myös taustalla tuossa.
eikä sillä sinänsä väliä rokottamisen onnistuneen ja menestyneen rokotekampanjan myötä, että niillä joilla oli narkolepsiariski valmiiksi suuri katsottiin Suomessa rokotteen lisänneen riskiä narkolepsiaan lisää, tapauksia oli muutama kymmentä joista osa olisi voinut saada narkolepsian joka tapauksessa myöhemmin ja rokote säästi satoja henkiä, mahdollisesti jopa tuhansia. Eikä narkolepsiaan kuole ja siihen löytyy tehokas lääkehoito, pahempi se on että lapsia olisi kuollut kymmeniä ellei satoja ja nuoria miehiä kymmeniä tai satoja ja vanhuksia jopa tuhansia jos ei olisi rokotettu lainkaan. Ennen rokotteen saamistahan ehti Suomessa useita lapsia kuolla tautiin, kun tilanne oli kilpajuoksua rokotteen saamisen ja epidemian puhkeamisen yhteydessä. Toki koko taudin sairasti iso osa, jopa kymmeniä prosentteja tietämättään, tästä oli varusmiesten keskuudessa tehty tutkimus tuolloin v. 2009-2010, olikohan se nyt 20-30% rokottamattomista varusmiehistä joilta löytyi sikainfluenssaviruksen vasta-aineita verestä merkkinä sairastetusta taudista, jotka eivät olleet saaneet kuumetta tai influenssan oireita. Osa rokottamattomista lapsistakin taas sai narkolepsian taudin myötä, joitakin kuoli, narkolepsiariski kasvoi rokotteen myötä suomalaisen tutkimuksen johdosta tilastollisesti jopa 9-kertaiseksi, mutta tutkimusta ei hyväksytty kansainvälisesti julkaistavaksi, katsottiin ettei tulosta voitu osoittaa riittävän varmaksi tässä tutkimuksessa.
Toki loogista olisi olettaa että vaikea synnytys tuota masennusta lisää. Mutta vain harva synnytys on kivuliasta ja vaikeaa ja masennusta synnytyksen jälkeen esiintyy paljon enemmän kuin kivuliaita ja vaikeita synnytyksiä. Hormonitoiminta siinä masennuksessa on nykykäsityksen mukaan valtaosa syypäänä ja taustalla tarvitsee olla valmiiksi masennukseen taipuvainen henkilö, muuten sitä ei ilmene, taustalla on ennestään mielenterveyden häiriö joka ilmenee uudelleen tai pahenee. Onneksi siihen on olemassa varsin tehokasta hoitoa ja jos yksi lääke ei toimi niin kokeillaan toista kunnes löytyy tehokas.
Selostuksesi oli puhdasta mutua mutta tuohon viimeiseen väitteeseesi en voinut olla tarttumatta. Masennukseen ei ole olemassa tehokasta lääkitystä eikä oikeaa lääkettä siten välttämättä ikinä löydy.
En taida pystyä seuraamaan tätä keskustelua. Vaikka tietoa on nykyään kattavasti saatavilla ja ilmaiseksi, ei iso osa ihmisistä sitä näköjään viitsi etsiä. Surullista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmen alatiesynnytyksen ja kahden hätäsektio lapsen äitinä, en ymmärrä ollenkaan tätä keskustelua maailman luonnollisimmasta asiasta. Sääliksi käy terveydenhoitohenkilosto, tsemppiä vaan heille. Ja teille alatiesynnytystä yli kaiken pelkääville tsemppiä pysyä poissa tältä sivulta ja voimia käydä läpi näitä omia pelkoja ja vaikeuksia rehellisesti. Elämässä saattaa meistä jokainen kohdata paljon suurempia ongelmia, ja jos kaikki tyssää jo tähän synnytystapaan, niin kuinka vaikeaa onkaan päästä eteenpäin oikeista ongelmista, vakavista sairauksista ja läheisten menettämisestä.
Niinpä kun ei ne omat henkilökohtaiset vaikeudet eikä edes tämä synnytyspelko asia mene yhtään eteenpäin tällä palstalla meuhkatessa, vaan päinvastoin. Jokainen on vastuussa omasta voinnistaan eikä noihin ongelmiin auta täällä lietsominen. Ammattihenkilö on oikea osoite.
Kuule, kun silloin joutuisi ottamaan vastuun itsestään ja tekemään jotain asian eteen sen sijaan että valittaa täällä tuntemattomille ihmisille. Ehkä tämä valitus onkin koko homman ydin!
Joo aika sekavaa valitusta täällä on ja ihme jankkausta. Joku ei nyt ota vastuuta omasta olostaan ja hoida sitä pelkoo. Vai onks toi kirjoittaja joku mies tai nainen joka vihaa naisiin ja maailman luonnollisinta ja kauneinta asiaa synnytystä? Alatiesynnytys on vähän kuin isommalla asialla käyminen, tarve ponnistaa jotain ulos, mutta vähä eri kohdasta. Kipu on positiivista kipua. Mulla on vertailupohjaa tohon kipuun vaikean neuropatian ja kolmoishermon takia. Voin sanoo rehellisesti, että päästäkseni Noista sairauksista alatiesynnyttaisin mielelläni joka vuosi!!! Nyt vähän suhteellisuutta peliin!
Mihin suomi olis joutunut jos naiset ei olis ollu oikealla asenteella vuosikymmeniä sitten ja onneksi suurin osa edelleen. Mahtaako olla ihan laillistakaan tällaiset pelottelut täällä ja ainaki aika naisvihaa uhkuvia.
Mitä mahdat kommentillasi tarkoittaa ja viitata?
Syntyvyyden raju lasku alkoi jo 60-luvulla ja on jatkunut siitä jokaisella vuosikymmenellä.
Hedelmällisyysluku oli v. 1973 oli 1.49 lasta ja viime vuonna 1,41 lasta eli lähes sama.Nyt raju syntyvyyden laskun vaikutukset näkyvät ja vaikuttavat, kun niitä synnytysikäisiä naisia on vähän, vaikka naiset synnyttävät samalla tavalla, kuin edellisellä vuosikymmenillä, mutta se ei enää riitä pysäyttämään rajua syntyvyyden laskua, vaan nyt pitäisi tehdä 3-4 lasta, jotta 10-20v päästä ei väestön määrä laskisi, riittäisi työvoimaa ja veronmaksajia.
Uskomstonta keskustelua, kun ei haluta nähdä metsää puilta.
Ei kuitenkaan ole todettu, että syntyvyyden lasku johtuisi siitä, että alateitse ei haluta synnyttää. Sen sijaan ehkäisymenetelmien kehittyminen on johtanut siihen, että naisten ei tarvitse tehdä lapsia enempää kuin itse haluaa. Naisten kouluttautuminen ja työssäkäyminen on myös yleistynyt rajusti 60-luvulta tähän päivään, moni haluaa ennemmin tehdä uraa kuin lapsia.
Aika harva olisi nykyään valmis tekemään 3-4 lasta, vaikka synnytystavan saisi valita ihan itse. Miehet eivät joudu olemaan raskaana tai synnyttämään, mutta suuri osa heistäkään ei halua suurperhettä, aika moni ei halua ollenkaan.
Itse en synnyttäneenä luopuisi kokemuksestani mistään hinnasta. Elämän antaminen on ihmisen ihmeellisin tehtävä. Koin kivun positiivisena ja henkilökunnan kannustavana ja toiveitani kuuntelevina rautaisina ammattilaisina. Synnytin alateitse ja se oli elämäni merkityksellisin kokemus.
Kukaan ei estä sinua kokemasta noin. Pystytkö käsittämään sitä, että kokemuksesi on silti subjektiivinen? (äh, et taida edes tietää sitä, mitä subjektiivinen tarkoittaa)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmen alatiesynnytyksen ja kahden hätäsektio lapsen äitinä, en ymmärrä ollenkaan tätä keskustelua maailman luonnollisimmasta asiasta. Sääliksi käy terveydenhoitohenkilosto, tsemppiä vaan heille. Ja teille alatiesynnytystä yli kaiken pelkääville tsemppiä pysyä poissa tältä sivulta ja voimia käydä läpi näitä omia pelkoja ja vaikeuksia rehellisesti. Elämässä saattaa meistä jokainen kohdata paljon suurempia ongelmia, ja jos kaikki tyssää jo tähän synnytystapaan, niin kuinka vaikeaa onkaan päästä eteenpäin oikeista ongelmista, vakavista sairauksista ja läheisten menettämisestä.
Niinpä kun ei ne omat henkilökohtaiset vaikeudet eikä edes tämä synnytyspelko asia mene yhtään eteenpäin tällä palstalla meuhkatessa, vaan päinvastoin. Jokainen on vastuussa omasta voinnistaan eikä noihin ongelmiin auta täällä lietsominen. Ammattihenkilö on oikea osoite.
Kuule, kun silloin joutuisi ottamaan vastuun itsestään ja tekemään jotain asian eteen sen sijaan että valittaa täällä tuntemattomille ihmisille. Ehkä tämä valitus onkin koko homman ydin!
Joo aika sekavaa valitusta täällä on ja ihme jankkausta. Joku ei nyt ota vastuuta omasta olostaan ja hoida sitä pelkoo. Vai onks toi kirjoittaja joku mies tai nainen joka vihaa naisiin ja maailman luonnollisinta ja kauneinta asiaa synnytystä? Alatiesynnytys on vähän kuin isommalla asialla käyminen, tarve ponnistaa jotain ulos, mutta vähä eri kohdasta. Kipu on positiivista kipua. Mulla on vertailupohjaa tohon kipuun vaikean neuropatian ja kolmoishermon takia. Voin sanoo rehellisesti, että päästäkseni Noista sairauksista alatiesynnyttaisin mielelläni joka vuosi!!! Nyt vähän suhteellisuutta peliin!
Mikä ihmeen positiivinen kipu? Kipu tekee vihaiseksi, saa vihaamaan kivun aiheuttajaa sekä aiheuttaa synnytyksen jälkeistä masennusta.
Itse asiassa aivotutkimuksen mukaan ihmisen muisti toimii niin että positiivinen tuntemus pidemmänkin negatiivisen tuntemuksen jälkeen hävittää negatiivisen muiston, kokeitakin asiasta on tehty vapaaehtoisilla esim. pitämällä puoli tuntia ihmistä kylmässä niin että palelee ja sen jälkeen lämmittämällä tehokkaasti viisikin minuuttia jolloin tulee hyvä olo, aivojen muisti toimii niin että lyhyt 5 minuutin miellyttävä lämmön tuntemus aiheuttaa voimakkaamman muistijäljen kuin puolen tunnin paleleminen ja ihminen muistaa paremmin tuon lyhtkestoisenkimmiellyttävän kokemuksen kuin sitä ennen ilmenneen pidemmän negatiivisen kokemuksen. Tämä toimii synnytyksen yhteydessä myös niin että synnytyksen negatiiviset kipukokemukset eivät jää tehokkaasti muistiin kun yleensä synnytyksen perään ilmenee voimakkaita hyviä kokemuksia jotka jäävät taas muistiin. Luonnossa aikoinaan tämä on estänyt sitä ettei laji lisääntyisi, asian on hoitanut evoluutio osaltaan niin että synnytyskipu ei estäisi hankkimasta lisää lapsia, toki ehkäisymenetelmien puute on osaltaan lisännyt synnytysten määrää luonnollisissa tilanteissa. Nykyään muistimekanismilla on ehkäisymenetelmien kehittymisen aikaan suurempi merkitys, mutta ihminen on osannut ehkäistä luomukeinoin jo tuhansia vuosia raskauksia, yleisimpinä rytmimenetelmä ja anaaliyhdyntä. Ei 1700-luvullakaan kehittyneissäkään Euroopan maissa jokaisella naisella ollut seitsemää lasta.
Synnytyksen jälkeinen masennus johtuu hormoneista ja joillakin on siihen taipumusta tahdosta riippumatta, sitä ilmenee myös keisarileikkausten ja kivuttomien alatiesynnytysten yhteydessä, tehokkaalla epiduraalilla ajoissa laitettuna saadaan synnytys kivuttomaksi. Vaimoni on lääkäri ja hän pyysi ajoissa epiduraalia ja riittävää niin että kollega laittoi hänelle sitä sen verran ettei vaimo tuntenut edes supistuksia vaan seurasi niitä itse monitorista ajoittaen ponnistukset supistusten kanssa yhteen kun ei muuten tuntenut mitään.
Sairastui vakavaan synnytyksen jälkeiseen masennukseen, joka helpotti nopeasti ja tehokkaasti lääkityksellä jonka itse määräsi itselleen onneksi, sitä masennusta oli vaikeaa katsella vierestä kun itse iloitsi vauvasta vaikka oli se melkoinen muutos arkielämään, johon ei osannut kyllä oikeasti varautua yhtään vaikka asiaa ajattelikin etukäteen, kun omaa aikaa ei jäänyt työn ohella enää yhtään lapsen ollessa hyvin vähäuninen ja auttaessa masentunutta vaimoa hoitaen kodin ja vauvankin pitkälti heräten yölläkin auttamaan vaimoa lapsen kanssa kun vaimo imetti ja heräten myötätunnostakin ja pakostikin kun lapsi öisin itki eikä tullut mieleenkään hakeutua eri huoneeseen esim. alakertaan sohvalle nukkumaan kun vaimo oli muutenkin niin masentunut niin alkoi itselläkin melkein pää hajota kun joutui käymään töissä ja heräilemään kesken 7-tuntisten yöunien mitä vauva nukkui eikä voinut itse enää harrastaa mitään tai katsoa telkkaria tai mitään muutakaan. Onneksi lääkitys tehosi niin että koko masennus lakkasi ja yllättävän nopea vaste lääkkeillä oli.
Olen eri, mutta vaikean ja kivuliaan synnytyksen ja synnytyksenjälkeisen masennuksen yhteys on ihan tunnettua tutkimustietoa, eikä sitä voi mitätöidä vaan sen perusteella että sinun vaimosi sitä ja tätä.
Yhteys joo on, mutta ei se siitä voida tehdä varmuudella johtopäätöksiä, tilastollinen yhteys kun ei ole sama kuin että asia johtuu toisesta asiasta, esimerkiksi tilastollisesti Suomessa syödään jäätelöä kesäisin enemmän kuin talvisin ja ihmisiä hukkuu kesäisin enemmän kuin talvisin, eli merkittävä tilastollinen yhteys voidaan todeta jäätelön syönnin määrällä hukkumismääriin, mitä enemmän Suomessa syödään jäätelöä sitä enemmän hukkuu ihmisiä. Vaikka yhteys voidaankin tilastollisesti merkitsevästi todeta näiden asioiden välillä niin ei voida silti vetää suoraan johtopäätöstä että toinen asia johtuisi toisesta. Toki vaikean ja kivuliaan synnytyksen ja synnytyksen jälkeisen masennuksen tilastollisen yhteyden voidaan olettaa johtuvan synnytyksen vaikeudesta ja siinä yhteydessä ilmenneestä kuolemanpelosta jne. mutta silti kyseessä on vain oletus.
Eihän sikainfluenssarokotteen yhteydessä ilmenneestä tilastollisesta yhteydestä narkolepsiatapausten kasvuun voitu päätellä varmuudella yhteyttä rokotteeseen, suomalaiset koettivat julkaista yhteydestä artikkeleita kansainvälisissä lääketieteellisissä tiedelehdissä mutta julkaisut hylättiin kun yhteyttä rokotteella ja narkolepsiatapauksilla ei voitu tutkimuksissa osoittaa siten että tapaukset olisivat johtuneet rokotteesta, asia jäi vain arvailun ja oletuksen asteelle kansainvälisesti vaikka Suomessa asiaa alettiinkin pitää "varmana", jokin muu tekijä on voinut olla myös taustalla tuossa.
eikä sillä sinänsä väliä rokottamisen onnistuneen ja menestyneen rokotekampanjan myötä, että niillä joilla oli narkolepsiariski valmiiksi suuri katsottiin Suomessa rokotteen lisänneen riskiä narkolepsiaan lisää, tapauksia oli muutama kymmentä joista osa olisi voinut saada narkolepsian joka tapauksessa myöhemmin ja rokote säästi satoja henkiä, mahdollisesti jopa tuhansia. Eikä narkolepsiaan kuole ja siihen löytyy tehokas lääkehoito, pahempi se on että lapsia olisi kuollut kymmeniä ellei satoja ja nuoria miehiä kymmeniä tai satoja ja vanhuksia jopa tuhansia jos ei olisi rokotettu lainkaan. Ennen rokotteen saamistahan ehti Suomessa useita lapsia kuolla tautiin, kun tilanne oli kilpajuoksua rokotteen saamisen ja epidemian puhkeamisen yhteydessä. Toki koko taudin sairasti iso osa, jopa kymmeniä prosentteja tietämättään, tästä oli varusmiesten keskuudessa tehty tutkimus tuolloin v. 2009-2010, olikohan se nyt 20-30% rokottamattomista varusmiehistä joilta löytyi sikainfluenssaviruksen vasta-aineita verestä merkkinä sairastetusta taudista, jotka eivät olleet saaneet kuumetta tai influenssan oireita. Osa rokottamattomista lapsistakin taas sai narkolepsian taudin myötä, joitakin kuoli, narkolepsiariski kasvoi rokotteen myötä suomalaisen tutkimuksen johdosta tilastollisesti jopa 9-kertaiseksi, mutta tutkimusta ei hyväksytty kansainvälisesti julkaistavaksi, katsottiin ettei tulosta voitu osoittaa riittävän varmaksi tässä tutkimuksessa.
Toki loogista olisi olettaa että vaikea synnytys tuota masennusta lisää. Mutta vain harva synnytys on kivuliasta ja vaikeaa ja masennusta synnytyksen jälkeen esiintyy paljon enemmän kuin kivuliaita ja vaikeita synnytyksiä. Hormonitoiminta siinä masennuksessa on nykykäsityksen mukaan valtaosa syypäänä ja taustalla tarvitsee olla valmiiksi masennukseen taipuvainen henkilö, muuten sitä ei ilmene, taustalla on ennestään mielenterveyden häiriö joka ilmenee uudelleen tai pahenee. Onneksi siihen on olemassa varsin tehokasta hoitoa ja jos yksi lääke ei toimi niin kokeillaan toista kunnes löytyy tehokas.
Kyllä minä tiedän, ettei yhteys vielä välttämättä tarkoita syy-seuraussuhdetta, mutta se voi viitata sellaisen olemassaoloon ja lisätutkimuksen tarpeeseen. Käsittääkseni syy-yhteyttä ei ole tutkimuksissa myöskään poissuljettu, joten tuntuu aika harppaukselta pelkästään olettaa ettei sellaista ole, kun tilastollinen yhteys on kuitenkin todettu.
Ja se ei kyllä pidä paikkaansa, että kipeä ja vaikea synnytys olisi harvinainen. Itseasiassa anestesiologian puolella tehdyissä, synnytyksen kivunlievitystä koskevissa tutkimuksissa useimmat naiset ovat kokeneet synnytyskivun kovaksi tai sietämättömän kovaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmen alatiesynnytyksen ja kahden hätäsektio lapsen äitinä, en ymmärrä ollenkaan tätä keskustelua maailman luonnollisimmasta asiasta. Sääliksi käy terveydenhoitohenkilosto, tsemppiä vaan heille. Ja teille alatiesynnytystä yli kaiken pelkääville tsemppiä pysyä poissa tältä sivulta ja voimia käydä läpi näitä omia pelkoja ja vaikeuksia rehellisesti. Elämässä saattaa meistä jokainen kohdata paljon suurempia ongelmia, ja jos kaikki tyssää jo tähän synnytystapaan, niin kuinka vaikeaa onkaan päästä eteenpäin oikeista ongelmista, vakavista sairauksista ja läheisten menettämisestä.
Niinpä kun ei ne omat henkilökohtaiset vaikeudet eikä edes tämä synnytyspelko asia mene yhtään eteenpäin tällä palstalla meuhkatessa, vaan päinvastoin. Jokainen on vastuussa omasta voinnistaan eikä noihin ongelmiin auta täällä lietsominen. Ammattihenkilö on oikea osoite.
Kuule, kun silloin joutuisi ottamaan vastuun itsestään ja tekemään jotain asian eteen sen sijaan että valittaa täällä tuntemattomille ihmisille. Ehkä tämä valitus onkin koko homman ydin!
Joo aika sekavaa valitusta täällä on ja ihme jankkausta. Joku ei nyt ota vastuuta omasta olostaan ja hoida sitä pelkoo. Vai onks toi kirjoittaja joku mies tai nainen joka vihaa naisiin ja maailman luonnollisinta ja kauneinta asiaa synnytystä? Alatiesynnytys on vähän kuin isommalla asialla käyminen, tarve ponnistaa jotain ulos, mutta vähä eri kohdasta. Kipu on positiivista kipua. Mulla on vertailupohjaa tohon kipuun vaikean neuropatian ja kolmoishermon takia. Voin sanoo rehellisesti, että päästäkseni Noista sairauksista alatiesynnyttaisin mielelläni joka vuosi!!! Nyt vähän suhteellisuutta peliin!
Mihin suomi olis joutunut jos naiset ei olis ollu oikealla asenteella vuosikymmeniä sitten ja onneksi suurin osa edelleen. Mahtaako olla ihan laillistakaan tällaiset pelottelut täällä ja ainaki aika naisvihaa uhkuvia.
Mitä mahdat kommentillasi tarkoittaa ja viitata?
Syntyvyyden raju lasku alkoi jo 60-luvulla ja on jatkunut siitä jokaisella vuosikymmenellä.
Hedelmällisyysluku oli v. 1973 oli 1.49 lasta ja viime vuonna 1,41 lasta eli lähes sama.Nyt raju syntyvyyden laskun vaikutukset näkyvät ja vaikuttavat, kun niitä synnytysikäisiä naisia on vähän, vaikka naiset synnyttävät samalla tavalla, kuin edellisellä vuosikymmenillä, mutta se ei enää riitä pysäyttämään rajua syntyvyyden laskua, vaan nyt pitäisi tehdä 3-4 lasta, jotta 10-20v päästä ei väestön määrä laskisi, riittäisi työvoimaa ja veronmaksajia.
Uskomstonta keskustelua, kun ei haluta nähdä metsää puilta.
Ei kuitenkaan ole todettu, että syntyvyyden lasku johtuisi siitä, että alateitse ei haluta synnyttää. Sen sijaan ehkäisymenetelmien kehittyminen on johtanut siihen, että naisten ei tarvitse tehdä lapsia enempää kuin itse haluaa. Naisten kouluttautuminen ja työssäkäyminen on myös yleistynyt rajusti 60-luvulta tähän päivään, moni haluaa ennemmin tehdä uraa kuin lapsia.
Aika harva olisi nykyään valmis tekemään 3-4 lasta, vaikka synnytystavan saisi valita ihan itse. Miehet eivät joudu olemaan raskaana tai synnyttämään, mutta suuri osa heistäkään ei halua suurperhettä, aika moni ei halua ollenkaan.
Itse en synnyttäneenä luopuisi kokemuksestani mistään hinnasta. Elämän antaminen on ihmisen ihmeellisin tehtävä. Koin kivun positiivisena ja henkilökunnan kannustavana ja toiveitani kuuntelevina rautaisina ammattilaisina. Synnytin alateitse ja se oli elämäni merkityksellisin kokemus.
Kukaan ei estä sinua kokemasta noin. Pystytkö käsittämään sitä, että kokemuksesi on silti subjektiivinen? (äh, et taida edes tietää sitä, mitä subjektiivinen tarkoittaa)
Ei tuo synnytysihme ja naisvihaajat, ihme, ihme, ihme, synnytys ihme, tyyppi osaa edes kirjoittaa, joten tuskin tietää.
Spämmää vaan psykoosit tulilla tuota ihme, synnytys ihme, ei pelkoa, peräpukama, siskot, jumalallinen ihme mantraansa joka toisessa viestissä :/
Spämmäys on edelleen palstan säännöissä kielletty ja sulle synnytysihmeelle saisi antaa ihan vain bannit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi Suomessa ei yli 4-kiloisen vauvan kanssa saa valita sektiota? Mitä suurempi vauva ja mikäli kyseessä vielä ensisynnyttäjä niin riskit alkavat kasvaa kuitenkin olennaisesti. Täällä on nyt tuotu esiin tutkimuksia, jossa isokokoisten vauvojen synnyttäjistä n. 6-10% saa sulkijalihasvaurioita, ulkomailla jollekin oli lääkäri suositellut sektiota kun paino oli 4,3 kg ja on täällä tuotu esiin tutkimuskin, että 70 % synnytyslääkäreistä itse valitsisi synnytystavaksi sektion, mikäli lapsi olisi yli 4 kg.
Muualla maailmassa siis selkeästi aletaan pohtia sektion mahdollisuutta kun painoarvio menee yli 4 kg, miksi Suomessa pitää yrittää jopa yli 4,5 kg alateitse? En sano että rajan tulisi välttämättä olla juuri tuo 4 kg, voisi se olla myös esim. 4,2-4,3 kg. Olisi ihan perusteltua näissä tapauksissa kuunnella myös äidin mielipidettä. Aivan varmasti moni, ehkäpä jopa suurin osa, olisi motivoinut yrittämään alateitse mutta näissä tilanteissa olisi aivan paikallaan tarjota äidille myös sektion mahdollisuutta.
Olen itse jo isoäiti. Isosiskoni painoi syntyessään 4.6 kiloa ja äidillämme oli lapsena sairastetun riisitaudin seurauksena ongelmia lantiossa, joka oli vielä liian pieni. Sy nytyksessa se meni sijoiltaan. Äitini parani ja synnytti vielä neljä lasta.
Mutta hän ei ollut masentunut. Masennus on vakava asia, ja sen hoito on ihan jotain muuta kuin synnytystavan valinta.
Tuntuu että täällä puhutaan oikeasti ihan eri asiasta kuin synnytyksestä. Joku purkaa täällä nyt pahaa oloaan pelottelemalla naisia ihan olan takaa. Onneksi nykynuoret ovat niin fiksuja, että osaavat etsiä oikeaa tietoa eivätkä tule tänne peloiteltaviksi. Naisviha jyllää täällä synnyttämattömien naisten tai miesten toimesta. On vaikea uskoa että kukaan synnytyksen ihmeen kokenut pelottelee toisia. Ellei sitten ole jättänyt hoitamatta omia traumojaan tai masennusta. Synnytys on kaunis ihme 💛
Voi lässynlässynlää. Jos sun synnytykset on menneet hienosti niin hyvä! Mutta kaikkien synnyttämään menevien on hyvä tietää riskit, kummankin synnytystavan. On hyvä ottaa selvää ja hyvä kuulla positiivisia ja negatiivisia kokemuksia että voi tehdä päätöksensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmen alatiesynnytyksen ja kahden hätäsektio lapsen äitinä, en ymmärrä ollenkaan tätä keskustelua maailman luonnollisimmasta asiasta. Sääliksi käy terveydenhoitohenkilosto, tsemppiä vaan heille. Ja teille alatiesynnytystä yli kaiken pelkääville tsemppiä pysyä poissa tältä sivulta ja voimia käydä läpi näitä omia pelkoja ja vaikeuksia rehellisesti. Elämässä saattaa meistä jokainen kohdata paljon suurempia ongelmia, ja jos kaikki tyssää jo tähän synnytystapaan, niin kuinka vaikeaa onkaan päästä eteenpäin oikeista ongelmista, vakavista sairauksista ja läheisten menettämisestä.
Niinpä kun ei ne omat henkilökohtaiset vaikeudet eikä edes tämä synnytyspelko asia mene yhtään eteenpäin tällä palstalla meuhkatessa, vaan päinvastoin. Jokainen on vastuussa omasta voinnistaan eikä noihin ongelmiin auta täällä lietsominen. Ammattihenkilö on oikea osoite.
Kuule, kun silloin joutuisi ottamaan vastuun itsestään ja tekemään jotain asian eteen sen sijaan että valittaa täällä tuntemattomille ihmisille. Ehkä tämä valitus onkin koko homman ydin!
Joo aika sekavaa valitusta täällä on ja ihme jankkausta. Joku ei nyt ota vastuuta omasta olostaan ja hoida sitä pelkoo. Vai onks toi kirjoittaja joku mies tai nainen joka vihaa naisiin ja maailman luonnollisinta ja kauneinta asiaa synnytystä? Alatiesynnytys on vähän kuin isommalla asialla käyminen, tarve ponnistaa jotain ulos, mutta vähä eri kohdasta. Kipu on positiivista kipua. Mulla on vertailupohjaa tohon kipuun vaikean neuropatian ja kolmoishermon takia. Voin sanoo rehellisesti, että päästäkseni Noista sairauksista alatiesynnyttaisin mielelläni joka vuosi!!! Nyt vähän suhteellisuutta peliin!
Mihin suomi olis joutunut jos naiset ei olis ollu oikealla asenteella vuosikymmeniä sitten ja onneksi suurin osa edelleen. Mahtaako olla ihan laillistakaan tällaiset pelottelut täällä ja ainaki aika naisvihaa uhkuvia.
Mitä mahdat kommentillasi tarkoittaa ja viitata?
Syntyvyyden raju lasku alkoi jo 60-luvulla ja on jatkunut siitä jokaisella vuosikymmenellä.
Hedelmällisyysluku oli v. 1973 oli 1.49 lasta ja viime vuonna 1,41 lasta eli lähes sama.Nyt raju syntyvyyden laskun vaikutukset näkyvät ja vaikuttavat, kun niitä synnytysikäisiä naisia on vähän, vaikka naiset synnyttävät samalla tavalla, kuin edellisellä vuosikymmenillä, mutta se ei enää riitä pysäyttämään rajua syntyvyyden laskua, vaan nyt pitäisi tehdä 3-4 lasta, jotta 10-20v päästä ei väestön määrä laskisi, riittäisi työvoimaa ja veronmaksajia.
Uskomstonta keskustelua, kun ei haluta nähdä metsää puilta.
Ei kuitenkaan ole todettu, että syntyvyyden lasku johtuisi siitä, että alateitse ei haluta synnyttää. Sen sijaan ehkäisymenetelmien kehittyminen on johtanut siihen, että naisten ei tarvitse tehdä lapsia enempää kuin itse haluaa. Naisten kouluttautuminen ja työssäkäyminen on myös yleistynyt rajusti 60-luvulta tähän päivään, moni haluaa ennemmin tehdä uraa kuin lapsia.
Aika harva olisi nykyään valmis tekemään 3-4 lasta, vaikka synnytystavan saisi valita ihan itse. Miehet eivät joudu olemaan raskaana tai synnyttämään, mutta suuri osa heistäkään ei halua suurperhettä, aika moni ei halua ollenkaan.
Itse en synnyttäneenä luopuisi kokemuksestani mistään hinnasta. Elämän antaminen on ihmisen ihmeellisin tehtävä. Koin kivun positiivisena ja henkilökunnan kannustavana ja toiveitani kuuntelevina rautaisina ammattilaisina. Synnytin alateitse ja se oli elämäni merkityksellisin kokemus.
Mulla on sama kokemus vaiks synnytin luomuna alateitse ja tuli hätä sektio. Silti nukkuessani lapsi oli laitettu rinnalleni. Synnytys on ihme. Ei sellaista paskaa kuin täällä miesten tai toisia naisia vihaavien naisten toimesta kerrotaan. Ottakaa yhteys asiallisiin tahoihin, neuvolaan tai synnytyssairaalaan, niistä saatte oikeaa tietoa. Täällä naisia pelotellaan :(
Minusta tämä hyssyttely ja vaientaminen on nimenomaan sitä pahinta naisvihaa. Se, ettei synnytyskokemuksista saa edes puhua leimautumatta katkeraksi pelottelijaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi ei ole sairaus. Jos osallistun vauvatalkoisiin, todellakin päätän synnytystavan itse. Muuten jää talkoot välistä.
Ei ole synnytyskään, ei siinä usein edes tarvita lääkäriä hoitamaan mitään kun ei ole sairauttakaan, siihen riittää kätilön koulutuksen saanut henkilö, jolle ei ole opetettu sairauksien diagnostiikkaa eikä hoitoa ja Suomen lain mukaan vain lääkärillä on oikeus tehdä diagnoosi ei taudinmääritys suomeksi ja samoin vain lääkärillä on oikeus määrätä lääkkeitä. Lääkäri päättää lain mukaan potilaan lääketieteellisestä hoidosta ja toimenpiteistä, toki potilaalla on oikeus kieltäytyä hoidosta paitsi mielenterveyslain mukaisissa pakkohoitotilanteissa, joissa potilas voidaan määrätä hoitoon ja tarkkailuun ja jopa lepositeisiin potilaan tahdosta riippumatta, näistäkin pakkokeinoista päättää lain mukaan lääkäri.
Synnyttää saa vaikka kotona jos haluaa, synnytykset tapahtuvat nykyään sairaaloissa jotta voidaan seurata synnytyksen etenemistä ja jotta voidaan varautua hoitoon jos ilmenee sairaanhoitoa vaativa tilanne synnytyksen yhteydessä joko sikiöllä tai synnyttäjällä, jolloin synnyttäjällä tai sikiöllä todetaan sairaus ja jolloin aloitetaan sairaanhoito. Synnytys itsessään ei ole sairaanhoitoa siis eikä mikään lääketieteellinen toimenpide.
Kuitenkin synnytykseen liittyvää kipua voidaan hoitaa lääkkeillä, joiden määräämisestä päättää lääkäri, kätilöllä ei ole oikeutta määrätä lääkkeitä. Samoin tehokkain synnytyskivun lievittäjä eli epiduraalipuudutus voidaan antaa anestesialääkärin toimesta, puudutuksella saadaan tarvittaessa vaikka sellainen kivunlievitys että synnyttäjä ei tunne mitään, tavoitteena ei ole kuitenkaan näin tehokas puudutus jossa synnyttäjä ei tunne edes supistuksia, mutta jos puudutuksesta tulee liiankin tehokas kuten joskus käy niin äiti voi seurata monitorista supistuskäyrää ja ajoittaa ponnistuksensa sen mukaisesti jos ei tunne mitään. Jos vauva ei mahdu tulemaan helposti normaaliajassa ulos niin voidaan paikalle kutsua synnytyslääkäri ja näin kätilöille on määrätty tekemäänkin jos tietty aikaraja ylittyy tietyissä synnytyksen vaiheissa.
Helpointa on avittaa lasta tulemaan ulos loppuvaiheessa jos pää on jo osittain ulkona, mutta ei synnytys etene tekemällä viilto välilihaan, jolloin hallitusti ulkosynnyttimiin tulee saman tien tilaa merkittävästi lisää ja tuo haava on helppo ommella siististi umpeen verrattuna luonnollisesti tuleviin repeämiin kudoksessa. Kätilöillä on oikeus ja koulutus tehdä tuo viilto välilihaan ja ommella haava umpeenkin, kätilöt osaavat ommella yksinkertaiset ompeleet toisin kuin esim. sairaanhoitajat. Jos tarvitaan sisäisiä ompeleita tai esim. tavallisemmista ns. knoppiompeleista tiukemmin pitäviä ns. patjaompeleita tai jatkuvaa ommelta tms. niin siihen löytyy lääkäri, nämä ompelutekniikat opetetaan yleislääkäreillekin yliopistojen lääketieteellisissä tiedekunnissa perusopinnoissa.
Suomessa synnyttäjä ei voi valita synnytystapaa itse omin päin "muuten vaan" tai mukavuussyistä tms. vaan kyseessä on iso lääketieteellinen leikkaus, jonka suorittamisesta päättää lääkäri, ei synnyttäjä, ei kätilö eikä kukaan muukaan jolla ei ole oikeutta päättää potilaan lääketieteellisestä hoidosta. Sektio katsotaan sairaanhoidoksi, jota varten pitää olla jokin diagnoosi eli sairaus minkä takia se sektio tehdään. Synnytyspelko on sairaus, jolle löytyy tautiluokituksesta koodi mielenterveyshäiriöiden diagnoosiluokituksen osiosta. Jos mielenterveydellisen syyn takia ei voida alatiesynnytyksellä synnyttää niin tehdään sektio. Tämä on melko harvinaista kuitenkin.
Myöskään yksityisellä puolella ei sektioita Suomessa tehdä. Toiseen EU-maahan saa mennä sairauden hoitoon, mistä hoidon maksanut maa toinen EU-maa laskuttaa Suomea, mutta jos sairauden takia tarvitsee sektion saa sen Suomessakin toki.
Tää kertookin kaiken. Mielenterveyspotilaat meuhkaa täällä.
Sanoisin että ehkä masentuneet ja ainakinhyvin pettyneet ja katkeroituneetkin ihmiset kirjoittavat täällä ja yrittää parantaa oloaan muita pelottelemalla. Apu tulee ihan muualta, ei täältä ei synnytystavan valinnasta, ei muita pelottelemalla. Kannattaa hakea apua vaikka ymmärrän ettei se ole helppoa eikä siihen tahdo löytyy voimiakaan. Toivon että apua kuitenkin löytyy jokaiselle sitä tarvitsevalle 💛
Pitäisikö sun psykoosiannelin mennä vaikka niiden ihmelasten kanssa kävelylle ja lopettaa spämmäys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmen alatiesynnytyksen ja kahden hätäsektio lapsen äitinä, en ymmärrä ollenkaan tätä keskustelua maailman luonnollisimmasta asiasta. Sääliksi käy terveydenhoitohenkilosto, tsemppiä vaan heille. Ja teille alatiesynnytystä yli kaiken pelkääville tsemppiä pysyä poissa tältä sivulta ja voimia käydä läpi näitä omia pelkoja ja vaikeuksia rehellisesti. Elämässä saattaa meistä jokainen kohdata paljon suurempia ongelmia, ja jos kaikki tyssää jo tähän synnytystapaan, niin kuinka vaikeaa onkaan päästä eteenpäin oikeista ongelmista, vakavista sairauksista ja läheisten menettämisestä.
Niinpä kun ei ne omat henkilökohtaiset vaikeudet eikä edes tämä synnytyspelko asia mene yhtään eteenpäin tällä palstalla meuhkatessa, vaan päinvastoin. Jokainen on vastuussa omasta voinnistaan eikä noihin ongelmiin auta täällä lietsominen. Ammattihenkilö on oikea osoite.
Kuule, kun silloin joutuisi ottamaan vastuun itsestään ja tekemään jotain asian eteen sen sijaan että valittaa täällä tuntemattomille ihmisille. Ehkä tämä valitus onkin koko homman ydin!
Joo aika sekavaa valitusta täällä on ja ihme jankkausta. Joku ei nyt ota vastuuta omasta olostaan ja hoida sitä pelkoo. Vai onks toi kirjoittaja joku mies tai nainen joka vihaa naisiin ja maailman luonnollisinta ja kauneinta asiaa synnytystä? Alatiesynnytys on vähän kuin isommalla asialla käyminen, tarve ponnistaa jotain ulos, mutta vähä eri kohdasta. Kipu on positiivista kipua. Mulla on vertailupohjaa tohon kipuun vaikean neuropatian ja kolmoishermon takia. Voin sanoo rehellisesti, että päästäkseni Noista sairauksista alatiesynnyttaisin mielelläni joka vuosi!!! Nyt vähän suhteellisuutta peliin!
Mihin suomi olis joutunut jos naiset ei olis ollu oikealla asenteella vuosikymmeniä sitten ja onneksi suurin osa edelleen. Mahtaako olla ihan laillistakaan tällaiset pelottelut täällä ja ainaki aika naisvihaa uhkuvia.
Mitä mahdat kommentillasi tarkoittaa ja viitata?
Syntyvyyden raju lasku alkoi jo 60-luvulla ja on jatkunut siitä jokaisella vuosikymmenellä.
Hedelmällisyysluku oli v. 1973 oli 1.49 lasta ja viime vuonna 1,41 lasta eli lähes sama.Nyt raju syntyvyyden laskun vaikutukset näkyvät ja vaikuttavat, kun niitä synnytysikäisiä naisia on vähän, vaikka naiset synnyttävät samalla tavalla, kuin edellisellä vuosikymmenillä, mutta se ei enää riitä pysäyttämään rajua syntyvyyden laskua, vaan nyt pitäisi tehdä 3-4 lasta, jotta 10-20v päästä ei väestön määrä laskisi, riittäisi työvoimaa ja veronmaksajia.
Uskomstonta keskustelua, kun ei haluta nähdä metsää puilta.
Ei kuitenkaan ole todettu, että syntyvyyden lasku johtuisi siitä, että alateitse ei haluta synnyttää. Sen sijaan ehkäisymenetelmien kehittyminen on johtanut siihen, että naisten ei tarvitse tehdä lapsia enempää kuin itse haluaa. Naisten kouluttautuminen ja työssäkäyminen on myös yleistynyt rajusti 60-luvulta tähän päivään, moni haluaa ennemmin tehdä uraa kuin lapsia.
Aika harva olisi nykyään valmis tekemään 3-4 lasta, vaikka synnytystavan saisi valita ihan itse. Miehet eivät joudu olemaan raskaana tai synnyttämään, mutta suuri osa heistäkään ei halua suurperhettä, aika moni ei halua ollenkaan.
Itse en synnyttäneenä luopuisi kokemuksestani mistään hinnasta. Elämän antaminen on ihmisen ihmeellisin tehtävä. Koin kivun positiivisena ja henkilökunnan kannustavana ja toiveitani kuuntelevina rautaisina ammattilaisina. Synnytin alateitse ja se oli elämäni merkityksellisin kokemus.
Ai, mä synnytin suunnitellulla sektiolla (en kuitenkaan pelon takia, vaikka sillä ei ole tässä mitään merkitystä) ja koen kyllä kuitenkin antaneeni elämän lapselleni. Imetys jäi sekin kokematta.
Vaikea ymmärtää, että jotkut höyrypäät pitävät mahdollisimman kivuliasta synnytystä ja pitkään jatkunutta imetystä suurimpana ansionaan ja äitiyden ytimenä. En sitten tiedä, kokevatko he salaa olevansa muutoin niin paskoja äitejä, että ylikorostavat noita kahta asiaa sen sijaan että keskittyisivät lapsen onneen eikä omiin ruumiintoimintoihinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vaikea ymmärtää, että jotkut höyrypäät pitävät mahdollisimman kivuliasta synnytystä ja pitkään jatkunutta imetystä suurimpana ansionaan ja äitiyden ytimenä. .
Liittyy kristinuskoon ja luterilaiseen kärsimyskulttiin.
Kristinuskon mukaan naisten synnytyksen kuuluu olla kivulias, koska eeva oli tuhma.
Suomalainen kulttuuri on luterilainen ja luterilainen kulttuuri on kärsimyskultti. Yhdistetään kristinuskon naisviha ja uskomus kärsimykseen, niin saadaan suomalainen synnytyksen pitää olla kärsimystä uskomus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmen alatiesynnytyksen ja kahden hätäsektio lapsen äitinä, en ymmärrä ollenkaan tätä keskustelua maailman luonnollisimmasta asiasta. Sääliksi käy terveydenhoitohenkilosto, tsemppiä vaan heille. Ja teille alatiesynnytystä yli kaiken pelkääville tsemppiä pysyä poissa tältä sivulta ja voimia käydä läpi näitä omia pelkoja ja vaikeuksia rehellisesti. Elämässä saattaa meistä jokainen kohdata paljon suurempia ongelmia, ja jos kaikki tyssää jo tähän synnytystapaan, niin kuinka vaikeaa onkaan päästä eteenpäin oikeista ongelmista, vakavista sairauksista ja läheisten menettämisestä.
Niinpä kun ei ne omat henkilökohtaiset vaikeudet eikä edes tämä synnytyspelko asia mene yhtään eteenpäin tällä palstalla meuhkatessa, vaan päinvastoin. Jokainen on vastuussa omasta voinnistaan eikä noihin ongelmiin auta täällä lietsominen. Ammattihenkilö on oikea osoite.
Kuule, kun silloin joutuisi ottamaan vastuun itsestään ja tekemään jotain asian eteen sen sijaan että valittaa täällä tuntemattomille ihmisille. Ehkä tämä valitus onkin koko homman ydin!
Joo aika sekavaa valitusta täällä on ja ihme jankkausta. Joku ei nyt ota vastuuta omasta olostaan ja hoida sitä pelkoo. Vai onks toi kirjoittaja joku mies tai nainen joka vihaa naisiin ja maailman luonnollisinta ja kauneinta asiaa synnytystä? Alatiesynnytys on vähän kuin isommalla asialla käyminen, tarve ponnistaa jotain ulos, mutta vähä eri kohdasta. Kipu on positiivista kipua. Mulla on vertailupohjaa tohon kipuun vaikean neuropatian ja kolmoishermon takia. Voin sanoo rehellisesti, että päästäkseni Noista sairauksista alatiesynnyttaisin mielelläni joka vuosi!!! Nyt vähän suhteellisuutta peliin!
Mihin suomi olis joutunut jos naiset ei olis ollu oikealla asenteella vuosikymmeniä sitten ja onneksi suurin osa edelleen. Mahtaako olla ihan laillistakaan tällaiset pelottelut täällä ja ainaki aika naisvihaa uhkuvia.
Mitä mahdat kommentillasi tarkoittaa ja viitata?
Syntyvyyden raju lasku alkoi jo 60-luvulla ja on jatkunut siitä jokaisella vuosikymmenellä.
Hedelmällisyysluku oli v. 1973 oli 1.49 lasta ja viime vuonna 1,41 lasta eli lähes sama.Nyt raju syntyvyyden laskun vaikutukset näkyvät ja vaikuttavat, kun niitä synnytysikäisiä naisia on vähän, vaikka naiset synnyttävät samalla tavalla, kuin edellisellä vuosikymmenillä, mutta se ei enää riitä pysäyttämään rajua syntyvyyden laskua, vaan nyt pitäisi tehdä 3-4 lasta, jotta 10-20v päästä ei väestön määrä laskisi, riittäisi työvoimaa ja veronmaksajia.
Uskomstonta keskustelua, kun ei haluta nähdä metsää puilta.
Ei kuitenkaan ole todettu, että syntyvyyden lasku johtuisi siitä, että alateitse ei haluta synnyttää. Sen sijaan ehkäisymenetelmien kehittyminen on johtanut siihen, että naisten ei tarvitse tehdä lapsia enempää kuin itse haluaa. Naisten kouluttautuminen ja työssäkäyminen on myös yleistynyt rajusti 60-luvulta tähän päivään, moni haluaa ennemmin tehdä uraa kuin lapsia.
Aika harva olisi nykyään valmis tekemään 3-4 lasta, vaikka synnytystavan saisi valita ihan itse. Miehet eivät joudu olemaan raskaana tai synnyttämään, mutta suuri osa heistäkään ei halua suurperhettä, aika moni ei halua ollenkaan.
Itse en synnyttäneenä luopuisi kokemuksestani mistään hinnasta. Elämän antaminen on ihmisen ihmeellisin tehtävä. Koin kivun positiivisena ja henkilökunnan kannustavana ja toiveitani kuuntelevina rautaisina ammattilaisina. Synnytin alateitse ja se oli elämäni merkityksellisin kokemus.
Ihan samaa voisin sanoa kahdesta sektiostani. Henkilökunta oli kannustavaa ja ammattitaitoista ja vauvojen nostot vatsasta verhon yli ikimuistoisia hetkiä joista molemmat videollakin. Luonnollisuus tästä nyt oli kaukana, mutta se ei ole minulle mikään itsearvo. Jos luontoäidiltä kysyttäisiin, niin sekä minä että esikoinen oltaisiin kuoltu synnytykseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi ei ole sairaus. Jos osallistun vauvatalkoisiin, todellakin päätän synnytystavan itse. Muuten jää talkoot välistä.
Ei ole synnytyskään, ei siinä usein edes tarvita lääkäriä hoitamaan mitään kun ei ole sairauttakaan, siihen riittää kätilön koulutuksen saanut henkilö, jolle ei ole opetettu sairauksien diagnostiikkaa eikä hoitoa ja Suomen lain mukaan vain lääkärillä on oikeus tehdä diagnoosi ei taudinmääritys suomeksi ja samoin vain lääkärillä on oikeus määrätä lääkkeitä. Lääkäri päättää lain mukaan potilaan lääketieteellisestä hoidosta ja toimenpiteistä, toki potilaalla on oikeus kieltäytyä hoidosta paitsi mielenterveyslain mukaisissa pakkohoitotilanteissa, joissa potilas voidaan määrätä hoitoon ja tarkkailuun ja jopa lepositeisiin potilaan tahdosta riippumatta, näistäkin pakkokeinoista päättää lain mukaan lääkäri.
Synnyttää saa vaikka kotona jos haluaa, synnytykset tapahtuvat nykyään sairaaloissa jotta voidaan seurata synnytyksen etenemistä ja jotta voidaan varautua hoitoon jos ilmenee sairaanhoitoa vaativa tilanne synnytyksen yhteydessä joko sikiöllä tai synnyttäjällä, jolloin synnyttäjällä tai sikiöllä todetaan sairaus ja jolloin aloitetaan sairaanhoito. Synnytys itsessään ei ole sairaanhoitoa siis eikä mikään lääketieteellinen toimenpide.
Kuitenkin synnytykseen liittyvää kipua voidaan hoitaa lääkkeillä, joiden määräämisestä päättää lääkäri, kätilöllä ei ole oikeutta määrätä lääkkeitä. Samoin tehokkain synnytyskivun lievittäjä eli epiduraalipuudutus voidaan antaa anestesialääkärin toimesta, puudutuksella saadaan tarvittaessa vaikka sellainen kivunlievitys että synnyttäjä ei tunne mitään, tavoitteena ei ole kuitenkaan näin tehokas puudutus jossa synnyttäjä ei tunne edes supistuksia, mutta jos puudutuksesta tulee liiankin tehokas kuten joskus käy niin äiti voi seurata monitorista supistuskäyrää ja ajoittaa ponnistuksensa sen mukaisesti jos ei tunne mitään. Jos vauva ei mahdu tulemaan helposti normaaliajassa ulos niin voidaan paikalle kutsua synnytyslääkäri ja näin kätilöille on määrätty tekemäänkin jos tietty aikaraja ylittyy tietyissä synnytyksen vaiheissa.
Helpointa on avittaa lasta tulemaan ulos loppuvaiheessa jos pää on jo osittain ulkona, mutta ei synnytys etene tekemällä viilto välilihaan, jolloin hallitusti ulkosynnyttimiin tulee saman tien tilaa merkittävästi lisää ja tuo haava on helppo ommella siististi umpeen verrattuna luonnollisesti tuleviin repeämiin kudoksessa. Kätilöillä on oikeus ja koulutus tehdä tuo viilto välilihaan ja ommella haava umpeenkin, kätilöt osaavat ommella yksinkertaiset ompeleet toisin kuin esim. sairaanhoitajat. Jos tarvitaan sisäisiä ompeleita tai esim. tavallisemmista ns. knoppiompeleista tiukemmin pitäviä ns. patjaompeleita tai jatkuvaa ommelta tms. niin siihen löytyy lääkäri, nämä ompelutekniikat opetetaan yleislääkäreillekin yliopistojen lääketieteellisissä tiedekunnissa perusopinnoissa.
Suomessa synnyttäjä ei voi valita synnytystapaa itse omin päin "muuten vaan" tai mukavuussyistä tms. vaan kyseessä on iso lääketieteellinen leikkaus, jonka suorittamisesta päättää lääkäri, ei synnyttäjä, ei kätilö eikä kukaan muukaan jolla ei ole oikeutta päättää potilaan lääketieteellisestä hoidosta. Sektio katsotaan sairaanhoidoksi, jota varten pitää olla jokin diagnoosi eli sairaus minkä takia se sektio tehdään. Synnytyspelko on sairaus, jolle löytyy tautiluokituksesta koodi mielenterveyshäiriöiden diagnoosiluokituksen osiosta. Jos mielenterveydellisen syyn takia ei voida alatiesynnytyksellä synnyttää niin tehdään sektio. Tämä on melko harvinaista kuitenkin.
Myöskään yksityisellä puolella ei sektioita Suomessa tehdä. Toiseen EU-maahan saa mennä sairauden hoitoon, mistä hoidon maksanut maa toinen EU-maa laskuttaa Suomea, mutta jos sairauden takia tarvitsee sektion saa sen Suomessakin toki.
Sektiota jolla ei ole lääketieteellistä syytä, ei Suomen kela maksa jälkikäteenkään. Joten käsi taskuun vaan jos ihan ite haluatte sen sektion ilman pelkodiagnoosia.
https://www.kela.fi/sairaanhoito
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kokenut sen "positiivisen kivun" ja synnytystranssin. Kokemus oli elämäni ihmeellisin, ja sen vaikutus minäkuvaani valtava. Luomuna siis synnytin.
Yläpeukuta, jos olet sitä mieltä että minäkin olen oikeutettu hyvään synnytyskokemukseen valitsemallani tavalla.
Kiitoksia, enemmistön mielestä myös luomusynnyttäjällä on oikeus valinnanvapauteen. Alapeukuttajia kehotan menemään itseensä ja miettimään, mistä nousee tarve kontrolloida toisten kehoa.
Vierailija kirjoitti:
Eri. Synnytin esikoistani yli vuorokauden epäonnistuneella epiduraalilla. Sydänäänet laski ja jouduin hätäsektioon. Toisen lapsen synnytin alateitse, synnytys kesti 18 tuntia enkä ottanut mitään kipuun, koska suurin toiveeni oli luonnollisen synnyttämisen kokeminen. Kaikki meni hyvin. Kolmannen lapseni kohdalla sama juttu, luomuna ja kaikki meni hyvin. Neljännen kohdalla tuli taas hätä sektio jossa minut nukutettiin, koska epiduraali paikkaa ei ollut valmiina ja koska oikea kiire. Toivuin leikkauksista nopeasti, synnytyksistä saman tien. Kokemani perusteella alatiesynnytys ie voiton sektiosta mennen tullen. Niin se vain on.
Sama juttu. Minulla on kokemusta molemmista, ensimmäinen oli luomusynnytys ja toinen hätäsektio. Alatiesynnytys on paljon parempi, nopeammin palautuva ja luo lapseen normaalin suhteen. Sen haluan varmasti jatkossakin. Sektioarpi on ruma ja kutittaa ja kinnaa. Alatiesynnytys ei jättänyt mitään vammoja, päinvastoin, tulin tietoisemmaksi naiseudestani. Pidätyskyky menee lapsettomiltakin, jollei treenaa lihaksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmen alatiesynnytyksen ja kahden hätäsektio lapsen äitinä, en ymmärrä ollenkaan tätä keskustelua maailman luonnollisimmasta asiasta. Sääliksi käy terveydenhoitohenkilosto, tsemppiä vaan heille. Ja teille alatiesynnytystä yli kaiken pelkääville tsemppiä pysyä poissa tältä sivulta ja voimia käydä läpi näitä omia pelkoja ja vaikeuksia rehellisesti. Elämässä saattaa meistä jokainen kohdata paljon suurempia ongelmia, ja jos kaikki tyssää jo tähän synnytystapaan, niin kuinka vaikeaa onkaan päästä eteenpäin oikeista ongelmista, vakavista sairauksista ja läheisten menettämisestä.
Niinpä kun ei ne omat henkilökohtaiset vaikeudet eikä edes tämä synnytyspelko asia mene yhtään eteenpäin tällä palstalla meuhkatessa, vaan päinvastoin. Jokainen on vastuussa omasta voinnistaan eikä noihin ongelmiin auta täällä lietsominen. Ammattihenkilö on oikea osoite.
Kuule, kun silloin joutuisi ottamaan vastuun itsestään ja tekemään jotain asian eteen sen sijaan että valittaa täällä tuntemattomille ihmisille. Ehkä tämä valitus onkin koko homman ydin!
Joo aika sekavaa valitusta täällä on ja ihme jankkausta. Joku ei nyt ota vastuuta omasta olostaan ja hoida sitä pelkoo. Vai onks toi kirjoittaja joku mies tai nainen joka vihaa naisiin ja maailman luonnollisinta ja kauneinta asiaa synnytystä? Alatiesynnytys on vähän kuin isommalla asialla käyminen, tarve ponnistaa jotain ulos, mutta vähä eri kohdasta. Kipu on positiivista kipua. Mulla on vertailupohjaa tohon kipuun vaikean neuropatian ja kolmoishermon takia. Voin sanoo rehellisesti, että päästäkseni Noista sairauksista alatiesynnyttaisin mielelläni joka vuosi!!! Nyt vähän suhteellisuutta peliin!
Mihin suomi olis joutunut jos naiset ei olis ollu oikealla asenteella vuosikymmeniä sitten ja onneksi suurin osa edelleen. Mahtaako olla ihan laillistakaan tällaiset pelottelut täällä ja ainaki aika naisvihaa uhkuvia.
Mitä mahdat kommentillasi tarkoittaa ja viitata?
Syntyvyyden raju lasku alkoi jo 60-luvulla ja on jatkunut siitä jokaisella vuosikymmenellä.
Hedelmällisyysluku oli v. 1973 oli 1.49 lasta ja viime vuonna 1,41 lasta eli lähes sama.Nyt raju syntyvyyden laskun vaikutukset näkyvät ja vaikuttavat, kun niitä synnytysikäisiä naisia on vähän, vaikka naiset synnyttävät samalla tavalla, kuin edellisellä vuosikymmenillä, mutta se ei enää riitä pysäyttämään rajua syntyvyyden laskua, vaan nyt pitäisi tehdä 3-4 lasta, jotta 10-20v päästä ei väestön määrä laskisi, riittäisi työvoimaa ja veronmaksajia.
Uskomstonta keskustelua, kun ei haluta nähdä metsää puilta.
Ei kuitenkaan ole todettu, että syntyvyyden lasku johtuisi siitä, että alateitse ei haluta synnyttää. Sen sijaan ehkäisymenetelmien kehittyminen on johtanut siihen, että naisten ei tarvitse tehdä lapsia enempää kuin itse haluaa. Naisten kouluttautuminen ja työssäkäyminen on myös yleistynyt rajusti 60-luvulta tähän päivään, moni haluaa ennemmin tehdä uraa kuin lapsia.
Aika harva olisi nykyään valmis tekemään 3-4 lasta, vaikka synnytystavan saisi valita ihan itse. Miehet eivät joudu olemaan raskaana tai synnyttämään, mutta suuri osa heistäkään ei halua suurperhettä, aika moni ei halua ollenkaan.
Itse en synnyttäneenä luopuisi kokemuksestani mistään hinnasta. Elämän antaminen on ihmisen ihmeellisin tehtävä. Koin kivun positiivisena ja henkilökunnan kannustavana ja toiveitani kuuntelevina rautaisina ammattilaisina. Synnytin alateitse ja se oli elämäni merkityksellisin kokemus.
Ihan samaa voisin sanoa kahdesta sektiostani. Henkilökunta oli kannustavaa ja ammattitaitoista ja vauvojen nostot vatsasta verhon yli ikimuistoisia hetkiä joista molemmat videollakin.
Olen kuullut monilta, että sektiossa se vauvan ulos nostaminen voi olla hyvin tunteellinen, positiivinen, hetki, myös sille henkilökunnalle.
Suunnitellussa sektiossa siis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kokenut sen "positiivisen kivun" ja synnytystranssin. Kokemus oli elämäni ihmeellisin, ja sen vaikutus minäkuvaani valtava. Luomuna siis synnytin.
Yläpeukuta, jos olet sitä mieltä että minäkin olen oikeutettu hyvään synnytyskokemukseen valitsemallani tavalla.
Valtaosa naisista kokee synnytyksen näin. Toki asiaan vaikuttaa se jos itse on heikoilla esim. masennuksen takia. Mutta siihen on ihan eri hoito kuin synnytystavan valinta. Moni synnytyspelkoinen on täällä kertonut saaneensa avun ja pystyneensa synnyttämään alateitse. Sovitaan niin, että kannustetaan toisia naisia hakemaan apua jos sitä tarvitsee ja lopetetaan kivuilla, repeämillä ja ammaatilaisilla pelottelu. Se kasvattaa vain ahdistusta ja pelkoa. Kasvatetaan luottamusta ja turvaa!
No ei todellakaan koe. Voisit perehtyä tutkimustietoon tai ihan vaan vaikka astua ulos kopistasi ja jututtaa muita äitejä. Suurin osa alatiesynnytyksistä sujuu ilman isoja komplikaatioita, mutta esimerkiksi pienet repeämät ovat ensisynnyttäjillä varsin tavallisia. Vaikeasta synnytyksestä traumatisoituminen on onneksi melko harvinaista, mutta niin on tämä "synnytys on niin ihku kokemus" -hihhulointikin. Useimmat naiset sanoo, että se on raskasta, kivuliasta ja likaista eikä sitä tekisi kukaan ellei siitä saisi palkinnoksi vauvaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kokenut sen "positiivisen kivun" ja synnytystranssin. Kokemus oli elämäni ihmeellisin, ja sen vaikutus minäkuvaani valtava. Luomuna siis synnytin.
Yläpeukuta, jos olet sitä mieltä että minäkin olen oikeutettu hyvään synnytyskokemukseen valitsemallani tavalla.
Valtaosa naisista kokee synnytyksen näin. Toki asiaan vaikuttaa se jos itse on heikoilla esim. masennuksen takia. Mutta siihen on ihan eri hoito kuin synnytystavan valinta. Moni synnytyspelkoinen on täällä kertonut saaneensa avun ja pystyneensa synnyttämään alateitse. Sovitaan niin, että kannustetaan toisia naisia hakemaan apua jos sitä tarvitsee ja lopetetaan kivuilla, repeämillä ja ammaatilaisilla pelottelu. Se kasvattaa vain ahdistusta ja pelkoa. Kasvatetaan luottamusta ja turvaa!
Sovi vaan keskenäsi mitö haluat, mutta eiköhän se tieto lisää luottamusta ja turvaa, ei se että teeskennellään raskauksien, vauva-arjen, synnyttämisen ja sektio olevan jotain vaaleanpunaistayksisarvisblogihöttöä.
Jospa silloin naiset alkaisivat vaatia kunnon kohtelua.
Olen muuten kokenut helvetillisen suunnitellun sektion, jossa anestesia ei onnistunut, mutta muuten kaikki meni hienosti. En ikinä vaihtaisi sitä alapääsynnytykseen, etenkin kun julkisella puolella ketään ei kiinnosta äidin vointi, repeämät, virtsankarkailu ja traumat sen jälkeen kun lapsi on pukattu ulos valtion suosittelemalla ja edullisella keinolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmen alatiesynnytyksen ja kahden hätäsektio lapsen äitinä, en ymmärrä ollenkaan tätä keskustelua maailman luonnollisimmasta asiasta. Sääliksi käy terveydenhoitohenkilosto, tsemppiä vaan heille. Ja teille alatiesynnytystä yli kaiken pelkääville tsemppiä pysyä poissa tältä sivulta ja voimia käydä läpi näitä omia pelkoja ja vaikeuksia rehellisesti. Elämässä saattaa meistä jokainen kohdata paljon suurempia ongelmia, ja jos kaikki tyssää jo tähän synnytystapaan, niin kuinka vaikeaa onkaan päästä eteenpäin oikeista ongelmista, vakavista sairauksista ja läheisten menettämisestä.
Niinpä kun ei ne omat henkilökohtaiset vaikeudet eikä edes tämä synnytyspelko asia mene yhtään eteenpäin tällä palstalla meuhkatessa, vaan päinvastoin. Jokainen on vastuussa omasta voinnistaan eikä noihin ongelmiin auta täällä lietsominen. Ammattihenkilö on oikea osoite.
Kuule, kun silloin joutuisi ottamaan vastuun itsestään ja tekemään jotain asian eteen sen sijaan että valittaa täällä tuntemattomille ihmisille. Ehkä tämä valitus onkin koko homman ydin!
Joo aika sekavaa valitusta täällä on ja ihme jankkausta. Joku ei nyt ota vastuuta omasta olostaan ja hoida sitä pelkoo. Vai onks toi kirjoittaja joku mies tai nainen joka vihaa naisiin ja maailman luonnollisinta ja kauneinta asiaa synnytystä? Alatiesynnytys on vähän kuin isommalla asialla käyminen, tarve ponnistaa jotain ulos, mutta vähä eri kohdasta. Kipu on positiivista kipua. Mulla on vertailupohjaa tohon kipuun vaikean neuropatian ja kolmoishermon takia. Voin sanoo rehellisesti, että päästäkseni Noista sairauksista alatiesynnyttaisin mielelläni joka vuosi!!! Nyt vähän suhteellisuutta peliin!
Mihin suomi olis joutunut jos naiset ei olis ollu oikealla asenteella vuosikymmeniä sitten ja onneksi suurin osa edelleen. Mahtaako olla ihan laillistakaan tällaiset pelottelut täällä ja ainaki aika naisvihaa uhkuvia.
Mitä mahdat kommentillasi tarkoittaa ja viitata?
Syntyvyyden raju lasku alkoi jo 60-luvulla ja on jatkunut siitä jokaisella vuosikymmenellä.
Hedelmällisyysluku oli v. 1973 oli 1.49 lasta ja viime vuonna 1,41 lasta eli lähes sama.Nyt raju syntyvyyden laskun vaikutukset näkyvät ja vaikuttavat, kun niitä synnytysikäisiä naisia on vähän, vaikka naiset synnyttävät samalla tavalla, kuin edellisellä vuosikymmenillä, mutta se ei enää riitä pysäyttämään rajua syntyvyyden laskua, vaan nyt pitäisi tehdä 3-4 lasta, jotta 10-20v päästä ei väestön määrä laskisi, riittäisi työvoimaa ja veronmaksajia.
Uskomstonta keskustelua, kun ei haluta nähdä metsää puilta.
Ei kuitenkaan ole todettu, että syntyvyyden lasku johtuisi siitä, että alateitse ei haluta synnyttää. Sen sijaan ehkäisymenetelmien kehittyminen on johtanut siihen, että naisten ei tarvitse tehdä lapsia enempää kuin itse haluaa. Naisten kouluttautuminen ja työssäkäyminen on myös yleistynyt rajusti 60-luvulta tähän päivään, moni haluaa ennemmin tehdä uraa kuin lapsia.
Aika harva olisi nykyään valmis tekemään 3-4 lasta, vaikka synnytystavan saisi valita ihan itse. Miehet eivät joudu olemaan raskaana tai synnyttämään, mutta suuri osa heistäkään ei halua suurperhettä, aika moni ei halua ollenkaan.
Itse en synnyttäneenä luopuisi kokemuksestani mistään hinnasta. Elämän antaminen on ihmisen ihmeellisin tehtävä. Koin kivun positiivisena ja henkilökunnan kannustavana ja toiveitani kuuntelevina rautaisina ammattilaisina. Synnytin alateitse ja se oli elämäni merkityksellisin kokemus.
Ihan samaa voisin sanoa kahdesta sektiostani. Henkilökunta oli kannustavaa ja ammattitaitoista ja vauvojen nostot vatsasta verhon yli ikimuistoisia hetkiä joista molemmat videollakin. Luonnollisuus tästä nyt oli kaukana, mutta se ei ole minulle mikään itsearvo. Jos luontoäidiltä kysyttäisiin, niin sekä minä että esikoinen oltaisiin kuoltu synnytykseen.
Ihan mielenkiinnosta: mikä oli niin pahasti vialla, että pystyt varmasti sanomaan että sekä sinä että lapsi olisitte kuolleet?
Entisaikaankin suuri valtaosa selvisi synnytyksestä, vaikka apu oli mitä oli. Ne äidit jotka kuolivat, kuolivat yleensä lapsivuodekuumeeseen eli todennäköisesti streptokokki-infektioon.
Ja sanotaan vielä, että en missään nimessä vastusta sektioita. On hienoa, että nykyaikana synnytyksen riskit pystytään minimoimaan. En kuitenkaan myöskään hyväksy sitä, että alatiesynnytyksen vaarallisuutta liioitellaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eri. Synnytin esikoistani yli vuorokauden epäonnistuneella epiduraalilla. Sydänäänet laski ja jouduin hätäsektioon. Toisen lapsen synnytin alateitse, synnytys kesti 18 tuntia enkä ottanut mitään kipuun, koska suurin toiveeni oli luonnollisen synnyttämisen kokeminen. Kaikki meni hyvin. Kolmannen lapseni kohdalla sama juttu, luomuna ja kaikki meni hyvin. Neljännen kohdalla tuli taas hätä sektio jossa minut nukutettiin, koska epiduraali paikkaa ei ollut valmiina ja koska oikea kiire. Toivuin leikkauksista nopeasti, synnytyksistä saman tien. Kokemani perusteella alatiesynnytys ie voiton sektiosta mennen tullen. Niin se vain on.
Sama juttu. Minulla on kokemusta molemmista, ensimmäinen oli luomusynnytys ja toinen hätäsektio. Alatiesynnytys on paljon parempi, nopeammin palautuva ja luo lapseen normaalin suhteen. Sen haluan varmasti jatkossakin. Sektioarpi on ruma ja kutittaa ja kinnaa. Alatiesynnytys ei jättänyt mitään vammoja, päinvastoin, tulin tietoisemmaksi naiseudestani. Pidätyskyky menee lapsettomiltakin, jollei treenaa lihaksia.
Hätäsektio on ihan eri jutty kun suunniteltu rauhallinen sektio, jota suosittelen kaikille jotka arvostavat itseään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi ei ole sairaus. Jos osallistun vauvatalkoisiin, todellakin päätän synnytystavan itse. Muuten jää talkoot välistä.
Ei ole synnytyskään, ei siinä usein edes tarvita lääkäriä hoitamaan mitään kun ei ole sairauttakaan, siihen riittää kätilön koulutuksen saanut henkilö, jolle ei ole opetettu sairauksien diagnostiikkaa eikä hoitoa ja Suomen lain mukaan vain lääkärillä on oikeus tehdä diagnoosi ei taudinmääritys suomeksi ja samoin vain lääkärillä on oikeus määrätä lääkkeitä. Lääkäri päättää lain mukaan potilaan lääketieteellisestä hoidosta ja toimenpiteistä, toki potilaalla on oikeus kieltäytyä hoidosta paitsi mielenterveyslain mukaisissa pakkohoitotilanteissa, joissa potilas voidaan määrätä hoitoon ja tarkkailuun ja jopa lepositeisiin potilaan tahdosta riippumatta, näistäkin pakkokeinoista päättää lain mukaan lääkäri.
Synnyttää saa vaikka kotona jos haluaa, synnytykset tapahtuvat nykyään sairaaloissa jotta voidaan seurata synnytyksen etenemistä ja jotta voidaan varautua hoitoon jos ilmenee sairaanhoitoa vaativa tilanne synnytyksen yhteydessä joko sikiöllä tai synnyttäjällä, jolloin synnyttäjällä tai sikiöllä todetaan sairaus ja jolloin aloitetaan sairaanhoito. Synnytys itsessään ei ole sairaanhoitoa siis eikä mikään lääketieteellinen toimenpide.
Kuitenkin synnytykseen liittyvää kipua voidaan hoitaa lääkkeillä, joiden määräämisestä päättää lääkäri, kätilöllä ei ole oikeutta määrätä lääkkeitä. Samoin tehokkain synnytyskivun lievittäjä eli epiduraalipuudutus voidaan antaa anestesialääkärin toimesta, puudutuksella saadaan tarvittaessa vaikka sellainen kivunlievitys että synnyttäjä ei tunne mitään, tavoitteena ei ole kuitenkaan näin tehokas puudutus jossa synnyttäjä ei tunne edes supistuksia, mutta jos puudutuksesta tulee liiankin tehokas kuten joskus käy niin äiti voi seurata monitorista supistuskäyrää ja ajoittaa ponnistuksensa sen mukaisesti jos ei tunne mitään. Jos vauva ei mahdu tulemaan helposti normaaliajassa ulos niin voidaan paikalle kutsua synnytyslääkäri ja näin kätilöille on määrätty tekemäänkin jos tietty aikaraja ylittyy tietyissä synnytyksen vaiheissa.
Helpointa on avittaa lasta tulemaan ulos loppuvaiheessa jos pää on jo osittain ulkona, mutta ei synnytys etene tekemällä viilto välilihaan, jolloin hallitusti ulkosynnyttimiin tulee saman tien tilaa merkittävästi lisää ja tuo haava on helppo ommella siististi umpeen verrattuna luonnollisesti tuleviin repeämiin kudoksessa. Kätilöillä on oikeus ja koulutus tehdä tuo viilto välilihaan ja ommella haava umpeenkin, kätilöt osaavat ommella yksinkertaiset ompeleet toisin kuin esim. sairaanhoitajat. Jos tarvitaan sisäisiä ompeleita tai esim. tavallisemmista ns. knoppiompeleista tiukemmin pitäviä ns. patjaompeleita tai jatkuvaa ommelta tms. niin siihen löytyy lääkäri, nämä ompelutekniikat opetetaan yleislääkäreillekin yliopistojen lääketieteellisissä tiedekunnissa perusopinnoissa.
Suomessa synnyttäjä ei voi valita synnytystapaa itse omin päin "muuten vaan" tai mukavuussyistä tms. vaan kyseessä on iso lääketieteellinen leikkaus, jonka suorittamisesta päättää lääkäri, ei synnyttäjä, ei kätilö eikä kukaan muukaan jolla ei ole oikeutta päättää potilaan lääketieteellisestä hoidosta. Sektio katsotaan sairaanhoidoksi, jota varten pitää olla jokin diagnoosi eli sairaus minkä takia se sektio tehdään. Synnytyspelko on sairaus, jolle löytyy tautiluokituksesta koodi mielenterveyshäiriöiden diagnoosiluokituksen osiosta. Jos mielenterveydellisen syyn takia ei voida alatiesynnytyksellä synnyttää niin tehdään sektio. Tämä on melko harvinaista kuitenkin.
Myöskään yksityisellä puolella ei sektioita Suomessa tehdä. Toiseen EU-maahan saa mennä sairauden hoitoon, mistä hoidon maksanut maa toinen EU-maa laskuttaa Suomea, mutta jos sairauden takia tarvitsee sektion saa sen Suomessakin toki.
Sektiota jolla ei ole lääketieteellistä syytä, ei Suomen kela maksa jälkikäteenkään. Joten käsi taskuun vaan jos ihan ite haluatte sen sektion ilman pelkodiagnoosia.
https://www.kela.fi/sairaanhoito
Eipä onnistu omalla rahalla maksaminenkaan. Ota selvää asioista ennen, kuin tulet huutelemaan niitä totuuksina. Yksi erittäin hyvä syy muuttaa ulkomaille. Suomeen jäävät vähän koulutetut ja yhteiskunnan almuilla perhettään elättävät, rajojen yli tietysti tulee muuten vain tietämätöntä porukkaa täyttämään syntyvyysvajetta. Ehkä hyvä niin.
Tää kertookin kaiken. Mielenterveyspotilaat meuhkaa täällä.