Eksän maalaama taulu
Hei,
seurustelen ihanan kolmekymppisen miehen kanssa. Minulla on vielä oma asunto, mutta käytännössä olen asunut kaikkine tavaroineni viime kuukaudet miehen luona. Virallinen yhteen muutto on varmasti tulevaisuudessa edessä.
Eilen saatiin vääntö aikaiseksi miehen eksän maalaamasta taulusta. Mies haluaisi laittaa sen seinälle, mutta minä en varsinaisesti ajatuksesta pidä. Toki se on vain taulu ja oman kotinsa seinälle mies saa laittaa mitä lystää. Minä kuitenkin ajattelen, että eksiltä saatuja tavaroita ei rokoteta mukana uudessa suhteessa. En minäkään ole säilyttänyt entisiltä miehiltä saatuja lahjoja ja koruja ihan kunnioituksesta uutta parisuhdetta kohtaan. Taulu kuulemma muuttaisi mukana, jos joskus päätyisimme hankkimaan isomman yhteisen asunnon. En koe olevani entisestä suhteesta mustasukkainen koska mies on nyt minun kanssani, en yksinkertaisesti haluaisi yhteisessä kodissa aamupalapöydässä istuessani katsella jotain miehen entisestä suhteesta muistuttavaa. Mitä mieltä?
Kommentit (155)
Mä en edes alkaisi seurustelemaan miehen kanssa joka ei olisi tällaisista asioista samaa mietlä kuin minä. Ei ole tullut yllätyksiä, kun kaikesta on viitsitty puhua etukäteen.
Kannattaisiko ennen kuin lyö hynttyyt yhteen sen toisen kanssa, vähän tutustua paremmin ja keskustella molempien arvomaailmasta ja ylipäätään mieltymyksistä. Jos te muutatte yhteen kumppanin kanssa, joka näkee eksän kanssa hankitut tavarat VAIN tavaroina ja te näette uhkana, niin sopii miettiä onko kumppani sittenkään sopiva.
Jollekin tietylle henkilölle itse maalattu taulu on erittäin intiimi asia, täynnä tunnelatausta. Jos maalaus on onnistunut, niin sen omistaja kokee ne tunteet taulua katsoessaan.
Terveisin taiteilija
Vierailija kirjoitti:
Tämä on vähän sama lapsien kanssa. Lapsi on aina muistuttamassa exästä. Kaikki onnen ja rakkauden hetket lapsen alullepanosta lapsen syntymään. Uusi kumppani on aina ulkopuolinen tässä. Lapsessa näkyy myös ne piirteet, joihin toinen on rakastunut exässä.
Mua ei haittaisi yhtään, vaikkei ole itsellä lapsia. Ei mua haittaisi olla ulkopuolinen. En halua symbioosi-suhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisiko ennen kuin lyö hynttyyt yhteen sen toisen kanssa, vähän tutustua paremmin ja keskustella molempien arvomaailmasta ja ylipäätään mieltymyksistä. Jos te muutatte yhteen kumppanin kanssa, joka näkee eksän kanssa hankitut tavarat VAIN tavaroina ja te näette uhkana, niin sopii miettiä onko kumppani sittenkään sopiva.
Kirjoitin samaa juuri tämän viestin yläpuolella. Yhtä lukijaa harmitti.
Miksi valita mies joka vaalii entisen naisen tavaroita, jos voi ottaa sellaisenkin joka niin ei tee?
Vierailija kirjoitti:
Miksi valita mies joka vaalii entisen naisen tavaroita, jos voi ottaa sellaisenkin joka niin ei tee?
Tyyliin joku kunnon hörhö joka hilloaa exän tavaroita ja perustaa museon niille olkkariin.
Varmaan i-hu-naa niitä kattella ja hokea itelleen " no ei mua haittaa".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun miehellä on eksänsä tekemiä tatuointeja ihossa.
Mitäköhän niille tekis? 🤔Aika paha :D
Itse en kyllä tuollaista miestä olisi ottanut alunperinkään, mutta jokaiselle löytyy se itselle sopiva :)
Peeniksessä tatuointi I love Jaana Forever !
Huippujätkä!
Eikä häiritsisi tippaakaan jos on hyvä itsetunto naisella, eihän. Vaikkei se oma etunimi olisikaan Jaana.
Vierailija kirjoitti:
Miksi valita mies joka vaalii entisen naisen tavaroita, jos voi ottaa sellaisenkin joka niin ei tee?
Tässä on sama kuin kaikessa muussa valittamisessa siitä, kun muut eivät tee/tunne/ajattele niin kuin minä. Joko sen hyväksyy, että näin on, tai sitten valitsee elämässään asiat niin että ne ovat juuri niin kuin itse tekee/tuntee/ajattelee. Tämä on hyvin yksinkertaista, ja sopii moneen aiheeseen.
Minä olen valinnut mieheni omin perustein, ja listä on pitkä. Listän ulopuolelta tulee tottakai myös asioita, hyviä ja huonoja, niiden kohdalla on sitten vain puntaroitava että haluanko itse sellaista piirrettä katsella. On täysin joutavaa nokitella jos toinen ei halua eksän kanssa samoihin lakanoihin, saati sitten jos joku nimen omaisesti haluaa ne eksän lakanat. Pääasiahan on että kaikki ovat tyytyväisiä. Ap ei vaikuta tyytyväiseltä.
Vierailija kirjoitti:
Jollekin tietylle henkilölle itse maalattu taulu on erittäin intiimi asia, täynnä tunnelatausta. Jos maalaus on onnistunut, niin sen omistaja kokee ne tunteet taulua katsoessaan.
Terveisin taiteilija
Sekö on paha asia? Puolisoni on, toivottavasti ainakin, aikoinaan syvästi rakastanut edellistä puolisoaan. En haluaisi hänen pyyhkivän pois historiaansa enkä todellakaan itse yritä sitä tehdä. Samoin itse olen rakastanut entistäni. Se ei poista sitä, että olemme eronneet jo yli 20 vuotta sitten ja tänä päivänä minun on mahdotonta ymmärtää, miksi alunperinkään häneen rakastuin.
Jos toisen menneisyys on ongelma, ainoa vaihtoehto on ottaa kokematon puoliso.
Eksällä on minun maalamia tauluja seinillä ja vastavaavasti nyksällä on eksänsä maalaamia tauluja seinillä. Mulle kaikki käy eikä häiritse yhtään vaikka nyksän eksä on on minua parempi maalari,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jollekin tietylle henkilölle itse maalattu taulu on erittäin intiimi asia, täynnä tunnelatausta. Jos maalaus on onnistunut, niin sen omistaja kokee ne tunteet taulua katsoessaan.
Terveisin taiteilijaSekö on paha asia? Puolisoni on, toivottavasti ainakin, aikoinaan syvästi rakastanut edellistä puolisoaan. En haluaisi hänen pyyhkivän pois historiaansa enkä todellakaan itse yritä sitä tehdä. Samoin itse olen rakastanut entistäni. Se ei poista sitä, että olemme eronneet jo yli 20 vuotta sitten ja tänä päivänä minun on mahdotonta ymmärtää, miksi alunperinkään häneen rakastuin.
Jos toisen menneisyys on ongelma, ainoa vaihtoehto on ottaa kokematon puoliso.
Eihän tässäkään menneisyys ole ongelma, vaan nykyisyys. Taulujen pitäminen seinällä ja korujen pitäminen kaulassa "lopun elämää" tapahtuu juuri nyt, eikä menneessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jollekin tietylle henkilölle itse maalattu taulu on erittäin intiimi asia, täynnä tunnelatausta. Jos maalaus on onnistunut, niin sen omistaja kokee ne tunteet taulua katsoessaan.
Terveisin taiteilijaSekö on paha asia? Puolisoni on, toivottavasti ainakin, aikoinaan syvästi rakastanut edellistä puolisoaan. En haluaisi hänen pyyhkivän pois historiaansa enkä todellakaan itse yritä sitä tehdä. Samoin itse olen rakastanut entistäni. Se ei poista sitä, että olemme eronneet jo yli 20 vuotta sitten ja tänä päivänä minun on mahdotonta ymmärtää, miksi alunperinkään häneen rakastuin.
Jos toisen menneisyys on ongelma, ainoa vaihtoehto on ottaa kokematon puoliso.
Eihän tässäkään menneisyys ole ongelma, vaan nykyisyys. Taulujen pitäminen seinällä ja korujen pitäminen kaulassa "lopun elämää" tapahtuu juuri nyt, eikä menneessä.
Mutta mikä siinä on siis pahaa? Minulla ei ole eksien koruja, kun en käytä koruja, mutta hyllyssäni on lukuisia eksältä saatuja kirjoja ja luen niitä edelleen (mm. runoja). Mitä ihmeen pahaa siinä on? Tai siinä, että itse käytän puolisoni eksän entisiä kumisaappaita, koska ne ovat jääneet täysin käyttökelpoisina hänelle, tai että yhteisessä kodissamme on tavaroita jotka hän on eksänsä kanssa hankkinut jne. Mikä on ongelma?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jollekin tietylle henkilölle itse maalattu taulu on erittäin intiimi asia, täynnä tunnelatausta. Jos maalaus on onnistunut, niin sen omistaja kokee ne tunteet taulua katsoessaan.
Terveisin taiteilijaSekö on paha asia? Puolisoni on, toivottavasti ainakin, aikoinaan syvästi rakastanut edellistä puolisoaan. En haluaisi hänen pyyhkivän pois historiaansa enkä todellakaan itse yritä sitä tehdä. Samoin itse olen rakastanut entistäni. Se ei poista sitä, että olemme eronneet jo yli 20 vuotta sitten ja tänä päivänä minun on mahdotonta ymmärtää, miksi alunperinkään häneen rakastuin.
Jos toisen menneisyys on ongelma, ainoa vaihtoehto on ottaa kokematon puoliso.
Eihän tässäkään menneisyys ole ongelma, vaan nykyisyys. Taulujen pitäminen seinällä ja korujen pitäminen kaulassa "lopun elämää" tapahtuu juuri nyt, eikä menneessä.
Mutta mikä siinä on siis pahaa? Minulla ei ole eksien koruja, kun en käytä koruja, mutta hyllyssäni on lukuisia eksältä saatuja kirjoja ja luen niitä edelleen (mm. runoja). Mitä ihmeen pahaa siinä on? Tai siinä, että itse käytän puolisoni eksän entisiä kumisaappaita, koska ne ovat jääneet täysin käyttökelpoisina hänelle, tai että yhteisessä kodissamme on tavaroita jotka hän on eksänsä kanssa hankkinut jne. Mikä on ongelma?
Lue 94:n vastaus.
Meilläpäin on eksien maalaamat taulut perinteisesti tikkatauluina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jollekin tietylle henkilölle itse maalattu taulu on erittäin intiimi asia, täynnä tunnelatausta. Jos maalaus on onnistunut, niin sen omistaja kokee ne tunteet taulua katsoessaan.
Terveisin taiteilijaSekö on paha asia? Puolisoni on, toivottavasti ainakin, aikoinaan syvästi rakastanut edellistä puolisoaan. En haluaisi hänen pyyhkivän pois historiaansa enkä todellakaan itse yritä sitä tehdä. Samoin itse olen rakastanut entistäni. Se ei poista sitä, että olemme eronneet jo yli 20 vuotta sitten ja tänä päivänä minun on mahdotonta ymmärtää, miksi alunperinkään häneen rakastuin.
Jos toisen menneisyys on ongelma, ainoa vaihtoehto on ottaa kokematon puoliso.
Eihän tässäkään menneisyys ole ongelma, vaan nykyisyys. Taulujen pitäminen seinällä ja korujen pitäminen kaulassa "lopun elämää" tapahtuu juuri nyt, eikä menneessä.
Ehkä tuollaiset ”muistotavarat” kannattaisi pakata varastoon lapsien ihmeteltäväksi.
Vierailija kirjoitti:
Meilläpäin on eksien maalaamat taulut perinteisesti tikkatauluina.
Teillä ei ole mitään kunnioitusta toisen tekemää kohtaan ☹️ Miksette vain vie takaisin tauluja ja muuta tavaraa, joita ette halua.
No en kyllä laittaisi nyksänkään maalaamia tauluja seinälle (saatikka eksän), niin hirveitä suttakasoja ovat. Vessan seinällä on yksi, se saa riittää.
Vierailija kirjoitti:
Meilläpäin on eksien maalaamat taulut perinteisesti tikkatauluina.
Tarkoitat varmaan niitä kuuluisia naamatauluja?
Tämähän onkin terapeuttinen ketju. Olen vajonnut vähän itsesääliin ja epäonnistuneisuuden tunteeseen, mutta maailmahan on täynnä ihmisiä, jotka ovat sekopäisempiä kuin minä.