Lue keskustelun säännöt.
Äitien pakottaminen alatiesynnytykseen Suomessa
Järkisektion saanut
03.10.2019 |
Viime päivien otsikoissa on kauhisteltu syntyvyyden kiihtyvää laskua. Yksi syy monista kymmenistä on se, että naisilta evätään potilaan itsemääräämisoikeus, heidän tullessaan raskaaksi. Kuulostaa ihmisoikeusrikkomukselta, mutta se on Suomessa vallitseva tämänhetkinen hoitosuositus.
Toivottavasti joskus tulevaisuudessa kummastellaan tätä aikaa, kun naiset eivät saaneet päättää omasta kehostaan eli valita synnytystapaansa. Suomessa ollaan tultu jälkijunassa synnytyskulttuurissa aina (kuten mm. YLE:n artikkelista https://yle.fi/uutiset/3-10976854 käy ilmi) ja edelleen 2019 laahataan muita länsimaita kaukana jäljessä.
Nykypäivän Suomessa äitien otsaan (kuten minun) lyödään edelleen diagnoosi: synnytyspelko, jotta äidit saavat valinnanvapauden omasta synnytystavastaan. Jos kerran 1990-luvulla valinnanvapaus ollaan naamioitu ahtaaksi lantioksi ja 2000-luvulla synnytyspeloksi, olisiko 2020-luku viimein se aika, kun valinnanvapautta ei naamioida enää miksikään diagnoosiksi, vaan kutsutaan synnytystavan valinnaksi?
”– Vielä 90-luvulla monesti synnytyspelkodiagnoosi piilotettiin jonkun toisen diagnoosin taakse. Saatettiin tehdä sektio synnytyspelon vuoksi, mutta diagnoosissa lukikin suhteellisesti ahdas lantio. Esimerkiksi vuonna 1996 Suomessa tehtiin ahtaan lantion vuoksi yli 700 keisarinleikkausta. Synnytyspelko oli virallisena syynä vain sadassa suunnitellussa sektiossa. Vuonna 2010 ahtaan lantion diagnoosilla tehtiin enää noin 300 keisarinleikkausta. Synnytyspelon vuoksi tuolloin hoidettiin jo yli 4 000 äitiä. Heistä suurin osa synnytti kuitenkin alateitse.” -YLE
Mitä pelkkiä diagnooseja on tuijottelu, kummasti lantiot naisilla levenivät 14 vuodessa. Joko alkaa tilanne valjeta? Vuosittain nämä tuhannet äidit joutuvat käymään läpi synnytyspelkopolin: paikka mihin äiti siis Suomessa pakotetaan, mikäli ei halua synnyttää alateitse. Pelkopolin idea ja sisältö on suostutella äiti alatiesynnytykseen, keinolla millä hyvänsä. Pelkopoleilla äitejä uhkaillaan, pelotellaan, haukutaan, vähätellään ja heille valehdellaan alatiesynnytys täysin riskittömäksi. Vaikka Suomen laissa kielletään tällainen potilaan kohtelu ja valehtelu, se rehottaa päivittäin Suomen pelkopoleilla. Kukaan ei puutu asiaan.
Valitettavan monella äidillä, joka haluaisi päättää synnytystavastaan, ei ole samaa määrää 5 vuoden aikana kerättyä faktatietoa laukoa vastaan pelkopolilla syötetylle alatiepropagandalle ja periksiantamatonta luonnetta, jotta selviytyisi pelkopolin mankelista. Monet joutuvat Suomessa siis alatiesynnytykseen passiivisesti pakotettuna, eli toisin sanoen pelkopoli ei myönnä sektiota, vaikka sitä oltaisi vastaanotolla itkien ja huutaen aneltu.
Miten nykypäivän Suomessa tapahtuu tällaista?
Kommentit (2040)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmen alatiesynnytyksen ja kahden hätäsektio lapsen äitinä, en ymmärrä ollenkaan tätä keskustelua maailman luonnollisimmasta asiasta. Sääliksi käy terveydenhoitohenkilosto, tsemppiä vaan heille. Ja teille alatiesynnytystä yli kaiken pelkääville tsemppiä pysyä poissa tältä sivulta ja voimia käydä läpi näitä omia pelkoja ja vaikeuksia rehellisesti. Elämässä saattaa meistä jokainen kohdata paljon suurempia ongelmia, ja jos kaikki tyssää jo tähän synnytystapaan, niin kuinka vaikeaa onkaan päästä eteenpäin oikeista ongelmista, vakavista sairauksista ja läheisten menettämisestä.
Niinpä kun ei ne omat henkilökohtaiset vaikeudet eikä edes tämä synnytyspelko asia mene yhtään eteenpäin tällä palstalla meuhkatessa, vaan päinvastoin. Jokainen on vastuussa omasta voinnistaan eikä noihin ongelmiin auta täällä lietsominen. Ammattihenkilö on oikea osoite.
Kuule, kun silloin joutuisi ottamaan vastuun itsestään ja tekemään jotain asian eteen sen sijaan että valittaa täällä tuntemattomille ihmisille. Ehkä tämä valitus onkin koko homman ydin!
Joo aika sekavaa valitusta täällä on ja ihme jankkausta. Joku ei nyt ota vastuuta omasta olostaan ja hoida sitä pelkoo. Vai onks toi kirjoittaja joku mies tai nainen joka vihaa naisiin ja maailman luonnollisinta ja kauneinta asiaa synnytystä? Alatiesynnytys on vähän kuin isommalla asialla käyminen, tarve ponnistaa jotain ulos, mutta vähä eri kohdasta. Kipu on positiivista kipua. Mulla on vertailupohjaa tohon kipuun vaikean neuropatian ja kolmoishermon takia. Voin sanoo rehellisesti, että päästäkseni Noista sairauksista alatiesynnyttaisin mielelläni joka vuosi!!! Nyt vähän suhteellisuutta peliin!
Mihin suomi olis joutunut jos naiset ei olis ollu oikealla asenteella vuosikymmeniä sitten ja onneksi suurin osa edelleen. Mahtaako olla ihan laillistakaan tällaiset pelottelut täällä ja ainaki aika naisvihaa uhkuvia.
Mitä mahdat kommentillasi tarkoittaa ja viitata?
Syntyvyyden raju lasku alkoi jo 60-luvulla ja on jatkunut siitä jokaisella vuosikymmenellä.
Hedelmällisyysluku oli v. 1973 oli 1.49 lasta ja viime vuonna 1,41 lasta eli lähes sama.Nyt raju syntyvyyden laskun vaikutukset näkyvät ja vaikuttavat, kun niitä synnytysikäisiä naisia on vähän, vaikka naiset synnyttävät samalla tavalla, kuin edellisellä vuosikymmenillä, mutta se ei enää riitä pysäyttämään rajua syntyvyyden laskua, vaan nyt pitäisi tehdä 3-4 lasta, jotta 10-20v päästä ei väestön määrä laskisi, riittäisi työvoimaa ja veronmaksajia.
Uskomstonta keskustelua, kun ei haluta nähdä metsää puilta.
Ei kuitenkaan ole todettu, että syntyvyyden lasku johtuisi siitä, että alateitse ei haluta synnyttää. Sen sijaan ehkäisymenetelmien kehittyminen on johtanut siihen, että naisten ei tarvitse tehdä lapsia enempää kuin itse haluaa. Naisten kouluttautuminen ja työssäkäyminen on myös yleistynyt rajusti 60-luvulta tähän päivään, moni haluaa ennemmin tehdä uraa kuin lapsia.
Aika harva olisi nykyään valmis tekemään 3-4 lasta, vaikka synnytystavan saisi valita ihan itse. Miehet eivät joudu olemaan raskaana tai synnyttämään, mutta suuri osa heistäkään ei halua suurperhettä, aika moni ei halua ollenkaan.
Itse en synnyttäneenä luopuisi kokemuksestani mistään hinnasta. Elämän antaminen on ihmisen ihmeellisin tehtävä. Koin kivun positiivisena ja henkilökunnan kannustavana ja toiveitani kuuntelevina rautaisina ammattilaisina. Synnytin alateitse ja se oli elämäni merkityksellisin kokemus.
Kukaan ei estä sinua kokemasta noin. Pystytkö käsittämään sitä, että kokemuksesi on silti subjektiivinen? (äh, et taida edes tietää sitä, mitä subjektiivinen tarkoittaa)
Ei tuo synnytysihme ja naisvihaajat, ihme, ihme, ihme, synnytys ihme, tyyppi osaa edes kirjoittaa, joten tuskin tietää.
Spämmää vaan psykoosit tulilla tuota ihme, synnytys ihme, ei pelkoa, peräpukama, siskot, jumalallinen ihme mantraansa joka toisessa viestissä :/
Spämmäys on edelleen palstan säännöissä kielletty ja sulle synnytysihmeelle saisi antaa ihan vain bannit.
Ihan oikeasti minua pelottaa, että kohta sinulta repeää joku paikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi ei ole sairaus. Jos osallistun vauvatalkoisiin, todellakin päätän synnytystavan itse. Muuten jää talkoot välistä.
Ei ole synnytyskään, ei siinä usein edes tarvita lääkäriä hoitamaan mitään kun ei ole sairauttakaan, siihen riittää kätilön koulutuksen saanut henkilö, jolle ei ole opetettu sairauksien diagnostiikkaa eikä hoitoa ja Suomen lain mukaan vain lääkärillä on oikeus tehdä diagnoosi ei taudinmääritys suomeksi ja samoin vain lääkärillä on oikeus määrätä lääkkeitä. Lääkäri päättää lain mukaan potilaan lääketieteellisestä hoidosta ja toimenpiteistä, toki potilaalla on oikeus kieltäytyä hoidosta paitsi mielenterveyslain mukaisissa pakkohoitotilanteissa, joissa potilas voidaan määrätä hoitoon ja tarkkailuun ja jopa lepositeisiin potilaan tahdosta riippumatta, näistäkin pakkokeinoista päättää lain mukaan lääkäri.
Synnyttää saa vaikka kotona jos haluaa, synnytykset tapahtuvat nykyään sairaaloissa jotta voidaan seurata synnytyksen etenemistä ja jotta voidaan varautua hoitoon jos ilmenee sairaanhoitoa vaativa tilanne synnytyksen yhteydessä joko sikiöllä tai synnyttäjällä, jolloin synnyttäjällä tai sikiöllä todetaan sairaus ja jolloin aloitetaan sairaanhoito. Synnytys itsessään ei ole sairaanhoitoa siis eikä mikään lääketieteellinen toimenpide.
Kuitenkin synnytykseen liittyvää kipua voidaan hoitaa lääkkeillä, joiden määräämisestä päättää lääkäri, kätilöllä ei ole oikeutta määrätä lääkkeitä. Samoin tehokkain synnytyskivun lievittäjä eli epiduraalipuudutus voidaan antaa anestesialääkärin toimesta, puudutuksella saadaan tarvittaessa vaikka sellainen kivunlievitys että synnyttäjä ei tunne mitään, tavoitteena ei ole kuitenkaan näin tehokas puudutus jossa synnyttäjä ei tunne edes supistuksia, mutta jos puudutuksesta tulee liiankin tehokas kuten joskus käy niin äiti voi seurata monitorista supistuskäyrää ja ajoittaa ponnistuksensa sen mukaisesti jos ei tunne mitään. Jos vauva ei mahdu tulemaan helposti normaaliajassa ulos niin voidaan paikalle kutsua synnytyslääkäri ja näin kätilöille on määrätty tekemäänkin jos tietty aikaraja ylittyy tietyissä synnytyksen vaiheissa.
Helpointa on avittaa lasta tulemaan ulos loppuvaiheessa jos pää on jo osittain ulkona, mutta ei synnytys etene tekemällä viilto välilihaan, jolloin hallitusti ulkosynnyttimiin tulee saman tien tilaa merkittävästi lisää ja tuo haava on helppo ommella siististi umpeen verrattuna luonnollisesti tuleviin repeämiin kudoksessa. Kätilöillä on oikeus ja koulutus tehdä tuo viilto välilihaan ja ommella haava umpeenkin, kätilöt osaavat ommella yksinkertaiset ompeleet toisin kuin esim. sairaanhoitajat. Jos tarvitaan sisäisiä ompeleita tai esim. tavallisemmista ns. knoppiompeleista tiukemmin pitäviä ns. patjaompeleita tai jatkuvaa ommelta tms. niin siihen löytyy lääkäri, nämä ompelutekniikat opetetaan yleislääkäreillekin yliopistojen lääketieteellisissä tiedekunnissa perusopinnoissa.
Suomessa synnyttäjä ei voi valita synnytystapaa itse omin päin "muuten vaan" tai mukavuussyistä tms. vaan kyseessä on iso lääketieteellinen leikkaus, jonka suorittamisesta päättää lääkäri, ei synnyttäjä, ei kätilö eikä kukaan muukaan jolla ei ole oikeutta päättää potilaan lääketieteellisestä hoidosta. Sektio katsotaan sairaanhoidoksi, jota varten pitää olla jokin diagnoosi eli sairaus minkä takia se sektio tehdään. Synnytyspelko on sairaus, jolle löytyy tautiluokituksesta koodi mielenterveyshäiriöiden diagnoosiluokituksen osiosta. Jos mielenterveydellisen syyn takia ei voida alatiesynnytyksellä synnyttää niin tehdään sektio. Tämä on melko harvinaista kuitenkin.
Myöskään yksityisellä puolella ei sektioita Suomessa tehdä. Toiseen EU-maahan saa mennä sairauden hoitoon, mistä hoidon maksanut maa toinen EU-maa laskuttaa Suomea, mutta jos sairauden takia tarvitsee sektion saa sen Suomessakin toki.
Sektiota jolla ei ole lääketieteellistä syytä, ei Suomen kela maksa jälkikäteenkään. Joten käsi taskuun vaan jos ihan ite haluatte sen sektion ilman pelkodiagnoosia.
https://www.kela.fi/sairaanhoitoEipä onnistu omalla rahalla maksaminenkaan. Ota selvää asioista ennen, kuin tulet huutelemaan niitä totuuksina. Yksi erittäin hyvä syy muuttaa ulkomaille. Suomeen jäävät vähän koulutetut ja yhteiskunnan almuilla perhettään elättävät, rajojen yli tietysti tulee muuten vain tietämätöntä porukkaa täyttämään syntyvyysvajetta. Ehkä hyvä niin.
Nuoria naisia muuten muuttaa valtavat määrät ulkomaille tällä hetkellä, nimenomaan korkeasti koulutettuja.
En ole itse yhdistänyt sitä suomen synnytyskidutukseen, mutta voihan se monilla painaa paljonkin, varsinkin, jos ne haluaa perheen. Ei varmaan houkuttele joku tulevaisuus matalalla palkalla pidätyskyvyttömänä jossain lähiössä, ymmärrän kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Ilman hätäsektiota terve vauvani olisi kuollut. Harmi vain, että kätilö ei ollut kartalla vauvan tilasta, eikä osannut tulkita sydänkäyrää, tai hälyttää ajoissa apua ammattitaitoisemmilta kollegoilta. ja terveenä odottamani vauva sai elinikäiset vammat pitkitetystä alatiesynnytysyrityksestä ammattitaidottoman ja taitamattoman kätilön käsissä. Muutoin palauduin itse hätäsektioarvesta todella nopeasti. Ei tarvinnut istua viikkotolkulla reikätyynyn päällä, kuten moni alatiesynnyttäjä. Toivoisin, että päätös synnytystavasta olisi synnyttäjän. Yksi kätilö, jolla näytti olevan suomeksisanottuna hieman leveät perät, kävi osastolla ollessani kertomassa minulle, hieman kuiskaten tosin, että kaikki hänen kolme lasta on syntynyt sektiolla.
Tämä on muuten valtava tabu terveydenhuollossa, että osa henkilökunnasta toivoo itse sektiota. Itselleni on tehty suunniteltu sektio omasta toiveestani, ja muistan sen häpeän, kun pelkäsin "kyllähän sun nyt pitäisi tietää" kommentteja. Oikeasti vastaanotto oli onneksi hirveän ymmärtäväistä. Mutta ymmärrän hyvin, miksei hoitaja halunnut tuosta muiden kuullen huudella.
Onneksi voi kukin itse valita. Suunnitelulla sektiolla kaksi hyvinvoivaa tervettä lasta. Molemmat nostettiin suoraan vatsasta rinnalle lepäämään. Täysi-imetin 5-6 kk ja itse toivuin molemmista sektioista nopeasti.
Baby friendly sairaalassa hoito ja huolenpito ensiluokkaista.
Raha puhuu Suomessa sektioasioissa. Budjetit kaatuisivat, jos kaikki vaatisivat sektion. Monessa muussa maassa synnytetään vakuutuksen maksamana ja sektioprosentit ovat jopa yli 50% . Terveitä lapsia syntyy
ja ei tarvitse kärvistellä hanuri revenneenä eikä äitejä syyllistetä synnytysvalinnastaan. . Suunnitellussa sektiossa harvoin menee mitään pieleen eikä tulehduksia juurikaan ole, koska ehditään putsata ennen ja jälkeen. Hätäsektiot onneksit pelastavt äitejä ja lapsia.. Suomessa sairaaloissa on mittarit, ja niillä mitataan sektioiden määrää ja koska se ei saa ylittyä, saattaa tulla myös vääriä päätöksiä ja hoitovirheitä. Näin kävi ystävälleni, jolle yliopistosairaalan lääkäri sanoi: Kyllä se sieltä mahtuu. Niin ne on muutkin mahtunut.
Seurauksena cp-vamma ja äidillä avanne. Yksityislääkärin lausunto ei painanut mitään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmen alatiesynnytyksen ja kahden hätäsektio lapsen äitinä, en ymmärrä ollenkaan tätä keskustelua maailman luonnollisimmasta asiasta. Sääliksi käy terveydenhoitohenkilosto, tsemppiä vaan heille. Ja teille alatiesynnytystä yli kaiken pelkääville tsemppiä pysyä poissa tältä sivulta ja voimia käydä läpi näitä omia pelkoja ja vaikeuksia rehellisesti. Elämässä saattaa meistä jokainen kohdata paljon suurempia ongelmia, ja jos kaikki tyssää jo tähän synnytystapaan, niin kuinka vaikeaa onkaan päästä eteenpäin oikeista ongelmista, vakavista sairauksista ja läheisten menettämisestä.
Niinpä kun ei ne omat henkilökohtaiset vaikeudet eikä edes tämä synnytyspelko asia mene yhtään eteenpäin tällä palstalla meuhkatessa, vaan päinvastoin. Jokainen on vastuussa omasta voinnistaan eikä noihin ongelmiin auta täällä lietsominen. Ammattihenkilö on oikea osoite.
Kuule, kun silloin joutuisi ottamaan vastuun itsestään ja tekemään jotain asian eteen sen sijaan että valittaa täällä tuntemattomille ihmisille. Ehkä tämä valitus onkin koko homman ydin!
Joo aika sekavaa valitusta täällä on ja ihme jankkausta. Joku ei nyt ota vastuuta omasta olostaan ja hoida sitä pelkoo. Vai onks toi kirjoittaja joku mies tai nainen joka vihaa naisiin ja maailman luonnollisinta ja kauneinta asiaa synnytystä? Alatiesynnytys on vähän kuin isommalla asialla käyminen, tarve ponnistaa jotain ulos, mutta vähä eri kohdasta. Kipu on positiivista kipua. Mulla on vertailupohjaa tohon kipuun vaikean neuropatian ja kolmoishermon takia. Voin sanoo rehellisesti, että päästäkseni Noista sairauksista alatiesynnyttaisin mielelläni joka vuosi!!! Nyt vähän suhteellisuutta peliin!
Mihin suomi olis joutunut jos naiset ei olis ollu oikealla asenteella vuosikymmeniä sitten ja onneksi suurin osa edelleen. Mahtaako olla ihan laillistakaan tällaiset pelottelut täällä ja ainaki aika naisvihaa uhkuvia.
Mitä mahdat kommentillasi tarkoittaa ja viitata?
Syntyvyyden raju lasku alkoi jo 60-luvulla ja on jatkunut siitä jokaisella vuosikymmenellä.
Hedelmällisyysluku oli v. 1973 oli 1.49 lasta ja viime vuonna 1,41 lasta eli lähes sama.Nyt raju syntyvyyden laskun vaikutukset näkyvät ja vaikuttavat, kun niitä synnytysikäisiä naisia on vähän, vaikka naiset synnyttävät samalla tavalla, kuin edellisellä vuosikymmenillä, mutta se ei enää riitä pysäyttämään rajua syntyvyyden laskua, vaan nyt pitäisi tehdä 3-4 lasta, jotta 10-20v päästä ei väestön määrä laskisi, riittäisi työvoimaa ja veronmaksajia.
Uskomstonta keskustelua, kun ei haluta nähdä metsää puilta.
Ei kuitenkaan ole todettu, että syntyvyyden lasku johtuisi siitä, että alateitse ei haluta synnyttää. Sen sijaan ehkäisymenetelmien kehittyminen on johtanut siihen, että naisten ei tarvitse tehdä lapsia enempää kuin itse haluaa. Naisten kouluttautuminen ja työssäkäyminen on myös yleistynyt rajusti 60-luvulta tähän päivään, moni haluaa ennemmin tehdä uraa kuin lapsia.
Aika harva olisi nykyään valmis tekemään 3-4 lasta, vaikka synnytystavan saisi valita ihan itse. Miehet eivät joudu olemaan raskaana tai synnyttämään, mutta suuri osa heistäkään ei halua suurperhettä, aika moni ei halua ollenkaan.
Itse en synnyttäneenä luopuisi kokemuksestani mistään hinnasta. Elämän antaminen on ihmisen ihmeellisin tehtävä. Koin kivun positiivisena ja henkilökunnan kannustavana ja toiveitani kuuntelevina rautaisina ammattilaisina. Synnytin alateitse ja se oli elämäni merkityksellisin kokemus.
Mulla on sama kokemus vaiks synnytin luomuna alateitse ja tuli hätä sektio. Silti nukkuessani lapsi oli laitettu rinnalleni. Synnytys on ihme. Ei sellaista paskaa kuin täällä miesten tai toisia naisia vihaavien naisten toimesta kerrotaan. Ottakaa yhteys asiallisiin tahoihin, neuvolaan tai synnytyssairaalaan, niistä saatte oikeaa tietoa. Täällä naisia pelotellaan :(
Mulla on ihan sama kokemus. Luomusynnytyksestä kolmannen kanssa äkilliseen hätä sektioon. Vaikka oli sektio koin synnytyksen ihmeenä ja olen ikuisesti kiitollinen siitä että lapseni ja mun henkeni säilyi sektion avulla. Syntymä ja synnytys on kaunista ja ihmeellistä. Hakekaa tietoa asiallisista paikoista neuvolasta. Älkää uskoko näitä pelotteluja täällä. Keskustelkaa asioista, mutta vertaisryhmissä luotettavien ihmisten kanssa, jossa pelottelulle ei anneta sijaa.
Hätäsektio tapahtuu aina nukutuksessa, joten mitenkä pääsit tämän syntymänihmeen kokemaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmen alatiesynnytyksen ja kahden hätäsektio lapsen äitinä, en ymmärrä ollenkaan tätä keskustelua maailman luonnollisimmasta asiasta. Sääliksi käy terveydenhoitohenkilosto, tsemppiä vaan heille. Ja teille alatiesynnytystä yli kaiken pelkääville tsemppiä pysyä poissa tältä sivulta ja voimia käydä läpi näitä omia pelkoja ja vaikeuksia rehellisesti. Elämässä saattaa meistä jokainen kohdata paljon suurempia ongelmia, ja jos kaikki tyssää jo tähän synnytystapaan, niin kuinka vaikeaa onkaan päästä eteenpäin oikeista ongelmista, vakavista sairauksista ja läheisten menettämisestä.
Niinpä kun ei ne omat henkilökohtaiset vaikeudet eikä edes tämä synnytyspelko asia mene yhtään eteenpäin tällä palstalla meuhkatessa, vaan päinvastoin. Jokainen on vastuussa omasta voinnistaan eikä noihin ongelmiin auta täällä lietsominen. Ammattihenkilö on oikea osoite.
Kuule, kun silloin joutuisi ottamaan vastuun itsestään ja tekemään jotain asian eteen sen sijaan että valittaa täällä tuntemattomille ihmisille. Ehkä tämä valitus onkin koko homman ydin!
Joo aika sekavaa valitusta täällä on ja ihme jankkausta. Joku ei nyt ota vastuuta omasta olostaan ja hoida sitä pelkoo. Vai onks toi kirjoittaja joku mies tai nainen joka vihaa naisiin ja maailman luonnollisinta ja kauneinta asiaa synnytystä? Alatiesynnytys on vähän kuin isommalla asialla käyminen, tarve ponnistaa jotain ulos, mutta vähä eri kohdasta. Kipu on positiivista kipua. Mulla on vertailupohjaa tohon kipuun vaikean neuropatian ja kolmoishermon takia. Voin sanoo rehellisesti, että päästäkseni Noista sairauksista alatiesynnyttaisin mielelläni joka vuosi!!! Nyt vähän suhteellisuutta peliin!
Mihin suomi olis joutunut jos naiset ei olis ollu oikealla asenteella vuosikymmeniä sitten ja onneksi suurin osa edelleen. Mahtaako olla ihan laillistakaan tällaiset pelottelut täällä ja ainaki aika naisvihaa uhkuvia.
Mitä mahdat kommentillasi tarkoittaa ja viitata?
Syntyvyyden raju lasku alkoi jo 60-luvulla ja on jatkunut siitä jokaisella vuosikymmenellä.
Hedelmällisyysluku oli v. 1973 oli 1.49 lasta ja viime vuonna 1,41 lasta eli lähes sama.Nyt raju syntyvyyden laskun vaikutukset näkyvät ja vaikuttavat, kun niitä synnytysikäisiä naisia on vähän, vaikka naiset synnyttävät samalla tavalla, kuin edellisellä vuosikymmenillä, mutta se ei enää riitä pysäyttämään rajua syntyvyyden laskua, vaan nyt pitäisi tehdä 3-4 lasta, jotta 10-20v päästä ei väestön määrä laskisi, riittäisi työvoimaa ja veronmaksajia.
Uskomstonta keskustelua, kun ei haluta nähdä metsää puilta.
Ei kuitenkaan ole todettu, että syntyvyyden lasku johtuisi siitä, että alateitse ei haluta synnyttää. Sen sijaan ehkäisymenetelmien kehittyminen on johtanut siihen, että naisten ei tarvitse tehdä lapsia enempää kuin itse haluaa. Naisten kouluttautuminen ja työssäkäyminen on myös yleistynyt rajusti 60-luvulta tähän päivään, moni haluaa ennemmin tehdä uraa kuin lapsia.
Aika harva olisi nykyään valmis tekemään 3-4 lasta, vaikka synnytystavan saisi valita ihan itse. Miehet eivät joudu olemaan raskaana tai synnyttämään, mutta suuri osa heistäkään ei halua suurperhettä, aika moni ei halua ollenkaan.
Itse en synnyttäneenä luopuisi kokemuksestani mistään hinnasta. Elämän antaminen on ihmisen ihmeellisin tehtävä. Koin kivun positiivisena ja henkilökunnan kannustavana ja toiveitani kuuntelevina rautaisina ammattilaisina. Synnytin alateitse ja se oli elämäni merkityksellisin kokemus.
Ihan samaa voisin sanoa kahdesta sektiostani. Henkilökunta oli kannustavaa ja ammattitaitoista ja vauvojen nostot vatsasta verhon yli ikimuistoisia hetkiä joista molemmat videollakin. Luonnollisuus tästä nyt oli kaukana, mutta se ei ole minulle mikään itsearvo. Jos luontoäidiltä kysyttäisiin, niin sekä minä että esikoinen oltaisiin kuoltu synnytykseen.
Ihan mielenkiinnosta: mikä oli niin pahasti vialla, että pystyt varmasti sanomaan että sekä sinä että lapsi olisitte kuolleet?
Entisaikaankin suuri valtaosa selvisi synnytyksestä, vaikka apu oli mitä oli. Ne äidit jotka kuolivat, kuolivat yleensä lapsivuodekuumeeseen eli todennäköisesti streptokokki-infektioon.
Ja sanotaan vielä, että en missään nimessä vastusta sektioita. On hienoa, että nykyaikana synnytyksen riskit pystytään minimoimaan. En kuitenkaan myöskään hyväksy sitä, että alatiesynnytyksen vaarallisuutta liioitellaan.
Ei tässä kovinkaan moni pelkää suoranaista kuolemaa vaan ihan vain sitä, että synnytys on kokemuksena tuskallinen, nöyryyttävä tai että se jättää jälkeensä fyysisiä ja seksuaalipuolta heikentäviä ongelmia. Itse en voi sanoa pelkääväni synnytystä kipuineen yms. mutta en halua ottaa riskiä siitä, että alakertani kyky tuntea heikkenee tai että minulle jää esim. lieviäkin pidätysvaivoja.
Vertaus: Pyörällä ajaessa otan aina riskin loukkaantumisesta. Piitämällä pyöräni kunnossa ja käyttämällä pyöräilykypärää (maastoajossa enemmänkin suojausta) minimoin tietyt riskit. Eivät ne katoa mutta teen kuitenkin voitavani.
En halua seksuaaliterveyteni heikentyvän ja piste. Silloin sektio on minun arvopohjalleni riskittömämpi vaihtoehto. Ymmärrätkö? Jos en saa sitä Suomessa, saatan jättää lapset kokonaan tekemättä. Seksuaalisuus on minulle tässä vaiheessa elämääni lasta tärkeämpi asia ja kenelläkään ei ole oikeutta kertoa minulle sitä, että arvomaailmani olisi väärä. Minun elämäni ja minun kehoni.
Onnellinen sektioäiti kirjoitti:
Näin kävi ystävälleni, jolle yliopistosairaalan lääkäri sanoi: Kyllä se sieltä mahtuu. Niin ne on muutkin mahtunut.
Seurauksena cp-vamma ja äidillä avanne. Yksityislääkärin lausunto ei painanut mitään
Eh...miten tuo avanne tapahtuu?
Olen pahoillani ystäväsi puolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseasiassahan Suomessa nainen saa valita synnytystapansa, jos on määrätietoinen ja osaa esittää asiansa oikein. Jos nainen on ujo, epävarma ja altis painostukselle, hän ei saa valita. Onko tämä sitten oikeudenmukainen toimintamalli terveydenhuollossa onkin mielenkiintoinen kysymys. Julkisuudessa sanotaan, ettei ketään pakoteta synnyttämään alakautta. Tämä pätee kuitenkin vain osittain. Rehellisempää olisi sanoa, että ketään sanavalmista ja oikeuksistaan huolehtivaa naista ei pakoteta.
Totta. Ja jos äidillä on hyvä sosiaalinen verkosto, suhteita, rahaa ja valtaa jne. se sektio onnistuu yhdellä puhelin soitolla julkisella sektorilla.
Eikä siitänä tarvitse keskustella tai käydä jaarittelemassa missään pelkopolilla kätilön kanssa.Nykyinen käytäntö suosii eriarvoisuutta ja ne äidit, joilla ei ole verkostoja ja valtaa, eivät saa sektiota ja jäävät lapsetta, vaikka toisin haluaisi.
Eli kaikki tässäkin keskustelussa suunnitellusta sektiostaan kertoneet kuuluvat johonkin hyvä veli -verkostoon? Minulla ei ainakaan ole minkäänlaisia verkostoja saati valtaa synnytyssairaalani henkilökuntaan, silti sain lapseni suunnitellulla sektiolla. Jotain rajaa toivoisin nyt tähän lietsomiseen ja väitteeseen, että lapsi pitää jättää tekemättä, koska sektiota ei saa. Eihän kenellekään voida suunnitella sektiota, jos tämä ei ole vielä edes raskaanakaan.
Muutenkin toivoisin ihmisiä ottamaan selvää nykyisistä hoitokäytännöistä omassa synnytyssairaalassaan. Omaa päätöstä on aivan turhaa perustaa netistä luetulle tai muualta kuulopuheiden perusteella saadulle tiedolle, jossa kertojan kokemus on eri sairaanhoitopiiristä ja kenties täysin eri vuosikymmeneltä. Täälläkin joku kertoo omaa kokemustaan 30 vuoden takaa ja esittää, että kenenkään vauroita ei korjata, koska häneltäkään ei korjattu 80-luvulla. Hoitosuositukset ovat muuttuneet ja muuttuvat koko ajan, aivan kuten muidenkin alojen käytänteet. Kovin monen työpaikalla tuskin asiat tehdään nykypäivänä samalla tavalla kuin 30 vuotta sitten, tai edes 10 vuotta sitten. Lääketiede kehittyy koko ajan ja sitä myötä toimintatavat muuttuvat. Nykyään on paljon enemmän tietoa esim. repeämien ennaltaehkäisystä, tai sektion kohdalla veritulppien ehkäisystä ja hoidosta. Lapsi nostetaan vanhemman - jopa isän - rinnalle synnytyksen jälkeen, mitä ei ennen tehty, ja niin edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Minua ihan puistattaa lukea tarinoita "voimaannuttavasta, elämän parhaasta kokemuksesta" sekä ajatuksia "positiivisesta kivusta". Minusta jokaisella on oikeus kokea asiat omalla tavallaan mutta nämä voimaantuneet haluavat tuputtaa omaa kokemustaan yleisenä totuutena.
Suurin osa suomalaisista ei osaa tulkita tilastoja oikein. Tilastovat ovat ainoa totuus asiassa ja suosittelen kaikkia opettelemaan tilastomatematiikkaa edes hiukan. Pelkopolilla tuskin sitä opetetaan.
Tässä vielä lainaus (https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_teos=uut&p_art…):
Synnytyksen aikana tehtävä episiotomia eli välilihaleikkaus tai välilihan spontaani repeämä vaikuttavat vahvasti ensisynnyttäjän synnytyksenjälkeiseen seksielämään. Neljännes amerikkalaistutkimukseen osallistuneista naisista kertoi nauttivansa seksistä vähemmän ja saavansa orgasmin harvemmin kuin ennen synnytystä. Kolmen kuukauden kuluttua synnytyksestä yhdyntäkivuista kärsi yli 40 prosenttia kaikista ensisynnyttäjistä. Episiotomian tai repeämän jälkeen naiset kärsivät yhdyntäkivuista 80 prosenttia todennäköisemmin kuin ne naiset, joiden väliliha säilyi ehjänä synnytyksen yhteydessä. Toisaalta neljännes naisista, joiden väliliha säilyi vaurioitumattomana, kertoi jopa nauttivansa seksistä enemmän synnytyksen jälkeen. Mitä syvemmälle ulottuvasta haavasta oli kyse, sitä todennäköisempiä olivat myös yhdyntäkivut. Myös imukuppisynnytys tai pihtisynnytys lisäsivät yhdyntäkipujen todennäköisyyttä. Episiotomia ja repeämä aiheuttivat ongelmia yhtä paljon ja molemmat traumat hidastivat synnytyksenjälkeisen seksielämän käynnistymistä yhtä paljon.
American Journal of Obstretics and Gynecology -lehdessä julkaistu tutkimus on ensimmäinen laajahko selvitys episiotomian ja repeämän vaikutuksista seksielämään. Tutkimukseen osallistuneet yli 600 naista vastasivat lomakekysymyksiin, jotka postitettiin heille kuusi kuukautta synnytyksen jälkeen. Kaikki olivat ensisynnyttäjiä ja heillä oli takana normaali, täysiaikainen, yksisikiöinen raskaus sekä alatiesynnytys. Naiset jaettiin ryhmiin episiotomian, repeämän ja ehjänä säilyneen välilihan mukaan. Lisäksi episiotomia tai repeämäryhmien naisten haava luokiteltiin syvyyden ja pituuden mukaan kolmeen ryhmään. Naisista yksi kolmannes oli säästynyt välilihan leikkaukselta tai repeämältä synnytyksen aikana.
Uutispalvelu Duodecim
(American Jornal of Obstretics and Gynecology 2001; 184: 881-890)Välilihan leikkaamista eli episiotomiaa perustellaan väitteillä, joiden mukaan se vähentäisi välilihan ja peräaukon sulkijalihaksen repeytymisvaaraa sekä lantionpohjan kudosten ylivenyttymistä ja myöhempää veltostumista. Väitteiden tueksi ei ole kuitenkaan olemassa kiistattoman luotettavia tutkimuksia. Päinvastoin, useat tutkimukset ovat osoittaneet, ettei rutiiniepisiotomiasta näyttäisi olevan hyötyä repeämien ehkäisyssä edes imukuppisynnytysten yhteydessä. Episiotomia tuli rutiininomaiseen käyttöön 1920-luvulla synnytysten siirryttyä kodeista sairaaloihin ja yleistyi samanaikaisesti pihtisynnytysten kanssa. Nykyisin monet naiset haluavat päättää itse heille synnytyksen yhteydessä tehtävistä toimenpiteistä ja rutiiniepisiotomia on asetettu monin paikoin kyseenalaiseksi myös suomalaisissa sairaaloissa.
12 kk päästä seksuaalisuudella ja synnytystavalla ei ollut enää eroa. Ero oli havaittavissa 3kk kohdalla. Ja sektio ei poista sitä etteikö yhdyntäkipuja tulisi.
https://www.whattoexpect.com/first-year/postpartum-health-and-care/sex-…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi Suomessa ei yli 4-kiloisen vauvan kanssa saa valita sektiota? Mitä suurempi vauva ja mikäli kyseessä vielä ensisynnyttäjä niin riskit alkavat kasvaa kuitenkin olennaisesti. Täällä on nyt tuotu esiin tutkimuksia, jossa isokokoisten vauvojen synnyttäjistä n. 6-10% saa sulkijalihasvaurioita, ulkomailla jollekin oli lääkäri suositellut sektiota kun paino oli 4,3 kg ja on täällä tuotu esiin tutkimuskin, että 70 % synnytyslääkäreistä itse valitsisi synnytystavaksi sektion, mikäli lapsi olisi yli 4 kg.
Muualla maailmassa siis selkeästi aletaan pohtia sektion mahdollisuutta kun painoarvio menee yli 4 kg, miksi Suomessa pitää yrittää jopa yli 4,5 kg alateitse? En sano että rajan tulisi välttämättä olla juuri tuo 4 kg, voisi se olla myös esim. 4,2-4,3 kg. Olisi ihan perusteltua näissä tapauksissa kuunnella myös äidin mielipidettä. Aivan varmasti moni, ehkäpä jopa suurin osa, olisi motivoinut yrittämään alateitse mutta näissä tilanteissa olisi aivan paikallaan tarjota äidille myös sektion mahdollisuutta.
Sama. Minulla yli 4 kg vauva, eikä sektiota irronnut vaikka oma pituus vain himpun verran yli 150 kg. Lapsen ja äidin koon epäsuhtahan altistaa komplikaatioille vielä enemmän kuin pelkkä lapsen iso koko.
Tai siis sain sektion, mutta vasta siinä vaiheessa kun synnytys oli pysähtynyt ja todettiin ettei lapsi ylläri pylläri mahdu.
Pituus vai paino? nyt on suureet aika pielessä. 150 kg äiti, vai 150 cm äiti.
150 kiloisen äidillä leikkaus on tosi iso riski. 150 cm äidillä voi lantio olla riittävän iso synnytykseen.
Jep, typo tuli, senteistä kyse. Äidin pieni koko on tutkimuksissa itsenäinen riskitekijä tietyille alatiesynnytyskomplikaatioille. Jollakin muulla voi olla riittävän iso lantio, siihen en ota kantaa, minulla ei lantion mittoja sen kummemmin tutkittu ja kuten lopputuloksesta voi melko yksiselitteisesti todeta, kyllä se minulla vaan oli liian pieni. Se ei paljon lohduta, että naapurin Elliltä mahtuu kyllä vaikka se on yhtä lyhyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmen alatiesynnytyksen ja kahden hätäsektio lapsen äitinä, en ymmärrä ollenkaan tätä keskustelua maailman luonnollisimmasta asiasta. Sääliksi käy terveydenhoitohenkilosto, tsemppiä vaan heille. Ja teille alatiesynnytystä yli kaiken pelkääville tsemppiä pysyä poissa tältä sivulta ja voimia käydä läpi näitä omia pelkoja ja vaikeuksia rehellisesti. Elämässä saattaa meistä jokainen kohdata paljon suurempia ongelmia, ja jos kaikki tyssää jo tähän synnytystapaan, niin kuinka vaikeaa onkaan päästä eteenpäin oikeista ongelmista, vakavista sairauksista ja läheisten menettämisestä.
Niinpä kun ei ne omat henkilökohtaiset vaikeudet eikä edes tämä synnytyspelko asia mene yhtään eteenpäin tällä palstalla meuhkatessa, vaan päinvastoin. Jokainen on vastuussa omasta voinnistaan eikä noihin ongelmiin auta täällä lietsominen. Ammattihenkilö on oikea osoite.
Kuule, kun silloin joutuisi ottamaan vastuun itsestään ja tekemään jotain asian eteen sen sijaan että valittaa täällä tuntemattomille ihmisille. Ehkä tämä valitus onkin koko homman ydin!
Joo aika sekavaa valitusta täällä on ja ihme jankkausta. Joku ei nyt ota vastuuta omasta olostaan ja hoida sitä pelkoo. Vai onks toi kirjoittaja joku mies tai nainen joka vihaa naisiin ja maailman luonnollisinta ja kauneinta asiaa synnytystä? Alatiesynnytys on vähän kuin isommalla asialla käyminen, tarve ponnistaa jotain ulos, mutta vähä eri kohdasta. Kipu on positiivista kipua. Mulla on vertailupohjaa tohon kipuun vaikean neuropatian ja kolmoishermon takia. Voin sanoo rehellisesti, että päästäkseni Noista sairauksista alatiesynnyttaisin mielelläni joka vuosi!!! Nyt vähän suhteellisuutta peliin!
Mihin suomi olis joutunut jos naiset ei olis ollu oikealla asenteella vuosikymmeniä sitten ja onneksi suurin osa edelleen. Mahtaako olla ihan laillistakaan tällaiset pelottelut täällä ja ainaki aika naisvihaa uhkuvia.
Mitä mahdat kommentillasi tarkoittaa ja viitata?
Syntyvyyden raju lasku alkoi jo 60-luvulla ja on jatkunut siitä jokaisella vuosikymmenellä.
Hedelmällisyysluku oli v. 1973 oli 1.49 lasta ja viime vuonna 1,41 lasta eli lähes sama.Nyt raju syntyvyyden laskun vaikutukset näkyvät ja vaikuttavat, kun niitä synnytysikäisiä naisia on vähän, vaikka naiset synnyttävät samalla tavalla, kuin edellisellä vuosikymmenillä, mutta se ei enää riitä pysäyttämään rajua syntyvyyden laskua, vaan nyt pitäisi tehdä 3-4 lasta, jotta 10-20v päästä ei väestön määrä laskisi, riittäisi työvoimaa ja veronmaksajia.
Uskomstonta keskustelua, kun ei haluta nähdä metsää puilta.
Ei kuitenkaan ole todettu, että syntyvyyden lasku johtuisi siitä, että alateitse ei haluta synnyttää. Sen sijaan ehkäisymenetelmien kehittyminen on johtanut siihen, että naisten ei tarvitse tehdä lapsia enempää kuin itse haluaa. Naisten kouluttautuminen ja työssäkäyminen on myös yleistynyt rajusti 60-luvulta tähän päivään, moni haluaa ennemmin tehdä uraa kuin lapsia.
Aika harva olisi nykyään valmis tekemään 3-4 lasta, vaikka synnytystavan saisi valita ihan itse. Miehet eivät joudu olemaan raskaana tai synnyttämään, mutta suuri osa heistäkään ei halua suurperhettä, aika moni ei halua ollenkaan.
Itse en synnyttäneenä luopuisi kokemuksestani mistään hinnasta. Elämän antaminen on ihmisen ihmeellisin tehtävä. Koin kivun positiivisena ja henkilökunnan kannustavana ja toiveitani kuuntelevina rautaisina ammattilaisina. Synnytin alateitse ja se oli elämäni merkityksellisin kokemus.
Kukaan ei estä sinua kokemasta noin. Pystytkö käsittämään sitä, että kokemuksesi on silti subjektiivinen? (äh, et taida edes tietää sitä, mitä subjektiivinen tarkoittaa)
Ei tuo synnytysihme ja naisvihaajat, ihme, ihme, ihme, synnytys ihme, tyyppi osaa edes kirjoittaa, joten tuskin tietää.
Spämmää vaan psykoosit tulilla tuota ihme, synnytys ihme, ei pelkoa, peräpukama, siskot, jumalallinen ihme mantraansa joka toisessa viestissä :/
Spämmäys on edelleen palstan säännöissä kielletty ja sulle synnytysihmeelle saisi antaa ihan vain bannit.
Ihan oikeasti minua pelottaa, että kohta sinulta repeää joku paikka.
Ei mikään ihme, että jollakin mennyt hermo tämän keltaisia sydämiä viljelevän, jumalanluoman olennon kirjoitteluun. Sama tyyppi hokee mantraansa kuin mikäkin papukaija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ihan puistattaa lukea tarinoita "voimaannuttavasta, elämän parhaasta kokemuksesta" sekä ajatuksia "positiivisesta kivusta". Minusta jokaisella on oikeus kokea asiat omalla tavallaan mutta nämä voimaantuneet haluavat tuputtaa omaa kokemustaan yleisenä totuutena.
Suurin osa suomalaisista ei osaa tulkita tilastoja oikein. Tilastovat ovat ainoa totuus asiassa ja suosittelen kaikkia opettelemaan tilastomatematiikkaa edes hiukan. Pelkopolilla tuskin sitä opetetaan.
Tässä vielä lainaus (https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_teos=uut&p_art…):
Synnytyksen aikana tehtävä episiotomia eli välilihaleikkaus tai välilihan spontaani repeämä vaikuttavat vahvasti ensisynnyttäjän synnytyksenjälkeiseen seksielämään. Neljännes amerikkalaistutkimukseen osallistuneista naisista kertoi nauttivansa seksistä vähemmän ja saavansa orgasmin harvemmin kuin ennen synnytystä. Kolmen kuukauden kuluttua synnytyksestä yhdyntäkivuista kärsi yli 40 prosenttia kaikista ensisynnyttäjistä. Episiotomian tai repeämän jälkeen naiset kärsivät yhdyntäkivuista 80 prosenttia todennäköisemmin kuin ne naiset, joiden väliliha säilyi ehjänä synnytyksen yhteydessä. Toisaalta neljännes naisista, joiden väliliha säilyi vaurioitumattomana, kertoi jopa nauttivansa seksistä enemmän synnytyksen jälkeen. Mitä syvemmälle ulottuvasta haavasta oli kyse, sitä todennäköisempiä olivat myös yhdyntäkivut. Myös imukuppisynnytys tai pihtisynnytys lisäsivät yhdyntäkipujen todennäköisyyttä. Episiotomia ja repeämä aiheuttivat ongelmia yhtä paljon ja molemmat traumat hidastivat synnytyksenjälkeisen seksielämän käynnistymistä yhtä paljon.
American Journal of Obstretics and Gynecology -lehdessä julkaistu tutkimus on ensimmäinen laajahko selvitys episiotomian ja repeämän vaikutuksista seksielämään. Tutkimukseen osallistuneet yli 600 naista vastasivat lomakekysymyksiin, jotka postitettiin heille kuusi kuukautta synnytyksen jälkeen. Kaikki olivat ensisynnyttäjiä ja heillä oli takana normaali, täysiaikainen, yksisikiöinen raskaus sekä alatiesynnytys. Naiset jaettiin ryhmiin episiotomian, repeämän ja ehjänä säilyneen välilihan mukaan. Lisäksi episiotomia tai repeämäryhmien naisten haava luokiteltiin syvyyden ja pituuden mukaan kolmeen ryhmään. Naisista yksi kolmannes oli säästynyt välilihan leikkaukselta tai repeämältä synnytyksen aikana.
Uutispalvelu Duodecim
(American Jornal of Obstretics and Gynecology 2001; 184: 881-890)Välilihan leikkaamista eli episiotomiaa perustellaan väitteillä, joiden mukaan se vähentäisi välilihan ja peräaukon sulkijalihaksen repeytymisvaaraa sekä lantionpohjan kudosten ylivenyttymistä ja myöhempää veltostumista. Väitteiden tueksi ei ole kuitenkaan olemassa kiistattoman luotettavia tutkimuksia. Päinvastoin, useat tutkimukset ovat osoittaneet, ettei rutiiniepisiotomiasta näyttäisi olevan hyötyä repeämien ehkäisyssä edes imukuppisynnytysten yhteydessä. Episiotomia tuli rutiininomaiseen käyttöön 1920-luvulla synnytysten siirryttyä kodeista sairaaloihin ja yleistyi samanaikaisesti pihtisynnytysten kanssa. Nykyisin monet naiset haluavat päättää itse heille synnytyksen yhteydessä tehtävistä toimenpiteistä ja rutiiniepisiotomia on asetettu monin paikoin kyseenalaiseksi myös suomalaisissa sairaaloissa.
12 kk päästä seksuaalisuudella ja synnytystavalla ei ollut enää eroa. Ero oli havaittavissa 3kk kohdalla. Ja sektio ei poista sitä etteikö yhdyntäkipuja tulisi.
https://www.whattoexpect.com/first-year/postpartum-health-and-care/sex-…
Et sitten luotettavampaa lähdettä löytänyt? Ihan mainossivusto? Mikset osaa edes kopioida linkkiä? Nyt jotakin lähdekritiikkiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseasiassahan Suomessa nainen saa valita synnytystapansa, jos on määrätietoinen ja osaa esittää asiansa oikein. Jos nainen on ujo, epävarma ja altis painostukselle, hän ei saa valita. Onko tämä sitten oikeudenmukainen toimintamalli terveydenhuollossa onkin mielenkiintoinen kysymys. Julkisuudessa sanotaan, ettei ketään pakoteta synnyttämään alakautta. Tämä pätee kuitenkin vain osittain. Rehellisempää olisi sanoa, että ketään sanavalmista ja oikeuksistaan huolehtivaa naista ei pakoteta.
Totta. Ja jos äidillä on hyvä sosiaalinen verkosto, suhteita, rahaa ja valtaa jne. se sektio onnistuu yhdellä puhelin soitolla julkisella sektorilla.
Eikä siitänä tarvitse keskustella tai käydä jaarittelemassa missään pelkopolilla kätilön kanssa.Nykyinen käytäntö suosii eriarvoisuutta ja ne äidit, joilla ei ole verkostoja ja valtaa, eivät saa sektiota ja jäävät lapsetta, vaikka toisin haluaisi.
Eli kaikki tässäkin keskustelussa suunnitellusta sektiostaan kertoneet kuuluvat johonkin hyvä veli -verkostoon? Minulla ei ainakaan ole minkäänlaisia verkostoja saati valtaa synnytyssairaalani henkilökuntaan, silti sain lapseni suunnitellulla sektiolla. Jotain rajaa toivoisin nyt tähän lietsomiseen ja väitteeseen, että lapsi pitää jättää tekemättä, koska sektiota ei saa. Eihän kenellekään voida suunnitella sektiota, jos tämä ei ole vielä edes raskaanakaan.
Muutenkin toivoisin ihmisiä ottamaan selvää nykyisistä hoitokäytännöistä omassa synnytyssairaalassaan. Omaa päätöstä on aivan turhaa perustaa netistä luetulle tai muualta kuulopuheiden perusteella saadulle tiedolle, jossa kertojan kokemus on eri sairaanhoitopiiristä ja kenties täysin eri vuosikymmeneltä. Täälläkin joku kertoo omaa kokemustaan 30 vuoden takaa ja esittää, että kenenkään vauroita ei korjata, koska häneltäkään ei korjattu 80-luvulla. Hoitosuositukset ovat muuttuneet ja muuttuvat koko ajan, aivan kuten muidenkin alojen käytänteet. Kovin monen työpaikalla tuskin asiat tehdään nykypäivänä samalla tavalla kuin 30 vuotta sitten, tai edes 10 vuotta sitten. Lääketiede kehittyy koko ajan ja sitä myötä toimintatavat muuttuvat. Nykyään on paljon enemmän tietoa esim. repeämien ennaltaehkäisystä, tai sektion kohdalla veritulppien ehkäisystä ja hoidosta. Lapsi nostetaan vanhemman - jopa isän - rinnalle synnytyksen jälkeen, mitä ei ennen tehty, ja niin edelleen.
Oikeasti nämä salaliittoteoriat on mielisairaita. On olemassa ilmeisesti joskus alainen raati joka päättää synnytystavan. Samoin aiemmin joku kirjoitti salaisesta faseryhmästä, missä jaetaan oikeita tilastotietoja (koska THL ilmeisesti vääristelee)...
Nämä on ilmeisesti jotain synnyttämättömiä naisia/miehiä tai jotain mt-potilaita anyway....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikein usko suomalaisten lääkärien ja kätilöiden vakuuttelua alatiesynnytyksen autuudesta ja se on ainoa ja oikea, koska he puhuvat ja lopulta itsekin uskovat, mitä heille ylhäältä syötetäån ja määrätään. Suomessa kun lapsi on saatu ulos keinolla millä hyvänsä, synnytyksessä saatuja vaurioita ei korjata, toisin kuin esim. Ranskassa.
Ja kaikessa puhuu raha. Suomen terv.hoito on lähes konkurssin partaalla ja lääkärien ja kätilöiden on toimittava sen mukaan. Ja synnyttävän äidin hyvinvointi on toisarvoin.
Sama vanhusten hoidossa. Lääkäri joutuu tekemään ratkaisuja omien arvojen vastaisesti, koska ne ylhäältä tulevat määräykset ja ohjeet. Jopa hoitoja rajoittamaan ja vanhus ohjataan kotiin, vaikka hänen paikkansa olisi vuodeosastolla.
Sama hammashuollossa. Julkisen sektorin hammaslääkäri voi pokkana ohjata jotakin 80v menemään apteekkiin ja paikkaamasn hampaansa itse. Tai jos vanhukselta tämä ei onnistu, laitetaan kiireessä väliaikainen paikka ja myöhemmin kerrotaan, kuinka sen kanssa voisi elää vuosia.
Jos haluaa fakta tietoa alatiesynnytyksen ja sektion hyödyistä ja haitoista, niin silloin tulee tarkastella kansainvälistä tiedettä ja tilastoja, eikä uskoa, mitä siellä pelkopolilla paasataan alateitsesynnytyksen ihanuudesta. Jos saat synnytyksessä vaurioita ja vammoja, ikinä ei niitä korjata ja hoideta vaan vaivat ovat "normaaleja" synnyttäneillä naisilla.
Lähde? ja minkälaisista vaurioista puhut? peräpukamista? Niitä tulee myös lihaville liikkumattomille ummetusvaivaisille sekä miehille. ja väitteesi että vaurioita ei korjata on potaskaa.
Olen eri, mutta jos viittaat peräpukamiin kun keskustellaan synnytysvaurioista, niin tietämyksesi lienee sillä tasolla ettei sinun kanssasi saa aiheesta minkäänlaista järkevää keskustelua aikaiseksi.
Kyseinen henkilö on monessa viestissään vaan viitannut että ei saa apua synnytysvaurioihinsa ja ei mitenkään kerro mitä ne ovat tai miten ne vaikeuttavat elämää. Väittää että nämä vaivat ovat yleisiä synnyttäneillä ja niitä ei korjata. Pelkkää pelottelua kun ei yksilöi mikä vaiva on ja miten se haittaa. Antaa kuvan että asumme jossain kehitysmaassa. Kyseinen henkilö on synnyttänyt jo 30 vuotta sitten jos sanoo että 30 vuoteen ei ole tehty mitään. Eli on 50-60 v. jopa 70 v. Nykyään on asiat paremmin, eikä hän tiedä välttämättä miten nykyään hoidetaan synnytysten vauriot. Sanoo vaan että ei hoideta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmen alatiesynnytyksen ja kahden hätäsektio lapsen äitinä, en ymmärrä ollenkaan tätä keskustelua maailman luonnollisimmasta asiasta. Sääliksi käy terveydenhoitohenkilosto, tsemppiä vaan heille. Ja teille alatiesynnytystä yli kaiken pelkääville tsemppiä pysyä poissa tältä sivulta ja voimia käydä läpi näitä omia pelkoja ja vaikeuksia rehellisesti. Elämässä saattaa meistä jokainen kohdata paljon suurempia ongelmia, ja jos kaikki tyssää jo tähän synnytystapaan, niin kuinka vaikeaa onkaan päästä eteenpäin oikeista ongelmista, vakavista sairauksista ja läheisten menettämisestä.
Niinpä kun ei ne omat henkilökohtaiset vaikeudet eikä edes tämä synnytyspelko asia mene yhtään eteenpäin tällä palstalla meuhkatessa, vaan päinvastoin. Jokainen on vastuussa omasta voinnistaan eikä noihin ongelmiin auta täällä lietsominen. Ammattihenkilö on oikea osoite.
Kuule, kun silloin joutuisi ottamaan vastuun itsestään ja tekemään jotain asian eteen sen sijaan että valittaa täällä tuntemattomille ihmisille. Ehkä tämä valitus onkin koko homman ydin!
Joo aika sekavaa valitusta täällä on ja ihme jankkausta. Joku ei nyt ota vastuuta omasta olostaan ja hoida sitä pelkoo. Vai onks toi kirjoittaja joku mies tai nainen joka vihaa naisiin ja maailman luonnollisinta ja kauneinta asiaa synnytystä? Alatiesynnytys on vähän kuin isommalla asialla käyminen, tarve ponnistaa jotain ulos, mutta vähä eri kohdasta. Kipu on positiivista kipua. Mulla on vertailupohjaa tohon kipuun vaikean neuropatian ja kolmoishermon takia. Voin sanoo rehellisesti, että päästäkseni Noista sairauksista alatiesynnyttaisin mielelläni joka vuosi!!! Nyt vähän suhteellisuutta peliin!
Mihin suomi olis joutunut jos naiset ei olis ollu oikealla asenteella vuosikymmeniä sitten ja onneksi suurin osa edelleen. Mahtaako olla ihan laillistakaan tällaiset pelottelut täällä ja ainaki aika naisvihaa uhkuvia.
Mitä mahdat kommentillasi tarkoittaa ja viitata?
Syntyvyyden raju lasku alkoi jo 60-luvulla ja on jatkunut siitä jokaisella vuosikymmenellä.
Hedelmällisyysluku oli v. 1973 oli 1.49 lasta ja viime vuonna 1,41 lasta eli lähes sama.Nyt raju syntyvyyden laskun vaikutukset näkyvät ja vaikuttavat, kun niitä synnytysikäisiä naisia on vähän, vaikka naiset synnyttävät samalla tavalla, kuin edellisellä vuosikymmenillä, mutta se ei enää riitä pysäyttämään rajua syntyvyyden laskua, vaan nyt pitäisi tehdä 3-4 lasta, jotta 10-20v päästä ei väestön määrä laskisi, riittäisi työvoimaa ja veronmaksajia.
Uskomstonta keskustelua, kun ei haluta nähdä metsää puilta.
Ei kuitenkaan ole todettu, että syntyvyyden lasku johtuisi siitä, että alateitse ei haluta synnyttää. Sen sijaan ehkäisymenetelmien kehittyminen on johtanut siihen, että naisten ei tarvitse tehdä lapsia enempää kuin itse haluaa. Naisten kouluttautuminen ja työssäkäyminen on myös yleistynyt rajusti 60-luvulta tähän päivään, moni haluaa ennemmin tehdä uraa kuin lapsia.
Aika harva olisi nykyään valmis tekemään 3-4 lasta, vaikka synnytystavan saisi valita ihan itse. Miehet eivät joudu olemaan raskaana tai synnyttämään, mutta suuri osa heistäkään ei halua suurperhettä, aika moni ei halua ollenkaan.
Itse en synnyttäneenä luopuisi kokemuksestani mistään hinnasta. Elämän antaminen on ihmisen ihmeellisin tehtävä. Koin kivun positiivisena ja henkilökunnan kannustavana ja toiveitani kuuntelevina rautaisina ammattilaisina. Synnytin alateitse ja se oli elämäni merkityksellisin kokemus.
Ihan samaa voisin sanoa kahdesta sektiostani. Henkilökunta oli kannustavaa ja ammattitaitoista ja vauvojen nostot vatsasta verhon yli ikimuistoisia hetkiä joista molemmat videollakin. Luonnollisuus tästä nyt oli kaukana, mutta se ei ole minulle mikään itsearvo. Jos luontoäidiltä kysyttäisiin, niin sekä minä että esikoinen oltaisiin kuoltu synnytykseen.
Ihan mielenkiinnosta: mikä oli niin pahasti vialla, että pystyt varmasti sanomaan että sekä sinä että lapsi olisitte kuolleet?
Entisaikaankin suuri valtaosa selvisi synnytyksestä, vaikka apu oli mitä oli. Ne äidit jotka kuolivat, kuolivat yleensä lapsivuodekuumeeseen eli todennäköisesti streptokokki-infektioon.
Ja sanotaan vielä, että en missään nimessä vastusta sektioita. On hienoa, että nykyaikana synnytyksen riskit pystytään minimoimaan. En kuitenkaan myöskään hyväksy sitä, että alatiesynnytyksen vaarallisuutta liioitellaan.
Entisaikoja on turha verrata nykyaikaan. Entisaikaan ahdaslantioiset naiset kuolivat synnytykseen ja veivät jälkeläisensä mukanaan. Nykyisin myös näiden naisten geenit pääsevät eteenpäin. Seurauksena synnytyseste on paljon yleisempi nykyisin kuin entisaikaan.
Minulla lapsi ei mahtunut edes laskeutumaan synnytyskanavaan. Kyseessä tarjontavirhe, joka ei ollut käännettävissä. Ilman sektiota tällaisen tilanteen seurauksena on ennen pitkää kohdun repeämä, vauvan kuolema hapenpuutteeseen ja lopulta äidin kuolema verenvuotoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmen alatiesynnytyksen ja kahden hätäsektio lapsen äitinä, en ymmärrä ollenkaan tätä keskustelua maailman luonnollisimmasta asiasta. Sääliksi käy terveydenhoitohenkilosto, tsemppiä vaan heille. Ja teille alatiesynnytystä yli kaiken pelkääville tsemppiä pysyä poissa tältä sivulta ja voimia käydä läpi näitä omia pelkoja ja vaikeuksia rehellisesti. Elämässä saattaa meistä jokainen kohdata paljon suurempia ongelmia, ja jos kaikki tyssää jo tähän synnytystapaan, niin kuinka vaikeaa onkaan päästä eteenpäin oikeista ongelmista, vakavista sairauksista ja läheisten menettämisestä.
Niinpä kun ei ne omat henkilökohtaiset vaikeudet eikä edes tämä synnytyspelko asia mene yhtään eteenpäin tällä palstalla meuhkatessa, vaan päinvastoin. Jokainen on vastuussa omasta voinnistaan eikä noihin ongelmiin auta täällä lietsominen. Ammattihenkilö on oikea osoite.
Kuule, kun silloin joutuisi ottamaan vastuun itsestään ja tekemään jotain asian eteen sen sijaan että valittaa täällä tuntemattomille ihmisille. Ehkä tämä valitus onkin koko homman ydin!
Joo aika sekavaa valitusta täällä on ja ihme jankkausta. Joku ei nyt ota vastuuta omasta olostaan ja hoida sitä pelkoo. Vai onks toi kirjoittaja joku mies tai nainen joka vihaa naisiin ja maailman luonnollisinta ja kauneinta asiaa synnytystä? Alatiesynnytys on vähän kuin isommalla asialla käyminen, tarve ponnistaa jotain ulos, mutta vähä eri kohdasta. Kipu on positiivista kipua. Mulla on vertailupohjaa tohon kipuun vaikean neuropatian ja kolmoishermon takia. Voin sanoo rehellisesti, että päästäkseni Noista sairauksista alatiesynnyttaisin mielelläni joka vuosi!!! Nyt vähän suhteellisuutta peliin!
Mihin suomi olis joutunut jos naiset ei olis ollu oikealla asenteella vuosikymmeniä sitten ja onneksi suurin osa edelleen. Mahtaako olla ihan laillistakaan tällaiset pelottelut täällä ja ainaki aika naisvihaa uhkuvia.
Mitä mahdat kommentillasi tarkoittaa ja viitata?
Syntyvyyden raju lasku alkoi jo 60-luvulla ja on jatkunut siitä jokaisella vuosikymmenellä.
Hedelmällisyysluku oli v. 1973 oli 1.49 lasta ja viime vuonna 1,41 lasta eli lähes sama.Nyt raju syntyvyyden laskun vaikutukset näkyvät ja vaikuttavat, kun niitä synnytysikäisiä naisia on vähän, vaikka naiset synnyttävät samalla tavalla, kuin edellisellä vuosikymmenillä, mutta se ei enää riitä pysäyttämään rajua syntyvyyden laskua, vaan nyt pitäisi tehdä 3-4 lasta, jotta 10-20v päästä ei väestön määrä laskisi, riittäisi työvoimaa ja veronmaksajia.
Uskomstonta keskustelua, kun ei haluta nähdä metsää puilta.
Ei kuitenkaan ole todettu, että syntyvyyden lasku johtuisi siitä, että alateitse ei haluta synnyttää. Sen sijaan ehkäisymenetelmien kehittyminen on johtanut siihen, että naisten ei tarvitse tehdä lapsia enempää kuin itse haluaa. Naisten kouluttautuminen ja työssäkäyminen on myös yleistynyt rajusti 60-luvulta tähän päivään, moni haluaa ennemmin tehdä uraa kuin lapsia.
Aika harva olisi nykyään valmis tekemään 3-4 lasta, vaikka synnytystavan saisi valita ihan itse. Miehet eivät joudu olemaan raskaana tai synnyttämään, mutta suuri osa heistäkään ei halua suurperhettä, aika moni ei halua ollenkaan.
Itse en synnyttäneenä luopuisi kokemuksestani mistään hinnasta. Elämän antaminen on ihmisen ihmeellisin tehtävä. Koin kivun positiivisena ja henkilökunnan kannustavana ja toiveitani kuuntelevina rautaisina ammattilaisina. Synnytin alateitse ja se oli elämäni merkityksellisin kokemus.
Ihan samaa voisin sanoa kahdesta sektiostani. Henkilökunta oli kannustavaa ja ammattitaitoista ja vauvojen nostot vatsasta verhon yli ikimuistoisia hetkiä joista molemmat videollakin. Luonnollisuus tästä nyt oli kaukana, mutta se ei ole minulle mikään itsearvo. Jos luontoäidiltä kysyttäisiin, niin sekä minä että esikoinen oltaisiin kuoltu synnytykseen.
Ihan mielenkiinnosta: mikä oli niin pahasti vialla, että pystyt varmasti sanomaan että sekä sinä että lapsi olisitte kuolleet?
Entisaikaankin suuri valtaosa selvisi synnytyksestä, vaikka apu oli mitä oli. Ne äidit jotka kuolivat, kuolivat yleensä lapsivuodekuumeeseen eli todennäköisesti streptokokki-infektioon.
Ja sanotaan vielä, että en missään nimessä vastusta sektioita. On hienoa, että nykyaikana synnytyksen riskit pystytään minimoimaan. En kuitenkaan myöskään hyväksy sitä, että alatiesynnytyksen vaarallisuutta liioitellaan.
Ei tässä kovinkaan moni pelkää suoranaista kuolemaa vaan ihan vain sitä, että synnytys on kokemuksena tuskallinen, nöyryyttävä tai että se jättää jälkeensä fyysisiä ja seksuaalipuolta heikentäviä ongelmia. Itse en voi sanoa pelkääväni synnytystä kipuineen yms. mutta en halua ottaa riskiä siitä, että alakertani kyky tuntea heikkenee tai että minulle jää esim. lieviäkin pidätysvaivoja.
Vertaus: Pyörällä ajaessa otan aina riskin loukkaantumisesta. Piitämällä pyöräni kunnossa ja käyttämällä pyöräilykypärää (maastoajossa enemmänkin suojausta) minimoin tietyt riskit. Eivät ne katoa mutta teen kuitenkin voitavani.
En halua seksuaaliterveyteni heikentyvän ja piste. Silloin sektio on minun arvopohjalleni riskittömämpi vaihtoehto. Ymmärrätkö? Jos en saa sitä Suomessa, saatan jättää lapset kokonaan tekemättä. Seksuaalisuus on minulle tässä vaiheessa elämääni lasta tärkeämpi asia ja kenelläkään ei ole oikeutta kertoa minulle sitä, että arvomaailmani olisi väärä. Minun elämäni ja minun kehoni.
"Keisarileikkaus estää virtsan ja ulosteen pidätysongelmien kehittymistä (7), mutta tämä etu häviää iän myötä (8). Sulkijalihasvauriot ovat Suomessa harvinaisia ja korjattuina paranevat moitteettomasti."
https://www.potilaanlaakarilehti.fi/kommentit/onko-naisella-oikeus-paat…
"After the first delivery, women delivered vaginally have two-fold more incontinence than those delivered by cesarean. The protective effect of cesarean on urinary incontinence may dissipate after further deliveries, decreases with age, and is not present in older women. Data are mixed about whether cesarean done before labor confers greater protection than cesarean done after labor."
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/17011398
Nytpä tuli taas sellaista soopaa että huhhuh. Kaikilla alatiesynnyttäneillä kavereillani on virtsanpidätyskyky heikentynyt. Eivät nyt tenat housuissa kulje mutta ponnistellessa kuulemma "lirahtaa" helpommin. Asiallista keskustelua käynyt aiheesta useammankin kanssa.
Mitä tulee sulkijalihaksen repeämiin, niitä on erittäin vaikeaa korjata ennalleen. En ehdi nyt hakemaan linkkiä juttuun, jossa todettiin sismmän sulkijalihaksen repeämän olevan alidiagnosoitu ja vasta viime aikoina on asia havaittu. Sulkijaluhaksen repeämät varmasti saadaan jollakin tavalla korjattua mutta ennalleen niitä ei välttämättä saada. Tämä on joillekin oleellinen asia. Kyky pidättää kaasuja ei ole mikään samantekevä juttu ja jos tämä riski on vältettävissä, minä maksan siitä erittäin mielelläni.
"Tietopaketissasi" ei toisin sanoen ollut mitään uutta tietoa minulle.
Taas tämä. Sektion tulee ehdottomasti olla vaihtoehto jos alatiesynnytys on poikkeuksellisen vaarallista. Mutta mikä ihmeen päähänpinttymä se on, että itsemäärämisoikeus tarkoittaa sitä, että yhteiskunnan tulisi kustantaa synnytystavan valinta?
Alateitse synnytys on luonnollinen tapa synnyttää, naisen itsemäärämisoikeus synnytyksen suhteen on ajankohtainen siinä vaiheessa kun hän päättää haluaako raskautua vai ei, synnytys on seuraus tästä päätöksestä eikä ole millään tapaa perusteltua soveltaa itsemäärämisoikeuden käsitettä enää synnytykseen, jos luonnolliselle synnytykselle ei ole normaaleista riskeistä poikkeavaa estettä.
Asia on toinen, jos sektion kustantaa myös täysin itse.
Onnellinen sektioäiti kirjoitti:
Onneksi voi kukin itse valita. Suunnitelulla sektiolla kaksi hyvinvoivaa tervettä lasta. Molemmat nostettiin suoraan vatsasta rinnalle lepäämään. Täysi-imetin 5-6 kk ja itse toivuin molemmista sektioista nopeasti.
Baby friendly sairaalassa hoito ja huolenpito ensiluokkaista.
Raha puhuu Suomessa sektioasioissa. Budjetit kaatuisivat, jos kaikki vaatisivat sektion. Monessa muussa maassa synnytetään vakuutuksen maksamana ja sektioprosentit ovat jopa yli 50% . Terveitä lapsia syntyy
ja ei tarvitse kärvistellä hanuri revenneenä eikä äitejä syyllistetä synnytysvalinnastaan. . Suunnitellussa sektiossa harvoin menee mitään pieleen eikä tulehduksia juurikaan ole, koska ehditään putsata ennen ja jälkeen. Hätäsektiot onneksit pelastavt äitejä ja lapsia.. Suomessa sairaaloissa on mittarit, ja niillä mitataan sektioiden määrää ja koska se ei saa ylittyä, saattaa tulla myös vääriä päätöksiä ja hoitovirheitä. Näin kävi ystävälleni, jolle yliopistosairaalan lääkäri sanoi: Kyllä se sieltä mahtuu. Niin ne on muutkin mahtunut.
Seurauksena cp-vamma ja äidillä avanne. Yksityislääkärin lausunto ei painanut mitään
Täällä on on aiemmin annettu tuore tieteellinen linkki, jonka mukaan suunniteltu sektio ei pienennä cp-vamman riskiä. Cp-vamman aiheuttaa yleensä hapenpuute tai aivoverenvuoto jo aiemmin raskauden aikana.
Minulle lapsen hankkiminen ei ole vuosiin ajankohtainen, mutta kysympä silti, kun näitä lukiessa on ristiriitaiset fiilikset.
Jos synnyttäminen on luonnollinen tapahtuma ja kipu positiivista ja voimistuttavaa ja mitään riskejä ei juuri ole ja repeämätkin ovat harvinaisia ja synnytystapahtuma on kaunis ja luonnollinen, niin miksi äidit eivät synnytä kotona? Näinhän tehtiin ennenkin.
Eikö synnytysosastot ja kätilöiden työllistäminen ole jos mikä verovarojen tuhlausta? Kun synnyttäminen voidaan hoitaa yhtähyvin kotona, ilman verovarojen tuhlausta?
Jostakin syystä muistelen saaneen Reino Nordinin vaimon saaneen kovasti arvostelua kotisynnytyksestään. Miksi?
Varmaan hänellä kuitenkin oli ihan samoja kokemuksia kuin täällä alateitse synnyttäneillä äideillä, joka oli voimauttavaa ja positiivistä.
Pituus vai paino? nyt on suureet aika pielessä. 150 kg äiti, vai 150 cm äiti.
150 kiloisen äidillä leikkaus on tosi iso riski. 150 cm äidillä voi lantio olla riittävän iso synnytykseen.