Äitien pakottaminen alatiesynnytykseen Suomessa

Vierailija kirjoitti:

Mulla on aivan erilaiset kokemukset pelkopolilta kuin mitä ap kuvaa. Minuun suhtauduttiin TAYSin pelkopolilla erittäin empaattisesti, ei peloteltu eikä uhkailtu. Hain apua myös kolmannelta sektorilta ja olin itse pelkoni kohtaamisen suhteen aktiivinen. Minulla pelko oli todellista eikä synnytystapavalinnaksi naamioitua. Pelkopolin työntekijä ei kuitenkaan voi tietää, kuka feikkaa ja kuka pelkää. Neuvolalääkäri sanoi fiksusti: "Ratkaisu pelkoosi olet sinä - olet itse joutunut ajatuksinesi tuohon tilaan, joten pääset sieltä myös pois." Kuulostaa ehkä julmalta, mutta sain häneltä rohkeutta. Synnytin alateitse terveen lapsen. Pelkooni liittyi paljon muutakin kuin kipupelkoa, mm. lapsen menettämisen pelkoa ja pelko siitä etten vaikean raskauden jälkeen uskaltaisi kiintyä lapseen menettämisen pelossa. Pelot eivät käyneet toteen, mutta teinkin sen eteen paljon töitä pelkopolin ja toisen tahon avustuksella.

Juurikin näin! Enkä tykkää naisena ja äitinä yhtään siitä, miten täällä lietsotaan synnytyspelkoa ja pelkoa auttavia ammattilaisia kohtaan. Näissä pelotteluissa näkyy pohjalla syvä naisviha. Ja suositten näille pelottijoille avun hakemista ettette siirrä tällaista vihaa tyttärenne taakaksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolmen alatiesynnytyksen ja kahden hätäsektio lapsen äitinä, en ymmärrä ollenkaan tätä keskustelua maailman luonnollisimmasta asiasta. Sääliksi käy terveydenhoitohenkilosto, tsemppiä vaan heille. Ja teille alatiesynnytystä yli kaiken pelkääville tsemppiä pysyä poissa tältä sivulta ja voimia käydä läpi näitä omia pelkoja ja vaikeuksia rehellisesti. Elämässä saattaa meistä jokainen kohdata paljon suurempia ongelmia, ja jos kaikki tyssää jo tähän synnytystapaan, niin kuinka vaikeaa onkaan päästä eteenpäin oikeista ongelmista, vakavista sairauksista ja läheisten menettämisestä.

Niinpä kun ei ne omat henkilökohtaiset vaikeudet eikä edes tämä synnytyspelko asia mene yhtään eteenpäin tällä palstalla meuhkatessa, vaan päinvastoin. Jokainen on vastuussa omasta voinnistaan eikä noihin ongelmiin auta täällä lietsominen. Ammattihenkilö on oikea osoite.

Kuule, kun silloin joutuisi ottamaan vastuun itsestään ja tekemään jotain asian eteen sen sijaan että valittaa täällä tuntemattomille ihmisille. Ehkä tämä valitus onkin koko homman ydin!

Joo aika sekavaa valitusta täällä on ja ihme jankkausta. Joku ei nyt ota vastuuta omasta olostaan ja hoida sitä pelkoo. Vai onks toi kirjoittaja joku mies tai nainen joka vihaa naisiin ja maailman luonnollisinta ja kauneinta asiaa synnytystä? Alatiesynnytys on vähän kuin isommalla asialla käyminen, tarve ponnistaa jotain ulos, mutta vähä eri kohdasta. Kipu on positiivista kipua. Mulla on vertailupohjaa tohon kipuun vaikean neuropatian ja kolmoishermon takia. Voin sanoo rehellisesti, että päästäkseni Noista sairauksista alatiesynnyttaisin mielelläni joka vuosi!!! Nyt vähän suhteellisuutta peliin!

Mikä ihmeen positiivinen kipu? Kipu tekee vihaiseksi, saa vihaamaan kivun aiheuttajaa sekä aiheuttaa synnytyksen jälkeistä masennusta.

Itse asiassa aivotutkimuksen mukaan ihmisen muisti toimii niin että positiivinen tuntemus pidemmänkin negatiivisen tuntemuksen jälkeen hävittää negatiivisen muiston, kokeitakin asiasta on tehty vapaaehtoisilla esim. pitämällä puoli tuntia ihmistä kylmässä niin että palelee ja sen jälkeen lämmittämällä tehokkaasti viisikin minuuttia jolloin tulee hyvä olo, aivojen muisti toimii niin että lyhyt 5 minuutin miellyttävä lämmön tuntemus aiheuttaa voimakkaamman muistijäljen kuin puolen tunnin paleleminen ja ihminen muistaa paremmin tuon lyhtkestoisenkimmiellyttävän kokemuksen kuin sitä ennen ilmenneen pidemmän negatiivisen kokemuksen. Tämä toimii synnytyksen yhteydessä myös niin että synnytyksen negatiiviset kipukokemukset eivät jää tehokkaasti muistiin kun yleensä synnytyksen perään ilmenee voimakkaita hyviä kokemuksia jotka jäävät taas muistiin. Luonnossa aikoinaan tämä on estänyt sitä ettei laji lisääntyisi, asian on hoitanut evoluutio osaltaan niin että synnytyskipu ei estäisi hankkimasta lisää lapsia, toki ehkäisymenetelmien puute on osaltaan lisännyt synnytysten määrää luonnollisissa tilanteissa. Nykyään muistimekanismilla on ehkäisymenetelmien kehittymisen aikaan suurempi merkitys, mutta ihminen on osannut ehkäistä luomukeinoin jo tuhansia vuosia raskauksia, yleisimpinä rytmimenetelmä ja anaaliyhdyntä. Ei 1700-luvullakaan kehittyneissäkään Euroopan maissa jokaisella naisella ollut seitsemää lasta.

Synnytyksen jälkeinen masennus johtuu hormoneista ja joillakin on siihen taipumusta tahdosta riippumatta, sitä ilmenee myös keisarileikkausten ja kivuttomien alatiesynnytysten yhteydessä, tehokkaalla epiduraalilla ajoissa laitettuna saadaan synnytys kivuttomaksi. Vaimoni on lääkäri ja hän pyysi ajoissa epiduraalia ja riittävää niin että kollega laittoi hänelle sitä sen verran ettei vaimo tuntenut edes supistuksia vaan seurasi niitä itse monitorista ajoittaen ponnistukset supistusten kanssa yhteen kun ei muuten tuntenut mitään.

Sairastui vakavaan synnytyksen jälkeiseen masennukseen, joka helpotti nopeasti ja tehokkaasti lääkityksellä jonka itse määräsi itselleen onneksi, sitä masennusta oli vaikeaa katsella vierestä kun itse iloitsi vauvasta vaikka oli se melkoinen muutos arkielämään, johon ei osannut kyllä oikeasti varautua yhtään vaikka asiaa ajattelikin etukäteen, kun omaa aikaa ei jäänyt työn ohella enää yhtään lapsen ollessa hyvin vähäuninen ja auttaessa masentunutta vaimoa hoitaen kodin ja vauvankin pitkälti heräten yölläkin auttamaan vaimoa lapsen kanssa kun vaimo imetti ja heräten myötätunnostakin ja pakostikin kun lapsi öisin itki eikä tullut mieleenkään hakeutua eri huoneeseen esim. alakertaan sohvalle nukkumaan kun vaimo oli muutenkin niin masentunut niin alkoi itselläkin melkein pää hajota kun joutui käymään töissä ja heräilemään kesken 7-tuntisten yöunien mitä vauva nukkui eikä voinut itse enää harrastaa mitään tai katsoa telkkaria tai mitään muutakaan. Onneksi lääkitys tehosi niin että koko masennus lakkasi ja yllättävän nopea vaste lääkkeillä oli.

Olen eri, mutta vaikean ja kivuliaan synnytyksen ja synnytyksenjälkeisen masennuksen yhteys on ihan tunnettua tutkimustietoa, eikä sitä voi mitätöidä vaan sen perusteella että sinun vaimosi sitä ja tätä.

Miksi Suomessa ei yli 4-kiloisen vauvan kanssa saa valita sektiota? Mitä suurempi vauva ja mikäli kyseessä vielä ensisynnyttäjä niin riskit alkavat kasvaa kuitenkin olennaisesti. Täällä on nyt tuotu esiin tutkimuksia, jossa isokokoisten vauvojen synnyttäjistä n. 6-10% saa sulkijalihasvaurioita, ulkomailla jollekin oli lääkäri suositellut sektiota kun paino oli 4,3 kg ja on täällä tuotu esiin tutkimuskin, että 70 % synnytyslääkäreistä itse valitsisi synnytystavaksi sektion, mikäli lapsi olisi yli 4 kg. 

Muualla maailmassa siis selkeästi aletaan pohtia sektion mahdollisuutta kun painoarvio menee yli 4 kg, miksi Suomessa pitää yrittää jopa yli 4,5 kg alateitse? En sano että rajan tulisi välttämättä olla juuri tuo 4 kg, voisi se olla myös esim. 4,2-4,3 kg. Olisi ihan perusteltua näissä tapauksissa kuunnella myös äidin mielipidettä. Aivan varmasti moni, ehkäpä jopa suurin osa, olisi motivoinut yrittämään alateitse mutta näissä tilanteissa olisi aivan paikallaan tarjota äidille myös sektion mahdollisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on aivan erilaiset kokemukset pelkopolilta kuin mitä ap kuvaa. Minuun suhtauduttiin TAYSin pelkopolilla erittäin empaattisesti, ei peloteltu eikä uhkailtu. Hain apua myös kolmannelta sektorilta ja olin itse pelkoni kohtaamisen suhteen aktiivinen. Minulla pelko oli todellista eikä synnytystapavalinnaksi naamioitua. Pelkopolin työntekijä ei kuitenkaan voi tietää, kuka feikkaa ja kuka pelkää. Neuvolalääkäri sanoi fiksusti: "Ratkaisu pelkoosi olet sinä - olet itse joutunut ajatuksinesi tuohon tilaan, joten pääset sieltä myös pois." Kuulostaa ehkä julmalta, mutta sain häneltä rohkeutta. Synnytin alateitse terveen lapsen. Pelkooni liittyi paljon muutakin kuin kipupelkoa, mm. lapsen menettämisen pelkoa ja pelko siitä etten vaikean raskauden jälkeen uskaltaisi kiintyä lapseen menettämisen pelossa. Pelot eivät käyneet toteen, mutta teinkin sen eteen paljon töitä pelkopolin ja toisen tahon avustuksella.

Juurikin näin! Enkä tykkää naisena ja äitinä yhtään siitä, miten täällä lietsotaan synnytyspelkoa ja pelkoa auttavia ammattilaisia kohtaan. Näissä pelotteluissa näkyy pohjalla syvä naisviha. Ja suositten näille pelottijoille avun hakemista ettette siirrä tällaista vihaa tyttärenne taakaksi

Edelleen. Täällä keskustellaan sektiotoiveista. Koska osan mielestä äiti ei saisi valita synnytystapaansa itse, täytyy sektiota toivovien perustella kantansa kertomalla millaisia riskejä alatiesynnytyksiin liittyy. Tämä ei ole kenenkään pelottelua.

Kyllä jotakin on mennyt pahasti pieleen julkisella sektorilla ja yhteiskunnassa, kun naiset eivät halua enää tehdä lapsia, vaikka useimnat haluaisivat lapsen.

Eikä syynä ole some ja keskustelupalstat tai pelottelut, vaan ratkaisun ovat siitä tehneet jo tämän päivän synnytysikäisten naisten äidit ja isoäidit, jotka ovat synnyttäneet 1-2 lasta ja 40-60-luvulta syntyneistä suuri joukko on jäänyt kokonaan lapsettomaksi , omasta halustaan ja nyt näkyvät seuraukset rajuna.

Jotenkin yhä edelleen päättäjät ja hoitohenkilökunta kuvittelevat, että naisia voi kohdella miten tahansa, eikä heidän tarpeita ja toiveita tarvitse huomioida, vaan riittää hokkuspokkus temput ja sanat, niin kuin tuo "positiivinen kipu".

Jos miehet synnyttäisi, sektiot olisi itsestään selviä , sekä tehokkaampi kivunlievitys, eikä miehet itse vaihtaisi verisiä lakanoita jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolmen alatiesynnytyksen ja kahden hätäsektio lapsen äitinä, en ymmärrä ollenkaan tätä keskustelua maailman luonnollisimmasta asiasta. Sääliksi käy terveydenhoitohenkilosto, tsemppiä vaan heille. Ja teille alatiesynnytystä yli kaiken pelkääville tsemppiä pysyä poissa tältä sivulta ja voimia käydä läpi näitä omia pelkoja ja vaikeuksia rehellisesti. Elämässä saattaa meistä jokainen kohdata paljon suurempia ongelmia, ja jos kaikki tyssää jo tähän synnytystapaan, niin kuinka vaikeaa onkaan päästä eteenpäin oikeista ongelmista, vakavista sairauksista ja läheisten menettämisestä.

Niinpä kun ei ne omat henkilökohtaiset vaikeudet eikä edes tämä synnytyspelko asia mene yhtään eteenpäin tällä palstalla meuhkatessa, vaan päinvastoin. Jokainen on vastuussa omasta voinnistaan eikä noihin ongelmiin auta täällä lietsominen. Ammattihenkilö on oikea osoite.

Kuule, kun silloin joutuisi ottamaan vastuun itsestään ja tekemään jotain asian eteen sen sijaan että valittaa täällä tuntemattomille ihmisille. Ehkä tämä valitus onkin koko homman ydin!

Joo aika sekavaa valitusta täällä on ja ihme jankkausta. Joku ei nyt ota vastuuta omasta olostaan ja hoida sitä pelkoo. Vai onks toi kirjoittaja joku mies tai nainen joka vihaa naisiin ja maailman luonnollisinta ja kauneinta asiaa synnytystä? Alatiesynnytys on vähän kuin isommalla asialla käyminen, tarve ponnistaa jotain ulos, mutta vähä eri kohdasta. Kipu on positiivista kipua. Mulla on vertailupohjaa tohon kipuun vaikean neuropatian ja kolmoishermon takia. Voin sanoo rehellisesti, että päästäkseni Noista sairauksista alatiesynnyttaisin mielelläni joka vuosi!!! Nyt vähän suhteellisuutta peliin!

Mikä ihmeen positiivinen kipu? Kipu tekee vihaiseksi, saa vihaamaan kivun aiheuttajaa sekä aiheuttaa synnytyksen jälkeistä masennusta.

Tätä positiivisen kivun ideaa olen itsekin aina ihmetellyt. Jos joku saa tällaisesta ajatuksesta voimaa niin hyvä hänelle, mutta minusta ajatus tuntuu lähinnä naurettavalta. Jos se kipu on niin hemmetin positiivista, niin miksi sitä kuitenkin useimmilla alatiesynnyttäjilläkin hoidetaan? Tiedetäänkö täällä, että sietämätön kipu voi viedä ponnistustehoa, pitkittää synnytystä ja uuvuttaa synnyttäjän?

Jokaisella on oma kipukynnys toki. Synnytyskipua positiivisena pitävillä varmasti ainakin enemmän kokemusta oikeasta kivusta, itselläni syöpäkivut joihin verrattuna synnytyskipu on sekä fyysisesti että psyykkisesti positiivista. Olet antamassa uutta elämää synnytyksessä. Syövässä kipu on tuomassa sinulle kuolemaa. Eikä fyysisesti kuvut ole mitenkään verrattavissa. Synnytys on kuin kuukautiskivut potenssiin kymmenen mutta syöpäkivut potenssiin tuhat, ne vievät voimasi niin ettet saa pihaustakaan ulos et pysty liikkumaan. Synnytyskipu on täynnä energiaa ja siksi monella on tapa huutaa sitä kipua. Kun kipu on riittävän suuri et pysty enää huutamaan.

Syöpäkivusta ei ole kokemusta, mutta minä en näe itse kipua positiivisena vain siksi, että kivuliaasta asiasta seuraa jotain positiivista. Samalla logiikallahan voitaisiin monissa toimenpiteissäkin luopua puudutuksesta, kun se kipu tuo kuitenkin mukanaan paranemisen eli on positiivista. En kuitenkaan näe, että se positiivinen lopputulos olisi kummassakaan tapauksessa sen kivun aiheuttamaa, vaan että kipu on ei-toivottu lieveilmiö prosessissa, jonka lopputuloksena on jotain hyvää. Tämä on täysin eri asia. Kipua saa ja pitää hoitaa silloinkin, kun kivun seurauksena maailmaan syntyy lapsi. Minua pelottaa, että jopa terveydenhuollossa on henkilöitä, jotka eivät ole tästä samaa mieltä.

Korjaan toisiksi viimeisen lauseen: "...kun kipua aiheuttavan prosessin seurauksena maailmaan syntyy lapsi."

Vierailija kirjoitti:

Miksi Suomessa ei yli 4-kiloisen vauvan kanssa saa valita sektiota? Mitä suurempi vauva ja mikäli kyseessä vielä ensisynnyttäjä niin riskit alkavat kasvaa kuitenkin olennaisesti. Täällä on nyt tuotu esiin tutkimuksia, jossa isokokoisten vauvojen synnyttäjistä n. 6-10% saa sulkijalihasvaurioita, ulkomailla jollekin oli lääkäri suositellut sektiota kun paino oli 4,3 kg ja on täällä tuotu esiin tutkimuskin, että 70 % synnytyslääkäreistä itse valitsisi synnytystavaksi sektion, mikäli lapsi olisi yli 4 kg. 

Muualla maailmassa siis selkeästi aletaan pohtia sektion mahdollisuutta kun painoarvio menee yli 4 kg, miksi Suomessa pitää yrittää jopa yli 4,5 kg alateitse? En sano että rajan tulisi välttämättä olla juuri tuo 4 kg, voisi se olla myös esim. 4,2-4,3 kg. Olisi ihan perusteltua näissä tapauksissa kuunnella myös äidin mielipidettä. Aivan varmasti moni, ehkäpä jopa suurin osa, olisi motivoinut yrittämään alateitse mutta näissä tilanteissa olisi aivan paikallaan tarjota äidille myös sektion mahdollisuutta.

Sama. Minulla yli 4 kg vauva, eikä sektiota irronnut vaikka oma pituus vain himpun verran yli 150 kg. Lapsen ja äidin koon epäsuhtahan altistaa komplikaatioille vielä enemmän kuin pelkkä lapsen iso koko.

Tai siis sain sektion, mutta vasta siinä vaiheessa kun synnytys oli pysähtynyt ja todettiin ettei lapsi ylläri pylläri mahdu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on aivan erilaiset kokemukset pelkopolilta kuin mitä ap kuvaa. Minuun suhtauduttiin TAYSin pelkopolilla erittäin empaattisesti, ei peloteltu eikä uhkailtu. Hain apua myös kolmannelta sektorilta ja olin itse pelkoni kohtaamisen suhteen aktiivinen. Minulla pelko oli todellista eikä synnytystapavalinnaksi naamioitua. Pelkopolin työntekijä ei kuitenkaan voi tietää, kuka feikkaa ja kuka pelkää. Neuvolalääkäri sanoi fiksusti: "Ratkaisu pelkoosi olet sinä - olet itse joutunut ajatuksinesi tuohon tilaan, joten pääset sieltä myös pois." Kuulostaa ehkä julmalta, mutta sain häneltä rohkeutta. Synnytin alateitse terveen lapsen. Pelkooni liittyi paljon muutakin kuin kipupelkoa, mm. lapsen menettämisen pelkoa ja pelko siitä etten vaikean raskauden jälkeen uskaltaisi kiintyä lapseen menettämisen pelossa. Pelot eivät käyneet toteen, mutta teinkin sen eteen paljon töitä pelkopolin ja toisen tahon avustuksella.

Juurikin näin! Enkä tykkää naisena ja äitinä yhtään siitä, miten täällä lietsotaan synnytyspelkoa ja pelkoa auttavia ammattilaisia kohtaan. Näissä pelotteluissa näkyy pohjalla syvä naisviha. Ja suositten näille pelottijoille avun hakemista ettette siirrä tällaista vihaa tyttärenne taakaksi

Olen iloinen ja tykkää naisena, äitinä ja isoäitinä, että näistä asioista vihdoinkin uskalletaan puhua julkisesti. Eikä kielletä niitä ja lakaista maton alle. Naiset ovat kärsineet jo tästä hyssyttelystä " palkinnoista ja voimauttavasta" kivusta jo tarpeeksi.

Ja naisten ääntä yritetään vaientaa, keinoja kaihtamatta ja näin on ollut vuosisatoja.

Mitään kehitystä ei tapahdu, eikä uudistuksia, jos ongelmat kielletään ja pyydetään ihmisisiä olla hiljaa ja puhumatta.

Ei synnytys v. 2019 pitäisi olla mikään tabu, josta ei saisi puhua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolmen alatiesynnytyksen ja kahden hätäsektio lapsen äitinä, en ymmärrä ollenkaan tätä keskustelua maailman luonnollisimmasta asiasta. Sääliksi käy terveydenhoitohenkilosto, tsemppiä vaan heille. Ja teille alatiesynnytystä yli kaiken pelkääville tsemppiä pysyä poissa tältä sivulta ja voimia käydä läpi näitä omia pelkoja ja vaikeuksia rehellisesti. Elämässä saattaa meistä jokainen kohdata paljon suurempia ongelmia, ja jos kaikki tyssää jo tähän synnytystapaan, niin kuinka vaikeaa onkaan päästä eteenpäin oikeista ongelmista, vakavista sairauksista ja läheisten menettämisestä.

Niinpä kun ei ne omat henkilökohtaiset vaikeudet eikä edes tämä synnytyspelko asia mene yhtään eteenpäin tällä palstalla meuhkatessa, vaan päinvastoin. Jokainen on vastuussa omasta voinnistaan eikä noihin ongelmiin auta täällä lietsominen. Ammattihenkilö on oikea osoite.

Kuule, kun silloin joutuisi ottamaan vastuun itsestään ja tekemään jotain asian eteen sen sijaan että valittaa täällä tuntemattomille ihmisille. Ehkä tämä valitus onkin koko homman ydin!

Joo aika sekavaa valitusta täällä on ja ihme jankkausta. Joku ei nyt ota vastuuta omasta olostaan ja hoida sitä pelkoo. Vai onks toi kirjoittaja joku mies tai nainen joka vihaa naisiin ja maailman luonnollisinta ja kauneinta asiaa synnytystä? Alatiesynnytys on vähän kuin isommalla asialla käyminen, tarve ponnistaa jotain ulos, mutta vähä eri kohdasta. Kipu on positiivista kipua. Mulla on vertailupohjaa tohon kipuun vaikean neuropatian ja kolmoishermon takia. Voin sanoo rehellisesti, että päästäkseni Noista sairauksista alatiesynnyttaisin mielelläni joka vuosi!!! Nyt vähän suhteellisuutta peliin!

Mihin suomi olis joutunut jos naiset ei olis ollu oikealla asenteella vuosikymmeniä sitten ja onneksi suurin osa edelleen. Mahtaako olla ihan laillistakaan tällaiset pelottelut täällä ja ainaki aika naisvihaa uhkuvia.

Suurin osa synnytyspelkoisistakin ottaa vastuun itsestään eikä tule tänne lietsomaan sitä pelkoa tai jopa hoitohenkilöstöä kohtaan tuntemaansa vihaa. Ne ei parannu täällä meuhkaamalla.

Noi se menee. Lääkäri päättää mikä on paras vaihtoehto ei potilas. Turhaan te mammat vai onko kyseessä mies, kuten täällä on epäilty, suu vaahdossa huudatte.

Siitä mitä ihme tietoo tällä pelottelijalla on synnytyksestä voi jo päätellä että kyseessä on mies tai sitten nainen joka ei oo koskaan synnyttänyt. Kolmen lapsen äitinä sanon kokemuksesta että täällä on tosi pelottelun meininki. Synnytys ei oo tommosta ikävää repeemistä vaan ihan mahtava juttu naisen elämässä, ainutlaatuinen ja kaunis kokemus. Jotain ihmeellistä ja jopa pyhää.

Täällä synnytyksestä luodaan kuvaa repeämisen ja jälki seurausten avulla kiduttamiseksi. Painetaan lokaan asiaa joka on maailman luonnollisin ja kaunein.

Alapeukuista voi päätellä suhtautumisen naisiin.

Vierailija kirjoitti:

Miksi Suomessa ei yli 4-kiloisen vauvan kanssa saa valita sektiota? Mitä suurempi vauva ja mikäli kyseessä vielä ensisynnyttäjä niin riskit alkavat kasvaa kuitenkin olennaisesti. Täällä on nyt tuotu esiin tutkimuksia, jossa isokokoisten vauvojen synnyttäjistä n. 6-10% saa sulkijalihasvaurioita, ulkomailla jollekin oli lääkäri suositellut sektiota kun paino oli 4,3 kg ja on täällä tuotu esiin tutkimuskin, että 70 % synnytyslääkäreistä itse valitsisi synnytystavaksi sektion, mikäli lapsi olisi yli 4 kg. 

Muualla maailmassa siis selkeästi aletaan pohtia sektion mahdollisuutta kun painoarvio menee yli 4 kg, miksi Suomessa pitää yrittää jopa yli 4,5 kg alateitse? En sano että rajan tulisi välttämättä olla juuri tuo 4 kg, voisi se olla myös esim. 4,2-4,3 kg. Olisi ihan perusteltua näissä tapauksissa kuunnella myös äidin mielipidettä. Aivan varmasti moni, ehkäpä jopa suurin osa, olisi motivoinut yrittämään alateitse mutta näissä tilanteissa olisi aivan paikallaan tarjota äidille myös sektion mahdollisuutta.

Olen itse jo isoäiti. Isosiskoni painoi syntyessään 4.6 kiloa ja äidillämme oli lapsena sairastetun riisitaudin seurauksena ongelmia lantiossa, joka oli vielä liian pieni. Sy nytyksessa se meni sijoiltaan. Äitini parani ja synnytti vielä neljä lasta.

Mutta hän ei ollut masentunut. Masennus on vakava asia, ja sen hoito on ihan jotain muuta kuin synnytystavan valinta.

Itseasiassahan Suomessa nainen saa valita synnytystapansa, jos on määrätietoinen ja osaa esittää asiansa oikein. Jos nainen on ujo, epävarma ja altis painostukselle, hän ei saa valita. Onko tämä sitten oikeudenmukainen toimintamalli terveydenhuollossa onkin mielenkiintoinen kysymys. Julkisuudessa sanotaan, ettei ketään pakoteta synnyttämään alakautta. Tämä pätee kuitenkin vain osittain. Rehellisempää olisi sanoa, että ketään sanavalmista ja oikeuksistaan huolehtivaa naista ei pakoteta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolmen alatiesynnytyksen ja kahden hätäsektio lapsen äitinä, en ymmärrä ollenkaan tätä keskustelua maailman luonnollisimmasta asiasta. Sääliksi käy terveydenhoitohenkilosto, tsemppiä vaan heille. Ja teille alatiesynnytystä yli kaiken pelkääville tsemppiä pysyä poissa tältä sivulta ja voimia käydä läpi näitä omia pelkoja ja vaikeuksia rehellisesti. Elämässä saattaa meistä jokainen kohdata paljon suurempia ongelmia, ja jos kaikki tyssää jo tähän synnytystapaan, niin kuinka vaikeaa onkaan päästä eteenpäin oikeista ongelmista, vakavista sairauksista ja läheisten menettämisestä.

Niinpä kun ei ne omat henkilökohtaiset vaikeudet eikä edes tämä synnytyspelko asia mene yhtään eteenpäin tällä palstalla meuhkatessa, vaan päinvastoin. Jokainen on vastuussa omasta voinnistaan eikä noihin ongelmiin auta täällä lietsominen. Ammattihenkilö on oikea osoite.

Kuule, kun silloin joutuisi ottamaan vastuun itsestään ja tekemään jotain asian eteen sen sijaan että valittaa täällä tuntemattomille ihmisille. Ehkä tämä valitus onkin koko homman ydin!

Joo aika sekavaa valitusta täällä on ja ihme jankkausta. Joku ei nyt ota vastuuta omasta olostaan ja hoida sitä pelkoo. Vai onks toi kirjoittaja joku mies tai nainen joka vihaa naisiin ja maailman luonnollisinta ja kauneinta asiaa synnytystä? Alatiesynnytys on vähän kuin isommalla asialla käyminen, tarve ponnistaa jotain ulos, mutta vähä eri kohdasta. Kipu on positiivista kipua. Mulla on vertailupohjaa tohon kipuun vaikean neuropatian ja kolmoishermon takia. Voin sanoo rehellisesti, että päästäkseni Noista sairauksista alatiesynnyttaisin mielelläni joka vuosi!!! Nyt vähän suhteellisuutta peliin!

Mikä ihmeen positiivinen kipu? Kipu tekee vihaiseksi, saa vihaamaan kivun aiheuttajaa sekä aiheuttaa synnytyksen jälkeistä masennusta.

Tätä positiivisen kivun ideaa olen itsekin aina ihmetellyt. Jos joku saa tällaisesta ajatuksesta voimaa niin hyvä hänelle, mutta minusta ajatus tuntuu lähinnä naurettavalta. Jos se kipu on niin hemmetin positiivista, niin miksi sitä kuitenkin useimmilla alatiesynnyttäjilläkin hoidetaan? Tiedetäänkö täällä, että sietämätön kipu voi viedä ponnistustehoa, pitkittää synnytystä ja uuvuttaa synnyttäjän?

Jokaisella on oma kipukynnys toki. Synnytyskipua positiivisena pitävillä varmasti ainakin enemmän kokemusta oikeasta kivusta, itselläni syöpäkivut joihin verrattuna synnytyskipu on sekä fyysisesti että psyykkisesti positiivista. Olet antamassa uutta elämää synnytyksessä. Syövässä kipu on tuomassa sinulle kuolemaa. Eikä fyysisesti kuvut ole mitenkään verrattavissa. Synnytys on kuin kuukautiskivut potenssiin kymmenen mutta syöpäkivut potenssiin tuhat, ne vievät voimasi niin ettet saa pihaustakaan ulos et pysty liikkumaan. Synnytyskipu on täynnä energiaa ja siksi monella on tapa huutaa sitä kipua. Kun kipu on riittävän suuri et pysty enää huutamaan.

Syöpäkivusta ei ole kokemusta, mutta minä en näe itse kipua positiivisena vain siksi, että kivuliaasta asiasta seuraa jotain positiivista. Samalla logiikallahan voitaisiin monissa toimenpiteissäkin luopua puudutuksesta, kun se kipu tuo kuitenkin mukanaan paranemisen eli on positiivista. En kuitenkaan näe, että se positiivinen lopputulos olisi kummassakaan tapauksessa sen kivun aiheuttamaa, vaan että kipu on ei-toivottu lieveilmiö prosessissa, jonka lopputuloksena on jotain hyvää. Tämä on täysin eri asia. Kipua saa ja pitää hoitaa silloinkin, kun kivun seurauksena maailmaan syntyy lapsi. Minua pelottaa, että jopa terveydenhuollossa on henkilöitä, jotka eivät ole tästä samaa mieltä.

Logiikkasi ei ihan toimi tässä koska synnytys ei ole paranemista, eikä raskaus ole sairaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolmen alatiesynnytyksen ja kahden hätäsektio lapsen äitinä, en ymmärrä ollenkaan tätä keskustelua maailman luonnollisimmasta asiasta. Sääliksi käy terveydenhoitohenkilosto, tsemppiä vaan heille. Ja teille alatiesynnytystä yli kaiken pelkääville tsemppiä pysyä poissa tältä sivulta ja voimia käydä läpi näitä omia pelkoja ja vaikeuksia rehellisesti. Elämässä saattaa meistä jokainen kohdata paljon suurempia ongelmia, ja jos kaikki tyssää jo tähän synnytystapaan, niin kuinka vaikeaa onkaan päästä eteenpäin oikeista ongelmista, vakavista sairauksista ja läheisten menettämisestä.

Niinpä kun ei ne omat henkilökohtaiset vaikeudet eikä edes tämä synnytyspelko asia mene yhtään eteenpäin tällä palstalla meuhkatessa, vaan päinvastoin. Jokainen on vastuussa omasta voinnistaan eikä noihin ongelmiin auta täällä lietsominen. Ammattihenkilö on oikea osoite.

Kuule, kun silloin joutuisi ottamaan vastuun itsestään ja tekemään jotain asian eteen sen sijaan että valittaa täällä tuntemattomille ihmisille. Ehkä tämä valitus onkin koko homman ydin!

Joo aika sekavaa valitusta täällä on ja ihme jankkausta. Joku ei nyt ota vastuuta omasta olostaan ja hoida sitä pelkoo. Vai onks toi kirjoittaja joku mies tai nainen joka vihaa naisiin ja maailman luonnollisinta ja kauneinta asiaa synnytystä? Alatiesynnytys on vähän kuin isommalla asialla käyminen, tarve ponnistaa jotain ulos, mutta vähä eri kohdasta. Kipu on positiivista kipua. Mulla on vertailupohjaa tohon kipuun vaikean neuropatian ja kolmoishermon takia. Voin sanoo rehellisesti, että päästäkseni Noista sairauksista alatiesynnyttaisin mielelläni joka vuosi!!! Nyt vähän suhteellisuutta peliin!

Mikä ihmeen positiivinen kipu? Kipu tekee vihaiseksi, saa vihaamaan kivun aiheuttajaa sekä aiheuttaa synnytyksen jälkeistä masennusta.

Itse asiassa aivotutkimuksen mukaan ihmisen muisti toimii niin että positiivinen tuntemus pidemmänkin negatiivisen tuntemuksen jälkeen hävittää negatiivisen muiston, kokeitakin asiasta on tehty vapaaehtoisilla esim. pitämällä puoli tuntia ihmistä kylmässä niin että palelee ja sen jälkeen lämmittämällä tehokkaasti viisikin minuuttia jolloin tulee hyvä olo, aivojen muisti toimii niin että lyhyt 5 minuutin miellyttävä lämmön tuntemus aiheuttaa voimakkaamman muistijäljen kuin puolen tunnin paleleminen ja ihminen muistaa paremmin tuon lyhtkestoisenkimmiellyttävän kokemuksen kuin sitä ennen ilmenneen pidemmän negatiivisen kokemuksen. Tämä toimii synnytyksen yhteydessä myös niin että synnytyksen negatiiviset kipukokemukset eivät jää tehokkaasti muistiin kun yleensä synnytyksen perään ilmenee voimakkaita hyviä kokemuksia jotka jäävät taas muistiin. Luonnossa aikoinaan tämä on estänyt sitä ettei laji lisääntyisi, asian on hoitanut evoluutio osaltaan niin että synnytyskipu ei estäisi hankkimasta lisää lapsia, toki ehkäisymenetelmien puute on osaltaan lisännyt synnytysten määrää luonnollisissa tilanteissa. Nykyään muistimekanismilla on ehkäisymenetelmien kehittymisen aikaan suurempi merkitys, mutta ihminen on osannut ehkäistä luomukeinoin jo tuhansia vuosia raskauksia, yleisimpinä rytmimenetelmä ja anaaliyhdyntä. Ei 1700-luvullakaan kehittyneissäkään Euroopan maissa jokaisella naisella ollut seitsemää lasta.

Synnytyksen jälkeinen masennus johtuu hormoneista ja joillakin on siihen taipumusta tahdosta riippumatta, sitä ilmenee myös keisarileikkausten ja kivuttomien alatiesynnytysten yhteydessä, tehokkaalla epiduraalilla ajoissa laitettuna saadaan synnytys kivuttomaksi. Vaimoni on lääkäri ja hän pyysi ajoissa epiduraalia ja riittävää niin että kollega laittoi hänelle sitä sen verran ettei vaimo tuntenut edes supistuksia vaan seurasi niitä itse monitorista ajoittaen ponnistukset supistusten kanssa yhteen kun ei muuten tuntenut mitään.

Sairastui vakavaan synnytyksen jälkeiseen masennukseen, joka helpotti nopeasti ja tehokkaasti lääkityksellä jonka itse määräsi itselleen onneksi, sitä masennusta oli vaikeaa katsella vierestä kun itse iloitsi vauvasta vaikka oli se melkoinen muutos arkielämään, johon ei osannut kyllä oikeasti varautua yhtään vaikka asiaa ajattelikin etukäteen, kun omaa aikaa ei jäänyt työn ohella enää yhtään lapsen ollessa hyvin vähäuninen ja auttaessa masentunutta vaimoa hoitaen kodin ja vauvankin pitkälti heräten yölläkin auttamaan vaimoa lapsen kanssa kun vaimo imetti ja heräten myötätunnostakin ja pakostikin kun lapsi öisin itki eikä tullut mieleenkään hakeutua eri huoneeseen esim. alakertaan sohvalle nukkumaan kun vaimo oli muutenkin niin masentunut niin alkoi itselläkin melkein pää hajota kun joutui käymään töissä ja heräilemään kesken 7-tuntisten yöunien mitä vauva nukkui eikä voinut itse enää harrastaa mitään tai katsoa telkkaria tai mitään muutakaan. Onneksi lääkitys tehosi niin että koko masennus lakkasi ja yllättävän nopea vaste lääkkeillä oli.

Olen eri, mutta vaikean ja kivuliaan synnytyksen ja synnytyksenjälkeisen masennuksen yhteys on ihan tunnettua tutkimustietoa, eikä sitä voi mitätöidä vaan sen perusteella että sinun vaimosi sitä ja tätä.

Myös muuten sektioäideillä on enemmän masennusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolmen alatiesynnytyksen ja kahden hätäsektio lapsen äitinä, en ymmärrä ollenkaan tätä keskustelua maailman luonnollisimmasta asiasta. Sääliksi käy terveydenhoitohenkilosto, tsemppiä vaan heille. Ja teille alatiesynnytystä yli kaiken pelkääville tsemppiä pysyä poissa tältä sivulta ja voimia käydä läpi näitä omia pelkoja ja vaikeuksia rehellisesti. Elämässä saattaa meistä jokainen kohdata paljon suurempia ongelmia, ja jos kaikki tyssää jo tähän synnytystapaan, niin kuinka vaikeaa onkaan päästä eteenpäin oikeista ongelmista, vakavista sairauksista ja läheisten menettämisestä.

Niinpä kun ei ne omat henkilökohtaiset vaikeudet eikä edes tämä synnytyspelko asia mene yhtään eteenpäin tällä palstalla meuhkatessa, vaan päinvastoin. Jokainen on vastuussa omasta voinnistaan eikä noihin ongelmiin auta täällä lietsominen. Ammattihenkilö on oikea osoite.

Kuule, kun silloin joutuisi ottamaan vastuun itsestään ja tekemään jotain asian eteen sen sijaan että valittaa täällä tuntemattomille ihmisille. Ehkä tämä valitus onkin koko homman ydin!

Joo aika sekavaa valitusta täällä on ja ihme jankkausta. Joku ei nyt ota vastuuta omasta olostaan ja hoida sitä pelkoo. Vai onks toi kirjoittaja joku mies tai nainen joka vihaa naisiin ja maailman luonnollisinta ja kauneinta asiaa synnytystä? Alatiesynnytys on vähän kuin isommalla asialla käyminen, tarve ponnistaa jotain ulos, mutta vähä eri kohdasta. Kipu on positiivista kipua. Mulla on vertailupohjaa tohon kipuun vaikean neuropatian ja kolmoishermon takia. Voin sanoo rehellisesti, että päästäkseni Noista sairauksista alatiesynnyttaisin mielelläni joka vuosi!!! Nyt vähän suhteellisuutta peliin!

Mihin suomi olis joutunut jos naiset ei olis ollu oikealla asenteella vuosikymmeniä sitten ja onneksi suurin osa edelleen. Mahtaako olla ihan laillistakaan tällaiset pelottelut täällä ja ainaki aika naisvihaa uhkuvia.

Suurin osa synnytyspelkoisistakin ottaa vastuun itsestään eikä tule tänne lietsomaan sitä pelkoa tai jopa hoitohenkilöstöä kohtaan tuntemaansa vihaa. Ne ei parannu täällä meuhkaamalla.

Noi se menee. Lääkäri päättää mikä on paras vaihtoehto ei potilas. Turhaan te mammat vai onko kyseessä mies, kuten täällä on epäilty, suu vaahdossa huudatte.

Siitä mitä ihme tietoo tällä pelottelijalla on synnytyksestä voi jo päätellä että kyseessä on mies tai sitten nainen joka ei oo koskaan synnyttänyt. Kolmen lapsen äitinä sanon kokemuksesta että täällä on tosi pelottelun meininki. Synnytys ei oo tommosta ikävää repeemistä vaan ihan mahtava juttu naisen elämässä, ainutlaatuinen ja kaunis kokemus. Jotain ihmeellistä ja jopa pyhää.

Täällä synnytyksestä luodaan kuvaa repeämisen ja jälki seurausten avulla kiduttamiseksi. Painetaan lokaan asiaa joka on maailman luonnollisin ja kaunein.

Alapeukuista voi päätellä suhtautumisen naisiin.

Aivan totta. Alapeukuttajien mielestä naisilla on oikeus puhua avoimesti synnytyskokemuksistaan, ottaa selvää eri synnytystapojen eduista ja haitoista ja tehdä informoituja yksilöllisiä valintoja näiden tietojen pohjalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolmen alatiesynnytyksen ja kahden hätäsektio lapsen äitinä, en ymmärrä ollenkaan tätä keskustelua maailman luonnollisimmasta asiasta. Sääliksi käy terveydenhoitohenkilosto, tsemppiä vaan heille. Ja teille alatiesynnytystä yli kaiken pelkääville tsemppiä pysyä poissa tältä sivulta ja voimia käydä läpi näitä omia pelkoja ja vaikeuksia rehellisesti. Elämässä saattaa meistä jokainen kohdata paljon suurempia ongelmia, ja jos kaikki tyssää jo tähän synnytystapaan, niin kuinka vaikeaa onkaan päästä eteenpäin oikeista ongelmista, vakavista sairauksista ja läheisten menettämisestä.

Niinpä kun ei ne omat henkilökohtaiset vaikeudet eikä edes tämä synnytyspelko asia mene yhtään eteenpäin tällä palstalla meuhkatessa, vaan päinvastoin. Jokainen on vastuussa omasta voinnistaan eikä noihin ongelmiin auta täällä lietsominen. Ammattihenkilö on oikea osoite.

Kuule, kun silloin joutuisi ottamaan vastuun itsestään ja tekemään jotain asian eteen sen sijaan että valittaa täällä tuntemattomille ihmisille. Ehkä tämä valitus onkin koko homman ydin!

Joo aika sekavaa valitusta täällä on ja ihme jankkausta. Joku ei nyt ota vastuuta omasta olostaan ja hoida sitä pelkoo. Vai onks toi kirjoittaja joku mies tai nainen joka vihaa naisiin ja maailman luonnollisinta ja kauneinta asiaa synnytystä? Alatiesynnytys on vähän kuin isommalla asialla käyminen, tarve ponnistaa jotain ulos, mutta vähä eri kohdasta. Kipu on positiivista kipua. Mulla on vertailupohjaa tohon kipuun vaikean neuropatian ja kolmoishermon takia. Voin sanoo rehellisesti, että päästäkseni Noista sairauksista alatiesynnyttaisin mielelläni joka vuosi!!! Nyt vähän suhteellisuutta peliin!

Mikä ihmeen positiivinen kipu? Kipu tekee vihaiseksi, saa vihaamaan kivun aiheuttajaa sekä aiheuttaa synnytyksen jälkeistä masennusta.

Tätä positiivisen kivun ideaa olen itsekin aina ihmetellyt. Jos joku saa tällaisesta ajatuksesta voimaa niin hyvä hänelle, mutta minusta ajatus tuntuu lähinnä naurettavalta. Jos se kipu on niin hemmetin positiivista, niin miksi sitä kuitenkin useimmilla alatiesynnyttäjilläkin hoidetaan? Tiedetäänkö täällä, että sietämätön kipu voi viedä ponnistustehoa, pitkittää synnytystä ja uuvuttaa synnyttäjän?

Jokaisella on oma kipukynnys toki. Synnytyskipua positiivisena pitävillä varmasti ainakin enemmän kokemusta oikeasta kivusta, itselläni syöpäkivut joihin verrattuna synnytyskipu on sekä fyysisesti että psyykkisesti positiivista. Olet antamassa uutta elämää synnytyksessä. Syövässä kipu on tuomassa sinulle kuolemaa. Eikä fyysisesti kuvut ole mitenkään verrattavissa. Synnytys on kuin kuukautiskivut potenssiin kymmenen mutta syöpäkivut potenssiin tuhat, ne vievät voimasi niin ettet saa pihaustakaan ulos et pysty liikkumaan. Synnytyskipu on täynnä energiaa ja siksi monella on tapa huutaa sitä kipua. Kun kipu on riittävän suuri et pysty enää huutamaan.

Syöpäkivusta ei ole kokemusta, mutta minä en näe itse kipua positiivisena vain siksi, että kivuliaasta asiasta seuraa jotain positiivista. Samalla logiikallahan voitaisiin monissa toimenpiteissäkin luopua puudutuksesta, kun se kipu tuo kuitenkin mukanaan paranemisen eli on positiivista. En kuitenkaan näe, että se positiivinen lopputulos olisi kummassakaan tapauksessa sen kivun aiheuttamaa, vaan että kipu on ei-toivottu lieveilmiö prosessissa, jonka lopputuloksena on jotain hyvää. Tämä on täysin eri asia. Kipua saa ja pitää hoitaa silloinkin, kun kivun seurauksena maailmaan syntyy lapsi. Minua pelottaa, että jopa terveydenhuollossa on henkilöitä, jotka eivät ole tästä samaa mieltä.

Logiikkasi ei ihan toimi tässä koska synnytys ei ole paranemista, eikä raskaus ole sairaus.

Vierailija kirjoitti:

En pitäisi synnytystä edes kivuliaana, vaikka se on toki sitäkin vähän ja varsinkin jos ei ole kokemusta mistään oikeasta kivusta tai on hyvin matala kipukynnys. Näitä asioita auttaa ammattilaisen kanssa keskustelu. Sektio ei ole ratkaisu. Jokainen pystyy kasvamaan ihmisenä ja voimistumaan kun saa tukea. Ja Suomessa saa.

Synnytin ja synnytän vastaisuudessakin sektiolla.

Kivusta minulla on jo ihan tarpeeksi kokemusta ja näiden kokemusten avulla olen kiitos vaan kasvanut ihmisenä ja voimistunut ihan riittämiin.

Jos sinä olet sitä mieltä, että sektio ei ole ratkaisu niin toitottele asiaa vaan ihan rauhassa av:lla, se on kuitenkin silti vain oma hihhulimielipiteesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolmen alatiesynnytyksen ja kahden hätäsektio lapsen äitinä, en ymmärrä ollenkaan tätä keskustelua maailman luonnollisimmasta asiasta. Sääliksi käy terveydenhoitohenkilosto, tsemppiä vaan heille. Ja teille alatiesynnytystä yli kaiken pelkääville tsemppiä pysyä poissa tältä sivulta ja voimia käydä läpi näitä omia pelkoja ja vaikeuksia rehellisesti. Elämässä saattaa meistä jokainen kohdata paljon suurempia ongelmia, ja jos kaikki tyssää jo tähän synnytystapaan, niin kuinka vaikeaa onkaan päästä eteenpäin oikeista ongelmista, vakavista sairauksista ja läheisten menettämisestä.

Niinpä kun ei ne omat henkilökohtaiset vaikeudet eikä edes tämä synnytyspelko asia mene yhtään eteenpäin tällä palstalla meuhkatessa, vaan päinvastoin. Jokainen on vastuussa omasta voinnistaan eikä noihin ongelmiin auta täällä lietsominen. Ammattihenkilö on oikea osoite.

Kuule, kun silloin joutuisi ottamaan vastuun itsestään ja tekemään jotain asian eteen sen sijaan että valittaa täällä tuntemattomille ihmisille. Ehkä tämä valitus onkin koko homman ydin!

Joo aika sekavaa valitusta täällä on ja ihme jankkausta. Joku ei nyt ota vastuuta omasta olostaan ja hoida sitä pelkoo. Vai onks toi kirjoittaja joku mies tai nainen joka vihaa naisiin ja maailman luonnollisinta ja kauneinta asiaa synnytystä? Alatiesynnytys on vähän kuin isommalla asialla käyminen, tarve ponnistaa jotain ulos, mutta vähä eri kohdasta. Kipu on positiivista kipua. Mulla on vertailupohjaa tohon kipuun vaikean neuropatian ja kolmoishermon takia. Voin sanoo rehellisesti, että päästäkseni Noista sairauksista alatiesynnyttaisin mielelläni joka vuosi!!! Nyt vähän suhteellisuutta peliin!

Mihin suomi olis joutunut jos naiset ei olis ollu oikealla asenteella vuosikymmeniä sitten ja onneksi suurin osa edelleen. Mahtaako olla ihan laillistakaan tällaiset pelottelut täällä ja ainaki aika naisvihaa uhkuvia.

Suurin osa synnytyspelkoisistakin ottaa vastuun itsestään eikä tule tänne lietsomaan sitä pelkoa tai jopa hoitohenkilöstöä kohtaan tuntemaansa vihaa. Ne ei parannu täällä meuhkaamalla.

Noi se menee. Lääkäri päättää mikä on paras vaihtoehto ei potilas. Turhaan te mammat vai onko kyseessä mies, kuten täällä on epäilty, suu vaahdossa huudatte.

Siitä mitä ihme tietoo tällä pelottelijalla on synnytyksestä voi jo päätellä että kyseessä on mies tai sitten nainen joka ei oo koskaan synnyttänyt. Kolmen lapsen äitinä sanon kokemuksesta että täällä on tosi pelottelun meininki. Synnytys ei oo tommosta ikävää repeemistä vaan ihan mahtava juttu naisen elämässä, ainutlaatuinen ja kaunis kokemus. Jotain ihmeellistä ja jopa pyhää.

Täällä synnytyksestä luodaan kuvaa repeämisen ja jälki seurausten avulla kiduttamiseksi. Painetaan lokaan asiaa joka on maailman luonnollisin ja kaunein.

Alapeukuista voi päätellä suhtautumisen naisiin.

Kuten myös täällä pelottelusta. Naisia ei täällä myöskään kannusteta keskustelemaan asioista tukea antavien ammattilaisten kanssa. Sen sijaan jaetaan väärää tietoa, mielipiteitä ja pelotellaan. Keskustelu on hyvin naisvihamielistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näinpä juuri. Itse haluaisin vielä toisen lapsen, mutta en halua synnyttää. Synnytys meni ihan hyvin, mutta eihän tuo alapää ole enää sellainen mitä oli ennen synnyttämistä. Minusta on niin outoa, että tästä asiasta en kuullut sanaakaan, että se ei palaudu entiselleen. Keneltäkään. P-puhetta kyllä kuuli jos sitäkään, että kyllä kaikki palautuu entiselleen. Tämähän on valetta.

Olen nuori ihminen vielä ja olis kyllä vielä alapäälle käyttöä, mutta se ei enää ole läheskään yhtä tiukka kuin ennen synnytystä. Vaikka kuinka jumppaisi. Ei se ole mikään pinnallisuuskysymys, se vaikuttaa koko seksuaalisuuteen ja itse nautintoon. Ja virtsankarkailua on myös lievästi - tätä ei ollut raskausaikana, vaan vasta synnytyksen jälkeen.

Juu eikä Suomessa osata/ymmärretä myöskään vatsalihasten päälle, ei mitään kontrollia että ovatko erkaantuneet - jos ovat niin ovatko palautuneet. Ja sitten potilas kaikessa hiljaisuudessa hyväksyy olemattomat ja ajoittain kivuliaatkin vatsalihaksensa - ja niiden puuttumisesta johtuvat selkä-hartia- ja niskavaivat. Kunnes joskus kyllästyy ja maksaa isot rahat leikkauksesta, vaikka alun fysioterapialla oltaisi joutua leikkauksesta ja lukuisilta ongelmilta välttyä.

Se alakerran kiristysoperaatio on kuule aikalailla pienempi operaatio kuin sektio. Mene semmoiseen. Vai onko tässä se, että sektion maksaa kunta veromarkoillasi ja pimperon kiristykseen joutuu maksamaan itse?

Siis millä perusteella se on paljon pienempi operaatio? Mihin nyt katosivat ne LEIKKAUKSEN RISKIT joita pitää henkeen, vereen ja vauvan terveydenkin kustannuksella välttää viimeiseen asti?

Oikeasti se on jännä,miten leikkaus on niin valtava riski sektion kohdalla. Suomessa tehdään joka päivä julkisella puolella leikkauksia, jotka eivät ole välttämättömiä ihmisen hengen pelastamiseksi vaan joiden tarkoitus on parantaa ihmisen elämänlaatua. Miten tämä on mahdollista, kun leikkaukset on niiiiiiin vaarallisia? Olisiko kuitenkin kyse siitä, missä tapauksissa ajatellaan haitan olevan vakava? Naisen sukupuolielämän tai pidätyskyvym menetystä ilmeisesti ei pidetä kovin vakavana haittana.

Lasten terveyttä ehkä pidettäisiin, mutta iso ongelma on se, että monet hyvin todennäköisesti synnytyksiin liittyvät ongelmat kuten esim osa oppimisvaikeuksista, todetaan vasta paljon myöhemmin eikä niitä siksi tilastoida synnytykseen liittyviksi. Hapenpuutteen vaikutuksista on paljon tietoa, mutta kun suoraa kausaliteettia ei ole mahdollista aukottomasti todistaa, niin laitetaan silmät kiinni ja hoetaan että "alatie on turvallinen kaikille".

Leikkauksia tehdään tähystyksenä ja avoleikkauksina. Avoleikkaus, jollainen sektiokin on, on vaarallisempi kuin tähystysleikkaus. Ei sydäntäkään operoida avoleikkauksessa, jos on mahdollista tehdä tähystys. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolmen alatiesynnytyksen ja kahden hätäsektio lapsen äitinä, en ymmärrä ollenkaan tätä keskustelua maailman luonnollisimmasta asiasta. Sääliksi käy terveydenhoitohenkilosto, tsemppiä vaan heille. Ja teille alatiesynnytystä yli kaiken pelkääville tsemppiä pysyä poissa tältä sivulta ja voimia käydä läpi näitä omia pelkoja ja vaikeuksia rehellisesti. Elämässä saattaa meistä jokainen kohdata paljon suurempia ongelmia, ja jos kaikki tyssää jo tähän synnytystapaan, niin kuinka vaikeaa onkaan päästä eteenpäin oikeista ongelmista, vakavista sairauksista ja läheisten menettämisestä.

Niinpä kun ei ne omat henkilökohtaiset vaikeudet eikä edes tämä synnytyspelko asia mene yhtään eteenpäin tällä palstalla meuhkatessa, vaan päinvastoin. Jokainen on vastuussa omasta voinnistaan eikä noihin ongelmiin auta täällä lietsominen. Ammattihenkilö on oikea osoite.

Kuule, kun silloin joutuisi ottamaan vastuun itsestään ja tekemään jotain asian eteen sen sijaan että valittaa täällä tuntemattomille ihmisille. Ehkä tämä valitus onkin koko homman ydin!

Joo aika sekavaa valitusta täällä on ja ihme jankkausta. Joku ei nyt ota vastuuta omasta olostaan ja hoida sitä pelkoo. Vai onks toi kirjoittaja joku mies tai nainen joka vihaa naisiin ja maailman luonnollisinta ja kauneinta asiaa synnytystä? Alatiesynnytys on vähän kuin isommalla asialla käyminen, tarve ponnistaa jotain ulos, mutta vähä eri kohdasta. Kipu on positiivista kipua. Mulla on vertailupohjaa tohon kipuun vaikean neuropatian ja kolmoishermon takia. Voin sanoo rehellisesti, että päästäkseni Noista sairauksista alatiesynnyttaisin mielelläni joka vuosi!!! Nyt vähän suhteellisuutta peliin!

Mikä ihmeen positiivinen kipu? Kipu tekee vihaiseksi, saa vihaamaan kivun aiheuttajaa sekä aiheuttaa synnytyksen jälkeistä masennusta.

Tätä positiivisen kivun ideaa olen itsekin aina ihmetellyt. Jos joku saa tällaisesta ajatuksesta voimaa niin hyvä hänelle, mutta minusta ajatus tuntuu lähinnä naurettavalta. Jos se kipu on niin hemmetin positiivista, niin miksi sitä kuitenkin useimmilla alatiesynnyttäjilläkin hoidetaan? Tiedetäänkö täällä, että sietämätön kipu voi viedä ponnistustehoa, pitkittää synnytystä ja uuvuttaa synnyttäjän?

Jokaisella on oma kipukynnys toki. Synnytyskipua positiivisena pitävillä varmasti ainakin enemmän kokemusta oikeasta kivusta, itselläni syöpäkivut joihin verrattuna synnytyskipu on sekä fyysisesti että psyykkisesti positiivista. Olet antamassa uutta elämää synnytyksessä. Syövässä kipu on tuomassa sinulle kuolemaa. Eikä fyysisesti kuvut ole mitenkään verrattavissa. Synnytys on kuin kuukautiskivut potenssiin kymmenen mutta syöpäkivut potenssiin tuhat, ne vievät voimasi niin ettet saa pihaustakaan ulos et pysty liikkumaan. Synnytyskipu on täynnä energiaa ja siksi monella on tapa huutaa sitä kipua. Kun kipu on riittävän suuri et pysty enää huutamaan.

Syöpäkivusta ei ole kokemusta, mutta minä en näe itse kipua positiivisena vain siksi, että kivuliaasta asiasta seuraa jotain positiivista. Samalla logiikallahan voitaisiin monissa toimenpiteissäkin luopua puudutuksesta, kun se kipu tuo kuitenkin mukanaan paranemisen eli on positiivista. En kuitenkaan näe, että se positiivinen lopputulos olisi kummassakaan tapauksessa sen kivun aiheuttamaa, vaan että kipu on ei-toivottu lieveilmiö prosessissa, jonka lopputuloksena on jotain hyvää. Tämä on täysin eri asia. Kipua saa ja pitää hoitaa silloinkin, kun kivun seurauksena maailmaan syntyy lapsi. Minua pelottaa, että jopa terveydenhuollossa on henkilöitä, jotka eivät ole tästä samaa mieltä.

Logiikkasi ei ihan toimi tässä koska synnytys ei ole paranemista, eikä raskaus ole sairaus.

😂 Joku alapeukuttaja luulee raskautta sairaudeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolmen alatiesynnytyksen ja kahden hätäsektio lapsen äitinä, en ymmärrä ollenkaan tätä keskustelua maailman luonnollisimmasta asiasta. Sääliksi käy terveydenhoitohenkilosto, tsemppiä vaan heille. Ja teille alatiesynnytystä yli kaiken pelkääville tsemppiä pysyä poissa tältä sivulta ja voimia käydä läpi näitä omia pelkoja ja vaikeuksia rehellisesti. Elämässä saattaa meistä jokainen kohdata paljon suurempia ongelmia, ja jos kaikki tyssää jo tähän synnytystapaan, niin kuinka vaikeaa onkaan päästä eteenpäin oikeista ongelmista, vakavista sairauksista ja läheisten menettämisestä.

Niinpä kun ei ne omat henkilökohtaiset vaikeudet eikä edes tämä synnytyspelko asia mene yhtään eteenpäin tällä palstalla meuhkatessa, vaan päinvastoin. Jokainen on vastuussa omasta voinnistaan eikä noihin ongelmiin auta täällä lietsominen. Ammattihenkilö on oikea osoite.

Kuule, kun silloin joutuisi ottamaan vastuun itsestään ja tekemään jotain asian eteen sen sijaan että valittaa täällä tuntemattomille ihmisille. Ehkä tämä valitus onkin koko homman ydin!

Joo aika sekavaa valitusta täällä on ja ihme jankkausta. Joku ei nyt ota vastuuta omasta olostaan ja hoida sitä pelkoo. Vai onks toi kirjoittaja joku mies tai nainen joka vihaa naisiin ja maailman luonnollisinta ja kauneinta asiaa synnytystä? Alatiesynnytys on vähän kuin isommalla asialla käyminen, tarve ponnistaa jotain ulos, mutta vähä eri kohdasta. Kipu on positiivista kipua. Mulla on vertailupohjaa tohon kipuun vaikean neuropatian ja kolmoishermon takia. Voin sanoo rehellisesti, että päästäkseni Noista sairauksista alatiesynnyttaisin mielelläni joka vuosi!!! Nyt vähän suhteellisuutta peliin!

Mikä ihmeen positiivinen kipu? Kipu tekee vihaiseksi, saa vihaamaan kivun aiheuttajaa sekä aiheuttaa synnytyksen jälkeistä masennusta.

Tätä positiivisen kivun ideaa olen itsekin aina ihmetellyt. Jos joku saa tällaisesta ajatuksesta voimaa niin hyvä hänelle, mutta minusta ajatus tuntuu lähinnä naurettavalta. Jos se kipu on niin hemmetin positiivista, niin miksi sitä kuitenkin useimmilla alatiesynnyttäjilläkin hoidetaan? Tiedetäänkö täällä, että sietämätön kipu voi viedä ponnistustehoa, pitkittää synnytystä ja uuvuttaa synnyttäjän?

Jokaisella on oma kipukynnys toki. Synnytyskipua positiivisena pitävillä varmasti ainakin enemmän kokemusta oikeasta kivusta, itselläni syöpäkivut joihin verrattuna synnytyskipu on sekä fyysisesti että psyykkisesti positiivista. Olet antamassa uutta elämää synnytyksessä. Syövässä kipu on tuomassa sinulle kuolemaa. Eikä fyysisesti kuvut ole mitenkään verrattavissa. Synnytys on kuin kuukautiskivut potenssiin kymmenen mutta syöpäkivut potenssiin tuhat, ne vievät voimasi niin ettet saa pihaustakaan ulos et pysty liikkumaan. Synnytyskipu on täynnä energiaa ja siksi monella on tapa huutaa sitä kipua. Kun kipu on riittävän suuri et pysty enää huutamaan.

Syöpäkivusta ei ole kokemusta, mutta minä en näe itse kipua positiivisena vain siksi, että kivuliaasta asiasta seuraa jotain positiivista. Samalla logiikallahan voitaisiin monissa toimenpiteissäkin luopua puudutuksesta, kun se kipu tuo kuitenkin mukanaan paranemisen eli on positiivista. En kuitenkaan näe, että se positiivinen lopputulos olisi kummassakaan tapauksessa sen kivun aiheuttamaa, vaan että kipu on ei-toivottu lieveilmiö prosessissa, jonka lopputuloksena on jotain hyvää. Tämä on täysin eri asia. Kipua saa ja pitää hoitaa silloinkin, kun kivun seurauksena maailmaan syntyy lapsi. Minua pelottaa, että jopa terveydenhuollossa on henkilöitä, jotka eivät ole tästä samaa mieltä.

Logiikkasi ei ihan toimi tässä koska synnytys ei ole paranemista, eikä raskaus ole sairaus.

Enhän minä väittänytkään, että ne ovat sama asia. Mutta se kipu ei itsessään aiheuta sitä että vauva syntyy. Tuo positiivisen kivun matra on vain yksi tekosyy lisää pihdata synnyttäjältä asianmukaista kivunlievitystä ja juuri tämä asenne on yksi syistä, joiden vuoksi päädyin sektioon.