Eksän maalaama taulu

Onkohan sillä miehellä vielä tallella se sama heppi jolla se on exän kassa rakastellut. Leikkaa ihmeessä pois ja polta saunan pesässä!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun aviomieheni pitää väkisin eksänsä neulomia villasukkia. Minä olen neulonut hänelle varmaan kymmenet sukat, mutta mies pitää aina vaan eksänsä tekemiä, jotka ovat ikivanhat. Olen tehnyt useita ei värisiä, löysempiä, tiukempia, muhkemmasta langasta, saappaisiin soveltuvat jne jne. Mutta eksän tekemät, nukkaiset ja liian lyhytvartiset (miehen mukaan) ovat näköjään ne suosikit. En ymmärrä. Olen lisäksi sanonut miehelle että tykkäsin jos nuo vanhat laitettaisiin pois ja hän käyttäisi minun tekemiä sukkia. Ei vaan onnistu. Ovat ilmeisesti todella rakkaat.

Nyt kun olen lukenut tätä ketjua sain ajatuksen. Piilota eksän tekemät sukat ja nostan itsetekemäni sukkalaatikossa esille. Jos mies hätääntyy ja etsii väkisin vanhat sukat eikä yksikään uusi pari kelpaa otan asian esille. Miehellä on siis yhä lämpimät välit eksäänsä, soittelee tälle vähän väliä ja kysyy tältä apua esimerkiksi jos meillä on ollut riitaa. Mies myös ottaa riitatilanteessa esiin että "ei eksän kanssa ollut tällaista" jne. Sitten mies ihmettelee miksi olen varpaillani k.o. naisen suhteen..

Kauanko olette olleet yksissä? Kuulostaa siltä, että ei tuossa ole suurin ongelma se että miehen mielestä eksän tekemät sukat on vaan niin kivat muuten.

Tai sitten toi on sitä miestyyppiä, että se pakenee aina ongelmineen jonkun vahvan naisen tykö. Toisille se on äiti, tuolle taas eksä.

Jep. Mä ihmettelin pitkään miksi miespuolisen KAVERINI yksikään naisystävä ei tuntunut pitävän minusta, vaikka tein kaikkeni ja mielestäni he olivat oikein mukavia. Syy löytyi vahingossa, kun tämä kaveri kerran pikkuhumalassa tunnusti riidoissa käyttävänsä minua lyömäaseena, "miksi et voi olla kun Pirkko, Pirkko ei tekisi noin" jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tsiisus. Kyllä on miehet saanut pitää exiensä antamia tai yhteisiä juttuja. Ei se ole ikinä minulta pois jos joku on rakastanut sitä mitä minä rakastan, jos noin törkeän huono itsetunto olisi että niitä tarvitsisi miettiä niin käyttäisin pitkän aikaa sen miettimiseen miten surkea naismaku mun miehellä on kun minun kanssa alkoi olla.

Riippuu vähän. Jos toista rakastaa paljon, sitten se on se yksi ja ainoa, ei tarvita muita. Jos rakkaus on arkipäiväistä ja ihan hyvää, silloin saa olla muiden tavaroita.

Tällä logiikalla se nyksä saa nikkaroida huonekalutkin itse kun ei tässä valtavan rakkauden keskellä muiden tekemiä tarvita. Samalla vaihdetaan tapetit koska edellinen vaimo ne valitsi ja ehkä osallistui tapetointiinkin.

Hölmistynyt kirjoitti:

Mitäs tykkäisitte jos kihlatullasi, tulevalla miehelläsi olusi kaikki rakkauskirjeet tallella pahvilaatikossa (iso määrä) .

Nämä kirjeet ovat seuranneet häntä vuosia muuttojen mukana ympäri suomea.

Myös yhden avioliiton ajan joka ollut tässä välissä.

Ihmettelin miehelle asiaa. Kuulemma ei ole vain laiskuuttaan hävittänyt.

No onneksi on ollut laiska! Ei kirjeitä saa hävittää, ei niitä paperikirjeitä nyt niin paljon nykyään ihmisillä ole. Mahtavia muistoja, kulttuurihistoriaa. Ne voi olla aarre vaikka sukunsa menneisyydestä kiinnostuneelle lapsenlapselle tai elämäkerran kirjoittajalle. Jos tilanpuutteen tai muun syyn vuoksi haluaa vanhoista kirjeistä eroon niin sitten on syytä ottaa yhteyttä niiden lähettäjään ja kysyä, haluaako tämä niitä säilyttää. Minä ainakin haluaisin säilyttää teini-iässä lähettämäni kirjeet (silloin vielä paperikirjeitä jonkin verran läheteltiin) muistona, jos tietäisin että niiden saaja ei niitä halua säilyttää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tsiisus. Kyllä on miehet saanut pitää exiensä antamia tai yhteisiä juttuja. Ei se ole ikinä minulta pois jos joku on rakastanut sitä mitä minä rakastan, jos noin törkeän huono itsetunto olisi että niitä tarvitsisi miettiä niin käyttäisin pitkän aikaa sen miettimiseen miten surkea naismaku mun miehellä on kun minun kanssa alkoi olla.

Riippuu vähän. Jos toista rakastaa paljon, sitten se on se yksi ja ainoa, ei tarvita muita. Jos rakkaus on arkipäiväistä ja ihan hyvää, silloin saa olla muiden tavaroita.

Tällä logiikalla se nyksä saa nikkaroida huonekalutkin itse kun ei tässä valtavan rakkauden keskellä muiden tekemiä tarvita. Samalla vaihdetaan tapetit koska edellinen vaimo ne valitsi ja ehkä osallistui tapetointiinkin.

Mielestäni se voisi olla hyvä. Mitä sitä pitää muiden tavaroita omassa kodissaan.

Onko palsta tosiaan sitä mieltä, että ihmisistä ei jää jälkeä asuntoihin ja tavaroihin? Olen aina ollut tarkka siitä, että kun muutan uuteen asuntoon, edelliset asukkaat ovat olleet onnellisia ja terveitä. Jos on viitteitä, että asunnossa on ollut pahoinvointia, en muuta.

Luotan fengshuihin (joku tulee taas valittamaan, että höpöhöpöä). Ainakin minulla on aina pitänyt ilmansuunnat paikkansa, mitä asioita on tapahtunut. Tai miten tavaroiden sijoittelu vaikuttaa energioihin. Kuivakukat ja kuolleet asiat, täytetyt eläimet ym. pysäyttävät energian, kun taas kasvit ja lemmikit saavat energian liikkeelle. Kissan raapimispuusta alkaen yleensä mietin tarkkaan, mihin sijoitan mitäkin.

Tämän taustan huomioiden miehen exän tavarat tai exästä muistuttavat asiat eivät ole hyvä. Sillon ehkä, jos suhde olisi niin kiihkeä ja intohimoinen, että molemmat palavat loppuun kummastakin päästä, voisi exän tavarat olla ”syömässä” energioita. Ja myös toisinpäin, jos pitäisi saada välinpitämättömyyden tilalle mustasukkaisuutta, niin exän tavarat oikeissa paikoissa asuntoa voisivat toimia.

Muuta käyttöä ei tule mieleen.

.

.

Tässä ketjussa on mielenkiintoista keskustelua ja hyviä näkökulmia asiaan. Sen verran voisin sanoa, että taulu ei siis ole varsinaisesti parisuhdetta kuvaava vaan ihan maisemakuvaan verrattava. On asunnossa eksän kanssa ostettuja huonekaluja ja sänkykin on vanha, mutta ne eivät vaivaa vähääkään - taulu tuntuu paljon henkilökohtaisemmalta. Minulle toisen tekemän käsityön katseleminen tuo tekijän mieleen, siksi kai käsityöt yleensäkin ovat niin pidettyjä lahjoja.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Ei kävisi minulle tuollainen. Onneksi mies on hävittänyt kaiken eksistään jo ennen kuin olemme edes tavanneet. Tai no kaiken ja kaiken, ei mua haittaa käyttöesineet, ihan sama mitsä ne on saatu, mutta joku taulu tai valokuva muistuttamassa koko ajan miestä eksästä? Ehei, mieheni ei ikinä katseisi sellaista.

Eräs entinen tapailemani mies kertoi vihaavansa eksäänsä, hän oli hullu ja hirveä, ja tätä tuki muidenkin sanomiset(mm. se,että eksä oli tosiaan ollut ihan suljetulla osastollakin).

Jonkin ajan perästä hypistelin seksin jälkeen miehen kaulassa olevaa korua, ja kysyin mistä se on peräisin. No tämä eksä oli sen tehnyt... Kysyin että eikö miestä haittaa pitää kaulassaan puheidensa mukaan hirveän ja hullun eksän tekemää korua, niin hän ei kuulemma ikinä ota korua pois kaulastaan, ja ei saa olla mustis. No en kyennyt tuon jälkeen enää seksiin hänen kanssaan, ja tapaamiset loppuivat piakkoin.

Siinäpä se on, kun ei tiedä mistä joku tavara ketäkin muistuttaa. Toiselle se voi olla muista edellisen parisuhteen hyvistä hetkistä, toiselle muistutus siitä mitä ei enää anna itselleen tehdä.

Kyllähän kodissa saa olla sukulaisten, vanhempien ja isovanhempien tavaroita. Miksei jotain exänkin? Tavaroista tulee kerrostumaa. Jos miehen ex olisi ollut oikea viherpeukalo, minusta olisi hauska säilyttää kasvit. Tai jos hän olisi ollut hyvä leipomaan, voisi kaapeissa olla hänen leivontatavaroitaan. Sellaisia hyviä asioita. Kaikista ihmisistä voi oppia jotain, miksei miehen exästäkin?

On hiukan jyrkästi sanottu, ettei saisi olla mitään tavaroita entiseltä kumppanilta. Tavaroita ne vain ovat.

Onhan mieskin vain lainassa. Ei toista voi omistaa.

Ensinnäkin, älä muuta yhteen. Usko minua.

Toiseksi, minä heitin mieheni eksän maalaaman taulun roskiin. Oli ruma eikä miestäni kyllä kiinnostanut pätkän vertaa mutta jos olisi, olisi saanut valita minun ja taulun väliltä. En olisi ollut miehelleni the one jos taulu olisi jäänyt.

Toivottavasti käy ilmi että eksä on joku van goghia vastaava ja taulujen hinta suorastaan pompsahtaa järjettömyyksiin. Jotakuta voi sitten vähän vi****aa kun tuli pakotettua hävittämään miljoonan arvoinen arvoteos pelkän lapsellisen mustasukkaisuuden vuoksi. 

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkin, älä muuta yhteen. Usko minua.

Toiseksi, minä heitin mieheni eksän maalaaman taulun roskiin. Oli ruma eikä miestäni kyllä kiinnostanut pätkän vertaa mutta jos olisi, olisi saanut valita minun ja taulun väliltä. En olisi ollut miehelleni the one jos taulu olisi jäänyt.

Ei sinulla ole mitään oikeutta heittää tuollaisia roskiin. 

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkin, älä muuta yhteen. Usko minua.

Toiseksi, minä heitin mieheni eksän maalaaman taulun roskiin. Oli ruma eikä miestäni kyllä kiinnostanut pätkän vertaa mutta jos olisi, olisi saanut valita minun ja taulun väliltä. En olisi ollut miehelleni the one jos taulu olisi jäänyt.

Minusta on tyhmää heittää pois toisen hengentuote. Olisit vienyt takaisin tai antanut sen jollekin toiselle. Niin minä olen tehnyt. En eksän, mutta ex-kaverin tauluille. Olen antanut toiselle kaverille. Se, että ystävyys loppui, ei tarkoita, että pitäisi olla epäkunnioittava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkin, älä muuta yhteen. Usko minua.

Toiseksi, minä heitin mieheni eksän maalaaman taulun roskiin. Oli ruma eikä miestäni kyllä kiinnostanut pätkän vertaa mutta jos olisi, olisi saanut valita minun ja taulun väliltä. En olisi ollut miehelleni the one jos taulu olisi jäänyt.

Ei sinulla ole mitään oikeutta heittää tuollaisia roskiin. 

Rumasti tehty. Vaikka toisen antama ”teos” tai mikä ikinä lie ei miellyttäisi saajaa, voi se silti olla tärkeä tekijälleen. Siinä voi olla paljon ajatuksia ja tunteita sisällä.