Lue keskustelun säännöt.
Eksän maalaama taulu
03.10.2019 |
Hei,
seurustelen ihanan kolmekymppisen miehen kanssa. Minulla on vielä oma asunto, mutta käytännössä olen asunut kaikkine tavaroineni viime kuukaudet miehen luona. Virallinen yhteen muutto on varmasti tulevaisuudessa edessä.
Eilen saatiin vääntö aikaiseksi miehen eksän maalaamasta taulusta. Mies haluaisi laittaa sen seinälle, mutta minä en varsinaisesti ajatuksesta pidä. Toki se on vain taulu ja oman kotinsa seinälle mies saa laittaa mitä lystää. Minä kuitenkin ajattelen, että eksiltä saatuja tavaroita ei rokoteta mukana uudessa suhteessa. En minäkään ole säilyttänyt entisiltä miehiltä saatuja lahjoja ja koruja ihan kunnioituksesta uutta parisuhdetta kohtaan. Taulu kuulemma muuttaisi mukana, jos joskus päätyisimme hankkimaan isomman yhteisen asunnon. En koe olevani entisestä suhteesta mustasukkainen koska mies on nyt minun kanssani, en yksinkertaisesti haluaisi yhteisessä kodissa aamupalapöydässä istuessani katsella jotain miehen entisestä suhteesta muistuttavaa. Mitä mieltä?
Kommentit (155)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse maalaan ja olen antanut poikaystävilleni lahjoiksi tauluja, nimen omaan tarkoituksena jättää itsestäni ikuinen muistutus, hänelle ja koko maailmalle. Eivät lahjaksi annetut maalaukset ole KOSKAAN "vain kivoja kuvia", vaan tarkoitettu muistuttamaan. Ne on sielun palasia jolla taiteilija tavoittelee kuolemattomuutta katsojien kautta.
Lyhyesti : exän taulut kannattaa kyllä heittää helvettiin kun uusi suhde tulee. Ei ne oo mitään ikean lusikoita. Onko palstan jeesustelijoille ok jos pitää vihkisormusta eron jälkeen kädessä, mutta toisessa sormessa? Olisko kiva uudelle seurustelukumppanille?
Puolisoni ei käytä koruja kuten en itsekään, mutta enpä kyllä näkisi ongelmaa siinä, jos hän olisi koruihminen ja pitäisi vihkisormustaan jossain muussa kuin nimettömässä. Enpä ole tullut koskaan kysyneeksi, onko hän itse ostanut kellonsa vai oliko se lahja eksältä.
Onko tuo tavaramerkki taikauskoa vai mustasukkaisuutta? Vai molempia?
Tavaramerkki = tavarapelko
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Häh, miten ihmiset vertaa taulua lapsiin. Lapsista on VASTUU. Taulu edustaa on valintaan perustuvaa emotionaalista sidettä. En haluaisi että mies mitenkään vaalisi exänsä muistoa meidän yhteisessä kodissa, oman päiväkirjansa tms yksityisyydessä tehköön sen. Se on yksityinen asia. En todellakaan ottaisi mitään exien tauluja seinille, voi hyvä helvetti sentään.
Ihmisillä selvästi menee tää lapsiasia tunteisiin, "uusi kumppani on ulkopuolinen tässä". öööööh what, ei vaan sun taulu ja teidän suhde on historiaa ja kuuluu arkistoon, moido :D
Tajuat kai sinäkin, että arkisto ei ole synonyymi roskikselle.
Juu tajuan ja sinä varmasti tajuat ettei yhteisen kodin seinäkään ole arkisto?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jollekin tietylle henkilölle itse maalattu taulu on erittäin intiimi asia, täynnä tunnelatausta. Jos maalaus on onnistunut, niin sen omistaja kokee ne tunteet taulua katsoessaan.
Terveisin taiteilijaSekö on paha asia? Puolisoni on, toivottavasti ainakin, aikoinaan syvästi rakastanut edellistä puolisoaan. En haluaisi hänen pyyhkivän pois historiaansa enkä todellakaan itse yritä sitä tehdä. Samoin itse olen rakastanut entistäni. Se ei poista sitä, että olemme eronneet jo yli 20 vuotta sitten ja tänä päivänä minun on mahdotonta ymmärtää, miksi alunperinkään häneen rakastuin.
Jos toisen menneisyys on ongelma, ainoa vaihtoehto on ottaa kokematon puoliso.
Eihän tässäkään menneisyys ole ongelma, vaan nykyisyys. Taulujen pitäminen seinällä ja korujen pitäminen kaulassa "lopun elämää" tapahtuu juuri nyt, eikä menneessä.
Ehkä tuollaiset ”muistotavarat” kannattaisi pakata varastoon lapsien ihmeteltäväksi.
M i k s i?
Koska ne ovat sun yksityisiä asioita eikä sun kuulu hyvien käytössääntöjen mukaan vaivata sun uutta kumppania niillä pyytämättä. Se on epäkohteliasta ja kiusallista.
Kumppanini on aikuinen ihminen eikä hän ole koskaan edes sanallakaan kysynyt mitään kirjoistani tai muista tavaroistani. Minä olen muuttanut hänen luokseen, kotiin jonka hän aikoinaan jakoi ja sisusti edellisen puolisonsa kanssa. Meille kummallekaan ei todellakaan ole ongelma, että eletty historia kulkee mukana tavaroina ja valokuvina.
Yritän ymmärtää miksi se jollekin on. Mikä sen toisen ihmisen menneisyydessä on uhka? Miksi joku tavara _vaivaa_? Mitä ihminen ajattelee tapahtuvan sen tavaran kautta?
Ei kyse olekaan mistä tahansa tavarasta, vaan symboleista. Kirjeet, kuvat ja taulut esimerkiksi ovat symboleita. Ne merkitsevät entistä suhdetta, entistä rakkautta ja kaipuuta siihen. Niihin on hyvä pitää neutraalin mukava kahdenkeskinen suhde, sillä uusi kumppani ei ensinnäkään voi näitä symboleita ymmärtää, mikä tuo ainakin suhteen alussa epävarmuutta ja ulkopuolisuuden tunnetta. Se on normaali tunne jota ei saa kieltää, kuten ei mustasukkaisuuttakaan. Tämä on selkeästi monelle hankala pala ymmärtää : nämä negatiiviset tunteet ovat yleisiä ja normaaleja. Niiden kanssa kannattaa olla sensitiivinen. Paras tapa on pitää suhde symboleihin yksityisenä. Uutta kumppania voi tutustuttaa exään ja menneeseen suhteeseen varovaisesti pikku hiljaa jos se on oleellista. Jos ei, niin symbolien merkityksen voi pitää itsellään.
Voin kertoa, että en tunne pienintäkään kaipuuta eksääni kohtaan. Hän on kuitenkin merkittävä osa elämääni, lastani ei olisi olemassa ellen aikoinani olisi rakastanut eksääni. En liioin usko, että puolisoni joka kerta sohvalle istuessaan ajattelisi ja kaipaisi entistä vaimoaan, jonka kanssa sen valitsi ja osti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse maalaan ja olen antanut poikaystävilleni lahjoiksi tauluja, nimen omaan tarkoituksena jättää itsestäni ikuinen muistutus, hänelle ja koko maailmalle. Eivät lahjaksi annetut maalaukset ole KOSKAAN "vain kivoja kuvia", vaan tarkoitettu muistuttamaan. Ne on sielun palasia jolla taiteilija tavoittelee kuolemattomuutta katsojien kautta.
Lyhyesti : exän taulut kannattaa kyllä heittää helvettiin kun uusi suhde tulee. Ei ne oo mitään ikean lusikoita. Onko palstan jeesustelijoille ok jos pitää vihkisormusta eron jälkeen kädessä, mutta toisessa sormessa? Olisko kiva uudelle seurustelukumppanille?
No katsoja ei välttämättä koskaan pääse noihin taiteilijan sydänveriin, on sitten ihan rahalla taulun ostanut asiakas tai eksä.
Kyl ne exät on niihin päässeet, en niitä tauluja niille muuten olisi antanutkaan. Uusille tyttöystäville työnsarkaa niissä, ovat meinaan hienoja tauluja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jollekin tietylle henkilölle itse maalattu taulu on erittäin intiimi asia, täynnä tunnelatausta. Jos maalaus on onnistunut, niin sen omistaja kokee ne tunteet taulua katsoessaan.
Terveisin taiteilijaSekö on paha asia? Puolisoni on, toivottavasti ainakin, aikoinaan syvästi rakastanut edellistä puolisoaan. En haluaisi hänen pyyhkivän pois historiaansa enkä todellakaan itse yritä sitä tehdä. Samoin itse olen rakastanut entistäni. Se ei poista sitä, että olemme eronneet jo yli 20 vuotta sitten ja tänä päivänä minun on mahdotonta ymmärtää, miksi alunperinkään häneen rakastuin.
Jos toisen menneisyys on ongelma, ainoa vaihtoehto on ottaa kokematon puoliso.
Eihän tässäkään menneisyys ole ongelma, vaan nykyisyys. Taulujen pitäminen seinällä ja korujen pitäminen kaulassa "lopun elämää" tapahtuu juuri nyt, eikä menneessä.
Ehkä tuollaiset ”muistotavarat” kannattaisi pakata varastoon lapsien ihmeteltäväksi.
M i k s i?
Koska ne ovat sun yksityisiä asioita eikä sun kuulu hyvien käytössääntöjen mukaan vaivata sun uutta kumppania niillä pyytämättä. Se on epäkohteliasta ja kiusallista.
Kumppanini on aikuinen ihminen eikä hän ole koskaan edes sanallakaan kysynyt mitään kirjoistani tai muista tavaroistani. Minä olen muuttanut hänen luokseen, kotiin jonka hän aikoinaan jakoi ja sisusti edellisen puolisonsa kanssa. Meille kummallekaan ei todellakaan ole ongelma, että eletty historia kulkee mukana tavaroina ja valokuvina.
Yritän ymmärtää miksi se jollekin on. Mikä sen toisen ihmisen menneisyydessä on uhka? Miksi joku tavara _vaivaa_? Mitä ihminen ajattelee tapahtuvan sen tavaran kautta?
Ei kyse olekaan mistä tahansa tavarasta, vaan symboleista. Kirjeet, kuvat ja taulut esimerkiksi ovat symboleita. Ne merkitsevät entistä suhdetta, entistä rakkautta ja kaipuuta siihen. Niihin on hyvä pitää neutraalin mukava kahdenkeskinen suhde, sillä uusi kumppani ei ensinnäkään voi näitä symboleita ymmärtää, mikä tuo ainakin suhteen alussa epävarmuutta ja ulkopuolisuuden tunnetta. Se on normaali tunne jota ei saa kieltää, kuten ei mustasukkaisuuttakaan. Tämä on selkeästi monelle hankala pala ymmärtää : nämä negatiiviset tunteet ovat yleisiä ja normaaleja. Niiden kanssa kannattaa olla sensitiivinen. Paras tapa on pitää suhde symboleihin yksityisenä. Uutta kumppania voi tutustuttaa exään ja menneeseen suhteeseen varovaisesti pikku hiljaa jos se on oleellista. Jos ei, niin symbolien merkityksen voi pitää itsellään.
Voin kertoa, että en tunne pienintäkään kaipuuta eksääni kohtaan. Hän on kuitenkin merkittävä osa elämääni, lastani ei olisi olemassa ellen aikoinani olisi rakastanut eksääni. En liioin usko, että puolisoni joka kerta sohvalle istuessaan ajattelisi ja kaipaisi entistä vaimoaan, jonka kanssa sen valitsi ja osti.
Huoh.... Sohva ei ole yleensä symboli. Yleensä se on raskas, kallis huonekalu.
Okei, SÄ et tunne kaipuuta. Entäs sitten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse maalaan ja olen antanut poikaystävilleni lahjoiksi tauluja, nimen omaan tarkoituksena jättää itsestäni ikuinen muistutus, hänelle ja koko maailmalle. Eivät lahjaksi annetut maalaukset ole KOSKAAN "vain kivoja kuvia", vaan tarkoitettu muistuttamaan. Ne on sielun palasia jolla taiteilija tavoittelee kuolemattomuutta katsojien kautta.
Lyhyesti : exän taulut kannattaa kyllä heittää helvettiin kun uusi suhde tulee. Ei ne oo mitään ikean lusikoita. Onko palstan jeesustelijoille ok jos pitää vihkisormusta eron jälkeen kädessä, mutta toisessa sormessa? Olisko kiva uudelle seurustelukumppanille?
Puolisoni ei käytä koruja kuten en itsekään, mutta enpä kyllä näkisi ongelmaa siinä, jos hän olisi koruihminen ja pitäisi vihkisormustaan jossain muussa kuin nimettömässä. Enpä ole tullut koskaan kysyneeksi, onko hän itse ostanut kellonsa vai oliko se lahja eksältä.
Onko tuo tavaramerkki taikauskoa vai mustasukkaisuutta? Vai molempia?
Jos kellossa lukisi selvällä suomen kielellä esimerkiksi ikuinen rakkaudentunnustus, niin olisiko sulle ihan perus tiistai jos ukko pitäisi sitä aina vain, tunnesyistä?
Taulut ja vihkisormukset ja joskus kellot ovat ikuisia rakkaudenvaloja. Joillekin ne merkitsevät enemmän, joillekin vähemmän. Itselleni ne merkitsevät enemmän. Itse olen herkkä ja taipuvainen siihen että annan tällaisille eleille suuren nykyhetkeen vaikuttavan merkityksen. Ei siinä ole mitään väärää, mutta siinä olisi, jos kumppani käyttäisi sitä minua vastaan ja pilkkaisi esim mustasukkaiseksi. Sekin on ihan normaali tunne joka kuuluu ihmisyyteen.
Toisille ihmisille asiat merkitsevät toista ja toiselle toista. Eiköhän ihan sujuvinta olisi keskustella sen OMAN kumppanin kanssa ollaanko samoilla linjoilla vai ei. Jos linjat on erilaiset, niin sitten pitää vain päättää hyväksyykö itse asian vai ei. Toista ihmistä ei voi muuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huolestuisin sitten jos ilman mitään draamaa nostattamatta ehdottaisit tilalle toista taulua, ja että exän taulua ei laitettaisi lainkaan seinälle/se ripustettaisiin jonnekin liiteerin pimeimpään nurkkaan. Miehen reaktiosta se selviää, onko kyseessä "vain kiva kuva".
Vierailija kirjoitti:
Huolestuisin sitten jos ilman mitään draamaa nostattamatta ehdottaisit tilalle toista taulua, ja että exän taulua ei laitettaisi lainkaan seinälle/se ripustettaisiin jonnekin liiteerin pimeimpään nurkkaan. Miehen reaktiosta se selviää, onko kyseessä "vain kiva kuva".
Siis huolestuisin sitten jos mies tähän vänkäisi kovasti vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse maalaan ja olen antanut poikaystävilleni lahjoiksi tauluja, nimen omaan tarkoituksena jättää itsestäni ikuinen muistutus, hänelle ja koko maailmalle. Eivät lahjaksi annetut maalaukset ole KOSKAAN "vain kivoja kuvia", vaan tarkoitettu muistuttamaan. Ne on sielun palasia jolla taiteilija tavoittelee kuolemattomuutta katsojien kautta.
Lyhyesti : exän taulut kannattaa kyllä heittää helvettiin kun uusi suhde tulee. Ei ne oo mitään ikean lusikoita. Onko palstan jeesustelijoille ok jos pitää vihkisormusta eron jälkeen kädessä, mutta toisessa sormessa? Olisko kiva uudelle seurustelukumppanille?
Puolisoni ei käytä koruja kuten en itsekään, mutta enpä kyllä näkisi ongelmaa siinä, jos hän olisi koruihminen ja pitäisi vihkisormustaan jossain muussa kuin nimettömässä. Enpä ole tullut koskaan kysyneeksi, onko hän itse ostanut kellonsa vai oliko se lahja eksältä.
Onko tuo tavaramerkki taikauskoa vai mustasukkaisuutta? Vai molempia?
Jos kellossa lukisi selvällä suomen kielellä esimerkiksi ikuinen rakkaudentunnustus, niin olisiko sulle ihan perus tiistai jos ukko pitäisi sitä aina vain, tunnesyistä?
Taulut ja vihkisormukset ja joskus kellot ovat ikuisia rakkaudenvaloja. Joillekin ne merkitsevät enemmän, joillekin vähemmän. Itselleni ne merkitsevät enemmän. Itse olen herkkä ja taipuvainen siihen että annan tällaisille eleille suuren nykyhetkeen vaikuttavan merkityksen. Ei siinä ole mitään väärää, mutta siinä olisi, jos kumppani käyttäisi sitä minua vastaan ja pilkkaisi esim mustasukkaiseksi. Sekin on ihan normaali tunne joka kuuluu ihmisyyteen.
Vaikka siihen kelloon olisi kaiverrettu mitä, se menettää merkitystään ihmissuhteen kariuduttua ja menetettyään merkitystään. Toisaalta, jos ihmissuhde on edelleen merkityksellinen henkisesti, voi toisen vanha karkkipaperikin sisältää valtavan tunnelatauksen.
Vierailija kirjoitti:
Toisille ihmisille asiat merkitsevät toista ja toiselle toista. Eiköhän ihan sujuvinta olisi keskustella sen OMAN kumppanin kanssa ollaanko samoilla linjoilla vai ei. Jos linjat on erilaiset, niin sitten pitää vain päättää hyväksyykö itse asian vai ei. Toista ihmistä ei voi muuttaa.
Amen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse maalaan ja olen antanut poikaystävilleni lahjoiksi tauluja, nimen omaan tarkoituksena jättää itsestäni ikuinen muistutus, hänelle ja koko maailmalle. Eivät lahjaksi annetut maalaukset ole KOSKAAN "vain kivoja kuvia", vaan tarkoitettu muistuttamaan. Ne on sielun palasia jolla taiteilija tavoittelee kuolemattomuutta katsojien kautta.
Lyhyesti : exän taulut kannattaa kyllä heittää helvettiin kun uusi suhde tulee. Ei ne oo mitään ikean lusikoita. Onko palstan jeesustelijoille ok jos pitää vihkisormusta eron jälkeen kädessä, mutta toisessa sormessa? Olisko kiva uudelle seurustelukumppanille?
Puolisoni ei käytä koruja kuten en itsekään, mutta enpä kyllä näkisi ongelmaa siinä, jos hän olisi koruihminen ja pitäisi vihkisormustaan jossain muussa kuin nimettömässä. Enpä ole tullut koskaan kysyneeksi, onko hän itse ostanut kellonsa vai oliko se lahja eksältä.
Onko tuo tavaramerkki taikauskoa vai mustasukkaisuutta? Vai molempia?
Jos kellossa lukisi selvällä suomen kielellä esimerkiksi ikuinen rakkaudentunnustus, niin olisiko sulle ihan perus tiistai jos ukko pitäisi sitä aina vain, tunnesyistä?
Taulut ja vihkisormukset ja joskus kellot ovat ikuisia rakkaudenvaloja. Joillekin ne merkitsevät enemmän, joillekin vähemmän. Itselleni ne merkitsevät enemmän. Itse olen herkkä ja taipuvainen siihen että annan tällaisille eleille suuren nykyhetkeen vaikuttavan merkityksen. Ei siinä ole mitään väärää, mutta siinä olisi, jos kumppani käyttäisi sitä minua vastaan ja pilkkaisi esim mustasukkaiseksi. Sekin on ihan normaali tunne joka kuuluu ihmisyyteen.
Vaikka siihen kelloon olisi kaiverrettu mitä, se menettää merkitystään ihmissuhteen kariuduttua ja menetettyään merkitystään. Toisaalta, jos ihmissuhde on edelleen merkityksellinen henkisesti, voi toisen vanha karkkipaperikin sisältää valtavan tunnelatauksen.
Niin, kyse lienee pohjimmiltaan siitä että luottaako sen merkityksen hälvenemiseen. Kommunikointi puolison kanssa on avain. Suhteen alkuvuosina asia lienee keskimäärin vaikeampi.
Vierailija kirjoitti:
Minun aviomieheni pitää väkisin eksänsä neulomia villasukkia. Minä olen neulonut hänelle varmaan kymmenet sukat, mutta mies pitää aina vaan eksänsä tekemiä, jotka ovat ikivanhat. Olen tehnyt useita ei värisiä, löysempiä, tiukempia, muhkemmasta langasta, saappaisiin soveltuvat jne jne. Mutta eksän tekemät, nukkaiset ja liian lyhytvartiset (miehen mukaan) ovat näköjään ne suosikit. En ymmärrä. Olen lisäksi sanonut miehelle että tykkäsin jos nuo vanhat laitettaisiin pois ja hän käyttäisi minun tekemiä sukkia. Ei vaan onnistu. Ovat ilmeisesti todella rakkaat.
Nyt kun olen lukenut tätä ketjua sain ajatuksen. Piilota eksän tekemät sukat ja nostan itsetekemäni sukkalaatikossa esille. Jos mies hätääntyy ja etsii väkisin vanhat sukat eikä yksikään uusi pari kelpaa otan asian esille. Miehellä on siis yhä lämpimät välit eksäänsä, soittelee tälle vähän väliä ja kysyy tältä apua esimerkiksi jos meillä on ollut riitaa. Mies myös ottaa riitatilanteessa esiin että "ei eksän kanssa ollut tällaista" jne. Sitten mies ihmettelee miksi olen varpaillani k.o. naisen suhteen..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on sellainen tilanne, että toisemme tavattuamme tajusimme ettemme ole koskaan muita oikeastaan rakastaneetkaan, vaikka se olisi silloin nuorena siltä muka tuntunutkin. Tästä syystä ei ole mitään tarvetta muistoalttareille, eikä toisaalta mitään väliä jos laatikossa on eksän kattila. Eihän seitä edes muista enää kaikkien näiden vuosien jälkeen mistä mikäkin tavara on tullut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun aviomieheni pitää väkisin eksänsä neulomia villasukkia. Minä olen neulonut hänelle varmaan kymmenet sukat, mutta mies pitää aina vaan eksänsä tekemiä, jotka ovat ikivanhat. Olen tehnyt useita ei värisiä, löysempiä, tiukempia, muhkemmasta langasta, saappaisiin soveltuvat jne jne. Mutta eksän tekemät, nukkaiset ja liian lyhytvartiset (miehen mukaan) ovat näköjään ne suosikit. En ymmärrä. Olen lisäksi sanonut miehelle että tykkäsin jos nuo vanhat laitettaisiin pois ja hän käyttäisi minun tekemiä sukkia. Ei vaan onnistu. Ovat ilmeisesti todella rakkaat.
Nyt kun olen lukenut tätä ketjua sain ajatuksen. Piilota eksän tekemät sukat ja nostan itsetekemäni sukkalaatikossa esille. Jos mies hätääntyy ja etsii väkisin vanhat sukat eikä yksikään uusi pari kelpaa otan asian esille. Miehellä on siis yhä lämpimät välit eksäänsä, soittelee tälle vähän väliä ja kysyy tältä apua esimerkiksi jos meillä on ollut riitaa. Mies myös ottaa riitatilanteessa esiin että "ei eksän kanssa ollut tällaista" jne. Sitten mies ihmettelee miksi olen varpaillani k.o. naisen suhteen..
Sanooko noin oikeasti riidoissa? Joskus haasta mies ja sano, että siitä huolimatta heillä meni eksän kanssa poikki eli ei se toiminut. Ehkä eksä oli välinpitämättömämpi riidassa, kun ei välittänyt riittävästi tms..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun aviomieheni pitää väkisin eksänsä neulomia villasukkia. Minä olen neulonut hänelle varmaan kymmenet sukat, mutta mies pitää aina vaan eksänsä tekemiä, jotka ovat ikivanhat. Olen tehnyt useita ei värisiä, löysempiä, tiukempia, muhkemmasta langasta, saappaisiin soveltuvat jne jne. Mutta eksän tekemät, nukkaiset ja liian lyhytvartiset (miehen mukaan) ovat näköjään ne suosikit. En ymmärrä. Olen lisäksi sanonut miehelle että tykkäsin jos nuo vanhat laitettaisiin pois ja hän käyttäisi minun tekemiä sukkia. Ei vaan onnistu. Ovat ilmeisesti todella rakkaat.
Nyt kun olen lukenut tätä ketjua sain ajatuksen. Piilota eksän tekemät sukat ja nostan itsetekemäni sukkalaatikossa esille. Jos mies hätääntyy ja etsii väkisin vanhat sukat eikä yksikään uusi pari kelpaa otan asian esille. Miehellä on siis yhä lämpimät välit eksäänsä, soittelee tälle vähän väliä ja kysyy tältä apua esimerkiksi jos meillä on ollut riitaa. Mies myös ottaa riitatilanteessa esiin että "ei eksän kanssa ollut tällaista" jne. Sitten mies ihmettelee miksi olen varpaillani k.o. naisen suhteen..
Kauanko olette olleet yksissä? Kuulostaa siltä, että ei tuossa ole suurin ongelma se että miehen mielestä eksän tekemät sukat on vaan niin kivat muuten.
Tai sitten toi on sitä miestyyppiä, että se pakenee aina ongelmineen jonkun vahvan naisen tykö. Toisille se on äiti, tuolle taas eksä.
Vierailija kirjoitti:
Sehän riippuu. Onko eksä matrikkelitaiteilija vai tökerö amatööri? Ammattitaitoisesti tehty ja omaa silmää miellyttävä taulu saisi olla seinällä vaikka olisikin eksän tai anopin tekemä. Ruma ja amatöörimäinen tekele saisi äkkilähdön ja löytäisi paikkansa varastosta.
Suhtautumisesi kaiken entisen eli eletyn elämän piilottamiseen/hävittämiseen kuulostaa aika lapselliselta.
Se, että kuuluu taiteilijamatrikkeliin ei todellakaan yksin kerro laadusta!
Mulla on yhden exän tekemää taidetta kotona. Seuraava ex uhkasi aina "pistää ne paskaks", mutta nykyistä ne eivät näytä haittaavan, vaikka tietääkin, kenen tekemiä ne ovat. Sanoisin, että ei tarvitse välittää, ne ovat vain esineitä. Ei se taulu tarkoita, että miehes edelleen rakastaisi exäänsä.
Ei kyse olekaan mistä tahansa tavarasta, vaan symboleista. Kirjeet, kuvat ja taulut esimerkiksi ovat symboleita. Ne merkitsevät entistä suhdetta, entistä rakkautta ja kaipuuta siihen. Niihin on hyvä pitää neutraalin mukava kahdenkeskinen suhde, sillä uusi kumppani ei ensinnäkään voi näitä symboleita ymmärtää, mikä tuo ainakin suhteen alussa epävarmuutta ja ulkopuolisuuden tunnetta. Se on normaali tunne jota ei saa kieltää, kuten ei mustasukkaisuuttakaan. Tämä on selkeästi monelle hankala pala ymmärtää : nämä negatiiviset tunteet ovat yleisiä ja normaaleja. Niiden kanssa kannattaa olla sensitiivinen. Paras tapa on pitää suhde symboleihin yksityisenä. Uutta kumppania voi tutustuttaa exään ja menneeseen suhteeseen varovaisesti pikku hiljaa jos se on oleellista. Jos ei, niin symbolien merkityksen voi pitää itsellään.