Lue keskustelun säännöt.
Äitien pakottaminen alatiesynnytykseen Suomessa
Järkisektion saanut
03.10.2019 |
Viime päivien otsikoissa on kauhisteltu syntyvyyden kiihtyvää laskua. Yksi syy monista kymmenistä on se, että naisilta evätään potilaan itsemääräämisoikeus, heidän tullessaan raskaaksi. Kuulostaa ihmisoikeusrikkomukselta, mutta se on Suomessa vallitseva tämänhetkinen hoitosuositus.
Toivottavasti joskus tulevaisuudessa kummastellaan tätä aikaa, kun naiset eivät saaneet päättää omasta kehostaan eli valita synnytystapaansa. Suomessa ollaan tultu jälkijunassa synnytyskulttuurissa aina (kuten mm. YLE:n artikkelista https://yle.fi/uutiset/3-10976854 käy ilmi) ja edelleen 2019 laahataan muita länsimaita kaukana jäljessä.
Nykypäivän Suomessa äitien otsaan (kuten minun) lyödään edelleen diagnoosi: synnytyspelko, jotta äidit saavat valinnanvapauden omasta synnytystavastaan. Jos kerran 1990-luvulla valinnanvapaus ollaan naamioitu ahtaaksi lantioksi ja 2000-luvulla synnytyspeloksi, olisiko 2020-luku viimein se aika, kun valinnanvapautta ei naamioida enää miksikään diagnoosiksi, vaan kutsutaan synnytystavan valinnaksi?
”– Vielä 90-luvulla monesti synnytyspelkodiagnoosi piilotettiin jonkun toisen diagnoosin taakse. Saatettiin tehdä sektio synnytyspelon vuoksi, mutta diagnoosissa lukikin suhteellisesti ahdas lantio. Esimerkiksi vuonna 1996 Suomessa tehtiin ahtaan lantion vuoksi yli 700 keisarinleikkausta. Synnytyspelko oli virallisena syynä vain sadassa suunnitellussa sektiossa. Vuonna 2010 ahtaan lantion diagnoosilla tehtiin enää noin 300 keisarinleikkausta. Synnytyspelon vuoksi tuolloin hoidettiin jo yli 4 000 äitiä. Heistä suurin osa synnytti kuitenkin alateitse.” -YLE
Mitä pelkkiä diagnooseja on tuijottelu, kummasti lantiot naisilla levenivät 14 vuodessa. Joko alkaa tilanne valjeta? Vuosittain nämä tuhannet äidit joutuvat käymään läpi synnytyspelkopolin: paikka mihin äiti siis Suomessa pakotetaan, mikäli ei halua synnyttää alateitse. Pelkopolin idea ja sisältö on suostutella äiti alatiesynnytykseen, keinolla millä hyvänsä. Pelkopoleilla äitejä uhkaillaan, pelotellaan, haukutaan, vähätellään ja heille valehdellaan alatiesynnytys täysin riskittömäksi. Vaikka Suomen laissa kielletään tällainen potilaan kohtelu ja valehtelu, se rehottaa päivittäin Suomen pelkopoleilla. Kukaan ei puutu asiaan.
Valitettavan monella äidillä, joka haluaisi päättää synnytystavastaan, ei ole samaa määrää 5 vuoden aikana kerättyä faktatietoa laukoa vastaan pelkopolilla syötetylle alatiepropagandalle ja periksiantamatonta luonnetta, jotta selviytyisi pelkopolin mankelista. Monet joutuvat Suomessa siis alatiesynnytykseen passiivisesti pakotettuna, eli toisin sanoen pelkopoli ei myönnä sektiota, vaikka sitä oltaisi vastaanotolla itkien ja huutaen aneltu.
Miten nykypäivän Suomessa tapahtuu tällaista?
Kommentit (2040)
Minua ihan puistattaa lukea tarinoita "voimaannuttavasta, elämän parhaasta kokemuksesta" sekä ajatuksia "positiivisesta kivusta". Minusta jokaisella on oikeus kokea asiat omalla tavallaan mutta nämä voimaantuneet haluavat tuputtaa omaa kokemustaan yleisenä totuutena.
Suurin osa suomalaisista ei osaa tulkita tilastoja oikein. Tilastovat ovat ainoa totuus asiassa ja suosittelen kaikkia opettelemaan tilastomatematiikkaa edes hiukan. Pelkopolilla tuskin sitä opetetaan.
Tässä vielä lainaus (https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_teos=uut&p_art…):
Synnytyksen aikana tehtävä episiotomia eli välilihaleikkaus tai välilihan spontaani repeämä vaikuttavat vahvasti ensisynnyttäjän synnytyksenjälkeiseen seksielämään. Neljännes amerikkalaistutkimukseen osallistuneista naisista kertoi nauttivansa seksistä vähemmän ja saavansa orgasmin harvemmin kuin ennen synnytystä. Kolmen kuukauden kuluttua synnytyksestä yhdyntäkivuista kärsi yli 40 prosenttia kaikista ensisynnyttäjistä. Episiotomian tai repeämän jälkeen naiset kärsivät yhdyntäkivuista 80 prosenttia todennäköisemmin kuin ne naiset, joiden väliliha säilyi ehjänä synnytyksen yhteydessä. Toisaalta neljännes naisista, joiden väliliha säilyi vaurioitumattomana, kertoi jopa nauttivansa seksistä enemmän synnytyksen jälkeen. Mitä syvemmälle ulottuvasta haavasta oli kyse, sitä todennäköisempiä olivat myös yhdyntäkivut. Myös imukuppisynnytys tai pihtisynnytys lisäsivät yhdyntäkipujen todennäköisyyttä. Episiotomia ja repeämä aiheuttivat ongelmia yhtä paljon ja molemmat traumat hidastivat synnytyksenjälkeisen seksielämän käynnistymistä yhtä paljon.
American Journal of Obstretics and Gynecology -lehdessä julkaistu tutkimus on ensimmäinen laajahko selvitys episiotomian ja repeämän vaikutuksista seksielämään. Tutkimukseen osallistuneet yli 600 naista vastasivat lomakekysymyksiin, jotka postitettiin heille kuusi kuukautta synnytyksen jälkeen. Kaikki olivat ensisynnyttäjiä ja heillä oli takana normaali, täysiaikainen, yksisikiöinen raskaus sekä alatiesynnytys. Naiset jaettiin ryhmiin episiotomian, repeämän ja ehjänä säilyneen välilihan mukaan. Lisäksi episiotomia tai repeämäryhmien naisten haava luokiteltiin syvyyden ja pituuden mukaan kolmeen ryhmään. Naisista yksi kolmannes oli säästynyt välilihan leikkaukselta tai repeämältä synnytyksen aikana.
Uutispalvelu Duodecim
(American Jornal of Obstretics and Gynecology 2001; 184: 881-890)
Välilihan leikkaamista eli episiotomiaa perustellaan väitteillä, joiden mukaan se vähentäisi välilihan ja peräaukon sulkijalihaksen repeytymisvaaraa sekä lantionpohjan kudosten ylivenyttymistä ja myöhempää veltostumista. Väitteiden tueksi ei ole kuitenkaan olemassa kiistattoman luotettavia tutkimuksia. Päinvastoin, useat tutkimukset ovat osoittaneet, ettei rutiiniepisiotomiasta näyttäisi olevan hyötyä repeämien ehkäisyssä edes imukuppisynnytysten yhteydessä. Episiotomia tuli rutiininomaiseen käyttöön 1920-luvulla synnytysten siirryttyä kodeista sairaaloihin ja yleistyi samanaikaisesti pihtisynnytysten kanssa. Nykyisin monet naiset haluavat päättää itse heille synnytyksen yhteydessä tehtävistä toimenpiteistä ja rutiiniepisiotomia on asetettu monin paikoin kyseenalaiseksi myös suomalaisissa sairaaloissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmen alatiesynnytyksen ja kahden hätäsektio lapsen äitinä, en ymmärrä ollenkaan tätä keskustelua maailman luonnollisimmasta asiasta. Sääliksi käy terveydenhoitohenkilosto, tsemppiä vaan heille. Ja teille alatiesynnytystä yli kaiken pelkääville tsemppiä pysyä poissa tältä sivulta ja voimia käydä läpi näitä omia pelkoja ja vaikeuksia rehellisesti. Elämässä saattaa meistä jokainen kohdata paljon suurempia ongelmia, ja jos kaikki tyssää jo tähän synnytystapaan, niin kuinka vaikeaa onkaan päästä eteenpäin oikeista ongelmista, vakavista sairauksista ja läheisten menettämisestä.
Niinpä kun ei ne omat henkilökohtaiset vaikeudet eikä edes tämä synnytyspelko asia mene yhtään eteenpäin tällä palstalla meuhkatessa, vaan päinvastoin. Jokainen on vastuussa omasta voinnistaan eikä noihin ongelmiin auta täällä lietsominen. Ammattihenkilö on oikea osoite.
Kuule, kun silloin joutuisi ottamaan vastuun itsestään ja tekemään jotain asian eteen sen sijaan että valittaa täällä tuntemattomille ihmisille. Ehkä tämä valitus onkin koko homman ydin!
Joo aika sekavaa valitusta täällä on ja ihme jankkausta. Joku ei nyt ota vastuuta omasta olostaan ja hoida sitä pelkoo. Vai onks toi kirjoittaja joku mies tai nainen joka vihaa naisiin ja maailman luonnollisinta ja kauneinta asiaa synnytystä? Alatiesynnytys on vähän kuin isommalla asialla käyminen, tarve ponnistaa jotain ulos, mutta vähä eri kohdasta. Kipu on positiivista kipua. Mulla on vertailupohjaa tohon kipuun vaikean neuropatian ja kolmoishermon takia. Voin sanoo rehellisesti, että päästäkseni Noista sairauksista alatiesynnyttaisin mielelläni joka vuosi!!! Nyt vähän suhteellisuutta peliin!
Mihin suomi olis joutunut jos naiset ei olis ollu oikealla asenteella vuosikymmeniä sitten ja onneksi suurin osa edelleen. Mahtaako olla ihan laillistakaan tällaiset pelottelut täällä ja ainaki aika naisvihaa uhkuvia.
Suurin osa synnytyspelkoisistakin ottaa vastuun itsestään eikä tule tänne lietsomaan sitä pelkoa tai jopa hoitohenkilöstöä kohtaan tuntemaansa vihaa. Ne ei parannu täällä meuhkaamalla.
Noi se menee. Lääkäri päättää mikä on paras vaihtoehto ei potilas. Turhaan te mammat vai onko kyseessä mies, kuten täällä on epäilty, suu vaahdossa huudatte.
Siitä mitä ihme tietoo tällä pelottelijalla on synnytyksestä voi jo päätellä että kyseessä on mies tai sitten nainen joka ei oo koskaan synnyttänyt. Kolmen lapsen äitinä sanon kokemuksesta että täällä on tosi pelottelun meininki. Synnytys ei oo tommosta ikävää repeemistä vaan ihan mahtava juttu naisen elämässä, ainutlaatuinen ja kaunis kokemus. Jotain ihmeellistä ja jopa pyhää.
Täällä synnytyksestä luodaan kuvaa repeämisen ja jälki seurausten avulla kiduttamiseksi. Painetaan lokaan asiaa joka on maailman luonnollisin ja kaunein.
Alapeukuista voi päätellä suhtautumisen naisiin.
Kuten myös täällä pelottelusta. Naisia ei täällä myöskään kannusteta keskustelemaan asioista tukea antavien ammattilaisten kanssa. Sen sijaan jaetaan väärää tietoa, mielipiteitä ja pelotellaan. Keskustelu on hyvin naisvihamielistä.
Voitko nyt vähän oikeasti avata sitä ajatusta, joka on tämän naisvihajankutuksen taustalla? Jos täällä sanotaan, ettei nainen saa toivoa sektiota koska se on vaarallinen, ja minä yritän perustella miksi minä halusin sektion ja miksi muillakin naisilla on minusta oikeus haluta sektio, niin ketä on ne naiset joita minä vihaan? Alatiesynnyttäjät? Milläköhän logiikalla, kun toisin kuin te, minä en ole yrittänyt pakottaa tai painostaa ketään mihinkään suuntaan, perustellut vain omia valintoja?
En ole koskaan ymmärtänyt joidenkin äitien hokemaa "positiivista tai voimauttavasta" kivusta, kun kipulääkärit ja neurologit samaan aikaan näkevät kivun kielteisenä asiana, joka vaikuttaa ihmisen aivojen toimintaan, vaikka sitä kipua ei enää ole. Ristiriitaista.
Ja miksi tuosta positiivisestä kivusta ei puhuta muissa yhteydessä kuin synnytyksessä? Jos menee silmäleikkaukseen, siinä saa "palkinnoksi" näön tai hammaslääkärissä terveen ja toimivan hampaan jne. ja silti käytetään kivunlievitystä.
Vierailija kirjoitti:
En oikein usko suomalaisten lääkärien ja kätilöiden vakuuttelua alatiesynnytyksen autuudesta ja se on ainoa ja oikea, koska he puhuvat ja lopulta itsekin uskovat, mitä heille ylhäältä syötetäån ja määrätään. Suomessa kun lapsi on saatu ulos keinolla millä hyvänsä, synnytyksessä saatuja vaurioita ei korjata, toisin kuin esim. Ranskassa.
Ja kaikessa puhuu raha. Suomen terv.hoito on lähes konkurssin partaalla ja lääkärien ja kätilöiden on toimittava sen mukaan. Ja synnyttävän äidin hyvinvointi on toisarvoin.
Sama vanhusten hoidossa. Lääkäri joutuu tekemään ratkaisuja omien arvojen vastaisesti, koska ne ylhäältä tulevat määräykset ja ohjeet. Jopa hoitoja rajoittamaan ja vanhus ohjataan kotiin, vaikka hänen paikkansa olisi vuodeosastolla.
Sama hammashuollossa. Julkisen sektorin hammaslääkäri voi pokkana ohjata jotakin 80v menemään apteekkiin ja paikkaamasn hampaansa itse. Tai jos vanhukselta tämä ei onnistu, laitetaan kiireessä väliaikainen paikka ja myöhemmin kerrotaan, kuinka sen kanssa voisi elää vuosia.
Jos haluaa fakta tietoa alatiesynnytyksen ja sektion hyödyistä ja haitoista, niin silloin tulee tarkastella kansainvälistä tiedettä ja tilastoja, eikä uskoa, mitä siellä pelkopolilla paasataan alateitsesynnytyksen ihanuudesta. Jos saat synnytyksessä vaurioita ja vammoja, ikinä ei niitä korjata ja hoideta vaan vaivat ovat "normaaleja" synnyttäneillä naisilla.
Lähde? ja minkälaisista vaurioista puhut? peräpukamista? Niitä tulee myös lihaville liikkumattomille ummetusvaivaisille sekä miehille. ja väitteesi että vaurioita ei korjata on potaskaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmen alatiesynnytyksen ja kahden hätäsektio lapsen äitinä, en ymmärrä ollenkaan tätä keskustelua maailman luonnollisimmasta asiasta. Sääliksi käy terveydenhoitohenkilosto, tsemppiä vaan heille. Ja teille alatiesynnytystä yli kaiken pelkääville tsemppiä pysyä poissa tältä sivulta ja voimia käydä läpi näitä omia pelkoja ja vaikeuksia rehellisesti. Elämässä saattaa meistä jokainen kohdata paljon suurempia ongelmia, ja jos kaikki tyssää jo tähän synnytystapaan, niin kuinka vaikeaa onkaan päästä eteenpäin oikeista ongelmista, vakavista sairauksista ja läheisten menettämisestä.
Niinpä kun ei ne omat henkilökohtaiset vaikeudet eikä edes tämä synnytyspelko asia mene yhtään eteenpäin tällä palstalla meuhkatessa, vaan päinvastoin. Jokainen on vastuussa omasta voinnistaan eikä noihin ongelmiin auta täällä lietsominen. Ammattihenkilö on oikea osoite.
Onko sinusta oikean tiedon antaminen pelottelua? Minusta taas mahdollisten ongelmien hyssyttely ja vähättely on suoranaista valehtelua. Ensisynnyttäjille pitää antaa havainnollisina kuvina esitetyt tilastot mm. imukuppisynnytyksien osuuksista sekä osuudet eri asteisista repeämistä repeämisten selostukset tarkemmin avattuina.
Kuule, kun silloin joutuisi ottamaan vastuun itsestään ja tekemään jotain asian eteen sen sijaan että valittaa täällä tuntemattomille ihmisille. Ehkä tämä valitus onkin koko homman ydin!
Joo aika sekavaa valitusta täällä on ja ihme jankkausta. Joku ei nyt ota vastuuta omasta olostaan ja hoida sitä pelkoo. Vai onks toi kirjoittaja joku mies tai nainen joka vihaa naisiin ja maailman luonnollisinta ja kauneinta asiaa synnytystä? Alatiesynnytys on vähän kuin isommalla asialla käyminen, tarve ponnistaa jotain ulos, mutta vähä eri kohdasta. Kipu on positiivista kipua. Mulla on vertailupohjaa tohon kipuun vaikean neuropatian ja kolmoishermon takia. Voin sanoo rehellisesti, että päästäkseni Noista sairauksista alatiesynnyttaisin mielelläni joka vuosi!!! Nyt vähän suhteellisuutta peliin!
Mihin suomi olis joutunut jos naiset ei olis ollu oikealla asenteella vuosikymmeniä sitten ja onneksi suurin osa edelleen. Mahtaako olla ihan laillistakaan tällaiset pelottelut täällä ja ainaki aika naisvihaa uhkuvia.
Suurin osa synnytyspelkoisistakin ottaa vastuun itsestään eikä tule tänne lietsomaan sitä pelkoa tai jopa hoitohenkilöstöä kohtaan tuntemaansa vihaa. Ne ei parannu täällä meuhkaamalla.
Noi se menee. Lääkäri päättää mikä on paras vaihtoehto ei potilas. Turhaan te mammat vai onko kyseessä mies, kuten täällä on epäilty, suu vaahdossa huudatte.
Siitä mitä ihme tietoo tällä pelottelijalla on synnytyksestä voi jo päätellä että kyseessä on mies tai sitten nainen joka ei oo koskaan synnyttänyt. Kolmen lapsen äitinä sanon kokemuksesta että täällä on tosi pelottelun meininki. Synnytys ei oo tommosta ikävää repeemistä vaan ihan mahtava juttu naisen elämässä, ainutlaatuinen ja kaunis kokemus. Jotain ihmeellistä ja jopa pyhää.
Täällä synnytyksestä luodaan kuvaa repeämisen ja jälki seurausten avulla kiduttamiseksi. Painetaan lokaan asiaa joka on maailman luonnollisin ja kaunein.
Alapeukuista voi päätellä suhtautumisen naisiin.
Kuten myös täällä pelottelusta. Naisia ei täällä myöskään kannusteta keskustelemaan asioista tukea antavien ammattilaisten kanssa. Sen sijaan jaetaan väärää tietoa, mielipiteitä ja pelotellaan. Keskustelu on hyvin naisvihamielistä.
Rakentavampaa olisi keskustella siitä, mistä tällainen naisviha kumpuaa. Siskojen pelottelu väärillä tiedoilla ei edistä kenenkään oikeasti masentuneen pääsemistä eroon synnytyspeloistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi Suomessa ei yli 4-kiloisen vauvan kanssa saa valita sektiota? Mitä suurempi vauva ja mikäli kyseessä vielä ensisynnyttäjä niin riskit alkavat kasvaa kuitenkin olennaisesti. Täällä on nyt tuotu esiin tutkimuksia, jossa isokokoisten vauvojen synnyttäjistä n. 6-10% saa sulkijalihasvaurioita, ulkomailla jollekin oli lääkäri suositellut sektiota kun paino oli 4,3 kg ja on täällä tuotu esiin tutkimuskin, että 70 % synnytyslääkäreistä itse valitsisi synnytystavaksi sektion, mikäli lapsi olisi yli 4 kg.
Muualla maailmassa siis selkeästi aletaan pohtia sektion mahdollisuutta kun painoarvio menee yli 4 kg, miksi Suomessa pitää yrittää jopa yli 4,5 kg alateitse? En sano että rajan tulisi välttämättä olla juuri tuo 4 kg, voisi se olla myös esim. 4,2-4,3 kg. Olisi ihan perusteltua näissä tapauksissa kuunnella myös äidin mielipidettä. Aivan varmasti moni, ehkäpä jopa suurin osa, olisi motivoinut yrittämään alateitse mutta näissä tilanteissa olisi aivan paikallaan tarjota äidille myös sektion mahdollisuutta.
Olen itse jo isoäiti. Isosiskoni painoi syntyessään 4.6 kiloa ja äidillämme oli lapsena sairastetun riisitaudin seurauksena ongelmia lantiossa, joka oli vielä liian pieni. Sy nytyksessa se meni sijoiltaan. Äitini parani ja synnytti vielä neljä lasta.
Mutta hän ei ollut masentunut. Masennus on vakava asia, ja sen hoito on ihan jotain muuta kuin synnytystavan valinta.
Tuntuu että täällä puhutaan oikeasti ihan eri asiasta kuin synnytyksestä. Joku purkaa täällä nyt pahaa oloaan pelottelemalla naisia ihan olan takaa. Onneksi nykynuoret ovat niin fiksuja, että osaavat etsiä oikeaa tietoa eivätkä tule tänne peloiteltaviksi. Naisviha jyllää täällä synnyttämattömien naisten tai miesten toimesta. On vaikea uskoa että kukaan synnytyksen ihmeen kokenut pelottelee toisia. Ellei sitten ole jättänyt hoitamatta omia traumojaan tai masennusta. Synnytys on kaunis ihme 💛
Minä olen kokenut sen "positiivisen kivun" ja synnytystranssin. Kokemus oli elämäni ihmeellisin, ja sen vaikutus minäkuvaani valtava. Luomuna siis synnytin.
Yläpeukuta, jos olet sitä mieltä että minäkin olen oikeutettu hyvään synnytyskokemukseen valitsemallani tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikein usko suomalaisten lääkärien ja kätilöiden vakuuttelua alatiesynnytyksen autuudesta ja se on ainoa ja oikea, koska he puhuvat ja lopulta itsekin uskovat, mitä heille ylhäältä syötetäån ja määrätään. Suomessa kun lapsi on saatu ulos keinolla millä hyvänsä, synnytyksessä saatuja vaurioita ei korjata, toisin kuin esim. Ranskassa.
Ja kaikessa puhuu raha. Suomen terv.hoito on lähes konkurssin partaalla ja lääkärien ja kätilöiden on toimittava sen mukaan. Ja synnyttävän äidin hyvinvointi on toisarvoin.
Sama vanhusten hoidossa. Lääkäri joutuu tekemään ratkaisuja omien arvojen vastaisesti, koska ne ylhäältä tulevat määräykset ja ohjeet. Jopa hoitoja rajoittamaan ja vanhus ohjataan kotiin, vaikka hänen paikkansa olisi vuodeosastolla.
Sama hammashuollossa. Julkisen sektorin hammaslääkäri voi pokkana ohjata jotakin 80v menemään apteekkiin ja paikkaamasn hampaansa itse. Tai jos vanhukselta tämä ei onnistu, laitetaan kiireessä väliaikainen paikka ja myöhemmin kerrotaan, kuinka sen kanssa voisi elää vuosia.
Jos haluaa fakta tietoa alatiesynnytyksen ja sektion hyödyistä ja haitoista, niin silloin tulee tarkastella kansainvälistä tiedettä ja tilastoja, eikä uskoa, mitä siellä pelkopolilla paasataan alateitsesynnytyksen ihanuudesta. Jos saat synnytyksessä vaurioita ja vammoja, ikinä ei niitä korjata ja hoideta vaan vaivat ovat "normaaleja" synnyttäneillä naisilla.
Lähde? ja minkälaisista vaurioista puhut? peräpukamista? Niitä tulee myös lihaville liikkumattomille ummetusvaivaisille sekä miehille. ja väitteesi että vaurioita ei korjata on potaskaa.
Olen eri, mutta jos viittaat peräpukamiin kun keskustellaan synnytysvaurioista, niin tietämyksesi lienee sillä tasolla ettei sinun kanssasi saa aiheesta minkäänlaista järkevää keskustelua aikaiseksi.
Mä luulen että nää kipua lietsovat on miehiä jotka luulevat että elämän antaminen on verrattavissa sairauksien aiheuttamiin kipuihin. Kaikki sairaus kivut on sairauskipua. Synnytyskipu on elämän luomisen kipua ja posotiivista ja ihmeellistä. Voimauttavaa ja jumalallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi Suomessa ei yli 4-kiloisen vauvan kanssa saa valita sektiota? Mitä suurempi vauva ja mikäli kyseessä vielä ensisynnyttäjä niin riskit alkavat kasvaa kuitenkin olennaisesti. Täällä on nyt tuotu esiin tutkimuksia, jossa isokokoisten vauvojen synnyttäjistä n. 6-10% saa sulkijalihasvaurioita, ulkomailla jollekin oli lääkäri suositellut sektiota kun paino oli 4,3 kg ja on täällä tuotu esiin tutkimuskin, että 70 % synnytyslääkäreistä itse valitsisi synnytystavaksi sektion, mikäli lapsi olisi yli 4 kg.
Muualla maailmassa siis selkeästi aletaan pohtia sektion mahdollisuutta kun painoarvio menee yli 4 kg, miksi Suomessa pitää yrittää jopa yli 4,5 kg alateitse? En sano että rajan tulisi välttämättä olla juuri tuo 4 kg, voisi se olla myös esim. 4,2-4,3 kg. Olisi ihan perusteltua näissä tapauksissa kuunnella myös äidin mielipidettä. Aivan varmasti moni, ehkäpä jopa suurin osa, olisi motivoinut yrittämään alateitse mutta näissä tilanteissa olisi aivan paikallaan tarjota äidille myös sektion mahdollisuutta.
Olen itse jo isoäiti. Isosiskoni painoi syntyessään 4.6 kiloa ja äidillämme oli lapsena sairastetun riisitaudin seurauksena ongelmia lantiossa, joka oli vielä liian pieni. Sy nytyksessa se meni sijoiltaan. Äitini parani ja synnytti vielä neljä lasta.
Mutta hän ei ollut masentunut. Masennus on vakava asia, ja sen hoito on ihan jotain muuta kuin synnytystavan valinta.
Tuntuu että täällä puhutaan oikeasti ihan eri asiasta kuin synnytyksestä. Joku purkaa täällä nyt pahaa oloaan pelottelemalla naisia ihan olan takaa. Onneksi nykynuoret ovat niin fiksuja, että osaavat etsiä oikeaa tietoa eivätkä tule tänne peloiteltaviksi. Naisviha jyllää täällä synnyttämattömien naisten tai miesten toimesta. On vaikea uskoa että kukaan synnytyksen ihmeen kokenut pelottelee toisia. Ellei sitten ole jättänyt hoitamatta omia traumojaan tai masennusta. Synnytys on kaunis ihme 💛
Montakohan kertaa sinä olet nyt keskustellut itsesi kanssa? Tiesitkö, että keskustelun tarkoituksellinen häiritseminen jatkuvalla spämmäämisellä voi johtaa banniin. Se, että sinusta asiallinen synnytyskeskustelu on naisvihaa ja pelottelua on tullut jo selväksi. Nyt voit keksiä jotain uutta sanottavaa tai painua muualle trollaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmen alatiesynnytyksen ja kahden hätäsektio lapsen äitinä, en ymmärrä ollenkaan tätä keskustelua maailman luonnollisimmasta asiasta. Sääliksi käy terveydenhoitohenkilosto, tsemppiä vaan heille. Ja teille alatiesynnytystä yli kaiken pelkääville tsemppiä pysyä poissa tältä sivulta ja voimia käydä läpi näitä omia pelkoja ja vaikeuksia rehellisesti. Elämässä saattaa meistä jokainen kohdata paljon suurempia ongelmia, ja jos kaikki tyssää jo tähän synnytystapaan, niin kuinka vaikeaa onkaan päästä eteenpäin oikeista ongelmista, vakavista sairauksista ja läheisten menettämisestä.
Niinpä kun ei ne omat henkilökohtaiset vaikeudet eikä edes tämä synnytyspelko asia mene yhtään eteenpäin tällä palstalla meuhkatessa, vaan päinvastoin. Jokainen on vastuussa omasta voinnistaan eikä noihin ongelmiin auta täällä lietsominen. Ammattihenkilö on oikea osoite.
Kuule, kun silloin joutuisi ottamaan vastuun itsestään ja tekemään jotain asian eteen sen sijaan että valittaa täällä tuntemattomille ihmisille. Ehkä tämä valitus onkin koko homman ydin!
Joo aika sekavaa valitusta täällä on ja ihme jankkausta. Joku ei nyt ota vastuuta omasta olostaan ja hoida sitä pelkoo. Vai onks toi kirjoittaja joku mies tai nainen joka vihaa naisiin ja maailman luonnollisinta ja kauneinta asiaa synnytystä? Alatiesynnytys on vähän kuin isommalla asialla käyminen, tarve ponnistaa jotain ulos, mutta vähä eri kohdasta. Kipu on positiivista kipua. Mulla on vertailupohjaa tohon kipuun vaikean neuropatian ja kolmoishermon takia. Voin sanoo rehellisesti, että päästäkseni Noista sairauksista alatiesynnyttaisin mielelläni joka vuosi!!! Nyt vähän suhteellisuutta peliin!
Mihin suomi olis joutunut jos naiset ei olis ollu oikealla asenteella vuosikymmeniä sitten ja onneksi suurin osa edelleen. Mahtaako olla ihan laillistakaan tällaiset pelottelut täällä ja ainaki aika naisvihaa uhkuvia.
Mitä mahdat kommentillasi tarkoittaa ja viitata?
Syntyvyyden raju lasku alkoi jo 60-luvulla ja on jatkunut siitä jokaisella vuosikymmenellä.
Hedelmällisyysluku oli v. 1973 oli 1.49 lasta ja viime vuonna 1,41 lasta eli lähes sama.Nyt raju syntyvyyden laskun vaikutukset näkyvät ja vaikuttavat, kun niitä synnytysikäisiä naisia on vähän, vaikka naiset synnyttävät samalla tavalla, kuin edellisellä vuosikymmenillä, mutta se ei enää riitä pysäyttämään rajua syntyvyyden laskua, vaan nyt pitäisi tehdä 3-4 lasta, jotta 10-20v päästä ei väestön määrä laskisi, riittäisi työvoimaa ja veronmaksajia.
Uskomstonta keskustelua, kun ei haluta nähdä metsää puilta.
Ei kuitenkaan ole todettu, että syntyvyyden lasku johtuisi siitä, että alateitse ei haluta synnyttää. Sen sijaan ehkäisymenetelmien kehittyminen on johtanut siihen, että naisten ei tarvitse tehdä lapsia enempää kuin itse haluaa. Naisten kouluttautuminen ja työssäkäyminen on myös yleistynyt rajusti 60-luvulta tähän päivään, moni haluaa ennemmin tehdä uraa kuin lapsia.
Aika harva olisi nykyään valmis tekemään 3-4 lasta, vaikka synnytystavan saisi valita ihan itse. Miehet eivät joudu olemaan raskaana tai synnyttämään, mutta suuri osa heistäkään ei halua suurperhettä, aika moni ei halua ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmen alatiesynnytyksen ja kahden hätäsektio lapsen äitinä, en ymmärrä ollenkaan tätä keskustelua maailman luonnollisimmasta asiasta. Sääliksi käy terveydenhoitohenkilosto, tsemppiä vaan heille. Ja teille alatiesynnytystä yli kaiken pelkääville tsemppiä pysyä poissa tältä sivulta ja voimia käydä läpi näitä omia pelkoja ja vaikeuksia rehellisesti. Elämässä saattaa meistä jokainen kohdata paljon suurempia ongelmia, ja jos kaikki tyssää jo tähän synnytystapaan, niin kuinka vaikeaa onkaan päästä eteenpäin oikeista ongelmista, vakavista sairauksista ja läheisten menettämisestä.
Niinpä kun ei ne omat henkilökohtaiset vaikeudet eikä edes tämä synnytyspelko asia mene yhtään eteenpäin tällä palstalla meuhkatessa, vaan päinvastoin. Jokainen on vastuussa omasta voinnistaan eikä noihin ongelmiin auta täällä lietsominen. Ammattihenkilö on oikea osoite.
Onko sinusta oikean tiedon antaminen pelottelua? Minusta taas mahdollisten ongelmien hyssyttely ja vähättely on suoranaista valehtelua. Ensisynnyttäjille pitää antaa havainnollisina kuvina esitetyt tilastot mm. imukuppisynnytyksien osuuksista sekä osuudet eri asteisista repeämistä repeämisten selostukset tarkemmin avattuina.
Kuule, kun silloin joutuisi ottamaan vastuun itsestään ja tekemään jotain asian eteen sen sijaan että valittaa täällä tuntemattomille ihmisille. Ehkä tämä valitus onkin koko homman ydin!
Joo aika sekavaa valitusta täällä on ja ihme jankkausta. Joku ei nyt ota vastuuta omasta olostaan ja hoida sitä pelkoo. Vai onks toi kirjoittaja joku mies tai nainen joka vihaa naisiin ja maailman luonnollisinta ja kauneinta asiaa synnytystä? Alatiesynnytys on vähän kuin isommalla asialla käyminen, tarve ponnistaa jotain ulos, mutta vähä eri kohdasta. Kipu on positiivista kipua. Mulla on vertailupohjaa tohon kipuun vaikean neuropatian ja kolmoishermon takia. Voin sanoo rehellisesti, että päästäkseni Noista sairauksista alatiesynnyttaisin mielelläni joka vuosi!!! Nyt vähän suhteellisuutta peliin!
Mihin suomi olis joutunut jos naiset ei olis ollu oikealla asenteella vuosikymmeniä sitten ja onneksi suurin osa edelleen. Mahtaako olla ihan laillistakaan tällaiset pelottelut täällä ja ainaki aika naisvihaa uhkuvia.
Suurin osa synnytyspelkoisistakin ottaa vastuun itsestään eikä tule tänne lietsomaan sitä pelkoa tai jopa hoitohenkilöstöä kohtaan tuntemaansa vihaa. Ne ei parannu täällä meuhkaamalla.
Noi se menee. Lääkäri päättää mikä on paras vaihtoehto ei potilas. Turhaan te mammat vai onko kyseessä mies, kuten täällä on epäilty, suu vaahdossa huudatte.
Siitä mitä ihme tietoo tällä pelottelijalla on synnytyksestä voi jo päätellä että kyseessä on mies tai sitten nainen joka ei oo koskaan synnyttänyt. Kolmen lapsen äitinä sanon kokemuksesta että täällä on tosi pelottelun meininki. Synnytys ei oo tommosta ikävää repeemistä vaan ihan mahtava juttu naisen elämässä, ainutlaatuinen ja kaunis kokemus. Jotain ihmeellistä ja jopa pyhää.
Täällä synnytyksestä luodaan kuvaa repeämisen ja jälki seurausten avulla kiduttamiseksi. Painetaan lokaan asiaa joka on maailman luonnollisin ja kaunein.
Alapeukuista voi päätellä suhtautumisen naisiin.
Kuten myös täällä pelottelusta. Naisia ei täällä myöskään kannusteta keskustelemaan asioista tukea antavien ammattilaisten kanssa. Sen sijaan jaetaan väärää tietoa, mielipiteitä ja pelotellaan. Keskustelu on hyvin naisvihamielistä.
Rakentavampaa olisi keskustella siitä, mistä tällainen naisviha kumpuaa. Siskojen pelottelu väärillä tiedoilla ei edistä kenenkään oikeasti masentuneen pääsemistä eroon synnytyspeloistaan.
Hyssyttely ja vaivojen vähättely taas on valehtelemista. Oikean tiedon jakaminen ei ole pelottelua.
Pelkopolille meneville pitäisi antaa tilastot mm. imukuppisynnytysten osuudesta ensisynnyttäjillä sekä kuvina (piirakkamalli yms.) havainnoillistetut tilastot eri asteisten repeämien osuuksista, repeämien laadusta sekä tieto mahdollisista seurauksista. Kuvina ja selkeinä prosenttiosuuksina. Painotan sitä, että pelkopolilla pitää selvittää odottajan ymmärryksen taso matematiikan suhteen, jotta voidaan olla varma odottajan ymmärtävän riskit oikeassa mittakaavassa. Tämä olisi varmasti sinusta pelottelua, eikö?
Vierailija kirjoitti:
Mä luulen että nää kipua lietsovat on miehiä jotka luulevat että elämän antaminen on verrattavissa sairauksien aiheuttamiin kipuihin. Kaikki sairaus kivut on sairauskipua. Synnytyskipu on elämän luomisen kipua ja posotiivista ja ihmeellistä. Voimauttavaa ja jumalallista.
Jospa nyt pysyttäisiin kuitenkin kiinni reaalimaailmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näinpä juuri. Itse haluaisin vielä toisen lapsen, mutta en halua synnyttää. Synnytys meni ihan hyvin, mutta eihän tuo alapää ole enää sellainen mitä oli ennen synnyttämistä. Minusta on niin outoa, että tästä asiasta en kuullut sanaakaan, että se ei palaudu entiselleen. Keneltäkään. P-puhetta kyllä kuuli jos sitäkään, että kyllä kaikki palautuu entiselleen. Tämähän on valetta.
Olen nuori ihminen vielä ja olis kyllä vielä alapäälle käyttöä, mutta se ei enää ole läheskään yhtä tiukka kuin ennen synnytystä. Vaikka kuinka jumppaisi. Ei se ole mikään pinnallisuuskysymys, se vaikuttaa koko seksuaalisuuteen ja itse nautintoon. Ja virtsankarkailua on myös lievästi - tätä ei ollut raskausaikana, vaan vasta synnytyksen jälkeen.
Juu eikä Suomessa osata/ymmärretä myöskään vatsalihasten päälle, ei mitään kontrollia että ovatko erkaantuneet - jos ovat niin ovatko palautuneet. Ja sitten potilas kaikessa hiljaisuudessa hyväksyy olemattomat ja ajoittain kivuliaatkin vatsalihaksensa - ja niiden puuttumisesta johtuvat selkä-hartia- ja niskavaivat. Kunnes joskus kyllästyy ja maksaa isot rahat leikkauksesta, vaikka alun fysioterapialla oltaisi joutua leikkauksesta ja lukuisilta ongelmilta välttyä.
Se alakerran kiristysoperaatio on kuule aikalailla pienempi operaatio kuin sektio. Mene semmoiseen. Vai onko tässä se, että sektion maksaa kunta veromarkoillasi ja pimperon kiristykseen joutuu maksamaan itse?
Siis millä perusteella se on paljon pienempi operaatio? Mihin nyt katosivat ne LEIKKAUKSEN RISKIT joita pitää henkeen, vereen ja vauvan terveydenkin kustannuksella välttää viimeiseen asti?
Oikeasti se on jännä,miten leikkaus on niin valtava riski sektion kohdalla. Suomessa tehdään joka päivä julkisella puolella leikkauksia, jotka eivät ole välttämättömiä ihmisen hengen pelastamiseksi vaan joiden tarkoitus on parantaa ihmisen elämänlaatua. Miten tämä on mahdollista, kun leikkaukset on niiiiiiin vaarallisia? Olisiko kuitenkin kyse siitä, missä tapauksissa ajatellaan haitan olevan vakava? Naisen sukupuolielämän tai pidätyskyvym menetystä ilmeisesti ei pidetä kovin vakavana haittana.
Lasten terveyttä ehkä pidettäisiin, mutta iso ongelma on se, että monet hyvin todennäköisesti synnytyksiin liittyvät ongelmat kuten esim osa oppimisvaikeuksista, todetaan vasta paljon myöhemmin eikä niitä siksi tilastoida synnytykseen liittyviksi. Hapenpuutteen vaikutuksista on paljon tietoa, mutta kun suoraa kausaliteettia ei ole mahdollista aukottomasti todistaa, niin laitetaan silmät kiinni ja hoetaan että "alatie on turvallinen kaikille".
Leikkauksia tehdään tähystyksenä ja avoleikkauksina. Avoleikkaus, jollainen sektiokin on, on vaarallisempi kuin tähystysleikkaus. Ei sydäntäkään operoida avoleikkauksessa, jos on mahdollista tehdä tähystys.
Esitäpä sitten tilastoa suunnitellun sektion takia kuolleiden äitien ja lasten määrästä Suomessa. Ai niin, kukaan ei kuole niihin.
Vierailija kirjoitti:
Itseasiassahan Suomessa nainen saa valita synnytystapansa, jos on määrätietoinen ja osaa esittää asiansa oikein. Jos nainen on ujo, epävarma ja altis painostukselle, hän ei saa valita. Onko tämä sitten oikeudenmukainen toimintamalli terveydenhuollossa onkin mielenkiintoinen kysymys. Julkisuudessa sanotaan, ettei ketään pakoteta synnyttämään alakautta. Tämä pätee kuitenkin vain osittain. Rehellisempää olisi sanoa, että ketään sanavalmista ja oikeuksistaan huolehtivaa naista ei pakoteta.
Totta. Ja jos äidillä on hyvä sosiaalinen verkosto, suhteita, rahaa ja valtaa jne. se sektio onnistuu yhdellä puhelin soitolla julkisella sektorilla.
Eikä siitänä tarvitse keskustella tai käydä jaarittelemassa missään pelkopolilla kätilön kanssa.
Nykyinen käytäntö suosii eriarvoisuutta ja ne äidit, joilla ei ole verkostoja ja valtaa, eivät saa sektiota ja jäävät lapsetta, vaikka toisin haluaisi.
Ilman hätäsektiota terve vauvani olisi kuollut. Harmi vain, että kätilö ei ollut kartalla vauvan tilasta, eikä osannut tulkita sydänkäyrää, tai hälyttää ajoissa apua ammattitaitoisemmilta kollegoilta. ja terveenä odottamani vauva sai elinikäiset vammat pitkitetystä alatiesynnytysyrityksestä ammattitaidottoman ja taitamattoman kätilön käsissä. Muutoin palauduin itse hätäsektioarvesta todella nopeasti. Ei tarvinnut istua viikkotolkulla reikätyynyn päällä, kuten moni alatiesynnyttäjä. Toivoisin, että päätös synnytystavasta olisi synnyttäjän. Yksi kätilö, jolla näytti olevan suomeksisanottuna hieman leveät perät, kävi osastolla ollessani kertomassa minulle, hieman kuiskaten tosin, että kaikki hänen kolme lasta on syntynyt sektiolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmen alatiesynnytyksen ja kahden hätäsektio lapsen äitinä, en ymmärrä ollenkaan tätä keskustelua maailman luonnollisimmasta asiasta. Sääliksi käy terveydenhoitohenkilosto, tsemppiä vaan heille. Ja teille alatiesynnytystä yli kaiken pelkääville tsemppiä pysyä poissa tältä sivulta ja voimia käydä läpi näitä omia pelkoja ja vaikeuksia rehellisesti. Elämässä saattaa meistä jokainen kohdata paljon suurempia ongelmia, ja jos kaikki tyssää jo tähän synnytystapaan, niin kuinka vaikeaa onkaan päästä eteenpäin oikeista ongelmista, vakavista sairauksista ja läheisten menettämisestä.
Niinpä kun ei ne omat henkilökohtaiset vaikeudet eikä edes tämä synnytyspelko asia mene yhtään eteenpäin tällä palstalla meuhkatessa, vaan päinvastoin. Jokainen on vastuussa omasta voinnistaan eikä noihin ongelmiin auta täällä lietsominen. Ammattihenkilö on oikea osoite.
Kuule, kun silloin joutuisi ottamaan vastuun itsestään ja tekemään jotain asian eteen sen sijaan että valittaa täällä tuntemattomille ihmisille. Ehkä tämä valitus onkin koko homman ydin!
Joo aika sekavaa valitusta täällä on ja ihme jankkausta. Joku ei nyt ota vastuuta omasta olostaan ja hoida sitä pelkoo. Vai onks toi kirjoittaja joku mies tai nainen joka vihaa naisiin ja maailman luonnollisinta ja kauneinta asiaa synnytystä? Alatiesynnytys on vähän kuin isommalla asialla käyminen, tarve ponnistaa jotain ulos, mutta vähä eri kohdasta. Kipu on positiivista kipua. Mulla on vertailupohjaa tohon kipuun vaikean neuropatian ja kolmoishermon takia. Voin sanoo rehellisesti, että päästäkseni Noista sairauksista alatiesynnyttaisin mielelläni joka vuosi!!! Nyt vähän suhteellisuutta peliin!
Mikä ihmeen positiivinen kipu? Kipu tekee vihaiseksi, saa vihaamaan kivun aiheuttajaa sekä aiheuttaa synnytyksen jälkeistä masennusta.
Itse asiassa aivotutkimuksen mukaan ihmisen muisti toimii niin että positiivinen tuntemus pidemmänkin negatiivisen tuntemuksen jälkeen hävittää negatiivisen muiston, kokeitakin asiasta on tehty vapaaehtoisilla esim. pitämällä puoli tuntia ihmistä kylmässä niin että palelee ja sen jälkeen lämmittämällä tehokkaasti viisikin minuuttia jolloin tulee hyvä olo, aivojen muisti toimii niin että lyhyt 5 minuutin miellyttävä lämmön tuntemus aiheuttaa voimakkaamman muistijäljen kuin puolen tunnin paleleminen ja ihminen muistaa paremmin tuon lyhtkestoisenkimmiellyttävän kokemuksen kuin sitä ennen ilmenneen pidemmän negatiivisen kokemuksen. Tämä toimii synnytyksen yhteydessä myös niin että synnytyksen negatiiviset kipukokemukset eivät jää tehokkaasti muistiin kun yleensä synnytyksen perään ilmenee voimakkaita hyviä kokemuksia jotka jäävät taas muistiin. Luonnossa aikoinaan tämä on estänyt sitä ettei laji lisääntyisi, asian on hoitanut evoluutio osaltaan niin että synnytyskipu ei estäisi hankkimasta lisää lapsia, toki ehkäisymenetelmien puute on osaltaan lisännyt synnytysten määrää luonnollisissa tilanteissa. Nykyään muistimekanismilla on ehkäisymenetelmien kehittymisen aikaan suurempi merkitys, mutta ihminen on osannut ehkäistä luomukeinoin jo tuhansia vuosia raskauksia, yleisimpinä rytmimenetelmä ja anaaliyhdyntä. Ei 1700-luvullakaan kehittyneissäkään Euroopan maissa jokaisella naisella ollut seitsemää lasta.
Synnytyksen jälkeinen masennus johtuu hormoneista ja joillakin on siihen taipumusta tahdosta riippumatta, sitä ilmenee myös keisarileikkausten ja kivuttomien alatiesynnytysten yhteydessä, tehokkaalla epiduraalilla ajoissa laitettuna saadaan synnytys kivuttomaksi. Vaimoni on lääkäri ja hän pyysi ajoissa epiduraalia ja riittävää niin että kollega laittoi hänelle sitä sen verran ettei vaimo tuntenut edes supistuksia vaan seurasi niitä itse monitorista ajoittaen ponnistukset supistusten kanssa yhteen kun ei muuten tuntenut mitään.
Sairastui vakavaan synnytyksen jälkeiseen masennukseen, joka helpotti nopeasti ja tehokkaasti lääkityksellä jonka itse määräsi itselleen onneksi, sitä masennusta oli vaikeaa katsella vierestä kun itse iloitsi vauvasta vaikka oli se melkoinen muutos arkielämään, johon ei osannut kyllä oikeasti varautua yhtään vaikka asiaa ajattelikin etukäteen, kun omaa aikaa ei jäänyt työn ohella enää yhtään lapsen ollessa hyvin vähäuninen ja auttaessa masentunutta vaimoa hoitaen kodin ja vauvankin pitkälti heräten yölläkin auttamaan vaimoa lapsen kanssa kun vaimo imetti ja heräten myötätunnostakin ja pakostikin kun lapsi öisin itki eikä tullut mieleenkään hakeutua eri huoneeseen esim. alakertaan sohvalle nukkumaan kun vaimo oli muutenkin niin masentunut niin alkoi itselläkin melkein pää hajota kun joutui käymään töissä ja heräilemään kesken 7-tuntisten yöunien mitä vauva nukkui eikä voinut itse enää harrastaa mitään tai katsoa telkkaria tai mitään muutakaan. Onneksi lääkitys tehosi niin että koko masennus lakkasi ja yllättävän nopea vaste lääkkeillä oli.
Olen eri, mutta vaikean ja kivuliaan synnytyksen ja synnytyksenjälkeisen masennuksen yhteys on ihan tunnettua tutkimustietoa, eikä sitä voi mitätöidä vaan sen perusteella että sinun vaimosi sitä ja tätä.
Yhteys joo on, mutta ei se siitä voida tehdä varmuudella johtopäätöksiä, tilastollinen yhteys kun ei ole sama kuin että asia johtuu toisesta asiasta, esimerkiksi tilastollisesti Suomessa syödään jäätelöä kesäisin enemmän kuin talvisin ja ihmisiä hukkuu kesäisin enemmän kuin talvisin, eli merkittävä tilastollinen yhteys voidaan todeta jäätelön syönnin määrällä hukkumismääriin, mitä enemmän Suomessa syödään jäätelöä sitä enemmän hukkuu ihmisiä. Vaikka yhteys voidaankin tilastollisesti merkitsevästi todeta näiden asioiden välillä niin ei voida silti vetää suoraan johtopäätöstä että toinen asia johtuisi toisesta. Toki vaikean ja kivuliaan synnytyksen ja synnytyksen jälkeisen masennuksen tilastollisen yhteyden voidaan olettaa johtuvan synnytyksen vaikeudesta ja siinä yhteydessä ilmenneestä kuolemanpelosta jne. mutta silti kyseessä on vain oletus.
Eihän sikainfluenssarokotteen yhteydessä ilmenneestä tilastollisesta yhteydestä narkolepsiatapausten kasvuun voitu päätellä varmuudella yhteyttä rokotteeseen, suomalaiset koettivat julkaista yhteydestä artikkeleita kansainvälisissä lääketieteellisissä tiedelehdissä mutta julkaisut hylättiin kun yhteyttä rokotteella ja narkolepsiatapauksilla ei voitu tutkimuksissa osoittaa siten että tapaukset olisivat johtuneet rokotteesta, asia jäi vain arvailun ja oletuksen asteelle kansainvälisesti vaikka Suomessa asiaa alettiinkin pitää "varmana", jokin muu tekijä on voinut olla myös taustalla tuossa.
eikä sillä sinänsä väliä rokottamisen onnistuneen ja menestyneen rokotekampanjan myötä, että niillä joilla oli narkolepsiariski valmiiksi suuri katsottiin Suomessa rokotteen lisänneen riskiä narkolepsiaan lisää, tapauksia oli muutama kymmentä joista osa olisi voinut saada narkolepsian joka tapauksessa myöhemmin ja rokote säästi satoja henkiä, mahdollisesti jopa tuhansia. Eikä narkolepsiaan kuole ja siihen löytyy tehokas lääkehoito, pahempi se on että lapsia olisi kuollut kymmeniä ellei satoja ja nuoria miehiä kymmeniä tai satoja ja vanhuksia jopa tuhansia jos ei olisi rokotettu lainkaan. Ennen rokotteen saamistahan ehti Suomessa useita lapsia kuolla tautiin, kun tilanne oli kilpajuoksua rokotteen saamisen ja epidemian puhkeamisen yhteydessä. Toki koko taudin sairasti iso osa, jopa kymmeniä prosentteja tietämättään, tästä oli varusmiesten keskuudessa tehty tutkimus tuolloin v. 2009-2010, olikohan se nyt 20-30% rokottamattomista varusmiehistä joilta löytyi sikainfluenssaviruksen vasta-aineita verestä merkkinä sairastetusta taudista, jotka eivät olleet saaneet kuumetta tai influenssan oireita. Osa rokottamattomista lapsistakin taas sai narkolepsian taudin myötä, joitakin kuoli, narkolepsiariski kasvoi rokotteen myötä suomalaisen tutkimuksen johdosta tilastollisesti jopa 9-kertaiseksi, mutta tutkimusta ei hyväksytty kansainvälisesti julkaistavaksi, katsottiin ettei tulosta voitu osoittaa riittävän varmaksi tässä tutkimuksessa.
Toki loogista olisi olettaa että vaikea synnytys tuota masennusta lisää. Mutta vain harva synnytys on kivuliasta ja vaikeaa ja masennusta synnytyksen jälkeen esiintyy paljon enemmän kuin kivuliaita ja vaikeita synnytyksiä. Hormonitoiminta siinä masennuksessa on nykykäsityksen mukaan valtaosa syypäänä ja taustalla tarvitsee olla valmiiksi masennukseen taipuvainen henkilö, muuten sitä ei ilmene, taustalla on ennestään mielenterveyden häiriö joka ilmenee uudelleen tai pahenee. Onneksi siihen on olemassa varsin tehokasta hoitoa ja jos yksi lääke ei toimi niin kokeillaan toista kunnes löytyy tehokas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On turhaa ja aiheetonta haukkua täällä nuoria naisia, jotka toivovat sektiota ja jos jotakin pitää haukkua ja syyllistää, olemme me vanhat kääkät, jotka eivät kaikkea aikoinaan uskoneet, vaan osasivat jo vaatia jo oikeuksia. Syntyvyys kun alkoi laskea jo 60-luvulta rajusti, kun naiset saivat enemmän oikeuksia.
Jos naiset olisivat saaneet itse vaikuttaa jo 20-30 vuotta sitten, haluaako synnyttää alateitse vai sektiolla, syntyvyys varmasti olisi paljon korkeampi, kun synnytysikäisiä naisia olisi nykyistä enemmän.
Mutta meidät vaiennettiin, eikä ääntämme saanut kuuluville ja siksi syntyvyys on rajusti laskenut.
Sentään saatiin isät mukaan synnytykseen ja kivunlievitystä, mutta silloinkin oli vastustus kova, jopa kätilöiltä ja lääkäreiltä ja erityisesti äiti-ihmisiltä.Niin ja synnytyskuolleisuus nousisi niin kuin esim Italiassa, maa jonka sektioita täällä on kovasti ihasteltu. Suomi on maailman paras maa synnyttäville äideille (vähiten kuolemia) ja sille on syynsä. Täällä ei tehdä mm massiivisia leikkauksia ”huvikseen”.
Italiassa sektioita tehdään sen takia, että saadaan ikävät yöllä tapahtuvat ja vähän pidemmät synnytykset estettyä. Sektiotehdas on auki 9-18 ja siellä leikataan liukuhihnalla. Päivystystä ei tarvitse järjestää, koska yksityslekurit leikkaavat mahdollisimman edullisesti virka-aikaan.Jos lapset jää tekemättä sen takia, että ei saa synnytystapaa itse valita niin ei ole paljoa lapsia halunnut.
T. SektioäitiÄlä levitä valheellista informaatiota. Italiassa on nimenomaan äitikuolleisuus aivan tismalleen samaa tasoa kuin Suomessa vaikka Italiassa sektioidaan n. 40 % synnyttäjistä. Tuplasti siis enemmän kuin Suomessa.
Lähde?
Vierailija kirjoitti:
Hormonitoiminta siinä masennuksessa on nykykäsityksen mukaan valtaosa syypäänä ja taustalla tarvitsee olla valmiiksi masennukseen taipuvainen henkilö, muuten sitä ei ilmene, taustalla on ennestään mielenterveyden häiriö joka ilmenee uudelleen tai pahenee.
Voi ei näitä viestien tasoa...
Ihan oikeasti, se ettei ole mt-taustaa ei suojaa esim. synnytyksen jälkeiseltä psykoosilta.
Mikään mitä kirjoitit ei pidä paikkaansa, jotain rajaa tuohon teidän viritelmään.
Rakentavampaa olisi keskustella siitä, mistä tällainen naisviha kumpuaa. Siskojen pelottelu väärillä tiedoilla ei edistä kenenkään oikeasti masentuneen pääsemistä eroon synnytyspeloistaan.