Lue keskustelun säännöt.
Suomi kriisissä: syntyvyys laskee, ihmiset pakkautuvat Helsinkiin, sosiaaliluokkien väliset erot rehottavat ja eläkejärjestelmä romahtaa
30.09.2019 |
Tietenkään ketään ei kiinnosta panostaa näihin, kun ihmiset kouhottavat vain ilmastoteoista.
Suomi on tähän asti ollut siedettävä maa siksi, että täällä sosiaalinen eriarvoisuus on ollut vähäistä, ja syntyvyys ja verotus on riittänyt ylläpitämään sosiaaliturvajärjestelmän.
Hyvinvointivaltio on muuttunut kuin miksikin kehitysmaaksi. Suomi on nykyisin luokkayhteiskunta. Tulevaisuudessa hyvin menee sillä, jolla on rahaa ja joka voi pakata kimpsut ja kampsut kasaan kriisin uhatessa.
Sanotaanko nyt näin, ettei tämä kehitys ole yhtään hyvä. Ihmiset eivät nyt välitä syntyvyydestä, mutta samat ihmiset eivät ymmärrä, ettei täällä ole mahdollista ylläpitää vastikkeettomasti ihmisiä ilman, että joku käy töissä ja kerryttää veroeurot.
Ihan surettaa, kuinka typerä ilmapiiri Suomessa on nykyisin. Ihmiset keskittyvät Suomen kannalta täysin epäoleellisiin asioihin. Vähän tulee mieleen 70-luvun nuorisoradikalismi. Nykyinen tilanne vaikuttaa vain paljon pahemmalta, koska seuraukset näkyvät eniten vasta vuosikymmenten päästä.
Kommentit (212)
Suomi on nyt virallisessa paniikkitilassa, nyt rakenteet alkavat sakata yksi toisensa jälkeen ja lopputulos on, että Suomi vajoaa Albanian tms. tasolle. Rakenteet eivät silti muutu, vaan maataloustukia ei karsita, pakkoruotsista ei luovuta, yritystukia ei leikata, yleissitovuudesta ei luovuta, byrokratiaa ja sääntöjä vain paisutetaan jne. mitä ikinä nyt onkaan korjattavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ilmastonmuutos ei ole epäoleellista! Suomalaiset kuluttavat, laskelmien mukaan, peräti neljän maapallon luonnonvarat ja saastuttavat monikymmenkertaisesti kehittyvien maiden asukkaisiin nähden. Täältä, jos mistä, on syytäkin vähentää syntyvyyttä.
Suomessa on talvi, mistä syystä tarvitsemme rakennusten lämmitystä. Välimatkat ovat pitkät, mistä syystä tarvitsemme kulkuvälineen. Toisaalta Suomessa on vähän ihmisiä! Mikäli ihminen kehitysmaista muuttaa Suomeen, hänkin kuluttaa vääjäämättä yhtä paljon kuten tavallinensuomalainen! Suomi on TAAS edelläkävijä kun meidän asukasluku vähenee. Kun minä olen syntynyt maailmassa oli 4 mirjardia ihmistä, kohta tuplat.
Vierailija kirjoitti:
2005 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten syntyvyyden lisääminen parantaa huoltosuhdetta ja taloustilannetta jos nykyselläkään väkimäärällä kaikille ei ole töitä? Jos meitä olisi yhtäkkiä miljoona lisää täällä niin eivät he täällä olisi työelämässä ja tuottamassa rahaa vaan työttömyysturvan ja toimeentulotuen piirissä.
Työvoimapula meneillään.... Omalla alallani pula on ainakin valtava. Nykyinen työttömyys on lähinnä rakenteellista, keskittyy kouluttamattomaan ja ikääntyneeseen väestöön. Miksi ihmeessä nyt syntyvät päätyisivät jotenkin automaattisesti työttömiksi?
Huumorillakin 😉
”Huutava työvoimapula on täällä
Työvoimapula on jo huutava. Kuljin katua, niin erään firman ovi oli auki ja sieltä kuului huutoa. Menin katsomaan, niin työvoimapulahan se siellä huusi.
Avoinna oli myyjän paikka ja kysyin pomolta, onko paljon hakijoita. Pomo kertoi, että ei ole vielä edes kahta sataa, vasta jotain 170 ja että lisää pitäisi saada, jotta saataisiin kunnon kilpailu pystyyn työnhakijoiden kesken.
Hän kertoi, että aiemmin on ensin paperilla raakattu hakijoista pois 90%, sitten 10% kutsuttu ryhmähaastatteluun ja niistä valittu kolme henkilökohtaiseen haastatteluun ja testeillä selvitetty sopivin. Nyt hänellä oli uusi idea, mutta hakijoita tarvittaisiin pari sataa, jotta se toimisi, nykyisessä työvoimapula tilanteessa vaan ei meinaa löytyä ihan sitä kahta sataa hakijaa.
Jätin hakemuksen ja menin kysymään seuraavana päivänä, onko tilanne parempi, kun ei huutoa kuulu. Työvoimapula ei enää huutanut niin kovaa, nyt oli hakijoita jo 220, mutta ei se ihme, olihan palkkakin 7,40 tunti. Pomo sanoi, että hakuprosessi etenee nyt niin, että jokainen hakija maksaa sata euroa osallistumisestaan, jotta saadaan vähän rekrytointikuluja pois.
Sitten kaikki hakijat pistetään tappelemaan karsintaerien kautta finaalia kohti työpaikasta. Samalla pomo myy lippuja katsomoon seuraamaan, kun köyhät tappelee työpaikasta. Voittaja saa kuulemma määräaikaisen ”kutsuttaessa” työsuhteen, jossa työtunteja on tarpeen mukaan 0-20 tuntia viikossa, seuraavan päivän vuorot sovitaan edellisen päivän päätteeksi, jotta ei tule varattua vuoroja turhaan, jos sattuu kaveri tulemaan kipeäksi vaikka viikoksi.
Päätin osallistua työnhakuun. Siinä me 200 hakijaa aloimme järjestäytyä tappelemaan konkreettisesti tästä upeasta työmahdollisuudesta. Sivusilmällä näin työvoimapulan huutavan yleisön joukossa juuri ennen kuin ensimmäinen vastustajani latasi nyrkkinsä nenääni.
Myöhemmin kuulin, että työvoimapula aikoo jatkaa huutamistaan niin kauan, kunnes jokaiseen työpaikkaan on vähintään 300 hakijaa. Joko sinä olet kohdannut huutavan työvoimapulan….
Sille hän ei voi mitään, että osa porukasta opiskelee kaikenmaailman huuhaa -aloja joilla ei työllisty. Esim. Tekniikan alalla on töitä osaaville.
Matalasti koulutetuista ei myöskään ole puutetta, kuten myyjistä. Se ei poista sitä etteikö ammattitaitoisista, koulutetuista ihmisistä olisi huutava pula.
Voisin huoletta tehdä lapsia vaikka 12 sekä synnyttää ja kasvattaa heidät, jos vastineeksi saisin sillä aikaa olla kotona kotiäitinä, joku elättäisi minut ja lapset sekä huolehtisi siitä, että minulla on vanhana mummona eläkettä JA työpaikka, kun nuorin lapsi koulussa. Mutta niin kauan kuin pitää käydä töissä ja pyörittää lapsiperheen arkea, en hanki lisää lapsia. Yksi riittää. En jaksa enempää kasvattaa rankan työelämän ohella.
Olen syntyperäisin maaseudulta. Vielä kun olin kansakoulussa paikkakunnalla oli 5 tehdasta. Kaikki siirtyivät ensin ulkomaan omistukseen ja sitten toiminta siirrettiin ulkomaille...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kieltäydyn panikoimasta. Sopeudun siihen mitä tulee, niin on tehty aina. Ne jotka sopeutuvat, selviävät. En aio murehtia tulevia kauhukuvia enkä eläkkeeni pienuutta. Asiaa ei pätkääkään auta jos istun täällä käsi poskella itkemässä.
On selvää että ajat huononevat. Minä, kuusikymmenluvulla syntynyt olen saanut elää vakaata ja rauhallista, yltäkylläistä aikaa. On selvää että se ei voi jatkua ikuisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten syntyvyyden lisääminen parantaa huoltosuhdetta ja taloustilannetta jos nykyselläkään väkimäärällä kaikille ei ole töitä? Jos meitä olisi yhtäkkiä miljoona lisää täällä niin eivät he täällä olisi työelämässä ja tuottamassa rahaa vaan työttömyysturvan ja toimeentulotuen piirissä.
On outoa, että ihmiset todella kuvittelee, ettei työpaikkjen synnyn ja väestön välillä ole mitään yhteyttä, eli työpaikkoja on tasan sama määrä, oli tekijöitä tai ei.
60- 80 - luvuilla työttömyys oli matala, vaikka työvoiman kasvu oli nopeaa. Miten tämä oli mahdollista?
Osittain nykyiset ongelmat työmarkkinoilla johtuvat juuri tuleivasuuden uskon puutteesta. Yritykset eivät investoi edes nollakoroilla, koska eivät näe tulevaisuudessa asiakkaita tai työntekijöitä. Kun väki vähenee, investoinnit laskevat entisestään - ja työpaikat saattavat kadota nopeammin kuin työvoima vähenee - eli ilmiö pitää yllä töyttämyyttä.
Olet ihan oikeassa. Nykyisin tulevaisuuteen eivät luota sen paremmin yritykset kuin kansalaisetkaan. Jos töitä, mistä maksettaisiin oikea palkka, on yhä vähemmän ja niistä suuri osa on joko määräaikaisia tai seuraavat yt-neuvottelut voivat olla edessä jo heti huomenna, on ihan selvää, ettei uskalleta hankkia lapsia. Kyse ei kuitenkaan ole vain siitä, paljonko meitä Suomessa on vaan asiaan vaikuttaa myös globaali talouselämä. Ei nuorempi sukupolvi varmaan osaa edes kuvitella, miltä tuntui, kun vastavalmistuneena menit ensimmäiseen työpaikkaasi ja voit ajatella, että tältä jakkaralta lähden aikanaan vanhuuseläkkeelle, jos en itse halua vaihtaa työpaikkaa. Sitten tuli 90-luvun lama eikä sen jälkeen ole ollut samanlaista luottamusta työpaikkojen säilymiseen, vaikka väliin on mahtunut nousukausiakin.
Osasyy on myös se omistusasunto ja asuntovelka. On vaikea muuttaa jos on se rakkaudella rakennettu talo.
Tästä joku on jo vihjaillut, mutta julkisuudessa ei voi puhua.
Tuo on aivan totta. Työelämä edellyttää, että olet valmis muuttamaan työn perässä. Ja tästä seuraa, että työelämä edellyttää, ettei sulla ole oikeastaan pysyviä ihmissuhteitakaan. Et voi perustaa perhettä paikkaan, jossa sulla olisi tukiverkostot tai edes itselläsi ystäviä, koska työelämän näkökulmasta sun pitää olla milloin tahansa valmis luopumaan siitä kaikesta ja aloittamaan alusta jossain muualla. Ja jos puolisollasi sattuukin olemaan työpaikka paikkakunnalla X ja sulla ei, sun pitäisi silti olla valmis muuttamaan paikkakunnalle Y, vaikka puolisosi työllistymismahdollisuudet siellä ei olisikaan kovin hyvät. Lapset pitää repiä irti tutuista ympäristöistään, tutuista ihmisistä, ystävistään ja kavereistaan ja heidänkin aloittaa alusta jossain muualla. En ole tässä asiantuntija, mutta voisin kuvitella, että ihmisten yksinäisyys lisääntyy jo senkin vuoksi, ettei kehenkään uskalleta enää luoda syvempää suhdetta, koska ihmissuhteista on tullut väliaikaisia, vain johonkin paikkaan tai elämäntilanteeseen liittyviä.
Höpö höpö. Suomen ongelmahan on nimenomaan se, että työvoiman liikkuvuus on vähäistä. Elättää porukkaa sinne minne ovat sattuneet syntymään ihan vaan jotta maa pysyisi asuttuna. Näkee hän sen USAsta ja Kanadastakin miten maaseutu on tyhjentynyt ja keskittyy alueille joissa on elämisen mahdollisuuksia.
Hyvä pointti, mutta noiden kohdalla onkin kyse niistä, jotka jo ovat nk asettuneet aloilleen ja perustaneet perhettä jonnekin, sekä niistä, jotka eivät ole koskaan lähteneetkään kotipaikkakunniltaan minnekään. Suomessa nuoret naiset lähtevät opiskelemaan muualle ja harvemmin palaavat takaisin kotipaikkakunnilleen, jos siellä ei ole heille töitä (kuten ei usein olekaan). Valmistumisen jälkeenkin asutaan vielä vuokralla, koska ei ole vielä tietoa, miten ja missä työura lähtee kehittymään. Tampereella opiskelleen työ voikin viedä Turkuun tai Helsinkiin tai päinvastoin.
Mä näkisin yhtenä ongelmana myös meidän suomalaisten "sosiaalisen sulkeutumisen". Tarkoitan tällä sitä, että jos asut perheesi kanssa paikkakunnalla, jossa sulla ei ole sen paremmin ystäviä kuin tukiverkostojakaan, olet aika yksin. Kasarin alussa olin parikymppinen opiskelija ja yks päivä ovikelloni soi. Naapuri muutamaa kerrosta ylempää tuli kysymään, voisinko ottaa hänen lapsensa hoitoon siksi ajaksi, että hän lähtee käymään ensiavussa leikattuaan veitsellä pahasti sormeensa. Tottakai se sopi, vaikkei mulla ollut silloin vielä edes kokemusta pienistä lapsista. E tällaista ole enää nykyisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten syntyvyyden lisääminen parantaa huoltosuhdetta ja taloustilannetta jos nykyselläkään väkimäärällä kaikille ei ole töitä? Jos meitä olisi yhtäkkiä miljoona lisää täällä niin eivät he täällä olisi työelämässä ja tuottamassa rahaa vaan työttömyysturvan ja toimeentulotuen piirissä.
On outoa, että ihmiset todella kuvittelee, ettei työpaikkjen synnyn ja väestön välillä ole mitään yhteyttä, eli työpaikkoja on tasan sama määrä, oli tekijöitä tai ei.
60- 80 - luvuilla työttömyys oli matala, vaikka työvoiman kasvu oli nopeaa. Miten tämä oli mahdollista?
Osittain nykyiset ongelmat työmarkkinoilla johtuvat juuri tuleivasuuden uskon puutteesta. Yritykset eivät investoi edes nollakoroilla, koska eivät näe tulevaisuudessa asiakkaita tai työntekijöitä. Kun väki vähenee, investoinnit laskevat entisestään - ja työpaikat saattavat kadota nopeammin kuin työvoima vähenee - eli ilmiö pitää yllä töyttämyyttä.
Olet ihan oikeassa. Nykyisin tulevaisuuteen eivät luota sen paremmin yritykset kuin kansalaisetkaan. Jos töitä, mistä maksettaisiin oikea palkka, on yhä vähemmän ja niistä suuri osa on joko määräaikaisia tai seuraavat yt-neuvottelut voivat olla edessä jo heti huomenna, on ihan selvää, ettei uskalleta hankkia lapsia. Kyse ei kuitenkaan ole vain siitä, paljonko meitä Suomessa on vaan asiaan vaikuttaa myös globaali talouselämä. Ei nuorempi sukupolvi varmaan osaa edes kuvitella, miltä tuntui, kun vastavalmistuneena menit ensimmäiseen työpaikkaasi ja voit ajatella, että tältä jakkaralta lähden aikanaan vanhuuseläkkeelle, jos en itse halua vaihtaa työpaikkaa. Sitten tuli 90-luvun lama eikä sen jälkeen ole ollut samanlaista luottamusta työpaikkojen säilymiseen, vaikka väliin on mahtunut nousukausiakin.
Osasyy on myös se omistusasunto ja asuntovelka. On vaikea muuttaa jos on se rakkaudella rakennettu talo.
Tästä joku on jo vihjaillut, mutta julkisuudessa ei voi puhua.
Tuo on aivan totta. Työelämä edellyttää, että olet valmis muuttamaan työn perässä. Ja tästä seuraa, että työelämä edellyttää, ettei sulla ole oikeastaan pysyviä ihmissuhteitakaan. Et voi perustaa perhettä paikkaan, jossa sulla olisi tukiverkostot tai edes itselläsi ystäviä, koska työelämän näkökulmasta sun pitää olla milloin tahansa valmis luopumaan siitä kaikesta ja aloittamaan alusta jossain muualla. Ja jos puolisollasi sattuukin olemaan työpaikka paikkakunnalla X ja sulla ei, sun pitäisi silti olla valmis muuttamaan paikkakunnalle Y, vaikka puolisosi työllistymismahdollisuudet siellä ei olisikaan kovin hyvät. Lapset pitää repiä irti tutuista ympäristöistään, tutuista ihmisistä, ystävistään ja kavereistaan ja heidänkin aloittaa alusta jossain muualla. En ole tässä asiantuntija, mutta voisin kuvitella, että ihmisten yksinäisyys lisääntyy jo senkin vuoksi, ettei kehenkään uskalleta enää luoda syvempää suhdetta, koska ihmissuhteista on tullut väliaikaisia, vain johonkin paikkaan tai elämäntilanteeseen liittyviä.
Höpö höpö. Suomen ongelmahan on nimenomaan se, että työvoiman liikkuvuus on vähäistä. Elättää porukkaa sinne minne ovat sattuneet syntymään ihan vaan jotta maa pysyisi asuttuna. Näkee hän sen USAsta ja Kanadastakin miten maaseutu on tyhjentynyt ja keskittyy alueille joissa on elämisen mahdollisuuksia.
Hyvä pointti, mutta noiden kohdalla onkin kyse niistä, jotka jo ovat nk asettuneet aloilleen ja perustaneet perhettä jonnekin, sekä niistä, jotka eivät ole koskaan lähteneetkään kotipaikkakunniltaan minnekään. Suomessa nuoret naiset lähtevät opiskelemaan muualle ja harvemmin palaavat takaisin kotipaikkakunnilleen, jos siellä ei ole heille töitä (kuten ei usein olekaan). Valmistumisen jälkeenkin asutaan vielä vuokralla, koska ei ole vielä tietoa, miten ja missä työura lähtee kehittymään. Tampereella opiskelleen työ voikin viedä Turkuun tai Helsinkiin tai päinvastoin.
Mä näkisin yhtenä ongelmana myös meidän suomalaisten "sosiaalisen sulkeutumisen". Tarkoitan tällä sitä, että jos asut perheesi kanssa paikkakunnalla, jossa sulla ei ole sen paremmin ystäviä kuin tukiverkostojakaan, olet aika yksin. Kasarin alussa olin parikymppinen opiskelija ja yks päivä ovikelloni soi. Naapuri muutamaa kerrosta ylempää tuli kysymään, voisinko ottaa hänen lapsensa hoitoon siksi ajaksi, että hän lähtee käymään ensiavussa leikattuaan veitsellä pahasti sormeensa. Tottakai se sopi, vaikkei mulla ollut silloin vielä edes kokemusta pienistä lapsista. E tällaista ole enää nykyisin.
Yhdysvalloille on tyypillistä, että ihmiset muuttavat ympäri maata aikuisiällään, lapsineen, puolisoineen. Saavat sitten uusia ystäviä ja työkavereita uusilta paikkakunnilta. On poikkeuksellista tämä Suomen malli, jossa koetaan, että on ok aikuisen ihmisen asua äidin kanssa samalla paikkakunnilla ja viettää äikaa vanhojen päiväkoti/koulukavereiden kanssa vielä aikuisenakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten syntyvyyden lisääminen parantaa huoltosuhdetta ja taloustilannetta jos nykyselläkään väkimäärällä kaikille ei ole töitä? Jos meitä olisi yhtäkkiä miljoona lisää täällä niin eivät he täällä olisi työelämässä ja tuottamassa rahaa vaan työttömyysturvan ja toimeentulotuen piirissä.
On outoa, että ihmiset todella kuvittelee, ettei työpaikkjen synnyn ja väestön välillä ole mitään yhteyttä, eli työpaikkoja on tasan sama määrä, oli tekijöitä tai ei.
60- 80 - luvuilla työttömyys oli matala, vaikka työvoiman kasvu oli nopeaa. Miten tämä oli mahdollista?
Osittain nykyiset ongelmat työmarkkinoilla johtuvat juuri tuleivasuuden uskon puutteesta. Yritykset eivät investoi edes nollakoroilla, koska eivät näe tulevaisuudessa asiakkaita tai työntekijöitä. Kun väki vähenee, investoinnit laskevat entisestään - ja työpaikat saattavat kadota nopeammin kuin työvoima vähenee - eli ilmiö pitää yllä töyttämyyttä.
Olet ihan oikeassa. Nykyisin tulevaisuuteen eivät luota sen paremmin yritykset kuin kansalaisetkaan. Jos töitä, mistä maksettaisiin oikea palkka, on yhä vähemmän ja niistä suuri osa on joko määräaikaisia tai seuraavat yt-neuvottelut voivat olla edessä jo heti huomenna, on ihan selvää, ettei uskalleta hankkia lapsia. Kyse ei kuitenkaan ole vain siitä, paljonko meitä Suomessa on vaan asiaan vaikuttaa myös globaali talouselämä. Ei nuorempi sukupolvi varmaan osaa edes kuvitella, miltä tuntui, kun vastavalmistuneena menit ensimmäiseen työpaikkaasi ja voit ajatella, että tältä jakkaralta lähden aikanaan vanhuuseläkkeelle, jos en itse halua vaihtaa työpaikkaa. Sitten tuli 90-luvun lama eikä sen jälkeen ole ollut samanlaista luottamusta työpaikkojen säilymiseen, vaikka väliin on mahtunut nousukausiakin.
Osasyy on myös se omistusasunto ja asuntovelka. On vaikea muuttaa jos on se rakkaudella rakennettu talo.
Tästä joku on jo vihjaillut, mutta julkisuudessa ei voi puhua.
Tuo on aivan totta. Työelämä edellyttää, että olet valmis muuttamaan työn perässä. Ja tästä seuraa, että työelämä edellyttää, ettei sulla ole oikeastaan pysyviä ihmissuhteitakaan. Et voi perustaa perhettä paikkaan, jossa sulla olisi tukiverkostot tai edes itselläsi ystäviä, koska työelämän näkökulmasta sun pitää olla milloin tahansa valmis luopumaan siitä kaikesta ja aloittamaan alusta jossain muualla. Ja jos puolisollasi sattuukin olemaan työpaikka paikkakunnalla X ja sulla ei, sun pitäisi silti olla valmis muuttamaan paikkakunnalle Y, vaikka puolisosi työllistymismahdollisuudet siellä ei olisikaan kovin hyvät. Lapset pitää repiä irti tutuista ympäristöistään, tutuista ihmisistä, ystävistään ja kavereistaan ja heidänkin aloittaa alusta jossain muualla. En ole tässä asiantuntija, mutta voisin kuvitella, että ihmisten yksinäisyys lisääntyy jo senkin vuoksi, ettei kehenkään uskalleta enää luoda syvempää suhdetta, koska ihmissuhteista on tullut väliaikaisia, vain johonkin paikkaan tai elämäntilanteeseen liittyviä.
Höpö höpö. Suomen ongelmahan on nimenomaan se, että työvoiman liikkuvuus on vähäistä. Elättää porukkaa sinne minne ovat sattuneet syntymään ihan vaan jotta maa pysyisi asuttuna. Näkee hän sen USAsta ja Kanadastakin miten maaseutu on tyhjentynyt ja keskittyy alueille joissa on elämisen mahdollisuuksia.
Joo San Franciskon kaduille telttaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten syntyvyyden lisääminen parantaa huoltosuhdetta ja taloustilannetta jos nykyselläkään väkimäärällä kaikille ei ole töitä? Jos meitä olisi yhtäkkiä miljoona lisää täällä niin eivät he täällä olisi työelämässä ja tuottamassa rahaa vaan työttömyysturvan ja toimeentulotuen piirissä.
On outoa, että ihmiset todella kuvittelee, ettei työpaikkjen synnyn ja väestön välillä ole mitään yhteyttä, eli työpaikkoja on tasan sama määrä, oli tekijöitä tai ei.
60- 80 - luvuilla työttömyys oli matala, vaikka työvoiman kasvu oli nopeaa. Miten tämä oli mahdollista?
Osittain nykyiset ongelmat työmarkkinoilla johtuvat juuri tuleivasuuden uskon puutteesta. Yritykset eivät investoi edes nollakoroilla, koska eivät näe tulevaisuudessa asiakkaita tai työntekijöitä. Kun väki vähenee, investoinnit laskevat entisestään - ja työpaikat saattavat kadota nopeammin kuin työvoima vähenee - eli ilmiö pitää yllä töyttämyyttä.
Olet ihan oikeassa. Nykyisin tulevaisuuteen eivät luota sen paremmin yritykset kuin kansalaisetkaan. Jos töitä, mistä maksettaisiin oikea palkka, on yhä vähemmän ja niistä suuri osa on joko määräaikaisia tai seuraavat yt-neuvottelut voivat olla edessä jo heti huomenna, on ihan selvää, ettei uskalleta hankkia lapsia. Kyse ei kuitenkaan ole vain siitä, paljonko meitä Suomessa on vaan asiaan vaikuttaa myös globaali talouselämä. Ei nuorempi sukupolvi varmaan osaa edes kuvitella, miltä tuntui, kun vastavalmistuneena menit ensimmäiseen työpaikkaasi ja voit ajatella, että tältä jakkaralta lähden aikanaan vanhuuseläkkeelle, jos en itse halua vaihtaa työpaikkaa. Sitten tuli 90-luvun lama eikä sen jälkeen ole ollut samanlaista luottamusta työpaikkojen säilymiseen, vaikka väliin on mahtunut nousukausiakin.
Osasyy on myös se omistusasunto ja asuntovelka. On vaikea muuttaa jos on se rakkaudella rakennettu talo.
Tästä joku on jo vihjaillut, mutta julkisuudessa ei voi puhua.
Tuo on aivan totta. Työelämä edellyttää, että olet valmis muuttamaan työn perässä. Ja tästä seuraa, että työelämä edellyttää, ettei sulla ole oikeastaan pysyviä ihmissuhteitakaan. Et voi perustaa perhettä paikkaan, jossa sulla olisi tukiverkostot tai edes itselläsi ystäviä, koska työelämän näkökulmasta sun pitää olla milloin tahansa valmis luopumaan siitä kaikesta ja aloittamaan alusta jossain muualla. Ja jos puolisollasi sattuukin olemaan työpaikka paikkakunnalla X ja sulla ei, sun pitäisi silti olla valmis muuttamaan paikkakunnalle Y, vaikka puolisosi työllistymismahdollisuudet siellä ei olisikaan kovin hyvät. Lapset pitää repiä irti tutuista ympäristöistään, tutuista ihmisistä, ystävistään ja kavereistaan ja heidänkin aloittaa alusta jossain muualla. En ole tässä asiantuntija, mutta voisin kuvitella, että ihmisten yksinäisyys lisääntyy jo senkin vuoksi, ettei kehenkään uskalleta enää luoda syvempää suhdetta, koska ihmissuhteista on tullut väliaikaisia, vain johonkin paikkaan tai elämäntilanteeseen liittyviä.
Höpö höpö. Suomen ongelmahan on nimenomaan se, että työvoiman liikkuvuus on vähäistä. Elättää porukkaa sinne minne ovat sattuneet syntymään ihan vaan jotta maa pysyisi asuttuna. Näkee hän sen USAsta ja Kanadastakin miten maaseutu on tyhjentynyt ja keskittyy alueille joissa on elämisen mahdollisuuksia.
Hyvä pointti, mutta noiden kohdalla onkin kyse niistä, jotka jo ovat nk asettuneet aloilleen ja perustaneet perhettä jonnekin, sekä niistä, jotka eivät ole koskaan lähteneetkään kotipaikkakunniltaan minnekään. Suomessa nuoret naiset lähtevät opiskelemaan muualle ja harvemmin palaavat takaisin kotipaikkakunnilleen, jos siellä ei ole heille töitä (kuten ei usein olekaan). Valmistumisen jälkeenkin asutaan vielä vuokralla, koska ei ole vielä tietoa, miten ja missä työura lähtee kehittymään. Tampereella opiskelleen työ voikin viedä Turkuun tai Helsinkiin tai päinvastoin.
Mä näkisin yhtenä ongelmana myös meidän suomalaisten "sosiaalisen sulkeutumisen". Tarkoitan tällä sitä, että jos asut perheesi kanssa paikkakunnalla, jossa sulla ei ole sen paremmin ystäviä kuin tukiverkostojakaan, olet aika yksin. Kasarin alussa olin parikymppinen opiskelija ja yks päivä ovikelloni soi. Naapuri muutamaa kerrosta ylempää tuli kysymään, voisinko ottaa hänen lapsensa hoitoon siksi ajaksi, että hän lähtee käymään ensiavussa leikattuaan veitsellä pahasti sormeensa. Tottakai se sopi, vaikkei mulla ollut silloin vielä edes kokemusta pienistä lapsista. E tällaista ole enää nykyisin.
Yhdysvalloille on tyypillistä, että ihmiset muuttavat ympäri maata aikuisiällään, lapsineen, puolisoineen. Saavat sitten uusia ystäviä ja työkavereita uusilta paikkakunnilta. On poikkeuksellista tämä Suomen malli, jossa koetaan, että on ok aikuisen ihmisen asua äidin kanssa samalla paikkakunnilla ja viettää äikaa vanhojen päiväkoti/koulukavereiden kanssa vielä aikuisenakin.
Tuota juuri tarkoitinkin. Suomessa työkavereita tavataan työpaikalla, ei muualla. Naapureita ehkä tervehditään pihassa tai porraskäytävässä, mutta ei tiedetä yleensä edes naapurin nimeä. Sukunimi ehkä, mutta sekin on luettu vain postiluukusta. Tälläkin palstalla on viikottain aloituksia, joissa puhutaan aikuisiällä ystävystymisen vaikeudesta. Yhdysvalloille on tyypillistä, että ystävyyssuhteet ovat pinnallisempia eivätkä kestä. Vanhat ystävät vaihdetaan lennosta uusiin, kun muutetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten syntyvyyden lisääminen parantaa huoltosuhdetta ja taloustilannetta jos nykyselläkään väkimäärällä kaikille ei ole töitä? Jos meitä olisi yhtäkkiä miljoona lisää täällä niin eivät he täällä olisi työelämässä ja tuottamassa rahaa vaan työttömyysturvan ja toimeentulotuen piirissä.
On outoa, että ihmiset todella kuvittelee, ettei työpaikkjen synnyn ja väestön välillä ole mitään yhteyttä, eli työpaikkoja on tasan sama määrä, oli tekijöitä tai ei.
60- 80 - luvuilla työttömyys oli matala, vaikka työvoiman kasvu oli nopeaa. Miten tämä oli mahdollista?
Osittain nykyiset ongelmat työmarkkinoilla johtuvat juuri tuleivasuuden uskon puutteesta. Yritykset eivät investoi edes nollakoroilla, koska eivät näe tulevaisuudessa asiakkaita tai työntekijöitä. Kun väki vähenee, investoinnit laskevat entisestään - ja työpaikat saattavat kadota nopeammin kuin työvoima vähenee - eli ilmiö pitää yllä töyttämyyttä.
Olet ihan oikeassa. Nykyisin tulevaisuuteen eivät luota sen paremmin yritykset kuin kansalaisetkaan. Jos töitä, mistä maksettaisiin oikea palkka, on yhä vähemmän ja niistä suuri osa on joko määräaikaisia tai seuraavat yt-neuvottelut voivat olla edessä jo heti huomenna, on ihan selvää, ettei uskalleta hankkia lapsia. Kyse ei kuitenkaan ole vain siitä, paljonko meitä Suomessa on vaan asiaan vaikuttaa myös globaali talouselämä. Ei nuorempi sukupolvi varmaan osaa edes kuvitella, miltä tuntui, kun vastavalmistuneena menit ensimmäiseen työpaikkaasi ja voit ajatella, että tältä jakkaralta lähden aikanaan vanhuuseläkkeelle, jos en itse halua vaihtaa työpaikkaa. Sitten tuli 90-luvun lama eikä sen jälkeen ole ollut samanlaista luottamusta työpaikkojen säilymiseen, vaikka väliin on mahtunut nousukausiakin.
Osasyy on myös se omistusasunto ja asuntovelka. On vaikea muuttaa jos on se rakkaudella rakennettu talo.
Tästä joku on jo vihjaillut, mutta julkisuudessa ei voi puhua.
Tuo on aivan totta. Työelämä edellyttää, että olet valmis muuttamaan työn perässä. Ja tästä seuraa, että työelämä edellyttää, ettei sulla ole oikeastaan pysyviä ihmissuhteitakaan. Et voi perustaa perhettä paikkaan, jossa sulla olisi tukiverkostot tai edes itselläsi ystäviä, koska työelämän näkökulmasta sun pitää olla milloin tahansa valmis luopumaan siitä kaikesta ja aloittamaan alusta jossain muualla. Ja jos puolisollasi sattuukin olemaan työpaikka paikkakunnalla X ja sulla ei, sun pitäisi silti olla valmis muuttamaan paikkakunnalle Y, vaikka puolisosi työllistymismahdollisuudet siellä ei olisikaan kovin hyvät. Lapset pitää repiä irti tutuista ympäristöistään, tutuista ihmisistä, ystävistään ja kavereistaan ja heidänkin aloittaa alusta jossain muualla. En ole tässä asiantuntija, mutta voisin kuvitella, että ihmisten yksinäisyys lisääntyy jo senkin vuoksi, ettei kehenkään uskalleta enää luoda syvempää suhdetta, koska ihmissuhteista on tullut väliaikaisia, vain johonkin paikkaan tai elämäntilanteeseen liittyviä.
Höpö höpö. Suomen ongelmahan on nimenomaan se, että työvoiman liikkuvuus on vähäistä. Elättää porukkaa sinne minne ovat sattuneet syntymään ihan vaan jotta maa pysyisi asuttuna. Näkee hän sen USAsta ja Kanadastakin miten maaseutu on tyhjentynyt ja keskittyy alueille joissa on elämisen mahdollisuuksia.
Hyvä pointti, mutta noiden kohdalla onkin kyse niistä, jotka jo ovat nk asettuneet aloilleen ja perustaneet perhettä jonnekin, sekä niistä, jotka eivät ole koskaan lähteneetkään kotipaikkakunniltaan minnekään. Suomessa nuoret naiset lähtevät opiskelemaan muualle ja harvemmin palaavat takaisin kotipaikkakunnilleen, jos siellä ei ole heille töitä (kuten ei usein olekaan). Valmistumisen jälkeenkin asutaan vielä vuokralla, koska ei ole vielä tietoa, miten ja missä työura lähtee kehittymään. Tampereella opiskelleen työ voikin viedä Turkuun tai Helsinkiin tai päinvastoin.
Mä näkisin yhtenä ongelmana myös meidän suomalaisten "sosiaalisen sulkeutumisen". Tarkoitan tällä sitä, että jos asut perheesi kanssa paikkakunnalla, jossa sulla ei ole sen paremmin ystäviä kuin tukiverkostojakaan, olet aika yksin. Kasarin alussa olin parikymppinen opiskelija ja yks päivä ovikelloni soi. Naapuri muutamaa kerrosta ylempää tuli kysymään, voisinko ottaa hänen lapsensa hoitoon siksi ajaksi, että hän lähtee käymään ensiavussa leikattuaan veitsellä pahasti sormeensa. Tottakai se sopi, vaikkei mulla ollut silloin vielä edes kokemusta pienistä lapsista. E tällaista ole enää nykyisin.
Yhdysvalloille on tyypillistä, että ihmiset muuttavat ympäri maata aikuisiällään, lapsineen, puolisoineen. Saavat sitten uusia ystäviä ja työkavereita uusilta paikkakunnilta. On poikkeuksellista tämä Suomen malli, jossa koetaan, että on ok aikuisen ihmisen asua äidin kanssa samalla paikkakunnilla ja viettää äikaa vanhojen päiväkoti/koulukavereiden kanssa vielä aikuisenakin.
Tuota juuri tarkoitinkin. Suomessa työkavereita tavataan työpaikalla, ei muualla. Naapureita ehkä tervehditään pihassa tai porraskäytävässä, mutta ei tiedetä yleensä edes naapurin nimeä. Sukunimi ehkä, mutta sekin on luettu vain postiluukusta. Tälläkin palstalla on viikottain aloituksia, joissa puhutaan aikuisiällä ystävystymisen vaikeudesta. Yhdysvalloille on tyypillistä, että ystävyyssuhteet ovat pinnallisempia eivätkä kestä. Vanhat ystävät vaihdetaan lennosta uusiin, kun muutetaan.
Mitä ihmettä sinä selität? Useimmat ihmiset kykenevät luomaan ihmissuhteita läpi elämän. Jostain syystä Suomessa siedetään se, että joillain on niin heikot sosiaaliset taidot, että hengataan niiden lapsuudenystävien kanssa samalla paikkakunnalla läpi elämän ja pahimmillaan yhteiskunnan piikkiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt sitten suuri paljastus eli 70-luvulla monella perheellä oli kodinhoitaja! Tai mummo tuli hoitamaan lapsenlapsiaan.
Myös tehtaanrouvien taloudessa pyöri kodinhoitaja.
Eli minun kotona on ollut piika ja samoin miehen kotona.
Miksi ollaan huolissaan Suomesta, kun ei olla huolissaan suomalaisista?
On syy, ettei suomalaisista voida välittää, eli resurssit menee tulkkeihin ym.
Poliitikot yrittävät ulkoistaa omat valintansa kansan syyksi. Kun nykyisetkään avuntarvitsijat ei saa tarpeeksi tukia, tilanne ei helpota lisäämällä tarvitsijoita.
Eli poliitikot on valintansa tehneet, valinneet somput erityislapsineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten syntyvyyden lisääminen parantaa huoltosuhdetta ja taloustilannetta jos nykyselläkään väkimäärällä kaikille ei ole töitä? Jos meitä olisi yhtäkkiä miljoona lisää täällä niin eivät he täällä olisi työelämässä ja tuottamassa rahaa vaan työttömyysturvan ja toimeentulotuen piirissä.
On outoa, että ihmiset todella kuvittelee, ettei työpaikkjen synnyn ja väestön välillä ole mitään yhteyttä, eli työpaikkoja on tasan sama määrä, oli tekijöitä tai ei.
60- 80 - luvuilla työttömyys oli matala, vaikka työvoiman kasvu oli nopeaa. Miten tämä oli mahdollista?
Osittain nykyiset ongelmat työmarkkinoilla johtuvat juuri tuleivasuuden uskon puutteesta. Yritykset eivät investoi edes nollakoroilla, koska eivät näe tulevaisuudessa asiakkaita tai työntekijöitä. Kun väki vähenee, investoinnit laskevat entisestään - ja työpaikat saattavat kadota nopeammin kuin työvoima vähenee - eli ilmiö pitää yllä töyttämyyttä.
Olet ihan oikeassa. Nykyisin tulevaisuuteen eivät luota sen paremmin yritykset kuin kansalaisetkaan. Jos töitä, mistä maksettaisiin oikea palkka, on yhä vähemmän ja niistä suuri osa on joko määräaikaisia tai seuraavat yt-neuvottelut voivat olla edessä jo heti huomenna, on ihan selvää, ettei uskalleta hankkia lapsia. Kyse ei kuitenkaan ole vain siitä, paljonko meitä Suomessa on vaan asiaan vaikuttaa myös globaali talouselämä. Ei nuorempi sukupolvi varmaan osaa edes kuvitella, miltä tuntui, kun vastavalmistuneena menit ensimmäiseen työpaikkaasi ja voit ajatella, että tältä jakkaralta lähden aikanaan vanhuuseläkkeelle, jos en itse halua vaihtaa työpaikkaa. Sitten tuli 90-luvun lama eikä sen jälkeen ole ollut samanlaista luottamusta työpaikkojen säilymiseen, vaikka väliin on mahtunut nousukausiakin.
Osasyy on myös se omistusasunto ja asuntovelka. On vaikea muuttaa jos on se rakkaudella rakennettu talo.
Tästä joku on jo vihjaillut, mutta julkisuudessa ei voi puhua.
Tuo on aivan totta. Työelämä edellyttää, että olet valmis muuttamaan työn perässä. Ja tästä seuraa, että työelämä edellyttää, ettei sulla ole oikeastaan pysyviä ihmissuhteitakaan. Et voi perustaa perhettä paikkaan, jossa sulla olisi tukiverkostot tai edes itselläsi ystäviä, koska työelämän näkökulmasta sun pitää olla milloin tahansa valmis luopumaan siitä kaikesta ja aloittamaan alusta jossain muualla. Ja jos puolisollasi sattuukin olemaan työpaikka paikkakunnalla X ja sulla ei, sun pitäisi silti olla valmis muuttamaan paikkakunnalle Y, vaikka puolisosi työllistymismahdollisuudet siellä ei olisikaan kovin hyvät. Lapset pitää repiä irti tutuista ympäristöistään, tutuista ihmisistä, ystävistään ja kavereistaan ja heidänkin aloittaa alusta jossain muualla. En ole tässä asiantuntija, mutta voisin kuvitella, että ihmisten yksinäisyys lisääntyy jo senkin vuoksi, ettei kehenkään uskalleta enää luoda syvempää suhdetta, koska ihmissuhteista on tullut väliaikaisia, vain johonkin paikkaan tai elämäntilanteeseen liittyviä.
Höpö höpö. Suomen ongelmahan on nimenomaan se, että työvoiman liikkuvuus on vähäistä. Elättää porukkaa sinne minne ovat sattuneet syntymään ihan vaan jotta maa pysyisi asuttuna. Näkee hän sen USAsta ja Kanadastakin miten maaseutu on tyhjentynyt ja keskittyy alueille joissa on elämisen mahdollisuuksia.
Hyvä pointti, mutta noiden kohdalla onkin kyse niistä, jotka jo ovat nk asettuneet aloilleen ja perustaneet perhettä jonnekin, sekä niistä, jotka eivät ole koskaan lähteneetkään kotipaikkakunniltaan minnekään. Suomessa nuoret naiset lähtevät opiskelemaan muualle ja harvemmin palaavat takaisin kotipaikkakunnilleen, jos siellä ei ole heille töitä (kuten ei usein olekaan). Valmistumisen jälkeenkin asutaan vielä vuokralla, koska ei ole vielä tietoa, miten ja missä työura lähtee kehittymään. Tampereella opiskelleen työ voikin viedä Turkuun tai Helsinkiin tai päinvastoin.
Mä näkisin yhtenä ongelmana myös meidän suomalaisten "sosiaalisen sulkeutumisen". Tarkoitan tällä sitä, että jos asut perheesi kanssa paikkakunnalla, jossa sulla ei ole sen paremmin ystäviä kuin tukiverkostojakaan, olet aika yksin. Kasarin alussa olin parikymppinen opiskelija ja yks päivä ovikelloni soi. Naapuri muutamaa kerrosta ylempää tuli kysymään, voisinko ottaa hänen lapsensa hoitoon siksi ajaksi, että hän lähtee käymään ensiavussa leikattuaan veitsellä pahasti sormeensa. Tottakai se sopi, vaikkei mulla ollut silloin vielä edes kokemusta pienistä lapsista. E tällaista ole enää nykyisin.
Yhdysvalloille on tyypillistä, että ihmiset muuttavat ympäri maata aikuisiällään, lapsineen, puolisoineen. Saavat sitten uusia ystäviä ja työkavereita uusilta paikkakunnilta. On poikkeuksellista tämä Suomen malli, jossa koetaan, että on ok aikuisen ihmisen asua äidin kanssa samalla paikkakunnilla ja viettää äikaa vanhojen päiväkoti/koulukavereiden kanssa vielä aikuisenakin.
Italiassa aikamiespojat asuu äipän kanssa samassa talossa vielä pidempään.
Ydinsodan uhka oli todellinen ja vakava, siitä selvittiin kansainvälisellä yhteistyöllä. Otsonikadon uhka oli todellinen ja vakava, siitä selvittiin kansainvälisellä yhteistyöllä. Ilmastonmuutos on todellinen ja vakava, siitäkin voidaan selvitä (arvatkaa millä?).
Ihminen saattaa tuhoutua mutta maapallo ei. Bascha haisee ja balalaikka soi.
Eli Suomessa tulee käymään kuten persujen ihailemissa Unkarissa ja Puolassa, joissa väestö on laskenut jo pitkään.
Noin globaalisti on aivan sama mitä Suomessa tehdään. Maapallon ongelmat on se ongelma. Holtiton väestöräjähdys. Pitäisi EU:n tasolla päättää, ettei somaleita, intialaisia, kiinalaisia päästetä Eurooppaan. Poikkeuksena korkeakoulutetut jotka antaakin jotain eikä vaan ota.
Olisi kiva kuulla missä menee paremmin. Kokonaisuutta ajatellen.
Vierailija kirjoitti:
Ydinsodan uhka oli todellinen ja vakava, siitä selvittiin kansainvälisellä yhteistyöllä. Otsonikadon uhka oli todellinen ja vakava, siitä selvittiin kansainvälisellä yhteistyöllä. Ilmastonmuutos on todellinen ja vakava, siitäkin voidaan selvitä (arvatkaa millä?).
Ihminen saattaa tuhoutua mutta maapallo ei. Bascha haisee ja balalaikka soi.
Päinvastoin. Kurppa väestöräjähdyksestä. Energiakriisin tulee lopulta.
Kaikki metros.e.ksuaaliset ja trendikkäät ,sivistyneet kaupunkilaiset tietävät että ruoka tulee kaupasta. Turhia ne ilkeät rasistiset maajussit itkee, mitä hyötyä heistäkin.
Tämä on etenkin helsinkiläisten mantra.