Lue keskustelun säännöt.
Eksän maalaama taulu
03.10.2019 |
Hei,
seurustelen ihanan kolmekymppisen miehen kanssa. Minulla on vielä oma asunto, mutta käytännössä olen asunut kaikkine tavaroineni viime kuukaudet miehen luona. Virallinen yhteen muutto on varmasti tulevaisuudessa edessä.
Eilen saatiin vääntö aikaiseksi miehen eksän maalaamasta taulusta. Mies haluaisi laittaa sen seinälle, mutta minä en varsinaisesti ajatuksesta pidä. Toki se on vain taulu ja oman kotinsa seinälle mies saa laittaa mitä lystää. Minä kuitenkin ajattelen, että eksiltä saatuja tavaroita ei rokoteta mukana uudessa suhteessa. En minäkään ole säilyttänyt entisiltä miehiltä saatuja lahjoja ja koruja ihan kunnioituksesta uutta parisuhdetta kohtaan. Taulu kuulemma muuttaisi mukana, jos joskus päätyisimme hankkimaan isomman yhteisen asunnon. En koe olevani entisestä suhteesta mustasukkainen koska mies on nyt minun kanssani, en yksinkertaisesti haluaisi yhteisessä kodissa aamupalapöydässä istuessani katsella jotain miehen entisestä suhteesta muistuttavaa. Mitä mieltä?
Kommentit (155)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meilläpäin on eksien maalaamat taulut perinteisesti tikkatauluina.
Teillä ei ole mitään kunnioitusta toisen tekemää kohtaan ☹️ Miksette vain vie takaisin tauluja ja muuta tavaraa, joita ette halua.
Kyllä se pitää erossa se ositus tehdä, eikä sitten joskus vuosia eron jälkeen vasta. Jos tavara on jäänyt eksälle, se eksän on, ja eksä saa heittää sen vaikka roskiin jos niin haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ei säilyttäisi jotain vanhoja kirjeitä? Minusta käsin kirjoitetut kirjeet ovat aivan ihania ja ne ovat muistoja menneestä elämästä. Ei kai hääkuvaakaan tarvitse polttaa eron tultua.
Valitettavasti itselläni ei ole tallella kaikkia niitä kirjeitä, joiden toivoisin olevan. Elämäni varrelta tärkeiltä oman sukupuolen ystäviltä sekä vastakkaisen sukupuolen ihastuksilta/ poikakavereilta.
Ne, jotka on edelleen tallella, kulkevat kyllä mukanani kuten valokuva-albumitkin.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on exästä maalattu alastonkuva seinällä. En luopuisi taulusta mistään hinnasta.
Mies vai nainen?
Vaikea uskoa, että uusi mies iloisesti katselisi komeaa edeltäjäänsä - tai ehkäpä katselisikin...
Onpa kypsiä ihmisiä täällä. Tunteet on ok, ne negatiivisina pidetytkin. Kyllä hyvä jos herättää jotakin fiiliksiä exän maalama taulu, tiedät ettet ole ihan tunteeton
En rakastaisi niin paljon miestäni, jos poistaisin päästäni hänen entisen elämänsä.
Hän rakasti eksäänsä vuosikymmenen, kaksikin. Hän sai kaksi lasta tämän kanssa. Hän eli nuo vuosikymmenet yhdessä. Aikuiset lapset ovat heidän yhteiset.
Ja niin rakastin eksääni minäkin. Loppu oli paskaa, mutta totta kai rakastin aikoinaan, ja tein lapsia. Voisin vain halveksia ihmistä, joka kieltää menneisyytensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätät sen sian ja se siitä. Kyllä yksi töherrys seinällä on jo niin loukkaavaa ettei sitä tarvitse sietää.
No en todellakaan heittäisi menemään hienoja koruja ja tauluja eron takia. Jos pidän niistä tavaroista niin haluan käyttää niitä ja ihailla niitä. En minä ajattele eksää kun käytän siltä saatuja koruja, ajattelen vain että laitanpa nyt tämän kivan korun kun se sopii asuun.
Jos taulu esittää sitä eksää tai kumppanisi ja eksänsä suhdetta jotenkin, niin sitten olisi jo outoa pitää sellaista seinällä. Mutta jos se on vaan hieno taulu, niin anna olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Häh, miten ihmiset vertaa taulua lapsiin. Lapsista on VASTUU. Taulu edustaa on valintaan perustuvaa emotionaalista sidettä. En haluaisi että mies mitenkään vaalisi exänsä muistoa meidän yhteisessä kodissa, oman päiväkirjansa tms yksityisyydessä tehköön sen. Se on yksityinen asia. En todellakaan ottaisi mitään exien tauluja seinille, voi hyvä helvetti sentään.
Ihmisillä selvästi menee tää lapsiasia tunteisiin, "uusi kumppani on ulkopuolinen tässä". öööööh what, ei vaan sun taulu ja teidän suhde on historiaa ja kuuluu arkistoon, moido :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jollekin tietylle henkilölle itse maalattu taulu on erittäin intiimi asia, täynnä tunnelatausta. Jos maalaus on onnistunut, niin sen omistaja kokee ne tunteet taulua katsoessaan.
Terveisin taiteilijaSekö on paha asia? Puolisoni on, toivottavasti ainakin, aikoinaan syvästi rakastanut edellistä puolisoaan. En haluaisi hänen pyyhkivän pois historiaansa enkä todellakaan itse yritä sitä tehdä. Samoin itse olen rakastanut entistäni. Se ei poista sitä, että olemme eronneet jo yli 20 vuotta sitten ja tänä päivänä minun on mahdotonta ymmärtää, miksi alunperinkään häneen rakastuin.
Jos toisen menneisyys on ongelma, ainoa vaihtoehto on ottaa kokematon puoliso.
Eihän tässäkään menneisyys ole ongelma, vaan nykyisyys. Taulujen pitäminen seinällä ja korujen pitäminen kaulassa "lopun elämää" tapahtuu juuri nyt, eikä menneessä.
Ehkä tuollaiset ”muistotavarat” kannattaisi pakata varastoon lapsien ihmeteltäväksi.
M i k s i?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse maalaan ja olen antanut poikaystävilleni lahjoiksi tauluja, nimen omaan tarkoituksena jättää itsestäni ikuinen muistutus, hänelle ja koko maailmalle. Eivät lahjaksi annetut maalaukset ole KOSKAAN "vain kivoja kuvia", vaan tarkoitettu muistuttamaan. Ne on sielun palasia jolla taiteilija tavoittelee kuolemattomuutta katsojien kautta.
Lyhyesti : exän taulut kannattaa kyllä heittää helvettiin kun uusi suhde tulee. Ei ne oo mitään ikean lusikoita. Onko palstan jeesustelijoille ok jos pitää vihkisormusta eron jälkeen kädessä, mutta toisessa sormessa? Olisko kiva uudelle seurustelukumppanille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jollekin tietylle henkilölle itse maalattu taulu on erittäin intiimi asia, täynnä tunnelatausta. Jos maalaus on onnistunut, niin sen omistaja kokee ne tunteet taulua katsoessaan.
Terveisin taiteilijaSekö on paha asia? Puolisoni on, toivottavasti ainakin, aikoinaan syvästi rakastanut edellistä puolisoaan. En haluaisi hänen pyyhkivän pois historiaansa enkä todellakaan itse yritä sitä tehdä. Samoin itse olen rakastanut entistäni. Se ei poista sitä, että olemme eronneet jo yli 20 vuotta sitten ja tänä päivänä minun on mahdotonta ymmärtää, miksi alunperinkään häneen rakastuin.
Jos toisen menneisyys on ongelma, ainoa vaihtoehto on ottaa kokematon puoliso.
Eihän tässäkään menneisyys ole ongelma, vaan nykyisyys. Taulujen pitäminen seinällä ja korujen pitäminen kaulassa "lopun elämää" tapahtuu juuri nyt, eikä menneessä.
Ehkä tuollaiset ”muistotavarat” kannattaisi pakata varastoon lapsien ihmeteltäväksi.
M i k s i?
Koska ne ovat sun yksityisiä asioita eikä sun kuulu hyvien käytössääntöjen mukaan vaivata sun uutta kumppania niillä pyytämättä. Se on epäkohteliasta ja kiusallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Häh, miten ihmiset vertaa taulua lapsiin. Lapsista on VASTUU. Taulu edustaa on valintaan perustuvaa emotionaalista sidettä. En haluaisi että mies mitenkään vaalisi exänsä muistoa meidän yhteisessä kodissa, oman päiväkirjansa tms yksityisyydessä tehköön sen. Se on yksityinen asia. En todellakaan ottaisi mitään exien tauluja seinille, voi hyvä helvetti sentään.
Ihmisillä selvästi menee tää lapsiasia tunteisiin, "uusi kumppani on ulkopuolinen tässä". öööööh what, ei vaan sun taulu ja teidän suhde on historiaa ja kuuluu arkistoon, moido :D
Tajuat kai sinäkin, että arkisto ei ole synonyymi roskikselle.
Mun mielestä riippuu tilanteesta oisko taulu ok.
Jos se on joku kansalaisopiston harrastekurssilla maalattu maisema tai kukka-asetelma, niin ihan sama. Mutta jos se on joku symbolinen rakkaudenosoitus, niin olisi kunnioittavaa uutta puolisoa kohtaan siirtää taulu vaikka johonkin muistolaatikkoon kellariin piiloon, jos siitä ei halua kokonaan luopua. Kaikilla on lupa muistoihin ja menneisyyteen, mutta minusta selkeistä entiseen suhteeseen viittaavista tavaroista olisi hyvä luopua.
Jos haluaa pitää jotain exän rakkaustaulua seinällään, niin antaahan se kuvan, ettei ole päässyt yli erosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse maalaan ja olen antanut poikaystävilleni lahjoiksi tauluja, nimen omaan tarkoituksena jättää itsestäni ikuinen muistutus, hänelle ja koko maailmalle. Eivät lahjaksi annetut maalaukset ole KOSKAAN "vain kivoja kuvia", vaan tarkoitettu muistuttamaan. Ne on sielun palasia jolla taiteilija tavoittelee kuolemattomuutta katsojien kautta.
Lyhyesti : exän taulut kannattaa kyllä heittää helvettiin kun uusi suhde tulee. Ei ne oo mitään ikean lusikoita. Onko palstan jeesustelijoille ok jos pitää vihkisormusta eron jälkeen kädessä, mutta toisessa sormessa? Olisko kiva uudelle seurustelukumppanille?
No katsoja ei välttämättä koskaan pääse noihin taiteilijan sydänveriin, on sitten ihan rahalla taulun ostanut asiakas tai eksä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jollekin tietylle henkilölle itse maalattu taulu on erittäin intiimi asia, täynnä tunnelatausta. Jos maalaus on onnistunut, niin sen omistaja kokee ne tunteet taulua katsoessaan.
Terveisin taiteilijaSekö on paha asia? Puolisoni on, toivottavasti ainakin, aikoinaan syvästi rakastanut edellistä puolisoaan. En haluaisi hänen pyyhkivän pois historiaansa enkä todellakaan itse yritä sitä tehdä. Samoin itse olen rakastanut entistäni. Se ei poista sitä, että olemme eronneet jo yli 20 vuotta sitten ja tänä päivänä minun on mahdotonta ymmärtää, miksi alunperinkään häneen rakastuin.
Jos toisen menneisyys on ongelma, ainoa vaihtoehto on ottaa kokematon puoliso.
Eihän tässäkään menneisyys ole ongelma, vaan nykyisyys. Taulujen pitäminen seinällä ja korujen pitäminen kaulassa "lopun elämää" tapahtuu juuri nyt, eikä menneessä.
Ehkä tuollaiset ”muistotavarat” kannattaisi pakata varastoon lapsien ihmeteltäväksi.
M i k s i?
Koska ne ovat sun yksityisiä asioita eikä sun kuulu hyvien käytössääntöjen mukaan vaivata sun uutta kumppania niillä pyytämättä. Se on epäkohteliasta ja kiusallista.
Kumppanini on aikuinen ihminen eikä hän ole koskaan edes sanallakaan kysynyt mitään kirjoistani tai muista tavaroistani. Minä olen muuttanut hänen luokseen, kotiin jonka hän aikoinaan jakoi ja sisusti edellisen puolisonsa kanssa. Meille kummallekaan ei todellakaan ole ongelma, että eletty historia kulkee mukana tavaroina ja valokuvina.
Yritän ymmärtää miksi se jollekin on. Mikä sen toisen ihmisen menneisyydessä on uhka? Miksi joku tavara _vaivaa_? Mitä ihminen ajattelee tapahtuvan sen tavaran kautta?
Vierailija kirjoitti:
Itse maalaan ja olen antanut poikaystävilleni lahjoiksi tauluja, nimen omaan tarkoituksena jättää itsestäni ikuinen muistutus, hänelle ja koko maailmalle. Eivät lahjaksi annetut maalaukset ole KOSKAAN "vain kivoja kuvia", vaan tarkoitettu muistuttamaan. Ne on sielun palasia jolla taiteilija tavoittelee kuolemattomuutta katsojien kautta.
Lyhyesti : exän taulut kannattaa kyllä heittää helvettiin kun uusi suhde tulee. Ei ne oo mitään ikean lusikoita. Onko palstan jeesustelijoille ok jos pitää vihkisormusta eron jälkeen kädessä, mutta toisessa sormessa? Olisko kiva uudelle seurustelukumppanille?
Puolisoni ei käytä koruja kuten en itsekään, mutta enpä kyllä näkisi ongelmaa siinä, jos hän olisi koruihminen ja pitäisi vihkisormustaan jossain muussa kuin nimettömässä. Enpä ole tullut koskaan kysyneeksi, onko hän itse ostanut kellonsa vai oliko se lahja eksältä.
Onko tuo tavaramerkki taikauskoa vai mustasukkaisuutta? Vai molempia?
Vierailija kirjoitti:
Itse maalaan ja olen antanut poikaystävilleni lahjoiksi tauluja, nimen omaan tarkoituksena jättää itsestäni ikuinen muistutus, hänelle ja koko maailmalle. Eivät lahjaksi annetut maalaukset ole KOSKAAN "vain kivoja kuvia", vaan tarkoitettu muistuttamaan. Ne on sielun palasia jolla taiteilija tavoittelee kuolemattomuutta katsojien kautta.
Lyhyesti : exän taulut kannattaa kyllä heittää helvettiin kun uusi suhde tulee. Ei ne oo mitään ikean lusikoita. Onko palstan jeesustelijoille ok jos pitää vihkisormusta eron jälkeen kädessä, mutta toisessa sormessa? Olisko kiva uudelle seurustelukumppanille?
Puhut nyt omasta puolestasi.
Kaikille jokainen taulu ei ole mikään sielun vuodatus. Kaikki eivät ole syvällisiä taiteilijoita, jotkut vaan tykkää maalata. Sinä ehkä olet ja ap:n exäkin toki VOI olla, mutta emme me tiedä sitä.
Ota myös huomioon, että vaikka maalauksessa onkin jokin syvällisempi tarkoitus sen tekijälle, ei se välttämättä ole yhtä merkittävä taulun saajalle. Vaikka se voi sinusta taiteilijana pahalta tuntuakin.
Lähestyt asiaa väärästä suunnasta.
Unohdit kertoa mitä taulu esittää. Kenties tärkeää ei ole se kuka taulun on maalannut vaan se mitä se esittää. Jos kuva on miehelle jostain tärkeästä. Silloin maalaajalla tuskin väliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jollekin tietylle henkilölle itse maalattu taulu on erittäin intiimi asia, täynnä tunnelatausta. Jos maalaus on onnistunut, niin sen omistaja kokee ne tunteet taulua katsoessaan.
Terveisin taiteilijaSekö on paha asia? Puolisoni on, toivottavasti ainakin, aikoinaan syvästi rakastanut edellistä puolisoaan. En haluaisi hänen pyyhkivän pois historiaansa enkä todellakaan itse yritä sitä tehdä. Samoin itse olen rakastanut entistäni. Se ei poista sitä, että olemme eronneet jo yli 20 vuotta sitten ja tänä päivänä minun on mahdotonta ymmärtää, miksi alunperinkään häneen rakastuin.
Jos toisen menneisyys on ongelma, ainoa vaihtoehto on ottaa kokematon puoliso.
Eihän tässäkään menneisyys ole ongelma, vaan nykyisyys. Taulujen pitäminen seinällä ja korujen pitäminen kaulassa "lopun elämää" tapahtuu juuri nyt, eikä menneessä.
Ehkä tuollaiset ”muistotavarat” kannattaisi pakata varastoon lapsien ihmeteltäväksi.
M i k s i?
Koska ne ovat sun yksityisiä asioita eikä sun kuulu hyvien käytössääntöjen mukaan vaivata sun uutta kumppania niillä pyytämättä. Se on epäkohteliasta ja kiusallista.
Kumppanini on aikuinen ihminen eikä hän ole koskaan edes sanallakaan kysynyt mitään kirjoistani tai muista tavaroistani. Minä olen muuttanut hänen luokseen, kotiin jonka hän aikoinaan jakoi ja sisusti edellisen puolisonsa kanssa. Meille kummallekaan ei todellakaan ole ongelma, että eletty historia kulkee mukana tavaroina ja valokuvina.
Yritän ymmärtää miksi se jollekin on. Mikä sen toisen ihmisen menneisyydessä on uhka? Miksi joku tavara _vaivaa_? Mitä ihminen ajattelee tapahtuvan sen tavaran kautta?
Pelätään sitä, että kun kumppani esim. katselee exän tekemää taulua, niin hän haikailee exän perään eikä ole niin sitoutunut nykyiseen suhteeseen. Ja että oma kumppani tuntee taulua katsoessa lämpimiä rakkauden tunteita exäänsä kohtaan, vaikka ne tunteet pitäisi olla kokonaan varattu nykyiselle kumppanille.
Kirjoita puhtaaksi, editoi kieliasu kuntoon ja kustantajalle.
Jos ei miestä kiinnostaisikaan niin lukeva yleisö kyllä kiinnostuu tosipohjaisesta, erikoisesta kaunokirjasta - ehkä voittaa vuoden esikoispalkinnon.
Tuskin maltan odottaa niitä haastatteluja, joita annat: "Sain idean kirjaan vauva-keskustelupalstalta."
Rahoiksi vain!